Kun arvostelet Putinia, niin olet hullu.

Skvortsov-Stepanovin kunniaksi nimetyssä psykiatrisessa sairaalassa on useita rakennuksia Pietarissa. Kuva: Wikimedia commons

Putinia arvostellut bloggaaja Ilja Remeslo joutui mielisairaalaan. Ja tämäkin tapaus kertoo siitä, miten Neuvostoliitossa sekä Venäjällä toimitaan. Ilta Sanomat kirjoittaa asiasta suunnilleen näin: Telegram-kanava Bazan mukaan entinen Kremlin myötäilijä ja Ukrainan sodan tukija Ilja Remeslo on tällä hetkellä Skvortsov-Stepanovin sairaalan osastolla numero 16, jonne viedään yleensä ensimmäistä kertaa hoitoon joutuvat miespuoliset mielenterveyspotilaat. 

Venäjän median mukaan osastolle joutuneilla potilailla voi olla esimerkiksi harhoja, ajattelun häiriöitä ja sekavaa puhetta. Joten voidaan ajatella, että legendaarinen hiipivän skitsofrenian diagnoosi on otettu taas käyttöön tilanteissa, joissa henkilön oikeudenkäynti voi muuttua sellaiseksi, että Kreml katsoo sen vahingoittavan ihmisiä. 

Mikäli henkilö arvostelee julkisesti valtion johtoa, niin hänet siirretään joko vankilaan tai mielisairaalaan. Aikoinaan Neuvostoliiton vetypommin isänä tunnettu nobel-palkittu akateemikko Andrei Saharov (1921-1989) uskalsi arvostella Neuvostoliiton heikkoa ihmisoikeustilannetta. Hänet pidätettiin ja sitten passitettiin mielisairaalaan, ja diagnoosiksi tällä kertaa kelpasi hiipivä skitsofrenia. 

Näin Neuvostoliiton johto sekä KGB välttyivät ikävältä oikeudenkäynniltä sekä ikäviltä kysymyksiltä, jotka koskivat sen johdon ja turvallisuuspalvelun käsitystä esimerkiksi sananvapaudesta sekä ihmisoikeuksista. Ehkä se että Saharov oli niin tunnettu pelasti hänen henkensä. Ainakin aluksi, koska Neuvostoliiton johto ei halunnut herättää epäilyksiä. Mutta voidaan hyvällä syyllä olettaa että Saharovin sydänkohtauksen sekä kuoleman saattoi aiheuttaa KGB sekä sen surullisen kuuluisa Novitšok-hermomyrkky. 

Mutta sitten vuonna 1989 Saharov kuoli yllättäen 68-vuotiaana. Hän istui lyhyen ajan parlamentissa, mutta jos tuota kuolemaa mietitään tarkemmin, niin voidaan olettaa että hänkin on voinut saada Novitšok-myrkytyksen. Saharov oli mies joka oli vastustanut Afganistanin sotaa. Hän oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon, sekä osallistunut ratkaisevasti Neuvostoliiton ydinaseen kehittämiseen. Joten hän oli hyvin kiusallinen mies KGBn kannalta. Joten voidaan olettaa että Saharov sai pienen jauho tussauksen nenänsä alle. Saharov oli henkilö, jonka todettiin sairastuneen niin sanottua “hiipivää skitsofreniaa” (slow-progressive schizophrenia, Sluggish schizophrenia), eli tuo diagnoosi oli tarkoitettu puolueen poliittisille vastustajille. 

Kyseinen diagnoosi on olemassa vain Neuvostoliiton tautiluokituksessa, ja se on ilmeisesti kehitetty sellaiseksi, että sen avulla voidaan puolueen poliittisia vastustajia siirtää suoraan jonnekin vankilaan tai mielisairaalaan pois ihmisten silmistä ja mielestä. 

Jos Saharov olisi ollut vähemmän tunnettu. Olisi hänet lähetetty kauas Siperiaan, jossa hän olisi metsätöissä oppinut, ettei neuvostoliiton ainoana oikeana esitettyä järjestelmää saanut tai kannattanut arvostella. Mielenterveydelliset diagnoosit korvasivat kiusalliset oikeudenkäynnit. jotka saattoivat tuolloin vahingoittaa neuvostojärjestelmän itsestään antamaa kuvaa. Samoin mielenterveydelliset diagnoosit olivat asioita, joiden avulla esimerkiksi ulkomaiset yhteydet saatiin katkaisemaan suhteet tuohon henkilöön. 

Mielenterveydelliset diagnoosit olivat myös asia, jolla kannustettiin esimerkiksi maamme viranomaisia luovuttamaan sellaiset loikkarit, jotka saattoivat hiertää maidemme suhteita. Kun Putinia arvostellut bloggaaja sekä lakimies lähetetään mielisairaalaan, niin hänen tuttavilleen sekä muulle lähipiirille lähetetään viesti siitä, että mitään ei Venäjällä tapahdu ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Tai jos Putinia sekä turvallisuuspalvelua arvostellaan, niin silloin seuraukset voivat olla kamalat.  

Se onko henkilöllä joka sairastaa “poliittista skitsofreniaa” oikeasti skitsofreenikko on sitten aivan toinen asia. Tuon diagnoosin, joka tehdää turvallisuuspalvelun määräyksestä tarkoitus on alentaa tuon toiminnan kohteeksi joutuneen henkilön uskottavuutta. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on varoittaa muita siitä, että mitään yllätyksiä ei kaivata tuossa maassa, jossa ihmiset vain katoavat, jonnekin Siperiaan. Tai sitten nuo henkilöt jotka tuottavat pettymyksen saavat jonkun sydänkohtauksen tai he kaatuvat suihkussa. 

Venäjällä niistä jotka ovat tehneet vastarintaa eli arvostelleet Putinia tai hänen tapaansa hoitaa asioita tehdään varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos henkilö ei ymmärrä pitää suutaan kiinni. Ja juuri vaikeneminen on ollut asia, mikä tukee Putinia sekä niitä, joiden valta tai muu asema riippuu Putinista itsestään. Niin kauan kuin Putin on vallassa voivat turvallisuuspalvelun ja muiden poliisivoimien työntekijät luottaa siihen, että tuossa maassa ei heitä vastaan koskaan tulla nostamaan syytettä. Nuo henkilöt pitävät huolen siitä, että Putinia arvostellut henkilö kokee nahoissaan sen, mitä tapahtuu niille, jotka tuottavat pettymyksen Putinille. 

Putin on mies joka vannoo väestön homogenisoinnin nimeen. Eli hän uskoo että ainoa mahdollinen tapa kehittää yhteiskuntaa on muuttaa se sellaiseksi, että ihmiset eivät enää puhu muuta kuin Venäjää. Tuo Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva malli, jossa kaikki poikkeavuudet hävitetään varmasti on toiminut myös Putinin innoittajana. Tuhoamalla vähemmistöjen kielen ja kulttuurin uskoo Putin voivansa tehdä Venäjästä suuren ja yhtenäisen valtion. 

Kieli ja kulttuuri ovat asioita, jotka tekevät kansallisen identiteetin. Ilman kieltä ja kulttuuria ei ole kansaa. Ja kansa on Putinin kaltaisille ihmisille vain väline, joka sitten tuo hänelle rikkauksia. Ainoa mitä Putin todella ajattelee on taloudellinen eli henkilökohtainen hyöty. Mutta mikä muuten on hänen ideologiansa ei ole aivan varmaa. Eli tuolloin venäläistäminen sekä vähemmistöjen oikeuksien polkeminen eivät palvele muuta ideologiaa kuin siitä, että näin tehdään Vladimir Putinista suosittu. Siis hänen täytyy olla suosittu vain turvallisuuspalvelun sekä poliisin piirissä. Ja tietenkin hän mielellään valitsee tärkeisiin virkoihin ihmisiä, jotka osaavat imarrella häntä. 

Sanotaan että Putinia motivoi ainoastaan raha. Putin ja Stalin ovat ilmeisesti hiukan samanlaisia persoonallisuuksia. Se mikä kuitenkin erottaa Putinin Stalinista on se, että Putin on niin sanottu “isovenäläinen”. Eli hän on Venäjän enemmistön jäsen, toisin kuin Stalin joka oli georgialainen. Putin kykenee tällöin hyödyntämään esimerkiksi rasismia tehokkaammin kuin Stalin, jonka georgialainen syntyperä saattoi hiukan rajoittaa tuon miehen riemua.Stalinin kotikieli on ollut georgia, mikä tietenkin on asia, joka on takuulla huomioitu jossain tavalla, joka ei hänen nuoruudessaan Tsaarin Venäjällä ollut kaikkein mieluisin kokemus. 

Mutta Stalin ja Putin luottavat ilmeisesti samanlaisiin malleihin, joilla hajotetaan ympäristöä ja sidotaan valtaa omaan itseen. Eli molemmat herrat ilmeisesti ovat uskoneet siihen, että “hajoita ja hallitse” on paras mahdollinen tapa pönkittää omaa valtaa. Siis näissä eli Stalinin ja Putinin tapauksissa oma henkilökohtainen valta ja mukavuus ajaa jopa valtion edun edelle. Ja jos valtion ja sen johtajan etu käyvät ristiin, niin silloin Stalinin ja Putinin oma henkilökohtainen etu menee valtion ja kaiken muun edun edelle. 

He molemmat ilmeisesti vaativat erilaisia lojaalisuuden osoituksia, kuten ilmiantoja siitä, jos joku joko oikeasti tai kuvitellusti juonittelee heitä vastaan. Eli voidaan sanoa, että meneillään on uusintaversio Stalinin “Punaisesta terrorista”, eli ajasta jolloin ihmiset usutettiin ilmiantamaan toisiaan. Pelkkä nimetön ilmianto saattoi Stalinin aikaan saada aikaan teloituksen jossain hämärässä kellarissa, ja nimettömän haudan jonnekin kauas metsään. Ilmeisesti Putin on myös noudattanut tuota mallia. Kun musta Volga-merkkinen henkilöauto ajoi pihaan, tai kaartoi henkilön eteen kadulla, niin häntä ei sen koommin nähty. Tai sitten hän koki oudon ja nopean sydänkohtauksen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011891926.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Saharov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok

https://en.wikipedia.org/wiki/Political_abuse_of_psychiatry_in_the_Soviet_Union

https://en.wikipedia.org/wiki/Sluggish_schizophrenia

 

Miksi tunnettu Kremlin sotabloggaaja jättää isäntänsä?

"Kremlin tukijan täyskäännös. Vladimir Putinin tukijana ja Kremlin käsikassarana tunnetun bloggaajan hyökkäys presidentti Putinia vastaan herättää ällistystä Venäjällä. Arkistokuvassa keskistä Moskovaa ja Kreml.) (MSN.com)

"Vaikutusvaltainen venäläinen bloggaaja, suorista Kreml-suhteistaan tunnettu Ilja Remeslo julkaisi tiistai-iltana ällistystä herättävän kirjoituksen, joka lähettää šokkiaaltoja läpi Venäjän yhteiskunnan." (MSN). Tuota kritiikkiä voidaan ehkä pitää Kremlin ansana, mutta joidenkin mielestä se oli liian rajua, ollakseen niin sanottu "honey pot" ansa, jolla ihmisiä houkutellaan avautumaan Kremlin vastaisista mielipiteistään. Toisaalta taas joku voisi kyllä kysyä, että eikö Kreml enää maksanut tarpeeksi? Vai alkoiko Remeslo sitten oikeasti katua Kremlille antamaansa tukea? Tiedetään että Kreml maksaa hyvin niille, jotka tukevat sen politiikkaa. Joten miksi tuo täyskäännös? 

Jos Venäjällä tunnettu sotabloggaaja, joka on myös tunnettu hyvistä suhteistaan Kremliin alkaa haukkua isäntäänsä, niin syy voi löytyä kahdesta asiasta. jos jätetään tuo "honey pot" epäilys pois laskuista. Joko tuo henkilö on huomannut, että on aika jättää uppoava laiva. Eli hän ei voi ehkä enää luottaa Kremlin miesten tukeen. Tai sitten toinen mahdollisuus on se, että hänen sosiaalisen median tilinsä on kaapattu. Tuolloin hakkerit ovat ottaneet tuon tilin haltuunsa, ja sitten suoraan lähteneet kirjoittamaan sitä, mitä Kreml ei voi sietää.

Ja itse uskoisin että enemmän tai vähemmän Ukrainan valtion laskuun toimivat hakkerit varmasti yrittävät hankkia haltuunsa Venäjän hallinnon hyväksi toimivien bloggaajien käyttämiä sosiaalisen median tilejä, jotta he voivat sitten näiden nimissä kirjoittaa asioista, joista Kreml haluaa heidän vaikenevan. Samalla ajatellaan että Kreml itse sulkee noiden tukijoidensa suun. Eli kun henkilö muuttuu pettymykseksi, niin Kreml lähettää hänet joko Siperiaan tai Ukrainan sotaan. Tuolla tavoin esimerkiksi legendaarinen Trollitehdas, jota Putin on käyttänyt vastustajiensa pelotteluun voidaan kääntää sen omaa ruokkijaa vastaan. 

Venäjällä valtion ote Internetistä on tiukka, ja jos sitten lähdetään pelkäämään sitä, että Kremlin kiristäisi otettaan Internetistä, niin silloin tietenkin meidän pitää kyllä sanoa, että tuo ote ei voisi olla enää kovin paljon tiukempi. Juuri tuo mahdollisuus saada esimerkiksi etuoikeuksia netin käyttöön varmasti on houkutellut bloggaajia Putinin leiriin. Eli tiukka sensuurilaki tietenkin antaa mahdollisuuden lahjoa niitä, jotka haluavat olla Putinille mieliksi. 

Mutta jos sitten joku kaappaa tuollaisen henkilön tilin, niin siitä voi olla hyvin ikäviä seurauksia. Kun ihminen saa etuja, joita muilla ei ole, niin hän usein kieltää mielessään kaiken väärän. Hän saattaa ajatella että hänen lahjojansa on oikeastaan ihan mukava heppu, joka antaa paljon aineistoa sekä täyttää elämän luksuksella, josta tavalliset ihmiset eivät ole ehkä edes osanneet unelmoida. Mutta kuten olen monesti aikaisemmin sanonut sekä kirjoittanut, niin silloin jos joku sitten aiheuttaa pettymyksen Kremlille, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. 

Kreml ei voi sietää sitä, että kukaan joka saa siltä rahaa ei anna kaikkea mahdollista tukea sen projekteille. Ja jos henkilö sitten päättää, ettei Kreml olekaan enää se kaiken elämän keskus, niin sitten voi henkilö pudota parvekkeelta tai liukastua suihkussa. Se mikä tästä asiasta kannattaa muistaa on se, että jos elämän varrelle on kerääntynyt liikaa vihamiehiä, niin nuo vihamiehet voivat kirjoittaa vaikka blogin jonkun henkilön nimiin, kun hän on käymässä esimerkiksi Kiinassa. Tuollainen toiminta voi aiheuttaa pahoja ongelmia, jos tuollainen blogi sattuu paljastumaan kesken Kiinan matkaa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/%C3%A4llistys-levi%C3%A4%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4-suora-hy%C3%B6kk%C3%A4ys-vladimir-putinia-vastaan-ylitt%C3%A4%C3%A4-kaikki-punaiset-viivat/ar-AA1YZdkt?ocid=hpmsn&cvid=0b98289ef81a410dfbcf4578d0c0a21a&ei=32

Miksi kiusaamiseen ei puututa?

https://yle.fi/a/74-20213507

Ylen kanavalla on artikkeli Tom Moilasesta, joka on kohdannut koulukiusaamista Specia ammattiopistossa. Hänen tarinansa on ikävän tuttu joillekin muille. Ja kukaan ei varmaan voi olettaa että kiusattu antaa automaattisesti anteeksi tekoja, jotka kohdistuvat toistuvasti häneen itseensä. Leikkeet ovat tuosta jutusta. Kiusaamista saatetaan maassamme käsitellä siten, että se on uhrin syytä. Tai sitten ajatellaan että, jos kiusaamisesta vaietaan, niin sitä ei sitten ole olemassa. 

Saattaa olla niin, että ammattikoulujen sekä joissain tapauksissa myös lukion opettajat ajattelevat, että koska koulu kestää vain kolmisen vuotta, niin siksi on helpompaa olla puuttumatta kiusaamiseen, joka sitten myöhemmin eskaloituu myös työelämään. Kiusaaja saattaa jatkaa toimintaansa siis myös työpaikoilla, missä hän saattaa tehdä koko muun joukon työstä mahdottoman.  Pahimmillaan hän saattaa aiheuttaa jopa kuolemantapauksia, kun hän tönii muita. Kiusaaja joka kiusaa muita työpaikoilla on ilmeisesti oppinut nuo tapansa jossain peruskoulussa. 

Liian usein kiusaamiseen jätetään puuttumatta. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle. Kiusaaminen ei lopu siihen, että älypuhelinten käyttö  kouluissa kielletään. Tai että ongelmista vaietaan. Kiusaajien kohdalla saattaa asia olla niin, että siinä on jopa melko suuri joukko yhtä henkilöä vastaan. Ja silloin tietenkin opettajat pääsevät vähällä, kun he laittavat yhden oppilaan tai opiskelijan pois koulusta. On aina helpompi vaihtaa yhden henkilön koulua tai jopa ehdottaa hänelle koulun keskeyttämistä, kun rangaista esimerkiksi 10-20 oppilaan tai opiskelijan ryhmää, 

Tuolloin voidaan esimerkiksi kiusatulle suoraan ehdottaa koulun keskeyttämistä, jotta enemmistö voisi “käydä sitä rauhassa”. Mutta jos sitten ajatellaan että koulun tehtävä ei ole kuntouttaminen, niin miten sitten voidaan ajatella että tuo henkilö jota on kiusattu oikeasti pääsee mukaan yhteiskuntaan? Antaako keskeytetty koulu sitten sitä itsetuntoa sekä arvostusta, jota tuollainen koulussa kiusattu tarvitsee? Tietenkin varmaan jokainen kiusaaja haluaa kiusatut pois työelämästä sekä pois nurkista roikkumasta. 

Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi eläkkeeltä saatavia tuloja sekä muita eläkkeeseen sekä kuntoutustukeen liittyviä asioita, niin silloin tuollainen asia saattaa eristää tuota jo valmiiksi eristettyä henkilöä vielä lisää. Eli näissä asioissa pitäisi ajatella uhrin elämää kokonaisuutena. Hän tarvitsisi terapian lisäksi myös muuta sisältöä eli muiden antamaa arvostusta omaan elämäänsä. Sekä tietenkin kiusaamisen uhri tarvitsee rahaa siinä missä muutkin. Hän tarvitsee asunnon sekä myös sellaisia harrastuksia, mistä hän voisi saada sellaisia kavereita, joiden kanssa hän voisi tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia. 

Ongelma vain tuossa asenteessa on se, että tuolla periaatteella myös esimerkiksi joukolla tehdyt pahoinpitelyt ovat sen mukaan oikeutettuja, koska edessä on yksi vastaan monta tilanne. Ja tuolloin kiusaaja tietenkin ajattelee,  että hänen tekonsa on jotenkin hyväksyttävää, Juuri tuo asenne sitten aiheuttaa sen, että kiusaaja saa yllykettä teoilleen. Kiusaaja ei lopeta, koska hän ei näe tekevänsä mitään väärää. Häneltä puuttuu usein se paljon puhuttu sosiaalinen omatunto. 

Kun halutaan päästä helpolla, niin silloin tietenkin kannattaa huomioida vain enemmistöä. Ja erityisesti koulukiusaamistapauksissa nähdään asiat joskus niin, että joku pääsee helpommalla, kun kiusaamiseen ei puututa. Usein tai ainakin joissain tapauksissa asioita on käsitelty siten, että kiusaamisen uhria on syyllistetty, tai asiat on käsitelty siten, että uhria on jopa pakotettu sanomaan, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen. Ja sen jälkeen uhri on vain poistettu koulusta. Samoin jos uhri on puolustanut itseään, niin sitä on käsitelty kiusaamisena. 

Se mikä sitten asiassa on erityisen ikävää on se, että varsinkin näissä tapauksissa työntekijät saattavat vedota esimerkiksi vaitiolovelvollisuteen, eli he eivät sitten saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. Mutta samalla kiusaajat saavat levitellä uhristaan mitä heitä milloinkin sattuu huvittamaan. Eli kiusaajat harvoin myöntävät tekevänsä mitään väärää. Kiusaajat toimivat harvoin yksin, eli jokaiseen tapaukseen osallistuu ehkä useita henkilöitä, ja juuri se että kiusaajia on useita, saattaa aiheuttaa sen, että koko muu koulu kääntyy kiusattua vastaan. Eli on jotenkin helpompi olla kiusaajien puolella. 

On helppoa nähdä kiusattu syyllisenä kuin lähteä syyttelemään jotain näennäisen suosittua poikaa tai tyttöä, joka onnistuu aina luomaan ulospäin tasapainoisen sekä sosiaalisen mielikuvan. Koulukiusaaja osaa aina esittää asiansa siten, että hän on yhteiskunnan tukipilari, sen ja sen yhdistyksen puheenjohtaja sekä paljon muuta rakentavaa. Kiusattu taas on hiljainen ihminen, joka ei paljon puhu. Kiusaaja tietenkin pitää huolen siitä, että kiusattu ei myöskään voi muodostaa yhtään ihmissuhdetta. 

Kukaan ei puhu siitä, miten puhumattomuus muodostuu. Se että henkilö saattaa olla lievästi autistinen saattaa tietenkin olla osasyy tuohon asiaan. Mutta sekin asia pitää ottaa huomioon, että kun kiusattu sitten lähtee solmimaan kontakteja, niin vastaus saattaa olla se, että hänet käsketään suoraan painumaan V***n. Tai sitten muut vain kääntävät selän, ja hänelle sitten kerrotaan suoraan, että hän voi lähteä vaikka jonnekin muulle planeetalle. 

Ja kiusaajien joukko varmasti pitää huolen siitä, että kukaan ei uskalla tai halua mennä puhumaan kiusatuille, koska se saattaa aiheuttaa ongelmia itselle. Ajattelutapa missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan on tietenkin kiusaajille mieleen. Juuri se ajatus että “jos käännän selän niin kiusaajat jättävät minut rauhaan” on asia mikä sitten saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tilanteen siten, että hänen toimintansa hyväksytään. Kiusaajien toiminta saattaa olla aivan avointa, mutta siihen ei puututa, koska jopa aikuiset saattavat pelätä sitä, että heille huudellaan tai heidän autojaan vahingoitetaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Tuollainen asenne sitten tietenkin yllyttää kiusaajia jatkamaan toimintaansa. He saavat ikään kuin vettä myllyynsä. Ja juuri se että ihmiset eivät halua tai uskalla puuttua rikoksiin tietenkin rohkaisee rikollisia tekemään kovempia sekä avoimempia rikoksia. Ja juuri tämä asenne sai sitten aikaan sen, että tilanne muuttui esimerkiksi New Yorkin kaupungissa 1970-luvulla sellaiseksi, että esimerkiksi Hell’s Kitchen alueella ei voinut liikkua ulkona auringonlaskun jälkeen. Sanotaan että tuolloin jengit saattoivat vaatia esimerkiksi “veroja” siitä, että joku kävelee kadulla. Jos “veroja” ei maksettu, niin seurauksena oli haulikon laukaus naamaan. Eli suurin osa noista kovaan väkivaltaan syyllistyneistä on aloittanut uransa jo nuorena. He ovat ikään kuin siirtyneet aina vaiin vakavampia tekoja kohti. Ja lopulta tulos on ollut silmitön väkivalta. 

Koulukiusattu saattaa kärsiä kiusaamisesta lopun ikänsä. Hän saattaa kohdata psyykkisiä ongelmia, tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu sitten jossain aikuisiällä. Tai sosiaalisten suhteiden rakentaminen muuttuu vaikeaksi. Kuitenkin noiden henkilöiden jaksamiseen tai kuntoutumiseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vankien eli esimerkiksi törkeään väkivaltaan syyllistyneiden rikollisten jaksamiseen sekä palaamiseen työelämään kiinnitetään erittäin paljon huomiota. 

Mutta siihen, että miten kiusattu pääsee elämänsä alkuun ei juurikaan kiinnitetä mitään huomiota. Ihmisiä huolettaa se, että esimerkiksi Andreas Behring Breivikin kaltaisten massamurhaajien rangaistus ei muutu liian kovaksi. Mutta samalla esimerkiksi koulukiusaajien uhrit saattavat jäädä täysin vaille kuntoutusta. Tai sitten kuntoutus on joku siivoustyö jossain rappukäytävässä, jossa tuo onneton sitten saa käydä asioita yksin läpi. Jos kiusaaminen aiheuttaa traumoja, niin tietenkin silloin ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi psykiatrista hoitoa, jossa sitten ratkaisu on lääkitys. Eikä muuta tarvitakaan. 

Silloin ei vaikeista asioista edes tarvitse puhua, kun uhri voidaan siirtää pois silmistä ja pois mielestä. Kun uhri ei pääse työelämään, niin kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, miten  kiusaaja jonka sosiaalisuutta saatetaan kiitellä on todellisuudessa käyttäytynyt. 

Koulukiusaaja on ihminen joka on aina aluksi hyvin miellyttävä. Hän saattaa helposti ujuttautua uhrin lähipiiriin tai muuttua jopa uhrin perheenjäsenen kaveriksi. Kiusaajan kohdalla ongelma on siinä, että hänellä ei ehkä ole sosiaalista omaatuntoa. Se tarkoittaa että mikään valhe tai lahjonta ei ole hänestä liian alhainen. Ja juuri tuo asia tekee hänestä vaarallisen. Hän ei kavahda mitään valhetta tai tekoa päästäkseen tavoitteeseensa. Eli koska kyseessä on klassinen narsismi, niin hän saattaa jopa ajaa autolla oman mummonsa yli, jos se auttaa hänen suunnitelmiaan. 

Hän saattaa työntää tavaroita kaupoissa toisten laukkuihin, ja väittää näiden varastelevan. Tai sitten hän syyttää uhrejaan esimerkiksi huumeiden käytöstä tai muusta vastaavasta. Kiusaaja osaa myös usein nuoleskella niitä, jotka ovat päässeet esimiesasemaan. Ja juuri se tekee kiusaajasta erittäin inhottavan. Hän saattaa mielellään poseerata valokuvissa kaiken maailman julkkisten kanssa. Hän saattaa väittää että muut keksivät kaikki tarinat vahingoittaakseen hänen mainettaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Edes poliisissa väkivalta ei vähene vaikenemalla

 

Poliisin harjoittama väkivalta on asia, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ja kuten sisäministeri on sanonut, niin poliisin hyvinvointiin pitäisi panostaa enemmän. Siis poliisin pitäisi voida puhua pahasta olostaan sekä muista asioista ilman pelkoa siitä, että hän menettää työpaikkansa tai joutuu leimatuksi tuossa yhteisössä. Kun puhutaan poliisista laitoksena tai työpaikkana, niin kyseessä on periaatteessa hyvin hierarkkinen laitos, ja juuri hierakkisuus on asia, mikä "kannustaa" joitain esimiehiä käyttämään asemaansa hyväksi. Kun poliisilaitosta tai sen organisaatiota on rakennettu, niin se on tehty suojelemaan kansalaisia myös poliisia itseään vastaan. Mutta samalla on unohdettu poliisien oma jaksaminen. 

Poliisin erottaminen on tehty hiukan liian helpoksi. Eli "psyykkiset syyt" mikä saattaa tarkoittaa työuupumusta ovat liian usein sellaisia asioita, joilla voidaan päättää poliisin oma ura. Kun poliisi lyö 16 vuotiasta nyrkillä vatsaan, niin se varmaan kyllä sattuu sekä pelottaa. Kun tekijänä on partion johtaja, ja alaisena on joukko harjoittelijoita, niin se sitten tietenkin on asia, mikä pitää huomioida. Maassamme ilmoituksen tekeminen polisista on erittäin korkean kynnyksen takana. Samoin se että poliisi lähtee tekemään kollegastaan tai esimiehestään ilmoitusta on vielä korkeamman kynnyksen takana. Henkilö joka tekee ilmoituksen voi pelätä putoavansa pois joukosta. Tuolloin pelätään sisäänpäin lämpiävää ilmapiiriä sekä sitä, että esimies kostaa tuollaiset ilmoitukset. Samoin jossain tapauksissa saattaa mielessä liikkua sekin, että mitä jos vaikka tuo esimies tai työtoveri saa teosta aiheettomia seurauksia. 

Kun vastassa on vanhemman poliisin sana harjoittelijan sanaa vastaan, niin silloin saattaa alainen ajatella, että hänen on oman etunsa nimessä jätettävä asia siihen. Ja vanhempi poliisi sitten suoraan saattaa suoraan laittaa asioita nuoremman poliisin syyksi. Eli kun poliisi lyö kiinniotettua, niin hän saattaa suoraan vedota mielessään siihen, että nuo teot tuovat hänelle kunnioitusta kadulla. Ja jos poliisi hakkaa toisen alaisten nähden, niin kuinka monta kertaa hän on tuon teon tehnyt ennen kuin se tallentui valvontavideolle. Ja olisivatko alaiset sitten tehneet ilmoitusta, jos tuota videota ei olisi ollut? Sellainenkin kysymys nousi tässä mieleeni. Videon voitte katsoa YLEn artikkelista, joka löytyy seuraavan linkin takaa. https://yle.fi/a/74-20209349

Olisiko ilman tätä videota asiaa edes otettu käsittelyyn? Tai olisiko sitä käsitelty esimerkiksi julkisessa sanassa ollenkaan? Siis videolla näkyy miten asiakasta kohdellaan. Mutta mitä jos kameroita ei olisi ollut? Olisiko tapaus sitten vain todettu tapahtuneeksi, tai olisiko siitä tehty syyttämättä jättämispäätös sekä asia julistettu salaiseksi noin 500 vuoden ajaksi? Tuollaiset teot voivat vaikuttaa hyvinkin yksittäistapauksilta, kunnes sitten joku itse sattuu joutumaan tuollaisen "yksittäistapauksen" kohteeksi.

Tietenkin vastakkain ovat aina poliisilaitoksen hierarkkia sekä erilaiset muut asiat kuten se, että toinen on saattanut kuulua vuosien ajan "työporukkaan", eli hänet tunnetaan hyvin. Ja sitten muut ovat olleet siinä ehkä pari viikkoa tai vasta pari päivää harjoittelussa. Eikä kukaan esimies varmaan uskalla sanoa, että hän on pitänyt töissä huonoa alaista. Joten pitkään poliisissa olleen henkilön kohdalla saattaa helposti kuulua sellaisia sanoja kuten "loistava, hyvä sekä säntillinen poliisimies", mikä tietenkin rajoittaa ilmoitusten tekemistä. 

Eli varsinkin harjoittelujaksolla olevan poliisin erottaminen työstään on helpompaa kuin lähteä tekemään hänen kanssaan jotain suunnitelmia tai ratkomaan henkilökohtaisia ongelmia. Ja juuri se, että poliisijohto sitten päätyy siihen, että harjoittelija tai jopa pitkän uran tehnyt poliisimies erotetaan psyykkisten ongelmien takia saattaa "kannustaa" noiden ongelmien salaamiseen. Siis psyykkiset ongelmat tarkoittavat tässä sitten sitä, että poliisimies tai nainen saattaa kokea työuupumusta sekä turhautumista työssään. Eli aina vastassa on ihmisiä, joiden mielestä heitä on kohdeltu täysin väärin, ja sitten välillä vastaan tulee henkilöitä, jotka kohtelevat varsinkin nuoria poliiseja hyvin ikävällä tavalla, eli heidän käytöksensä saattaa olla hyvin epäkunnioittavaa sekä ärsyttävää. 

Pohjimmiltaan poliisiväkivaltaa on kahdenlaista. On olemassa väkivaltaa, jota voidaan pitää tarpeellisena. Eli puukon tai ampuma-aseen heiluva päihtynyt henkilö pitää saada rauhoittumaan. Tuollainen väkivalta on asia, mitä kutsutaan voimankäytöksi. Sitten on esimerkiksi tilanteita joita kutsutaan nimellä puhdas väkivalta. Yksi esimerkki tästä jälkimmäisestä on se, että henkilö pamputetaan putkan lattialla. 

Poliisi saattaa kohdata nimittelyä, hänen päälleen voidaan sylkeä. Tai sitten häntä voidaan vaikka lyödä. Se mitä milloinkin tapahtuu tietenkin on tapauskohtaista. Tapauskohtaisuus tarkoittaa sitä, että oikeudessa vastakkain ovat kaksi tahoa. Ja kysymys tietenkin kuuluu, että "kuka aloitti, ja kuka sitten ylireagoi"? 

Sitten kun juopunut tai huumeiden vaikutuksen alainen "Euroopan omistaja" jossain vaiheessa menee yli rajan, niin silloin tietenkin muistellaan sitä, että "sairaanhoitajan mielestä" henkilö olisi pitänyt viedä sairaalaan. Siis huumeidenkäyttäjä saattaa olla hyvin ylimielinen sekä uhkaava noissa tilanteissa, ja se saattaa sitten todella suututtaa poliiseja. Kun sitten poliisityötä käsitellään uutisissa, niin tietenkään siitä mitä epäillyt ovat itse tehneet ei juurikaan puhuta. Puhutaan siitä kuinka poliisi on sillä kerralla taas kerran rikkonut lakia, tai taas tällä kerralla poliisi ei olisi saanut käyttää esimerkiksi telelevalvontaa, koska rikos itse tapahtui pääosin jonkun toisen valtion alueella. 

Toisin sanoen jos rikolliset haluavat pitää huippukokouksia jossain Helsingin Hilton hotellissa, niin heitä ei saisi valvoa, jos he muistavat sitten viedä mahdolliset huumeet tai aseet Viron läpi. Samoin kun kansainvälinen rikollisliiga kärähti FBIn asentaman haittaohjelman avulla, niin silloin vasta älähdettiin, että USA saa noiden välineiden avulla tietoja "tavallisista kansalaisista". Eli se että joukkio on salakuljettanut huumeita, tai harjoittanut ihmiskauppaa on varmaan täysin unohdettu, ja ainoa asia mikä ketään ilmeisesti kiinnostaa on se, että poliisi on kerännyt tietoa myös Suomen kansalaisista. 

Kun poliisi sitten jostain syystä turhautuu työssään, niin sitten lähdetään suoraan viemään merkkiä. Se että poliisilta odotetaan esimerkiksi erittäin esimerkillistä käytöstä ei varmaan kuitenkaan aina ole se, miten poliisi kykenee toimimaan todellisessa tilanteessa. Jos ajatellaan että poliisi toimii peitetehtävissä, ja hänen pitäisi kehittää esimerkiksi valepukua, jonka turvin hän kykenee sitten lipumaan rikollisten parissa, niin hän varmaan jossain vaiheessa kohtaa tilanteen, jossa hänet kutsutaan gangstereiden saunailtaan, jossa sitten tarjolla on myös iltakahvit paikallisen "Virottaren" kanssa. Siinä sitten on vähän vaikeaa vastata kieltävästi, koska jos tuo peitetarina pettää, niin seurauksena voi olla elämän päätös ja ehkä sitten joskus ruumis löytyy. 

Poliisin peitetoiminta on asia, missä liikutaan laillisuuden rajoilla. Ja pohjimmiltaan poliisin työ aiheuttaa jossain tapauksissa yksinäisyyttä. Rikolliset eivät ole keskenään mitään kauhean väkivaltaisia. Ja esimerkiksi MC- ja muut vastaavat henkilöt ovat usein toisiaan selkään hakkaavia mukavia miehiä ja naisia, ja tuolloin saattaa unohtua se, että nuo samat henkilöt tappavat velallisiaan, murtavat heidän sormiaan sekä kauppaavat esimerkiksi kovia huumeita lapsille. Eli ristiriita raporttien sekä henkilöiden itsensä välillä saattaa olla hyvin suuri. Ja siinä sitten saattaa käydä niin että arvostelukyky pettää. 

Mutta tavallisen ihmisen pitää luottaa poliisiin. Ja juuri tämä asia saattaa aiheuttaa erilaisia ristiriitoja. Jopa poliisi on joskus yksinäinen. Ja siinä saattaa sitten internet haku kohdistua esimerkiksi päiväkahvi-ilmoituksiin. Samoin kun poliisi luo peitetarinaansa, niin hänellä pitää olla tuolle tarinalle tukea. Eli hän joutuu elämään rikollisten elämää. Samalla poliisi kuitenkin kohtaa tilanteita, joihin kukaan ei voi häntä valmentaa. Hän kohtaa ihmisiä joilla on rahaa kuin roskaa. Hän kohtaa huumeita sekä muita vastaavia houkutuksia. Samalla hän saattaa kohdata vartijoiden tai muiden poliisien asenteita, joissa ehkä olisi "hiukan" parantamisen varaa. Tai hän saattaa jopa joutua kollegan pahoinpitelemäksi. 

Kun henkilö käyttää väärin päihteitä, niin hän varmasti vaikuttaa uhrilta. Mutta kun hän huutelee törkeyksiä, uhkailee muita sekä samalla myös käyttäytyy ylimielisesti, niin hän ei ehkä aina vaikuta meistä sekavia puhuvista sivullisista aivan niin uhrilta kuin mitä hän tai hänen asianajajansa haluaisivat hänen muiden silmissä olevan. 

Kun puhutaan sitten poliisin sisäisestä valvonnasta, niin meidän pitää muistaa sekin asia, että kukaan ei ole koskaan automaattisesti rehellinen. Poliisi on ihminen siinä missä muutkin. Hän voi olla rahapulassa, tai hänen arvomaailmansa voi olla jotenkin kieroutunut. Jos puhutaan sitten esimerkiksi tapauksesta, jossa henkilö on jätetty yksin Sipoon korpeen, niin tietenkin me luemme että sairaanhoitaja oli sanonut hänen kuuluvan sairaalaan. Toisten mielestä tuo teko oli oikeutettu, ja perusteena käytetään joskus sitä kysymystä, että "eikö rikollinen eli mahdollisesti erittäin ärsyttävästi käyttäytynyt päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö saa yhtään pelätä"? 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20209348

Siviiliasussa toimiva poliisi on erilaisessa asemassa kuin virkapukuinen kollega. Siviiliasuinen poliisi kuten huume- tai atari (ammatti-ja taparikollisten seurantaryhmän) -poliisi kohtaa tilanteet ilman poliisin virkapuvun tuomaa suojaa. Jos joku sattuu huutelemaan siviiliasuiselle poliisille hävyttömyyksiä, niin häntä ei suojele univormu. Univormu tuo poliisille arvovaltaa, mutta ongelmia tulee sitten siitä, että rikolliset eivät tee rikoksia univormupukuisten poliisien nähden. Ja juuri virkapukuinen poliisi kohtaa usein lipevyyttä sekä nuoleskelua. Ja sitten tietenkin tietyissä tapauksissa virkapukuisen poliisin asemaa poliisina korostetaan julkisessa sanassa. Voi olla niin, että jokaisen ihmisen arvostelukyky pettää jossain vaiheessa. 

Eli on ihmisiä jotka pitävät esimerkiksi tiettyjä MC-jengejä vain "mukavina kavereina", joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Ja nuo MC-miehet kyllä osaavat tarjota pihvejä sekä kertoa mukavia juttuja siitä, kuinka virkavalta vain vainoaa heitä heidän elämäntyylinsä takia. Samoin jos poliisin tai jonkun muun ihmisen lähipiiriin kuuluu rikollisia, niin he saattavat oikeasti uskoa, että poliisi on lavastanut naapurin rikolliseksi, koska he ovat kateellisia. Kun "kiva setä" tai "kiva täti" paljastuu ihmiskauppiaaksi, huumeiden salakuljettajaksi tai murhaajaksi, niin tietenkin epäusko valtaa ihmiset. Ihmiset ajattelevat että "näin ei voi tapahtua". Ja sitten yllättäen naapuriin ilmestyy karhuryhmä. Saattaa olla että tuollainen päältä päin mukava ihminen kuten Ted Bundy, eli kuuluisa sarjamurhaaja kykenee vakuuttamaan että poliisi on valikoinut todisteita. 

Ja jos esimerkiksi toimittajalla on jyrkät ennakkoasenteet esimerkiksi rikospoliisia kohtaan, niin hän saattaa haluta uskoa tuota henkilöä, ja sitten eskaloida tuota näkemystä joka puolelle. Samoin jos toimittajan asenne epäiltyä kohtaan on negatiivinen, niin hän ei ehkä kykene näkemään muuta kuin epäillyn syyllisenä. Eli aina on mahdollista että poliisi arvioi todisteita väärin. Poliisi saattaa pelätä oman maineensa puolesta, jos hän ei lähde toimimaan siten, kuin joku julkisen sanan edustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa. Ja maassamme on ihmisiä joilla on sinisilmäinen näkemys siitä että poliisi on erehtymätön. Poliisi voi olla hyvinkin asenteellinen. Tai sitten se, että henkilö tekee asioita, joita "on tapana inhota" saattaa laukaista hyvinkin vaarallisen asetelman. Eli se että henkilöä ei saada tuomittua johtuu siitä, että joku on arvioinut todisteita väärin. 

Joskus tutkijat turhautuvat. Eli tutkijoiden työtä vähätellään, koska he eivät tarjoa herkullisia hetkiä kameroille. Samoin tutkijoita esitetään joskus siten, että he toimivat "oikeiden poliisien" alaisina.  Tutkijoiden työ tapahtuu suurelta osin kulisseissa. He eivät ehkä juuri koskaan edes nouse oman kirjotuspöytänsä takaa, kun he yrittävät vertailla esimerkiksi murhien yksityiskohtia tai analysoida jotain tietokoneviruksen koodia, joka voisi paljastaa esimerkiksi sen, että tietokoneviruksen tai muun vastaavan ohjelman takana on kansainvälinen toimija. Osaa noista haittaohjelmien kirjoittajista ei juuri koskaan saada oikeuden eteen, koska he työskentelevät maissa, jotka eivät heitä luovuta. 

Ja voidaan ajatella että esimerkiksi Iranin tai jonkun muun vastaavan valtion tiedustelupalvelut luovuttavat tuollaisia haittaohjelmia vaikkapa Mafian haltuun. Noiden ohjelmien avulla voi organisoitu rikollisuus hankkia tietoja nimenomaan poliisin soluttautujista, ja samalla myös tuo vihamielinen tiedustelu voi hankkia tietoja valtiosalaisuuksista sekä teknologiasta, joka voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tuossa kuviossa haittaohjelma asennettaan koneille esimerkiksi suomalaisten rikollisten toimesta. 

 Kun ihminen ajaa esimerkiksi ylinopeutta ratsiaan, niin hän ei varmaan ole kovin iloinen. Se että poliisi antaa hänelle sakon on tietenkin huomautus siitä, että nopeusmittaria kannattaisi katsella tarkemmin. Mutta sakko ei ole mukava asia. Ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä poliisille joka tuon pysäytyksen tekee voi vaikka purkaa pahaa mieltä sekä samalla tietenkin kertoa kuina monta tuomaria, isoa johtajaa sekä muita silmää tekeviä isolla Mersulla ajava henkilö sattuu tuntemaan. Eli sakoista on varmasti helppoa puhua ja sakottamista voidaan pitää pikkujuttuna, ennen kuin sellainen parin tuhannen euron pikavoitto ilmestyy omaan käteen. 

Ihmiset saattavat joskus suuttua. Saattaa olla että poliisi kohtaa työssään tilanteen, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli hän saattaa kohdata henkilön, joka on esimerkiksi nöyryyttänyt sekä pelotellut tätä poliisia. Tiedämme siis että tilaisuus tekee varkaan. Samoin kun puhumme esimerkiksi juuri peitetehtävistä, jotka ovat tehokkaita tapoja selvittää erityisesti kansainvälisen rikollisuuden organisaatioita sekä yhteyksiä, niin silloin tietenkin poliisin joka noissa tehtävissä toimii pitäisi olla motivoitunut. Hänen pitää muistaa keitä nuo saman pöydän ympärillä olevat henkilöt ovat. Jos tuo asia unohtuu, niin seurauksena on pahimmillaan katastrofi. 

Kuitenkin nuo soluttautuvat poliisit ovat tehokkain tapa kartoittaa organisoitua rikollisuutta sekä sen yhteyksiä esimerkiksi julkiseen sanaan sekä muihin vastaaviin toimijoihin. Ja esimerkiksi Mafia voi kiristää henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa pedofiliaan. Mafia voi myös myydä noita tietoja esimerkiksi jollekin vihamieliselle tiedustelupalvelulle. 

"Tapaus Epstein" on loistava esimerkki siitä, miten raha sekä valta saavat aikaan tilanteen, missä henkilö voi suoraan peitellä suuren luokan seksi- ja hyväksikäyttörikossarjaa. Voidaan sanoa että sellaiset pykälät joilla suojellaan lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole asioita, jotka koskevat juuri Epsteinin kaltaisia miljonäärejä. He voivat helposti matkustaa maahan, jossa ei ole esimerkiksi tällaista rikollisuutta koskevia lakeja. Ja sitten harjoittaa tuota "taipumusta" täysin vapaasti. Ja juuri tällaiset henkilöt ovat tietenkin loistavia kohteita FSBn kaltaisten organisaatioiden harjoittamalle kiristykselle. 

 

Kuitenkin sanotaan että kun asioita viedään esimiesten ratkaistavaksi, niin esimies saattaa nähdä asiat toisin kuin alainen. Tai sitten esimiehelle kerrotaan asioita sillä tavalla, että alaisten toiminta näyttää puhtaalta väkivallalta. Kun sitten poliisiväkivallan kohteeksi joutuu esimerkiksi joku tunnettu toimittaja, bloggaaja tai muu julkisuuden henkilö, niin asia tietenkin saattaa muuttua siten, että se nähdään raakana tekona, ja silloin saattaa esimiehille tulla kiusaus vapauttaa alainen virasta, koska se on "kaikille" helpompi mahdollisuus. Poliisin pitää olla luotettava, jotta ihmiset uskaltavat kertoa sille esimerkiksi oudoista työtarjouksista. Yksi mätä eli lahjottu poliisi voi vaarantaa hyvin suuren ihmisjoukon turvallisuuden. Yksi kaupan työntekijä voi varastaa kaupasta tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Ja yksi rikollinen vartija voi esimerkiksi ajaa suurenkin kaupan konkurssiin, jos hän estää asiakkaita tulemasta paikalle. 

Eikä kukaan koskaan tee omasta mielestään mitään väärää, jos hänet pidätetään. Kun henkilö pysäytetään kadulla reppu täynnä huumeita, niin silloin tietenkin pidättäjä on tehnyt jotain etnistä tai muuta profilointia. Kukaan ei koskaan ole toiminut siten, että joku toinen on ärsyyntynyt, ja jos nyt jossain penkillä sattuu istumaan joukko miehiä, jotka huutelevat kohteliaisuuksia ohikulijoille, niin silloin nuo ohikulkijat ovat tietenkin syypäitä kaikkeen, kun he olisivat voineet valita toisen reitin. Eli myös tällaiseen asenteeseen joskus voi törmätä kadulla käveltäessä. 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20209348

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214274

Ydinaseita ja päivän politiikkaa.

Ydinaseiden hankkiminen on tällä hetkellä yksi ajankohtaisista kysymyksistä, joita Eduskunnassa sekä hallituksessa käsitellään. Sanotaan että strategisesti maamme ei pitäisi rajata mitään asejärjestelmiä suoraan pois puolustuksesta, eli jos ajatellaan että ydinaseiden  sijoittaminen maahamme kriisiaikana olisi perusteltua, niin ehkä voisimme tuon vaihtoehdon hyväksyä. Eli joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa meidän pitää tietenkin miettiä asioita erityisesti puolustuksen kannalta. Me voimme siis ajatella niin, että maamme ei voisi olla ydinase-iskun kohteena, jos täällä ei ole ydinaseita. Siis ydinaseet ovat voimakas väline, joka kuitenkin on menettämässä ainakin osittain merkitystään. MOP-pommien kaltaiset aseet voivat tuhota esimerkiksi siiloissa olevia ohjuksia. Liikuteltaviin ydinseisiin voidaan aina vaikuttaa samoilla aseilla, kuin millä vaikutetaan esimerkiksi panssarivaunuihin. 

Mutta siis tietenkin todellisessa tilanteessa moni asia joka näyttää paperilla hyvältä ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä asia, ja erilaisten lakien sekä doktriinien kohtalona on usein muuttua paperiroskaksi. Toinen asia sitten on se, että parlamentaarisesti tätä asiaa ei olla käsittely kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli varmaan olisi ollut hyvä kysyä sitten myös opposition kantaa tähän asiaan. Mutta samalla tietenkin olemme kohdanneet taas kerran sen tilanteen, missä asioita vastustetaan hartaasti siksi, että ehdotus tulee hallituksesta. Lakeja säädetään maassamme siten, että oppositiolta harvoin kysytään mitään. Hallitusohjelmiin ei ainakaan tavallinen äänestäjä juurikaan voi vaikuttaa. 

Eli se mitä seuraavassa hallituksessa tehdään päätetään oikeastaan puolueiden puheenjohtajien sekä eduskuntaryhmien kesken. Jos hallitus ehdottaa jotain, niin silloin tietenkin opposition pitää tätä asiaa vastustaa. Samoin hallituksessa ei juurikaan myötätuntoa heru, jos ehdotus tulee oppositiosta. Kyse ei siis ole siitä että asioista ei saisi olla eri mieltä. Kyse on siitä että hallituksen esitykset menevät järjestäen läpi. Eli onko aivan varmaa, että edustajat lukevat sitä, mitä heidän eteensä tuodaan lain valmistelun yhteydessä? Vai onko jokainen laki sitten sellainen, että se menee aina läpi, kun hallitus sattuu sen esityksen tekemään? 

Kun sitten puhutaan tavallisten rivi-edustajien asemasta tuossa järjestelmässä, niin seuraavaksi kohtaamme tilanteen, jossa periaatteessa riittää se, että edustaja painaa sitä nappia, jonka puolueen ministeriryhmä hänelle osoittaa. Tai vastaavasti sitten toinen osapuoli, eli oppositio voi aivan huoleti luottaa siihen, että edustaja painaa nappia, jonka joku puolueen eduskuntaryhmän johtoon kuuluva hänelle osoittaa. Tuo antaa tietenkin mahdollisuuden vaikka jättää koko lakiehdotus lukematta, koska kuitenkin annettava ääni määrätään jossain muualla. 

Millainen Iranin uusi johto on?

https://yle.fi/a/74-20214686

Sanotaan että Iranin ohjukset ovat lopussa, mutta valtio aikoo taistella loppuun asti. Eli rauhaa ei ole tällä hetkellä luvassa. Iranin johto haluaa ilmeisesti kuolla marttyyreinä, Ja viedä ehkä samalla kaikki muutkin mukanaan. Eli Iranin johto on pättänyt taistella katkeraan loppuun asti. 

Kun Iranin johtaja vaihtui, niin kukaan ei oikeastaan uskonut Iranin johdon suoraan antautuvan USAn ja Israelin iskujen alla. Mutta voiko uudesta johtajasta tulla pahempi kuin hänen isästään Ali Khameneista? Vastaus on se,että Ali Khameneita pahempaa johtajaa ei varmaan kovin helposti pääse muodostumaan. Ja kuten me kaikki tiedämme, niin Iranin johto on asettanut itsensä sellaiseen asemaan, että sen toiminta on aiheuttanut suurta vihaa ja katkeruutta sekä Iranin kansassa että myös Iranin naapurimaissa, sekä muualla missä Iranin tukemat terroristit ja merirosvot ovat tehneet mitä heitä huvittaa. Iran on valtio joka saa jonkin verran tukea esimerkiksi Kiinalta, ja syynä tähän on öljy. Jos Iranin ainoa kumppani öljymarkkinoilla on Kiina,niin se sitten aiheuttaa tilanteen, missä Kiina voi pitää Iranin öljyn omassa hallinnassaan. 

Ja tuo öljy on sitten tietenkin poissa muun maailman tarpeesta. Kun Iran sitten sulkee tai voimakkaasti häiritsee Hormuzin salmen laivaliikennettä, niin maailman öljymarkkinoilta leikataan silloin 20% kokonaistuotannosta. Eli kyseessä on peli jossa öljyä johdetaan yksittäisen toimijan varastoihin, jossa tuo toimija sitten voi päättää hinnan millä se mahdollisesti jälleenmyy tuota öljyä. Eli kun halukkaita ostajia tälle öljylle on vaiin muutamia, niin tuolloin jopa yksittinen  toimija voi sitten suoraan päättää siitä,millä hinnalla tuota öljyä sitten ostetaan.Juuri mahdollisuus häiritä Hormuzinsalmen laivaliikennettä on yllyttänyt Iranin johtoa toimimaan kuten se on toiminut. 

Iranin johto on tunnettu kovista puheistaan sekä teoistaan. Nuo puheet esimerkiksi Israelin valtion tuhoamisesta sekä jatkuvasta oman alueen laajentamisesta Persianlahdella sekä yritykset katkaista laivaliikennettä Punaisellamerellä tekee tuosta valtiosta tai sen johdosta vihattuja. Vai luuleeko kukaan oikeasti sitä, että Jemenin huthit omasta päästään keksivät ammuskella droneja sekä ohjuksia Punaisellamerellä kulkevia tankkereita vastaan, ilman että Iranin johto on antanut tähän suostumuksensa? 

https://yle.fi/a/74-20214686

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/11007ba5-dce2-46f7-a984-c1f55b508140

Onko Iranin korkeimman päättävän elimen, eli sharia-neuvoston valintaprosessi sellainen, että edeltäjä eli poistuva tai vanha mullah nimittää itse seuraajansa tuohon joukkoon? Tällöin paikka tuossa neuvostossa olisi periytyvä tai sitten sellainen, että pappi, joka väistyy virasta, johon hänet on valittu eliniäkseen nimittää itse oman seuraajansa. 

Tällä hetkellä tilanne Iranissa on sellainen, että Iranin uusi johtaja vaikuttaa kadonneen. Se mitä oikeasti on tapahtunut ei ole tiedossa, ja koska Iranin tiedonvälitys ei ole vapaata, niin tuon valtion johtajan eli ajatollah Ali Khamenein poika Mojtaba Khamenei saattaa olla jossain piilossa. Tai sitten hänet on surmattu tai hän on jotenkin loukkaantunut. Hän voi olla myös komentamassa uusia hyökkäyksiä kohti Iranin vihollisia. 

Siis periaatteessa Iranin johto voitaisiin vaihtaa, vaikka Iranin edesmennyt johtaja Ali Khamenei oli aikoinaan vaatinut, että jokaisen Iranin johtoon kuuluvan pitäisi valita itselleen neljä seuraajaa, jotta valta voi pysyä sharia-neuvoston käsissä. Se että onko jokainen tuon neuvoston jäsen oikeasti valittu jossain äänestyksessä on sitten eri asia. 

Voidaan olettaa että todellisuudessa jokainen sharia-neuvoston jäsen on itse asiassa edeltäjänsä nimittämä. Eli tuolloin tämä Iranin korkein päättävä elin toimii tässä mallissa  sillä periaatteella, että tuo neuvoston vanha jäsen testamenttaa paikkansa henkilölle, joka on hänestä mieluisin ottamaan väistyvän mullahin paikan tuossa Iranin korkeinta valtaa käyttävien miesten joukossa. Se että Ali Khmenein poika’ valittiin Iranin johtajaksi ikään kuin tuntemattomuudesta viittaa siihen, että nuo paikat ovat todellisuudessa ainakin osittain periytyviä. 

Mutta on mahdollista että oikein suoritetulla tiedustelulla noiden seuraajien olinpaikka saadaan selville, ja heihin voidaan kohdentaa iskuja. Se miten paljon esimerkiksi ideologista valmennusta nuo seuraajat ovat saaneet on sitten eri asia. Mikäli noin 87-vuotias edesmennyt Ali Khamenei halusi muuttua marttyyriksi, niin hänen 57 vuotias poikansa ei ehkä ole aivan niin valmis kuolemaan kuin isänsä. Samoin tietenkin pitää muistaa sekin, että oletettavasti jokainen Iranin sharia-neuvoston jäsen varmasti on nimennyt sen itselleen mieluisimman ehdokkaan omaksi seuraajakseen. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/11007ba5-dce2-46f7-a984-c1f55b508140

https://yle.fi/a/74-20214686

Iran: valtio jossa fanaatikko johtaa muita fanaatikkoja.

Iranin hallinto on siis valinnut uuden johtajan, ja se että kyseinen johtaja on Ali Khamenein poika ei varmaan ole asia, mikä edistää rauhaa. Iranissa fanaatikko johtaa muista fanaatikkoja. Se tekee Iranin tilanteesta erilaisen. Eli myös Iranin johtaja ja korkein johto koostuu jihadisteista, joiden korkein tavoite on saada paikka paratiisissa kuolemalla jihadissa eli pyhässä sodassa. Trumpin puheet Iranin sodan tai operaation päättämisestä ovat asia, jossa ei olla otettu huomioon kahta hyvin ikävää asiaa. Ensinnäkin Iran ei ole länsimaa, jossa ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin me. Se virhe jonka länsimaat tekivät Afganistanissa oli se, että ajateltiin, että vastapuoli taistelee kuten länsimaat. Ajateltiin että järjestelmälliset itsemurhaiskut eivät olisi mahdollisia. Eli ei ajateltu sitä, että joku vain kävele tarkastuspisteelle, ja sitten räjäyttää vaatteisiin kätketyt räjähteet sekä itsensä noiden räjähteiden mukana. 

Iranin asukkailla ei ole samanlaista ajattelutapaa kuin länsimaisilla ihmisillä. Eli on asioita, joita iranilaiselle opetetaan jo aivan elämän ensimmäisiltä sekunneilta lähtien. Se että tuota maata johtaa islamistis-jihadistinen joukko ei paranna tilannetta ollenkaan. Eli periaatteessa Iranin johto saattaa jopa haluta uhreja, joista voidaan tehdä sitten marttyyrejä, jotka palvelevat tuon hallinnon tarkoitusta. Iranin hallitus katsoo käyvänsä pyhää sotaa länsimaita vastaan. Ja juuri tässä on ratkaiseva ero länsimaisen sekä jihadistisen ajattelun välillä. Jihadistit ajattelevat että ihmisen suurin ja tärkein päämäärä on kuolla oman aatteen eli pyhän uskonsodan puolesta. Se että henkilö kuolee pyhässä sodassa takaa hänelle paikan paratiisissa. 

Ja juuri tämä ajattelutapa tekee erityisesti itsemurhaiskuista mahdollisia. Iranin hallituksella on ollut vuodesta 1979 aikaa rakentaa oma hallintomallinsa, missä ihmisille jaetaan vain sen verran koulusta, kuin mitä he tarvitsevat. Kaikki asiat tuossa maassa käydään läpi siten, että jokaista asiaa minkä ihmiset tekevät verrataan Shariaan, eli islamilaiseen lakiin. Ja pienikin hairahdus tuon maan laista merkitsee sitä, että henkilö saa kohtuuttoman suuren rangaistuksen. 

Esimerkiksi huivin käyttö on osoitus tuon maan johtajien äärimmäisestä voimasta, joten sen takia sen käytöstä kieltäytyminen merkitsee tuossa maassa kuolemanrangaistusta. Iranin johto on osoittanut monissa tilanteissa sitä, että se on valmis uhraamaan tuhansia omia kansalaisiaan pitääkseen yllä valtaansa. Sen ovat osoittaneet erityisesti hallitusta vastustavien protestien murskaaminen, mikä on johtanut viimeksi noin 2000 ihmisen kuolemaan. 

Samoin mellakkapoliisien taktiikkana on ampua mielenosoittajia silmiin, mikä tarkoittaa että invalidisoituneiden ihmisten määrä voi olla ja myös on erittäin suuri. Iranin johdon asenne mielenosoittajia eli protestoijia kohtaan on se, että he ovat uhka islamille. Joten sen takia Iranin johto katsoo, että mielenosoitukset pitää murskata keinolla millä hyvänsä. 

Iranin tasavaltalaiskaartien fanaatikot ovat ihmisiä, joiden elämän ainoa tarkoitus on suojella sekä tukea Iranin johtoa, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Eli pelkona on aina se, että nuo tasavaltalaiskaartin fanaatikot yksinkertaisesti ampuvat kemiallisia aseita Israeliin. Tai sitten he voivat hyvin helposti käyttää kemiallisia aseita kuten hermokaasuja mielenosoittajia vastaan. 

Kuva: YLE

Eli voi hyvin olla mahdollista, että Iranin hallitus on varustanut Shahed-lennokkeja kemiallisilla taistelukärjillä, joita voidaan käyttää myös omia kansalaisia vastaan. Iranin johtajien ajatusmaailma on pahimmillaan sitä, että he haluavat viedä kaikki muut mukanaan, jos he joutuvat tilanteeseen, missä heitä tai heidän valtaansa uhataan. Eräiden tarinoiden mukaan nuo Iranin valtaa pitävät henkilöt kantavat syanidipillereitä mukanaan sen varalta, että he joutuvat esimerkiksi hallituksen vastustajien käsiin. 

Koska Iranin hallitus asettaa oman valtansa kaiken muun edelle, niin se tarkoittaa sitä, että Iranin johto ei ehkä välitä siitä, miten monta ihmistä heidän maassaan kuolee. Iranin johto on aivan samalla tavalla kuin Putin ankkuroinut itsensä väkivallalla valtaan. Tuossa maassa on oikeastaan kaksi asevoimaa, on tavallinen armeija sekä tasavaltalaiskaarti, joka vastaa toimistaan ainoastaan Iranin korkeimmalle johtajalle. Tasavaltalaiskaartin jäsenten "lojaalisuus" perustuu ilmeisesti siihen, että he ovat saaneet pienestä pitäen ideologista koulutusta niin sanotussa Koraani- tai uskonnollisessa koulussa, jossa ilmeisesti opetetaan, että Iranin johtaja on Allahin maanpäällinen edustaja. Tasavaltalaiskaarti on siis organisaatio, joka ottaa käskyjä ainoastaan Iranin uskonnolliselta- eli maan todelliselta johtajalta. Iranin presidentillä ei ole käytännössä mitään valtaa tuohon tasavaltalaiskaartiin sekä siihen kytköksissä olevaan ilmiantokoneistoon. 

Muissakin maissa on tietenkin ollut vastaavia järjestöjä, mutta se mikä erottaa Tasavaltalaiskaartit muista vastaavista järjestöistä on se, että tuo järjestö toimii puhtaasti uskonnolliselta pohjalta. Eli tuon maan hallinto väittää istuvansa siksi, että se on Allahin tahto, ja sen takia tuon Iranin uskonnollisen johdon mielipide on ainoa oikea. Juuri väkivalta tekee tuon maan johtajille vaikeaksi tai mahdottomaksi antaa periksi. Monet noista johtajista ovat surmanneet kuulemma jopa omia perheenjäseniään sekä osallistuneet moniin pahoinpitelyihin sekä surmiin. Eli he eivät mitään kovin pidettyjä ole. Iranin johto on sitonut koko maan organisaatiot itseensä. 

Iranin ystävät ovat kovin vähissä. Sen liittolaisiksi on ilmoittautunut joukko erittäin väkivaltaisia ääriryhmiä, ja juuri tämä asia tekee Iranista vaarallisen. Eli ainakin osa noista ryhmittymistä on tehnyt järjestelmällisesti itsemurhaiskuja, eli henkilö on kävellyt kadulla ja sitten räjäyttänyt itsensä yllättäen keskellä väkijoukkoa. Voidaan ajatella että pahimmissa mahdollisissa skenaarioissa osa noista itsemurhaterroristeista voisi kuljettaa mukanaan myös kemiallisia aseita kuten hermokaasua tai fosgeenia, joiden avulla voidaan uhrilukua nostaa. 

https://yle.fi/a/74-20214526