Yhteisöllisen oppimisen idea on se, että pienissä ryhmissä käydään läpi asioita, joita on käyty teorian tunneilla läpi, ja sen takia tämä malli on hyvin mielenkiintoinen. Kyseisessä mallissa nimittäin oppiminen perustuu soluihin, mitkä työskentelevät omien sisäisesti hyväksyttyjen mallien mukaan, ja sen takia tämä asia kiinnostaa ihmisiä, jotka työskentelevät sekä opetuksen että myös erilaisten muiden tutkimukseen sekä muuhun vastaavaan toimintaan perustuvien ratkaisuiden parissa.
Tuolloin suuri yksikkö jaetaan soluihin eli työryhmiin, jotka työskentelevät joko omiensa tai yhteisen päämäärän hyväksi, jolloin kyseessä saattaa olla erittäin suuri sekä laaja projektikokonaisuus, jossa suuri joukko eri alojen asiantuntijoita työskentelee omien asiantuntemustensa tai erikoisalansa edellyttämissä tehtävissä, joiden tulokset yhdistetään yhteiseen kokonaisuuteen. Yhteisöllisyyttä kehitetään myös opetuksen piirissä jo ala-asteelta lähtien, jotta myös oppilaat sekä opiskelijat saadaan mukaan siihen, että oppimisesta tehdään mukava, iloinen sekä kaikkia hyödyttävä prosessi. Tuolloin jo ala-asteella voidaan oppilaiden antaa tehdä luokalle sääntöjä, joista sitten keskustellaan.
Kyseisellä tavalla lapset saadaan ymmärtämään, että luokan sekä muun ympäristön siisteys on kaikkien yhteinen asia, eikä myöskään ole pahitteeksi, jos he myös ymmärtävät, että työrauha sekä hyvät tavat ovat kaikkien yhteisöön kuuluvien asia. Yhteisöllisyyden tarkoitus on siis ottaa opiskelijat sekä oppilaat mukaan kantamaan vastuuta yhteisön säännöistä sekä siitä, miten niitä pitää noudattaa. Nimittäin sillä tavoin ei kukaan pääse vapautumaan vastuusta sillä tavoin, että hän sysää vastuun karkkipapereiden keräämisestä käytävältä jonkun muun niskoille, koska tuo asia on kielletty yhteisön johdon taholta.
Se että alaiset sekä myös oppilaitoksen tapauksessa oppilaat ottavat osaa siihen, millaisia sääntöjä yhteisössä noudatetaan varmasti vaikuttaa positiivisesti siihen, miten sääntöjä noudatetaan. Viimeinen sana sääntöjen tulemisessa voimaan tai niiden tulkitsemisessa on tietenkin aina yhtiön johdolla, mutta ainahan voidaan alaisilta kysyä sitä, että mitä mieltä he jostain asiasta ovat, ja sitten pyytää pientä perustelua sille, miksi joku asia pitäisi muuttaa. Mutta kuten kirjoitin, niin silloinkin on yhtiön johdon asia miten se suhtautuu johonkin ehdotukseen.
Jos puhutaan siitä, että karkkipapereiden heittäminen lattialle on vastoin sääntöjä, niin silloin tietenkin asia voidaan ottaa myös puheeksi, että kaikki tietävät, mitä varten papereita ei saa heitellä lattialle. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi pienet lapset tekevät sääntöjä luokissa, edellyttää sitä, että aikuiset ovat paikalla, ja sitten kun tuo sääntöjen ehdottaminen, joka voi olla esimerkiksi essee-tehtävä on päättynyt, niin noista asioista voidaan tietenkin järjestää keskustelu, eli oppilaat voisivat itse arvioida sitä, millaisia nämä ideat nyt tällä kertaa olisivat, ja millainen vaikutus niillä on esimerkiksi työviihtyvyyteen tai muuten luokan kurinpitoon.
Jos lapset jo aivan alusta lähtien kasvatetaan käsittämään, että säännöt on tehty yhteisen työ- ja oppimis-mukavuuden sekä turvallisuuden takaamiseksi, niin saattaa olla, että joskus tuolla tavoin säästetään henkilö myöhemmin potkuilta. Samoin jo aivan koulun alusta on hyvä alkaa opettaa sellaisia asioita kuin työrauha, joka tietenkin kuuluu myös työpaikalle. Eli kovaääninen mankka tai vastaava laite voidaan kyllä käskeä pois päältä, ja henkilöä joka haluaa musiikkia kuunnella työn ohessa voidaan pyytää siirtymään kuulokkeiden käyttäjäksi, ja silloin on tietenkin muistettava, että puhelimeen pitää aina vastata, jos työtehtävät sitä vaativat.
Mikäli esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä seuraa ongelmia, niin silloin sääntöjä voidaan tarkistaa ja aina työpaikalla on sellainen tapa, että työ ennen muuta. Mikäli työ ei kiinnosta, niin silloin voidaan alaisen kanssa miettiä sitä, että millaisena hän näkee itse oman tilanteensa, ja ymmärtääkö hän sen, että työpaikalla ajatuksena on se, että työtehtävien tekeminen on tuolloin työnantajan maksamalla ajalla se, mitä tehdään, ja Facebook sekä muu sosiaalinen media kannattaa jättää esimerkiksi kotiin, jos se vie kaiken työajan, tai sitten voi työntekijä hakeutua uuden työnantajan palvelukseen. Eikä sosiaalinen media ole paikka, missä jaetaan kohteliaita kommentteja esimerkiksi johtajan solmiosta.
Kun tehtävää tehdään, niin opettajan kannattaa sitten sanoa, että hän ei ole sääntöjä tehnyt, ja että koulussa noudatetaan niitä sääntöjä, joita kouluhallitus on määrännyt. Kuitenkin noiden tehtävien kautta voidaan päätellä se, että ovatko oppilaat kypsiä käymään jotain koulua. Tai että millainen arvomaailma heidän kotonaan on, ja jos esimerkiksi ala-asteikäisen oppilaan ehdotuksissa on paljon esimerkiksi aseisiiin, päihteisiin tai huumeisiin liittyviä ehdotuksia, niin silloin kyllä pitää ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Nimittäin nuo asiat eivät ainakaan ala-asteelle kuulu, ja joka tapauksessa kyse on ikäraja-valvotuista tuotteista, joiden myynti sekä välittäminen alaikäiselle on rikos. Ja aina julkisessa tehtävässä pitää noudattaa lakia.
https://yle.fi/uutiset/3-10617417
Tuolloin suuri yksikkö jaetaan soluihin eli työryhmiin, jotka työskentelevät joko omiensa tai yhteisen päämäärän hyväksi, jolloin kyseessä saattaa olla erittäin suuri sekä laaja projektikokonaisuus, jossa suuri joukko eri alojen asiantuntijoita työskentelee omien asiantuntemustensa tai erikoisalansa edellyttämissä tehtävissä, joiden tulokset yhdistetään yhteiseen kokonaisuuteen. Yhteisöllisyyttä kehitetään myös opetuksen piirissä jo ala-asteelta lähtien, jotta myös oppilaat sekä opiskelijat saadaan mukaan siihen, että oppimisesta tehdään mukava, iloinen sekä kaikkia hyödyttävä prosessi. Tuolloin jo ala-asteella voidaan oppilaiden antaa tehdä luokalle sääntöjä, joista sitten keskustellaan.
Kyseisellä tavalla lapset saadaan ymmärtämään, että luokan sekä muun ympäristön siisteys on kaikkien yhteinen asia, eikä myöskään ole pahitteeksi, jos he myös ymmärtävät, että työrauha sekä hyvät tavat ovat kaikkien yhteisöön kuuluvien asia. Yhteisöllisyyden tarkoitus on siis ottaa opiskelijat sekä oppilaat mukaan kantamaan vastuuta yhteisön säännöistä sekä siitä, miten niitä pitää noudattaa. Nimittäin sillä tavoin ei kukaan pääse vapautumaan vastuusta sillä tavoin, että hän sysää vastuun karkkipapereiden keräämisestä käytävältä jonkun muun niskoille, koska tuo asia on kielletty yhteisön johdon taholta.
Se että alaiset sekä myös oppilaitoksen tapauksessa oppilaat ottavat osaa siihen, millaisia sääntöjä yhteisössä noudatetaan varmasti vaikuttaa positiivisesti siihen, miten sääntöjä noudatetaan. Viimeinen sana sääntöjen tulemisessa voimaan tai niiden tulkitsemisessa on tietenkin aina yhtiön johdolla, mutta ainahan voidaan alaisilta kysyä sitä, että mitä mieltä he jostain asiasta ovat, ja sitten pyytää pientä perustelua sille, miksi joku asia pitäisi muuttaa. Mutta kuten kirjoitin, niin silloinkin on yhtiön johdon asia miten se suhtautuu johonkin ehdotukseen.
Jos puhutaan siitä, että karkkipapereiden heittäminen lattialle on vastoin sääntöjä, niin silloin tietenkin asia voidaan ottaa myös puheeksi, että kaikki tietävät, mitä varten papereita ei saa heitellä lattialle. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi pienet lapset tekevät sääntöjä luokissa, edellyttää sitä, että aikuiset ovat paikalla, ja sitten kun tuo sääntöjen ehdottaminen, joka voi olla esimerkiksi essee-tehtävä on päättynyt, niin noista asioista voidaan tietenkin järjestää keskustelu, eli oppilaat voisivat itse arvioida sitä, millaisia nämä ideat nyt tällä kertaa olisivat, ja millainen vaikutus niillä on esimerkiksi työviihtyvyyteen tai muuten luokan kurinpitoon.
Jos lapset jo aivan alusta lähtien kasvatetaan käsittämään, että säännöt on tehty yhteisen työ- ja oppimis-mukavuuden sekä turvallisuuden takaamiseksi, niin saattaa olla, että joskus tuolla tavoin säästetään henkilö myöhemmin potkuilta. Samoin jo aivan koulun alusta on hyvä alkaa opettaa sellaisia asioita kuin työrauha, joka tietenkin kuuluu myös työpaikalle. Eli kovaääninen mankka tai vastaava laite voidaan kyllä käskeä pois päältä, ja henkilöä joka haluaa musiikkia kuunnella työn ohessa voidaan pyytää siirtymään kuulokkeiden käyttäjäksi, ja silloin on tietenkin muistettava, että puhelimeen pitää aina vastata, jos työtehtävät sitä vaativat.
Mikäli esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä seuraa ongelmia, niin silloin sääntöjä voidaan tarkistaa ja aina työpaikalla on sellainen tapa, että työ ennen muuta. Mikäli työ ei kiinnosta, niin silloin voidaan alaisen kanssa miettiä sitä, että millaisena hän näkee itse oman tilanteensa, ja ymmärtääkö hän sen, että työpaikalla ajatuksena on se, että työtehtävien tekeminen on tuolloin työnantajan maksamalla ajalla se, mitä tehdään, ja Facebook sekä muu sosiaalinen media kannattaa jättää esimerkiksi kotiin, jos se vie kaiken työajan, tai sitten voi työntekijä hakeutua uuden työnantajan palvelukseen. Eikä sosiaalinen media ole paikka, missä jaetaan kohteliaita kommentteja esimerkiksi johtajan solmiosta.
Kun tehtävää tehdään, niin opettajan kannattaa sitten sanoa, että hän ei ole sääntöjä tehnyt, ja että koulussa noudatetaan niitä sääntöjä, joita kouluhallitus on määrännyt. Kuitenkin noiden tehtävien kautta voidaan päätellä se, että ovatko oppilaat kypsiä käymään jotain koulua. Tai että millainen arvomaailma heidän kotonaan on, ja jos esimerkiksi ala-asteikäisen oppilaan ehdotuksissa on paljon esimerkiksi aseisiiin, päihteisiin tai huumeisiin liittyviä ehdotuksia, niin silloin kyllä pitää ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Nimittäin nuo asiat eivät ainakaan ala-asteelle kuulu, ja joka tapauksessa kyse on ikäraja-valvotuista tuotteista, joiden myynti sekä välittäminen alaikäiselle on rikos. Ja aina julkisessa tehtävässä pitää noudattaa lakia.
https://yle.fi/uutiset/3-10617417
Kommentit
Lähetä kommentti