Kimmo Huosionmaa
Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole leimata ketään, eli kaikki tähän tekstiin sisältyvät viittaukset oikeisiin henkilöihin ovat vain sattumaa. Kilpailun tarkoitus on pitää hinnat alhaisena, jotta ihmiset saisivat tuotteita mahdollisimman hyvään hintaan, ja tässä sitten tulee esiin se, että toki me kaikki haluamme ostaa tuotteita halvalla, mutta toisaalta kaupan etu olisi se, että kyseinen kauppa voisi toimia yksin jossain markkinoilla. Tuolloin kyseessä olisi monopoli, jolla saadaan sellainen asema, että sen turvin voidaan määrätä hintoja, ja siksi kilpailulainsäädäntö on erittäin tiukka jossain asioissa. Kun puhutaan siitä, että yhtiöt perustetaan useimmiten tuomaan voittoa omistajilleen, niin kuten eilisessä Jungerin Twitter-viestissä mainittiin, niin tietenkin yhtiöjärjestykseen voidaan kirjata myös muita päämääriä, mutta itse uskon kyllä niin, että suurin osa yhtiöistä on perustettu vain tuomaan voittoa omistajilleen.
Ja se tekee tuosta yhtiön toiminnasta erittäin mielenkiintoista, koska vaikka esimerkiksi yhtiöjärjestykseen olisi kirjattu eettisiä tai muita periaatteita, niin oikeastaan yhtiön johtokunta tai oikeastaan osakkaat päättävät siitä, miten oikeasti toimitaan. Se mikä tekee noista asioista mielenkiintoisia, koska mikään yhtiöjärjestys ei suoraan ole yhtä kuin laki. Joten esimerkiksi eettisiä arvoja voidaan käyttää markkinointiin, ja se voidaan kirjata yhtiöjärjestykseen, mutta toisaalta niitä ei tarvitse noudattaa, jos enemmistöosakas on sitä mieltä, että joku muu tapa toimia sopii paremmin, jos se ei ole ristiriidassa lain kanssa.
Enemmistö-omistus takaa sen, että yhtiön toimintaa toteutetaan siten, kuin se, joka suurimman osan noista osakkeista omistaa myös määrää sen, miten toimitaan. Kun puhutaan eettisestä toiminnasta, niin kuitenkin joku voi peittää roolinsa jossain yhtiön johdossa sillä tavoin, että hän omistaa jonkun suuren yhtiön vaikkapa yritys-klusterin kautta. Tuolloin kyseinen henkilö voi perustaa joukon yhtiöitä, joissa hän on ainoa osakas, ja sitten ostaa haluamansa toimijan osakkeita näille yhtiöille.
Sitten hän voi yksinkertaisesti vain esittää olevansa vähemmistö-osakas, ja kaikki muut ovat aina vastuussa jostain epäeettisestä toiminnasta. Tuolloin kyseinen toimija voi tietenkin istuttaa vaikka kuinka upeita johtokuntia hyvänsä, ja sitten kun tehdään päätöksiä, jotka eivät ole etiikkaan perustuvia, niin silloin tietenkin tuo henkilö jakaa äänet niin, että hän itse voi pysytellä turvassa, ja muut ovat vain ehdottamassa jotain ikäviä asioita.
Tuolloin kyseinen henkilö voi leikkiä nukke-hallituksensa kanssa, mitä hän haluaa, ja tietenkin kaikki hallituksen jäsenet ovat hänen vallassaan sekä todellisuudessa he ovat vain kumileimasimia, joilla voi omaa egoa kohotella. Sillä tavoin voi pysyä itse puhtaana, ja antaa muiden tehdä kaikki likaiset tehtävät. Siinä sitten voi valitella, että kun kaikki muut ovat niin ilkeitä, että he vain haluavat repiä rahaa liiketoimista, kun itse "maestro" istuu mukavasti "vähemmistöosakkaana.
Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole leimata ketään, eli kaikki tähän tekstiin sisältyvät viittaukset oikeisiin henkilöihin ovat vain sattumaa. Kilpailun tarkoitus on pitää hinnat alhaisena, jotta ihmiset saisivat tuotteita mahdollisimman hyvään hintaan, ja tässä sitten tulee esiin se, että toki me kaikki haluamme ostaa tuotteita halvalla, mutta toisaalta kaupan etu olisi se, että kyseinen kauppa voisi toimia yksin jossain markkinoilla. Tuolloin kyseessä olisi monopoli, jolla saadaan sellainen asema, että sen turvin voidaan määrätä hintoja, ja siksi kilpailulainsäädäntö on erittäin tiukka jossain asioissa. Kun puhutaan siitä, että yhtiöt perustetaan useimmiten tuomaan voittoa omistajilleen, niin kuten eilisessä Jungerin Twitter-viestissä mainittiin, niin tietenkin yhtiöjärjestykseen voidaan kirjata myös muita päämääriä, mutta itse uskon kyllä niin, että suurin osa yhtiöistä on perustettu vain tuomaan voittoa omistajilleen.
Ja se tekee tuosta yhtiön toiminnasta erittäin mielenkiintoista, koska vaikka esimerkiksi yhtiöjärjestykseen olisi kirjattu eettisiä tai muita periaatteita, niin oikeastaan yhtiön johtokunta tai oikeastaan osakkaat päättävät siitä, miten oikeasti toimitaan. Se mikä tekee noista asioista mielenkiintoisia, koska mikään yhtiöjärjestys ei suoraan ole yhtä kuin laki. Joten esimerkiksi eettisiä arvoja voidaan käyttää markkinointiin, ja se voidaan kirjata yhtiöjärjestykseen, mutta toisaalta niitä ei tarvitse noudattaa, jos enemmistöosakas on sitä mieltä, että joku muu tapa toimia sopii paremmin, jos se ei ole ristiriidassa lain kanssa.
Enemmistö-omistus takaa sen, että yhtiön toimintaa toteutetaan siten, kuin se, joka suurimman osan noista osakkeista omistaa myös määrää sen, miten toimitaan. Kun puhutaan eettisestä toiminnasta, niin kuitenkin joku voi peittää roolinsa jossain yhtiön johdossa sillä tavoin, että hän omistaa jonkun suuren yhtiön vaikkapa yritys-klusterin kautta. Tuolloin kyseinen henkilö voi perustaa joukon yhtiöitä, joissa hän on ainoa osakas, ja sitten ostaa haluamansa toimijan osakkeita näille yhtiöille.
Sitten hän voi yksinkertaisesti vain esittää olevansa vähemmistö-osakas, ja kaikki muut ovat aina vastuussa jostain epäeettisestä toiminnasta. Tuolloin kyseinen toimija voi tietenkin istuttaa vaikka kuinka upeita johtokuntia hyvänsä, ja sitten kun tehdään päätöksiä, jotka eivät ole etiikkaan perustuvia, niin silloin tietenkin tuo henkilö jakaa äänet niin, että hän itse voi pysytellä turvassa, ja muut ovat vain ehdottamassa jotain ikäviä asioita.
Tuolloin kyseinen henkilö voi leikkiä nukke-hallituksensa kanssa, mitä hän haluaa, ja tietenkin kaikki hallituksen jäsenet ovat hänen vallassaan sekä todellisuudessa he ovat vain kumileimasimia, joilla voi omaa egoa kohotella. Sillä tavoin voi pysyä itse puhtaana, ja antaa muiden tehdä kaikki likaiset tehtävät. Siinä sitten voi valitella, että kun kaikki muut ovat niin ilkeitä, että he vain haluavat repiä rahaa liiketoimista, kun itse "maestro" istuu mukavasti "vähemmistöosakkaana.
Kommentit
Lähetä kommentti