Edes poliisissa väkivalta ei vähene vaikenemalla

 

Poliisin harjoittama väkivalta on asia, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ja kuten sisäministeri on sanonut, niin poliisin hyvinvointiin pitäisi panostaa enemmän. Siis poliisin pitäisi voida puhua pahasta olostaan sekä muista asioista ilman pelkoa siitä, että hän menettää työpaikkansa tai joutuu leimatuksi tuossa yhteisössä. Kun puhutaan poliisista laitoksena tai työpaikkana, niin kyseessä on periaatteessa hyvin hierarkkinen laitos, ja juuri hierakkisuus on asia, mikä "kannustaa" joitain esimiehiä käyttämään asemaansa hyväksi. Kun poliisilaitosta tai sen organisaatiota on rakennettu, niin se on tehty suojelemaan kansalaisia myös poliisia itseään vastaan. Mutta samalla on unohdettu poliisien oma jaksaminen. 

Poliisin erottaminen on tehty hiukan liian helpoksi. Eli "psyykkiset syyt" mikä saattaa tarkoittaa työuupumusta ovat liian usein sellaisia asioita, joilla voidaan päättää poliisin oma ura. Kun poliisi lyö 16 vuotiasta nyrkillä vatsaan, niin se varmaan kyllä sattuu sekä pelottaa. Kun tekijänä on partion johtaja, ja alaisena on joukko harjoittelijoita, niin se sitten tietenkin on asia, mikä pitää huomioida. Maassamme ilmoituksen tekeminen polisista on erittäin korkean kynnyksen takana. Samoin se että poliisi lähtee tekemään kollegastaan tai esimiehestään ilmoitusta on vielä korkeamman kynnyksen takana. Henkilö joka tekee ilmoituksen voi pelätä putoavansa pois joukosta. Tuolloin pelätään sisäänpäin lämpiävää ilmapiiriä sekä sitä, että esimies kostaa tuollaiset ilmoitukset. Samoin jossain tapauksissa saattaa mielessä liikkua sekin, että mitä jos vaikka tuo esimies tai työtoveri saa teosta aiheettomia seurauksia. 

Kun vastassa on vanhemman poliisin sana harjoittelijan sanaa vastaan, niin silloin saattaa alainen ajatella, että hänen on oman etunsa nimessä jätettävä asia siihen. Ja vanhempi poliisi sitten suoraan saattaa suoraan laittaa asioita nuoremman poliisin syyksi. Eli kun poliisi lyö kiinniotettua, niin hän saattaa suoraan vedota mielessään siihen, että nuo teot tuovat hänelle kunnioitusta kadulla. Ja jos poliisi hakkaa toisen alaisten nähden, niin kuinka monta kertaa hän on tuon teon tehnyt ennen kuin se tallentui valvontavideolle. Ja olisivatko alaiset sitten tehneet ilmoitusta, jos tuota videota ei olisi ollut? Sellainenkin kysymys nousi tässä mieleeni. Videon voitte katsoa YLEn artikkelista, joka löytyy seuraavan linkin takaa. https://yle.fi/a/74-20209349

Olisiko ilman tätä videota asiaa edes otettu käsittelyyn? Tai olisiko sitä käsitelty esimerkiksi julkisessa sanassa ollenkaan? Siis videolla näkyy miten asiakasta kohdellaan. Mutta mitä jos kameroita ei olisi ollut? Olisiko tapaus sitten vain todettu tapahtuneeksi, tai olisiko siitä tehty syyttämättä jättämispäätös sekä asia julistettu salaiseksi noin 500 vuoden ajaksi? Tuollaiset teot voivat vaikuttaa hyvinkin yksittäistapauksilta, kunnes sitten joku itse sattuu joutumaan tuollaisen "yksittäistapauksen" kohteeksi.

Tietenkin vastakkain ovat aina poliisilaitoksen hierarkkia sekä erilaiset muut asiat kuten se, että toinen on saattanut kuulua vuosien ajan "työporukkaan", eli hänet tunnetaan hyvin. Ja sitten muut ovat olleet siinä ehkä pari viikkoa tai vasta pari päivää harjoittelussa. Eikä kukaan esimies varmaan uskalla sanoa, että hän on pitänyt töissä huonoa alaista. Joten pitkään poliisissa olleen henkilön kohdalla saattaa helposti kuulua sellaisia sanoja kuten "loistava, hyvä sekä säntillinen poliisimies", mikä tietenkin rajoittaa ilmoitusten tekemistä. 

Eli varsinkin harjoittelujaksolla olevan poliisin erottaminen työstään on helpompaa kuin lähteä tekemään hänen kanssaan jotain suunnitelmia tai ratkomaan henkilökohtaisia ongelmia. Ja juuri se, että poliisijohto sitten päätyy siihen, että harjoittelija tai jopa pitkän uran tehnyt poliisimies erotetaan psyykkisten ongelmien takia saattaa "kannustaa" noiden ongelmien salaamiseen. Siis psyykkiset ongelmat tarkoittavat tässä sitten sitä, että poliisimies tai nainen saattaa kokea työuupumusta sekä turhautumista työssään. Eli aina vastassa on ihmisiä, joiden mielestä heitä on kohdeltu täysin väärin, ja sitten välillä vastaan tulee henkilöitä, jotka kohtelevat varsinkin nuoria poliiseja hyvin ikävällä tavalla, eli heidän käytöksensä saattaa olla hyvin epäkunnioittavaa sekä ärsyttävää. 

Pohjimmiltaan poliisiväkivaltaa on kahdenlaista. On olemassa väkivaltaa, jota voidaan pitää tarpeellisena. Eli puukon tai ampuma-aseen heiluva päihtynyt henkilö pitää saada rauhoittumaan. Tuollainen väkivalta on asia, mitä kutsutaan voimankäytöksi. Sitten on esimerkiksi tilanteita joita kutsutaan nimellä puhdas väkivalta. Yksi esimerkki tästä jälkimmäisestä on se, että henkilö pamputetaan putkan lattialla. 

Poliisi saattaa kohdata nimittelyä, hänen päälleen voidaan sylkeä. Tai sitten häntä voidaan vaikka lyödä. Se mitä milloinkin tapahtuu tietenkin on tapauskohtaista. Tapauskohtaisuus tarkoittaa sitä, että oikeudessa vastakkain ovat kaksi tahoa. Ja kysymys tietenkin kuuluu, että "kuka aloitti, ja kuka sitten ylireagoi"? 

Sitten kun juopunut tai huumeiden vaikutuksen alainen "Euroopan omistaja" jossain vaiheessa menee yli rajan, niin silloin tietenkin muistellaan sitä, että "sairaanhoitajan mielestä" henkilö olisi pitänyt viedä sairaalaan. Siis huumeidenkäyttäjä saattaa olla hyvin ylimielinen sekä uhkaava noissa tilanteissa, ja se saattaa sitten todella suututtaa poliiseja. Kun sitten poliisityötä käsitellään uutisissa, niin tietenkään siitä mitä epäillyt ovat itse tehneet ei juurikaan puhuta. Puhutaan siitä kuinka poliisi on sillä kerralla taas kerran rikkonut lakia, tai taas tällä kerralla poliisi ei olisi saanut käyttää esimerkiksi telelevalvontaa, koska rikos itse tapahtui pääosin jonkun toisen valtion alueella. 

Toisin sanoen jos rikolliset haluavat pitää huippukokouksia jossain Helsingin Hilton hotellissa, niin heitä ei saisi valvoa, jos he muistavat sitten viedä mahdolliset huumeet tai aseet Viron läpi. Samoin kun kansainvälinen rikollisliiga kärähti FBIn asentaman haittaohjelman avulla, niin silloin vasta älähdettiin, että USA saa noiden välineiden avulla tietoja "tavallisista kansalaisista". Eli se että joukkio on salakuljettanut huumeita, tai harjoittanut ihmiskauppaa on varmaan täysin unohdettu, ja ainoa asia mikä ketään ilmeisesti kiinnostaa on se, että poliisi on kerännyt tietoa myös Suomen kansalaisista. 

Kun poliisi sitten jostain syystä turhautuu työssään, niin sitten lähdetään suoraan viemään merkkiä. Se että poliisilta odotetaan esimerkiksi erittäin esimerkillistä käytöstä ei varmaan kuitenkaan aina ole se, miten poliisi kykenee toimimaan todellisessa tilanteessa. Jos ajatellaan että poliisi toimii peitetehtävissä, ja hänen pitäisi kehittää esimerkiksi valepukua, jonka turvin hän kykenee sitten lipumaan rikollisten parissa, niin hän varmaan jossain vaiheessa kohtaa tilanteen, jossa hänet kutsutaan gangstereiden saunailtaan, jossa sitten tarjolla on myös iltakahvit paikallisen "Virottaren" kanssa. Siinä sitten on vähän vaikeaa vastata kieltävästi, koska jos tuo peitetarina pettää, niin seurauksena voi olla elämän päätös ja ehkä sitten joskus ruumis löytyy. 

Poliisin peitetoiminta on asia, missä liikutaan laillisuuden rajoilla. Ja pohjimmiltaan poliisin työ aiheuttaa jossain tapauksissa yksinäisyyttä. Rikolliset eivät ole keskenään mitään kauhean väkivaltaisia. Ja esimerkiksi MC- ja muut vastaavat henkilöt ovat usein toisiaan selkään hakkaavia mukavia miehiä ja naisia, ja tuolloin saattaa unohtua se, että nuo samat henkilöt tappavat velallisiaan, murtavat heidän sormiaan sekä kauppaavat esimerkiksi kovia huumeita lapsille. Eli ristiriita raporttien sekä henkilöiden itsensä välillä saattaa olla hyvin suuri. Ja siinä sitten saattaa käydä niin että arvostelukyky pettää. 

Mutta tavallisen ihmisen pitää luottaa poliisiin. Ja juuri tämä asia saattaa aiheuttaa erilaisia ristiriitoja. Jopa poliisi on joskus yksinäinen. Ja siinä saattaa sitten internet haku kohdistua esimerkiksi päiväkahvi-ilmoituksiin. Samoin kun poliisi luo peitetarinaansa, niin hänellä pitää olla tuolle tarinalle tukea. Eli hän joutuu elämään rikollisten elämää. Samalla poliisi kuitenkin kohtaa tilanteita, joihin kukaan ei voi häntä valmentaa. Hän kohtaa ihmisiä joilla on rahaa kuin roskaa. Hän kohtaa huumeita sekä muita vastaavia houkutuksia. Samalla hän saattaa kohdata vartijoiden tai muiden poliisien asenteita, joissa ehkä olisi "hiukan" parantamisen varaa. Tai hän saattaa jopa joutua kollegan pahoinpitelemäksi. 

Kun henkilö käyttää väärin päihteitä, niin hän varmasti vaikuttaa uhrilta. Mutta kun hän huutelee törkeyksiä, uhkailee muita sekä samalla myös käyttäytyy ylimielisesti, niin hän ei ehkä aina vaikuta meistä sekavia puhuvista sivullisista aivan niin uhrilta kuin mitä hän tai hänen asianajajansa haluaisivat hänen muiden silmissä olevan. 

Kun puhutaan sitten poliisin sisäisestä valvonnasta, niin meidän pitää muistaa sekin asia, että kukaan ei ole koskaan automaattisesti rehellinen. Poliisi on ihminen siinä missä muutkin. Hän voi olla rahapulassa, tai hänen arvomaailmansa voi olla jotenkin kieroutunut. Jos puhutaan sitten esimerkiksi tapauksesta, jossa henkilö on jätetty yksin Sipoon korpeen, niin tietenkin me luemme että sairaanhoitaja oli sanonut hänen kuuluvan sairaalaan. Toisten mielestä tuo teko oli oikeutettu, ja perusteena käytetään joskus sitä kysymystä, että "eikö rikollinen eli mahdollisesti erittäin ärsyttävästi käyttäytynyt päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö saa yhtään pelätä"? 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20209348

Siviiliasussa toimiva poliisi on erilaisessa asemassa kuin virkapukuinen kollega. Siviiliasuinen poliisi kuten huume- tai atari (ammatti-ja taparikollisten seurantaryhmän) -poliisi kohtaa tilanteet ilman poliisin virkapuvun tuomaa suojaa. Jos joku sattuu huutelemaan siviiliasuiselle poliisille hävyttömyyksiä, niin häntä ei suojele univormu. Univormu tuo poliisille arvovaltaa, mutta ongelmia tulee sitten siitä, että rikolliset eivät tee rikoksia univormupukuisten poliisien nähden. Ja juuri virkapukuinen poliisi kohtaa usein lipevyyttä sekä nuoleskelua. Ja sitten tietenkin tietyissä tapauksissa virkapukuisen poliisin asemaa poliisina korostetaan julkisessa sanassa. Voi olla niin, että jokaisen ihmisen arvostelukyky pettää jossain vaiheessa. 

Eli on ihmisiä jotka pitävät esimerkiksi tiettyjä MC-jengejä vain "mukavina kavereina", joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Ja nuo MC-miehet kyllä osaavat tarjota pihvejä sekä kertoa mukavia juttuja siitä, kuinka virkavalta vain vainoaa heitä heidän elämäntyylinsä takia. Samoin jos poliisin tai jonkun muun ihmisen lähipiiriin kuuluu rikollisia, niin he saattavat oikeasti uskoa, että poliisi on lavastanut naapurin rikolliseksi, koska he ovat kateellisia. Kun "kiva setä" tai "kiva täti" paljastuu ihmiskauppiaaksi, huumeiden salakuljettajaksi tai murhaajaksi, niin tietenkin epäusko valtaa ihmiset. Ihmiset ajattelevat että "näin ei voi tapahtua". Ja sitten yllättäen naapuriin ilmestyy karhuryhmä. Saattaa olla että tuollainen päältä päin mukava ihminen kuten Ted Bundy, eli kuuluisa sarjamurhaaja kykenee vakuuttamaan että poliisi on valikoinut todisteita. 

Ja jos esimerkiksi toimittajalla on jyrkät ennakkoasenteet esimerkiksi rikospoliisia kohtaan, niin hän saattaa haluta uskoa tuota henkilöä, ja sitten eskaloida tuota näkemystä joka puolelle. Samoin jos toimittajan asenne epäiltyä kohtaan on negatiivinen, niin hän ei ehkä kykene näkemään muuta kuin epäillyn syyllisenä. Eli aina on mahdollista että poliisi arvioi todisteita väärin. Poliisi saattaa pelätä oman maineensa puolesta, jos hän ei lähde toimimaan siten, kuin joku julkisen sanan edustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa. Ja maassamme on ihmisiä joilla on sinisilmäinen näkemys siitä että poliisi on erehtymätön. Poliisi voi olla hyvinkin asenteellinen. Tai sitten se, että henkilö tekee asioita, joita "on tapana inhota" saattaa laukaista hyvinkin vaarallisen asetelman. Eli se että henkilöä ei saada tuomittua johtuu siitä, että joku on arvioinut todisteita väärin. 

Joskus tutkijat turhautuvat. Eli tutkijoiden työtä vähätellään, koska he eivät tarjoa herkullisia hetkiä kameroille. Samoin tutkijoita esitetään joskus siten, että he toimivat "oikeiden poliisien" alaisina.  Tutkijoiden työ tapahtuu suurelta osin kulisseissa. He eivät ehkä juuri koskaan edes nouse oman kirjotuspöytänsä takaa, kun he yrittävät vertailla esimerkiksi murhien yksityiskohtia tai analysoida jotain tietokoneviruksen koodia, joka voisi paljastaa esimerkiksi sen, että tietokoneviruksen tai muun vastaavan ohjelman takana on kansainvälinen toimija. Osaa noista haittaohjelmien kirjoittajista ei juuri koskaan saada oikeuden eteen, koska he työskentelevät maissa, jotka eivät heitä luovuta. 

Ja voidaan ajatella että esimerkiksi Iranin tai jonkun muun vastaavan valtion tiedustelupalvelut luovuttavat tuollaisia haittaohjelmia vaikkapa Mafian haltuun. Noiden ohjelmien avulla voi organisoitu rikollisuus hankkia tietoja nimenomaan poliisin soluttautujista, ja samalla myös tuo vihamielinen tiedustelu voi hankkia tietoja valtiosalaisuuksista sekä teknologiasta, joka voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tuossa kuviossa haittaohjelma asennettaan koneille esimerkiksi suomalaisten rikollisten toimesta. 

 Kun ihminen ajaa esimerkiksi ylinopeutta ratsiaan, niin hän ei varmaan ole kovin iloinen. Se että poliisi antaa hänelle sakon on tietenkin huomautus siitä, että nopeusmittaria kannattaisi katsella tarkemmin. Mutta sakko ei ole mukava asia. Ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä poliisille joka tuon pysäytyksen tekee voi vaikka purkaa pahaa mieltä sekä samalla tietenkin kertoa kuina monta tuomaria, isoa johtajaa sekä muita silmää tekeviä isolla Mersulla ajava henkilö sattuu tuntemaan. Eli sakoista on varmasti helppoa puhua ja sakottamista voidaan pitää pikkujuttuna, ennen kuin sellainen parin tuhannen euron pikavoitto ilmestyy omaan käteen. 

Ihmiset saattavat joskus suuttua. Saattaa olla että poliisi kohtaa työssään tilanteen, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli hän saattaa kohdata henkilön, joka on esimerkiksi nöyryyttänyt sekä pelotellut tätä poliisia. Tiedämme siis että tilaisuus tekee varkaan. Samoin kun puhumme esimerkiksi juuri peitetehtävistä, jotka ovat tehokkaita tapoja selvittää erityisesti kansainvälisen rikollisuuden organisaatioita sekä yhteyksiä, niin silloin tietenkin poliisin joka noissa tehtävissä toimii pitäisi olla motivoitunut. Hänen pitää muistaa keitä nuo saman pöydän ympärillä olevat henkilöt ovat. Jos tuo asia unohtuu, niin seurauksena on pahimmillaan katastrofi. 

Kuitenkin nuo soluttautuvat poliisit ovat tehokkain tapa kartoittaa organisoitua rikollisuutta sekä sen yhteyksiä esimerkiksi julkiseen sanaan sekä muihin vastaaviin toimijoihin. Ja esimerkiksi Mafia voi kiristää henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa pedofiliaan. Mafia voi myös myydä noita tietoja esimerkiksi jollekin vihamieliselle tiedustelupalvelulle. 

"Tapaus Epstein" on loistava esimerkki siitä, miten raha sekä valta saavat aikaan tilanteen, missä henkilö voi suoraan peitellä suuren luokan seksi- ja hyväksikäyttörikossarjaa. Voidaan sanoa että sellaiset pykälät joilla suojellaan lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole asioita, jotka koskevat juuri Epsteinin kaltaisia miljonäärejä. He voivat helposti matkustaa maahan, jossa ei ole esimerkiksi tällaista rikollisuutta koskevia lakeja. Ja sitten harjoittaa tuota "taipumusta" täysin vapaasti. Ja juuri tällaiset henkilöt ovat tietenkin loistavia kohteita FSBn kaltaisten organisaatioiden harjoittamalle kiristykselle. 

 

Kuitenkin sanotaan että kun asioita viedään esimiesten ratkaistavaksi, niin esimies saattaa nähdä asiat toisin kuin alainen. Tai sitten esimiehelle kerrotaan asioita sillä tavalla, että alaisten toiminta näyttää puhtaalta väkivallalta. Kun sitten poliisiväkivallan kohteeksi joutuu esimerkiksi joku tunnettu toimittaja, bloggaaja tai muu julkisuuden henkilö, niin asia tietenkin saattaa muuttua siten, että se nähdään raakana tekona, ja silloin saattaa esimiehille tulla kiusaus vapauttaa alainen virasta, koska se on "kaikille" helpompi mahdollisuus. Poliisin pitää olla luotettava, jotta ihmiset uskaltavat kertoa sille esimerkiksi oudoista työtarjouksista. Yksi mätä eli lahjottu poliisi voi vaarantaa hyvin suuren ihmisjoukon turvallisuuden. Yksi kaupan työntekijä voi varastaa kaupasta tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Ja yksi rikollinen vartija voi esimerkiksi ajaa suurenkin kaupan konkurssiin, jos hän estää asiakkaita tulemasta paikalle. 

Eikä kukaan koskaan tee omasta mielestään mitään väärää, jos hänet pidätetään. Kun henkilö pysäytetään kadulla reppu täynnä huumeita, niin silloin tietenkin pidättäjä on tehnyt jotain etnistä tai muuta profilointia. Kukaan ei koskaan ole toiminut siten, että joku toinen on ärsyyntynyt, ja jos nyt jossain penkillä sattuu istumaan joukko miehiä, jotka huutelevat kohteliaisuuksia ohikulijoille, niin silloin nuo ohikulkijat ovat tietenkin syypäitä kaikkeen, kun he olisivat voineet valita toisen reitin. Eli myös tällaiseen asenteeseen joskus voi törmätä kadulla käveltäessä. 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20209348

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214274

Ydinaseita ja päivän politiikkaa.

Ydinaseiden hankkiminen on tällä hetkellä yksi ajankohtaisista kysymyksistä, joita Eduskunnassa sekä hallituksessa käsitellään. Sanotaan että strategisesti maamme ei pitäisi rajata mitään asejärjestelmiä suoraan pois puolustuksesta, eli jos ajatellaan että ydinaseiden  sijoittaminen maahamme kriisiaikana olisi perusteltua, niin ehkä voisimme tuon vaihtoehdon hyväksyä. Eli joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa meidän pitää tietenkin miettiä asioita erityisesti puolustuksen kannalta. Me voimme siis ajatella niin, että maamme ei voisi olla ydinase-iskun kohteena, jos täällä ei ole ydinaseita. Siis ydinaseet ovat voimakas väline, joka kuitenkin on menettämässä ainakin osittain merkitystään. MOP-pommien kaltaiset aseet voivat tuhota esimerkiksi siiloissa olevia ohjuksia. Liikuteltaviin ydinseisiin voidaan aina vaikuttaa samoilla aseilla, kuin millä vaikutetaan esimerkiksi panssarivaunuihin. 

Mutta siis tietenkin todellisessa tilanteessa moni asia joka näyttää paperilla hyvältä ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä asia, ja erilaisten lakien sekä doktriinien kohtalona on usein muuttua paperiroskaksi. Toinen asia sitten on se, että parlamentaarisesti tätä asiaa ei olla käsittely kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli varmaan olisi ollut hyvä kysyä sitten myös opposition kantaa tähän asiaan. Mutta samalla tietenkin olemme kohdanneet taas kerran sen tilanteen, missä asioita vastustetaan hartaasti siksi, että ehdotus tulee hallituksesta. Lakeja säädetään maassamme siten, että oppositiolta harvoin kysytään mitään. Hallitusohjelmiin ei ainakaan tavallinen äänestäjä juurikaan voi vaikuttaa. 

Eli se mitä seuraavassa hallituksessa tehdään päätetään oikeastaan puolueiden puheenjohtajien sekä eduskuntaryhmien kesken. Jos hallitus ehdottaa jotain, niin silloin tietenkin opposition pitää tätä asiaa vastustaa. Samoin hallituksessa ei juurikaan myötätuntoa heru, jos ehdotus tulee oppositiosta. Kyse ei siis ole siitä että asioista ei saisi olla eri mieltä. Kyse on siitä että hallituksen esitykset menevät järjestäen läpi. Eli onko aivan varmaa, että edustajat lukevat sitä, mitä heidän eteensä tuodaan lain valmistelun yhteydessä? Vai onko jokainen laki sitten sellainen, että se menee aina läpi, kun hallitus sattuu sen esityksen tekemään? 

Kun sitten puhutaan tavallisten rivi-edustajien asemasta tuossa järjestelmässä, niin seuraavaksi kohtaamme tilanteen, jossa periaatteessa riittää se, että edustaja painaa sitä nappia, jonka puolueen ministeriryhmä hänelle osoittaa. Tai vastaavasti sitten toinen osapuoli, eli oppositio voi aivan huoleti luottaa siihen, että edustaja painaa nappia, jonka joku puolueen eduskuntaryhmän johtoon kuuluva hänelle osoittaa. Tuo antaa tietenkin mahdollisuuden vaikka jättää koko lakiehdotus lukematta, koska kuitenkin annettava ääni määrätään jossain muualla. 

Millainen Iranin uusi johto on?

https://yle.fi/a/74-20214686

Sanotaan että Iranin ohjukset ovat lopussa, mutta valtio aikoo taistella loppuun asti. Eli rauhaa ei ole tällä hetkellä luvassa. Iranin johto haluaa ilmeisesti kuolla marttyyreinä, Ja viedä ehkä samalla kaikki muutkin mukanaan. Eli Iranin johto on pättänyt taistella katkeraan loppuun asti. 

Kun Iranin johtaja vaihtui, niin kukaan ei oikeastaan uskonut Iranin johdon suoraan antautuvan USAn ja Israelin iskujen alla. Mutta voiko uudesta johtajasta tulla pahempi kuin hänen isästään Ali Khameneista? Vastaus on se,että Ali Khameneita pahempaa johtajaa ei varmaan kovin helposti pääse muodostumaan. Ja kuten me kaikki tiedämme, niin Iranin johto on asettanut itsensä sellaiseen asemaan, että sen toiminta on aiheuttanut suurta vihaa ja katkeruutta sekä Iranin kansassa että myös Iranin naapurimaissa, sekä muualla missä Iranin tukemat terroristit ja merirosvot ovat tehneet mitä heitä huvittaa. Iran on valtio joka saa jonkin verran tukea esimerkiksi Kiinalta, ja syynä tähän on öljy. Jos Iranin ainoa kumppani öljymarkkinoilla on Kiina,niin se sitten aiheuttaa tilanteen, missä Kiina voi pitää Iranin öljyn omassa hallinnassaan. 

Ja tuo öljy on sitten tietenkin poissa muun maailman tarpeesta. Kun Iran sitten sulkee tai voimakkaasti häiritsee Hormuzin salmen laivaliikennettä, niin maailman öljymarkkinoilta leikataan silloin 20% kokonaistuotannosta. Eli kyseessä on peli jossa öljyä johdetaan yksittäisen toimijan varastoihin, jossa tuo toimija sitten voi päättää hinnan millä se mahdollisesti jälleenmyy tuota öljyä. Eli kun halukkaita ostajia tälle öljylle on vaiin muutamia, niin tuolloin jopa yksittinen  toimija voi sitten suoraan päättää siitä,millä hinnalla tuota öljyä sitten ostetaan.Juuri mahdollisuus häiritä Hormuzinsalmen laivaliikennettä on yllyttänyt Iranin johtoa toimimaan kuten se on toiminut. 

Iranin johto on tunnettu kovista puheistaan sekä teoistaan. Nuo puheet esimerkiksi Israelin valtion tuhoamisesta sekä jatkuvasta oman alueen laajentamisesta Persianlahdella sekä yritykset katkaista laivaliikennettä Punaisellamerellä tekee tuosta valtiosta tai sen johdosta vihattuja. Vai luuleeko kukaan oikeasti sitä, että Jemenin huthit omasta päästään keksivät ammuskella droneja sekä ohjuksia Punaisellamerellä kulkevia tankkereita vastaan, ilman että Iranin johto on antanut tähän suostumuksensa? 

https://yle.fi/a/74-20214686

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/11007ba5-dce2-46f7-a984-c1f55b508140

Onko Iranin korkeimman päättävän elimen, eli sharia-neuvoston valintaprosessi sellainen, että edeltäjä eli poistuva tai vanha mullah nimittää itse seuraajansa tuohon joukkoon? Tällöin paikka tuossa neuvostossa olisi periytyvä tai sitten sellainen, että pappi, joka väistyy virasta, johon hänet on valittu eliniäkseen nimittää itse oman seuraajansa. 

Tällä hetkellä tilanne Iranissa on sellainen, että Iranin uusi johtaja vaikuttaa kadonneen. Se mitä oikeasti on tapahtunut ei ole tiedossa, ja koska Iranin tiedonvälitys ei ole vapaata, niin tuon valtion johtajan eli ajatollah Ali Khamenein poika Mojtaba Khamenei saattaa olla jossain piilossa. Tai sitten hänet on surmattu tai hän on jotenkin loukkaantunut. Hän voi olla myös komentamassa uusia hyökkäyksiä kohti Iranin vihollisia. 

Siis periaatteessa Iranin johto voitaisiin vaihtaa, vaikka Iranin edesmennyt johtaja Ali Khamenei oli aikoinaan vaatinut, että jokaisen Iranin johtoon kuuluvan pitäisi valita itselleen neljä seuraajaa, jotta valta voi pysyä sharia-neuvoston käsissä. Se että onko jokainen tuon neuvoston jäsen oikeasti valittu jossain äänestyksessä on sitten eri asia. 

Voidaan olettaa että todellisuudessa jokainen sharia-neuvoston jäsen on itse asiassa edeltäjänsä nimittämä. Eli tuolloin tämä Iranin korkein päättävä elin toimii tässä mallissa  sillä periaatteella, että tuo neuvoston vanha jäsen testamenttaa paikkansa henkilölle, joka on hänestä mieluisin ottamaan väistyvän mullahin paikan tuossa Iranin korkeinta valtaa käyttävien miesten joukossa. Se että Ali Khmenein poika’ valittiin Iranin johtajaksi ikään kuin tuntemattomuudesta viittaa siihen, että nuo paikat ovat todellisuudessa ainakin osittain periytyviä. 

Mutta on mahdollista että oikein suoritetulla tiedustelulla noiden seuraajien olinpaikka saadaan selville, ja heihin voidaan kohdentaa iskuja. Se miten paljon esimerkiksi ideologista valmennusta nuo seuraajat ovat saaneet on sitten eri asia. Mikäli noin 87-vuotias edesmennyt Ali Khamenei halusi muuttua marttyyriksi, niin hänen 57 vuotias poikansa ei ehkä ole aivan niin valmis kuolemaan kuin isänsä. Samoin tietenkin pitää muistaa sekin, että oletettavasti jokainen Iranin sharia-neuvoston jäsen varmasti on nimennyt sen itselleen mieluisimman ehdokkaan omaksi seuraajakseen. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/11007ba5-dce2-46f7-a984-c1f55b508140

https://yle.fi/a/74-20214686

Iran: valtio jossa fanaatikko johtaa muita fanaatikkoja.

Iranin hallinto on siis valinnut uuden johtajan, ja se että kyseinen johtaja on Ali Khamenein poika ei varmaan ole asia, mikä edistää rauhaa. Iranissa fanaatikko johtaa muista fanaatikkoja. Se tekee Iranin tilanteesta erilaisen. Eli myös Iranin johtaja ja korkein johto koostuu jihadisteista, joiden korkein tavoite on saada paikka paratiisissa kuolemalla jihadissa eli pyhässä sodassa. Trumpin puheet Iranin sodan tai operaation päättämisestä ovat asia, jossa ei olla otettu huomioon kahta hyvin ikävää asiaa. Ensinnäkin Iran ei ole länsimaa, jossa ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin me. Se virhe jonka länsimaat tekivät Afganistanissa oli se, että ajateltiin, että vastapuoli taistelee kuten länsimaat. Ajateltiin että järjestelmälliset itsemurhaiskut eivät olisi mahdollisia. Eli ei ajateltu sitä, että joku vain kävele tarkastuspisteelle, ja sitten räjäyttää vaatteisiin kätketyt räjähteet sekä itsensä noiden räjähteiden mukana. 

Iranin asukkailla ei ole samanlaista ajattelutapaa kuin länsimaisilla ihmisillä. Eli on asioita, joita iranilaiselle opetetaan jo aivan elämän ensimmäisiltä sekunneilta lähtien. Se että tuota maata johtaa islamistis-jihadistinen joukko ei paranna tilannetta ollenkaan. Eli periaatteessa Iranin johto saattaa jopa haluta uhreja, joista voidaan tehdä sitten marttyyrejä, jotka palvelevat tuon hallinnon tarkoitusta. Iranin hallitus katsoo käyvänsä pyhää sotaa länsimaita vastaan. Ja juuri tässä on ratkaiseva ero länsimaisen sekä jihadistisen ajattelun välillä. Jihadistit ajattelevat että ihmisen suurin ja tärkein päämäärä on kuolla oman aatteen eli pyhän uskonsodan puolesta. Se että henkilö kuolee pyhässä sodassa takaa hänelle paikan paratiisissa. 

Ja juuri tämä ajattelutapa tekee erityisesti itsemurhaiskuista mahdollisia. Iranin hallituksella on ollut vuodesta 1979 aikaa rakentaa oma hallintomallinsa, missä ihmisille jaetaan vain sen verran koulusta, kuin mitä he tarvitsevat. Kaikki asiat tuossa maassa käydään läpi siten, että jokaista asiaa minkä ihmiset tekevät verrataan Shariaan, eli islamilaiseen lakiin. Ja pienikin hairahdus tuon maan laista merkitsee sitä, että henkilö saa kohtuuttoman suuren rangaistuksen. 

Esimerkiksi huivin käyttö on osoitus tuon maan johtajien äärimmäisestä voimasta, joten sen takia sen käytöstä kieltäytyminen merkitsee tuossa maassa kuolemanrangaistusta. Iranin johto on osoittanut monissa tilanteissa sitä, että se on valmis uhraamaan tuhansia omia kansalaisiaan pitääkseen yllä valtaansa. Sen ovat osoittaneet erityisesti hallitusta vastustavien protestien murskaaminen, mikä on johtanut viimeksi noin 2000 ihmisen kuolemaan. 

Samoin mellakkapoliisien taktiikkana on ampua mielenosoittajia silmiin, mikä tarkoittaa että invalidisoituneiden ihmisten määrä voi olla ja myös on erittäin suuri. Iranin johdon asenne mielenosoittajia eli protestoijia kohtaan on se, että he ovat uhka islamille. Joten sen takia Iranin johto katsoo, että mielenosoitukset pitää murskata keinolla millä hyvänsä. 

Iranin tasavaltalaiskaartien fanaatikot ovat ihmisiä, joiden elämän ainoa tarkoitus on suojella sekä tukea Iranin johtoa, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Eli pelkona on aina se, että nuo tasavaltalaiskaartin fanaatikot yksinkertaisesti ampuvat kemiallisia aseita Israeliin. Tai sitten he voivat hyvin helposti käyttää kemiallisia aseita kuten hermokaasuja mielenosoittajia vastaan. 

Kuva: YLE

Eli voi hyvin olla mahdollista, että Iranin hallitus on varustanut Shahed-lennokkeja kemiallisilla taistelukärjillä, joita voidaan käyttää myös omia kansalaisia vastaan. Iranin johtajien ajatusmaailma on pahimmillaan sitä, että he haluavat viedä kaikki muut mukanaan, jos he joutuvat tilanteeseen, missä heitä tai heidän valtaansa uhataan. Eräiden tarinoiden mukaan nuo Iranin valtaa pitävät henkilöt kantavat syanidipillereitä mukanaan sen varalta, että he joutuvat esimerkiksi hallituksen vastustajien käsiin. 

Koska Iranin hallitus asettaa oman valtansa kaiken muun edelle, niin se tarkoittaa sitä, että Iranin johto ei ehkä välitä siitä, miten monta ihmistä heidän maassaan kuolee. Iranin johto on aivan samalla tavalla kuin Putin ankkuroinut itsensä väkivallalla valtaan. Tuossa maassa on oikeastaan kaksi asevoimaa, on tavallinen armeija sekä tasavaltalaiskaarti, joka vastaa toimistaan ainoastaan Iranin korkeimmalle johtajalle. Tasavaltalaiskaartin jäsenten "lojaalisuus" perustuu ilmeisesti siihen, että he ovat saaneet pienestä pitäen ideologista koulutusta niin sanotussa Koraani- tai uskonnollisessa koulussa, jossa ilmeisesti opetetaan, että Iranin johtaja on Allahin maanpäällinen edustaja. Tasavaltalaiskaarti on siis organisaatio, joka ottaa käskyjä ainoastaan Iranin uskonnolliselta- eli maan todelliselta johtajalta. Iranin presidentillä ei ole käytännössä mitään valtaa tuohon tasavaltalaiskaartiin sekä siihen kytköksissä olevaan ilmiantokoneistoon. 

Muissakin maissa on tietenkin ollut vastaavia järjestöjä, mutta se mikä erottaa Tasavaltalaiskaartit muista vastaavista järjestöistä on se, että tuo järjestö toimii puhtaasti uskonnolliselta pohjalta. Eli tuon maan hallinto väittää istuvansa siksi, että se on Allahin tahto, ja sen takia tuon Iranin uskonnollisen johdon mielipide on ainoa oikea. Juuri väkivalta tekee tuon maan johtajille vaikeaksi tai mahdottomaksi antaa periksi. Monet noista johtajista ovat surmanneet kuulemma jopa omia perheenjäseniään sekä osallistuneet moniin pahoinpitelyihin sekä surmiin. Eli he eivät mitään kovin pidettyjä ole. Iranin johto on sitonut koko maan organisaatiot itseensä. 

Iranin ystävät ovat kovin vähissä. Sen liittolaisiksi on ilmoittautunut joukko erittäin väkivaltaisia ääriryhmiä, ja juuri tämä asia tekee Iranista vaarallisen. Eli ainakin osa noista ryhmittymistä on tehnyt järjestelmällisesti itsemurhaiskuja, eli henkilö on kävellyt kadulla ja sitten räjäyttänyt itsensä yllättäen keskellä väkijoukkoa. Voidaan ajatella että pahimmissa mahdollisissa skenaarioissa osa noista itsemurhaterroristeista voisi kuljettaa mukanaan myös kemiallisia aseita kuten hermokaasua tai fosgeenia, joiden avulla voidaan uhrilukua nostaa. 

https://yle.fi/a/74-20214526

Mitä Palmen murha meille on opettanut? (Oliko murhaajalla kaksi asetta, toinen laillinen ja toinen laiton?)

"Tutkinnan aikana laadittiin useita piirroskuvia epäilyttävistä henkilöistä, joiden poliisi arveli ehkä liittyvän murhaan. Yksikään kuvista ei johtanut tekijän jäljille. Kuva: Ruotsin poliisi, kuvakollaasi: Samuli Huttunen / Yle" (https://yle.fi/a/74-20205955?)

Kun puhutaan Palmen murhasta, niin silloin me olemme unohtaneet sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Eli itsestäänselvyyksiä ei ole olemassakaan, ja voidaan kysyä, että "kuka sanoi että Palmen murhaaja on mies"? Eli voisiko murhaaja olla nainen? Ylhäällä on tuolloin poliisin julkaisemia kuvauksia murhaajasta. Se mikä noissa kuvissa pistää silmään on se, että miten samasta henkilöstä voi olla noin paljon erilaisia havaintoja? Onko murhaaja ehkä mahdollisesti käyttänyt peruukkia tai onko hän ehkä mahdollisesti jättänyt tahallaan ne jäljet, jotka veivät poliisit väärille jäljille sekä jutun umpikujaan? 

https://yle.fi/a/74-20205955?

Profiloijien mielestä murhaajalla ei ollut erityisiä harrastuksia. Paitsi että hän saattoi ehkä harrastaa ampumista. Eli olisiko hän ehkä tuon harrastuksen kautta hankkinut aseen, jolla hän teki tekonsa? Oliko hänellä ehkä laillinen .357 Magnum revolveri. Mutta ehkä hän sitten oli varastanut aseen, jolla hän teki tekonsa. Ehkä hän kantoi asetta usein mukanaan, ja ehkä aseella oli hänelle fetisistinen arvo, eli hän saattoi kävellä kadulla, ja ehkä toivoa, että joku yrittää ryöstää häntä. Tuolloin tuo henkilö oli ehkä ajatellut toimivansa eräänlaisena "järjestysmiehenä". Eli ase edusti hänelle auktoriteettia. 

Olof Palmen murhaaja on profiloitu yksin toimivaksi, sosiopaattiseksi persoonaksi. Eli tämä tarkoittaa sitä, että Palme joutui ehkä niin sanotun satunnaisen veriteon kohteeksi. Saattaa olla että murhaaja käveli kadulla revolveri taskussaan pidemmän aikaa, ja sitten hän saattoi kuvitella Palmen olevan jollain tavalla "paha" ihminen. Eli hän saattoi etsiä sopivaa uhria jo pidemmän aikaa, ja ehkä hän ei tunnistanut Palmea edes ampumahetkellä. Tuolloin kyseessä saattoi olla klassinen psykopaatti, tai sarjamurhaaja jolla voi olla muitakin veritekoja tunnollaan. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

Klassinen psykopatia tai vainoharhaisuus voivat ajaa ihmisen vakaviin tekoihin. Mutta siis profiloinnin mukaan kyseinen henkilö oli tai saattaa edelleen olla väkivaltaan taipuvainen, tai helposti väkivaltaan yllytettävissä. Mikäli keskustelu jossain ravintolassa tai kaveripiirissä muuttuu kovin radikaaliksi, niin tällainen mieleltään epävarma henkilö saattaa luulla saavansa käskyn tehdä tuollaisia veritekoja. Tai sitten hän on saattanut ajatella tekevänsä vaikutuksen esimerkiksi Ruotsin kansaan. 

Tuollainen ihminen voi olla näennäisesti avoin ja sosiaalinen. Mutta todellisuudessa hänellä ei ole ehkä yhtään syvällistä ihmissuhdetta. Hän saattaa olla salaa hyvin manipuloiva sekä myös kylmäverinen. Eli hän ei kadu tai kaihda mitään tekoa, jos se vain tuo hänelle omaa tyydytystä. Ihmiset ovat hänelle käyttötavaraa, jotka ovat olemassa vain silloin, jos se miellyttää tai hyödyttää tuollaista ihmistä. 

Murhan motiivi voi olla melkein mikä vain. Lisbeth Palme oli lastenpsykologi. Hän oli varmasti tehnyt sosiaali-ilmoituksia ihmisistä, jotka eivät vain osaa kasvattaa lapsiaan, tai ovat muuten kotonaan väkivaltaisia. Saattaa olla että joku näistä ihmisistä on kantanut kaunaa Lisbeth tai Olof Palmea kohtaan, ja tietenkin on aina mahdollista, että joku Lisbethin asiakkaista oli rakastunut häneen. Ja sitten jos hän oli saanut pakit, niin seurauksena on ollut klassinen mustasukkaisuusmurha. Tai ehkä Lisbeth oli aiottu kohde, mutta sitten murhaaja on erehtynyt. 

Oliko murhaajalla kaksi identtistä asetta: Toinen laillinen ja toinen laiton? Oliko tuo mahdollisesti varastamalla haltuun saatu revolveri hävitetty murhan jälkeen ehkä sulattamalla se jossain autotallissa? 

Voisiko murhaajalla olla kaksi identtistä asetta. Toinen olisi laillinen ja toinen taas laiton. Laillista asetta murhaaja saattoi esitellä kavereilleen. Hän saattoi ampua tuolla laillisella aseellaan ampumaradalla, ja ostaa sen kautta patruunoita tuohon laittomaan aseeseen. 

Oliko hän ehkä tarjonnut tuota laillista asettaan koeammuntaan Palmen murhan jälkeen. Mutta murhan tuo henkilö oli siis tämän mallin mukaan tehnyt laittomalla, ehkä varkauden kautta murhaajan haltuun päätyneellä aseella. Jos hän oli tarjonnut laillista asettaan poliisille koeammuntaa varten, niin se olisi ehkä vakuuttanut poliisit tekijän syyttömyydestä. Eli murhan jälkeen murhaaja saattoi hävittää murhassa käytetyn .357 Magnum revolverin vaikka sulattamalla sen jossain autotallissa. Tai heittämällä sen johonkin terästehtaan masuuniin. 

***********************************************

Myös yksin toimiva murhaaja voi suunnitella tekonsa tarkasti. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

Kuka sanoi että murhaaja oli mies? Voisiko hän olla nainen? jättikö hän tahallaan ne jäljet, joita seuraamalla poliisi päätyi umpikujaan? 

Murhaajan toiminta vaikuttaa kaoottiselta. Ja myös suunnitellun murhan tekijä voi saada toiminnan näyttämään kaoottiselta. Siis suunniteltu murha ei ehkä tarkoita sitä, että murhaaja olisi suoraan halunnut tappaa Palmea. Ehkä hän valitsi uhrikseen summittaisen uhrin. Tai jos hän on sarjamurhaaja, niin silloin hän on voinut silti suunnitella tekonsa hyvin.  Ehkä tuo nousu rappuja pitkin olikin laskelmoitu teko, jolla murhaaja sai aikaan pelkoa. Ihmiset eivät uskaltaneet lähteä perään, koska he pelkäsivät tulevansa ammutuiksi. 

Eli murhaaja loi vaikutelman siitä, että hän olisi jäänyt vaanimaan uusia uhreja. Jos murhaaja olisi pysäköinyt auton murhapaikan lähelle, niin joku olisi ehkä saanut rekisterinumeron ylös. Tai joku olisi ehkä voinut jopa yrittää ajaa murhaajan yli, jos hän olisi joutunut ylittämään kadun. Ja aina on mahdollista, että auto ei käynnisty. Mikäli murhaajalla on avustaja, sekä Walkie Talkie, niin avustaja voi käynnistää auton hyvissä ajoin ja poimia tekijän oikeasta kohdasta. Tai tekijä on voinut paeta julkisella kulkuvälineellä. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

Oliko murhaaja yötä lähellä murhapaikkaa? Eli piileskelikö hän ehkä farmari- tai pakettiauton takaosassa paettuaan paikalta? Eli tämä malli lähtee siitä, että hän jätti tarkoituksellisesti tiettyjä jälkiä, jotka johtivat poliisia harhaan. Sanotaan että tuo sää teki murhasta mahdollisen. Silloin maa oli märkä, eivätkä koirat saaneet märästä maasta vainua. 

Mutta toisaalta jos hänellä on ollut avustaja, niin silloin avustaja voisi ajaa pakoauton paikalle. Tai sitten pakoauto oli odottanut noiden rappusten yläpuolella. Jos hänellä oli avustaja, niin tietenkin pakoauto olisi voinut olla pakettiauto, jonka takaosassa murhaaja voisi piileksiä. Toisaalta myös yksinäinen tai yksin toimiva murhaaja voi hyödyntää pakettiautoa tai farmariautoa. Hän voi piileksiä auton takaosassa koko yön, ja sitten vain viattomasti astua aamulla ulos. Eli jos hän on juossut autolle, mutta sitten mennyt takakonttiin, niin häntä ei ehkä olisi osattu etsiä. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

Kieroutuneen ihmisen ajattelutapaa on vaikeaa hahmottaa. Hän saattaa kuvitella että Olof Palme piti vaimoaan vankinaan. Tai sitten hän saattoi vaania jotain sattumanvaraista uhria. Eli voi olla että Palmella kävi huono tuuri, kun hän sattui kävelemään tuon miehen (tai naisen) oli. Ehkä tekijä oli todella sarjamurhaaja. Ja jos hän on sellainen, niin tuo murhaaja tuskin on kovin paljon tekoaan katunut. Tai ehkä hän on ajatellut nousevansa kansallissankariksi tehtyään tuon julman tekonsa. Sarjamurhaajat ovat usein suunnitelleet tekonsa, he ovat voineet seurailla uhrejaan pitkän aikaa. Juuri suunnitelmallisuus tekee noista ihmisistä vaarallisia. 

Mutta jos hänellä oli avustaja, niin...

Jos avustaja oli ajanut pakoauton paikalle, niin hänelle oli tuolloin annettu merkki, ja ehkä murhaajalla oli Walkie Talkie eli radiopuhelin. 

Eli jos näin olisi käynyt, niin murhaaja olisi sitten kutsunut pakoauton hakemaan itsensä oikealla hetkellä.  Mutta siis voi olla niin, että murhaaja jätti tahallaan tiettyjä jälkiä peittääkseen henkilöllisyytensä. Eli tekstin päällä olevista kuvista voidaan päätellä se, että voisiko tuolla murhaajalla olla esimerkiksi peruukki? Tai olisiko kaukaa haettu, jos hän olisi ehkä nainen. Tai sitten murhaaja oli juossut tai kävellyt metroasemalle ja noussut junaan. 

Jos ajatellaan että murhaaja pakeni jalkaisin paikalta, riisui valepuvun jonka hän ehkä hävitti joskus myöhemmin sekä sen jälkeen ehkä palasi tekopaikalle, jossa oli jo jonkin verran ihmisiä, niin hän oli ehkä sitten kävellyt metroon ja ehkä poistunut julkisella liikennevälineellä eli bussilla tai junalla johonkin muuhun kaupunkiin. Tai ehkä Moskovan koneeseen. Ehkä hän oli viettänyt lopun yön ulkona. Tai kävellyt kotiin. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

***********************************************

Voisiko Palmen murha olla vahingonlaukaus: eli jos Christer Petterssonin näköinen mies seisoi Palmen edessä ja luodit tulivat takaa, niin oliko murhaajan tarkoitus ampua Pettersson? Ja tunsiko Skandia-mies Stig Engström tuon miehen? 

Mutta ongelma on siinä, että tätä murhaa ei olla selvitetty. Kun pääministeri murhataan, niin silloin ihmisten mieleen nousee heti se, että kyseessä on salaliitto. Ja kohteena on aina pääministeri tai presidentti. Kun sitten tapausta katsellaan muiden kuin ruusunpunaisten lasien läpi, niin tietenkin on vaikeaa muodostaa kuvioita siitä, mitä todella tapahtui. Palme ammuttiin luodeilla, joissa oli teflon kärki. Se tarkoittaa sitä, että luodinkestävät liivit eivät noita luoteja olisi pysäyttäneet. Mutta mistä tuo murhaaja oli niitä saanut haltuunsa? 

Onko panssarin läpäisevien luotien hallussapito Ruotsissa sallittua yksityishenkilöltä? Vai oliko hän ehkä tuonut panssarin läpisevät luodit mahdollisesti Neuvostoliitosta, ja vaihtanut sitten ne .357 Magnumin patruunoihin? Eli oliko joku korruptoitunut sotilas myynyt 9X19mm patruunoita tai luoteja tuolle henkilölle, joka oli ehkä vaihtanut ne .357 Magnumin hylsyjen päähän. Mutta hän voi silti toimia yksin. Tuollaiseen aseeseen tarvtaan lupa, joten voi olla että murhaajalla oli niitä kaksi. Laillinen sekä laiton. Laillinen ase olisi siis se, mitä hän säilytti tai säilyttää kotonaan, ja laiton olisi se, mikä olisi jossain piilossa. Ase edusti tekijälle auktoriteettia, minkä takia hän ei siitä halunnut luopua. Ehkä hän oli tarjonnut laillista asettaan koeammuntaan osoittaakseen syyttömyyttään. Ja siksi poliiisi ei häntä osannut epäillä. 

Klassisen psykopatian kohdalla ei henkilö välttämättä kykene arvioimaan sitä, että onko vastapäätä istuva henkilö todella tarkoittanut mitä hän sanoi. Eli hän saattaa kokea melko "viattoman" leikinlaskun jonkinlaisena käskynä tai kehotuksena tehdä murha. Sitäkään ei tietenkään voida täysin sulkea pois, että Palmen murha on vahingonlaukaus. 

Eli jos ajatellaan että luodit ammuttiin Palmen takaa, ja mahdollisesti Christer Pettersson tai häntä muistuttava henkilö seisoi Olof ja Lisbeth Palmen edessä, kun luodit osuivat häneen, niin oliko tarkoitus tappaa tämä Petterssonin näköinen henkilö? Eli kyseessä olisi ollut alamaailman välienselvittely, jonka uhriksi päätyi Ruotsin pääministeri. Toisin sanoen voisiko olla niin, että Pettersson oli ehkä tuntenut tuon tekijän? Pettersson kuoli kaatumisesta johtuneeseen aivoverenvuotoon vuonna 2004. Ja Engström surmasi itsensä neljä vuotta aikaisemmin vuonna 2000. Heiltä ei voida enää kysyä yhtään mitään. 

Ja voisiko sitten Skandia-miehellä eli Stig Engströmillä olla myös joku yhteys murhaajaan? Tuo yhteys voisi olla ampuma-harrastus. Eli jos murhaaja oli "lainannut" asetta tai varastanut patruunoita, niin hän oli saattanut urkkia sellaisen osoitteen, missä oli aseita esimerkiksi ampumaradan käyttäjälistoilta. Jos henkilö oli vain esimerkiksi viikonlopun poissa, ja hän asui omakotitalossa, niin tuo henkilö olisi voinut saada selville, missä talon vara-avainta säilytettiin. Tai ehkä hän oli seurannut Skandia-mies Engströmiä hänen käydessään kastelemassa kukkia ampumista ja aseita harrastavien kavereidensa luona. Vai oliko hän ehkä talonmies, joka oli käynyt avaamassa oven Engströmille. 

Eli jos Engström oli käynyt ampumaseuran kavereidensa luona kastelemassa kukkia, niin tuo murhaaja on voinut ehkä teettää noista Engströmin käyttämistä avaimista kopioita. Siis jos Engström oli käynyt asekeräilijöiden luona hoitamassa näiden kukkia, niin hänellä pitäisi olla avaimet. Tai sitten talonmiehellä pitäisi olla lupa avata ovia, jos Engströmillä ei ollut asunnon avainta. Eli oliko tuo henkilö joka murhasi Palmen ehkä joku talonmies, joka oli saanut mahdollisesti käsiinsä yleisavaimia noihin asuntoihin, joissa Engströmin toverit säilyttivät aseitaan. 

Engström teki itsemurhan ja Christer Pettersson kuoli aivoverenvuotoon, mikä johtui kaatumisesta. Eli kaksi väkivaltaista kuolemaa, jotka kohtasivat Palme-jutun pääepäiltyjä saavat aikaan ajatuksia siitä, että onko noilla asioilla yhteys? Eli kuuluiko murhaaja ehkä Petterssonin ja Engströmin eli Skandia-miehen tuttavapiiriin? Oliko hän ehkä talonmies?

Engström ja Pettersson ovat molemmat kuolleet. Petterssonin kuolema johtui aivoverenvuodosta. Se saattaa olla seurausta kaatumisesta. Mutta myös pahoinpitely on mahdollinen. Petterssonin elämäntyylin takia ei tuota kuolemaa voida suoraan koskaan kytkeä Palmen murhaan. Engström taas kuoli vuonna 2000. Syynä oli itsemurha. Jos Engström oli klassinen psykopaatti, niin hän ei varmasti katunut tekoaan, vaikka hän olisi jonkun murhannut. Juuri nämä kahden pääepäillyn kuolemat ovat asia, mikä ei ehkä ole niin helposti painettavissa villaisella. 

Mikäli joku sitten haluaa maalailla piruja seinille, niin voisiko Palmen murhaaja olla myös noiden kuolemien takana? Se että kaksi pääasiallista epäiltyä kuolee toinen kaaduttuaan ja saatuaan siitä sen paljon puhutun aivoverenvuodon ja toinen itsemurhaan  saa kyllä aikaan ajatuksia siitä, että onko noilla kuolemilla sittenkin yhteyttä Palmen murhaan. Tai sitten ne ovat erillisiä tapahtumia. 

https://yle.fi/a/74-20205955?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011833394.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Christer_Pettersson

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stig_Engstr%C3%B6m

Olof Palmen murhasta tulee tänään kuluneeksi 40 vuotta.

 

"Ruotsin poliisi epäili pitkään, että Olof Palme murhattiin tällä Smith & Wesson .357 Magnum -revolverilla, jota oli käytetty vuosia aiemmin postiryöstössä. Kuva: imago / Dean Pictures / All Over Press / Ruotsin poliisi"(https://yle.fi/a/74-20205372)

Tasan 40 vuotta sitten 28.2.1986 Ruotsin silloinen pääministeri Olof Palme kuoli .357 Magnum kaliiberisen aseen luoteihin tukholmalaisen elokuvateatterin edessä. Paikalla oli myös hänen vaimonsa Lisbeth Palme, joka näki miehensä kaatuvan, ja veren lentävän haavasta. Lisbeth Palme ei myöhemmin muistanut tarkasti miehen kasvoja, jota hän epäili ampujaksi. Eli varsinaista asetta Lisbeth Palme ei kyennyt näkemään, ja hän itse oli myös haavoittunut. Sanotaan että edes ammattisotilas ei ehkä kykenisi tuossa tilanteessa toimimaan, koska väkivalta tulee erittäin nopeasti sekä äärimmäisellä voimalla. Varsinkin havaintojen teko on sekä sään että shokin takia vaikeaa.  

Sotatilanteessa henkilö on aina jotenkin valmistautunut ammuntaan, mutta keskellä rauhallista kaupunkia, missä ei ole edes kovin suuri todennäköisyys joutua pahoinpidellyksi ampuminen aiheuttaa aina maksimaalisen shokin. Palme ammuttiin patruunoilla, joiden kärki oli päällystetty teflonilla, mikä tekee niistä metallin läpäiseviä. Tuollaisen luodin voi myös vaihtaa esimerkiksi 9X19mm. patruunoihin. 

Sanotaan että 357 revolverin patruunoita voidaan ampua Smith&Wesson, Ruger ja Taurus revolvereilla. Mutta tietenkin pitää huomioida että muutamissa kivääreissäkin on tuo .357 eli 9 mm. luoti.  Mutta nuo luodit ovat asia, mikä ainakin joidenkin mielestä viittaa palkkamurhaan. .357 Magnum luoteja ampuvia kivääreitäkin on. Ja tietenkin ampuja voi vaihtaa luodin patruunan päähän. 

Tarkalleen ottaen halkaisijaltaan 9mm. eli .357 Magnum luoteja kaliiberiltaan muistuttavia luoteja käyttäviä aseita valmistettiin myös esimerkiksi itäisessä Euroopassa, ja esimerkiksi Neuvostoliiton erikoisjoukoille kehitetty Va 9X19 mm. tuliase oli tuolloin ollut noin pari-kolme vuotta koekäytössä. Nuo aseet tulivat palveluskäyttöön vuonna 1987. Eli periaatteessa murhaajalla voisi olla tuollainenkin ase. Ja näppärä henkilö voisi tietenkin vaihtaa Val tai VSS-vintorez kiväärin luodin Smith&Wesson 357 Magnum patruunan luoteihin. Samoin .357 Magnumeja on kahta mallia. On niin sanottu normaali 357 Magnum, ja sitten tehokkaampi .357 Supermagnum. 

Mutta tuota murha-asetta ei olla koskaan löydetty. Voidaan vain esittää ajatuksia siitä, että heittikö murhaaja aseensa järveen vai heitettiinkö se ehkä ruotsinlautalta mereen. Tai ehkä tuo ase sulatettiin jossain autokorjaamossa tai heitettiin jonkun terästehtaan masuuniin. 

Tuosta murhasta on pidätetty aikoinaan Christer Pettersson. Hänet kuitenkin vapautettiin hovioikeuden päätöksellä. Pettersson oli alkoholisti, joka ei varmaan tehnyt poliittisia murhia. Hänen pidätyksensä ja tuomionsa katkaisi tutkinnan tuolloin kauan sitten. Ja sen jälkeen noin 20 vuotta sitten kuollut Skandia mies todettiin syylliseksi murhaan. Todellisuudessa myöskään Skandia-miestä eli Stig Engströmiä ei voitu tai voida mitenkään suoraan yhdistää Palmen murhaan. 

Oliko Lisbeth Palme tunnistanut oikeasti Christer Petterssonin? Se voi tarkoittaa että Pettersson oli murhapakalla. Mutta se ei tee hänestä murhaajaa, Mutta jos luoti tuli takaa, ja Pettersson seisoi Palmen edessä, niin hän on ehkä nähnyt murhaajan. Tai sitten Lisbeth Palme näki Petterssonin näköisen miehen. Jos Pettersson oli nähnyt murhaajan, niin oliko hän sitten ehkä yrittänyt kiristää tätä? Pettersson kuoli vuonna 2004 aivoverenvuotoon, mikä johtui raportin mukaan kaatumisesta. Vai lyötiinkö Petterssonia päähän tylpällä esineellä? Toki hänellä saattoi olla paljonkin velkoja, eli voi olla ettei hänen kuolemansa myöskään tuossa tapauksessa että se olisi murha liity Palme-juttuun. 

Vähän aikaa sitten Ruotsin tai Suomen lehdistössä tarjottiin motiiviksi sitä, että Skandia-mies olisi tapaillut ruotsalaisia uusnatseja asuessaan Intiassa. Mutta tuo selitys ei ole aivan niin uskottava, kuin miltä se näyttää. Eli se on ikään kuin väkinäisesti esitetty malli, jonka mukaan kansainvälisen menneisyyden omaava mies päätti poliittisen kiihkoilun takia surmata maan pääministerin. Todellisuudessa näitä väkinäisiä selityksiä on kuultu ennenkin. Eli Christer Petterssonin tapauksessa hänet julistettiin syylliseksi ennen tuomiota. Ja suuren luokan otsikot vaikuttivat tuomioon. Ja tuo mies vapautettiin hovioikeudessa. 

Lisbeth Palme tunnisti Petterssonin kuvista, joita hänelle näytettiin. Mutta näkikö Lisbeth Palme aseen, vai vain henkilön? Eli näkikö Lisbeth Palme edessään seisovan Petterssonin, mutta jos aseessa käytettiin metallin läpäisevää luotia, niin silloin luoti voitiin ampua takaapäin. Luodit löytyivät murhapaikalta. Eli ne kulkivat suoraan uhrin läpi. Tuolloin Palmen oli pitänyt kääntyä, ja katsoa ampujaa. Jos Pettersson oli paikalla, niin hän saattoi nähdä ampujan. Pettersson kuoli kaatumisesta johtuvaan aivovammaan vuonna 2004. Mutta tuo aivovamma voisi kyllä syntyä myös tylpällä esineellä hakkaamisesta tai lyömisestä. Petterssonilla oli ennestään rikosrekisterissä puukotus. 

Eli hän oli ennen tehnyt tapon tai murhan, ja hänen kaltaisillaan ihmisillä on paljon vihamiehiä. He ovat myös niin sanottuja täydellisiä rikollisia joiden päälle voidaan kaataa puolet maailman rikoksista. Ja monet ovat vain onnellisia siitä, että he joutuvat vankilaan. Mutta entinen rekisteri ei tee hänestä Palmen murhaajaa. Häneltä nimittäin puuttuu motiivi juuri Palmen murhaan. 

Christer Pettersson. 

Stig Engström "Skandia-mies". 

9X19mm. As Val, ja VSS Vintorez kivääreitä. 

Marlin .357 Magnum kivääri. 

Smith&Wesson .357 Magnum 

Pettersson oli alkoholisti. Hän oli myös muuten sopiva murhaaja. Mutta juuri tuo lehdistön asennoituminen tähän tapaukseen sekä myöhemmin Skandia-miehen syyllisyyteen on jotenkin outo. Petterssonilla saattoi olla motiivi murhiin, mutta mikään niistä ei ole poliittinen, eikä hänellä ollut mitään syytä tappaa Palmea. Ellei Palme ollut hänen velkojansa. Itse uskoisin että Pettersson oli itseasiassa ilmiantanut itsensä, ja motiivi saattoi olla ilman syytä vangittuna olemisesta maksettava korvaus. Tai sitten Pettersson halusi pakoon velkojiaan. Lehtikuvassa tuo mies kävelee poliisiasemalta ulos paikallisen alkoholiliikkeen muovikassi kädessään. Pettersson kuoli vuonna 2004. 

Poliisi koeampui tuon jutun yhteydessä 788 revolveria. En tiedä ammuttiinko noiden koeampumisten yhteydessä yhtään kivääriä. Mutta mikään noista aseista ei ollut murha-ase. Puhuttiin siitä että joku suomalaiskaksikko oli heittänyt revolverin veteen Ruotsin lautalta. Mutta oliko tuo parivaljakko tehnyt sitten sen Palmen murhan? Vai olivatko he saaneet tuon mahdollisen murha-aseen muuten haltuunsa esimerkiksi löytämällä tai varastamalla sen? 

Kun tätä juttua ja sen uutisointia tarkastellaan vähän tarkemmin, niin silloin tulee mieleen se, että median huomio on saattanut aiheuttaa sen, että murhaaja oli päässyt pakoon. Joskus tuntuu siltä, että joku ei ehkä halunnut tämän Palme-jutun oikeasti selviävän. Eli ihmisille tyrkytettiin epäiltyjä siten, että heidät nimettiin varmoiksi syyllisiksi. Samoin jutun tutkijat vaihtuivat. Ja eräs epäilty eli Etelä-Afrikassa vaikuttanut palkkasoturi murhattiin. Se että Palme-tutkijat halusivat tavata hänet saattoi johtaa tuohon murhaan, mutta noiden miesten työnantajat eivät varmasti halunneet ottaa riskiä siitä, että hän puhuisi mistään asioista. Eli siitä että liittyikö tuo murha Palme-murhaan ei ole suoranaisia todisteita. 

Sellaiset seikat kuten kadonnut päällystakki, josta olisi ehkä saatu luotien DNAta oli  kadonnut. Ja tuollaiset tapaukset sitten väistämättä synnyttävät teorioita siitä, että oliko jossain joku, joka ei halunnut teon selviävän?

Palmen murhasta on esitetty useita teorioita. Osa niistä on omaperäisiä. Mutta jokaiseen jopa omaperäisimpään teoriaan on syynsä. 

Mutta myös omaperäisiä teorioita on jotenkin perusteltu. Erään yleisen teorian mukaan Boforsin aseiden vienti Etelä-Arikkaan sekä eräiden Etelä-Afrikassa valmistettujen aseiden kuten moottoroitujen haupitsien yhdennäköisyys Boforsin tuotteiden kanssa on melko silmiinpistävää. Eli ammuttiinko Palme koska hän tiesi joidenkin mielestä liikaa jostain asekaupoista. Vai oliko tekijä ehkä joku Lisbeth Palmen nuoruuden ihastuksista? Oliko ehkä joku Olof Palmen kilpakosija kantanut kaunaa, ja sitten ampunut Palmen vihan takia? Eli oliko syy Palmen poliittisessa vai henkilökohtaisessa elämässä? 

Vai oliko tarkoitus ehkä ampua joko toinen henkilö? Mutta tappaja erehtyi henkilöstä? Eli voisiko olla niin, että tappajan tarkoitus olisi ollut ampua esimerkiksi Skandia-mies. Mutta hän ehkä erehtyi henkilöstä, mutta taas motiivi on epäselvä. 

Vai oliko Palme sittenkään aiottu uhri? Oliko kyseessä esimerkiksi viharikos, jonka piti kohdistua Olof Palmen sijasta hänen vaimoonsa? Vai oliko tarkoitus että murhaaja ampuisi Palmea haavoittaakseen, jotta hän vaikuttaisi uhrilta, eikä häntä kovisteltaisi esimerkiksi TVn vaaliväittelyissä. Tuo teoria on syntynyt siksi, että Palme oli lähettänyt henkivartijansa pois. Ja jostain syystä he eivät olleet mukana, vaikka Palmen henkeä oli uhattu. Joku saattoi silloin väittää myös että mahdolliset uhkauskirjeet, joita Palme oli saanut olivat joidenkin hänen lähipiiriinsä kuuluvien tehtailemia. Jos noin oikeasti oli, niin nuo kirjeet olisivat antaneet mahdollisuuden luistaa jostain vaalikeskusteluista. Mutta en tiedä millaisia uhkauksia Palme oli saanut. 

Kuitenkin esimerkiksi Olof Palmen vaimo Lisbeth on ollut lasten psykologi, mikä tarkoittaa että hänellä saattoi olla vihollisia. Ja joidenkin teorioiden mukaan aiottu uhri ei ollut Olof Palme vaan hänen vaimonsa Lisbeth. Eli kyseessä olisi tuolloin ollut jonkinlainen viharikos. Tuosta teosta on tehty lukuisia teorioita, joista osa on melko omaperäisiä. Yksi niistä on se, että joku pikkupoika varasti isänsä revolverin, ja sitten leikki sillä kadulla. Toisen teorian mukaan Palme joutui vahingossa keskelle huumekauppiaiden välienselvittelyä. Erään vielä omaperäisemmän version mukaan Palme aikoi ammuttaa itselleen niin sanotun poliittisen jakauksen. 

Tuolloin hän olisi itse palkannut ampujan. Ajatus olisi siis ollut se, että Palme, joka oli muuttamassa Ruotsin yritysmallia eräänlaiseksi korporaatioksi, missä työnantajat omistaisivat 40 ja työntekijät 40 prosenttia yrityksistä. Ja loput 20 prosenttia omistaisi valtio saisi näin suosionsa takaisin. Korporaatiomalli oli haettu itseasiassa Mussolinilta, ja juuri tuo ajatus oli se, mikä teki Palmesta vihatun. Sekä vei hänen suosiotaan. Joten sen takia Palme siis saattoi ajatella, että laukaus yössä tekisi hänestä uhrin. Ja häntä kohdeltaisiin silkkihansikkain. Siis teorian pohjana on ilmeisesti se, että Palme oli lähettänyt henkivartijansa kotiin mennäkseen elokuvateatteriin. 

Mutta ehkä meidän kannattaa pitäytyä faktoissa. Tuosta murhasta on kulunut 40 vuotta. Ihmiset eivät jaksa muistaa kaikkia asioita. Tuolloin murhayönä rikospaikka oli puutteellisesti eristetty. Sää esti koirien käytön, eli loska vaikeutti tutkimuksia. Sekä tietenkin se, että ihmiset pelkäsivät esti tarkkojen havaintojen teon. Kukaan pohjoismainen poliisi ei ollut silloin ajatellut joutuvansa oikeasti tällaiseen tilanteeseen. Tuolloin päässä saattoi pyöriä ajatus siitä, että murhaaja ehkä yrittää ampua jonkun toisen. Ihmiset näkivät tuolloin asioita, joita he ehkä myöhemmin miettivät. Saattaa olla että joku näki murhaajan, mutta jos tuollainen henkilö on olemassa, niin onko hän kertonut siitä poliisille, ja jos on niin hänen henkilöllisyytensä on salaista tietoa. Mutta pelko oli tietenkin läsnä tuona iltana. Ja itse olen sitä mieltä, että joku saattoi pelätä jotain tuon tapauksen yhteydessä. Ja varmaan itsekin välillä vilkuilisin olkani yli, jos olisin tuollaista nähnyt. 

https://yle.fi/a/74-20164152

https://yle.fi/a/74-20200569

https://yle.fi/a/74-20203804

https://yle.fi/a/74-20205372

https://yle.fi/a/74-20212856

https://en.wikipedia.org/wiki/.357_Magnum

https://en.wikipedia.org/wiki/AS_Val_and_VSS_Vintorez

https://en.wikipedia.org/wiki/Marlin_Model_1894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Christer_Pettersson

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olof_Palmen_murha

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stig_Engstr%C3%B6m

Kun puhutaan suojelemisesta, niin silloin kysytään että kuka on se, jota suojellaan?

Sanotaan että Maduron sieppaus osoitti, että Venäjä ei kykene suojelemaan liittolaisiaan. Mutta jos sitten kysytään kysymys, että jos valtio suojelee toista valtiota, niin ketä se oikeastaan suojelee? Jos asiaa ajatellaan Ludvig XIVn eli "Aurinkokuninkaan" oppien mukaan, niin tietenkin hänen mallinsa eli "Valtio olen minä" tarkoittaa sitä, että Ludvig XIVn mukaan valtio joka suojelee toista valtiota itseasiassa suojelee toisen valtion johtoa. 

Miksi valtionpäämiehen paikka on niin haluttu? Sen avulla voidaan eskaloida omia ja oman eturyhmän etua läpi koko yhteiskunnan. Venezuelan presidentin Maduron sieppaus on tietenkin asia, mikä varmasti saa aikaan erilaisia ajatuksia, ja yksi niistä ajatuksista on se, että mitä jos valtion johtoa aletaan entistä useammin vaihtaa yöllisten helikopteri-iskujen avulla? Mitä jos esimerkiksi jonkun toisen maan johtaja vain kaapataan? 

 Kyse on siitä, että uhan tarkoitus on terrorisoida, ja terrorin tarkoitus on taivuttaa vastapuoli sellaiseen mielentilaan, että sen omat mielipiteet sopivat toisen osapuolen mielipiteiden kanssa samoihin raameihin. Terrorin tarkoitus on siis vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon. Juuri siksi terrorin kylväjät valitsevat kohteita, joilla he saavat iskuilleen mahdollisimman paljon huomiota. Noiden iskujen tarkoitus on kylvää kollektiivista pelkoa. Samalla kollektiivinen pelko luo käsitteen jota voimme kutsua kollektiiviseksi viholliseksi. 

Mutta valtioon kohdistuvan terrorin seuraukset ovat usein sellaisia, että terrori yhdistää kansan. Kansa kansa joka kärsii yhdistyy johtajansa taakse. Ja juuri tämä on se mitä meillä Suomessa kutsutaan Talvisodan hengeksi. Eli kun Neuvostoliiton pommit putosivat, niin ihmiset ajattelivat, että heidän oli ainakin hetkeksi unohdettava keskinäiset kaunansa, ja yhdistettävä voimansa ulkoista, barbaarista vihollista vastaan. 

Tuo ulkoisten vihollisten avulla tapahtuva kansan yhdistäminen on tehnyt monesti esimerkiksi epäsuosituista johtajista ihmisten mielissä messiaanisia ikoneja, joiden taakse ryhmitytään siksi, että ulkoinen vihollinen on pommittanut oman kodin hajalle. Mutta mitä tehdään jos uhka kohdistuu valtion johtajaan henkilökohtaisesti? Eli vastustaja tai vihollinen, miten me tätä ulkopuolista vaikuttajaa kutsummekaan, kykenisi suuntaamaan uhan niin, että muille kuin valtion johtajille ei ole vaaraa? Silloin tietenkään tavallinen ihminen ei koe asiaa niin konkreettisesti, että hänen kotinsa on muuttunut soraläjäksi. Uhkaamalla valtion johtajaa henkilökohtaisesti voi tuo näkymätön vaikuttaja eskaloida omaa malliaan läpi koko yhteiskunnan. 

Tosin sanoen, mitä jos esimerkiksi Neuvostoliiton johto olisi suoraan sijoittanut agentin Presidentin selän taakse, ja uhannut tätä pistoolilla? Jos näin olisi toimittu eikä pommeja olisi pudotettu, niin silloin ei Stalinin pelko olisi samalla tavalla eskaloitunut läpi yhteiskunnan. Kansainvälisen lain ongelma on se, että se on laadittu valtion johtajien toimesta. Sen avulla ainoastaan valtioiden välisiin selkkauksiin voidaan puuttua kansainvälisten järjestöjen toimesta. Ja juuri tässä asiassa kansainvälinen laki osoittaa toimimattomuutensa. Esimerkiksi Hitler hyökkäsi toiseen maahan eli Puolaan siksi, että hän halusi kääntää ihmisten huomion pois sisäisistä ongelmista, kuten vallan keskittämiseen natsipuolueelle eli Hitlerille itselleen. Samalla tavalla valta oli Neuvostoliitossa keskittynyt Stalinin käsiin, ja molemmissa maissa alettiin keskustella siitä, että voisiko valtaa jakaa myös muille. 

Eli yhteiskunnan sisäistä painetta purettiin hyökkäämällä ulkoista vihollista vastaan. Neuvostoliiton virallinen propaganda nimitti kaikki muut kuin kommunistit aatevihollisiksi, jotka piti tuhota. Hitler taas muutti omassa propagandassaan kommunismin juutalaisten vaikutuskanavaksi. Ja tietenkin esimerkiksi valtion taloutta voitiin hoitaa mukavasti viemällä tuolta melko suurelta vähemmistöltä kansalaisoikeudet, ja sitten takavarikoida heidän omaisuutensa. Neuvostoliitossa esimerkiksi työttömiä, asunnottomia sekä muita "sopeutumattomia" kuten vähemmistökansojen kieltä puhuvia siirrettiin armotta vankileireille. Se että salaisen poliisin ilmiantaja ei osannut jotain kieltä teki tuon kielen puhujasta suuren luokan agitaattorin sekä imperialistien kätyrin. 

Eli tuolla tavalla sitten valtion johto suoritti kovan luokan etnistä puhdistusta. Kun työttömyyttä hoidettiin pakkotyön kautta, niin se sitten suoraan aiheutti vankileirien koon kasvua. Eikä normaali teollisuus kyennyt kilpailemaan hinnassa pakkotyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa. Mutta lopulta sitten alkoi kuulua myös pyyntöjä siitä, että Stalinin pitäisi jakaa valtaansa myös muille. Ja siksi Stalin hyökkäsi Suomeen. Neuvostoliitossa oli nimittäin alkanut liikkua tietoja siitä, että Stalin ei ollut välittänyt mitään Ukrainan nälänhädästä, jonka yhteydessä kuoli noin 8 miljoonaa ihmistä. Stalinille tuo nälänhätä oli kiusallinen. Joten hän halusi päästä eroon ukrainalaisista sotilaistaan, jotka olivat ehkä todistaneet Ukrainan nälänhätää. Joten tietenkin pieni Suomi sopi erinomaisesti tähän tarkoitukseen. 

Valtion johtoon kohdistuva painostus sekä hallinta ovat asioita, joista pitäisi keskustella paljon enemmän. Eräässä kirjassa eräs valtiotieteilijä esitti ajatuksen siitä, että mitä jos YKn pääsihteerillä olisi käytössään salamurhaajia, joiden tehtävä olisi estää sotia. Tuo ajatus perustuu malliin, jonka mukaan henkilökohtaisen uhan kautta voidaan valtion johtoa painostaa demokratiaan sekä luopumaan sodista. 

Tuo ajatus tietenkin tuo heti mieleen sen, että mitä jos tuota asiaa käytetään väärin, ja YKn pääsihteeri kaappaa vallan maailmassa? Siinä siis on syy siihen, miksi maailmanjärjestön johdolla ei ole mitään keinoja puuttua valtioiden sisäiseen toimintaan, ja kun tuo malli sitten yhdistetään ulkopuolisen uhan avulla tapahtuvaan kansan yhdistämiseen, niin silloin olemme tilanteessa, jossa henkilö suoraan uhkaa maailmaa. Valtionpäämiehen murha on ajatus, josta joskus on puhuttu jopa laittomana toimintana. Ja silloin voimme tietenkin kysyä, että mitä jos Putinilla ei olisi ydinaseita? Putin on samalla tavoin kuin muutkin diktaattorit hankkinut ydinaseita turvakseen. Eli sanotaan, että Putinin ja muiden ydinaseita omistavien diktaattorien malli on se, että "jos minut tuhotaan, niin silloin myös te muut tuhoudutte". 

Mutta mitä jos tuon murhan avulla estetään esimerkiksi ydinaseiden käyttö? 

Äärimmilleen viedyssä futuristisessa mallissa voi tuo diktaattori yrittää estää esimerkiksi itseensä kohdistuvaa salamurhaa siten,, että tuo diktaattori hankkii sellaiset mikropiiri-implantit joiden avulla ydinasesalkku tai siihen liitetty teknologia toteaa hänen olevan hengissä. Jos tuo signaali katoaa, niin järjestelmä laukaisee ydinaseet. Malli on haettu jostain fantasiakirjoista, joissa johtaja asentaa pommit henkivartijoidensa ruumiiseen. Ja jos hän kuolee, niin samalla hänen biosensorinsa laukaisee nuo pommit, joilla hän hallitsee henkivartijoitaan?

Valtion johtajat, tai valtion johtajat joilla on ydinasesalkku ovat ihmisiä, joiden käytössä on valtava tulivoima. Ja tuo tulivoima on tietenkin asia, joka pitää heidät vallassa. Jos noita henkilöitä ei ole, niin silloin ei ehkä ydinaseen laukaisu onnistu. Ennen ydinasetta valtion johtajat olivat vain yksi henkilö, mutta ydinaseet ovat konkretisoineet tulenkäytön myös heihin itseensä. 

Mitä jos ketään ei tarvitse tappaa? Seuraava malli luo mahdollisuuden uhkaan, jota ei koskaan ennen ole ollut. Mutta samalla se on myös äärimmäinen mahdollisuus. 

Elon Muskin kaltaisten miesten yhtiöissä kehitellään mikropiirejä joiden avulla voidaan ohjata esimerkiksi robottiproteeseja. Mutta noiden implantti-sirujen avulla voidaan myös kontrolloida ihmisten toimintaa täysin. Kyseistä tekniikkaa kutsutaan nimellä BCI eli Brain-Computer Interface. 

Kyseessä on teknologia jonka tarkoitus on liittää ihminen tietokoneeseen ilman näppäimistöä ja muita näkyviä välineitä. BCI teknologia voi palauttaa näön sokealle tai sen avulla esimerkiksi neliraaja-halvaantunut kykenee käyttämään tietokoneita sekä antamaan käskyjä roboteille. BCI laite lukee ihmisen aivoaaltoja ja muuttaa ne käskyiksi, jotka välitetään tietokoneelle. 

Elon Muskin Neuralink-yhtiö kehittelee yhä kehittyneempiä tapoja asentaa noita siruja ihmisten aivoihin. Periaatteessa tuollaisen mikropiirin voisi asentaa drooni, joten tietenkin on mahdollista, että tuollainen siru asennetaan kenen tahansa aivoihin. Tuollaisesta teknologiasta ovat kiinnostuneet myös sellaiset miehet kuin Kim Jong un, ja  noiden välineiden avulla voidaan tietenkin lukea myös ajatuksia. Eli periaatteessa ihminen voidaan muuttaa robotiksi, joka tekee vain mitä käsketään. Eli tuollaiset välineet tietenkin herättävät ajatuksia siitä, miten niitä voidaan myös käyttää mielellään erittäin väärin, tai pitäisikö tässäkin kohdassa kysyä itseltään, että kenen kannalta tuollainen käyttö on väärinkäyttöä? Kuka on siis vastuussa sodista? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor