Koulussa on erittäin ikävää olla, jos sattuu olemaan erilainen kuin muut. Ja erityisesti ADHD-lasten oman kehityksen kannalta olisi tärkeää, että he kävisivät koulua sekä sitoutuvat siihen, että koulu käydään kunnialla loppuun sekä sen sääntöjä noudatetaan. Eli koulun tehtävänä on opettaa myös sitä, että ihmisen on noudatettava sääntöjä, tai niistä tulee seurauksia.
Kuitenkin jos puhutaan siitä, että ADHD:stä kärsivä lapsi lyö tai potkii muita sekä ei hallitse voimiaan, niin silloin tietenkin olisi tärkeää, että myös noihin asioihin kiinnitetään huomiota, sekä siihen että tällainen lapsi saa jo varhaisella iällä oikeaa sekä asiallista ohjausta sekä muuta tarvittavaa tukea siihen, että hän ei syrjäydy lopun iäkseen, jolloin esimerkiksi lasku yhteiskunnalle voi olla erittäin suuri. Se mitä tämä tuki tarkoittaa on siis sitä, että psykiatrian sekä kasvattamisen ammattilaiset antavat rajoja sekä myös ohjaavat sitä, miten lapsen tulee toimia, ja tietenkin joissakin tapauksissa tällaiset lapset täytyy laittaa sellaiseen paikkaan, missä he oppivat noudattamaan sääntöjä.
Ihmisen myöhemmän elämän kannalta yhteiskunnallisen toiminnan kannalta sääntöjen oppiminen on tärkeässä asemassa, koska silloin tietenkään ei tarvitse esimerkiksi poliisia paikalle, tai nuorta lähettää vankilaan, koska hän oppii noudattamaan niitä normeja, joita yhteiskunta asettaa. Kun keskustellaan siitä, että millä tavalla esimerkiksi koulu ottaa osaa noiden normien opettamiseen, niin silloin tietenkin vastassa ovat vanhemmat, joiden mielestä lapsen voisi jättää myös kotiin. Kuitenkin tämä on kaikkein huonoin vaihtoehto lapsen kannalta, koska jossain vaiheessa heidän vanhempansa sitten tulevat niin vanhoiksi, että he eivät enää kykene noita aikuisia lapsia ohjaamaan, ja mitä myöhemmin itsenäistyminen tapahtuu, niin sitä vaikeammin ihminen mukautuu noihin uusiin normeihin.
Yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen ei tarkoita sitä, että jollekin ihmiselle saa tehdä mitä huvittaa, tai että itsellä ei ole mitään oikeusturvaa, vaan sitä että koska samat säännöt koskevat kaikkia, jotka suomessa elävät, niin jokaisella meistä on oikeus olettaa, että meitä kaikkia kohdellaan samojen sääntöjen mukaan oli meillä ADHD tai ei. Eli myös erilaiseen lapseen, nuoreen tai aikuiseen kohdistuva väkivalta on kiellettyä, ja silloin tällöin puhutaan siitä, kuinka tuollainen nuori on joutunut jo ensimmäiseltä luokalta lähtien silmätikuksi. Tuolloin olisi muuten ihan mukava tietää, milloin tarkalleen ottaen tuo leimaaminen alkanut?
Samoin olisi hyvä tietää se, millä tavoin kyseistä henkilöä on osoitettu pihalla tai luokassa. Eli jos "kaikki ovat tienneet hänet helposti provosoitavissa olevaksi henkilöksi", mikä tarkoittaa henkilöä, joka on helposti yllytettävissä väkivaltaan, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää, mistä tieto olisi peräisin? Onko joku tuolla psykiatrian poliklinikalla, missä tällainen diagnoosi on tehty kertonut tästä asiasta muille, jolloin kyseessä on vakava rike. Noissa paikoissa yleensä sovitaan, että niissä kerrottuja asioita ei levitellä muille, joten jos niiden työntekijä tai joku muu ryhmiin osallistunut on noita asioita levitellyt, niin siitä seuraa yleensä hyvin ikäviä asioita.
Samoin se olisi hyvä tietää, että miten paljon tuollaista lasta on sitten provosoitu. Eli onko ihan perässä kävelty joukolla ja haukuttu kaikin tavoin sekä syljetty selkään? Tietenkin on olemassa jonkinlainen toleranssi siitä, mitä ihmisen tulee kestää, mutta aivan sitä, että koko päivän kuulee siitä, miten erilainen on, ei varmasti kukaan kestä loputtomiin. Samoin kaiken maailman ivaamista asioista, mille itse ei voi mitään ei ole mukavaa kuunnella, vaikka se kuinka muita naurattaisi. Eli kun puhutaan esimerkiksi ADHD:stä, niin tietenkin olisi mukavaa kuulla myös sitä osapuolta, joka siellä provosoi tätä henkilöä, ja kysyä häneltä, että mistä tuo tieto esimerkiksi siitä, että henkilö käy jossain paikoissa on peräisin, tai mistä sitten on peräisin sellainen käsitys, että vaikka toinen olisi hiukan impulsiivinen, niin se oikeuttaa leimaamaan tätä henkilöä koko koulun edessä?
Ja noissa kuulemisissa jokainen on aivan yksin kuullustelijoiden kanssa keskustelemassa, tai tietenkin epäillyillä on oikeus asianajajaan, mutta asianajajan tehtävänä on saattaa oikeuden tietoon sellaiset asiat kuten, jos epäilty myöntää rikoksia tai salaa esimerkiksi juuri sellaista tietoa, kuin että hän olisi päässyt lääkärin papereita katsomaan. Joten se mikä tietenkin tuollaisissa tapauksissa on kiinnostavaa on se, että onko joku lääkäri tai hoitaja esimerkiksi käsitellyt haltuunsa joutuneita asiakirjoja huolimattomasti, niin että esimerkiksi psykiatrin papereita on joutunut vääriin käsiin. Siitä voi sitten seurata erittäin vakavia asioita, jos psykiatrin papereita levitellään ympäriinsä.
Kuitenkin jos puhutaan siitä, että ADHD:stä kärsivä lapsi lyö tai potkii muita sekä ei hallitse voimiaan, niin silloin tietenkin olisi tärkeää, että myös noihin asioihin kiinnitetään huomiota, sekä siihen että tällainen lapsi saa jo varhaisella iällä oikeaa sekä asiallista ohjausta sekä muuta tarvittavaa tukea siihen, että hän ei syrjäydy lopun iäkseen, jolloin esimerkiksi lasku yhteiskunnalle voi olla erittäin suuri. Se mitä tämä tuki tarkoittaa on siis sitä, että psykiatrian sekä kasvattamisen ammattilaiset antavat rajoja sekä myös ohjaavat sitä, miten lapsen tulee toimia, ja tietenkin joissakin tapauksissa tällaiset lapset täytyy laittaa sellaiseen paikkaan, missä he oppivat noudattamaan sääntöjä.
Ihmisen myöhemmän elämän kannalta yhteiskunnallisen toiminnan kannalta sääntöjen oppiminen on tärkeässä asemassa, koska silloin tietenkään ei tarvitse esimerkiksi poliisia paikalle, tai nuorta lähettää vankilaan, koska hän oppii noudattamaan niitä normeja, joita yhteiskunta asettaa. Kun keskustellaan siitä, että millä tavalla esimerkiksi koulu ottaa osaa noiden normien opettamiseen, niin silloin tietenkin vastassa ovat vanhemmat, joiden mielestä lapsen voisi jättää myös kotiin. Kuitenkin tämä on kaikkein huonoin vaihtoehto lapsen kannalta, koska jossain vaiheessa heidän vanhempansa sitten tulevat niin vanhoiksi, että he eivät enää kykene noita aikuisia lapsia ohjaamaan, ja mitä myöhemmin itsenäistyminen tapahtuu, niin sitä vaikeammin ihminen mukautuu noihin uusiin normeihin.
Yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen ei tarkoita sitä, että jollekin ihmiselle saa tehdä mitä huvittaa, tai että itsellä ei ole mitään oikeusturvaa, vaan sitä että koska samat säännöt koskevat kaikkia, jotka suomessa elävät, niin jokaisella meistä on oikeus olettaa, että meitä kaikkia kohdellaan samojen sääntöjen mukaan oli meillä ADHD tai ei. Eli myös erilaiseen lapseen, nuoreen tai aikuiseen kohdistuva väkivalta on kiellettyä, ja silloin tällöin puhutaan siitä, kuinka tuollainen nuori on joutunut jo ensimmäiseltä luokalta lähtien silmätikuksi. Tuolloin olisi muuten ihan mukava tietää, milloin tarkalleen ottaen tuo leimaaminen alkanut?
Samoin olisi hyvä tietää se, millä tavoin kyseistä henkilöä on osoitettu pihalla tai luokassa. Eli jos "kaikki ovat tienneet hänet helposti provosoitavissa olevaksi henkilöksi", mikä tarkoittaa henkilöä, joka on helposti yllytettävissä väkivaltaan, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää, mistä tieto olisi peräisin? Onko joku tuolla psykiatrian poliklinikalla, missä tällainen diagnoosi on tehty kertonut tästä asiasta muille, jolloin kyseessä on vakava rike. Noissa paikoissa yleensä sovitaan, että niissä kerrottuja asioita ei levitellä muille, joten jos niiden työntekijä tai joku muu ryhmiin osallistunut on noita asioita levitellyt, niin siitä seuraa yleensä hyvin ikäviä asioita.
Samoin se olisi hyvä tietää, että miten paljon tuollaista lasta on sitten provosoitu. Eli onko ihan perässä kävelty joukolla ja haukuttu kaikin tavoin sekä syljetty selkään? Tietenkin on olemassa jonkinlainen toleranssi siitä, mitä ihmisen tulee kestää, mutta aivan sitä, että koko päivän kuulee siitä, miten erilainen on, ei varmasti kukaan kestä loputtomiin. Samoin kaiken maailman ivaamista asioista, mille itse ei voi mitään ei ole mukavaa kuunnella, vaikka se kuinka muita naurattaisi. Eli kun puhutaan esimerkiksi ADHD:stä, niin tietenkin olisi mukavaa kuulla myös sitä osapuolta, joka siellä provosoi tätä henkilöä, ja kysyä häneltä, että mistä tuo tieto esimerkiksi siitä, että henkilö käy jossain paikoissa on peräisin, tai mistä sitten on peräisin sellainen käsitys, että vaikka toinen olisi hiukan impulsiivinen, niin se oikeuttaa leimaamaan tätä henkilöä koko koulun edessä?
Ja noissa kuulemisissa jokainen on aivan yksin kuullustelijoiden kanssa keskustelemassa, tai tietenkin epäillyillä on oikeus asianajajaan, mutta asianajajan tehtävänä on saattaa oikeuden tietoon sellaiset asiat kuten, jos epäilty myöntää rikoksia tai salaa esimerkiksi juuri sellaista tietoa, kuin että hän olisi päässyt lääkärin papereita katsomaan. Joten se mikä tietenkin tuollaisissa tapauksissa on kiinnostavaa on se, että onko joku lääkäri tai hoitaja esimerkiksi käsitellyt haltuunsa joutuneita asiakirjoja huolimattomasti, niin että esimerkiksi psykiatrin papereita on joutunut vääriin käsiin. Siitä voi sitten seurata erittäin vakavia asioita, jos psykiatrin papereita levitellään ympäriinsä.
Kommentit
Lähetä kommentti