 |
| https://fi.wikipedia.org/wiki/Arenan_talo |
Noita hahmoja koskevia havaintoja on saattanut tulla ihmisten tietoon siksi, että joku vain väittää niitä nähneensä, koska haluavat saada sen kautta esimerkiksi palkkion. Tai sitten esimerkiksi urbaani legenda jostain vanhasta talosta voi virittää ihmisen näkemään hahmoja, jotka vaikuttavat aaveelta. Tuolloin suggestion aiheuttama ylilataus ikään kuin stimuloi aivoja tai mieltä, niin että ihminen ikään kuin alkaa nähdä asioita, mitkä eivät ole totta muiden silmissä.
Usein aaveet on liitetty nimenomaan vanhoihin linnoihin tai muihin paikkoihin, joilla on pitkä sekä ehkä synkkä historia. Noihin paikkoihin liitetään usein aaveita, ja joskus tämä asia tapahtuu siksi, että noiden aaveita koskevien tarinoiden lähde on usein mainosmies, joka kehittää niitä lisätäkseen paikan mielenkiintoa mahdollisten asiakkaiden tai asiakas kandidaattien eli liidien mielessä, jolloin he sitten sitten saattavat hankkia pääsylippuja sekä matkoja noihin paikkoihin, jotka toki ovat hyvin kiehtovia.
Ja muunnelmat noista tarinoista saavat aikaan sen, että myös uudemmat talot saavat aaveita riesakseen.
Tämän takia tietenkin myös uudemmat hotellit sekä muut majoituspaikat saavat usein tällaisen toisesta ulottuvuudesta tulevan asukkaan, joka voi olla esimerkiksi joku hotellissa kuollut asukas, joka on jäänyt kummittelemaan tuohon paikkaan. Maailma on täynnä urbaaneja legendoja, jotka perustuvat esimerkiksi siihen, että joku kirjailija on kirjoittanut tarinoita urbaaneista legendoista, ja osa noista legendoista on peräisin kyseisen kirjailijan omasta päästä. Mutta nuo tekstit saattavat saada aikaan sellaisen ilmiön, missä esimerkiksi juuri urbaani legenda alkaa liikkua ihmisten parissa.
Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista on se, että Helsingissä olevan Hakaniemen torin laidalla oleva "Arenan talo" olisi oikeasti tehty "Musta-kolmio"-UFO:n akkujen lataamista varten, ja tästä asiasta on joskus keskusteltu esimerkiksi teekkari-juhlissa. Kyseinen ympäristö on tietenkin sellainen, että siellä voidaan laittaa huhuja liikkeelle, ja saattaa olla, että joku väittää esimerkiksi tiedekuntansa professorin esiintyvän jossain Juhan af Grannin dokumentissa esitetyssä valokuvassa. Tuolla tavoin herätetään kiinnostusta legendaa kohtaan, sekä taataan legendan syntyminen, koska tuolloin ryhmä toimii kuin verkostomarkkinointi koneisto, missä legendat välittyvät tehokkaasti suusta toiseen.
Näin yksikin ihminen voi saada aikaan sen, että syntyy erittäin laaja-alainen huhu tai teoria, mikä on huhun synonyymi. Eli puhuminen teoriasta kuulostaa hienommalta kuin sanoa tuon teorian paikalla sana "juoru", mikä ei kuulosta ainakaan kovin hyvältä tai asiantuntevalta, joten näissä yhteyksissä käytetään mielellään sanaa "toria". Jos palataan tähän epämääräiseen legendaan Arenan talon sekä UFO:jen yhteydestä, niin tuolloin usein väitetään, että esimerkiksi tuon talon kupolit olisivat ikään kuin sähköpistokkeita, jotka sopivat tuon mustan kolmion moottorien kohdalle, ja niiden kautta kyseinen laite sitten lataisi akkunsa.
Kyseinen legenda on tietenkin peräisin sellaisesta paikasta kuin Juhan af Grannin ohjelmasta. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki kielletty sekä salattu on tietenkin kiehtovaa. Se että ihminen kirjoittaa esimerkiksi jostain itse keksimästään urbaanista legendasta, ei tee hänestä rikollista, vaikka hän kirjoittaakin 500 vuotta vanhasta tarinasta vedenhakumatkalla kuolleesta sotilaasta, joka edelleen vaeltaa maan pinnalla, koska hän haluaa täyttää velvollisuutensa esimiestään ja kuningastaan kohtaan. Ja tietenkin se että asia on tapahtunut esimerkiksi kauan sitten tuo tarinaan kiehtovuutta sekä lisää sen vaikuttavuutta.
Ja tuollaisen tarinan kohdeyleisö voi olla vastaanottavaisempi, jos kertoja kertoo kuulleensa sen joltain toiselta ihmiseltä, tai että se on kerrottu hänelle jonkun vanhan ihmisen toimesta. Se että tapahtumat ovat sattuneet satoja vuosia sitten antaa tarinalle etäisyyttä, sekä tietenkin se että kyseessä on urbaani legenda tekee siitä ikään kuin aikuisempaa. Ennen aikaan ihmiset kertoivat satuja toisilleen, mutta jostain syystä tämä perinne on katkennut, ja kaikki itse keksityt tarinat ovat muuttuneet ikään kuin ajan tuhlaamiseksi, vaikka tietenkin ainakin suurin osa kirjailijoista kirjoittaa oikeastaan fiktiota, mikä on puhtaasti hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Ja tuolloin me kutsumme fiktioksi aikuisten satukirjoja. Nuo aikuisten sadut ovat tuolloin tittelillä trilleri tai dekkari sekä romaani julkaistuja mielikuvitukseen perustuvia tekstejä. Mutta jostain syystä Lee Childin kirjoja ei kuitenkaan myydä tittelillä "satukirja", koska tuo titteli on varattu lapsille suunnatuille kirjoille, jotka saattavat olla joko romaanin näköisiä, tai sitten ne ovat sarjakuvia kuten usein mainittu Aku Ankka, mikä edustaa sarjakuvataidetta joka on yksi sadun muodoista.
Nykykulttuurissa sadut ovat lasten juttuja, mutta me kaikki kerromme joka päivä tarinoita, jotka ovat vähintään satuja, ja se että ne on muka kertonut joku muu ensin, ikään kuin vapauttaa kertojan vastuusta. Länsimaissa on sellainen kulttuuri, että täällä oman mielikuvituksen kehittämiä juttuja on jotenkin noloa tai kiellettyä toimintaa, ja siksi on muka parempi mainita lähteeksi joku vanha mummo tai vaari. Eikä ole sosiaalisesti suotavaa, jos henkilö kirjoittaa tai puhuu asioita, jotka hän on itse keksinyt, vaan jostain syystä on muka helpompaa puhua täyttä asiaa, joka voi toki tehdä jollekin suurta vahinkoa. Nimittäin esimerkiksi se, että henkilö väittää jonkun muun kertoneen asian hänelle itselleen, niin silloin tuo asia voi saada aikaan sen, että tuo toiminta vie joltain ihmiseltä työpaikan.
Kommentit
Lähetä kommentti