Kumpi tienaa paremmin ekstro- vai introvertti? Kas siinä vasta on pulmaa kerrakseen

Pärjääkö introvertti eli sisäänpäin kääntynyt  vai ekstrovertti eli ulospäin kääntynyt ihminen työelämässä toista ihmistyyppiä paremmin riippuu ehkä työpaikasta. Se että kumpi pärjää paremmin vaatii tietenkin oikeassa elämässä tieteellistä tilastotutkimusta, jossa tutkitaan sitä, millainen on noiden ihmistyyppien asema sekä palkkaus työelämässä. Ja tuolloin asiaa koskevan taustatiedon kuten ihmisen luonne-analyysin saaminen on vaikeaa, varsinkin jos tutkitaan henkilöiden urakehitystä koko työuran pituudelta. Tuon asian selvittämiseksi että omaako intro- vai ekstrovertti paremmat mahdollisuudet kohota työelämässä huipulle pitää ottaa otos ihmisistä, joita käytetään tilaston luomiseen.

Kun halutaan tehdä tutkimuksia asiasta, niin silloin pitää tietenkin selvittää oikeasti se, että onko joku ihminen intro- tai ekstrovertti. Sen jälkeen täytyy selvittää se, missä asemassa ja millä palkalla nämä ihmiset ovat olleet töissä, ja sitten täytyy myös määritellä se aikaväli, miltä ajalta otos otetaan. Eli onko mukana henkilön koko työelämä vai ehkä koko elämän kaari, jolloin tutkimus kohdistuu kuolleisiin henkilöihin.

Se millainen ihmistyyppi kukin otokseen valittu henkilö on, on oikeasti vähän vaikea selvittää, koska silloin pitää miettiä sitä, että keneltä tiedustellaan, millainen ihminen on eläessään ollut, ja silloin pitää tehdä vähän laajempia tutkimuksia, kuin kysäistä ihmisiltä kadulla, että oliko joku ihminen intro- vai ekstrovertti? Sitten tietenkin pitää vielä otoksesta tutkia verotiedot, ja tietenkin otoksen pitää edustaa koko kansaa. Tällöin tutkimuksesta tulee työläs sekä tietenkin luotettavien luonne-analyysien hankkiminen vaikkapa 1000 henkilöstä on erittäin vaativa prosessi.

Stereotyyppinen kuva introvertista on joku hissukka, joka ei sano puolta sanaa työpaikalla, ja jos asia noin oikeasti on, niin silloin hän varmasti joutuu jotenkin syrjään työelämässä. Jos taas puhutaan ekstrovertin ihmisen stereotyyppisestä määritelmästä, niin se ilmeisesti tarkoittaa jotain ihmistä, joka jatkuvasti tuulettaa tai ulvoo työpaikalla kuin jalkapallo-ottelussa. Eli aina kun joku tehtävä onnistuu, niin silloin siihen suhtaudutaan kuin jalkapallo-ottelussa tehtävään maaliin, ja onneksi me emme koskaan tapaa ihmistä, joka täysin vastaa mitään stereotypiaa.

Jos puhutaan siitä, että joku luonteenpiirre pärjää työelämässä toista paremmin, niin se saattaa johtua siitä, että toinen osaa paremmin markkinoida itseään tärkeissä tilanteissa sekä avaa helpommin suunsa kuin toinen, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on ihmisiä, jotka menevät liiallisuuksiin, eli he ovat rasittavia joko siksi, että eivät koskaan sano yhtään mitään, tai sitten he ovat rasittavia siksi, että ovat jatkuvasti äänessä. Ja onneksi me emme kohtaa kovin usein noita ääripäitä, jotka voivat olla hyvin mielenkiintoisia tuttavuuksia, mutta kuitenkin olisi ehkä asiallista hiukan miettiä sitä, että ihminen joka ei edes viitsi vastata puhutteluun on erittäin ikävä monella tavalla.

Mutta tietenkin toinen ääripää saattaa olla sellainen, että he häiritsevät muiden keskittymistä, kun he juhlivat esimerkiksi toimivaa tietokone-ohjelmaa. Puhutaan siitä, että joku ihmistyyppi automaattisesti pärjää työelämässä, niin silloin tietenkin mennään sellaiselle alueelle, missä esimerkiksi työpaikan koko tai se, millainen yrityskulttuuri niissä ylipäätään on. Jos työpaikan johdon asenne on se, että työpaikalla ei puhuta muuta kuin sitä, mikä on tarpeellista työnteon kannalta, niin silloin pitää muistaa se, että johtajan asenne saattaa olla esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen se, että "puhutaan vähän mutta asiaa", ja tuolloin tietenkin syynä on halu pitää työ- ja henkilökohtaiset asiat erillään.

Ihmisten kanssa pitää muistaa se, että he palkkaavat mielellään ihmisiä, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Ja jos pomo on kovin introvertti, joka ei paljoa muiden kanssa kommunikoi, niin toki hän saattaa suosia kaltaisiaan ihmisiä. Mutta tietenkin se, että uskaltaa mennä tarjoamaan itseään esimerkiksi päällikkö- tai työnjohtajan tasoisiin tehtäviin edesauttaa menestymään työelämässä. Kuitenkin pitää huomioida se, että on pomoja joiden mielestä tuollainen kysymys ylennyksestä on pyrkyrin toimintaa, ja tuollaisen pomon kanssa pitää käyttää muita keinoja, koska jos hän ei jostain satu pitämään, niin ylennystä on turha toivoa.

https://yle.fi/uutiset/3-10651344

Egyptin uusi rakennushanke sekä sen vaikutus maan hallintoon

Egyptin hallinnon rautaiset otteet ovat ikään kuin vaiettu asia maailman mediassa, ja tietenkin tällainen asia olisi hyvä saattaa ihmisten tietoon. Mutta kun keskustellaan siitä, miksi esimerkiksi Egyptin hallintoa ollaan siirtämässä erämaahan, niin silloin tulee mieleen se, että tällä tavoin voidaan ylimpien eliittiin kuuluvien ympäriltä siivota sellaiset ihmiset, jotka eivät saa keskustella tai vaikuttaa siihen, miten ylin eliitti käyttää valtaa. Se että hallinto siirretään omaan kaupunkiin tekee sen toiminnasta helpompaa sekä takaa sen, että alueella liikkuu vain niitä henkilöitä, joilla on lupa olla alueella, ja tietenkin sen ympärille voidaan rakentaa aita.

Sitten kun alueen infrastruktuuria tarkastellaan lähemmin, niin voimme huomata sen, että sinne ollaan tekemässä mittavia veden käyttöä vaativia investointeja, ja maassa missä vedestä on pula, on noiden tekojärven sekä muiden vastaavien asioiden kuten suihkulähteiden tarkoitus aiheuttaa vihaa tavallisten ihmisten silmissä. Eli kyseisen toiminnan tarkoitus lienee eristää Egyptin yläluokkaa muista ihmisistä, jotta maan johdon toimintaa ei kukaan arvostelisi, ja tietenkin se, että tuolla alueella vettä haaskataan surutta aiheuttaa kateutta sekä vihaa ihmisten mielessä, ja siksi tämä megahanke ollaan toteuttamassa.

Kun tuo uusi alue on valmis, niin silloin voi eliitti pyyhkiä mielestään Kairon sekä sen ihmiset, eikä enää kotona kysellä siitä, mitä se naapuri söi, tai miksi joku joukko ihmisiä kiipeilee jatkuvasti joidenkin jätekasojen päällä. Tuolla tavoin että virkamiehet lähetetään johonkin eliitin asuinalueelle tekee tietenkin hyvää, koska silloin nuo ikävät kuvat aamuisella työmatkalla jäävät kauas unholaan. Silloin ei tarvitse nähdä tavallisia ihmisiä ollenkaan, ja tuo toimintamalli on haettu suoraan Burman juntalta, joka siirsi oman pääkaupunkinsa uuteen paikkaan, jotta heidän ei tarvinnut katsella tavallisia ihmisiä ikkunoistaan.

Se toimiiko länsimainen virkamies näin on sitten eri asia. Nimittäin tuollaisista eliitin asuinalueista on taipumus tulla esimerkiksi Theresienstadtin keskitysleirin kaltaisia laitoksia. Noiden paikkojen eristyneisyys aiheuttaa joskus sellaisen mietteen, että mitä jos kaikki olikin vain unta. Theresienstadt oli ikään kuin mallileiri, jossa vankeja kohdeltiin todella hyvin. He saivat istua juomassa olutta, kun punainen risti tuli käymään, mutta kun kukaan ei nähnyt, niin heidät vietiin kaasukammioon. Tai oikeastaan heihin tartutettiin pilkkukuume tai kolera.

Joskus joissakin turvallisuus-skenaarioissa tuollaiselle suljetulle alueelle vedettyihin vesiputkiin on laitettu jotain bakeereja, joiden avulla ihmisiin tartutetaan kolera. Kyseinen tauti on äärimmäisen vaarallinen, koska se aiheuttaa kuoleman jo muutamassa tunnissa. Tuollaisen suljetun kaupungin ulkonäkö voi joskus kätkeä hyvin ikävän salaisuuden, kuten kaikki ihmisten varmaan tietävät. Joten tällaisen asian takia nykyaikaiset virkamiehet eivät ainakaan kovin mielellään lähde eristäytymään, koska se saattaa aiheuttaa hyvin vaarallisen turvallisuuden tunteen.

https://yle.fi/uutiset/3-10640892

Ulkomaisista opiskelijoista sekä innovaatioista

On ihmisiä joiden mielestä esimerkiksi ulkomaisia opiskelijoita ei tarvita maassamme, koska me joudumme silloin maksamaan heidän koulutustaan. Mutta samalla nämä henkilöt unohtavat sen, että esimerkiksi suuri osa meidän maamme vaatetus- sekä korkean teknologian yrityksistä valmistaa tuotteitaan Kauko-Idässä, ja silloin tietenkin olemme tilanteessa, missä esimerkiksi kulttuurin tuntemus on tärkeässä asemassa. Tietenkin joka kerran kun menemme teettämään tuotteitamme jonnekin kauas pois omasta maastamme, niin silloin pitää muistaa vanha viisaus, "jos haluaa jotain saada, niin silloin pitää myös itse jotain antaa".

Ulkomaisten opiskelijoiden asema esimerkiksi tuotteiden kansainvälisessä markkinoinnissa on toimia "apostoleina", eli he näkevät maassamme tuotteita, jotka saattavat heitä kiinnostaa. Ja tuolloin pitää muuten muistaa sellainen asia, että nämä ulkomaille lähetettävät henkilöt ovat noiden maiden tulevia huippu-virkamiehiä, eli he edustavat sitä osaa maataan, joka tekee päätöksiä siitä, millaista politiikkaa nuo maat tulevaisuudessa harjoittavat. Joten he kuuluvat siihen liidien eli potentiaalisten asiakkaiden ryhmään, jolla on tulevaisuudessa suuri vaikutus siihen, miten asioista noissa maissa ajatellaan. Ja noihin ihmisiin me varmaan haluamme tehdä vaikutuksen, jos haluamme lähteä myymään tuotteitamme johonkin maahan. Nimittäin se että me teemme vaikutuksen johonkin suuren yhtiön johtajaan tai tulevaan virastopäällikköön saa aikaan sen, että hän saattaa ostaa esimerkiksi kasan mattoja tuohon toimistotaloon tai sitten tilata marimekon paitoja omille alaisilleen.

Mutta tietenkin hän miettii sitä, että millaisiin puhelimiin tuolla työpaikalla puhutaan, ja silloin hänellä on paljon suurempi vaikutus tuotteiden kysyntään kuin jollain yksittäisellä asiakkaalla. Ja Aasian kohdalla korostuu se, että tuotteita markkinoidaan eli kaupataan massoille. Tuon takia esimerkiksi Samsung on niin menestynyt yhtiö. Se on oppinut sen, että tuotteita kannattaa myydä massoille, ja aina on oltava niin sanottu halpa malli. Tuon mallin voi joku sitten ostaa vaikka tilanteessa, missä oma luuri on pudonnut maahan, ja sen kautta hän voi tutustua tuon valmistajan puhelimiin. Samoin halpoja puhelimia myydään esimerkiksi työläisille, ja jos sitten luuri tuntuu hyvältä, niin siitä sitten voi joku ryhtyä ostamaan myös kalliimpia malleja. Eli tuolloin halpa puhelin toimii ikään kuin porttina noihin kalliimpiin tuotteisiin. Ja yhtenäisen käyttöliittymän etu on se, että jos käyttöliittymä on sama kaikissa puhelimissa, on siirtyminen puhelin mallista toiseen helpompaa, eikä henkilön tarvitse joka kerran opetella uusia toimintoja.

Aasia on nykyään maailman suurin liiketoiminta kenttä, jossa on paljon ihmisiä, jotka ovat potentiaalisesti valmiita ostamaan länsimaisia tuotteita, ja tässä sitten tullaan siihen, että esimerkiksi ICT-ala, on maailman innovatiivisin liiketoiminnan sektori. Tuolla alalla tarvitaan jatkuvaa innovointia, koska vaikka esimerkiksi tietokonepelit ovat sellainen tuote, että niitä pitää jatkuvasti kehittää, jos yhtiö haluaa pysyä pinnalla. Tai tietenkin on mahdollista, että yhtiö muuttuu perässähiihtäjäksi, joka hyvin nopeasti hankkiutuu konkurssiin.

Ja esimerkiksi nettipelien kanssa on sellainen asia, että asiakas päättää millä laitteella hän haluaa peliään pelata, joten siihen niin sanottuun "mobiili trendiin" vain pitää mukautua, jos haluaa saada ihmisiä pelaamaan niitä itse tehtyjä pelejä. Jos ajatellaan sitä, että nettipelejä lähdetään kauppaamaan Aasiaan, niin siellä sitten on paljon enemmän potentiaalisia pelaajia kuin Suomessa, mutta tuolloin olisi hyvä kääntää peli myös kohdemaan kielelle. Toki koodin toimittaminen Kiinaan tai missä tätä peliä nyt kaupataan on melko helppoa, eli koodi lähetetään kohdemaassa toimivalle palvelimelle, mutta tuolloin pitää muistaa se, että tuolla maassa pitää olla palvelin, joka sitten pyörittää noita ohjelmia.

Eli jos lähdemme siitä, että menemme valmistamaan tuotteitamme vaikka Kiinaan, niin silloin olemme tilanteessa, jolloin joudumme katsomaan tilannetta Kiinan kannalta, ja silloin pitää muistaa se, että olemme heille vain yksi toimija muiden joukossa. Ja silloin kun teemme sopimuksia, niin olisi mukavaa osata myös hiukan kieliä, jotta sopimuksesta sitten saisi myös jotain selvää, ja että siinä oleva teksti tulisi ymmärretyksi. Tuon takia esimerkiksi olisi erittäin hyvä tuntea noiden maiden kulttuuria myös siltä kannalta, mitä he eivät muista aina virallisissa tilaisuuksissa kertoa.

Suomi on pieni maa, joka haluaa tietenkin varjella omaa kulttuuriaan. Mutta kuitenkin meidän pitää lähteä rakentamaan omaa yhteiskuntaamme sen kannalta, että me emme voi ikävä kyllä elää kuin joku öljysheikkien valtakunta. Meillä ei ole luonnonvaroja, joita voimme myydä miten meitä huvittaa, joten sen takia meidän pitää keskittyä jalostusprosessiin, jossa vaikkapa metsästä haetuista tukeista tehdään hirsimökkejä. Mutta sitten vastaan tulee sellainen asia, että hirsimökkejä ei mene enää kaupaksi omassa maassamme, ja silloin pitää lähteä tuota tuotetta myymään muihin maihin. Ja silloin tietenkin asiakkaalta pitää kysyä sitä, että millaista tuotetta hän haluaa.

Omalla mukavuusalueella toimimisesta

Oma mukavuusalue työmarkkinoilla on käsittääkseni se alue, jossa työntekijällä tai yhtiöllä itsellä on paras mahdollinen osaaminen sekä myös paras motivaatio työskennellä. Joten itseäni joskus ihmetyttää se, mitä tarkoittaa "mahdollisuus toimia oman mukavuusalueen ulkopuolella"? Eli onko kyseessä se että esimerkiksi insinöörien sekä juristien kannattaa nyt vaihtaa ammattia esimerkiksi siivous- tai hoitoalalle, koska niistä löytyy työpaikkoja todella paljon. Työnantajien sekä työntekijöiden ero tässä asiassa on se, että työnantajien intressit esimerkiksi palkanmaksun suhteen ovat varmasti eri kuin työntekijöiden versiot tässä asiassa.Työnantajien intressit ovat sellaiset, että palkan suhteen heidän kannattaa maksaa mahdollisimman pientä palkkaa, koska se takaa mahdollisimman suuren katetuoton.

Ja työntekijän intressi taas on saada mahdollisimman hyvää palkkaa. Se että työnantaja maksaa huonoa palkkaa voi toki johtaa siihen, että ammattitaitoinen henkilö lähtee etsimään vihreämpää ruohoa jostain muualta. Joten jollain tavoin pitäisi ammattitaitoisista henkiöistä voida pitää kiinni, ja sen takia pitäisi joko maksaa palkkaa tai sitten tilata palvelu jostain insinööritoimistosta, ja jos puhutaan esimerkiksi siitä, että tuollainen koulutettu henkilö sitten toimisi vaikka tuotekehityksen parissa, niin en usko, että ainakaan määräaikainen työsopimus ei työhön motivoi, vaikka laki tietenkin sanoo, että työntekijän on otettava hänelle tarjottu työ vastaan, vaikka tietenkään henkilö ei ehkä mielellään tuolloin tee mitään luovaa ainakaan jos hänelle itselleen ei siitä mitään hyötyä ole.

Tarkoittaako se sitä, että jatkuvasti pitää ottaa vastaan työpaikkoja, jotka eivät ole mitenkään sellaisia, että niissä olisi mielekästä jatkaa pidempään, tai että jatkuvasti esimerkiksi joltain insinööriltä etsimällä etsitään alueita, joihin heillä ei olisi osaamista, jotta heille ei tarvitse maksaa palkkaa. Joten joskus olen käsittänyt tuon termin "oman mukavuusalueen ulkopuolella toimimisen" sillä tavoin, että aina löytyy ala tai joku toiminta-alue, mistä ei itsellä ole kokemusta, jotta sitten voidaan hankkia tälle ihmiselle potkut työpaikalta siksi, että hän ei osaa työtään. Tai sitten tietenkin on mahdollista, että oma mukavuusalue ei vain sitten ole se, missä itse kuvittelisin olevani joku IT-maailman versio jostain Sannista, jota kaikki haluavat kuunnella radiosta tai televisiosta.

Mukavuusalue on jotenkin sellainen termi, että se ymmärretään esimerkiksi sellaisena, että laiskanpulskeat alaiset sen avulla välttävät epämiellyttävät tehtävät, tai joku ilmeisesti nirppanokan tavoille oppinut 7 vuotta jotain alaa lukenut henkilö käyttää hyväkseen, kun hän ei ehkä viihdykään hänelle osoitetuissa siivoustehtävissä. Joten jos keskustellaan siitä, mitä valmiuksia ihmisellä pitää olla ottaa vastaan työtä oman mukavuusalueen ulkopuolelta, niin silloin voidaan vaikka kysyä sitä, että miksi ihmisen aika on mennyt noin 10 vuoden ajan jossain tilastotieteiden laitoksella miettimässä syntyjä syviä?

Tuollainen henkilö olisi voinut vaikka putkitöissä ansaita satoja kertoja paremmin, ja silloin tietenkin olisi sellainen asia varmasti tullut myös huomioiduksi kuin työnantajan mukavuusalue, mikä tarkoittaa sitä, että työnantajien mukavuusalue olisi sellainen, että siellä ei tarvitse työstä maksaa palkkaa. Itse ainakin koen työpaikalla oman henkilökohtaisen mukavuuteni sellaiseksi, että työstä on myös mukavaa saada palkkaa, jolla voisin elättää itseni sekä ehkä joskus käydä vaikka Tukholmassa risteilemässä.

Työelämän Tinder auttaa etsimään sopivia osaajia

Helsingin Sanomissa oli 24.2 juttu työelämän Tinderistä, eli tekoälyn käytöstä osaajien löytämiseksi, ja ensin mieleeni tuli se, että eikö sitä jo käytetä aika tavalla tällaisiin rekrytointiprosesseihin. Eli samaan kaltaisia algoritmeja, joita käytetään esimerkiksi treffipalveluissa voidaan hyödyntää myös työnhaussa, mikä tarkoittaa sitä, että vaikkapa Tinderin pohjalle toteutettu ratkaisu voisi toimia niin, että työnantaja antaa järjestelmään parametrit, joiden avulla sitten löytyy se "oikea osaaja", jonka kanssa tämä työnantaja haluaa lähteä treffeille tai sitten kutsua tämän henkilön haastatteluun. Tuolloin voidaan oikeastaan käyttää samaa ohjelmaa, kuin mitä esimerkiksi treffipalveluissa käytetään, mutta tuolloin tuntomerkkeihin täytetään osaamiset sekä erityistaidot, mitä hakijalla on hallussaan.

Mutta tämä laitteisto voi toimia myös paljon laajemmalla alueella kuin pelkän siihen syötetyn tiedon varassa, mikä tarkoittaa, että se voi myös keräillä Internetistä tietoa siitä, millainen hakija oikeasti on. Eli esimerkiksi hakea linkkejä blogeihin, mitä tällainen kandidaatti on kirjoittanut sekä myös etsiä erilaisia tästä henkilöstä puhuttuja asioita tietokannoista, vaikka tähän tietenkin liittyy yksityisyyteen kuuluvia ongelmia, joista varmaan tunnetuin on yksityisyys.

Toisaalta työntekijän tai työnhaku kandidaatin voi jokainen konsultti pyytää henkilökohtaiseksi Facebook-kaverikseen, tai pyytää tuota henkilöä liittymään yhtiön työnhakijoille tarkoitettuun suljettuun Facebook-ryhmään, ja vaikka tämä tietenkin on vapaaehtoista, niin kuitenkin se voidaan määritellä edellytykseksi sille, että prosessia jatketaan tuollaisen henkilön kanssa. Tuolloin konsultti voi tietenkin kysellä sitä, että millaisia muita taitoja henkilöllä on, kuin mitä hän ilmoitti.

Tuollaisessa tapauksessa voidaan kuitenkin miettiä sitä, että tuo konsultti saattaa olla esimerkiksi tekoälypohjainen virtuaalihahmo, joka tietenkin vaikuttaa viehättävältä, mutta kuitenkin kyseessä saattaa olla oikeastaan pelkkä tietokone-ohjelma, jonka tehtävä on kysellä ihmisiltä heidän taidoistaan sekä harrastuksistaan, ja samalla kalastella verkosta ihmisiä, jotka sopivat johonkin tiettyihin tehtäviin, ja tietenkin esitellä heitä yhtiön johdolle tai rekrytoinnista vastaaville henkilöille. Kyseessä olisi siis oikeastaan virtuaali näyttelijän konsultti-versio, jonka tehtävänä olisi suorittaa esivalinta niille, jotka pääsevät haastatteluun. Noiden ehkä hyvinkin sympaattisen tuntuisten ohjelmien tehtävänä olisi hankkia mahdollisimman paljon tietoa hakijasta, jotta hänen sopivuutensa tehtäviin olisi taattu.

Ja jos unelmana on se kotisivujen tuottaja, niin tuolloin voisi konsultti pyytää päästä katsomaan esimerkiksi kandidaatin ottamia valokuvia, jos hän vaikka sopisi myös sisällön tuottajaksi.  Kun sitten puhutaan siitä, millaisia vinoumia tällainen järjestelmä voi tuoda esiin, tärkein kaikista on se, että henkilöön viittaavien linkkien määrää voidaan muutella, ja se että esimerkiksi Internetissä olisi sellaisia sivuja, joilla olisi vaikka satoja linkkejä blogeihin, joita tuo henkilö olisi kirjoittanut, lisää tietenkin hänen painoarvoaan järjestelmässä.

Seuraa aina sitä, mitä sivuistasi puhutaan

https://hakukoneoptimointi.home.blog/

Aloitan varmaan liian usein kirjoituksen tietyllä fraasilla, joten tässä aion käyttää sanoja muita sanoja "kun puhutaan". Nimittäin jokaisen kotisivuston tarkoitus on olla toimiva kokonaisuus, joten sen takia kannattaa aina miettiä hyvin tarkasti sitä, mitä sivuille oikeasti kannattaa laittaa, ja mitä niistä kannattaa jättää pois. Jos sivusto pitää sisällään aineistoa, mikä ei ole käyttäjälle mieleen, niin silloin hän siirtyy hyvin nopeasti toiselle sivustolle.

Tämä koskee nimenomaan sellaisia sivuja, joiden kautta esitellään harrasteita tai käydään kauppaa. Noiden sivustojen avulla venekerhot saavat lisää jäseniä sekä kaupat hankkivat asiakkaita. Nämä sivustot eivät ole mitään uutissivuja, joista etsitään tietoa maailman politiikasta tai vaaleista. Joten jos niiden sisältö ei miellytä, niin silloin varmasti käyttäjä ei vaivaudu lukemaa tekstiä sen pidemmälle.

Tai jos tuo teksti on jotenkin uhkaavaa, niin hän saattaa sitten soittaa poliisille tai tehdä rikosilmoituksen noista sivuista. Mutta jos sivusto antaa huonon kuvan siitä, mitä se markkinoi, niin silloin esimerkiksi veneilyä harrastava henkilö varmasti etsii laituripaikan muualta.

Kuitenkin kaupankäynnin kannalta tärkeää olisi se, että sivusto olisi sellainen, että se houkuttelee ostamaan tuotteita netistä tai sitten käymään kaupassa katselemassa sekä ostamassa tuotteita, joita kauppa myy. Samoin jos sivuston tarkoitus on markkinoida tekijänsä osaamista, niin sen pitäisi näyttää siltä, että niiden kautta voi tuohon henkilöön ottaa yhteyttä ilman, että yhteyden ottajan tarvitsee pelätä esimerkiksi maineensa tai muiden negatiivisesti myyntiin vaikuttavien asioiden takia.

Eli jos kyseessä on esimerkiksi harrasteeksi pidetty kotisivusto, niin silloin ei varmaan tarvita mitään verkkokauppaa, vaikka sellainen tietenkin olisi hieno asia jollain kaupallisella sivulla. Mutta jos sitten tarkoitus on pitää sellaisia sivuja, joiden tarkoitus on esimerkiksi esitellä omia kotisivujen tekoa koskevia taitoja kuten vaikkapa koodaamiseen liittyvää osaamista, niin silloin voisi verkkokaupan pohjalle luoda kontaktin ottamista varten sivun, jolla itseen voisi ottaa yhteyttä.

Se mikä nimittäin välillä häiritsee oikeasti on sellainen asia, että esimerkiksi kontakti-lomakkeet täyttyvät sellaisista kommenteista, mitä varmaan kukaan ei voi lukea masentumatta. Eli joidenkin nerojen mielestä tällainen kontakti-laatikko on sellainen kohta ruudulla, jota voidaan käyttää vaikkapa toisen haukkumiseen. Mutta toisaalta jos taas pidetään kaupallisia kotisivuja, niin silloin niiden toiminta on tietenkin yhtiön tuloksen kannalta äärimmäisen tärkeä asia.

Joten sen takia oman kotisivun tai verkkokaupan saamaa palautetta kannattaa seurata. Samoin jos joku kuva tai muu komponentti saa aikaan huomautuksia esimerkiksi rasismista tai jostain muusta asiasta, niin silloin niiden sisältöön kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. Jos nimittäin käy niin ikävästi, että sivulla on komponentteja, jotka ovat niin sanottuja kiellettyjä asioita, niin silloin oma sivusto putoaa hyvin nopeasti pois erilaisilta "page ranking"-listoilta, ja sen jälkeen edessä on usein niiden sivujen päivittäminen sekä uuden domainin hankkiminen.

Se sitten tietenkin maksaa rahaa sekä ikään kuin pakottaa aloittamaan uudelleen sivun "page-rank"-aseman uudelleen rakentamisen, koska jos uuden domainin hankinta on edessä, niin silloin kaikki liikenne pitää ensin saada ohjautumaan uuteen domainiin. Jotta noille sivuille saadaan yhteys. Samoin kaikki sivuston linkit pitää tietenkin päivittää sellaisiksi, että niillä saadaan luotua yhteys sivuston sivujen välillä.

Tuon jälkeen tietenkin pitää sivustolle saada klikkauksia, jotta niiden arvo hakukoneiden listauksissa nousee, sekä tietenkin asiakkaiden sekä liidien pitää löytää sivusto uudelleen. Mutta ongelmia tulee aina jos kotisivuston linkit tai verkkokaupan yhteydet eivät toimi. Jos ihmiset eivät saa haluamaansa muutamassa sekunnissa, niin silloin he siirtyvät johonkin muualle, ja katkeileva sekä hidas yhteys ei houkuttele antamaan mitään tärkeitä tietoja mihinkään lomakkeeseen. Joten sen takia myös fyysisiin seikkoihin, kuten esimerkiksi palvelimen latausnopeuteen pitää kiinnittää huomiota.


Kotisivusto vaatii jatkuvaa seuraamista, eli jos hakkerit pääsevät tekemään muutoksia linkkeihin, tai jostain syystä yhteys tietokannan sekä käyttöliittymän välillä ei toimi, niin silloin käy helposti niin, että asiakkaat valitsevat toisen toimittajan tuotteille, joita he etsivät. Ja sen takia kotisivut vaativat muutakin ylläpitoa kuin vain SEO-listojen sekä palkkien tuijottelua. Jos sivuston toiminta muuttuu radikaalilla tavalla sellaiseksi, että niiden käyttömukavuus sekä turvallisuus vaarantuvat. Mikäli käyttäjä kokee sivujen olevan epämukavia tai muuten sellaisia, että niiden käyttö on vaarallista, niin silloin ei kauppaa synny. Joten jos sivujen käyttö on nykivää, niin asiakas saattaa pelätä, että tuotetta ei tule, varsinkin jos näitä katkoja tapahtuu maksun yhteydessä.

Droneista sekä lentoturvallisuudesta

On tullut ilmi tapaus, missä drone on melkein törmännyt ilmavoimien koneeseen, ja itse mietin sitä, että onko tämä tapaus tullut ilmi siksi, että kummallakin puolella on ollut valtion omistama väline? Kun ajatellaan että pelastuslaitoksen kuvaus-tehtävissä ollut drone on melkein törmännyt ilmavoimien koneeseen, niin silloin ei tietenkään kyseessä ole mikään kovin mukava asia.

Ja joskus mietin myös sitä, että mitä jos tällainen tapaus sitten sattuisi esimerkiksi jollekin tavalliselle matkustajakoneelle, joten juuri sen vuoksi näiden välineiden käyttöön pitäisi tehdä selvä ohjeistus, sekä esimerkiksi niiden turvallisuuteen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Tällaisella ohjeistuksella tarkoitan sitä, että olisi hyvä, että esimerkiksi turvallinen lennätys korkeus olisi selvillä sekä esimerkiksi netistä olisi helppoa saada selvyys siitä, että millä korkeudella sekä millä alueella saa tuota dronea lennättää.

En ainakaan itse nimittäin haluaisi olla se lennättäjä, jonka käyttämä drone imeytyy esimerkiksi matkustajakoneen turbiiniin, ja silloin voi edessä olla hyvin vakava tilanne. Muuten tästä dronen kirjoitusasusta sen verran, että olisi hyvä tietää, kumpi on oikea: drone vai drooni? Jos puhutaan vastuuntuntoisesti lentolaitteita harrastavasta henkilöstä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että näiden laitteiden käyttö on hauskaa, mutta samalla se vaatii vastuuntuntoa.

Eli drone kannattaa varustaa GPS-laitteella, jotta se löytyy helposti, jos tämä väline sattuu putoamaan johonkin kaislikkoon. Tulloin kuitenkin saattaa mielessä käydä se, että Dronea lennätetään seuraamalla sen liikkeitä kameran sekä Google mapsin avulla, ja tuolloin kannattaa muistaa se, että droneen kannattaa pitää kuitenkin aina näköyhteys. Jos kyseessä on Internetin kautta ohjattava versio, niin sitä voidaan operoida vaikka toiselta puolen maailmaa, ja väärinkäytettynä nämä välineet ovat erittäin vaarallisia. 

Mutta sitten välillä käy niin, että droneja lennätetään paikoissa, missä niitä ei saisi käyttää. Jos puhutaan droneista, joiden käyttö esimerkiksi lentokentän lähellä tai lentokentän alueella on välttämätöntä, niin silloin ne kyllä kannattaa varustaa transpondereilla, jotta myös muut tietävät, missä näitä välineitä liikkuu, ja ne ovat erittäin tehokkaita nimen omaan valvonta- sekä suojelutehtävissä. Eli aseilla varustettu drone voi esimerkiksi olla tehokas väline terroristien sekä salakuljettajien vastaisissa operaatioissa. Samoin niillä voidaan valvoa tukikohtia sekä kaikkia alueita, joille pääsyä halutaan rajoittaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10658302

Poliisille on tulossa oikeus kaapata drooneja

Droonit eli pienet kauko-ohjattavat ilma-alukset ovat mukavia leluja, joita voidaan käyttää esimerkiksi ilmakuvaukseen sekä erilaisten luontofilmien tekoon. Mutta kuitenkin nämä droonit nähdään myös uhkana ihmisten yksityisyydelle, ja vasta nyt on tulossa ohjeet siitä, miten noiden välineiden kanssa pitäisi toimia. Eli droonien avulla voidaan kurkkia ihmisten asuntoihin, ja etsiä niistä aseita sekä muuta varastettavaa. Samoin droonit voidaan varustaa aseilla, eli niihin on helppoa liittää esimerkiksi pistooleja, joita voidaan käyttää kauko-ohjattavan vinssin avulla.

Nuo välineet ovat erittäin vaarallisia, jos niitä käytetään väärin, joten sen takia on hyvä, että näihin välineisiin kiinnitetään enemmän huomiota lainsäätäjän taholta. Jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että poliisin työ vaarantuisi droonien takia, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että noiden helikopterien avulla kuvataan esimerkiksi poliisien toimitiloja kuten toimistoja. Tai vaikkapa huumekauppias vartioisi reviiriään tai kaupanteko paikkaansa drooneilla, joiden kautta hän saisi varoituksen siitä, jos häntä lähestyy poliisiauto. Droonien halpa hinta saa aikaan sen, että esimerkiksi jengit voivat hankkia niitä, ja suorittaa samanlaista valvontaa, mitä poliisi suorittaa.

Samoin esimerkiksi MC-kerhot voivat vartioida omaa aluettaan drooneilla, ja niiden avulla hankkia tietoja siitä, onko heidän lähellään esimerkiksi epäilyttäviä autoja. Droonien väärinkäyttö on erittäin houkuttelevaa toimintaa, ja sen takia niiden käyttöön pitäisi löytyä säännöt, joita olisi helppo noudattaa, ja tässä pitää muistaa sellainen asia, että suurin osa noista henkilöistä, jotka harrastavat drooneja eivät käytä niitä väärin. Mutta pieni osa ihmisistä käyttää tällaisia välineitä toisten yksityisyyden murtamiseen, ja sen takia niiden käyttöön pitää puuttua.

Drooni on vähän samanlainen väline kuin esimerkiksi moni muu harrasteeksi tarkoitettu esine. Suurin osa esimerkiksi autoja harrastavista ihmisistä jättää kaasuttelun paikkaan, missä se on laillista, tai ainakaan ei tuota asiaa tee missään asuinalueilla. Mutta sitten tietenkin on muutamia henkilöitä, jotka käyttävät raskasta kaasujalkaa asuinalueilla, mikä ei varmasti ole kenestäkään joka haluaa nukkua tai jolla on lapsia ulkona kovin mukava asia.

https://yle.fi/uutiset/3-10657112

Kasvojen tunnistus sekä poliisin valtuudet

Kasvojen tunnistus on asia, mikä aina välillä hiertää ihmisten mieltä. Nimittäin kyseessä on kaksiteräinen miekka, jolla ihminen voidaan jäljittää sekunnissa johonkin kaupunkiin, ja tuolloin tietenkin se, millä aikajänteellä esimerkiksi valvontakameroiden kuvaamaa materiaalia voidaan hyödyntää, ratkaisee sen, että kuinka paljon tietoa tällaisesta järjestelmästä voidaan hankkia. Jos tällainen järjestelmä on esimerkiksi diktaattorin käsissä, niin silloin kyseessä on äärimmäisen vaarallinen väline. Kuitenkin on asioita, joita tällainen kasvojen tunnistus, mikä tapahtuu tekoälyn avulla varmasti saisi aikaan.

Yksi niistä on se, että esimerkiksi autojen ajajien kasvot voidaan tunnistaa esimerkiksi valvontakameran kuvista, ja sen avulla sitten sakkolappu voidaan lähettää suoraan sille, joka ajoi silloin ja silloin ylinopeutta. Samoin kasvojentunnistus ohjelmien käyttö tekee mukavaksi myös sen, että henkilö voidaan kiistatta kytkeä tiettyyn paikkaan sekä tiettyyn aikaan vain nappia painamalla. Mutta kuten tiedämme, niin ihmisten yksityisyys on erittäin tärkeää kaikille ihmisille koko maailmassa, vaikka tietenkin esimerkiksi joku saattaa joutua ilman syytä putkaan, kun häntä epäillään huumekaupoista.

Nimittäin sellainen väline, joka napin painalluksella osoittaa esimerkiksi sen, että henkilö on vaikkapa Tampereella silloin, kun hänen väitetään ahdistelleen pikku tyttöjä Helsingissä tekee eräästä poliisi juttujen yhteydessä esiintyneestä ikävästä toimintamallista historiaa. Siinä mallissa esimerkiksi liivijengin jäsenet "tunnistavat" jonkun henkilön huumekauppiaaksi sekä laittavat omia tekojaan tämän henkilön niskoille olisi tuolloin osittain historiaa. Tuolloin voidaan suoraan katsoa koneelta esimerkiksi se, että onko tuo henkilö seisomassa joidenkin liivimiesten vieressä, ja nykyinen tekoäly osaa myös lukea ihmisten ilmeitä.

Jos kameraan on kiinnitetty infrapunasensori, niin silloin se näyttää vaatteiden läpi piilossa kannettavien aseiden kuvat, koska ase on viileämpi kuin iho, sekä nuo laitteet näyttävät myös sen, että miten henkilön kasvojen verisuonten verenkierto muuttuu, ja se paljastaa esimerkiksi sen, että pelkääkö henkilö. Se että esimerkiksi kasvojen tietokantaa tai sormenjälkiä sekä DNA-tunnistusta ei suoraan saa tehdä henkilörekisteristä tietenkin tekee mahdolliseksi juoksuttaa alaisia pitkin rappuja koko päiväksi, ja tietenkin ainakin joidenkin rikosten kohdalla tutkinta-aika saattaa lyhentyä merkittävästi.

Eikä esimerkiksi oikeudenkäynnissä enää tarvitse suorastaan sillä lähteä spekuloimaan, että onko henkilö ollut esimerkiksi sukupuoliyhteydessä jonkun toisen henkilön kanssa, vaan tuolloin jää sitten jäljelle se, että onko tuo asia tehty kantajan luvalla tai yhteisestä tahdosta. Toki esimerkiksi se että onko tuo teko oikeastaan esimerkiksi satuttanut uhria, tai leikkiikö joku raiskattua siksi, että saisi korvauksia selviää aivotutkimuksen antamien tietojen perusteella.

Eli esimerkiksi varjoainekuvaus sekä erilaiset muut endografiaan perustuvat menetelmät näyttävät sen, että valehteleeko ihminen tai että onko hänellä joitakin traumoja, jotka kohdistuvat epäiltyyn henkilöön, eli vaikka ihminen voisi kätkeä tunteensa, niin parasympaattinen hermosto sekä aivojen verenkierrossa tapahtuvat muutokset kertovat sen, että jos ihminen näkee häntä satuttaneen henkilön kuvan tai kuulee hänen äänensä. Samoin valehtelu vaatii aivoilta enemmän toimintaa kuin toden puhuminen, eli jos ihminen kuulee vaikka äänitteen, missä häntä uhkaillut henkilö puhuu, niin se näkyy eräissä sensoreissa, jotka tarkkailevat verenpaineen sekä hermostollisen toiminnan muutoksia, ja vaikka ihminen kiistää, että häntä on uhkailtu, niin uhkaaminen aiheuttaa stressiä, mikä on helppo havaita stressihormonien eli adrenaliinin sekä kortisolin pitoisuuksien kohoamisena.

Samoin uhkailu tai muu stressi  näkyy myös valkosolujen määrän muutoksessa sekä myös muuten verenkuvassa. Stressi aiheuttaa  myös raivoamista sekä impulsiivista käytöstä. Stressi aiheuttaa myös unettomuutta sekä keskittymiskyvyn alenemista, mikä sitten johtaa siihen, että esimerkiksi autolla ajaessa alkaa tapahtua peltikolareita sekä henkilön olemus muuttuu ehkä hyvinkin radikaalisti, ja jos entinen huolliteltu ihminen tulee työpaikalle parta ajamatta sekä kainalot haisten hieltä, niin silloin kannattaa asiaa ryhtyä tutkimaan, koska kyseessä on stressireaktio. Mutta myös se, että henkilö alkaa yllättäen käyttää ylettömästi päihteitä tai käyttää diapameja kertoo siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Tietenkin tutkijoiden pitää seurata sitä, miten mistäkin asiasta puhutaan. Eli heidän pitää kuunnella sellaista asiaa, että miten kukin asiansa esittää. Tuolloin kannattaa miettiä sitä, että millä tavoin ihminen kertoo asioista, eli sisältyykö siihen sellaisia sivuhuomautuksia, jotka voidaan tulkita uhkaavaksi puheeksi tai käytökseksi. Samoin se että henkilö kertoo vaikkapa olevansa entinen poliisi tai joku muu vastaava henkilö saattaa vaikuttaa hyvin vaikuttavalta, mutta sitten olisi hyvä miettiä sitä, mitä asiaa tämä henkilö ei sitten kerro. Se saattaa olla aivan yhtä tärkeää kuin se, että hän olisi ollut poliisi, vaan olisi hyvä kuulla myös sellaisia asioita, että minkä arvoinen poliisi hän on ollut tai että miksi hän erosi poliisista?  Samoin sellainen asia olisi hyvä tietää vaikkapa raiskaustapauksessa, jotta miksi esimerkiksi uhri on lähtenyt noiden epäiltyjen mukaan, joita ei omien juttujensa mukaan tuntenut ennalta?

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/kommentti-no-tätä-olikin-odotettu-–-kaikkien-passikuvat-halutaan-poliisin-kasvontunnistusjärjestelmään/ar-BBTRrDz?ocid=spartandhp

Hoitoalan ongelmista

Hoitoala on kriisissä, mikä tietenkin on hyvin ikävä asia. Mutta se että esimerkiksi koulutuspaikkoja lisätään ei tuo ratkaisua siihen, jos ala ei vain kiinnosta. Vaikka ihmisiä kuinka ohjataan koulutukseen, niin heidän pitää hoitoalalla olla sopivia tehtäviinsä sekä tietenkin myös sellaisia ihmisiä, että he eivät heti lähde etsimään uutta koulutusta. Se että hoitoalalle lisätään paikkoja ei tarkoita sitä, että ne uudet valmistuneet hoitajat sitten kuitenkaan sijoittuvat esimerkiksi juuri vanhustyön piiriin, vaan myös monilla muilla hoitotyön aloilla kuten mielenterveys, varhaiskasvatus tai miksi lastenhoitotyötä nyt sitten sanotaan, vammaistyö sekä tietenkin esimerkiksi syöpäosastoilla tarvitaan työntekijöitä. Hoitoala ymmärretään jonain valtavana massana, jossa kaikki tehtävät sopivat kaikille tekijöille, mutta esimerkiksi vanhusten kanssa tai vanhusten parissa tehtävä työ poikkeaa suuresti esimerkiksi siitä työstä, mitä tehdään vaikkapa erityisnuorten kanssa, ja sitten taas lisätään, että tuo termi pitää sisällään erilaisia asioita, joista kaikilla ei edes ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Eli joku ylivilkas lapsi tarvitsee erilaista huolenpitoa sekä kohtelua kuin vakavasti kehitysvammainen ihminen, ja dementiaa sairastava vanhus tietenkin tarvitsee erilaista hoitoa kuin esimerkiksi vireä, mutta esimerkiksi diabetesta sairastava vanhus. Tuolloin ei voida missään nimessä puhua siitä, että noita ihmisiä hoitavilla henkilöillä olisi aivan samat pääsy- tai pätevyysvaatimukset työssään. Taas on edessä yhteisvalinta, ja kun nuori nyt keväällä tekee valintoja tulevaisuutensa eteen, niin silloin hän voi valita myös monia muita linjoita, ja silloin kaikki linjat ovat tarjolla kilpailemassa noiden hoito-alan oppilaitosten kanssa. 

Kahden vuoden päästä ammattikoulun aloittanut on täysi-ikäinen, ja silloin nuori päättää itse, mihin hän hakeutuu, ja silloin pitää muistaa se, että ammattikoulu kestää kolme vuotta, ja vaikka nuori olisi mennyt hoito-alalle, niin hän saattaa kuitenkin parin vuoden päästä vaihtaa linjaa, jos työ ei miellytä, ja ainahan voi mieli vaihtua työ-uran myötä. Samoin tietenkin jos puhutaan siitä, että lukiota käydään ammattikoulun yhteydessä, niin siihen miten tuota asiaa käytännössä tehdään saattaa olla hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista kannattaa kysyä opinto-ohjaajilta.

Tuo tarkoittaa sitä, että joskus esimerkiksi yleisaineet voidaan suorittaa lukiossa, ja se että tietenkään hitsarin ei tarvitse muuta tehdä kuin hitsata, mutta ei oppi ojaan kaada. Ja esimerkiksi hoitoalalla voi joutua kommunikoimaan muullakin kielellä kuin suomeksi, koska esimerkiksi Filippiineiltä saapunut hoitaja ei välttämättä puhu niin hyvää suomea, että hän ymmärtää kaiken mitä esimerkiksi perehdyttäjä sanoo, jolloin perehdyttäjä joutuu sitten puhumaan englantia.

Tietojen julkistamisesta sekä siitä, mitä saa kirjoittaa

Internetiin kirjoittaminen on sikäli taitolaji, että siinä ei saa paljastaa esimerkiksi sellaisia asioita, jotka kuuluvat hyvien tapojen mukaan asioihin, jotka kannattaa pitää omana tietona. Tai sitten sellaisia asioita, jotka kuuluvat yleisen salassapidon piiriin. Tuolloin ei saisi esimerkiksi sellaisia asiakirjoja julkistaa, jotka ovat joutuneet omiin käsiin esimerkiksi virkamiesten tai muiden viranhaltijoiden roskalaatikosta. Myöskään esimerkiksi poliisina esiintymiset ja muut asiat eivät ole ainakaan kovin mukavia asioita, jos niistä sattuu joku jäämään kiinni.

Se miksi myöskään mitään sairauksia tai muuta vastaavaa saisi levitellä, on se, että tuollaisten asioiden levittäminen on sellaista, että se ensinnäkin voi johtaa syytteisiin, mutta toisaalta myös paljastaa joskus henkilön, jonka kanssa on keskusteltu, eli tuolloin tietolähde vaarantuu. Jos taas keskustellaan siitä, mikä on hyvien tapojen mukaista, niin esimerkiksi seksuaalisuus ei ole pohjimmiltaan mitään ideologiaa, vaikka siitä aina silloin tällöin politiikkaa tehdään.

Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen oma asia, eikä siitä tarvitse koko ajan olla tekemässä politiikkaa puoleen tai toiseen. Vaikka tietenkin asia, mille kukaan ei mitään voi on loistava lyömäase esimerkiksi vaalitaistelussa. Kuitenkin se että esimerkiksi seksuaalisuus ei ole aivan varmasti mikään mustavalkoinen juttu, vaan siihen liittyy myös erilaisia muita vivahteita kuin vain se, että joku tykkää pojista ja toinen tytöistä, vaikka nämä olisivat samaa sukupuolta.

Itse hiukan hämmästelen sitä, että eikö esimerkiksi siitä ole koskaan keskusteltu missään, että seksuaalisuuteen liittyy myös erilaisia alatyylejä, ja en itse aivan usko, että esimerkiksi Tom of Finlandin antama kuva homoseksuaalisuudesta on täysin kaikkia sen suunnan ihmisiä miellyttävä, vaikka tietenkin on hienoa, kun kaikki keskustelut väritetään äärimmäisillä esimerkeillä. No tässä mieleen tulee muutama asia kouluajoilta, jolloin esimerkiksi se, että sattui lukemaan juuri tätä sarjakuvaa vaikkapa kirjakaupassa saattoi johtaa siihen, että henkilö nimitettiin jotenkin poikkeavaksi kavereidensa edessä, jos hänellä niitä vielä oli.

Ja sitten jo koko luokan voimin lähdettiin hakemaan aikaa psykiatrilta, jotta moinen kammotus saadaan pois pilaamasta koulun mainetta. Ja tietenkin kaikille tehtiin selväksi, että tällaisella henkilöllä, joka on moiseen saastaan koskenut ei ole muuta tietä, kuin jäädä pihalle yksin seisomaan, vaikka kyseistä julkaisua oli tietenkin mainostettu esimerkiksi Helsingin sanomien kulttuurisivuilla. Joten kai sen joku sieltä lehtien keskeltä sitten oli ihan mielenkiinnosta julkaisua kohtaan poiminut.

Se että joku tuon julkaisun on käteen ottanut, ei tee hänestä mitään vähemmistöön kuuluvaa, mutta tietenkin tuollaiset asiat ovat jokaisen omia, eikä niistä ole mitenkään järkevää lähteä mitään johtopäätöksiä vetämään. Ja ainahan sieltä löytyy henkilö, joka lähtee joka asiaa vääntelemään siten, kun hän haluaa sitä väännellä.

Se että esimerkiksi ulkomaalaiset ovat maassamme jättäneet terroriteot tekemättä ei tietenkään ole mikään kovin hyvä asia niille, jotka noiden pommi-iskujen perusteella haluaisivat kantaa aseita, ja kun nuo ihmiset eivät sitten ole myöskään tehneet murhia, niin silloin kuitenkin silmien eteen voidaan nostaa esimerkiksi juuri raikaukset.

Tuolla tavoin voidaan ryhtyä vaatimaan ulkomaalaisten palauttamista Afrikkaan sekä rautaa rajoille. Ja tietenkin se että joku ulkomaalainen raiskaa suomalaisen on asia, mistä pitää välittömästi tehdä joku militantti-oikeiston massatapahtuma. Silloin tietenkin uhrin kuvia on hyvä kantaa julisteissa sekä heiluttaa pesäpallomailoja ja ammuskella rynnäkkökiväärillä ilmaan, että rikoksen uhri muistaa, että häntä tukee koko pilottitakkia käyttävien miesten klaani, joka haluaa sulkea rajat kaikelta, mitä he eivät voi hyväksyä.

Pitää muistaa se, että esimerkiksi sellainen asia, että alkoholin käytön jälkeen sammunut tyttö tai poika on loistava uhri raiskaajalle, ja jos ei muisti oikein toimi kunnolla, niin teko voidaan helposti vierittää ulkomaalaisten niskoille. Eli tietenkin myös homoseksuaali voi tällaista tehdä toiselle, ja omasta mielestäni myös tällaiseen asiaan kannattaisi hiukan kiinnittää huomiota. Joten eikö maassamme ole tapauksia, missä mieshenkilö on kutsuttu saunaan, ja sitten on laitettu vaikka tabletteja virvokkeisiin, minkä jälkeen onkin lähdetty vastoin uhrin tahtoa tekemään asioita, jotka eivät ole mitenkään ylentäviä? Eli joskus ainakin on joidenkin henkilöiden mielestä ollut asiallista ottaa myös valokuvia siitä mitä joku bodarien ryhmä on tehnyt noiden uhrien kanssa.


Mutta miksi näistä miesten kokemista seksuaalisuuteen liittyvistä epämiellyttävistä asioista ei puhuta tai kirjoiteta yhtä lennokkaasti kuin naispuolisten uhrien vastaavista kokemuksista. Ja ilmeisesti joskus on narkomaanien ryhmissä tapahtunut sitä, että joku on käyttänyt toista hyväksi eli tekijä onko joko huumannut uhrin huumeilla tai sitten pakottanut asiakkaan tekemään tuolle hyväksikäytön uhrille itselle epämiellyttäviä tai vieraita asioita joko omaa sukupuolta olevan tai vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, ja luvannut palkkioksi huumeita. Joten tietenkin myös tällaisia asioita olisi hyvä välillä käydä läpi, kun keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi raiskaus oikeasti pitää sisällään.

ADHD sekä koulunkäynti

Koulussa on erittäin ikävää olla, jos sattuu olemaan erilainen kuin muut. Ja erityisesti ADHD-lasten oman kehityksen kannalta olisi tärkeää, että he kävisivät koulua sekä sitoutuvat siihen, että koulu käydään kunnialla loppuun sekä sen sääntöjä noudatetaan. Eli koulun tehtävänä on opettaa myös sitä, että ihmisen on noudatettava sääntöjä, tai niistä tulee seurauksia.

Kuitenkin jos puhutaan siitä, että ADHD:stä kärsivä lapsi lyö tai potkii muita sekä ei hallitse voimiaan, niin silloin tietenkin olisi tärkeää, että myös noihin asioihin kiinnitetään huomiota, sekä siihen että tällainen lapsi saa jo varhaisella iällä oikeaa sekä asiallista ohjausta sekä muuta tarvittavaa tukea siihen, että hän ei syrjäydy lopun iäkseen, jolloin esimerkiksi lasku yhteiskunnalle voi olla erittäin suuri. Se mitä tämä tuki tarkoittaa on siis sitä, että psykiatrian sekä kasvattamisen ammattilaiset antavat rajoja sekä myös ohjaavat sitä, miten lapsen tulee toimia, ja tietenkin joissakin tapauksissa tällaiset lapset täytyy laittaa sellaiseen paikkaan, missä he oppivat noudattamaan sääntöjä.

Ihmisen myöhemmän elämän kannalta yhteiskunnallisen toiminnan kannalta sääntöjen oppiminen on tärkeässä asemassa, koska silloin tietenkään ei tarvitse esimerkiksi poliisia paikalle, tai nuorta lähettää vankilaan, koska hän oppii noudattamaan niitä normeja, joita yhteiskunta asettaa. Kun keskustellaan siitä, että millä tavalla esimerkiksi koulu ottaa osaa noiden normien opettamiseen, niin silloin tietenkin vastassa ovat vanhemmat, joiden mielestä lapsen voisi jättää myös kotiin. Kuitenkin tämä on kaikkein huonoin vaihtoehto lapsen kannalta, koska jossain vaiheessa heidän vanhempansa sitten tulevat niin vanhoiksi, että he eivät enää kykene noita aikuisia lapsia ohjaamaan, ja mitä myöhemmin itsenäistyminen tapahtuu, niin sitä vaikeammin ihminen mukautuu noihin uusiin normeihin.

Yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen ei tarkoita sitä, että jollekin ihmiselle saa tehdä mitä huvittaa, tai että itsellä ei ole mitään oikeusturvaa, vaan sitä että koska samat säännöt koskevat kaikkia, jotka suomessa elävät, niin jokaisella meistä on oikeus olettaa, että meitä kaikkia kohdellaan samojen sääntöjen mukaan oli meillä ADHD tai ei. Eli myös erilaiseen lapseen, nuoreen tai aikuiseen kohdistuva väkivalta on kiellettyä, ja silloin tällöin puhutaan siitä, kuinka tuollainen nuori on joutunut jo ensimmäiseltä luokalta lähtien silmätikuksi. Tuolloin olisi muuten ihan mukava tietää, milloin tarkalleen ottaen tuo leimaaminen alkanut?

Samoin olisi hyvä tietää se, millä tavoin kyseistä henkilöä on osoitettu pihalla tai luokassa. Eli jos "kaikki ovat tienneet hänet helposti provosoitavissa olevaksi henkilöksi", mikä tarkoittaa henkilöä, joka on helposti yllytettävissä väkivaltaan, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää, mistä tieto olisi peräisin? Onko joku tuolla psykiatrian poliklinikalla, missä tällainen diagnoosi on tehty kertonut tästä asiasta muille, jolloin kyseessä on vakava rike. Noissa paikoissa yleensä sovitaan, että niissä kerrottuja asioita ei levitellä muille, joten jos niiden työntekijä tai joku muu ryhmiin osallistunut on noita asioita levitellyt, niin siitä seuraa yleensä hyvin ikäviä asioita. 

Samoin se olisi hyvä tietää, että miten paljon tuollaista lasta on sitten provosoitu. Eli onko ihan perässä kävelty joukolla ja haukuttu kaikin tavoin sekä syljetty selkään? Tietenkin on olemassa jonkinlainen toleranssi siitä, mitä ihmisen tulee kestää, mutta aivan sitä, että koko päivän kuulee siitä, miten erilainen on, ei varmasti kukaan kestä loputtomiin. Samoin kaiken maailman ivaamista asioista, mille itse ei voi mitään ei ole mukavaa kuunnella, vaikka se kuinka muita naurattaisi. Eli kun puhutaan esimerkiksi ADHD:stä, niin tietenkin olisi mukavaa kuulla myös sitä osapuolta, joka siellä provosoi tätä henkilöä, ja kysyä häneltä, että mistä tuo tieto esimerkiksi siitä, että henkilö käy jossain paikoissa on peräisin, tai mistä sitten on peräisin sellainen käsitys, että vaikka toinen olisi hiukan impulsiivinen, niin se oikeuttaa leimaamaan tätä henkilöä koko koulun edessä?

Ja noissa kuulemisissa jokainen on aivan yksin kuullustelijoiden kanssa keskustelemassa, tai tietenkin epäillyillä on oikeus asianajajaan, mutta asianajajan tehtävänä on saattaa oikeuden tietoon sellaiset asiat kuten, jos epäilty myöntää rikoksia tai salaa esimerkiksi juuri sellaista tietoa, kuin että hän olisi päässyt lääkärin papereita katsomaan. Joten se mikä tietenkin tuollaisissa tapauksissa on kiinnostavaa on se, että onko joku lääkäri tai hoitaja esimerkiksi käsitellyt haltuunsa joutuneita asiakirjoja huolimattomasti, niin että esimerkiksi psykiatrin papereita on joutunut vääriin käsiin. Siitä voi sitten seurata erittäin vakavia asioita, jos psykiatrin papereita levitellään ympäriinsä.

Geneettisesti manipuloitujen solujen käytöstä syövän hoidossa

Ihmiselämän hinta on mielenkiintoinen asia, kun puhutaan siitä, että joku lapsi tai nuori saa uuden elämän sillä, että häneen ruiskutetaan geneettisesti manipuloituja valkosoluja. Tuolloin tietenkin asiaa pohditaan heti hinnan perusteella sekä tietenkin kyseessä on asia, mikä varmasti saa aikaan ihmetystä, koska perinteisen sädehoidon sekä sytostaatti-yhdistelmien hinta on myös erittäin suuri.

Kun puhutaan tulehduksesta sekä riskeistä kuolla tuollaiseen hoitoon, niin tietenkin sekä geenimanipuloitujen valkosolujen käytöstä on olemassa vähän kokemusta. Jos nuo valkosolut manipuloidaan hyökkäämään syöpäsoluja vastaan, niin tietenkin on olemassa riski siitä, että ne tuhoavat myös tervettä solukkoa, mutta tietenkin esimerkiksi sytostaatti sekä sädehoito saattavat aiheuttaa sen, että luuydin tuhoutuu täysin, ja tuolloin edessä on väistämätön kuolema.

Uusien hoitomuotojen tehtävän on tehdä perinteinen kemoterapia tarpeettomaksi, ja sen takia noissa uusissa hoitomuodoissa keskitytään sekä ihmisen oman immuunijärjestelmän muuttamiseen sellaiseksi, että se tuhoaa syöpäsoluja tehokkaammin, sekä myös verenkierron tukkimiseen kasvainten alueita. Toisaalta taas perinteistä radiumiin perustuvaa kobolttikanuuna-hoitoa ollaan muuttamassa ionitykkiin sekä muihin vastaaviin tekniikoihin persutuvaksi hoidoksi. Mutta myös syöpäsoluihin hakeutuvia viruksia sekä muita vastaavia välineitä, jotka tuhoavat tehokkaasti syöpäsoluja, mitkä voivat lymyillä esimerkiksi hiusverisuonistossa, ja aiheuttaa syövän uusiutumisen.

Myös nanotekniikkaan perustuvia ratkaisuja kuten pieniä sukellusveneitä, jotka tuhoavat kasvainsoluja rikkomalla niiden solukalvoa testataan parhaillaan erilaisissa laboratorioissa eri puolilla maailmaa. Syöpä on yksi kalleimmista sekä kansanterveyden kannalta merkittävimmistä taudeista, jotka johtavat työikäisten ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan, ja joka tapauksessa kyseessä on aina erittäin kallis hoito, joka kuitenkin on välttämättömyys, jotta ihmiset saisivat elää. Se että syöpätutkimukseen sekä uusiin hoitoihin satsataan miljardeja vuodessa merkitsee sitä, että myös vastinetta rahalle pitää saada. Tuolloin kyseessä on tilanne, missä uusia hoitoja pitää ryhtyä kokeilemaan, jotta saadaan selville niiden todellinen teho.

 Ja tässä vaiheessa sitten mieleen tulee sellainen asia, että onko tämä hoidon hinta nyt sitten esillä sen vuoksi, että meillä ollaan hankkimassa uusia torjunta-hävittäjiä? Jos puhutaan siitä, että ihmisen elimistöön annetaan kertaluonteisesti soluja, jotka kerralla tuhoavat kasvaimia, ja hoito on tarkoitettu yhden kerran annettavaksi, niin tietenkin silloin hinta on kova. En tiedä että toimivatko nämä solut ikään kuin siten, että ne annetaan ihmisten elimistöön, ja kun ne ovat työnsä tehneet, niin silloin toimitaan niin, että ihmiseen annetaan virusta tai lääkettä, joka tuhoaa nuo solut. Eli kyseessä on eräänlainen Roundup-menetelmä. Nuo solut heikennetään sellaisiksi, että ne voidaan tuhota hoidon jälkeen täsmä-antibiootilla, joka on muille soluille täysin vaaraton.

https://yle.fi/uutiset/3-10647907

Myynnin edistäminen ennen muuta

Kun keskustellaan myynnin edistämisestä, niin tietenkin kun puhutaan esimerkiksi palvelua koskevasta toiminnasta, niin silloin tulee aina muistaa se, että henkilökunnan tehtävänä on olla mukavia ihmisiä. Ja tärkein asia tuossa työssä on se, että henkilökunta saa asiakkaan tuntemaan olevansa jotenkin erityinen tapaus. Asiakkaan kohtelussa kaikkein tärkein asia on saada hänet näkemään, että henkilökunta joustaa juuri hänen kohdallaan.

Ja tuo näkyy esimerkiksi siitä, että hotelleissa pääsee usein huoneeseen ennen kuin se pitää ehtojen mukaan luovuttaa. Kun asiakas on tullut hotelliin tai ravintolaan, niin silloin hänen pitää ennen kaikkea heti saada hyvä kuva tuotteesta, joka on sekä ruoka että palvelu, ja siksi on tärkeää muistaa se, että asiakkaan ei ole hyvä odottaa noissa paikoissa.

Joustamattomuus luo kuvan poliisivaltiosta, ja koskaan ei asiakas saa kuvitella, että hänen asioistaan juorutaan, koska se saattaa aiheuttaa noloja tilanteita. Syy miksi hotellissa on tapana tarjota aamiainen johtuu siitä, että sen avulla saadaan aikaan se, että asiakas nousee aikaisemmin ylös, ja samalla myös huone saadaan nopeammin siivottavaksi. Samalla voidaan vaivihkaa katsella sitä, että kenelle on maistunut miestä väkevämpi, ja jos kovin vaikealta näyttää se aamutoimien tekeminen, niin silloin saattaa huoneessa odottaa yllätys. Eli tällaisessa tilanteessa nopea palvelu on todella loistava asia.

On kuitenkin paikkoja, joissa on tapana pitää jonoja, koska se kielii siitä, että siellä myytävät tuotteet ovat hyvälaatuisia Samoin esimerkiksi portsari voi katsella vaivihkaa sitä, että onko ihminen tulossa ravintolaan viettämään mukavaa iltaa vai örveltämään sekä tappelemaan. Ensin mainittu on tietenkin asiallista toimintaa, jos siitä ei tule lisäkustannuksia tai muita asiakkaita ei poistu paikalta, joten tietenkin juominen on mukavaa, koska se tuo rahaa ravintolalle.

Mutta kuitenkin henkilön pitää muistaa käyttäytyä siististi sekä oksentaa ulkopuolelle tai vessanpyttyyn, jotta huonekalut eivät tahriinnu, ja oksennus kannattaa päästää vähän matkan päähän ovesta, jotta ravintolan edusta on siisti. Toisaalta esimerkiksi ruokakaupoissa on tapana pitää jonoja, jotta asiakkaat ehtivät vielä kerran vilkaista, jos vaikka jotain ostaisivat. Samalla myös luodaan kuvaa siitä, että kauppa myy hyvälaatuisia tuotteita. Esimerkiksi tuotteiden ryhmittelyn avulla pyritään asiakkaita ohjaamaan ostamaan sellaisia tuotteita, joista kauppa itse saa parhaan tuoton. Sen takia tietyt tuotteet on ryhmitelty niin, että ne ovat keskipituisen henkilön silmien korkeudella. 

Ja tietenkin myös lehtiä sekä karkkeja on kassojen lähellä, jotta asiakas ostaisi niitä, jotta saadaan viimeinenkin sentti pois hänen kukkarostaan, joten siksi kassoilla on lähes aina karamelejä, jotta ihmiset sitten ostaisivat myös niitä Eli tämä on se niin sanotun "tuoteptimoinnin" tarkoitus. Kauppojen toiminnan periaate on myydä tavaraa sekä maksimoida voittonsa. Siis niiden tarkoitus ei ole siis tarjoilla ilmaisia tuotteita, vaan maistiaisten tarkoitus on herättää kiinnostusta uusia tuotteita kohtaan, jotta ihmiset saadaan ostamaan lisää. Samoin viimeisten käyttöpäivien merkintöjen tehtävä on osoittaa, että kauppa välittää asiakkaistaan. 

Innovaatioiden esittely

Kuva I

Kun ajatellaan sitä, miten saadaan kotisivuista tehtyä kiinnostavia, niin tietenkin niillä pitää esitellä innovaatioita tai jotain muuta mielenkiintoista, ja eräs asia on varmaan jäänyt monelta huomiotta. Nimittäin myös omaa luovuutta sekä ideavarastoa saa hyödyntää, joten aina kannattaa kehitellä jotain omaperäisiä ajatuksia. Eräs mielenkiintoisimmista koskaan esitellyistä jutuista liittyy Mercedes 300 SL-autoon, joka on tunnettu ylöspäin avautuvista ovistaan.

Tuosta tämän auton nimi "Lokki-mersu" johtuu, ja kyseinen auto on muuten harvinaisuus, josta saa maksaa todella suuren summan. Eräiden tarinoiden  mukaan tuon auton ovien outo avautumiskulma johtuu siitä, että siitä olisi pitänyt tehdä lentävä auto, ja kuten tiedämme, niin noiden ovien reunat voidaan muotoilla siten, että ne toimivat kuin lentokoneen siivet. Tai sitten niiden sisään voidaan asentaa puhaltimet antamaan voimaa eteenpäin liikkumiseen ilmassa, ja laitteen alle voidaan asentaa puhaltimet. Tuolloin "lentävä lokki-mersu" voisi olla todella nopea sekä hyvä väline, kaikille jotka haluavat matkata ilmojen halki.

Tuollaiseen tekniikkaan voisi uskoa esimerkiksi sähkömoottoreilla varustettujen VTOL-koneiden perustuvan, ja kun ajatellaan sitä, että esimerkiksi akkujen lataamiseen ei aikoinaan ollut mahdollisuutta, niin tietenkin aikoinaan olisi voitu käyttää polttomoottoria pyörittämään generaattoria, joka olisi antanut noille puhaltimille tarpeellista sähkövoimaa. Nykyään tietenkin voidaan käyttää esimerkiksi voimavirtaa, jota käytetään hitsauksessa, ja tuollainen lentävä auto voisi oikeastaan olla varustettu aggregaatilla, joka toimittaa tuon lentokoneen ja auton yhdistelmään sähkövirtaa myös silloin kun käytettävissä ei ole voimavirtaa tai aikaa ladata ajoneuvoa esimerkiksi seinäpistokkeesta.

Tällaisten innovaatioiden ei tarvitse olla niin sanotusti teollisuutta hyödyttäviä, vaan riittää että niillä saadaan aikaan kiinnostusta kotisivuja kohtaan. Ja meitä kaikkia varmaan kiinnostavat nämä ilmailun uudet tuulet, joiden myötä esimerkiksi sähkömoottorikäyttöiset lentokoneet ovat tulossa sekä siviili että sotilasilmailuun. Nuo hyvin pienet sekä halvat lentolaitteet ovat sellaisia, että niihin varaa on myös ihmisellä jolla on kohtuulliset tulot.

Samoin niillä voidaan ehkä tulevaisuudessa ajaa moottoritiellä kuten autoilla. Sotilasilmailussa niitä voidaan käyttää taktisissa tehtävissä, eli nämä pienet "jokamiehen lentokoneet" voidaan varustaa esimerkiksi keveillä panssarintorjunta- tai ilmassa lentävien maalien tuhoamiseen tarkoitetuilla, Stinger-tyyppisillä-ohjuksilla, joita ammutaan olkapäältä tai Minigun-tyyppisillä konekivääreillä, joiden avulla myös pienten lentokoneiden tulivomasta voidaan saada todella suuri verrattuna niiden halpaan hintaan sekä pieneen kokoon.

Linkit

Lilium-Jet video, eli sähkökäyttöinen VTOL-kone

https://www.youtube.com/watch?v=RLqzatnVAfA

Kuva I https://kuvat.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/artikkelikuva_std/kuvat/mb__1954_sl_300_sl.jpg

Yhteisöllisestä oppimisesta sekä työskentelystä yhteisössä

Yhteisöllisen oppimisen idea on se, että pienissä ryhmissä käydään läpi asioita, joita on käyty teorian tunneilla läpi, ja sen takia tämä malli on hyvin mielenkiintoinen. Kyseisessä mallissa nimittäin oppiminen perustuu soluihin, mitkä työskentelevät omien sisäisesti hyväksyttyjen mallien mukaan, ja sen takia tämä asia kiinnostaa ihmisiä, jotka työskentelevät sekä opetuksen että myös erilaisten muiden tutkimukseen sekä muuhun vastaavaan toimintaan perustuvien ratkaisuiden parissa.

Tuolloin suuri yksikkö jaetaan soluihin eli työryhmiin, jotka työskentelevät joko omiensa tai yhteisen päämäärän hyväksi, jolloin kyseessä saattaa olla erittäin suuri sekä laaja projektikokonaisuus, jossa suuri joukko eri alojen asiantuntijoita työskentelee omien asiantuntemustensa tai erikoisalansa edellyttämissä tehtävissä, joiden tulokset yhdistetään yhteiseen kokonaisuuteen. Yhteisöllisyyttä kehitetään myös opetuksen piirissä jo ala-asteelta lähtien, jotta myös oppilaat sekä opiskelijat saadaan mukaan siihen, että oppimisesta tehdään mukava, iloinen sekä kaikkia hyödyttävä prosessi. Tuolloin jo ala-asteella voidaan oppilaiden antaa tehdä luokalle sääntöjä, joista sitten keskustellaan.

Kyseisellä tavalla lapset saadaan ymmärtämään, että luokan sekä muun ympäristön siisteys on kaikkien yhteinen asia, eikä myöskään ole pahitteeksi, jos he myös ymmärtävät, että työrauha sekä hyvät tavat ovat kaikkien yhteisöön kuuluvien asia. Yhteisöllisyyden tarkoitus on siis ottaa opiskelijat sekä oppilaat mukaan kantamaan vastuuta yhteisön säännöistä sekä siitä, miten niitä pitää noudattaa. Nimittäin sillä tavoin ei kukaan pääse vapautumaan vastuusta sillä tavoin, että hän sysää vastuun karkkipapereiden keräämisestä käytävältä jonkun muun niskoille, koska tuo asia on kielletty yhteisön johdon taholta.

Se että alaiset sekä myös oppilaitoksen tapauksessa oppilaat ottavat osaa siihen, millaisia sääntöjä yhteisössä noudatetaan varmasti vaikuttaa positiivisesti siihen, miten sääntöjä noudatetaan. Viimeinen sana sääntöjen tulemisessa voimaan tai niiden tulkitsemisessa on tietenkin aina yhtiön johdolla, mutta ainahan voidaan alaisilta kysyä sitä, että mitä mieltä he jostain asiasta ovat, ja sitten pyytää pientä perustelua sille, miksi joku asia pitäisi muuttaa. Mutta kuten kirjoitin, niin silloinkin on yhtiön johdon asia miten se suhtautuu johonkin ehdotukseen.

Jos puhutaan siitä, että karkkipapereiden heittäminen lattialle on vastoin sääntöjä, niin silloin tietenkin asia voidaan ottaa myös puheeksi, että kaikki tietävät, mitä varten papereita ei saa heitellä lattialle. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi pienet lapset tekevät sääntöjä luokissa, edellyttää sitä, että aikuiset ovat paikalla, ja sitten kun tuo sääntöjen ehdottaminen, joka voi olla esimerkiksi essee-tehtävä on päättynyt, niin noista asioista voidaan tietenkin järjestää keskustelu, eli oppilaat voisivat itse arvioida sitä, millaisia nämä ideat nyt tällä kertaa olisivat, ja millainen vaikutus niillä on esimerkiksi työviihtyvyyteen tai muuten luokan kurinpitoon.

Jos lapset jo aivan alusta lähtien kasvatetaan käsittämään, että säännöt on tehty yhteisen työ- ja oppimis-mukavuuden sekä turvallisuuden takaamiseksi, niin saattaa olla, että joskus tuolla tavoin säästetään henkilö myöhemmin potkuilta.  Samoin jo aivan koulun alusta on hyvä alkaa opettaa sellaisia asioita kuin työrauha, joka tietenkin kuuluu myös työpaikalle. Eli kovaääninen mankka tai vastaava laite voidaan kyllä käskeä pois päältä, ja henkilöä joka haluaa musiikkia kuunnella työn ohessa voidaan pyytää siirtymään kuulokkeiden käyttäjäksi, ja silloin on tietenkin muistettava, että puhelimeen pitää aina vastata, jos työtehtävät sitä vaativat.

Mikäli esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä seuraa ongelmia, niin silloin sääntöjä voidaan tarkistaa ja aina työpaikalla on sellainen tapa, että työ ennen muuta. Mikäli työ ei kiinnosta, niin silloin voidaan alaisen kanssa miettiä sitä, että millaisena hän näkee itse oman tilanteensa, ja ymmärtääkö hän sen, että työpaikalla ajatuksena on se, että työtehtävien tekeminen on tuolloin työnantajan maksamalla ajalla se, mitä tehdään, ja Facebook sekä muu sosiaalinen media kannattaa jättää esimerkiksi kotiin, jos se vie kaiken työajan, tai sitten voi työntekijä hakeutua uuden työnantajan palvelukseen. Eikä sosiaalinen media ole paikka, missä jaetaan kohteliaita kommentteja esimerkiksi johtajan solmiosta.

Kun tehtävää tehdään, niin opettajan kannattaa sitten sanoa, että hän ei ole sääntöjä tehnyt, ja että koulussa noudatetaan niitä sääntöjä, joita kouluhallitus on määrännyt. Kuitenkin noiden tehtävien kautta voidaan päätellä se, että ovatko oppilaat kypsiä käymään jotain koulua. Tai että millainen arvomaailma heidän kotonaan on, ja jos esimerkiksi ala-asteikäisen oppilaan ehdotuksissa on paljon esimerkiksi aseisiiin, päihteisiin tai huumeisiin liittyviä ehdotuksia, niin silloin kyllä pitää ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Nimittäin nuo asiat eivät ainakaan ala-asteelle kuulu, ja joka tapauksessa kyse on ikäraja-valvotuista tuotteista, joiden myynti sekä välittäminen alaikäiselle on rikos. Ja aina julkisessa tehtävässä pitää noudattaa lakia.

https://yle.fi/uutiset/3-10617417

Henkimaailman asioista sekä siitä, että "teoria" on sanan "juoru" synonyymi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arenan_talo

Kun ajatellaan että sivustolle hankitaan klikkauksia esimerkiksi jollain hiukan tavallisuudesta poikkeavilla teksteillä, niin tietenkin voidaan hyödyntää esimerkiksi aaveita, joita aina asustaa esimerkiksi brittiläisessä kartanossa tai linnassa. Noiden talojen erikoinen olemus sekä pitkä historia saa aikaan sen, että niiden seinien sisälle muodostuu usein tarinoita aaveista, joita sitten hyödynnetään markkinoinnissa, koska kaikki ihmiset haluavat alitajuisesti nähdä näitä olioita, jotka muodostuvat plasmasta, mikä muistuttaa sumua.

Noita hahmoja koskevia havaintoja on saattanut tulla ihmisten tietoon siksi, että joku vain väittää niitä nähneensä, koska haluavat saada sen kautta esimerkiksi palkkion. Tai sitten esimerkiksi urbaani legenda jostain vanhasta talosta voi virittää ihmisen näkemään hahmoja, jotka vaikuttavat aaveelta. Tuolloin suggestion aiheuttama ylilataus ikään kuin stimuloi aivoja tai mieltä, niin että ihminen ikään kuin alkaa nähdä asioita, mitkä eivät ole totta muiden silmissä.

Usein aaveet on liitetty nimenomaan vanhoihin linnoihin tai muihin paikkoihin, joilla on pitkä sekä ehkä synkkä historia. Noihin paikkoihin liitetään usein aaveita, ja joskus tämä asia tapahtuu siksi, että noiden aaveita koskevien tarinoiden lähde on usein mainosmies, joka kehittää niitä lisätäkseen paikan mielenkiintoa mahdollisten asiakkaiden tai asiakas kandidaattien eli liidien mielessä, jolloin he sitten sitten saattavat hankkia pääsylippuja sekä matkoja noihin paikkoihin, jotka toki ovat hyvin kiehtovia.

Ja muunnelmat noista tarinoista saavat aikaan sen, että myös uudemmat talot saavat aaveita riesakseen.
Tämän takia tietenkin myös uudemmat hotellit sekä muut majoituspaikat saavat usein tällaisen toisesta ulottuvuudesta tulevan asukkaan, joka voi olla esimerkiksi joku hotellissa kuollut asukas, joka on jäänyt kummittelemaan tuohon paikkaan. Maailma on täynnä urbaaneja legendoja, jotka perustuvat esimerkiksi siihen, että joku kirjailija on kirjoittanut tarinoita urbaaneista legendoista, ja osa noista legendoista on peräisin kyseisen kirjailijan omasta päästä. Mutta nuo tekstit saattavat saada aikaan sellaisen ilmiön, missä esimerkiksi juuri urbaani legenda alkaa liikkua ihmisten parissa.

Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista on se, että Helsingissä olevan Hakaniemen torin laidalla oleva "Arenan talo" olisi oikeasti tehty "Musta-kolmio"-UFO:n akkujen lataamista varten, ja tästä asiasta on joskus keskusteltu esimerkiksi teekkari-juhlissa. Kyseinen ympäristö on tietenkin sellainen, että siellä voidaan laittaa huhuja liikkeelle, ja saattaa olla, että joku väittää esimerkiksi tiedekuntansa professorin esiintyvän jossain Juhan af Grannin dokumentissa esitetyssä valokuvassa. Tuolla tavoin herätetään kiinnostusta legendaa kohtaan, sekä taataan legendan syntyminen, koska tuolloin ryhmä toimii kuin verkostomarkkinointi koneisto, missä legendat välittyvät tehokkaasti suusta toiseen.

Näin yksikin ihminen voi saada aikaan sen, että syntyy erittäin laaja-alainen huhu tai teoria, mikä on huhun synonyymi. Eli puhuminen teoriasta kuulostaa hienommalta kuin sanoa tuon teorian paikalla sana "juoru", mikä ei kuulosta ainakaan kovin hyvältä tai asiantuntevalta, joten näissä yhteyksissä käytetään mielellään sanaa "toria". Jos palataan tähän epämääräiseen legendaan Arenan talon sekä UFO:jen yhteydestä, niin tuolloin usein väitetään, että esimerkiksi tuon talon kupolit olisivat ikään kuin sähköpistokkeita, jotka sopivat tuon mustan kolmion moottorien kohdalle, ja niiden kautta kyseinen laite sitten lataisi akkunsa.

Kyseinen legenda on tietenkin peräisin sellaisesta paikasta kuin Juhan af Grannin ohjelmasta. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki kielletty sekä salattu on tietenkin kiehtovaa. Se että ihminen kirjoittaa esimerkiksi jostain itse keksimästään urbaanista legendasta, ei tee hänestä rikollista, vaikka hän kirjoittaakin 500 vuotta vanhasta tarinasta vedenhakumatkalla kuolleesta sotilaasta, joka edelleen vaeltaa maan pinnalla, koska hän haluaa täyttää velvollisuutensa esimiestään ja kuningastaan kohtaan. Ja tietenkin se että asia on tapahtunut esimerkiksi kauan sitten tuo tarinaan kiehtovuutta sekä lisää sen vaikuttavuutta.

Ja tuollaisen tarinan kohdeyleisö voi olla vastaanottavaisempi, jos kertoja kertoo kuulleensa sen joltain toiselta ihmiseltä, tai että se on kerrottu hänelle jonkun vanhan ihmisen toimesta. Se että tapahtumat ovat sattuneet satoja vuosia sitten antaa tarinalle etäisyyttä, sekä tietenkin se että kyseessä on urbaani legenda tekee siitä ikään kuin aikuisempaa. Ennen aikaan ihmiset kertoivat satuja toisilleen, mutta jostain syystä tämä perinne on katkennut, ja kaikki itse keksityt tarinat ovat muuttuneet ikään kuin ajan tuhlaamiseksi, vaikka tietenkin ainakin suurin osa kirjailijoista kirjoittaa oikeastaan fiktiota, mikä on puhtaasti hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Ja tuolloin me kutsumme fiktioksi aikuisten satukirjoja. Nuo aikuisten sadut ovat tuolloin tittelillä trilleri tai dekkari sekä romaani julkaistuja mielikuvitukseen perustuvia tekstejä. Mutta jostain syystä Lee Childin kirjoja ei kuitenkaan myydä tittelillä "satukirja", koska tuo titteli on varattu lapsille suunnatuille kirjoille, jotka saattavat olla joko romaanin näköisiä, tai sitten ne ovat sarjakuvia kuten usein mainittu Aku Ankka, mikä edustaa sarjakuvataidetta joka on yksi sadun muodoista.


Nykykulttuurissa sadut ovat lasten juttuja, mutta me kaikki kerromme joka päivä tarinoita, jotka ovat vähintään satuja, ja se että ne on muka kertonut joku muu ensin, ikään kuin vapauttaa kertojan vastuusta. Länsimaissa on sellainen kulttuuri, että täällä oman mielikuvituksen kehittämiä juttuja on jotenkin noloa tai kiellettyä toimintaa, ja siksi on muka parempi mainita lähteeksi joku vanha mummo tai vaari. Eikä ole sosiaalisesti suotavaa, jos henkilö kirjoittaa tai puhuu asioita, jotka hän on itse keksinyt, vaan jostain syystä on muka helpompaa puhua täyttä asiaa, joka voi toki tehdä jollekin suurta vahinkoa. Nimittäin esimerkiksi se, että henkilö väittää jonkun muun kertoneen asian hänelle itselleen, niin silloin tuo asia voi saada aikaan sen, että tuo toiminta vie joltain ihmiseltä työpaikan.

Valtioneuvoston kanslian selvityksestä sekä asioiden "kaivelusta"

Kimmo Huosionmaa

Valtioneuvoston kanslian tilaamassa selvityksessä on siis "kaiveltu" asioita, jotka eivät enää tietenkään koskaan selviä niin, että niistä kaikki olisivat tyytyväisiä. Silloin tietenkin voidaan kysyä samalla, että minkälainen tutkimus tai minkälaiseen tulokseen selvityksen tekijän pitäisi milloinkin päätyä, ja onko sitten olemassa mitään sellaista tapaa otsikoida asioita, että niistä näkyisi myös se, että mitään uutta ei asian eteen ole tullut tai mitään uutta ei ehkä koskaan tule tulemaan. Mutta miksi tutkimus tehtiin? Kyseinen tutkimus tehtiin Wiesenthal-keskuksen pyynnöstä ja tuon pyynnön välitti valtioneuvoston kanslia, ja sen takia että tulos ei ollut yksiselitteisen negatiivinen varmasti on asia, mistä tietenkään eivät kaikki ihmiset maailmassa ilostu.

Ja tietenkin kun puhutaan siitä, miten paljon esimerkiksi Waffen-SS tai sen jäsenet tekivät sotarikoksia, niin varmasti kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saada vastausta. Ja se että kaikki vastaukset eivät miellytä tutkimuksen tilaajaa ei tee tutkimuksesta pätemätöntä. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että millaista lähdemateriaalia tutkija on käyttänyt, tai onko hän sitten jotenkin ollut puolueellinen suuntaan tai toiseen. Samoin olen itse kyllä sitä mieltä, että kaikkien tuossa järjestössä palvelleiden henkilöiden päälle on laskettu varjo, jota he eivät koskaan saa pois päältään.

Mutta tuo varjo laskettiin jo vuonna 1945, kun keskitysleirit paljastuivat, ja tietenkin aina pitää sivuhuomautuksena mainita, että myös Stalin piti pystyssä melkoisen määrän noita leirejä, mutta samalla unohdetaan se, että myös Suomessa oli niin sanottuja "siirtoleirejä", joista voitiin aikanaan lukea lehdistä, kun niissä vankeina olleet henkilöt kertoivat ylilyönneistä, ainakin itse kuulin asepalveluksessa ollessani, eikä ainakaan puolustusvoimien eli silloisten esimiesteni mielestä noista leireistä keskusteltu valheelliseen sävyyn.

Eli usein näitä suomen keskitysleirejä vartioivat Suojeluskuntiin kuuluneet miehet, joilla oli aikoinaan sellaisia ajatuksia, että meidän maassamme ei kommunisteja tai muita vastaavia henkilöitä kuten psykiatrisia potilaita tai vankeja kaivata. Ja sodan aikana oli voimassa ankarat lait, ja säännöstelyn takia ei ruokaa löytynyt edes vapaille ihmisille, joten tietenkään esimerkiksi vangit eivät ainakaan suurempia annoksia saaneet. Ja oliko silloin esimerkiksi anoreksiaan tarjolla mitään hoitoa, mutta tietenkin myös karkureiden perään ammuttiin, ja siinä saattoi ihmisiä kuolla.

Jos tutkimuksen lähteenä on elämäkerta tai päiväkirja, niin silloin voidaan sanoa, että kukaan ihminen ei ehkä koskaan näe teoissaan mitään väärää. Tai ainakin jokainen meistä haluaa ihmisenä esiintyä puhtaan valkoisena sekä aina oikein tekevänä tahona, ja jos sitten asiasta lähdetään taas oikeutta käymään, niin jokainen meistä varmaan tietää, että tässäkin asiassa on ainakin kaksi kantaa, joista toisen mukaan SS-miehet ampuivat vain partisaaneja, jotka olivat jääneet kiinni, ja siviiliasuisen taistelijan teloittaminen on tietenkin sotalakien mukaan laillista. Niin tehtiin esimerkiksi suomessa kiinni jääneille desanteille.

Enkä itse usko että kukaan mihinkään elämäkertaan laittaa asioita, jotka vievät hänen maineensa tai vievät kyseisen henkilön vankilaan. Eli jokainen ihmisen kirjoittama elämäkerta on oikeastaan vain hänen oma näkemyksensä asioista. Tämä koskee elämäkertoja jotka ovat kirjan hahmon itsensä kirjoittamia. Ja vaikka WIKING-divisioonan miehet olisivat teloittaneet siviileitä, niin silloin he ovat saattaneet saada tekoihin käskyn, missä väitetään noiden henkilöiden olevan juuri pidätettyjä partisaaneja, joiden ampuminen on tietenkin lain mukaista. Tuolloin rikoksen ovat tehneet henkilöt, jotka ovat väärää tietoa noista ammuttavista ihmisistä antaneet.

Harva elämäkerta on sellainen, että se kuvaa tapahtumia muuten kuin kirjoittajan itsensä näkökulmasta. Ihminen vanhenee, ja hänen käsityksensä asioista muuttuvat, kun etäisyyttä asioihin tulee iän myötä ja ajan kuluessa lisää. Elämäkerta voi olla sen tähden myös fiktiivinen. Tuolloin sitä ei pitäisi markkinoida nimellä elämäkerta. Kuitenkin ihmisen muisti aina yhdistää asian mielikuvitukseen, jolloin syntyy yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Ja kun puhutaan asioiden kaivelusta, niin toki olisi asiallista sitten estää nuo tutkimukset, jotka eivät sitten olekaan miellyttäneet tilaajaa.

Ja ehkä ne asioiden tutkimukset loppuvat, jos puolustusministeri on joka kerran takajaloillaan, kun joku uskaltaa sanoa, että myös suomalaisia on saattanut osallistua sotarikoksiin, mutta asiasta ei ole olemassa mitään todisteita. Se että joku edes uskaltaa lähteä selvittämään asioita, jotka koskevat veteraaneja on hyvin suurta uskallusta vaativa teko. Se että joka kerran noustaan ikään kuin barrikaadeille puolustamaan noita henkilöitä kuitenkin herättää epäilyksiä siitä, että onko asia aivan niin kuin sen haluaisi oleva. Ei ole kovin vakuuttavaa, jos joka kerran kun joku uskaltaa epäillä suomalaisen olleen mukana noissa siviilien ampumisissa on puolustusministeri ilmoittamassa, että tuo koko tutkimus on vain turhan kaivelua. Eli se että jatkuvasti ollaan ikään kuin takajaloilla sekä puolustetaan jotain asiaa antaa kuvan siitä, että joku pelkää tutkimuksia.

https://yle.fi/uutiset/3-10642428

Kuka puhuu totta, ja kuka valehtelee tässä vasta pulma

Kimmo Huosionmaa

Yhtiön johdosta puhuttaessa ei yleensä ole tapana eritellä sitä, että onko kyse niin sanotusta operatiivisesta esimiehestä, eli henkilöstä joka työskentelee kentällä ja joka on kontaktissa asiakkaiden sekä omien alaistensa kanssa, vai ylemmästä johtoportaasta joka työskentelee ehkä jossain toisessa paikassa. Ja sitten tietenkin jos puhutaan valvonnasta sekä yhtiön toiminnasta yleensä, niin silloin olisi ehkä paikallaan miettiä sitä, että työn laadun valvonta on koko yhtiön esimiesten tehtävä.

Eli valvonta ei ole mikään esimiehen oikeus, vaan se on myös velvollisuus, ja jos puhutaan velvollisuuksista, niin alaisen erottaminen on tietenkin työnjohdon velvollisuus, jos hän ei työtään osaa tehdä, tai sitten työaika menee johonkin muuhun kuin siihen, mihin se on tarkoitettu. Kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä koulutettua henkilökuntaa tai henkilökuntaa ylipäätään on liian vähän, niin tietenkin on kyse siitä, että onko tuo asia nyt sitten saatettu ylemmän johdon tietoon, tai onko uuden henkilökunnan palkkaamiseen haettu lupaa. Siinä sitten kun jonkinlainen vaarantaminen on tullut tietoon, niin on kaksi tahoa vastakkain.

Ja tietenkin silloin jos jotain väitetään puolin tai toisin, niin olisi erittäin helppoa ja mukavaa, jos asiasta olisi sitten jotain muitakin todisteita, joihin voidaan vedota esimerkiksi oikeudenkäynnin yhteydessä. Tällä tarkoitan, että jos mitään sähköpostia ei olla lähetetty, niin silloin on vähän vaikeaa lähteä tekemään mitään päätöksiä asioista, tai antamaan tuomioita kyseisessä tapauksessa, jos ei ole todisteita siitä, että asiasta on tehty jonkinlainen esitys.

Toinen osapuoli tulee väittämään, että kyseessä on kosto irtisanomisen takia, ja jos todistetta oikeudessa ole esittää siitä, että pyyntö esimerkiksi työvoiman palkkaamisesta on oikeasti esitetty, niin silloin kyllä tulee itku. Nimittäin noissa tapauksissa saattaa toisen osapuolen muisti olla vähän huono, ja jos kyse on yrityksen korkeista johtajista, niin silloin ei ehkä niitä todistajia, jotka ovat olleet esimerkiksi viiden metrin päässä kahvilla, kun asiasta on puhuttu aivan heti löydy. Joten tämän takia olisi hyvä pitää nuo sähköpostit tallessa sekä tehdä asiaa koskevat dokumentit kirjallisina, jotta jos sitten asiaa lähdetään tutkimaan, niin on jotain konkreettista esittää.

Nimittäin jos vastassa on yhtiön korkea esimies tai omistaja, niin saattaa olla, että hänen sanansa painaa tuolloin enemmän, ja ketään nimeämättä voin sanoa, että korkealla johtajalla on aina mahdollisuus lahjoa alaisia. Tästä asiasta ei aina muisteta mainita, mutta esimerkiksi määräaikaisella työsopimuksella olevat henkilöt, joilla on tehtävän edellyttämä koulutus voivat tuolloin hakea tuota vapautuvaa paikkaa, ja tuolloin ei varmaan kukaan muista sitä, että mitä siellä kokouksessa ovella puhuttiin siitä työvoiman palkkaamisesta.

Näissä tapauksissa kyse on oikeastaan siitä, että on sana sanaa vastaan sekä myös oman edun valvonnasta. Jos asiasta lähdetään käymään oikeutta, niin silloin molemmilla osapuolilla on salissa omat asianajajansa, jolloin sitten todisteet punnitaan, ja toinen osapuoli väittää tuolloin aina toisen valehtelevan. Sähköposteista kannattaa tuon takia pitää jonkinlaisia kopioita arkistossa, koska jos ei mitään kirjallista dokumenttia siitä, että puutteellisia olosuhteita tai toimintoja työpaikalla on pyydetty korjaamaan esimerkiksi palkkaamalla lisää ammattilaisia, niin silloin asiaa on vähän vaikeaa todistaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10641961

Hoitoalan kriisistä sekä siitä, miten asia voidaan ratkaista

Kimmo Huosionmaa

Mediassa puhutaan hoitoalan kriisistä, mutta siihen ei ole löytynyt ratkaisua. Nimittäin on vain todettu, että "nuoria ei kiinnosta tuo ala". Ja tässä sitten mieleen vain on tullut, että jos itse menisin töihin, niin ainakin nuorena minua kiinnostaisi myös se, mitä mistäkin töistä maksetaan. Vaikka olisin miten altruistinen hyvänsä, niin tietenkin palkka olisi hyvä asia, koska nuorena joutuu maksamaan esimerkiksi ensi-asuntoa sekä muita vastaavia maksuja. Sen takia uskoisin, että ratkaisuna siihen, että hoitoala alkaisi taas kiinnostaa nuoria olisi se, että palkkaa pitäisi myös saada tuosta työstä.

Samoin se varmasti auttaisi asiaa, että esimerkiksi hoitajan oikeusturvaa parannettaisiin, jotta tuon työluvan vieminen ei olisi niin hirveän helppoa. Myös työn arvostusta voisi hiukan kohottaa, koska jos ainoa asia mitä hoitaja saa kokea ovat ne haukkumiset sekä virheiden kaivelu, on tuloksena tilanne, missä ala ei joko kiinnosta ollenkaan tai sitten jo valmistunut hoitaja alkaa välittömästi hakeutua uuteen ammattiin.

Yleisin syy lienee se, että hoitaja uupuu työssään, eikä ole helppoa työskennellä yksikössä, jossa henkilö yksin vastaa esimerkiksi kymmenien potilaiden päivittäisistä tarpeista, ja jos vaikka työpaikalla on ongelmia myös henkilökunnan keskinäisissä suhteissa, niin se merkitsee usein sitä, että työpaikkaan ei ole mukava mennä. Ja se sitten vie hyvinkin päteviä hoitajia takaisin koulun penkille, koska he eivät saa sitä vakituista paikkaa.

Hoitoalan ongelma on siinä, että koko ammatti perustettiin siksi, että nuori tyttö pääsisi hankkimaan miehensä rinnalla tuloja omaa asuntoa varten, ja sitten nämä hoitajat voisivat jäädä eḱotiin hoitamaan lapsia. Mutta kuten tiedämme, niin nykyään tilanne on hiukan toinen, eikä kukaan nainen enää jää koko iäkseen kotiin, vaan monet nuorena lapsia hankkineet palaavat työelämään. Samoin kunnon asunto tietenkin on kallis sijoitus, ja siksi molempien puolisoiden tuloja tarvitaan. Se että hoitoala ei kiinnosta tai uudelleenkoulutus on myös vaihtoehto niille henkilöille, jotka ovat hoitajan ammattiin päätyneet vie alalta niitä kokeneita sekä asiantuntevia hoitajia muihin tehtäviin, ja kuten muillakin aloilla, niin myös hoitoalalla kukaan ei ole seppä syntyessään.

Vaatii useita vuosia, että voidaan puhua osaavasta sekä asintuntevasta henkilöstä, joka hallitsee alan työt, ja osaa myös muita perehdyttää, ja jos noita henkilöitä ei ole työpaikalla, niin silloin se saattaa jopa vaarantaa potilasturvallisuuden. Eli se että hoitaja päätyy tarinoiden mukaan melko helposti listoille, jossa hänen on vaikeaa löytää työtä tai pysyvää työsuhdetta varmasti vaikuttaa negatiivisesti alan suosioon samoin potilaat kärsivät, kun joka kerran ovesta kävelee sisään täysin vieras henkilö.

Nimittäin on yleisesti ottaen kuulemma yleistä, että hoitaja saa melko helposti potkut, jos hänestä tehdään valitus, varsinkin jos kyseessä on nimenomaan vanhusten hoitoon erikoistunut yksikkö. Toisaalta taas eräissä muissa yksiköissä on hoitajaa melkein mahdotonta saada pois tehtävistään, ja esimerkiksi osassa psykiatrisista yksiköistä on ollut melkein käytäntö, että hoitajat ovat ikään kuin vanginvartijoita, eikä esimerkiksi ainakaan muistaakseni ole esimerkiksi Niuvanniemen tai jonkun muun oikeuspsykiatrian yksikön työntekijää koskaan edes syytetty liiallisesta voimankäytöstä tai potilaan eli tutkimuskohteen aiheettomasta eristämisestä.

Mutta taas voidaan keskustella esimerkiksi siitä, miten lastenkodissa tai muussa vastaavassa laitoksessa työskennelleet hoitajat ovat toimineet asiakkaitaan kohtaan, tai siitä miten he ovat työtään markkinoineet muille. Yleensä nuo laitokset ovat sellaisia, että niissä asuvia muutenkin leimataan aiheettomasti, ja itseäni joskus mietityttää, että onko esimerkiksi tavallisia sairaaloita, joissa asuu vammaisia esitelty turvalaitoksina, ja tietenkin kaikki ovat kuulleet niistä tapauksista, missä joku vammainen on siirretty psykiatrian yksikköön, koska tämä on ollut väkivaltainen muita asukkeja tai henkilökuntaa kohtaan. Noista tapauksista on kirjoitettu esimerkiksi Seura-lehdessä.

Nöyryys on johtamisen opettelussa kaikkein tärkeintä, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kimmo Huosionmaa

Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään, on varmaan kaikille tuttu sanonta. Eli koulun jälkeen pitää aina pätevöityä työelämässä, missä sitten opetellaan ne tavat, millä työssä toimitaan, on kerran toisensa jälkeen toistettu mantra. Mutta mitä tuo mantra oikeastaan tarkoittaa? Tarkoittaako se nyt sitten sitä, että yleisesti ottaen työelämässä toimitaan jollain tietyllä tavalla, vai merkitseekö tämä termi "työssä pätevöityminen" oikeastaan sitä, että kun ihminen tulee työpaikkaan, niin hän opettelee tietyn yrityksen toimintatapoja, joita myös kutsutaan nimellä "yrityskulttuuri". Tuolloin tietenkin pitää huomioida se, että jokaisessa yhtiössä on erilaisia tapoja sekä säännöksiä, joita ei suoraan voi siirtää toiseen yhtiöön, vaikka joku asia vaikuttaa uskomattoman upealta.

Suuren yhtiön sisällä saattaa joku toimintamalli olla erittäin toimiva, kun käytettävissä on miljoonien eurojen resurssit sekä valtava määrä muuta potentiaalia, ja tietenkin suuri yritys on haluttu työpaikka. Suuren yrityksen etuihin kuuluu niiden tunnettavuus, sekä se, että niiden palvelukseen halutaan koska, noiden yhtiöiden tapa jaella bonuksia kuten kuntosalikortteja sekä risteilyjä on hiukan toinen kuin jonkun muutaman miehen kehitysyhteisön, ja se sitten varmaan näkyy myös yrityskulttuurissa, sekä siinä kuinka yhtiössä esimerkiksi jaetaan rahaa erilaisiin hankintoihin. Mutta palataan sitten esimerkiksi siihen paljon puhuttuun nöyryyteen.

Jostain syystä joissakin työyhteisöissä tuo "nöyryys" ymmärretään sillä tavalla, että jotain henkilöä jatkuvasti nöyryytetään työyhteisön edessä. Eli hänet laitetaan tekemään esimerkiksi vessan siivousta kravatti kaulassa, jotta sitten tulee opittua, mitä sana "nöyryys" tarkoittaa. Tuolloin kyllä hiukan ihmetyttää, että miten noissa yhtiöissä oikeastaan esimerkiksi palkkoja maksellaan, koska insinöörin tai ekonomin palkka voi olla hiukan korkeampi kuin siivoojan. Noissa tapauksissa saattaa yhtiön lakimies haastaa turhien tehtävien teettäjän oikeuteen, koska kyseinen tehtävä teetetään ylihintaan palkatulla työntekijällä.

Samoin jatkuvasta nöyryyttämisestä voidaan henkilö haastaa oikeuteen, koska kunnian loukkaaminen on myös rikollista. Myös sellainen asia on rikollista, jos esimerkiksi työpaikan työtapoja aiheetta haukutaan, mutta kuitenkin jos esimerkiksi voidaan todistaa, että yhtiö rikkoo esimerkiksi jätteiden käsittelyä koskevia määräyksiä, niin siitä sitten joutuu johto tai rangaistavan teon eli esimerkiksi öljyn kaatamisen luontoon tehnyt henkilö vastuuseen.

Syytteitä voi tulla myös siitä, että jonkun insinöörin väitetään menettäneen toimilupansa, vaikka se ei olisi totta. Myös toisen työnhaun sekä työtehtävien vaikeuttaminen on rikollista, eli jos henkilön väitetään perättömästi olevan holhouksessa, niin silloin tietenkin kyseessä on törkeä kunnianloukkaus. Samoin jos esimerkiksi jonkun työntekijän nimi työvuorolistoilla merkitsee sitä, että yhtiön kanssa ei tehdä yhteistyötä saattaa johtaa kartellia koskeviin epäilyihin, sekä myös muihin oikeustoimiin.

Suomen alueella toimivissa yhtiöissä on nimittäin voimassa sellainen asia kuin suomen laki, mikä määrää sen, että esimerkiksi vahinkoa tehnyt henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa kulut. Jos yhtiön johtaja esimerkiksi palkkaa insinöörejä tai ekonomeja siivoamaan, tai määrää työntekijät kantamaan säkkejä edestakaisin pihalla, niin silloin tietenkin hän tekee rahallista vahinkoa yhtiölleen, mikä sitten tietenkin täytyy korvata. Vaikka hän olisi yhtiön enemmistö-osakas, niin kuitenkin tuolloin voidaan ajatella sitä, että nuo rahat, jotka on näihin tunteihin käytetty ovatkin poissa yhtiön tekemästä voitosta, ja näin ollen osakkaat menettävät tuolloin tulojaan. Ja tuolloin kyseessä on tahallinen vahingonteko.

Samoin jos esimerkiksi rakennusmestari ei välitä siitä, mihin kuorma-autot tai rekat purkavat lasteja, ja sitten kymmenen rekkaa seisoo rakennustyömaan pihalla, niin silloin saattaa tulla hyvin paljon selitettävää. Eli noiden rekkojen bensoja ja muita kuluja voi tuolloin joutua korvaamaan, koska ne joutuvat seisomaan turhaan jossain työmaan edessä.

Miksi kilpailu on tärkeää?

Kimmo Huosionmaa

Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole leimata ketään, eli kaikki tähän tekstiin sisältyvät viittaukset oikeisiin henkilöihin ovat vain sattumaa. Kilpailun tarkoitus on pitää hinnat alhaisena, jotta ihmiset saisivat tuotteita mahdollisimman hyvään hintaan, ja tässä sitten tulee esiin se, että toki me kaikki haluamme ostaa tuotteita halvalla, mutta toisaalta kaupan etu olisi se, että kyseinen kauppa voisi toimia yksin jossain markkinoilla. Tuolloin kyseessä olisi monopoli, jolla saadaan sellainen asema, että sen turvin voidaan määrätä hintoja, ja siksi kilpailulainsäädäntö on erittäin tiukka jossain asioissa. Kun puhutaan siitä, että yhtiöt perustetaan useimmiten tuomaan voittoa omistajilleen, niin kuten eilisessä Jungerin Twitter-viestissä mainittiin, niin tietenkin yhtiöjärjestykseen voidaan kirjata myös muita päämääriä, mutta itse uskon kyllä niin, että suurin osa yhtiöistä on perustettu vain tuomaan voittoa omistajilleen.

Ja se tekee tuosta yhtiön toiminnasta erittäin mielenkiintoista, koska vaikka esimerkiksi yhtiöjärjestykseen olisi kirjattu eettisiä tai muita periaatteita, niin oikeastaan yhtiön johtokunta tai oikeastaan osakkaat päättävät siitä, miten oikeasti toimitaan. Se mikä tekee noista asioista mielenkiintoisia, koska mikään yhtiöjärjestys ei suoraan ole yhtä kuin laki. Joten esimerkiksi eettisiä arvoja voidaan käyttää markkinointiin, ja se voidaan kirjata yhtiöjärjestykseen, mutta toisaalta niitä ei tarvitse noudattaa, jos enemmistöosakas on sitä mieltä, että joku muu tapa toimia sopii paremmin, jos se ei ole ristiriidassa lain kanssa.

Enemmistö-omistus takaa sen, että yhtiön toimintaa toteutetaan siten, kuin se, joka suurimman osan noista osakkeista omistaa myös määrää sen, miten toimitaan. Kun puhutaan eettisestä toiminnasta, niin kuitenkin joku voi peittää roolinsa jossain yhtiön johdossa sillä tavoin, että hän omistaa jonkun suuren yhtiön vaikkapa yritys-klusterin kautta. Tuolloin kyseinen henkilö voi perustaa joukon yhtiöitä, joissa hän on ainoa osakas, ja sitten ostaa haluamansa toimijan osakkeita näille yhtiöille.

Sitten hän voi yksinkertaisesti vain esittää olevansa vähemmistö-osakas, ja kaikki muut ovat aina vastuussa jostain epäeettisestä toiminnasta. Tuolloin kyseinen toimija voi tietenkin istuttaa vaikka kuinka upeita johtokuntia hyvänsä, ja sitten kun tehdään päätöksiä, jotka eivät ole etiikkaan perustuvia, niin silloin tietenkin tuo henkilö jakaa äänet niin, että hän itse voi pysytellä turvassa, ja muut ovat vain ehdottamassa jotain ikäviä asioita.

Tuolloin kyseinen henkilö voi leikkiä nukke-hallituksensa kanssa, mitä hän haluaa, ja tietenkin kaikki hallituksen jäsenet ovat hänen vallassaan sekä todellisuudessa he ovat vain kumileimasimia, joilla voi omaa egoa kohotella. Sillä tavoin voi pysyä itse puhtaana, ja antaa muiden tehdä kaikki likaiset tehtävät. Siinä sitten voi valitella, että kun kaikki muut ovat niin ilkeitä, että he vain haluavat repiä rahaa liiketoimista, kun itse "maestro" istuu mukavasti "vähemmistöosakkaana.

Hoiva-alasta sekä liiketoiminnasta

Kimmo Huosionmaa

Liikeyrityksen tehtävänä on tehdä voittoa, eli tuoda rahaa yhtiön omistajien taskuun, ja mitään muuta tarkoitusta niillä ei periaatteessa ole. Tietenkin palvelun tai tuotteen pitää olla tasokasta ja hyvää, jotta asiakkaat kokevat saavansa hinnalle vastiketta, ja sen takia noiden palveluiden tai fyysisten tuotteiden pitäisi vastata sitä, mitä palvelun antaja lupaa tarjouksessaan. Jos ajatellaan sitä, että miten voitto maksimoidaan, niin tietenkin teettämällä mahdollisimman paljon työtä ammattikoulutusta vailla olevilla työntekijöillä, ja käyttämällä vain minimaalisen koulutuksen omaavaa työvoimaa kuten perushoitajia tai tekniikan puolella perustason ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä esimiehinä, niin silloin tietenkin saadaan aikaan säästöä palkkatuloissa.

Tuolloin esimerkiksi kahden perus- tai lähihoitajan alaisena voi toimia useita henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta alalle, ja samalla tavoin jonkun putki- tai sähköasentajan alaisena voi toimia jopa kymmeniä henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. Tuolloin asentaja vain käy vilkaisemassa jotain työtä, ja sitten voidaan sanoa, että saadaan työtä tehtyä mahdollisimman halvalla. Saattaa kuitenkin olla niin, että työn jälki ei ehkä ole kovin hyvää, jos kaikki mahdollinen työ tehdään jollain täysin kouluja käymättömällä henkilökunnalla.

Kun puhutaan siitä, kuinka palkkatuloja saadaan alas, niin tietenkin kannattaa aina hyödyntää myös esimerkiksi työharjoittelijoita, sekä muita tahoja kuten työkokeiluun tulijoita, jolloin ei tarvitse mitään maksaa näille tekijöille. Samalla sesonkiajat voi hyvin ennakoida ottamalla töihin kaiken maailman kesätyöntekijöitä, jotta hiljaiseen aikaan ei tarvitse työntekijöille maksaa palkkaa. Jos kaiken lisäksi tuotanto korvataan roboteilla, niin silloin ei tule myöskään rekrytointiongelmia, koska koneet ovat aina valmiina tekemään työtä nöyrästi, eikä niille tarvitse palkkaa maksaa, joten ehkä tulevaisuudessa noita koneita kuten robotteja voi myös liisata joltain toimittajalta, joka sitten vastaa siitä, että robottien viat korjataan ajoissa, ja uusi kone toimitetaan vanhan tilalle.

Toinen tapa on tietenkin tinkiä toimitiloista, eli jos vaikka kunta maksaisi toimitilan, ja tuo palvelu toimittaa vain henkilökunnan, niin saadaan aikaan vielä suurempi säästö, mutta tietenkin tuolloin toimitilan kustannukset jäävät kuntalaisten tai muun palvelun tilaajan vastuulle. Samoin voidaan tilauksia ottaa erittäin paljon eli ahneesti, jolloin saattaa olla niin, että oma henkilökunta ei enää riitä niiden tekemiseen, jolloin sitten tuo paikka voidaan teettää kokonaan alihankkijalla, mikä tietenkin on jossain tulkittu petokseksi. Samoin on joskus keskusteltu siitä, kuinka hyvin esimerkiksi hoiva-alalle sopii niin sanottu kova business-malli, missä voittoa tehdään parhaalla mahdollisella tavalla sekä kaikki on niin kauhean tehokasta?

Kun mietitään niitä sosiaalisia kontakteja, joita tuolla alalla kuulemma korostetaan todella paljon, niin silloin mieleen tulee se, että miten alimitoitettu henkilökunta kykenee suorittamaan kaikki tehtävänsä sekä myös huolehtimaan siitä, että myös sellaiset potilaat joiden luona ei käydä kovin usein tai jotka on jätetty täysin yksin saavat tarpeellista virikettä päiväänsä?  Eikö esimerkiksi potilaan kanssa oleminen tai tämän päivän piristäminen ole niitä arvoja, joita hoito-alalla pidetään pyhinä? Joten miten tämä potilaan oikeuksien huomioiminen sekä hänen kokonaisvaltainen hoitaminen, eli se että myös esimerkiksi virikkeitä annetaan ruuan sekä vaatteiden lisäksi. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka tarpeet eivät rajoitu ruokaan tai vaatteiden vaihtoon. Toki nämäkin asiat ovat tärkeitä, mutta myös se että potilaan tai asiakkaan kanssa ollaan sekä hänen kanssaan keskustellaan ovat myös tärkeitä.

Paljonko on paljon?

Kimmo Huosionmaa

Miksi raha motivoi rikasta, mutta passivoi köyhää? Kysymys, johon vastaamalla voisi joku voittaa matkan Kanarialle. Tämän kaltainen juttu löytyi tänään YLE:n sivuilta, ja siinä sitten voi jokainen itse miettiä sitä ikuista kysymystä, että paljonko on paljon. Jos vaikka työtön työnhakija, joka saa noin 500 euroa käteen kuussa saa 12 prosenttia lisää tuloja, niin silloin hän saa käteen 560 euroa, ja mihin sitten tuo 60 euroa lisää menee? Tuollainen raha ei juurikaan riitä mihinkään suureen matkaan tai oikeastaan muuhun kuin uusiin kenkiin, mutta jos vaikka 5000 euroa kuussa käteen saava henkilö saa tuon 12 prosenttia lisää rahaa kuukaudessa, niin silloin hän saa kyseisen korotuksen jälkeen 5600 euroa käteen.

Tuolloin jälkimmäisen henkilön rahat riittävät vaikka uuden harrastuksen aloittamiseen, mutta köyhälle ei tuosta 60 eurosta ehkä ole niin paljon iloa, vaikka tietenkin huonoilla tuloilla varustetusta henkilöstä kyseinen summa voi tuntua todella suurelta. Eli kun ajatellaan sitä, että ihmisen täytyy jokaista tuhlattua senttiä ajatella, niin silloin tietenkin jokainen kymppi tuntuu isolta rahalta.

Ja pahimmassa tapauksessa tuo 60 euroa käsitetään ylimääräisenä alkoholiin sijoitettavana summana, varsinkin jos henkilöllä on ongelmia päihteiden kanssa. Jos taas ajatellaan sitä, miten hyvin ansaitsevat henkilöt sijoittuvat esimerkiksi yritysten hierarkiassa, niin silloin tietenkin on hyvä ajatella samalla tulevia vaaleja. Nimittäin nämä hyvätuloiset yleensä päättävät siitä, mihin noita vaalikampanjoiden tukia lähdetään suuntaamaan, ja silloin kannattaa olla melko hiljaa siitä, että mitä nuo hyvätuloiset voisivat tehdä saamallaan lisärahoituksella.

Vaikka puhutaan siitä, että nykyään esimerkiksi ehdokkaan persoona ratkaisee sen, että pääseekö hän eduskuntaan, niin toki se kuinka näkyvä kyseinen ehdokas on ratkaisee sen, että käykö äänestäjä kurkistamassa jonkun ehdokkaan mielipiteitä tämän kotisivuilla. Ja se miten esimerkiksi medioita yhdistelemällä saadaan aikaan kiinnostava kombinaatio, on varmasti tuttua toimintaa kaikille. Mutta tietenkin se vaatii todella paljon rahaa, ja sitä rahaa tulee yleensä melko varakkailta tahoilta, joten sen takia tämä asia on niin kauhean vaikea.

Se että henkilö suoraan antaa lausuntoja siitä, että hän haluaa vain kasata pääomaa jollekin suurelle toimijalle varmasti vie häneltä ne äänet, joita tarvitaan siihen, että ehdokas pääsee eduskuntaan. Ja tuolloin tietenkin myös listalle annetut äänet ratkaisevat. Eli silloin ei kukaan ehdokas voi lähteä sooloilemaan, koska jollekin toiselle annettu ääni on poissa myös siltä listalta, josta valitaan ehdokkaat. Ja koska maassamme on käytössä suhteellinen vaalitapa, niin silloin tietenkin myös se, että minkä puolueen listoilla ehdokas on merkitsee paljon. Ja siksi vaaleissa tapahtunut "moka" voi merkitä sitä, että joku puolue menettää paljon paikkoja. Ongelma tässä on se, että meillä Suomessa vain luonnolliset henkilöt äänestävät. Sen takia pitää muistaa se, että suurpääomaa edustaa vain pieni osa äänestäjistä. Eli karrikoiden voidaan sanoa, että siivoojia on enemmän kuin johtajia, ja siksi heitä kannattaa kosiskella äänestämään itseä.

Toisaalta esimerkiksi innovaatio teollisuus eli esimerkiksi IT-yhtiöt ovat sellaisia toimijoita, joiden avulla saadaan maahamme verotuloja, joten noiden teollisuuden alojen osaaminen on sellaista mihin kannattaa sijoittaa. Mutta IT-ala on sikäli ongelmallinen, että siinä innovaation on oltava jatkuvaa, ja koskaan ei yksikään yhtiö, joka myy esimerkiksi ohjelmistoja tai kehittää uusia tuotteita vaikkapa mobiili-tai muuhun viestintään tarvitsee jatkuvasti uusia innovaatioita sekä ratkaisuja.

Joten se tarvitsee uusia ihmisiä, joiden avulla voidaan lähteä ideoimaan uusia ratkaisuja, jotta myös uusia ohjelmistoja, eli hyötysovelluksia ja pelejä voidaan lähteä kehittämään sekä myymään markkinoille, jotta saadaan niitä verotuloja sekä myytyä suomalaista osaamista maailmalle. Vaikka puhutaan siitä, kuinka äärimmäisen rikkaat ihmiset maksavat veroja, niin tuolloin unohdetaan, että valtio saa varmasti yhtiöstä enemmän tuloja kuin yhdestä rikkaasta ihmisestä. Toisin sanoen yhtiö jonka liikevaihto on miljoonia tuo enemmän verotuloja kuin yksityisten kansalaisten enemmistö, ja harva meistä kuitenkaan miljoonia kuukausittain tienaa. Tämän takia yhtiöiden saaminen Suomeen on äärimmäisen tärkeää, ja noiden yhtiöiden toimialan pitäisi olla muutakin kuin hoitoalan.

https://yle.fi/uutiset/3-10625498