Kimmo Huosionmaa
Valtioneuvoston kanslian tilaamassa selvityksessä on siis "kaiveltu" asioita, jotka eivät enää tietenkään koskaan selviä niin, että niistä kaikki olisivat tyytyväisiä. Silloin tietenkin voidaan kysyä samalla, että minkälainen tutkimus tai minkälaiseen tulokseen selvityksen tekijän pitäisi milloinkin päätyä, ja onko sitten olemassa mitään sellaista tapaa otsikoida asioita, että niistä näkyisi myös se, että mitään uutta ei asian eteen ole tullut tai mitään uutta ei ehkä koskaan tule tulemaan. Mutta miksi tutkimus tehtiin? Kyseinen tutkimus tehtiin Wiesenthal-keskuksen pyynnöstä ja tuon pyynnön välitti valtioneuvoston kanslia, ja sen takia että tulos ei ollut yksiselitteisen negatiivinen varmasti on asia, mistä tietenkään eivät kaikki ihmiset maailmassa ilostu.
Ja tietenkin kun puhutaan siitä, miten paljon esimerkiksi Waffen-SS tai sen jäsenet tekivät sotarikoksia, niin varmasti kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saada vastausta. Ja se että kaikki vastaukset eivät miellytä tutkimuksen tilaajaa ei tee tutkimuksesta pätemätöntä. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että millaista lähdemateriaalia tutkija on käyttänyt, tai onko hän sitten jotenkin ollut puolueellinen suuntaan tai toiseen. Samoin olen itse kyllä sitä mieltä, että kaikkien tuossa järjestössä palvelleiden henkilöiden päälle on laskettu varjo, jota he eivät koskaan saa pois päältään.
Mutta tuo varjo laskettiin jo vuonna 1945, kun keskitysleirit paljastuivat, ja tietenkin aina pitää sivuhuomautuksena mainita, että myös Stalin piti pystyssä melkoisen määrän noita leirejä, mutta samalla unohdetaan se, että myös Suomessa oli niin sanottuja "siirtoleirejä", joista voitiin aikanaan lukea lehdistä, kun niissä vankeina olleet henkilöt kertoivat ylilyönneistä, ainakin itse kuulin asepalveluksessa ollessani, eikä ainakaan puolustusvoimien eli silloisten esimiesteni mielestä noista leireistä keskusteltu valheelliseen sävyyn.
Eli usein näitä suomen keskitysleirejä vartioivat Suojeluskuntiin kuuluneet miehet, joilla oli aikoinaan sellaisia ajatuksia, että meidän maassamme ei kommunisteja tai muita vastaavia henkilöitä kuten psykiatrisia potilaita tai vankeja kaivata. Ja sodan aikana oli voimassa ankarat lait, ja säännöstelyn takia ei ruokaa löytynyt edes vapaille ihmisille, joten tietenkään esimerkiksi vangit eivät ainakaan suurempia annoksia saaneet. Ja oliko silloin esimerkiksi anoreksiaan tarjolla mitään hoitoa, mutta tietenkin myös karkureiden perään ammuttiin, ja siinä saattoi ihmisiä kuolla.
Jos tutkimuksen lähteenä on elämäkerta tai päiväkirja, niin silloin voidaan sanoa, että kukaan ihminen ei ehkä koskaan näe teoissaan mitään väärää. Tai ainakin jokainen meistä haluaa ihmisenä esiintyä puhtaan valkoisena sekä aina oikein tekevänä tahona, ja jos sitten asiasta lähdetään taas oikeutta käymään, niin jokainen meistä varmaan tietää, että tässäkin asiassa on ainakin kaksi kantaa, joista toisen mukaan SS-miehet ampuivat vain partisaaneja, jotka olivat jääneet kiinni, ja siviiliasuisen taistelijan teloittaminen on tietenkin sotalakien mukaan laillista. Niin tehtiin esimerkiksi suomessa kiinni jääneille desanteille.
Enkä itse usko että kukaan mihinkään elämäkertaan laittaa asioita, jotka vievät hänen maineensa tai vievät kyseisen henkilön vankilaan. Eli jokainen ihmisen kirjoittama elämäkerta on oikeastaan vain hänen oma näkemyksensä asioista. Tämä koskee elämäkertoja jotka ovat kirjan hahmon itsensä kirjoittamia. Ja vaikka WIKING-divisioonan miehet olisivat teloittaneet siviileitä, niin silloin he ovat saattaneet saada tekoihin käskyn, missä väitetään noiden henkilöiden olevan juuri pidätettyjä partisaaneja, joiden ampuminen on tietenkin lain mukaista. Tuolloin rikoksen ovat tehneet henkilöt, jotka ovat väärää tietoa noista ammuttavista ihmisistä antaneet.
Harva elämäkerta on sellainen, että se kuvaa tapahtumia muuten kuin kirjoittajan itsensä näkökulmasta. Ihminen vanhenee, ja hänen käsityksensä asioista muuttuvat, kun etäisyyttä asioihin tulee iän myötä ja ajan kuluessa lisää. Elämäkerta voi olla sen tähden myös fiktiivinen. Tuolloin sitä ei pitäisi markkinoida nimellä elämäkerta. Kuitenkin ihmisen muisti aina yhdistää asian mielikuvitukseen, jolloin syntyy yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Ja kun puhutaan asioiden kaivelusta, niin toki olisi asiallista sitten estää nuo tutkimukset, jotka eivät sitten olekaan miellyttäneet tilaajaa.
Ja ehkä ne asioiden tutkimukset loppuvat, jos puolustusministeri on joka kerran takajaloillaan, kun joku uskaltaa sanoa, että myös suomalaisia on saattanut osallistua sotarikoksiin, mutta asiasta ei ole olemassa mitään todisteita. Se että joku edes uskaltaa lähteä selvittämään asioita, jotka koskevat veteraaneja on hyvin suurta uskallusta vaativa teko. Se että joka kerran noustaan ikään kuin barrikaadeille puolustamaan noita henkilöitä kuitenkin herättää epäilyksiä siitä, että onko asia aivan niin kuin sen haluaisi oleva. Ei ole kovin vakuuttavaa, jos joka kerran kun joku uskaltaa epäillä suomalaisen olleen mukana noissa siviilien ampumisissa on puolustusministeri ilmoittamassa, että tuo koko tutkimus on vain turhan kaivelua. Eli se että jatkuvasti ollaan ikään kuin takajaloilla sekä puolustetaan jotain asiaa antaa kuvan siitä, että joku pelkää tutkimuksia.
https://yle.fi/uutiset/3-10642428
Valtioneuvoston kanslian tilaamassa selvityksessä on siis "kaiveltu" asioita, jotka eivät enää tietenkään koskaan selviä niin, että niistä kaikki olisivat tyytyväisiä. Silloin tietenkin voidaan kysyä samalla, että minkälainen tutkimus tai minkälaiseen tulokseen selvityksen tekijän pitäisi milloinkin päätyä, ja onko sitten olemassa mitään sellaista tapaa otsikoida asioita, että niistä näkyisi myös se, että mitään uutta ei asian eteen ole tullut tai mitään uutta ei ehkä koskaan tule tulemaan. Mutta miksi tutkimus tehtiin? Kyseinen tutkimus tehtiin Wiesenthal-keskuksen pyynnöstä ja tuon pyynnön välitti valtioneuvoston kanslia, ja sen takia että tulos ei ollut yksiselitteisen negatiivinen varmasti on asia, mistä tietenkään eivät kaikki ihmiset maailmassa ilostu.
Ja tietenkin kun puhutaan siitä, miten paljon esimerkiksi Waffen-SS tai sen jäsenet tekivät sotarikoksia, niin varmasti kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saada vastausta. Ja se että kaikki vastaukset eivät miellytä tutkimuksen tilaajaa ei tee tutkimuksesta pätemätöntä. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että millaista lähdemateriaalia tutkija on käyttänyt, tai onko hän sitten jotenkin ollut puolueellinen suuntaan tai toiseen. Samoin olen itse kyllä sitä mieltä, että kaikkien tuossa järjestössä palvelleiden henkilöiden päälle on laskettu varjo, jota he eivät koskaan saa pois päältään.
Mutta tuo varjo laskettiin jo vuonna 1945, kun keskitysleirit paljastuivat, ja tietenkin aina pitää sivuhuomautuksena mainita, että myös Stalin piti pystyssä melkoisen määrän noita leirejä, mutta samalla unohdetaan se, että myös Suomessa oli niin sanottuja "siirtoleirejä", joista voitiin aikanaan lukea lehdistä, kun niissä vankeina olleet henkilöt kertoivat ylilyönneistä, ainakin itse kuulin asepalveluksessa ollessani, eikä ainakaan puolustusvoimien eli silloisten esimiesteni mielestä noista leireistä keskusteltu valheelliseen sävyyn.
Eli usein näitä suomen keskitysleirejä vartioivat Suojeluskuntiin kuuluneet miehet, joilla oli aikoinaan sellaisia ajatuksia, että meidän maassamme ei kommunisteja tai muita vastaavia henkilöitä kuten psykiatrisia potilaita tai vankeja kaivata. Ja sodan aikana oli voimassa ankarat lait, ja säännöstelyn takia ei ruokaa löytynyt edes vapaille ihmisille, joten tietenkään esimerkiksi vangit eivät ainakaan suurempia annoksia saaneet. Ja oliko silloin esimerkiksi anoreksiaan tarjolla mitään hoitoa, mutta tietenkin myös karkureiden perään ammuttiin, ja siinä saattoi ihmisiä kuolla.
Jos tutkimuksen lähteenä on elämäkerta tai päiväkirja, niin silloin voidaan sanoa, että kukaan ihminen ei ehkä koskaan näe teoissaan mitään väärää. Tai ainakin jokainen meistä haluaa ihmisenä esiintyä puhtaan valkoisena sekä aina oikein tekevänä tahona, ja jos sitten asiasta lähdetään taas oikeutta käymään, niin jokainen meistä varmaan tietää, että tässäkin asiassa on ainakin kaksi kantaa, joista toisen mukaan SS-miehet ampuivat vain partisaaneja, jotka olivat jääneet kiinni, ja siviiliasuisen taistelijan teloittaminen on tietenkin sotalakien mukaan laillista. Niin tehtiin esimerkiksi suomessa kiinni jääneille desanteille.
Enkä itse usko että kukaan mihinkään elämäkertaan laittaa asioita, jotka vievät hänen maineensa tai vievät kyseisen henkilön vankilaan. Eli jokainen ihmisen kirjoittama elämäkerta on oikeastaan vain hänen oma näkemyksensä asioista. Tämä koskee elämäkertoja jotka ovat kirjan hahmon itsensä kirjoittamia. Ja vaikka WIKING-divisioonan miehet olisivat teloittaneet siviileitä, niin silloin he ovat saattaneet saada tekoihin käskyn, missä väitetään noiden henkilöiden olevan juuri pidätettyjä partisaaneja, joiden ampuminen on tietenkin lain mukaista. Tuolloin rikoksen ovat tehneet henkilöt, jotka ovat väärää tietoa noista ammuttavista ihmisistä antaneet.
Harva elämäkerta on sellainen, että se kuvaa tapahtumia muuten kuin kirjoittajan itsensä näkökulmasta. Ihminen vanhenee, ja hänen käsityksensä asioista muuttuvat, kun etäisyyttä asioihin tulee iän myötä ja ajan kuluessa lisää. Elämäkerta voi olla sen tähden myös fiktiivinen. Tuolloin sitä ei pitäisi markkinoida nimellä elämäkerta. Kuitenkin ihmisen muisti aina yhdistää asian mielikuvitukseen, jolloin syntyy yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Ja kun puhutaan asioiden kaivelusta, niin toki olisi asiallista sitten estää nuo tutkimukset, jotka eivät sitten olekaan miellyttäneet tilaajaa.
Ja ehkä ne asioiden tutkimukset loppuvat, jos puolustusministeri on joka kerran takajaloillaan, kun joku uskaltaa sanoa, että myös suomalaisia on saattanut osallistua sotarikoksiin, mutta asiasta ei ole olemassa mitään todisteita. Se että joku edes uskaltaa lähteä selvittämään asioita, jotka koskevat veteraaneja on hyvin suurta uskallusta vaativa teko. Se että joka kerran noustaan ikään kuin barrikaadeille puolustamaan noita henkilöitä kuitenkin herättää epäilyksiä siitä, että onko asia aivan niin kuin sen haluaisi oleva. Ei ole kovin vakuuttavaa, jos joka kerran kun joku uskaltaa epäillä suomalaisen olleen mukana noissa siviilien ampumisissa on puolustusministeri ilmoittamassa, että tuo koko tutkimus on vain turhan kaivelua. Eli se että jatkuvasti ollaan ikään kuin takajaloilla sekä puolustetaan jotain asiaa antaa kuvan siitä, että joku pelkää tutkimuksia.
https://yle.fi/uutiset/3-10642428
Kommentit
Lähetä kommentti