Venäjällä tiedonvälitys on keskitetty puhtaasti Kremlin käsiin. Muiden kuin Kremliä tukevien lehtien toiminta on tehty mahdottomaksi. Eli niiden toimitilojen internet-yhteyksiä on hidastettu, putkiremontteja pitkitetty, eli veden saanti on keskeytetty, ja muutakin kiusaa ilmeisesti on tehty. Toimittajien painostaminen on tietenkin ulotettu myös yksityiselämään, eli niitä jotka ovat olleet heihin yhteydessä on FSBn taholta kehotettu siirtymään uuteen seuraan, tai seuraukset ovat kamalia.
Eli kiusaamista on silloin ulotettu toimittajiin itseensä, heidän perheenjäseniinsä sekä naapureihin, jotka ovat uskaltaneet tukea riippumatonta tiedonvälitystä. Eli kaikki keinot ovat käytössä kun Venäjällä toimittajia painostetaan ruotuun, mikä tarkoittaa sitä, että toimittajan on muututtava Putinin megafonin osaksi, joka saarnaa herkeämättä sitä, miten loistava mies tuo Kremlin johtaja oikeasti on.
Mutta kun katsomme tuota kehitystä Venäjällä, niin voimme kysyä että mihin me oikeastaan olemme itse menossa. Trumpin kaltaiset miljardöörit ostavat media-alan yhtiöitä, ja sitten toimittajia vain vaihdetaan. Syynä on se, että toimittajan tekemät jutut eivät “kiinnosta” yleisöä. Se ketä toimittajan tekemien juttujen pitää kiinnostaa on mediatalojen omistajat. Mediatalojen ihmiset ovat samalla tavalla työsuhteessa kuin muutkin ihmiset. Eli jos heidän kirjoittamansa jutut eivät ole linjassa mediatalon omistajien linjan kanssa, niin silloin varmasti saa toimittaja lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Se mikä mediatalon linjan määrittää on mediatalon omistaja.
Ja juuri media-ala on tällä hetkellä tärkein tiedonvälityskanava. Pelkona on tietenkin se, että venäläiset oligarkit ostavat vaikkapa mediataloja, ja muuttavat ne samanlaiseksi Putinin vaikutus kanaviksi, mitä Venäjän tiedonvälitys tällä hetkellä on. Mutta kun puhumme esimerkiksi puolueettomasta tiedonvälityksestä, niin mitä tuo asia oikeastaan tarkoittaa? Kukaan ihminen ei voi olla täysin puolueeton. Disinformaatiota myydään usein vetoamalla tunteisiin. Tunteisiin vetoamiseen kuuluu se, että ihmisiä pelotellaan sillä, että jos heidän kirjoituksensa tai muut kannanottonsa eivät satu miellyttämään, niin heidät sitten pahoinpidellään sairaalakuntoon.
Eli väkivallalla uhkaaminen on hyvä tapa sulkea ihmisten suut. Tietenkin toimittajia jotka suostuvat esimerkiksi kannattamaan jotain MC-jengejä myös palkitaan. Heille tarjotaan pihvejä ja parhaita viinejä, joilla sitten ostetaan sympatiaa, ja levitetään tarinaa siitä, miten paha esivalta hakkaa jotain mopopoikaa, jolla nyt vain sattuu olemaan pääkallon kuva sekä teksti “Overkill” selässään. Tuo henkilö on siis tavallinen motoristi, joka sattuu pitämään vapaudesta sekä joka joutuu vain ilkeän esivallan silmätikuksi. Tai näin nuo MC-miehet eli liivijengit haluavat itsensä esitettävän.
Toki tuollaisten liivijengien etuna on saada jäsenistönsä täytteeksi erilaisia toimittajia sekä julkisuuden henkilöitä. He vakuuttelevat, että nuo liivimiehet ovat vain “mukavia kavereita”. Ja tietenkin nämä samat toimijat mustamaalaavat muita moottoripyöräkerhoja. Julkkisten sekä toimittajien avulla esimerkiksi MC-kerhot ja FSBn operaattorit saavat mahdollisimman suuren kattavuuden sanomalleen, joka on se, että vastustajat eliminoidaan. Ja muuta mahdollisuutta ei muka ole, kuin vain alistua kovemman tai “paremman” tahtoon. Jos teet kuten muutkin niin olet viisas. Jos vastustat, niin koet silloin helvetin tulet. Eli kaksi täysin erilaista toimijaa voi käyttää samoja menetelmiä.
Tapa lienee kopioitu jostain KGB-nimisen laitoksen oppikirjasta, jonka mukaan esimerkiksi toimittajia kannattaa syöttää ja juottaa oikein kunnolla. Ja tietenkin kaikkialla muistutetaan lain noudattamisesta. Eli pahoinpitelijän oikeusturva on kaikki kaikessa. Puolustetaan vahvemman oikeutta. Kerrotaan kuinka suosittu joku äärioikeistolainen poliitikko on. Samoin jos esimerkiksi joku sattuu tekemään murhan, niin mikään tuomio ei ole voimassa, jos sitten joku asianajaja sattuu tekemään valituksen.
Eli juttujen sävy muuttuukin sellaiseksi, että tällaisten liikkeiden kovuutta, sekä tietenkin heidän taistelajejaan ja pelottavuuttaan korostetaan. Nuo ilmeisesti puolueettomiksi takoitetuu jutut muuttuvat samalla kyseisen liikkeen mainoksiksi. Kun liike on suosittu, niin se kerää tietenkin ihmisiä sekä rahoittajia, joiden mielestä tärkeintä on se, että he saavat itse tehdä bisnestä Venäjällä. Korostetaan sitä miten suuren voiton voi sellainen saada, joka suostuu myymään erikoisterästä tai vastaavia asioita Putinille.
Väite kuuluu näin: Lain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus julkaista mitä hän haluaa. Tuo asia ei ole täysin totta. Lain mukaan esimerkiksi ihmisten uhkaaminen on rikollista. Mutta se mikä on totta on se, että Putin itsekin on lakimies. Hän tietää sen, miten lakia luetaan. Tai ainakin hän tietää miten lakeja luetaan Venäjällä. Se miten lakia luetaan Suomessa saattaa tietenkin hiukan poiketa venäläisestä mallista.
Venäjällä kaikki asiat perustuvat sensuuriin. Se miten sensuuri perustellaan on tietenkin asia, jota ei juurikaan muisteta mainita. Sensuurilla suojellaan vahvemman oikeutta pahoinpidellä heikompaa. Esimerkiksi Suomessa lait on tehty suojelemaan heikompaa. Kun taas Venäjällä lait on tehty suojelemaan alunperin tsaarin, mutta myöhemmin NKPn valtaa sekä legitimoimaan mielivaltaa, jota eri viranomaiset harjoittavat. Ja tuo mielivalta tarkoittaa tietenkin korruption hyväksymistä.
Venäjällä esimerkiksi lahjukset maksetaan kiinteistöjen eli toimitilavuokrien kautta. Ja tietyllä alueella oleva toimisto takaa sen, että FSB jättää yrityksen rauhaan. Jos Venäjällä ei maksa lahjuksia, niin silloin edessä on ratsia, jossa kaikki yrityksen toimitiloissa olevat tavarat takavarikoidaan, mukaan lukien omat kännykät. Syynä on tietenkin korruptio. Eli tekaistuilla syytteillä saadaan ihmeitä aikaiseksi. Nuo syytteet koskevat usein juuri viranomaisten lahjontaa. Ja niitä saatetaan tekaista siksi, että kilpailijat saadaan pois alueelta.
Mutta ongelma on siinä, että lakia saatetaan lukea jotenkin oudolla tavalla. Samoin ongelmia voidaan aina hoitaa siten, että niistä ei viitsitä tai haluta kertoa kaikille. Eli vaikeneminen on asia, mikä tietenkin hyödyttää hämärämiehiä, organisoitua rikollisuutta sekä erityisesti erilaisia FSBn kaltaisia organisaatioita. FSBn sekä Venäjän tiedonvälityksen yksi osa on erityisen merkittävä. Se kertoo siitä, kuinka ne jotka ovat ollee “kilttejä poikia” tai “kilttejä tyttöjä” saavat kaikenlaista mukavaa. Heitä kutsutaan menestyneiden yhtiöiden johtoon. Heitä esitellään Putinin ystävinä. Jos ihminen ei suostu tuohon, niin joku Putin-nuori kokee tilanteen ahdistavaksi, ja sitten edessä on potkiminen kadulla. Ja kun asioita käsitellään tietyllä tavalla, niin luodaan sitten sellainen mielikuva, että rikollisen teoista ei edes kannata tehdä ilmoitusta.
Mutta mikä on puolueettomuus? Sen määrittelee aina mediatalon omistaja. Valtion omistaman median ongelma on siinä, että sen johtokunta nimetään poliittisten voimasuhteiden perusteella. Kaupallisten mediatalojen johtokunnat nimetään taas osakeomistuksen perusteella. Ja kummassakin tapauksessa toimittajat ovat työsuhteessa noihin mediataloihin. Heiltä voidaan vaatia samalla tavalla lojaalisuutta kuin muiltakin työntekijöiltä.
Se että mediatalon omistaja päättää sen linjan, mikä mediatalolla on tekee asioista mutkikkaampia kuin miitä ne oikeastaan voisivat olla. Eli jos ihminen omistaa median, niin se aiheuttaa sitten ajatuksen siitä, että mitä varten hänen pitää kuunnella tai lukea itselleen kiusallisista asioista. Hän voi käyttää valtaansa ja estää jutun julkaisemisen. Tai juttua voidaan korjata siten, että tuo henkilö ei tule yhdistetyksi esimerkiksi rikolliseen toimintaan. Eli se että ihmiset vaikenevat varmasti on asia, mikä suojelee rikollisia. Suljetuin ovin tapahtuvat oikeudenkäynnit tarjoavat medialle tilaisuuden vetäytyä jutuista. Siis tässä puhun nyt ylipäätään rikollisuudesta. Kun rikollisen nimi ja kuva eivät ole kaikkien tiedossa, niin silloin hän voi jatkaa toimintaansa kuten aina ennenkin. Jos toimittaja nyt sattuu olemaan vaikkapa MC-kerhon jäsen, niin hän voi sitten suoraan jättää jutun kirjoittamatta, vedoten siihen, että tapauksen asiakirjat on määrätty salaiseksi. Nin hänen ei tarvitse pettää kavereitaan. Toki tuo kyseinen toimittaja voi kirjoittaa hyvinkin kriittisesti esimerkiksi kilpailevista MC-jengeistä.
