Kimmo Huosionmaa
Liikeyrityksen tehtävänä on tehdä voittoa, eli tuoda rahaa yhtiön omistajien taskuun, ja mitään muuta tarkoitusta niillä ei periaatteessa ole. Tietenkin palvelun tai tuotteen pitää olla tasokasta ja hyvää, jotta asiakkaat kokevat saavansa hinnalle vastiketta, ja sen takia noiden palveluiden tai fyysisten tuotteiden pitäisi vastata sitä, mitä palvelun antaja lupaa tarjouksessaan. Jos ajatellaan sitä, että miten voitto maksimoidaan, niin tietenkin teettämällä mahdollisimman paljon työtä ammattikoulutusta vailla olevilla työntekijöillä, ja käyttämällä vain minimaalisen koulutuksen omaavaa työvoimaa kuten perushoitajia tai tekniikan puolella perustason ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä esimiehinä, niin silloin tietenkin saadaan aikaan säästöä palkkatuloissa.
Tuolloin esimerkiksi kahden perus- tai lähihoitajan alaisena voi toimia useita henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta alalle, ja samalla tavoin jonkun putki- tai sähköasentajan alaisena voi toimia jopa kymmeniä henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. Tuolloin asentaja vain käy vilkaisemassa jotain työtä, ja sitten voidaan sanoa, että saadaan työtä tehtyä mahdollisimman halvalla. Saattaa kuitenkin olla niin, että työn jälki ei ehkä ole kovin hyvää, jos kaikki mahdollinen työ tehdään jollain täysin kouluja käymättömällä henkilökunnalla.
Kun puhutaan siitä, kuinka palkkatuloja saadaan alas, niin tietenkin kannattaa aina hyödyntää myös esimerkiksi työharjoittelijoita, sekä muita tahoja kuten työkokeiluun tulijoita, jolloin ei tarvitse mitään maksaa näille tekijöille. Samalla sesonkiajat voi hyvin ennakoida ottamalla töihin kaiken maailman kesätyöntekijöitä, jotta hiljaiseen aikaan ei tarvitse työntekijöille maksaa palkkaa. Jos kaiken lisäksi tuotanto korvataan roboteilla, niin silloin ei tule myöskään rekrytointiongelmia, koska koneet ovat aina valmiina tekemään työtä nöyrästi, eikä niille tarvitse palkkaa maksaa, joten ehkä tulevaisuudessa noita koneita kuten robotteja voi myös liisata joltain toimittajalta, joka sitten vastaa siitä, että robottien viat korjataan ajoissa, ja uusi kone toimitetaan vanhan tilalle.
Toinen tapa on tietenkin tinkiä toimitiloista, eli jos vaikka kunta maksaisi toimitilan, ja tuo palvelu toimittaa vain henkilökunnan, niin saadaan aikaan vielä suurempi säästö, mutta tietenkin tuolloin toimitilan kustannukset jäävät kuntalaisten tai muun palvelun tilaajan vastuulle. Samoin voidaan tilauksia ottaa erittäin paljon eli ahneesti, jolloin saattaa olla niin, että oma henkilökunta ei enää riitä niiden tekemiseen, jolloin sitten tuo paikka voidaan teettää kokonaan alihankkijalla, mikä tietenkin on jossain tulkittu petokseksi. Samoin on joskus keskusteltu siitä, kuinka hyvin esimerkiksi hoiva-alalle sopii niin sanottu kova business-malli, missä voittoa tehdään parhaalla mahdollisella tavalla sekä kaikki on niin kauhean tehokasta?
Kun mietitään niitä sosiaalisia kontakteja, joita tuolla alalla kuulemma korostetaan todella paljon, niin silloin mieleen tulee se, että miten alimitoitettu henkilökunta kykenee suorittamaan kaikki tehtävänsä sekä myös huolehtimaan siitä, että myös sellaiset potilaat joiden luona ei käydä kovin usein tai jotka on jätetty täysin yksin saavat tarpeellista virikettä päiväänsä? Eikö esimerkiksi potilaan kanssa oleminen tai tämän päivän piristäminen ole niitä arvoja, joita hoito-alalla pidetään pyhinä? Joten miten tämä potilaan oikeuksien huomioiminen sekä hänen kokonaisvaltainen hoitaminen, eli se että myös esimerkiksi virikkeitä annetaan ruuan sekä vaatteiden lisäksi. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka tarpeet eivät rajoitu ruokaan tai vaatteiden vaihtoon. Toki nämäkin asiat ovat tärkeitä, mutta myös se että potilaan tai asiakkaan kanssa ollaan sekä hänen kanssaan keskustellaan ovat myös tärkeitä.
Liikeyrityksen tehtävänä on tehdä voittoa, eli tuoda rahaa yhtiön omistajien taskuun, ja mitään muuta tarkoitusta niillä ei periaatteessa ole. Tietenkin palvelun tai tuotteen pitää olla tasokasta ja hyvää, jotta asiakkaat kokevat saavansa hinnalle vastiketta, ja sen takia noiden palveluiden tai fyysisten tuotteiden pitäisi vastata sitä, mitä palvelun antaja lupaa tarjouksessaan. Jos ajatellaan sitä, että miten voitto maksimoidaan, niin tietenkin teettämällä mahdollisimman paljon työtä ammattikoulutusta vailla olevilla työntekijöillä, ja käyttämällä vain minimaalisen koulutuksen omaavaa työvoimaa kuten perushoitajia tai tekniikan puolella perustason ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä esimiehinä, niin silloin tietenkin saadaan aikaan säästöä palkkatuloissa.
Tuolloin esimerkiksi kahden perus- tai lähihoitajan alaisena voi toimia useita henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta alalle, ja samalla tavoin jonkun putki- tai sähköasentajan alaisena voi toimia jopa kymmeniä henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. Tuolloin asentaja vain käy vilkaisemassa jotain työtä, ja sitten voidaan sanoa, että saadaan työtä tehtyä mahdollisimman halvalla. Saattaa kuitenkin olla niin, että työn jälki ei ehkä ole kovin hyvää, jos kaikki mahdollinen työ tehdään jollain täysin kouluja käymättömällä henkilökunnalla.
Kun puhutaan siitä, kuinka palkkatuloja saadaan alas, niin tietenkin kannattaa aina hyödyntää myös esimerkiksi työharjoittelijoita, sekä muita tahoja kuten työkokeiluun tulijoita, jolloin ei tarvitse mitään maksaa näille tekijöille. Samalla sesonkiajat voi hyvin ennakoida ottamalla töihin kaiken maailman kesätyöntekijöitä, jotta hiljaiseen aikaan ei tarvitse työntekijöille maksaa palkkaa. Jos kaiken lisäksi tuotanto korvataan roboteilla, niin silloin ei tule myöskään rekrytointiongelmia, koska koneet ovat aina valmiina tekemään työtä nöyrästi, eikä niille tarvitse palkkaa maksaa, joten ehkä tulevaisuudessa noita koneita kuten robotteja voi myös liisata joltain toimittajalta, joka sitten vastaa siitä, että robottien viat korjataan ajoissa, ja uusi kone toimitetaan vanhan tilalle.
Toinen tapa on tietenkin tinkiä toimitiloista, eli jos vaikka kunta maksaisi toimitilan, ja tuo palvelu toimittaa vain henkilökunnan, niin saadaan aikaan vielä suurempi säästö, mutta tietenkin tuolloin toimitilan kustannukset jäävät kuntalaisten tai muun palvelun tilaajan vastuulle. Samoin voidaan tilauksia ottaa erittäin paljon eli ahneesti, jolloin saattaa olla niin, että oma henkilökunta ei enää riitä niiden tekemiseen, jolloin sitten tuo paikka voidaan teettää kokonaan alihankkijalla, mikä tietenkin on jossain tulkittu petokseksi. Samoin on joskus keskusteltu siitä, kuinka hyvin esimerkiksi hoiva-alalle sopii niin sanottu kova business-malli, missä voittoa tehdään parhaalla mahdollisella tavalla sekä kaikki on niin kauhean tehokasta?
Kun mietitään niitä sosiaalisia kontakteja, joita tuolla alalla kuulemma korostetaan todella paljon, niin silloin mieleen tulee se, että miten alimitoitettu henkilökunta kykenee suorittamaan kaikki tehtävänsä sekä myös huolehtimaan siitä, että myös sellaiset potilaat joiden luona ei käydä kovin usein tai jotka on jätetty täysin yksin saavat tarpeellista virikettä päiväänsä? Eikö esimerkiksi potilaan kanssa oleminen tai tämän päivän piristäminen ole niitä arvoja, joita hoito-alalla pidetään pyhinä? Joten miten tämä potilaan oikeuksien huomioiminen sekä hänen kokonaisvaltainen hoitaminen, eli se että myös esimerkiksi virikkeitä annetaan ruuan sekä vaatteiden lisäksi. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka tarpeet eivät rajoitu ruokaan tai vaatteiden vaihtoon. Toki nämäkin asiat ovat tärkeitä, mutta myös se että potilaan tai asiakkaan kanssa ollaan sekä hänen kanssaan keskustellaan ovat myös tärkeitä.
Kommentit
Lähetä kommentti