Hoitoalan ongelmista

Hoitoala on kriisissä, mikä tietenkin on hyvin ikävä asia. Mutta se että esimerkiksi koulutuspaikkoja lisätään ei tuo ratkaisua siihen, jos ala ei vain kiinnosta. Vaikka ihmisiä kuinka ohjataan koulutukseen, niin heidän pitää hoitoalalla olla sopivia tehtäviinsä sekä tietenkin myös sellaisia ihmisiä, että he eivät heti lähde etsimään uutta koulutusta. Se että hoitoalalle lisätään paikkoja ei tarkoita sitä, että ne uudet valmistuneet hoitajat sitten kuitenkaan sijoittuvat esimerkiksi juuri vanhustyön piiriin, vaan myös monilla muilla hoitotyön aloilla kuten mielenterveys, varhaiskasvatus tai miksi lastenhoitotyötä nyt sitten sanotaan, vammaistyö sekä tietenkin esimerkiksi syöpäosastoilla tarvitaan työntekijöitä. Hoitoala ymmärretään jonain valtavana massana, jossa kaikki tehtävät sopivat kaikille tekijöille, mutta esimerkiksi vanhusten kanssa tai vanhusten parissa tehtävä työ poikkeaa suuresti esimerkiksi siitä työstä, mitä tehdään vaikkapa erityisnuorten kanssa, ja sitten taas lisätään, että tuo termi pitää sisällään erilaisia asioita, joista kaikilla ei edes ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Eli joku ylivilkas lapsi tarvitsee erilaista huolenpitoa sekä kohtelua kuin vakavasti kehitysvammainen ihminen, ja dementiaa sairastava vanhus tietenkin tarvitsee erilaista hoitoa kuin esimerkiksi vireä, mutta esimerkiksi diabetesta sairastava vanhus. Tuolloin ei voida missään nimessä puhua siitä, että noita ihmisiä hoitavilla henkilöillä olisi aivan samat pääsy- tai pätevyysvaatimukset työssään. Taas on edessä yhteisvalinta, ja kun nuori nyt keväällä tekee valintoja tulevaisuutensa eteen, niin silloin hän voi valita myös monia muita linjoita, ja silloin kaikki linjat ovat tarjolla kilpailemassa noiden hoito-alan oppilaitosten kanssa. 

Kahden vuoden päästä ammattikoulun aloittanut on täysi-ikäinen, ja silloin nuori päättää itse, mihin hän hakeutuu, ja silloin pitää muistaa se, että ammattikoulu kestää kolme vuotta, ja vaikka nuori olisi mennyt hoito-alalle, niin hän saattaa kuitenkin parin vuoden päästä vaihtaa linjaa, jos työ ei miellytä, ja ainahan voi mieli vaihtua työ-uran myötä. Samoin tietenkin jos puhutaan siitä, että lukiota käydään ammattikoulun yhteydessä, niin siihen miten tuota asiaa käytännössä tehdään saattaa olla hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista kannattaa kysyä opinto-ohjaajilta.

Tuo tarkoittaa sitä, että joskus esimerkiksi yleisaineet voidaan suorittaa lukiossa, ja se että tietenkään hitsarin ei tarvitse muuta tehdä kuin hitsata, mutta ei oppi ojaan kaada. Ja esimerkiksi hoitoalalla voi joutua kommunikoimaan muullakin kielellä kuin suomeksi, koska esimerkiksi Filippiineiltä saapunut hoitaja ei välttämättä puhu niin hyvää suomea, että hän ymmärtää kaiken mitä esimerkiksi perehdyttäjä sanoo, jolloin perehdyttäjä joutuu sitten puhumaan englantia.