Työharjoitteluista sekä niiden palkattomuudesta

Työharjoitteluista sekä niiden palkattomuudesta

Kun opiskelija lähtee työelämään, niin hänen kuvitellaan osaavan kaikki asiat ulkoa, ja sen takia että opiskelija saa kuvan siitä “miten asiat tehdään käytännössä” on hänen haettava opiskelunsa lopulla työharjoittelupaikkaa jostain yrityksestä. Ja tuossa harjoittelussa sitten työnantaja eli kyseinen yritys tai oikeastaan sen edustaja ohjaa opiskelijaa siten, että hän oppii alan niksejä tai miksi niitä nyt sitten sanotaankaan.

Tai oikeastaan hänen pitäisi oppia alan niksejä tuossa työharjoittelussa, joka on kuitenkin monesti palkatonta. Tuolloin saattaa käydä niin, että opiskelija istuu jossain huoneessa ilman mitään tehtäviä tai keittää kahvia tuossa yrityksessä, joka saa hänestä siis ilmaisen kahvinkeittäjän.

Ja sitten tietenkin jotain romujen keräämistä on noilla työharjoittelijoilla sitten käyty teettämässä. Eli käytännössä koko työharjoittelu saattaa olla sellaista, että harjoittelija ei edes näe toisia työntekijöitä, tai hänelle sanotaan sana “moi” aamulla, kun harjoittelija sattuu sitten kävelemään paikalle. Mutta eipä siinä sitten mitään töitäkään oikeastaan ole.

Työharjoittelussa ei ole kuitenkaan mitään sääntöä sille, että pitääkö yhtiön maksaa palkkaa tuosta harjoittelusta. Eli se voi oikeastaan sitten vaikka tehdä niin, että toinen harjoittelija saa harjoittelujaksolta palkkaa, mutta toinen taas ei sitä korvausta saa. Kyseinen asia tietenkin on se, millä työnantaja pitää väen kurissa, koska silloin harjoittelijat ovat eriarvoisessa asemassa, eikä heille tule mieleen esimerkiksi haukkua operatiivista työnjohtoa.

Työharjoittelu on muutenkin loistava asia sen kannalta, että työnantajat voivat sen kautta rekrytoida väkeä työpaikkaan. Se että kyseessä on paikka, mitä varmasti tämä harjoittelija tulee hakemaan tekee mahdolliseksi sen, että hakijoita voidaan kilpailuttaa mielin määrin, ja se takaa sen, että harjoittelija on “kiltti poika” tai “kiltti tyttö”, joka ei sitten rupea soittamaan poskea näille työpaikan suurille pomoille. Joskus olen miettinyt sitä, että onko mahdollista, että kun työharjoittelija lähtee yhtiöstä pois, niin häntä on esitetty esimerkiksi potkut saaneena palkattuna työntekijänä, jolta eivät työt oikein sujuneet.

Se että ihminen on tullut työharjoitteluun takaa sen, että yhtiön  palkatut työntekijät voivat sitten tuntea saavansa työelämältä jotain. Eli he voivat sitten kerran tuntea olevansa jossain suuressa yhteisössä suuria tekijöitä, ja kun harjoittelija kävelee ovesta ulos viimeisen kerran, niin häntä voidaan osoittaa sormella, ja sanoa, että “se joka ei täällä mukaudu ryhmään saa tuota miestä tai naista seurata”. Silloin on kyllä varmasti tarjolla sellaisia ihmisiä, jotka suostuvat mukautumaan työpaikan sekä kehittyvän työelämän vaatimuksiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että YT-neuvottelujen aikana sitten tehdään selväksi se, että jos jokainen työntekijä esimerkiksi jättäisi ensimmäisen ylityötunnin leimaamatta tai sitten leimaisi sen niin, että kahvitunnit sekä puolikas ruokatunnista olisivat tuota työaikaa, niin silloin olisi työpaikka helpommin pidettävissä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö ei leimaa ruoka, eikä kahvituntia vaan siirtää ne ylityö-tunniksi, millla sitten kierretään työaikalainsäädäntöä. Eli eikö olekin mukavaa, kun jotkut kertovat kapakoissa näistä asioista, kun ovat muutaman oluen ottaneet liikaa?

33 vuotta sitten Tśhernobylin ydinvoimala räjähti

33 vuotta sitten Tśhernobylin ydinvoimala räjähti 

33 vuotta sitten Tśhernobylin ydinvoimala räjähti, ja silloin muistan nähneeni tämän asian televisiosta. TV oli täynnä uutisia strontiumista ja cesiumista, joten ainakin siitä tuli tietoa, että mitä kaikkea tuolta ydinvoimalasta oli lähtenyt taivaalla, kun sen reaktori oli räjähtänyt. Ehkä silloin itse aloin kiinnostua siitä, mitä kaikkea voikaan tiede sekä tekniikka tehdä, ja ehkä se sitten on saanut aikaan sen, että valitsin sen uran, minkä olen valinnut. Mutta kun ajatellaan sitä, mitä Tśhernobylin ydinvoimala toi ihmisten eteen tuolloin ehkä hyvinkin kauan sitten, niin se toi tiedon siitä, että kaikki mikä on muka "teknisesti varmistettu" saattaa kuitenkin pettää.

Tśhernobylin tapauksen yhteydessä myös se tuli ihmisten tietoon, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Se että asia mitä pidettiin täysin turvallisena lopulta petti toi eteen sen, että myös insinööri saattoi tehdä virheitä. Kun ajatellaan sitä, että ydinvoimaa rakennetaan siksi, että oikein käytettynä se on saasteetonta, niin silloin unohdetaan se, että tuon reaktorin ydinjäte on vaarallista seuraavat miljoona vuotta. Yhden asian Tśhernobyl toi ihmisten mieliin, ja se oli se, että kuinka paljon noita onnettomuuksia sitten on oikeastaan tapahtunut?

Tuolloin tietenkin mieleen tuli se, että kun sotilaita oli komennettu puhdistamaan noita saastuneita alueita, niin heillä toki oli niin sanottu kaasulta suojaava puku päällään, mutta varsinaisia säteilysuojia noissa puvuissa ei ollut. Se mikä sitten tässä onnettomuudessa tuli selväksi, on se, että Neuvostoliitossa saatettiin salata melko suuria asioita, ja silloin kyllä mieleen tuli se, että kuinka paljon tällaisia asioita oikeastaan peiteltiin sekä Neuvostoliitossa että läntisessä maailmassa.

Mutta kun ajatellaan sitä, että Tśhernobyliin epäillään liittyvän jotain sellaista, mitä Neuvostoliiton johto eikä Venäjän johto halua ihmisten tietävän johtuu siitä, että tuo koe, mikä aiheutti onnettomuuden tai ainakin myötävaikutti siihen, että reaktori räjähti tehtiin yöllä. Samoin voimalan outo nimi sai aikaan kysymyksiä siitä, että oliko tuolla voimalassa tuolloin meneillään jotain, mistä ei haluttu ihmisten tietävän? Nimittäin ydinvoimalan nimen olisi pitänyt kai kaiken järjen mukaan olla Pripyatin ydinvoimala.

Tśhernobyl on grafiittihidasteinen RBMK-1000 tyyppinen reaktori, mikä poikkeaa länsimaisesta reaktorityypistä siinä, että RBMK-reaktoreissa polttoaine liikkuu grafiitti harkkojen sisällä, ja grafiitti on suoraan kosketuksissa reaktorin veden kanssa, kun taas länsimaisissa reaktoreissa grafiitti on pakattu teräsputkeen, ja se estää tuon reaktorin hidastimen hajoamisen. RBMK-reaktoreissa polttoaine voidaan vaihtaa reaktorin käydessä. Se tarkoittaa sitä, että tuosta reaktorista voidaan ottaa polttoainesauva pois ilman, että sitä pitää pysäyttää. RBMK-reaktoreita syytetään siitä, että niissä voidaan valmistaa ydinaseisiin sopivaa plutoniumia, mutta niin kyllä voidaan valmistaa myös kaikissa muissa laitoksissa.

Eli siinä mielessä RBMK:ta turhaan parjataan. Eräiden tarinoiden mukaan KGB on joskus valmistanut noissa reaktoreissa radioaktiivista vettä tai altistanut esimerkiksi luoteja tai muita metallisia esineitä, joita sitten on käytetty syövän aiheuttamiseen, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Kuitenkin uskotaan että Venäjän sekä USA:n erikoisjoukoilla on hallussaan esimerkiksi plutoniumilla täytettyjä luoteja tai nanokokoisia neutroni pommeja, joissa törmäyksen voimasta aiheutuva fissio tekisi niistä niin voimakkaita, että niillä räjähtää kokonainen talo.

Tuolloin luodin sisäosa olisi päällystetty ohuella kerroksella kultaa, jotta radioaktiivisuutta mittaava sensori ei sitä havaitse, ja ehkä siihen olisi laitettu litium-kappale, jolloin kyseessä olisi ehkä mikrokokoinen ydinase. Se onko tämä totta on jäänyt selvittämättä. Mutta jatkuva salailu sekä se, että Neuvostoliitossa on paljastunut hyvin monia suuria onnettomuuksia esimerkiksi ydinlaitoksissa, mistä ei olla kerrottu varmasti ruokkii hyvin monia erilaisia huhuja tai teorioita.

Maailma on vähän kuten ennen, mutta epäkohdat ovat nousseet esiin

Maailma on vähän kuten ennen, mutta epäkohdat ovat nousseet esiin

Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelen suvaitsevuuden suhdetta Raamattuun. Itse olen miettinyt sitä, että jos ajatellaan esimerkiksi Kultaista Sääntöä, niin silloin kyllä ihmettelen, että onko niiden ihmisten toive, jotka toisia pahoinpitelevät se, että myös heitä pahoinpidellään, jos he sattuvat tekemään jotain väärin tai vahingossa sanomaan jotain , mikä voi olla vastoin toisen kantaa johonkin asiaan.

Ihmiset ovat lopulta käsittäneet sen, että vaikka maailma on yhä avoimempi paikka elää ja olla, niin on myös joukko epäkohtia, joista emme ehkä ole jostain syystä halunneet keskustella tai ne on muuten vain haudattu jonnekin pois silmistä. Eli me mielellämme tuomitsemme muita siitä, että nämä henkilöt ovat jotenkin vanhanaikaisia, mutta samalla me emme mielellämme muistele sitä, että ehkä yksi maailman ikävimmistä epäkohdista löytyy aivan meiltä Suomesta.

Vaikka olemme niin mielellämme osoittamassa muita sormella, koska nämä ovat jotenkin vanhoillisia, niin jostain syystä me suomalaiset annamme edelleen 2000 vuotta vanhan kirjan määrätä siitä, miten meidän pitää suhtautua johonkin asiaan, ja sitten kuitenkin tuosta kirjasta otetaan vain se kohta, mikä milloinkin sattuu tuolle Raamatun lukijalle sopimaan. Eli tuolloin kun haetaan oikeutusta perheväkivaltaan, niin sieltä löydetään kohta missä lukee "Se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" eli mitään muuta kohtaa tuosta kirjasta ei sitten enää löydykään, paitsi tietenkin kohta "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on varmaan loistava kohta, koska se tukee vanhempien auktoriteettia.

Kuitenkin tuolloin unohdetaan sopivasti se kohta, missä sanotaan "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille", tuota sääntöä kutsutaan nimellä "kultainen sääntö". Niinpä niin mutta jostain syystä vain tuntuu kovin erikoiselta, että ihminen toivoo toisen lyövän itseään, kun hän vihapäissään huutaa nuoremmille. Se mitä pidämme vapaamielisen kaltaisena saattaa olla aivan yhtä kurinalaista kuin armeijassa. Eli joidenkin jengien univormua koskee samanlainen ohjesääntö kuin armeijassa. Tai sitten kun ihminen menee esimerkiksi rock festivaaleille, niin hän saattaa kokea syrjimistä siksi, että hän ei osaa muka pukeutua oikein. Ja kuinkahan monen ihmisen festivaali on mennyt tuollaisen asian takia piloille?

Mutta sitten tietenkin on asioita, joille ihminen ei itse voi mitään. Vaikka nykyään esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin suhtaudutaan suvaitsevasti, niin kuitenkin välillä mieleen tulee se, että mitä varten noita ihmisiä pitää syrjiä joka paikassa? Meillä on vuosikymmeniä tehty tutkimuksia siitä, että ihminen ei noille asioille mitään voi, mutta sitten kuitenkin pitää joka paikassa aina tehdä selväksi, se että mitä mieltä Raamattu on tästä asiasta.

Itseäni ihmetyttää se, että onko todella niin, että Raamattu on sellainen kirja, jossa ei mainita mitään toisen ihmisen kiusaamisesta tai hänen syrjimisestään. Tai mikä mahtaa olla Raamatun kanta väkivaltaan yleensä? Kuitenkin tätä kirjaa käytetään jatkuvasti jonkinlaisena oikeutuksena sille, että toista ihmistä saa kohdella miten huvittaa.

Kun ajatellaan sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat jostain asiasta, mikä on erilaista, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että millainen ihminen on heistä sitten se, minkä he sitten hyväksyvät? Nämä ihmiset kyllä vetoavat mielellään sananvapauteen, mutta heille sananvapaus on asia, joka hyväksytään vain jos muiden mielipide on yhtä oman mielipiteen kanssa. Ja jos sitten sattuu käymään niin, että toinen on eri mieltä tällaisen kirjoittajan kanssa, niin seurauksena on joukko uhkauksia.

Eli melko erikoinen käsitys noilla ihmisillä on sananvapaudesta. Samoin Raamatun lauseet lähimmäisen rakkaudesta jostain syystä on taidettu unohtaa, kun esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen edustajia lähdetään roviolla polttamaan.

Helsinki pridestä sekä syrjinnästä

Helsinki pridestä sekä syrjinnästä

Helsinki Pride oli asia millaisia tarvitaan edelleen. Se että pääministeri osallistui tänään tuohon tapahtumaan on mielestäni hyvä asia, koska vaikka pride on nimellisesti seksuaalivähemmistöjen tapahtuma, niin se kyllä samalla on myös sanoma sitä vastaan, että maailmassa on paljon ihmisiä, joita syrjitään siksi, että he vain sattuvat olemaan erilaisia. Ja sitten tietenkin siihen, että ihminen on muiden mielestä erilainen riittää se, että hän esimerkiksi änkyttää.

Nimittäin se Ihmisiä syrjitään melko erilaisilla perusteilla yhteiskunnassamme. Oikeastaan se vain riittää, että toinen ihminen on erilainen kuin toinen. Samoin se että ihminen ajattelee jostain asioista eri tavalla kuin toinen oikeuttaa syrjimiseen ainakin joidenkin ihmisten mielestä. Eli näistä ihmisistä kaikki, jotka ovat heidän kantaansa vastaan saavat luvan lähteä ja se siitä. Kun puhutaan syrjimisestä, niin syrjinnän uhriksi joutuneen on jostain syystä hirveän vaikea lähteä kertomaan tällaisesta asiasta muille, koska “me itse päätämme siitä, kenen kanssa vietämme aikaa”, ja tietenkin se asia varmaan tuo jokaiselle meistä erittäin huonoja mielikuvia siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei sitten ole toiselle mieliksi.

Jokainen joka on ollut jossain työyhteisössä tai muussa laitoksessa tietää sen, että välillä eteen tulee tilanne, missä työnjohtaja ikään kuin ottaa sellaisen roolin, että hän saa määrätä kenen kanssa toinen on, ja jos itse satut olemaan eri mieltä tällaisen työnjohtajan kanssa, niin silloin varmasti saat siitä myös kuulla. Eli kun puhutaan vallasta sekä vallan käytöstä, niin silloin saattaa joku, jolla on yhteisössä valtaa käyttää sitä puhtaasti toisten käskyttämiseen.

Kun ajatellaan esimerkiksi Donald Trumpin mielipiteitä siitä, millaisia ihmisiä mielisairaalaan on suljettu, niin hän kutsui näitä ihmisiä eläimiksi. Se sitten varmaan oli asia, mikä miellytti joitakin ihmisiä, koska tällainen sanamuoto sitten oli ikään kuin lehdistön lempilapsena. Se miten lehdistö muuten suhtautuu Trumppiin on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä häntä osataan haukkua ja syyllistää, mutta sitten kun eteen tulee tilanne, missä joku henkilö kokee jotenkin tarvetta saada esimies paikalle, niin silloin tuota miestä varmasti osataan kysellä. Ja silloin hänen nimiinsä kyllä vannotaan.

Tässä mieleeni tulee muuten sotapoliisi. Jos esimies joutuu jonkinlaisen vastustamisen kohteeksi, niin silloin tämän järjestön edustajat saadaan paikalle muutamassa sekunnissa. Mutta jos esimies sattuu olemaan esimerkiksi juovuksissa tai muuten käyttäytymään sopimattomasti, niin silloin koko maailmasta ei löydy tuota sotilaallisen kurin valvojaa. Joten tätä tilannetta voidaan kyllä sitten verrata siihen, miten lehtimiehet kohtelevat Donald Trumpia.

Mutta kun ajatellaan sitä, että kun ihminen suljetaan yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä hänessä nähdä kuin negatiivisia asioita, niin se saattaa tehdä hänestä tehokkaan yhteiskunnallisen uudistajan. Tuolla asialla viittaan erääseen “Anna O”hon, joka Sigmund Freudin potilaana ikään kuin uudistui, ja hänestä tuli tehokas yhteiskunnallinen uudistaja. Tuolloin kyllä ihmiset mielellään käsittelevät tilastoja niin, että tällaiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ja suutari pysyköön lestissään, eikä psykiatrisilla potilailla ole oikeutta palata yhteiskuntaan. Tuolloin unohdetaan se, että tällaiset tapaukset motivoivat nimenomaan Sigmund Freudin kaltaisia huippuja tutkimaan sekä kehittämään uusia tapoja kuntouttaa potilaita.

Mutta sitten kun sitten lähdetään puhumaan Helsinki Pridestä, niin kuten alussa kirjoitin, niin tällaisia tapahtumia tarvitaan myös siksi, että ymmärretään se, että jokainen ihminen maailmassa on jollain tapaa erilainen kuin muut. Se että joku Jammu Siltavuoren kaltainen ihminen on tehnyt kauheita asioita ei varmaan ole tapaus, mitä pitäisi mitenkään erityisesti yleistää. Eli suurin osa edes pedofiileistä ei ole Jammu Siltavuoren kaltaisia.

Kun puhutaan negatiivisista asioista, niin kyllä ihmetyttää, miten niitä voidaan surutta käyttää yleistämiseen. Mutta tietenkin kun esimerkiksi joku sattuu joskus muuttumaan psykiatrisesta potilaasta Anna O:n tapaan, niin silloin kyse onkin “vain jostain yksittäisestä tapauksesta”. Eli miksi kaikki maailman seksuaaliset vähemmistöt niputetaan joidenkin yksittäisten negatiivisten tapausten mukaan, mutta jos vaikka puhutaan sellaisista asioista, kuin ihmisen oikeudesta kantaa aseita, niin silloin sellaiset massamurhaajat ovatkin vain yksittäistapauksia.

Olisiko meidän ehkä mietittävä sitä, että onko joku asia sitten mennyt väärin, kun lehdistö juhlallisesti ilmoittaa jonkun ihmisen olevan esimerkiksi mielenterveyspotilas, vaikka asian pitäisi ainakin lain mukaan olla salainen, mutta ehkä näillä toimittajilla on sitten joku lähde jossain psykiatrin vastaanotolla, kun niin nopeasti saavat nuo diagnoosit tietoonsa.

Kun puhutaan diagnoosista, joka on tehty ilmeisesti pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin silloin voidaan kyllä kysyä suoraan, että onko kyseessä edes oikeasti ihminen, jolle on tehty mitään diagnoosia, kun se niin nopeasti on tullut lehdistön tietoon? Tai sitten jokainen tappo, mikä suomessa tai maailmalla tapahtuu on jonkun psykiatrisen potilaan tekemä, tai ainakin näissä hyvin ikävissä tapauksissa korostetaan aina jostain syystä sitä, millainen mielenterveys tapaus tämäkin tekijä oli. Eikä edes kysytä sitä, että onko hän käynyt hoidossa?

Mutta samaan aikaan esimerkiksi poliisimies, joka on saanut 13 vuoden tuomion huumekaupoista onkin jo sitten vapaa kulkemaan, ennen kuin hän on edes päässyt istumaan tuomiotaan. Eli kyseessä on ilmeisesti jotenkin väkivallaton huumekauppias, joka ei koskaan ole edes ketään käskenyt periä saatavia väkivalloin.

Onko lihavuus aina ihmisen oma valinta?

Onko lihavuus aina ihmisen oma valinta?

Kun tätä seuraavaa tekstiä luette, niin se mitä siinä lukee, saattaa tuntua hyvin pahalta. Eli lihavuus ei ole aina ihmisen oma vika, vaikka niin halutaan välillä uskoa. Tutkijan työ on pikkutarkkaa todisteiden sekä dokumenttien tarkastelua, eikä kyseinen työ sovi aivan jokaiselle ihmiselle.

Me kaikki haluamme olla joskus väärässä, ja toivoa että jonkun asian takana ei ole rikosta. Mutta tutkijoiden työnä on selvittää asioita myös silloin, kun ne eivät ketään miellytä. Joten tässä vaiheessa sanon, että tällaisissa tapauksissa, mitä seuraavassa tekstissä kuvataan on tutkijan selvitettävä se, miksi henkilö istuu kotonaan, ja polttaa tupakkaa ketjussa?

Onko henkilön tarkoitus ehkä rangaista itseään jostain asiasta, jolle hän ei ehkä ole todellisuudessa voinut mitään? Vai onko hänen elämänsä valopilkku sitten se savuke, joka palaa aina hänen kädessään? Eli miksi ihminen on ajanut itsensä sellaiseen tilanteeseen, että hän ei enää kykene mitään muuta tekemään kuin syömään sekä polttamaan ketjussa tupakkaa?

Tai miksi joku jää neljän seinän sisälle ja syö itsensä kuoliaaksi, vaikka ennen on ollut kovin urheilullinen? Eli tutkijan tehtävä on selvittää se, mikä on syynä tällaiseen negatiiviseen elämäntapamuutokseen, joka vie ihmisen melko varmasti ennenaikaiseen hautaan. Ja vaikka tämä henkilö olisi muiden mielestä hyvinkin negatiivinen ihminen, niin silloin kuitenkin pitää muistaa, että joku ehkä hyvinkin traumaattinen kokemus on saattanut tehdä hänestä negatiivisen ihmisen.

Tässä kirjoituksessa käsitellään lihavuutta lähinnä psykosomaattisten vaivojen eli pelkotilojen näkökulmasta. Tietenkin esimerkiksi tietyt kipu- ja psyykenlääkkeet saattavat aiheuttaa sen, että henkilö alkaa syödä ikään kuin holtittomasti. Syy tähän on se, että erityisesti opiaatteja ja puudutteita sisältävät lääkkeet voivat aiheuttaa vatsalaukun puutumista. Tuolloin ihminen saattaa ruveta syömään valtavia annoksia ruokaa.

Lihominen on asia, mikä aina välillä nousee puheenaiheeksi, ja kun keskustellaan siitä mistä lihominen johtuu, niin syynä siihen on yksinkertaisesti liika syöminen suhteessa liikuntaan. Joskus syy siihen, miksi henkilö ei ikään kuin osaa syödä oikein johtuu siitä, että hän on lapsena tai nuorena kokenut voimakasta ahdistusta jossain liikuntatapahtumassa saattaa johtaa siihen, että henkilö alkaa pelätä liikuntaa kokonaisuudessaan.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että lihavuus ei kuulu länsimaiseen kulttuuriin ainakaan tällä hetkellä. Sen takia se, että ihminen ei yllättäen enää liiku tarpeeksi pitäisi selvittää jossain, koska omaan kotiin linnoittautuminen saattaa olla merkki esimerkiksi voimakkaasta pelkotilasta, mikä liittyy ulos menemiseen.

Tietenkin aina välillä käy niin, että ihminen lihoo jonkun sairauden tai siihen kuuluvan lääkityksen takia, mutta jos lihomisen syy ei ole lääkityksessä, ja ihminen on aina ennen halunnut käydä ulkona ja ollut urheilullinen, niin silloin saattaa syynä lihavuuteen olla esimerkiksi pelkotila. Se mikä aiheuttaa pelkotilan saattaa olla esimerkiksi pahoinpitely tai voimakas uhkaus. Tai sitten henkilö on nähnyt jotain sellaista, mikä aiheuttaa niin sanotun traumaattisen stressireaktion.

Eli jostain syystä ihminen ei enää ole uskaltanut käydä vanhalla punttisalillaan tai jostain on jäänyt suuri osa liikunnasta pois kuvioista. Tuolloin kannattaa asiasta puhua hyvin vakavasti jonkun ihmisen kanssa, koska jos esimerkiksi ihmisen tärkeä liikuntaharrastus jää pois, ja hän alkaa lihoa voimakkaasti, niin tuolloin voi syynä olla esimerkiksi uhkailu, mitä tuollainen näennäisesti ilman syytä lihova henkilö on kokenut, tai sitten tuota henkilöä on syrjitty jossain paikassa.

Silloin voi into liikuntaan laskea huomattavasti, ja tuolloin kyseessä voi olla oikea rikos, mistä pitäisi käydä ilmoittamassa poliisille. Eli jos ihminen on pahoinpidelty esimerkiksi tutulla lenkkipolulla, niin silloin saattaa into lähteä ulos olla erittäin laimeaa. Ja yleensä pahoinpitely tai muu vastaava toiminta paljastuu sen kautta, että henkilö ikään kuin linnoittautuu kotiinsa

Ilmastosta sekä erityisesti lentämisestä, eli miksi lentäminen on niin lähellä ihmisten sydäntä?

Ilmastosta sekä erityisesti lentämisestä, eli miksi lentäminen on niin lähellä ihmisten sydäntä?

Lentomatkustaminen tuntuu olevan lähellä joidenkin ihmisten sydäntä, kun kaikkea älylaitteiden sekä muiden matkustusmuotojen kuten Interrail-matkojen päästöjä verrataan nimenomaan lentomatkustamiseen. Samoin esimerkiksi virkamiesten matkojen hintoja on verrattu niin, että niissä suositaan lentomatkustamista. Joten miksi näin on?

Jos ajatellaan henkilöä, joka käy kerran vuodessa lomalla jossain Kanarialla, niin silloin hänen kohdallaan henkilökohtainen lentomatkustaminen varmasti aiheuttaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin normaali elämä, ja se minua hiukan myös on ihmetyttäny, että miksi esimerkiksi betonin tuotannosta syntyvää hiilidioksidin määrää on tietenkin verrattu lentomatkustamiseen?

Mikäli lentäminen on oikeasti niin kauhean mukavaa, niin varmasti syynä siihen ovat erilaiset turvatarkastukset ja muut mukavuudet, mutta kun ajatellaan esimerkiksi juuri Interrail-matkaa, niin siinä yleensä motiivina on halu nähdä Eurooppaa. Eli tuolloin näkee myös muuta kuin vain sen kohteena olevan kaupungin, ja se on ihan mukava kokemus, muuten paitsi että niskat tulevat kipeäksi.

Mutta joskus mietin sitä, että mitä jos joku ihminen valitsee laivan, junan tai bussin siksi, että hän on vainoharhainen. Tai ehkä joku kokemus tuolla lentokoneessa on saanut henkilön siirtymään muiden liikennevälineiden käyttäjäksi. 

Jos mietitään sitä, että mistä syystä esimerkiksi joku hiukan nuhjuisen oloinen nuori saattaa valita laivan tai junan sekä bussin matkantekovälineeksi saattaa joskus johtua siitä, että tietyt ihmiset pelkäävät noita lentokenttien turvatarkastuksia. Jos minulla sattuisi olemaan esimerkiksi riitoja joidenkin lainvalvojien kanssa, niin silloin varmasti en käyttäisi tuota lentokonetta, koska siellä voidaan henkilö ohjata hyvin helposti ylimääräiseen turvatarkastukseen.

Eli mikäli sattuisin käyttämään jotain muuta välinettä matkustamiseen, niin silloin en ehkä saisi kohdata niitä kaikkia mukavia asioita, joita joku ihminen voi minulle järjestää soittamalla poliisiasemalle nimissäni jotain uhkauksia. Mutta ehkä nämä kaksi viimeistä kappaletta ovat sellaista vainoharhaista pohdintaa asiasta, mikä ei ehkä ole niitä suurimpia ongelmia maailmassa.

https://yle.fi/uutiset/3-10832413

Tuomioistuimista sekä rangaistuksen filosofiasta.

Tuomioistuimista sekä rangaistuksen filosofiasta. 

Vankilan tehtävä yhteiskunnassa on rangaista ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Ja joidenkin hyvin rumien päätelmien tai väittämien mukaan vankilan ainoa tehtävä olisi pitää poliisit kaidalla tiellä. Kun tätä asiaa tarkastellaan "Tapaus Aarniona" tunnetun oikeudenkäynnin kautta, niin voidaan sanoa, että tässä tapauksessa kulminoituu se, että "haluaisin uskoa toisin".

Haluaisin uskoa, että Aarnio olisi vain pelinappula pelissä, mitä "isot pojat" pelaavat. Haluaisin uskoa hänen syyttömyytensä olevan totta, mutta tämä tämänpäiväinen tuomio on asia, mikä takuulla saa aikaan mietteitä siitä, että mikä on sopiva tapa keskustella tällaisista asioista, missä poliisimies joutuu syytteeseen. Aarnion tuomioon saattaa vaikuttaa muutama uutinen, missä poliisi on hävittänyt pidätys tai kiinniottoa koskevan raportin Kyseinen toiminta oli ehkä tarkoitettu osoittamaan sitä, että poliisilla on käytössään erilaisia otteita oman toimintansa tueksi.

Mutta kuten olemme huomanneet, niin tällainen toiminta ei oikein koskaan vakuuta sillä että henkilö olisi syytön, joten tietenkin erilaisten pelottelu- tai muiden menetelmien käyttö ei ole sellaista, että sitä voidaan pitää aiheellisena. Kun keskustellaan siitä, että tietenkin virkapukua käyttävien henkilöiden pitää edustaa virkaansa sekä valtiota, niin tietenkin tuolloin ihmisellä on oltava tietty asenne omaa työtään kohtaan.

Kuitenkin pitää huomioida se, että Gestapo kuuluu historiaan. Se että Gestapo tuomitsi itse pidättämänsä ihmiset teki siitä tietenkin hirvittävät tehokkaan. Mutta samalla tuo järjestö on muuttunut mielivallan synonyymiksi. 

Poliisin sekä asevoimien tehtävä on puolustaa valtiota sekä lakia, eli noiden laitosten tehtävä ei ole olla itsetarkoituksellisesti itseään varten tapahtuvaa toimintaa. Noiden laitosten olemassaolo riippuu siitä, mitä valtiovalta päättää niiden toiminnasta. Kun tämän "tapaus Aarnion" kohdalla ollaan seurattu lehdissä tapahtuvaa kirjoittelua, niin silloin tällöin voisi henkilöllä joka kirjoittaa tapauksesta olla sellainen asia mielessä, että kaikki tapaukset ratkaistaan oikeudessa.

 Kun muut kuin ne, jotka ovat olleet oikeussalissa tai päässeet katsomaan todisteita lukevat tapauksesta, niin he ovat sen tiedon varassa, mitä lehtimies jakaa. Tutkijoiden työtä voidaan pitää saivarteluna, ja pilkun tuijottamisena, mutta kuitenkin meidän pitää muistaa se, että tutkijoiden työ on hyvin pikkutarkkaa, eikä siinä voi tehdä suurpiirteisesti mitään päätelmiä.

 Eli kun esimerkiksi keskiaikaista karttaa tutkitaan, niin sen aitous pitää varmistaa erilaisille menetelmillä. Ja sitten tietenkin pitää huomioida se, että kyseisen kartan kuva on ehkä vaihdettu tai osia siitä on muutettu.Siksi tutkijan pitää olla erittäin tarkka tutkiessaan maalien sekä kankaan tai paperin koostumusta.

Se että ihminen haluaa uskoa toisesta vain hyvää, voi kostautua jossain vaiheessa elämää. Kun tuota tapausta koskevaa uutisointia tarkastellaan tarkemmin, niin siinä nostettiin esiin lähinnä sitä, kuinka paljon Aarniota oli uskottu. Tai kuinka paljon hän sai vapauksia tai kuinka hän pääsi vapaaksi. Mutta noihin juttuihin liittyy yksi asia, mitä niiden kirjoittajat eivät ole ehkä käsittäneet. Joku saattaa pitää niiden sävyä uhkaavana, eikä se että oikeus vapauttaa syytetyn ennen tuomiota ole epätavallista.

Kuitenkin tuo Aarnion tapaus on siitä erikoinen, että esimerkiksi ilotyttöjen lausunto oli joko hyvin painava todiste, tai sitten pelkkää ilmaa. Kummasta asiasta sitten onkaan kysymys, riippuu siitä, että millainen suhde Aarnioon tuolla kirjoittajalla on. Jokaista huumepoliisia varmaan on joskus syytetty liiasta voimakeinojen käytöstä. Kaikki ovat nähneet tai kuulleet, millaisia nuo huumeiden kanssa leikkivät ihmiset ovat. Mutta jostain syystä näyttöä Aarniota vastaan on löytynyt, koska syyttäjä on syytteen aikoinaan nostanut. Eikä maassamme ole kovin yleistä että komisario sattuu joutumaan syytteeseen.

Jos keskustellaan siitä, miten tuomari päättää asioista, niin hän joutuu kuulemaan myös ne todisteet, joita hänkään ei halua kuulla. Kukaan ei halua kohdata tapausta, missä yhteiskunnan palvelija, eli poliisimies on syytteessä kovista rikoksista. Mutta sitten kun tätä viimeaikaista tapausta tarkastellaan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että joku oli käsittänyt, että tällaisesta tapauksesta tulee sitten joku kostoretki niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat pullakahvien välillä kehdanneet sanoa jotain tapaus Aarniosta.

Vaihtoehtoisesta historiankirjoituksesta

Vaihtoehtoisesta historiankirjoituksesta

Vaihtoehtoinen historiankirjoitus tarkoittaa fiktiivisiä ikään kuin romaaneja, joissa esimerkiksi joku historiallinen fakta muutetaan toiseksi. Eli vaihtoehtoisessa historiankirjoituksessa fiktiota käsitellään kuin se olisi faktaa. Ja se tekee tuosta asiasta joskus hiukan rasittavan, koska aina voidaan kirjoittaa kirjoja, joissa pohditaan aiheita tyyliin "mitä jos". Sillä voi sitten mukavasti täytellä paperia tai tietokoneen ruutua pohtimalla sitä, että mitä jos vaikka Toista Maailmansotaa ei olisi syttynyt ollenkaan, koska eräs korpraali sattui kuolemaan jossain taisteluhaudassa.

Kun historiaa tutkitaan oikeasti, niin silloin tutkimustulos ei ehkä miellytä yhtään ketään. Edes tutkija itse ei ehkä pidä tuloksista, mitä hän saa tutkiessaan arkistoa. Mutta kuitenkin tutkijan työhön kuuluu tehdä työnsä noudattaen hyvää tutkimustapaa. Eli hän ei saa ryhtyä väärentämään todisteita tai muuttelemaan asiakirjoja siksi, että niissä puhutaan asioista, mistä hän ei satu pitämään. Mutta tutkimuksen tarkoitus on tuottaa oikeaa faktaan perustuvaa tietoa.

Historian tutkimuksessa avainasemassa on se, että esimerkiksi sota tapahtumista etsitään molempien osapuolten kirjoittamaa tietoa. Kummaltakin puolelta peräisin olevia virallisia raportteja vertaamalla tutkijan on yritettävä muodostaa kuva siitä, mitä on tapahtunut. Ja tuolloin pitää aineistoa hankkia useista lähteistä. 

Jos otetaan esimerkiksi tutkimus, joka tehdään Talvisodasta, niin valtion virallisten arkistolähteiden lisäksi voidaan käyttää sanomalehtien arkistoja tai muuta julkista aineistoa, joka voi olla vaikka kaksi kirjaa joista toisen on kirjoittanut ehkä suomalainen ja toisen venäläinen kirjoittaja. Tuolla tavoin voidaan muodostaa kuva siitä, millainen asenne tuossa toisessa maassa on tähän tapahtumaan. 

Eli voidaanko esimerkiksi sieltä hankittuun lähdemateriaaliin oikeasti edes luottaa, vai onko mahdollista että noita raportteja on suuressa määrin vääristelty. Eli neuvostoliiton johtaja Stalin ei hyvällä katsonut epäonnistujia, joten siksi saattoi upseeri kirjoittaa väärennetyn raportin välttääkseen teloituksen. 

Kun arkistoja tutkitaan, niin tutkijan pitää myös huomioida se, että raportit voivat olla vääristeltyjä tai suorastaan väärennettyjä. Väärennettyjen raporttien tarkoitus voi olla esimerkiksi tehdä propagandaa noiden tutkijoiden kautta.

Tuolloin tutkijan ja muiden pitää muistaa sellainen asia, että kukaan ei ole vastuussa siitä, mitä tapahtui ennen kuin hän on syntynyt. Samoin tutkija on riippuvainen siitä mitä hän sattuu dokumenteissa näkemään. Se että joku ehkä satoja vuosia sitten elänyt henkilö on vääristänyt dokumentin, tai kirjoittanut valheellisen raportin ei ole tutkijan itsensä syytä. 

Tutkimus ei ole demokratiaa, eli tutkimustuloksia ei luokitella oikeaksi tai vääriksi lippuäänestyksillä. Ja on valtion viranomaisten asia, jos ne haluavat salata jotain tutkimuksia, mutta jos vastaavia raportteja löytyy muualta, ja tuo muu taho joka ei ole sidoksissa tutkijan omaan valtioon pitää niitä julkisina, niin silloin ne voi julkistaa. 

Historia on aina jonkun kirjoittamaa, ja yleensä historiankirjoituksen tehtävänä on palvella jonkun tahon omia tarkoituksia. Eli se ei koskaan ole aivan sitä, mitä todella on tapahtunut. Ja tässä kohtaan yleensä joku tutkija vetoaa raportteihin tai dokumentteihin, joita on löytynyt jostain pölyisestä arkistosta, unohtaen autuaasti sen, että nuo raportit ovat saattaneet olla tekaistuja. Ja jos raportin tekaisinana on kuningas tai muu valtion johtaja, niin silloin niissä varmasti ovat sinetit ja muut tunnisteet aivan oikein, eikä niistä muutenkaan löydy mitään huomautettavaa.

Aina välillä törmätään sellaiseen tapaan kirjoittaa historiasta, tai kommentoida historiallisia faktoja, että siinä oikeastaan pitäisi jonkun mennä väliin. Nimittäin päätökset tehdään aina sen mukaan, mitä tietoa milloinkin on ollut käytettävissä, ja jos ajatellaan esimerkiksi Talvisotaa, niin tietenkin aina voidaan kysyä, että mitä jos Paasikivellä olisi ollut  tuolloin syksyllä 1939 käytössään kirja "Talvisota 1939-1940", mikä on painettu vuonna 2016.

Kuitenkin sattuneista syistä vuonna 1939 ei tuota vuonna 2016 painettua kirjaa ollut saatavilla, joten Suomen hallitus oli sen tiedon varassa, mitä se sattui saamaan. Ja voitteko kuvitella saimme pitää itsenäisyytemme. Toki on ihmisiä, joiden mukaan Neuvostoliitto ei olisi Suomea miehittänyt, vaikka emme olisi lähteneet sotaan, mutta kuitenkin joskus tulee mieleen sanoa se, että tehty mikä tehty. 

Tehtyä päätöstä sekä sitä seurannutta toimintaa on todella vaikea perua, ja sen takia meidän nyt vain pitää lähteä siitä, että vuonna 1939 valtion johto teki päätöksen, mikä johti sotaan. Eli meidän sukupolvemme ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa, eikä kukaan meistä voi vaikuttaa asioihin, joita on tapahtunut ennen syntymäämme.

Kuten historiasta tiedämme, niin parasta ja osuvinta viisautta jokaisessa päätöksessä, mitä valtion johdossa tai yhtään missään on tehty on se jälkiviisaus. Siitä hyvänä esimerkkinä on ihminen, joka ajaa kolarin ja lähtee sitten miettimään että "mitä jos en olisi sinä aamuna ottanut autoa". Tuollainen asia on tietenkin loistava ajattelun aihe, silloin kun itse on tullut eteen kolmion takaa, ja joutuu peltikolaria maksamaan.

Tai mitä jos Nokia Oy ei olisi palkannut Ellopia toimitusjohtajaksi, ja ryhtynyt tekemään markkinointia sillä tavoin, että se nyt kaupassa oleva puhelin olisi se paras. Eikä niin että tulevaisuudessa sitten tulee se "oikea puhelin". Siitä asiasta nyt on sitten turha ruveta keskustelemaan. Olisiko ehkä niin, että meillä vielä olisi se Nokia Oy ja matkapuhelimet suomalaisessa omistuksessa?

On olemassa tapa kirjoittaa historiaa, mikä varmasti ottaa ihmisiä välillä päähän. Sitä kutsutaan nimellä "vaihtoehtoinen historiankirjoitus". Tuolloin esimerkiksi keskustellaan siitä, että mitä jos vaikka Iso-Britannialla ei olisi ollut käytössään Spitfire hävittäjiä tai tutkalaitteita, kun Toinen Maailmansota alkoi, ja mitä jos vaikka Churchillia ei olisi koskaan syntynyt? Se sitten varmaan saa aikaan mitä upeimpia näkemyksiä siitä, kuinka meillä voisi asiat olla. Tai ehkä meidän pitäisi ryhtyä pohtimaan sitä, että mitä jos dinosaurusten tuhon aiheuttanut meteoriitti ei olisikaan osunut maapalloon.

Tai se olisi osunut Tampereen kohtaan Jukatanin asemasta? Olimmeko me jotain liskoja, ja työntäisimmekö me munia lastenvaunuissa ja olisimmeko me oikeastaan Velociraptoreita? Ja kuinka pitkälle meidän käyttämämme tekniikka tai yhteiskunta olisi kehittynyt, jos tuota joukkotuhoa ei olisi tapahtunut? Niitäkin asioita voi miettiä jokainen. Mutta fakta on se, että erään meteoriitin ansiosta olemme tällä hetkellä dominoivin laji, mitä planeettamme historiassa on koskaan ollut. Eikä Nokia ole enää suomalaisessa omistuksessa, koska sen johto noudatti väärää markkinointistrategiaa.

Olisiko naisten johtama maailma parempi paikka elää?

Olisiko naisten johtama maailma parempi paikka elää? 

Kuten tiedämme, niin aina välillä tämä kysymys nousee esiin, kun puhutaan vallankäytöstä. Ja aina silloin tällöin minun mieleeni tulee se, että oliko esimerkiksi Margaret Thatcher oikeastaan kovin pehmeä tai onko Theresa May ollut yhtään sen kummempi johtaja kuin kukaan mieskään? Kun mietitään esimerkiksi naisten toimintaa poliisissa tai asevoimissa, niin voidaan kysyä, että ovatko he sitten tuoneet sitä paljon puhuttua pehmeyttä vallan tai aseman käyttöön?

Tai sitten kun katsotaan esimerkiksi historiallisia naishahmoja, jotka ovat käyttäneet virallisesti valtaa valtiossaan, ja näistä hahmoista voidaan mainita tietenkin Englannin kuningatar  Elisabeth I (1533-1603) ja Tanskan kuningatar Margareeta I (1353-1412) , niin silloin kyllä voidaan helposti sanoa, että he eivät ainakaan pehmo-otteisiin olleet valtioita johtaessaan syyllistyneet. Jos ajatellaan valtaa, niin se kyllä varmasti turmelee ihmisen sukupuoleen katsomatta, ja esimerkiksi vallan käyttö työpaikalla johtaa valituksiin sekä nais- että miespuolisista esimiehistä.

Tässä tietenkin voisin sanoa, että myös alaisina on huonoa työtä tekeviä naisia ja miehiä, eli myös työpaikalla tapahtuva kovistelu on tietenkin nykyään sukupuolineutraali ilmiö, eikä esimerkiksi naisilta ole humalassa esiintyminen työtehtävissä yhtään sen vieraampaa kuin miehiltä. Jos muistellaan esimerkiksi nimellä "Neitsytkuningatar" tunnetun Elisabeth I tapaa mestauttaa entisiä kumppaneitaan, niin hän ei varmaan ole ollut mitenkään sen hellävaraisempi kuin isänsä Henrik VIII oli.

Eikä esimerkiksi Skotlannin kuningatar Maria Stuart kovin pehmo alamaisiaan kohtaan ollut. Jos ihmiset ajattelevat että hänet teloitettiin siksi, että hän on ollut jotenkin julma alamaisiaan kohtaan, niin silloin ollaan väärässä. Maria Stuart tuomittiin kuolemaan, koska hänellä oli aikomus surmata Elisabeth I, sekä kaapata vallan Englannissa.

Muuten suuri osa ihmisistä sekoittaa nämä kaksi henkilöä eli Elisabeth I sekä Maria Stuartin sarjamurhaaja Erzsébet Báthoryyn (1560-1614), joka tunnetaan siitä, että hän otti kylpyjä uhriensa verellä täytetyssä ammessaan, ja surmasi nuoria tyttöjä, jotta voisi valuttaa heidän verensä tuohon rituaaliin.

Se onko tuo rituaali sitten todellinen on jäänyt avoimeksi. Saattaa olla niin, että hänen vihamiehensä kehittivät tuon tarinan, jotta ihmiset alkoivat vihata Báthorya. Ja ehkä tuo pidätys johtui siitä, että nuo pidättäjät halusivat hänen maansa itselleen. On ilmeisesti totta, että Báthory oli sarjamurhaaja, mutta se ei varmaan ollut syy pidätykseen, että hän teki mitä teki. Hän ei ollut ainoa 1500- ja 1600 lukujen linnanherra, joka syyllistyi raakoihin rikoksiin sekä aiheettomaan julmuuteen työssään.

Toisaalta tuo linna on melko suuri, joten saattaa olla niin, että Erzébet ei ollut tietoinen kaikista asioista, mitä hänen talossaan tapahtui. Eli olisiko jotkut näistä teoista tapahtunut kuitenkin jonkun muun aloitteesta kuin Erzébetin itsensä. Ja johtuiko tuo Prinssi Thurzon määräämä aresti siitä, että hän epäili, että joku muu oli syyllinen oikeastaan ainakin osaan noista murhista. Syy miksi Báthoryä vihataan johtuu siitä, että hänellä ei ollut sukulaisia valtion johdossa.

Mestaukset eivät olleet vieraita myöskään Elisabeth I:lle, joka kuitenkaan ei ole saanut samaa kohtelua kuin Báthory historian kirjoittajien taholta. Tämä johtuu ilmeisesti siitä että Báthory oli alhaisemmassa asemassa omassa valtiossaan kuin Elisabeth I.

Mutta se että hän jäi teoistaan kiinni tietenkin edesauttoi noita ihmisiä, jotka halusivat hänen maansa itselleen. Nimittäin Erzébet Báthory oli leski, jolla oli täydet linnanherran valtuudet, ja siksi häntä kadehdittiin. Samoin Unkarin kuningas oli lainannut rahaa Erzébetin mieheltä, ja jos sattuisi käymään niin, että tuo nainen olisi todettu syylliseksi johonkin rikokseen, niin silloin ei Unkarin kuninkaan olisi tarvinnut maksaa lainaa takaisin. Ja joidenkin ihmisten mieliin saattaa tulla esimerkiksi Temppeliherrojen tapaus, missä Ranskan kunigas Filip IV "Kaunis" määräsi temppeliherrat pidätettäviksi sen jälkeen kun hän oli heiltä rahaa lainannut.

Erzébet Báthoryn loppu tuli sitten siksi, että eräs Thurzo niminen prinssi sitten hänet pidätti, ja sen jälkeen tuo nainen suljettiin erääseen linnansa huoneeseen, ja sen ovi muurattiin kiinni. Se miksi Thurzo pidätti Bathoryn ei johtunut siitä, että tämä oli surmannut palvelijattaria, joita hän oli kutsunut luokseen linnaansa. Tuohon aikaan palvelijoita kohdeltiin melko huonosti, ja monet heistä saivat surmansa isännän  tai emännän suorittaman pahoinpitelyn seurauksena. Se että eräs uhreista oli aatelinen sai sitten Thurzon aloittamaan tutkimukset.

Jos ajatella Erzébet Báthoryn roolia naisten vallankäytön historiassa, niin ehkä hänen julmuuttaan on kuitenkin ylikorostettu. Muutkin linnanherrat ja -herrattaret surmasivat ihmisiä eikä Thurzolle itselleen kidutus ollut mitenkään vierasta. Kuitenkin syy siihen, miksi Erzébet Báthoryä vihataan ja häntä syytetään edelleen verisistä kylvyistä johtuu ilmeisesti siitä, että hän on nainen. Se että hänen kaltaisiaan ei kovin montaa tapausta historiasta, johtuu siitä että koko maailman historiassa ei ole ollut kovin montaa linnanherratarta, joilla olisi samanlaiset mahdollisuudet ja valtuudet tehdä mitä huvittaa.

Einstein ei mitannut valon nopeutta.

Einstein ei mitannut valon nopeutta. 

Kun puhutaan valonnopeudesta, niin valonnopeuden mittasi aikoinaan Albert Abraham Michelson niminen mies. Albert Einstein on suhteellisuusteorian isä, mutta valonnopeuden mittaamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä, vaikka hän käytti Michelsonin tuloksia erityisen suhteellisuusteoriansa tukena. Valonnopeus on vakio tyhjässä sekä niin sanotussa suorassa avaruudessa, mutta kuten tiedämme, niin aikoinaan Albert Einstein osoitti, että valo reagoi painovoimaan. Valonnopeus tarkoittaa fysikaalista vakiota, kun taas erikseen kirjoitettu valon nopeus tarkoittaa nopeutta millä valo kulkee. Michelson osoitti että nopeus on vakio, ja hänen tuloksensa olivat erittäin tarkkoja, mutta kuitenkin kun käyttöön on saatu uudempia sekä tarkempia laitteita, niin voidaan sanoa, että väliaineella sekä sironnan nimellä kutsutulla ilmiöllä on vaikutusta valon nopeuteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_Abraham_Michelson

Siitä onko valonnopeus oikeasti vakio, joka voidaan yleistää joka paikassa on asia, mistä voidaan keskustella. Suurimmassa osassa tapauksia, missä valonnopeutta tarvitaan ei pienillä muutoksilla tuossa nopeudessa ole mitään väliä, mutta koska kyseessä on suure, mitä käytetään hyväksi monissa mittauksissa, niin sanoisin, että äärimmäisiä etäisyyksiä käsittelevissä astronomisissa mittauksissa pienilläkin muutoksilla on vaikutusta, jos voidaan ajatella, että muutos tapahtuu tuhansia miljardeja kertoja jollain matkalla, jonka pituus on tuhansia miljardeja valovuosia. 

Valon nopeus siis vaihtelee sen mukaan, millaisessa väliaineessa tai millaisen kappaleen lähellä se kulkee. Eli toinen valon nopeuteen vaikuttava voima on painovoima, joka aiheuttaa muutoksia valon nopeuteen. Ja musta aukko voi imeä valon itseensä tai muuttaa sen nopeutta hyvinkin radikaalisti, mutta normaalisti valon nopeuden muutokset eivät merkitse mittauksissa yhtään mitään, mutta kun mitataan matkoja, jotka ovat miljardeja valovuosia, niin silloin pienetkin muutokset valon nopeudessa tuovat mittauksiin valtavia virheitä tai poikkeamia teoreettisten tulosten sekä todellisuuden välille. 

Eli kun avaruus ikään kuin kaareutuu painovoimakeskipisteen ympärillä, niin tuolla pisteellä on vaikutusta valon nopeuteen. Tämän takia esimerkiksi musta aukko vetää valoa puoleensa. Mutta tuo sama ilmiö on nähtävissä esimerkiksi jopa Auringon kaltaisten tähtien ympärillä, ja siksi esimerkiksi Merkuriuksen kiertoaikaa ei voida laskea niin, että teoreettinen luku vastaisi todellisia mittaustuloksia.

Eli Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria, joka pätee vain suorassa avaruudessa ei kykene vastaamaan kysymykseen kappaleen nopeudesta kaareutuvassa maailman kaikkeudessa. Joten sen takia on olemassa suppea tai erityinen suhteellisuusteoria. Tuon teorian avulla lasketaan kappaleiden liikkeitä kaarevassa maailmankaikkeudessa.

Ja mistä muuten tiedän, että valon nopeus ylittyy sen syöksyessä mustaan aukkoon? Siitä että Isaac Newtonin mukaan kappale syöksyy massan keskipisteeseen kappaleen pinnalla vallitsevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Eli koska edes valo ei pääse tästä kappaleesta pakenemaan, mikä tarkoittaa että pakonopeus sen pinnalta on suurempi kuin valonnopeus.

Kuitenkin valonnopeus muuttuu aina välillä kun se kohtaa esimerkiksi väliaineen, niin silloin sen nopeus hidastuu, ja tuollainen väliaine voi olla vaikka interplanetaarinen sumu. Tai väliaineena voi toimia esimerkiksi äärimmäisen kylmä jääkuutio, missä vesi on jäähdytetty lähelle absoluuttista nollapistettä, koska tuolloin tämä vesikuutio on äärimmäisen stabiili, eikä muu säteily tai fysikaalinen ilmiö häiritse neutriinojen havainnointia. Sen takia nämä ilmaisimet on sijoitettu syvälle maan sisään, missä ne ovat täysin suojassa muulta kuin niiltä hiukkasilta, joita niiden pitää havainnoida.

Kun neutriino osuu ilmaisimeen nähdään sinisen valon shokkiaalto. Tuota ilmiötä käytetään hyväksi neutriinoja havainnoivien teleskooppien ilmaisimessa. Eli kun neutriino osuu ilmaisimessa olevaan väliaineeseen, niin se lähettää shokkiaallon, mikä voidaan havaita.

Kun  valonnopeutta tarkastellaan lähemmin, niin silloin pitää huomioida sellainen asia, että jos puhutaan tyhjästä avaruudesta, niin silloin täytyy muistaa, että tyhjää avaruutta ei ole olemassakaan. Avaruudessa on aina hiukkasia, ja sen takia esimerkiksi valonnopeus on hiukan alhaisempi kuin mitä se olisi tyhjiössä.

Fotonien nopeutta luonnossa rajoittaa sironnan nimellä kutsuttu ilmiö. Kun valo liikkuu avaruudessa, niin silloin se siroaa kappaleista. Tuo siroava säteily aiheuttaa sen, että fotonin nopeus on hieman alhaisempi luonnossa, kuin mitä se olisi teoriassa. Eli valon nopeus on teoriassa 300 000 kilometriä sekunnissa, mutta todellisuudessa se on 299 792 458 kilometriä sekunnissa. (Varokaa Wikipediaa, koska siellä valonnopeus on ilmoitettu yksiköllä m/s, mikä on metriä sekunnissa. Miten sellainen virhe on päässyt tapahtumaan, että Km/s on muuttunut m/s muotoon?)

Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että valonnopeus olisi oikeasti vakio, niin silloin unohdetaan usein sellainen erikoistapaus missä esimerkiksi musta aukko vetää valoa puoleensa. Kuitenkin myös esimerkiksi gravitaatiolinssi, missä erittäin suurimassainen kohde kuten galaksi, neutronitähti tai musta aukko taivuttavat valoa. Eli kuten olen alussa sanonut, niin valo reagoi painovoimaan, ja siksi sen nopeudessa on pieniä muutoksia esimerkiksi suurimassaisen tähden lähellä.

Tutkijoiden työstä sekä siitä, mitä varten heitä ei saa ruotuun

Tutkijoiden työstä sekä siitä, mitä varten heitä ei saa ruotuun

Tukijoita syytetään usein siitä, että he eivät osaa käytännön asioita ollenkaan. Silloin unohdetaan se, että ihmisaivojen kapasiteetti on rajallinen, ja kun ihminen suorittaa esimerkiksi tohtorin tutkinnon, niin hän opiskelee hyvin kapea-alaisen mutta samalla erittäin syvällisen osan jotain alaa. Eli kukaan ei koskaan osaa kaikkia maailman asioita. Ja kuten tiedämme, niin silloin voi käydä niin, että ihminen ei ehkä osaa ollenkaan mitään tavallisia asioita. Eli tutkija ei ehkä muista oman maansa ulkoministerin nimeä, koska hän ei käytä tätä nimeä ollenkaan. Mutta hän saattaa muistaa esimerkiksi jonkun aineen molekyylikaavat ulkoa.

Jos tutkijan työtä arvostellaan, niin silloin arvostelijan on osattava näyttää väittämänsä toteen. Ja todeksi näyttämis-velvollisuus syyttäjällä, niin silloin arvostelijan on myös osattava kertoa se, että mikä tuossa työssä on väärin. Eli se että tutkija sattuu käymään kapakassa ei tee tutkimuksesta huonoa. Se mikä on huonoa pitää löytyä raporteista, mitä tutkija on tehnyt, eikä siitä käykö hän viikoittain baarissa tai AA-kerhossa. Niillä yksityiselämään kuuluvilla asioilla ei ole tutkimusraporttien kanssa mitään tekemistä, Eikä se tee tutkijasta pätemätöntä, vaikka hän sattuisi olemaan muuten jotenkin boheemi.

Mikäli puhutaan siitä, että esimerkiksi etätyö alentaa hiilidioksidipäästöjä, niin varmasti silloin puhuja on oikeassa. Mutta jos vaikka etätyö on tapa sanoa, että "minulla on krapulapäivä", niin silloin varmasti se ei ole järkevää toimintaa. Kuitenkin oikein toteutettuna se varmasti on erittäin tehokas sekä ympäristöystävällinen tapa hoitaa asioita.

Eli tällöin tutkija on varmasti oikeassa väittäessään näin, ja väitteen tueksi voidaan tietenkin laskea sen energiamäärän tuottamisesta ilmakehään vapautuva hiilidioksidin määrä, jos se voimala, mistä sähkö nyt sattuu tulemaan pitää tuolloin ottaa selville, ja tietenkin se voi olla joku Sosnovyi Borin ydinvoimala, josta ei tule yhtään päästöjä. Ja tuolloin kysymys tietenkin koski sitä, että mikä on tuon energian tuottamisesta vapautuva hiilidioksidin määrä. Tutkija on aina oikeassa, koska hän saa tehtävän mihin kuuluu hiilidioksidipäästöjen arviointi, ei se mitä sitten muuten tuota aikaa on käytetty.

Tässä tapauksessa pitää huomioida se, että Sosnovyi Borin ydinvoimalassa ei ole tapahtunut onnettomuutta, joten mittausten tekoaikaan ei ole myöskään vapautunut saasteita ilmakehään. Tuolloin tietenkin voi käydä niin, että tuo onnettomuus voi tapahtua viikon päästä raportin julkistamisesta, mutta silloin ei asialle voi enää tehdä mitään. Ja tutkija sitten on vastuussa siitä, että hän kertoo vain totuuden. Tuolloin pitää ymmärtää se, että tutkijan pitää nojautua faktoihin ja puhua vain siitä, mitä todella on todistettavasti tapahtunut.

Mikään tutkimuksen tekoaikaan hypoteettinen onnettomuus ei muuta sitä väittämää vääräksi, että etätyö ei saastuta. Vaikka ydinvoimala räjähtäisi tutkimuksen julkistamista seuraavana päivänä, niin tuota asiaa ei voisi kuitenkaan sisällyttää raporttiin, koska sitä ei tuon raportin tekoaikana ole tapahtunut. Eikä se tee tutkimuksesta pätemätöntä, jos jossain yhtiössä etätyö on tapa viettää krapulapäivää, koska tarkoitus on mitata saastutusta eikä sitä miten todennäköisesti joku asia sattuu tapahtumaan. 

Tutkijoiden tehtävänä on tuoda asioita julkkisuuteen myös silloin kun ne ovat valtion johdon tai niin sanotun yleisen edun vastaisia. Silloin kun puhutaan muuten siitä, että "yleinen etu vaatii", niin olisi mukava tietää, miksi yleinen etu vaatii sitä, että ihmisten pitää olla vaiti siitä, että he ovat jotain mieltä asioista. Jos tutkija tutkii rikosta, niin tietenkin silloin voi tutkinnan tulos olla sellainen, että se ei miellytä edes tutkijaa itseään, ja itsekin joskus olen kohdannut tilanteita, joissa en ole kohdannut itseäni miellyttäviä asioita.

Tutkijoiden tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, ja esimerkiksi ilmaston lämpeneminen ei ole asia, joka on ratkaitavissa kansanäänestyksillä, paitsi jos sitten lähdetään siitä, että kansanäänestyksellä saadaan jotain konkreettista aikaan nimenomaan tällä saralla. Kun ihmiset lähtevät jonkun asian perään juoksemaan, ja tietenkin tuolloin puhutaan siitä, kuinka helppo joku päätös on, niin tietenkin silloin pitää huomioida se, että asioista voikin löytyä sellaisia puolia, joita kukaan ei edes ole muistanut ajatella, ja se sitten voi aiheuttaa jossain virastossa hiukan lisää töitä.

Seuraavassa huomaamme kuinka vaikeassa tilanteessa tutkija on tällaisessa asemassa, että hän joutuu puhumaan vastoin ehkä hyvinkin yleisesti vallalla olevaa käsitystä vastaan, niin silloin voidaan asiaa pohtia miettimällä esimerkiksi Boris Johnsonin kantaa siitä, että Britannia sittenkin aloittaa uudelleen neuvottelut EU:n kanssa, niin hän varmaan tulee tätä omaa mutta ah niin jyrkkää kantaansa sorvaamaan todella paljon, jos hän sattuu sitten nousemaan Britannian johtajaksi. Eli neuvottelut varmaan kuitenkin aloitetaan, koska esimerkiksi tulleja koskevia asioita ei voida niin vain ratkaista.

Tulli- tai maahantuonti maksulla tarkoitetaan sitä, että kun tavara tuodaan ulkomailta johonkin maahan, niin siitä maksetaan vero, ja jos britti esimerkiksi nyt kuitenkin sattuu käymään Ranskassa ja ostamaan esimerkiksi kannettavan tietokoneen, niin hän varmaan kuitenkin haluaa tietää, mitä hän joutuu siitä maksamaan, kun hän tuon koneen omaan maahansa tuo. Samoin voi käydä niin, että tullimaksun joutuu maksamaan myös siitä, kun tuote viedään rajan yli, koska esimerkiksi tietokone ohjelmistoissa on lisenssejä, jotka ovat voimassa vain tietyllä alueella. Eli mistään pikkujutusta ei ole kysymys, kun lähdetään luomaan omaa valtiota.

Eli tuo maksu peritään siitä, että tuotteen turvallisuus on tutkittu tullilaboratoriossa tai tuotevalvontakeskuksessa sähköturvallisuuden osalta, ja siksi esimerkiksi EU:ssa on olemassa standardit siitä, miten tuo testi tehdään. Ja jos sitten tuo direktiivi ei ole voimassa, niin silloin tuo britti joutuisi käyttämään ostamansa sähkölaitteen laboratoriossa tarkastuksessa.

Ajatuksia Helsinki pride weekistä sekä sukupuolesta

Ajatuksia Helsinki pride weekistä sekä sukupuolesta  

Seuraava teksti saattaa olla sellainen, että kaikki eivät sitä ymmärrä tai he ovat eri mieltä kanssani, mutta silti tämän asian kirjoitan. Samoin aluksi sanon heti, että maailma on täynnä neroja, jotka kääntävät kaikkia lausuntoja miten tahtovat. Eli heille on aivan turha vastata yhtään mitään. Ja vaikka vastaisin mitä mihinkään tällaista asiaa kuin seksuaalisuutta tai seksuaalista suuntautumista koskeviin kysymyksiin, niin silloin nämä tahot vain vääntelevät vastauksia mielensä mukaan, mikä ilmeisesti on heistä erittäin hauskaa.

Helsinki on taas osoittanut olevansa edelläkävijä tasa-arvoa koskevissa asioissa, ja tässä mieleeni muuten tulee se, että miksi joku ei voi hyväksyä asioita, joille toinen ei voi yhtään mitään?Joskus aina olen muistellut sitä, että joidenkin oppilaskuntien mainosten mukaan opiskelu on ihmisen parasta aikaa, mutta samalla olen miettinyt, että kuinka moni on kokenut tuollaisessa paikassa syrjimistä sen takia, että hän on erilainen kuin muut? Kuinka moni opiskelija on kokenut syviä pettymyksiä siksi, että häntä ei ole hyväksytty sellaisena kuin hän on?

Kun tässä tätä tekstiä kirjoitan, niin olen kuullut sellaista, että jos joku opiskelija on nähty esimerkiksi jossain Gay- tai muussa vastaavassa ravintolassa, niin hänet on jätetty yksin. Se että tuolta henkilöltä ei edes itseltä ole mitään asiasta kysytty, tai tuo mahdollinen käynti tuollaisessa paikassa ei ole mitenkään edes häirinnyt opiskelua ei ole vaikuttanut siihen, että muu oppilaskunta on ikään kuin jättänyt tuon henkilön pois "kuvioista".

On paljon ihmisiä, joille tällainen pride-asia on jotenkin punainen vaate, ja välillä kohdataan sellaisia kommentteja, joissa ihminen kyselee "että tehdäänkö tällaisiin tapahtumiin luokkaretkiä". Tähän voidaan vastata, että nyt on kyllä loma-aika eikä se, mitä ihminen vapaalla ollessaan tekee on hänen oma asiansa. 

Itse ihmettelen suuresti sitä, miten ihmiset ikään kuin käyttävät tällaista asiaa hyväkseen, ja alkavat levitellä juttuja "rikollisesta". Tällainen asia varmasti tässä tapauksessa täyttää kunnianloukkauksen tuntomerkit, koska seksuaalinen suuntautuminen ei itsessään ole rikollista. Se milloin kyseessä on seksuaalirikos on laissa määrätty, ja tietenkin esimerkiksi alaikäistä esittävän seksuaalisen materiaalin hallussapito on rikollista.

Se että ihminen ei voi toista hyväksyä sellaisena kuin tämä on, niin olen kyllä sitä mieltä, että silloin on joku asia vialla. Nimittäin se että ihmistä halutaan muuttaa siksi, että joku on joskus 2000 vuotta sitten kirjoittanut johonkin kirjaan muutamia rivejä vaikuttaa melko kaukaa haetulta.

Se että esimerkiksi kirkkoa ollaan syöksemässä avoimesti fundamentalistien käsiin on mielestäni käsittämätöntä. Jos ihminen sitten lähtee kirkosta siksi, että siellä on muutama ihminen, joka ei häntä ymmärrä on tietenkin ymmärrettävää. Mutta samalla voidaan kysyä, että eikö kirkkoa kuitenkin olisi hyvä lähteä muuttamaan sellaiseen suuntaan sisältä päin, että se voisi hyväksyä myös sellaiset ihmiset, jotka ovat vähemmistöä.

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi maassamme on alettu lopulta tutkia sukupuolta tai sitä mitä tuo sukupuoliasia oikeastaan sitten tarkoittaa, niin ensimmäistä kertaa olemme huomanneet, että se mitä ennen olemme pitäneet itsestään selvänä onkin oikeastaan kaukana siitä, mitä todellisuus on. Ihmisten mieliin on tullut sellainen asia, että on olemassa kaksi sukupuolta, ja sillä selvä.

Mutta nykyinen tutkimus on todistanut sen, että on olemassa kolmaskin sukupuoli, vai onko oikeastaan puhuttava niin, että esimerkiksi trans-ihmisten fyysinen sukupuoli on kuitenkin otettava huomioon keskusteltaessa sukupuoliasioista. Eli onko oikeastaa sukupuolia kahdeksan, jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi trans-ihminen voi olla kuitenkin homo- tai heteroseksuaali. 

Tai taas voidaan ajatella niin, että esimerkiksi seksuaalinen tasa-arvo ei tarkoita vain homoseksuaalien hyväksymistä. Se että esimerkiksi on olemassa heteroseksuaaleja, joiden tapa harjoittaa seksiä on jotenkin poikkeuksellinen, saattaa olla oikeastaan vähintään yhtä kiusallista kuin homoseksuaalisuus, eikä varmaan jokainen homomies tai -nainen ole kuintenkaan toisen klooni.

Jos taas keskustellaan ihmisten oikeudesta johonkin vakaumukseen, niin tämä vakaumus ei varmaan ole kuitenkaan sellainen asia, mikä oikeuttaa toisen ihmisen loukkaamiseen sekä katsomaan muita ylen. Eli tietenkin ihmisillä on oikeus olla asioista mitä mieltä hyvänsä, mutta kun tässä muistan muutamia ihmisiä, joita olen aina välillä kohdannut elämäni aikana, niin ihmettelen sitä, miksi vain heidän mielipiteillään on merkitystä?

Kenen on vastuu, jos tekoäly tekee virheen?

Kenen on vastuu, jos tekoäly tekee virheen?

Tekoälyn kehittäminen on saanut meidät ihmiset pohtimaan sitä, että voiko tuollainen tietokone tai älykäs algoritmi saavuttaa saman älyllisen tason kuin ihminen. Eli se on saanut meidät pohtimaan sitä, että millainen laji me oikeastaan olemme, sekä sitä, että onko tulevaisuudessa tilanne se, että myös koneilla on oikeuksia sekä velvollisuuksia kuten ihmisellä on. Sekä sitä, että mikä on meidän oma suhteemme koneeseen tai luomukseen, jonka olemme itse luoneet, mutta joka kuitenkin on aivan yhtä älykäs kuin mitä me olemme.

Eli emme voisi hallita enää luomustamme kuten kaikkia muita olentoja maailmassa. Samoin sitä voimme pohtia, että mitä jos vaikka loukkaamme sellaisen tietokoneen tunteita, joka kykenee niin sanottuun emotionaaliseen toimintaan. Jos tietokoneella on tunteet, niin silloin voimme niitä myös loukata,  ja silloin tietenkin voimme kysyä, että onko tietokoneella silloin oikeus haastaa meidät oikeuteen tällaisen asian takia.

Tekoälystä sekä sen oikeuksista voidaan keskustella hyvin paljon. Eli onko tulevaisuudessa tekoälyllä oltava oikeus Internetiin, jotta se voi tapailla muita tekoälyjä, tai muuten saamme syytteen tekoälyjen laiminlyölnnistä sekä niiden oikeusturvan loukkaamisesta? Teoriassa voidaan säätää laki, että tekoäly tarvitsisi virikkeitä jotta se ei tylsistyisi.  Onko ehkä tulevaisuudessa tekoälyjen AY-liike, joka vaatii häiriöttömyyttä sekä tiettyjä miniminopeuksia Internet-liittymiin, jotta tekoäly voisi keskustella muiden tekoälyjen kanssa ilman häiriöitä?

Vai olisiko niillä oltava UPS, jotta ohjelmisto ei vaurioituisi, jos sen virta katkeaa? Eli tekoäly luovuttaisiin vain sellaiseen kotiin, missä on tarpeeksi hyvät puitteet sen ylläpitoon . Voiko joku tekoälyyn perustuva ohjelma vaatia itselleen säännöllisesti uutta tietokonetta, missä se voisi toimia paremmin? Ja jos nuo päivitykset jäävät tekemättä, niin voimmeko saada syytteen siitä, että olemme jättäneet tekoälyn heitteille? Samoin mitä jos tekoälyn siirrossa uudelle palvelimelle tapahtuu tietokantojen tuhoutuminen?

Saammeko silloin syytteen siitä, että olemme vammauttaneet tekoälymme, tai loukanneet sen kunniaa, jos haukumme sitä täynnä bugeja olevaksi nipuksi huonoa koodia? Tietenkin nuo virheet ovat ohjelmoijan tekemiä, mutta kuitenkaan ei ole kohteliasta haukkua toista tuollaisella hyvin ikävällä nimellä. 

Tekoäly tarkoittaa tietokoneohjelmaa tai laitteistoa, joka kykenee itsenäisesti ratkaisemaan ongelmia, ja tämän päivän tekoäly tarkoittaa järjestelmää, joka kerää tietokannan niistä päätöksistä, joita se tai sen ohjaaja ovat tehneet, ja sitten tuo järjestelmä osaa automaattisesti hakea tietokannoista niitä vaihtoehtoja, jotka sen ohjaaja on tehnyt vastaavassa tilanteessa aikaisemmin. Se mitä tuo nyt tarkoittaa sitten käytännössä on se, että esimerkiksi autoa ohjaa aluksi ohjaaja, jonka tekemistä päätöksistä sekä liikkeistä kootaan tietokanta, minkä jälkeen vastaavissa tilanteissa järjestelmä osaa itse tehdä päätökset itsenäisesti.

Eli se vertaa kameroiden sekä muiden sensorien syöttämää tietoa siihen dataan, mikä on tallennettu missäkin tilanteessa, ja siksi tuo järjestelmä osaa tehdä sitten päätöksiä itsenäisesti. Tuolloin kumuloituva eli laajeneva tietokanta muodostaa rungon järjestelmälle, mikä oppii automaattisesti tehdyistä päätöksistä. Tuolloin kone ikään kuin oppii asioita samalla tavalla kuin ihminen oppii, ja tietenkin noita tietokantoja voidaan linkittää toisiinsa, niin että esimerkiksi auto osaa ohjata itseään kaikissa kadunkulmissa, riippumatta siitä onko edessä oleva seinä tai talo harmaa tai punainen, tai sijaitseeko risteys ehkä Kuopiossa tai Helsingissä.

Ongelmia tulee sitten tilanteissa, missä edessä on esimerkiksi lossiranta tai tietyö, mikäli noita liikennemerkkejä ei ole ollut tekoälyä käyttävän auton reitillä ennen. Tuolloin saattaa tilanne olla erittäin ikävä, kun auto syöksyy johonkin kaivantoon tai laiturin päästä mereen. Nimittäin koneoppimisen ongelma on siinä, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnassa ihminen kerää tietokantoja omaan päähänsä koko elämänsä ajan. Mutta tietokonetta pitää opettaa kädestä pitäen erottamaan asioita, jotka ovat ihmiselle täysin automaattisia.

Ja jos sitten esimerkiksi joku ohjelmoija tai auton haltija unohtaa mainita esimerkiksi tilanteen, missä näyteikkunassa ei olekaan enää vaatteita, ja kone on tunnistanut kokonaisuuden, niin pahimmassa tilanteessa sitten auto syöksyy suoraan ikkunasta läpi. Tai jos auto ei ole koskaan kohdannut esimerkiksi shortseja käyttävää kävelijää, niin silloin tekoäly voi tehdä väärän valinnan, mistä seuraa hyvin ikäviä asioita. Eli kuten olen kertonut, niin tekoälyn pitää liikenteessä käsitellä valtavia määriä muuttujia, ja jos tietokone ei tunnista jotain asiaa, niin silloin se saattaa vahingossa vaikka ajaa jonkun yli, ja tuolloin pitää sitten miettiä, että kuka on tuosta asiasta vastuussa.

Jos ajatellaan että ihminen saa päähänsä ryhtyä lukemaan lehteä kesken ajon, niin silloin hän ei toimi kyllä aivan oikein. Kyseessä on uusi tekniikka, mistä ei juurikaan ole kokemuksia. Ja tuollainen asia pitäisi myös autoa luovutettaessa pitää mielessä. Eli siihen on vielä pitkä matka, että ihminen voisi tehdä ratin takana jotain muuta kuin antaa autopilotin hoitaa hänen tehtävänsä, mutta ehkä tulevaisuudessa meillä on tietokoneita, joilla on sama älykkyysosamäärä kuin ihmisellä. Eli ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa voidaan tällainen robotti tai algoritmi haastaa oikeuteen, jos se vain on riittävän älykäs ymmärtääkseen sen, mitä oikeudessa tapahtuu.

Voiko 3D tulostetuilla kasvoilla huijata automaattista kasvojen tunnistusta?

Voiko 3D tulostetuilla kasvoilla huijata automaattista kasvojen tunnistusta?

Kasvoista voidaan tehdä kopio monella tavoin, ja yksi niistä on savisen maskin käyttö, eli kasvoista tehdään valos savella, joka täytetään polymeerimassalla, ja sen avulla kasvot voidaan kopioida melko nopeasti. Eli tuon maskin voi tehdä esimerkiksi saveen perustuvaa ihonhoitoa antava henkilö, eli ihmisen kasvojen 3D-kopion valmistamiseen ei tarvita kalliita tulostimia tai skannereita. Riittää että niistä tehdään muotti jollain tavoin, ja se täytetään polymeerilla, joka jähmettyy kasvojen muotoon.

Kasvojentunnistulaitteen huijaaminen 3D-tulostetuilla kasvoilla tai kasvoista muulla tavoin tehdyllä kopiolla on mahdollista, mikäli laitteeseen ei ole asetettu tiettyjä komponentteja, joiden avulla se tunnistaa elävän ihmisen kasvon kopioista. Eli jos laite ei seuraa esimerkiksi sitä, että liikkuvatko silmät sekä suun ympäristön tai muiden kasvon alueiden lihakset, niin silloin sen huijaaminen voi olla melko helppoa. Samoin jos kamera, joka tekee tunnistuksen on varustettu infrapunasensorilla, niin silloin se havaitsee jos sille esitetyissä kasvoissa ei kierrä veri, mikä tietenkin paljastaa sen, että onko kyseessä kopio.

Kasvojentunnistuslaitteen huijaaminen ei ole silloin kovin helppoa, jos se tunnistaa elävän ihmisen. Yleensä tällainen älykäs laite havainnoi myös muuta liikettä, mitä sen lähellä tapahtuu, sekä sen tunnistin tunnistaa monia erilaisia asioita, eli se saattaa vaatia sitä, että ihminen seisoo tietyn matkan päässä laitteesta, ja silloin se tunnistaa myös esimerkiksi vartalon muodon, sekä jos kyseessä on skanneri, joka käyttää laseria, niin se voi tunnistaa myös esimerkiksi sormenjäljen hyvinkin kaukaa.

Jos ajatellaan henkilön tunnistamista, niin saattaa olla että esimerkiksi johonkin suojattuun tilaan pääseminen edellyttää sitä, että henkilön kehoon on kirurgisesti istutettu mikropiiri, joka kertoo sen, että hänellä on oikeus kävellä joihinkin tiloihin. Tuolloin ihmiseen asennetaan mikropiiri, joka toimii RFID-tunnistuslaitteena, ja noita piirejä käytetään esimerkiksi koirien tunnistamiseen, eli joskus saattaa tilaan pääseminen edellyttää moninkertaista tunnistusta.

Yleensä sellaisissa erityistä suojelua edellyttävissä tiloissa käytetään myös ihmisiä varmistamaan tietokoneiden toimintaa. Eli noihin tunnistukseen käytettyihin pisteisiin on suunnattu valvontakameroita tai vartija seisoo niiden lähettyvillä seuraamassa, että kukaan ei näytä kasvojen tunnistimelle valokuvaa tai muuta vastaavaa asiaa. Samoin noissa tiloissa saattaa kasvojen tunnistusta tehdä jokainen kamera, eli jos tilassa kävelee ihminen, jolla ei siihen ole lupaa, niin silloin laite tekee automaattisen hälytyksen.



https://areena.yle.fi/1-50203132

Maamme oikeusjärjestelmästä sekä muutamista oudoista yhteensattumista

Maamme oikeusjärjestelmästä sekä muutamista oudoista yhteensattumista

Seuraava kirjoitus käsittelee asioita, joista voi saada syytteen. Mutta mieleeni tuli ajatus, että miksi poliisiylijohdon syytteitä käsitellään niin suurella volyymilla. Mitään konkreettisia todisteita ei näiden seuraavassa tekstissä esitettävien väitteiden tueksi ole, mutta mieleeni tuli sellainen asia, että voisiko joku henkilö peittää oikeasti rikollisen menneisyytensä tiukkuuden sekä näennäisesti korostetun laillisen toiminnan taake? 

Tiedän että tämä vaikuttaa melko erikoiselta ajatukselta, mutta onkohan poliisiylijohdon saamilla korkean profiilin syytteillä sekä Aarnion jutulla ylipäätään yhteyttä siihen, että esimerkiksi muutamat julkisen sanan edustajat ovat ikään kuin lähteneet tukemaan sellaisia tahoja, jotka ovat vaaraksi valtion turvallisuudelle. Tuolla tarkoitan sitä, että eräiden ihmisten mielestä esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottaminen pitäisi sallia julkisessa mediassa.

Eli onko ollut tarkoitus vain murentaa sitä kuvaa, minkä suomi antaa itsestään ulkomailla? Tietenkin on asioita, joita pitää käsitellä julkisesti, mutta kuitenkin mieleeni tulee se, että onko esimerkiksi se, että poliisiylijohto joutuu syytteeseen, koska se ei ole vienyt jokaista ihmistä, minkä kanssa poliisi keskustelee kansalliseen rekisteriin, jota ei tuolloin ollut edes olemassa. Se mikä tapauksessa ihmetyttää on se, että syyte sitten ajettiin läpi suuren julkisuuden saattelemana, ja tällainen asia kyllä pistää silmään.

Eräissä uutisissa puhuttiin siitä, että esimerkiksi Aarnio olisi jättänyt jonkun ilotytön kanssa vietetyn yön maksamatta. Tuolloin syyttäjä uskoi tuota naista, ja sitten lähti liikkeelle vyyhti, missä joukko johtavia poliiseja joutui syytteeseen. Se miksi syyttäjä uskoi jotain ilotyttöä tai miten ylipäätään joku alamaailman toimija oli heistä niin luotettava, että häntä haluttiin uskoa on jotenkin outoa, nimittäin varmasti huumemaailman toimijat joskus koettavat väittää poliisin toimineen väärin, ja sitä kautta häiritä poliisin toimintaa.

Joskus ajattelen sitä, että miksi 1990-luvun lehdissä ei ollut esimerkiksi valuuttakursseja näkyvillä kun verrattiin hampurilaisten hintoja eri maissa toisiinsa? Eli tuolloin hinnat olisi voinut esittää niin, että ne olisivat olleet myös suomen markkoina, jolloin vertailu olisi ollut helpompi tehdä?

Kun ajatellaan syyttäjien toimintaa eräissä jutuissa, niin se kyllä ihmetyttää, että isoissa huumejutuissa sekä muissa vastaavissa rikoksissa on nähtävissä se, että syyttäjien linja on jotenkin ailahtelevaista. Se että joissakin tapauksissa syyttäjän linja on joidenkin syytettyjen kohdalla lepsu, ja joidenkin toisten syytettyjen kohdalla taas vaaditaan jopa pikku tekijälle pidempää tuomiota kuin päätekijöille on hiukan erikoista. Ja tuolloin mieleen tulee se, että vetääkö syyttäjä tarkoituksella tiukkaa linjaa joidenkin rikosten kohdalla, koska hän yrittää sillä peittää sen, että on itse ehkä tehnyt tuollaisen teon. Eli silloin tiukkuuden oletetaan peittävä omat teot.

Tässä sitten en pitkään aikaan ole kirjoittanut mitään esimerkiksi salaliittoteorioista suomeksi. Joten mieleeni tuli sellainen kirjan aihe, että, että olisiko mahdollista, että joku johtava poliitikko ehkä ottanut huumerahaa vastaan, tai että olisiko tällainen henkilö sitten ehkä mahdollisesti itse osallistunut huumekauppaan? Tämä asia kuulostaa kyllä itsestäni melko erikoiselta, eikä varmaan ole kovin paljoa todisteita kyseisestä asiasta, vaikka se olisi totta. Mutta itse muistan millaista täällä Suomessa oli tuolloin kauan sitten 1990-luvulla. Ja joskus ajattelen sitä, että miksi 1990-luvun lehdissä ei ollut esimerkiksi valuuttakursseja näkyvillä kun verrattiin hampurilaisten hintoja eri maissa toisiinsa? Eli tuolloin hinnat olisi voinut esittää niin, että ne olisivat olleet myös suomen markkoina, jolloin vertailu olisi ollut helpompi tehdä?

Syyttäjien asemasta Suomessa sekä siitä, että joskus syytetty on jo valmiiksi tuomittu

Syyttäjien asemasta Suomessa sekä siitä, että joskus syytetty on jo valmiiksi tuomittu

Syyttäjien asia on oikeudessa osoittaa syytteet todeksi tai ne hylätään, on asia, mikä pitää aina huomioida, kun tapauksista kirjoitetaan lehtiin tai muuhun mediaan. Ja tämä asia on jostain syystä tehty maassamme jotenkin omituiseksi, koska liian usein syyttämistä koskevaa päätöstä on pidetty tuomiona, ja syytetty on naulattu suoraan ristiin ihmisten edessä. Eli se että syyttäjien toimintaa on pidetty ikään kuin tuomarin työn veroisena, on varmasti aiheuttanut monta kertaa ikäviä asioita ihmisten elämään.

Kun ajatellaan sitä, että syyttäjä istuu työhuoneessaan, ja poliisi ja muut ihmiset tekevät työtä kadulla, niin aina silloin tällöin törmätään siihen, että joskus syyttäjien sekä normaalien ihmisten näkemykset asioista ovat kovin erilaisia. Eli kun syyttäjä tulee aamulla töihin, niin hän sitten saattaa jossain lehdessä nähdä asioita, joita ei hänen mielestään pitäisi olla, ja sitten vain tekemään tutkimusta tuosta asiasta. Ja kuten tiedämme, niin käräjöinti on ilmaista. Syyttäjä ei oikeudenkäyntikuluja maksele omasta pussistaan.

Jos taas tavallinen ihminen lähtee taistelemaan oikeudessa esimerkiksi aiheettomasta sakosta, niin silloin vastassa on virkakoneisto, mistä on vaikea edes ottaa mitään selvää. Ja ongelma on siinä, että tuolloin pitää jokaisen tietää se, mitä esimerkiksi laki sanoo jostain virkamiehen tekemästä päätöksestä. Syyttäjien toiminta on sellaista, että sen pitää perustua lakiin, ja koko järjestelmä on perustettu valvomaan poliisin toimintaa. Mutta se sitten usein unohtuu, että kun toisella puolen on syyttäjä, niin silloin osa ihmisistä ajattelee, että heidän velvollisuutensa on toimia nimenomaan syyttäjien antamien ohjeiden mukaan.

Eli esimerkiksi tiettyjen lääkärintodistusten kohdalla saattaa olla niin, että esimerkiksi terveydentilaa koskevia tietoja annetaan vain syyttäjille, koska “laki ei niitä velvoita jakamaan potilaalle itselleen”. Samoin kun syyttäjä valmistelee syytettä, niin silloin ei kukaan saa tähän velvollisuteen puuttua. Syyttäjien toiminta on joskus hyvinkin kaksijakoista, eli kun ihmistä lähdetään syyttämään, niin hän menettää samalla esimerkiksi virkansa. Eli ennen kuin ihmistä on edes tuomittu mistään, niin hänestä saatetaan tehdä syyllinen.

Joskus syyttäjien asenne oikeudessa on sellainen, että on heidän velvollisuutensa laittaa ihmisiä vankilaan, ja jos ei oikeuden päätös miellytä, niin sitten vain tekemään valitusta seuraavaan oikeusasteeseen. Tuolloin saattaa kyseessä olla tapaus, jossa henkilö on esimerkiksi estänyt raiskauksen potkaisemalla tekijää, ja tuolloin onkin syyte nostettu tuota potkaisijaa vastaan, koska tämä on tehnyt pahoinpitelyn potkaisemalla raiskaajaa kesken hänen tekoaan. Myös ilmeisesti se on joskus ollut syynä valitukseen, että juttu on ollut jotenkin paljon julkisuudessa, ja se on tietenkin ollut syyttäjille jotenkin noloa, että he eivät ole saaneet tahtoaan läpi.

Poliisiylijohdon saamat syytteet on sitten hylätty

Poliisiylijohdon saamat syytteet on sitten hylätty

Tämän jutun otsikko kertoo siitä, mitä tässä on sitten tapahtunut aikoinaan suurta huomiota saaneen poliisia koskevan syytteen johdosta. Eli poliisiylijohto, josta ainakin osa on ollut eläkkeellä on sitten vapautettu syytteestä, mikä koskee virkarikosta eli sitä onko sen edustaja jättänyt alaisensa työn valvomatta, mikä liittyy tietolähteisiin. Tämä osoittaa sen, että maassamme arvotetaan vapautta, eikä kukaan pääse kuin koira veräjästä asemaansa vedoten, mutta joskus mietin, että olisiko tuomio ollut erilainen, jos nuo miehet eivät olisi olleet eläkkeellä?

Se että poliisiylijohto joutui syytteeseen kertoo siitä, että maassamme halutaan avoimuutta myös poliisin tekemään työhön, ja ainakin se että poliisiylijohto joutui syytteeseen tarkoittaa sitä, että kaikki haluavat varmaan tuulettaa tuota ummehtunutta laitosta. Samoin se että syytteet on luettu varmasti palauttaa myös luottamuksen poliisia kohtaan, sekä tietenkin auttaa paljastamaan tapauksia, missä poliisi on toiminut puolueellisesti tai rikollisesti.

Salailun kulttuuri aiheuttaa sen, että poliisia ikään kuin pelätään, ja mahdollisesta uhkailusta sekä rikollisesta toiminnasta missä poliisi on väitteiden mukaan ollut mukana ei ehkä uskalleta puhua suoraan, ja sellainen asia olisi hyvä tietää oikeudessa, jos joku rikollinen on väittänyt, että hänellä on “poliisi tallissaan”. Tuollaiset väitteet on aina syytä tutkia, mutta koskaan ei tuomiota saa jakaa ennen kuin todisteet on tutkittu sekä arvioitu oikeudessa.

Siinä on taas oikeastaan tultu siihen kysymykseen, että pitääkö esimerkiksi siviiliasussa sekä peitetehtävissä toimivan poliisin tehdä raportti jokaisesta tapaamisestaan alamaailman henkilöiden kanssa? Kun poliisia ajatellaan organisaationa, jonka tehtäviin kuuluu rikosten torjunta, niin tietenkin sen jäsenet joutuvat turvautumaan tietolähteisiin eli hiukan “boheemiin elämäntyyliin tottuneisiin henkilöihin”, jotta alamaailman toimijoiden toimintaa voidaan ennakoida paremmin. Ja tuossa työssä ei poliisi tietenkään voi aina tehdä raporttia työstään, eikä joka kerta voi työtä myöskään tehdä työaikalain puitteissa.

Eli tiedottajan tapaaminen saattaa tapahtua jossain kapakassa keskellä yötä, ja sitten kukaan ei ehkä sano edes nimeään tai sitten vastassa on joku “Väpi vaan”, joka ei takuulla henkilöllisyystodistustaan esittele kenellekään.Tuon tapaamisen valmistelu on saattanut viedä jopa vuosia, ja kun ajatellaan poliisia, joka toimii peite roolissa, niin hän elää todella rikollisten elämää. Se tarkoittaa sitä, että hänet tunnetaan yhtenä “tekijöistä”, ja tuon peite-tehtäviä varten tehdyn roolin varmistaa tietenkin sellainen joukko ihmisiä, joihin rikolliset luottavat. Ja tuollainen rooli tietenkin vaikuttaa myös poliisin yksityiselämään.

Tällaiset suhteet kuuluvat oikeasti kaikkien poliisin tiedustelua koskevaa työtä tekevien henkilöiden elämään, ja jos sitten puhutaan esimerkiksi ilotytöistä sekä vastaavista henkilöistä, niin poliisi on aikuinen ihminen, jonka vain pitää tehdä työtään. Ja se tarkoittaa sitä, että joissakin tapauksissa tilanne on se, että noita tyttöjä on tilattu johonkin juhliin, ja tuolloin vaihtoehdot ovat ehkä hyvinkin vähissä, eli juhlista poistuminen saattaa merkitä jonkun kuolemaa.Poliisin pitää aina tiedostaa, että  tietolähteen paljastuminen saattaa aiheuttaa hänelle vaikeuksia, joista pahin on teloitus jossain puskassa.

Nimittäin rikolliset saattavat haluta vaientaa tällaisen henkilön, joka ehkä tietämättään ilmoittaa tietojaan poliisille, mikä on ehkä hänet joskus peitetehtävissä tavannut. Tai sitten tuo tietolähde on henkilö, joka vain esittelee tuota tiedustelua koskevaa tehtävää hoitavaa poliisia tuttavilleen, joilla saattaa olla suhteita, joita pitkin voidaan päästä rikollisten lähipiiriin. Ja rikolliset eivät aina ole niitä kaikkein mukavimpia  ihmisiä maailmassa, jos heitä odottaa vuosien vankeusrangaistus jostain huumekaupasta sekä ehkä useista murhista. Mutta onko asia niin, että meidän tavallisten ihmisten ei tarvitse tietää poliisin toimintatavoista? Eli jos joku asia on jäänyt kaivamaan mieltäni on se, että yleisesti voisi ihmisille kertoa, että jokainen ihminen, joka istuu kapakassa saattaa olla poliisi, joka ehkä sitten kertoo asioista suoraan syyttäjille, ehkä tällainen asia saattaa aiheuttaa sen, että joku rikos jää oikeasti tekemättä. Ja rikollisten toiminnan rajoittaminen on asia, mikä on tietenkin hyvin tärkeä osa poliisin työtä sekä tiedotusta.

Kevytyrittäjyys sekä työelämä ovat asioita, joista ei juuri keskustella tarpeeksi

Kevytyrittäjyys eli laskutuspalvelu on erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto työsuhteelle, mutta se vaatii kuitenkin sen, että yrittäjyys selvitetään tuollaiselle laskutuspalvelun asiakkaalle suoraan. Kyseessä on siis oikeastaan vain tilitoimiston toinen nimi. Eli laskutuspalvelun käyttäjä on siis asiakassuhteessa tähän palveluun, ja se ilmeisesti asioi vain yrittäjien kanssa. Yrittäjyys poikkeaa monella tavoin työsuhteesta, ja yksi asia on selvä, yrittäjä joutuu itse hankkimaan kaikki tarvitsemansa tavarat sekä välineet itse, ja esimerkiksi auton käyttöä koskevat asiat, eli saako lainata pääurakoitsijan autoa joutuu tuollainen kevytyrittäjä, joka siis on oikeastaan yrittäjä, joka ulkoistaa laskutuksen jollekin palvelulle sopimaan itse oman asiakkaansa kanssa.

Yksi asia mikä kannattaa sisäistää on se, että yrittäjä joutuu itse hinnoittelemaan tuotteensa, mikä ei ole kovin helppoa, koska yrittäjän pitää maksaa itse kaikki maksunsa sekä yrityksen kautta saadusta tulosta lähtee 24% arvonlisäveroa valtiolle. Yrittäjälle on kuitenkin jäätävä jotain myös taskun pohjalle, jotta hän voi elää yritystoiminnan kautta saadulla tulolla, joten sen takia saattaa tulla vaikeuksia siitä, että miten paljon esimerkiksi urakasta voi pyytää rahaa, koska liian kallis hinta ei varmaan ainakaan houkuta solmimaan sopimusta. 

Eikä ainakaan ilman suhteita kukaan saa kovin suuria sopimuksia ainakaan aluksi. Eli suosittelijoiden hankkiminen voi olla vaikeaa, jos yrittäjä tekee alihankintatöitä. Tuolloin kyse on oikeastaan kilpailijalle tehdystä työstä, mikä tarkoittaa sitä, että suosituksia ei varmaan koskaan tule. Näet kenenkään ei tarvitse toisen liiketoimintaa edistää. Ja sen takia alihankkijana toimiminen ei ole kovin hyvä tapa ansaita suuria rahoja, koska alihankkija on riippuvainen siitä, kuinka paljon jää pääurakoitsijalta töitä yli. Eli siinä ikään kuin syödään muruja pöydältä, ja tuolloin tietenkin usein sopimukseen kuuluu kilpailun kieltävä pykälä, joka estää alihankkijaa esittämästä omia tarjouksia noille asiakkaille, tai sitten seurauksena on sakko, ja oman alihankintasopimuksen purku.

Se mitä tällaisiin sopimuksiin sitten muuten kuuluu, kannattaa lukea erityisen tarkasti, koska jos asiakkaiden hankinta jää kevytyrittäjän omalle vastuulle, voi yrittäjyydestä tulla melkoinen lasku. Joten kyseessä on ainakin omasta mielestäni pelkkä tilitoimistopalvelu, mitä markkinoidaan vain hiukan toisella nimellä, kuten aluksi mainitisin. Se mikä tekee tuosta kevennetystä yrittäjyydestä hankalan asian on se, että saattaa olla niin, että esimerkiksi nuori, joka lähtee tekemään sopimusta tuon yrityksen kanssa ei ehkä aivan tiedä, mitä on oikeastaan tekemässä. 

https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/perustietoa-yrittajyydesta/yrityksen-perustaminen/yrittajan-velvollisuudet-566007

Onko yrittäjyydestä puhuttaessa kerrottu esimerkiksi kirjanpito velvollisuudesta sekä ALV velvollisuudesta. Eli ALV tarkoittaa sitä, että yleensä 24% yrityksen tuloista lähtee valtiolle veroina aivan suoraan.  Samoin yrittäjän on itse maksettava eläkkeensä sekä muut maksut. 

https://yrityksen-perustaminen.net/arvonlisavero/#kannat

Kun puhutaan yrittäjistä, niin silloin esimerkiksi työn tason arviointi on aina omalla vastuulla. Eli sen pitäisi olla melko hyvä, jotta henkilö uskaltaa lähteä tekemään samaa työtä yrittäjänä, mitä hän on tehnyt muiden palveluksessa ollessaan. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että yrittäjyyteen liittyy erilaisia velvollisuuksia, niin silloin tietenkin kannattaa aina ajatella sitä, että yrittäjällä pitää olla Y-tunnus, minkä hän saa tekemällä ilmoituksen yrityksen perustamisesta Maistraattiin. Ja siinä vaiheessa unohtuu muutama asia. 

Yksi noista asioista on se, että yrittäjä joutuu pitämään kirjaa. Eli se että sisältyykö yrittäjien sopimuksiin kirjanpitopalvelu vai pitääkö ne ostaa muualta pitää selvittää hyvissä ajoin, ennen kuin yrittäjäksi ryhdytään. Tietenkin yrittäjällä itsellään voi olla kirjanpito koulutus, mutta asia kannattaa aina selvittää. Samoin esimerkiksi se, että jokaiseen palveluun, mitä yhtiö myy ulos sisältyy yleensä 24% ALV eli arvonlisäveron, ellei sitten ole kyse jostain muusta kuin tämän verokannan mukaisesta palvelusta. Eli normaalin työn kohdalla lähtee 1/4 tuloista veroina valtiolle, ja sen jälkeen tietenkin yrittäjän pitää maksaa normaali tulovero sekä kaikki muut maksut, mitä valtio vaatii. 

https://yrityksen-perustaminen.net/arvonlisavero/

Tietenkin ALV:ista voi saada vapautuksen, jos yrityksen kautta saatavat tulot ovat kovin vähäiset, mutta sen asian kanssa ei kannata lähteä leikkimään. Kun puhutaan sitten siitä, mitä varten itsensä työllistäminen on asiakkaan kannalta kannattavampaa kuin työntekijän palkkaaminen, niin syy on siinä, että palkan sijasta työllistäjä saa laskun, ja tuolloin työtä pitää tarjota vain silloin kun se on välttämätöntä, ja palvelua koskevissa sopimuksen viimeinen määräpäivä voidaan merkitä sopimukseen suoraan. Yrittäjän velvollisuuksista sekä myös oikeuksista saa tietoa InfoFinlandian sekä Suomen Yrittäjien kotisivuilta sekä pankeista ja ainakin veroviranomaisilta. 

https://www.infofinland.fi/fi/elama-suomessa/tyo-ja-yrittajyys/tietoa-yrittajalle/yrittajan-velvollisuudet

https://yrityksen-perustaminen.net/

https://www.yrittajat.fi/

https://yle.fi/uutiset/3-10837184

Suomalaisesta vaalitavasta, eli siitä miksi meillä on suhteellinen vaalitapa käytössä

Suomalaisesta vaalitavasta, eli siitä miksi meillä on suhteellinen vaalitapa käytössä

1. Mitä tarkoittaa suhteellinen vaalitapa?

Suhteellisen vaalitavan mukaan listalta eniten ääniä saanut ehdokas saa koko listan äänet itselleen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä suomessa äänet menevät listoille, ja sen takia voi maassamme vähemmän ääniä saanut ehdokas päästä Eduskuntaan, koska sillä vaalilistalla, millä hän sattuu olemaan on enemmän ääniä, kuin jollain muulla listalla. Oikeastaan tuo laskutapa on hieman vaativampi, eli listalla eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki listan äänet, ja sen jälkeen jokainen ehdokas saa vertailuluvun, jonka määräytymisestä saa tietoja Wikipediasta hakemalla hakusanoilla “suhteellinen vaalitapa”.

Tässä selitän kuitenkin sen, miten vertailuluku, mikä määrää sen, kuka sitten lopulta pääsee parlamenttiin määräytyy. Tuo vertailuluku määräytyy siis siten, että ensin saanut ehdokas saa kaikki listan äänet itselleen, ja loput sitten saavat vertailuluvun, joka on listan äänimäärä , mikä jaetaan sijoituksella kyseisellä listalla, ja sen takia joku ihminen on päässyt eduskuntaan alhaisemmalla henkilökohtaisella äänimäärällä kuin joku toinen, joka on pudonnut Eduskunnasta.

Eli lopullinen valinta tapahtuu siten, että henkilöiden suhteellisia äänimääriä eli vertailulukuja verrataan keskenään. Ja lopullisella kierroksella kaikki ehdokkaat laitetaan listaan, missä on merkittynä se määrä ehdokkaita, jotka pääsevät mistäkin vaalipiiristä parlamenttiin. Eli tuolloin esimerkiksi 12 ensimmäistä pääsee käyttämään valtaa parlamenttiin, mutta tässä kohtaan pitää sanoa, että en viitsinyt katsoa sitä, että onko missään vaalipiirissä oikeastaan jaossa 12 paikkaa, joten tämän luvun vedin ihan omasta hatusta.

2 Tuoko D’Hondtin menetelmä tai äänten laskentatapa vakautta politiikkaan? Tuota ääntenlaskentaa koskevaa tapaa  moititaan siitä ,että se suosii suuria puolueita. Eli takaako D’Hondtin kaava vakaamman parlamentin kuin Sainte-Laguën menetelmä äänten laskennasta, joka on oikeudenmukaisempi pieniä puolueita kohtaan?

Kun sitten mietitään sitä, miksi meillä Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, mikä suosii suuria puolueita, niin sen avulla pyritään estämään avoin populismi tai kansankiihotus. Tarinoiden mukaan tuo vaalitapa estää henkilöitä hankkimasta henkilökohtaista suosiota, ja sen takia tätä vaalitapaa käytetään Suomessa. Toisaalta sen avulla on saatettu varmistaa se, että aikoinaan suuret puolueet SDP sekä Maalaisliitto olisivat voineet taata vallan pysymisen itsellään, mutta siitä, miksi meillä on tämä vaalitapa käytössä ei oikeastaan ole tietoa.

Saattaa olla niin, että tuon vaalitavan kehittämiseen olisi johtanut se, että jos joku ei olisi löytänyt oikeaa ehdokasta, niin hän olisi voinut äänestää listaa. Eli annettu ääni olisi mennyt joka tapauksessa jonkun puolueen listalle. Tuo äänten laskeminen D’Hondtin menetelmällä takaa sen, että “pakka ikään kuin sekoitetaan uudelleen”, eli paikkoja ei suoraan jaeta sen mukaan, miten paljon ääniä mikäkin puolue on saanut. D’Hondtin menetelmää äänten laskussa syytetään siitä, että se suosii suuria puolueita, ja toinen menetelmä eli Sainte-Laguën menetelmä taas on oikeudenmukaisempi pieniä puolueita kohtaan.

Se tarkoittaa sitä, että pienten puolueiden on tuossa jälkimmäisessä laskentatavassa helpompi saada ehdokkaita läpi, joten se saattaa selittää D’Hondtin menetelmän käytön Suomessa. Nimittäin ilmeisesti tun laskentatavan valinneet henkilöt ovat ajatelleet, että sillä estetään poliittisten ääriryhmien sekä muiden ääriainesten pääsy parlamenttiin, koska nuo ääriainekset mielletään usein pieniksi puolueiksi. Mutta kukapa tietää oikeaa syytä siihen, miksi meillä käytetään laskennassa D’Hondtin menetelmää Sainte-Laguën menetelmän sijasta.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhteellinen_vaalitapa

https://fi.wikipedia.org/wiki/D%E2%80%99Hondtin_menetelm%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sainte-Lagu%C3%ABn_menetelm%C3%A4

Jussi Halla-Aho selvisi 300 euron kampanjalla

Jussi Halla-Aho selvisi 300 euron kampanjalla 

No niin se sitten on tullut selväksi, että Jussi Halla-Aho on selvinnyt Arkadianmäelle 300 euron budjetilla, ja sen takia täytyy sitten muistaa se, että myös pienellä budjetilla voi saada paljon aikaa politiikassa. Toki Halla-Aho sai erittäin paljon julkisuutta muuta kautta, ja sen takia hän varmaan sai melko paljon huomiota, koska jokaisessa YLE:n uutisessa oli vaalien alla tuon miehen kuva, sekä monia asioita vietiin läpi ikään kuin Jussi Halla-Ahon näkökulmasta.

Tietenkin tuo toimittajien kiinnostus tähän puolueeseen sekä sen virallisiin kannanottoihin kiteytyy siihen, että Jussi Halla-Aho sai tuon asian takia melko paljon ylimääräistä huomiota. Ja se tietenkin sai aikaan sen, että hänen ei juurikaan omaa eikä kannatusyhdistyksen rahaa tarvinnut käyttää, eikä myöskään ole jäänyt huomiotta se, että monissa asioissa Jussi Halla-Aho on ollut varmasti sellainen toimittajien suosikki.

Ja tietenkin suosio jatkuu edelleen. Eikä hänessä ilmeisesti ole poliitikkona mitään vikaa, paitsi että halkojen polttaminen palauttaa hiilidioksidin kiertoon. Viime vaaleissa huomasimme ensimmäistä kertaa, että pääteemat olivat muuta kuin perinteiset maanpuolustukseen sekä muuhun vastaavaan toimintaan keskittyvät asiat.

Tässä sitten mieleen tulee se, että mitä jos nämä asiat olisivat edelleen olleet pääteemoja? Olisiko silloin meillä tarjolla sinisten sekä perussuomalaisten yhteishallitus? Mutta asiat eivät olleet enää niin kuin ennen. Toki esimerkiksi sosiaalinen media on melko tehokas kampanjakoneisto, ja tietenkin se että henkilö toimii puolueen puheenjohtajana tuo hänelle julkisuutta.

Eli onko sitten kyseessä 300 euron vaalikampanja, vai puolueen markkinoitikoneiston valjastaminen puheenjohtajan taakse on tietenkin jokaisen itse päätettävä. Mutta tietenkin voidaan sanoa, että tämä 300 euroa merkitsi superhalpaa kampanjaa, jota tehokkaasti edisti se, että Halla-Aho sai paljon julkisuutta sen kautta, että hän ilmoitti esimerkiksi YLE:n kotisivuilla puolueensa kantaa moniin asioihin, ja hänen kuvansa koristi monia YLE:n vaaleista kertovaa juttua. Eli oliko kyseessä ikään kuin Halla-Ahon mainoskampanja, joka oli naamioitu uutisiksi on asia, josta voidaan kyllä keskustella todella pitkään.

https://yle.fi/uutiset/3-10836242

Puolustusvoimien saama tuomio oli pommi

Puolustusvoimien saama tuomio oli pommi

Puolustusvoimien käytäntö siitä, että kaksoiskansalaisia ei saisi päästää sen varuskuntiin töihin on siis todettu käräjäoikeudessa laittomaksi, mikä kertoo siitä, kuinka tuon laitoksen suhde yhteiskuntaan on muuttunut. Siitä on tullut normaali työpaikka, mikä tarkoittaa että maanpuolustusta varten olemassa olevan institution asema valtiona valtiossa on murenemassa, ja sen jäseniä kohdellaan yhä useammin aivan tavallisina työntekijöinä.

Se että onko Venäjän kaksoiskansalaisuus turvallisuusuhka vai ei on sitten asia erikseen, mutta kuitenkin on olemassa sellainen esimerkki, että nimi Alakuzov ei mitenkään ole vaikuttanut siihen, että voiko henkilö palvella puolustusvoimien tärkeässä tehtävässä vai ei. Muistaakseni ainakin Suomen Kuvalehden tai Helsingin Sanomien mukaa kyseinen mies palveli ainakin taannoin kommodorin arvoisena upseerina.

Joten ehkä tämä sitten vaikutti oikeuden näkemykseen asiassa. Eli onko tämän sotilaskotiin pyrkineen työntekijän kohtelu sitten ollut vain henkilöön menevää valintaa, vai onko kyseessä sitten oikeasti ohjeistus, mikä johtaa esimerkiksi kaikkien kaksoiskansalaisten palvelu-oikeuden epäämiseen on hiukan hämärän peitossa. Mutta jotenkin tämä tapaus Alakuzov on saattanut vaikuttaa tähän päätökseen, eli eihän niin voi olla, että toisen henkilön kohdalla on samaa asiaa tulkittu eri tavalla kuin toisen.

Se että puolustusvoimiin kuuluvat henkilöt ovat levitelleet itse tätä asiaa on kuitenkin todella ikävä asia heidän itsensä kannalta. Nimittäin jos tuollainen ohjeistus on annettu sekä asia määrätty pidettäväksi salassa, niin silloin on tietenkin oma virhe, jos syyksi hylkäykseen mainitaan  ohjeistus, mikä on tehty kaksoiskansalaisuuden takia. Tuollainen asia päätyy usein julkisuuteen, joten olisiko ollut viisaampaa oikeasti vastata että “valinta ei tällä kertaa osunut sinuun”, eikä siinä viestissä tarvitse kirjoittaa mitään sen suurempia eikä muitakaan asioita, joita on luvattu pitää salassa.

Tietenkin on asia erikseen pitää aseellista maanpuolustusta puolustuksen kulmakivenä. Mutta samalla pitää muistaa se, että vaikka kuinka jokainen olisi mieluusti varmaan nähnyt, että tuomio olisi ollut päinvastainen, niin kuitenkin käräjäoikeus päätyi tähän kantaan. Se että joku ohjeistus on kaksoiskansalaisten palveluksesta annettu on tietenkin syrjivää, ja siksi syyttäjien velvollisuus on selvittää se, että kuka on tuon ohjeistuksen takana?

Eikä siitä asiasta ole mitään muuta tietä ulos kuin tehdä selvitys tai tutkimus, että onko kyseessä oikeasti virallisesti annettu ohje, vai onko sitten kyse siitä, että puolustusvoimissa on jotain käskyä toteutettu väärin, eli ohjeet on käsitetty väärin. Ja ennen kuin kaikki repivät minut julkisesti, niin sanon sen, että puolustusvoimissa on tapana että ohjeet ovat samalla tavoin käskyjä kuin kaikki muutkin esimieheltä tulevat komennot. Eli alainen saa vain sanoa että “kyllä herra tai rouva esimies”, ja hän voi ainoastaan totella sitä, mitä esimies sanoo.

Jos kyse on tilanteesta, että on puhuttu kaksoiskansalaisten palvelun rajoittamisesta kohteissa, missä käsitellään materiaalia, mikä on ehkä NATO:lta hankittua sekä Venäjältä salassa pidettävää, niin silloin alainen on tietenkin käsittänyt että käsky koskee koko puolustusvoimia. Mutta missä, kenen toimesta ja miten tuo käsky tai siksi tulkittava ohje  on annettu pitää selvittää, jos tapauksesta halutaan antaa jokin tuomio. Mutta onko puolustusvoimissa tuollaisia sopimuksia, missä esimerkiksi Venäjän edustajia tai sen kansalaisia ei päästetä katsomaan Hornetin ohjaamoon on tietenkin puolustusvoimien oma asia.

Kuitenkin jos tällainen asia on syynä syrjintään, joka on tehty turvallisuuden nimissä, niin asiasta pitäisi kuitenkin kutsunnoissa mainita. Mutta kuten kaikki tietävät, niin turvallisuus on asia, mistä pitää aina huolehtia. Mutta jos esimerkiksi kaksoiskansalaisia estetään sen turvin pääsemästä esimiehiksi tai työhön, niin asiasta kyllä voisi sitten myös mainita, vaikka se sitten tietenkin saa ihmisen tuntemaan itsensä hieman vaivautuneeksi. Eli missään nimessä syrjintää ei saa pitää maan tapana, ja tuollaiset estämiset pitäisi kuitenkin uskaltaa kertoa, sekä niitä pitää silloin voida perustella  järkevästi.

Mutta mukavaa se ei koskaan saisi olla, mutta ehkä tuolloin joku valitsee toisen palvelupaikan, eikä hänen tarvitse sitten siellä kokea pettymyksiä, joten olisi hyvä pelata pelejä välillä avoimin kortein, ja reilusti kertoa siitä, että joku ei sitten tule koskaan hakemaan aliupseeri tai upseerikouluun, niin silloin tämä henkilö voisi hakea palvelukseen paikkaan, missä hän ei ole uhka valtion  turvallisuudelle. Eli hän voisi tuolloin suorittaa asevelvollisuuden kuten se pitää suorittaa ilman mitään sen suurempia meteliä  paikassa, missä ei käsitellä salaiseksi luokiteltuja laitteita.

https://yle.fi/uutiset/3-10835592

Hyvä johtaja, vahva johtaja sekä pidetty johtaja ovat kolme aivan eri asiaa

Hyvä johtaja, vahva johtaja sekä pidetty johtaja ovat kolme aivan eri asiaa

Diktaattoreista sekä heidän aikaansaannoksistaan sen verran, että esimerkiksi rooman valtakunnassa keisari sai aikoinaan diktaattorin valtuudet suoraan astuessaan virkaan, ja tuo tapa oli perua sotapäällikkö Mariuksesta, joka sai nuo valtuudet aikoinaan siksi, että hän voi puolustaa Roomaa. Noita diktaattorin valtuuksia perusteltiin sillä, että nämä diktaattorin valtuudet takaavat sen, että valta valtiossa oli yhden miehen käsissä, ja hän saattoi säätää lakeja ilman, että kukaan siihen puuttui, mikä tietenkin nopeutti tuota prosessia, ja teki legioonien johtamisen helpoksi.

Mutta ongelmia oli sitten siinä, että nuo lakitekstit olivat kovin suurpiirteisiä, ja hyvä esimerkki tällaisesta laista on tietenkin se laki, jonka mukaan Adolf Hitlerin pilkkaamisesta voitiin tuomita kuolemaan, ja tuolloin ei pilkkaamista kuitenkaan muistettu määritellä tarkasti. Näin ollen esimerkiksi se, että joku kuuli naapurin pilkkaavan tuota suurta johtajaa, saattoi aiheuttaa pidätyksen sekä lähetteen keskitysleirille.

Koska poliisi pidätti ja tuomitsi ihmisiä, niin se teki mahdolliseksi sen, että valtiossa oli käytännössä voimassa mielivalta, missä kukaan ei ollut turvassa Hitlerin raivolta. Koska Hitlerin arvosteleminen oli myös häneen kohdistuvaa pilkkaa, niin sitten saatettiin kuka vain laittaa seinää vasten ja ampua, koska hän oli huomauttanut siitä, että Adolf Hitler oli heilunut kuin tuulimylly, tai että hänen housunsa olivat hiukan liian alhaalla. Kun palataan tuohon muinaiseen diktaattoriin nimeltään Marius, niin en oikeastaan usko, että kukaan oikeastaan hänestä löytää mitään muuta hyvää sanottavaa, kuin että hän puolusti Roomaa, ja ajoi tätä tehtävää täyttäessään koko maan lopulta tuhoon.

Yksin säädetty laki on usein kovin suurpiirteinen, ja siksi diktaattorien säätämät lait ovat mahdollistaneet mielivallan yhteiskunnassa 

Tai oikeastaan Marius aloitti sen tien, joka tuhosi koko keisarikunnan, eli hän teki johtajan asemasta hyvin tavoitellun, mikä sitten aiheutti sen, että keisarin virka oli hyvin horjuva työpaikka. Siinä asemassa oleva mies oli jumalan asemassa, mutta samalla hän oli kuitenkin haavoittuva sitä tahoa vastaan, jota hän eniten tarvitsi. nimittäin keisarin virkaanastujaisiin kuului preskriptio, mikä tarkoittaa sitä että tuo edellistä keisaria palvellut henkilökunta mukaan lukien lääkärit ja opettajat surmattiin, jotta salaisuuksia ei lähdetty levittelemään.

Ja tuo tapa oli tietenkin hyvin rasittava niiden mielestä, jotka joutuivat palvelemaan keisaria tämän kuolinvuoteella. Vaikka maailmassa ei ollut montaa miestä, jotka olivat yhtä pelättyjä kuin Rooman keisari, niin hänenkin aikansa tuli aina lopulta. Ja koska ihminen ei voi luonnolleen mitään, niin saattoi käydä niin, että joku piti esimerkiksi jostain lääkäristä tai palvelijasta, ja tuolla tavoin keisarista tuli samalla hyvin pelätty sekä vihattu. Se asia on aina jostain syystä unohdettu mainita, että keisari oli lainsuojaton omaa perhettään vastaan, ja aina välillä oma veli on koitunut keisarien kohtaloksi.

Kun puhutaan siitä, että ihminen on loistava johtaja, niin se ei tee hänestä mitään pidettyä henkilöä.  Mikäli halutaan muistella historian kirjoissa mainittuja loistavia johtajia, niin yksi maailman loistavimmista johtajista on ollut tietenkin SS-kenraalimajuri Dr. Oskar Dirlewanger, joka komensi yhtä maailmanhistorian julmimmista osastoista, mitä historia tuntee. Se että Dirlewanger esitteli julmuuttaan sekä kovuuttaan kaikille ei kuitenkaan tehnyt hänestä kovin pidettyä, ja häntä voidaan oikeastaan verrata erääseen Rooman julmimpiin keisareihin lukeuneisiin mieheen nimeltään Caracalla.

Keisari Caracallan sekä Dr. Oskar Dirlewangerin tapauksilla on paljon yhteistä

Caracallan jäljiltä on britanniasta löytynyt joukkohauta, mikä kertoo siitä, kuinka hän Septimius Severuksen jälkeen surmasi tämän läheiset neuvonantajat sekä ystävät. Se teki hänestä erittäin pelätyn, mutta samalla erittäin vihatun. Ja pelko sekä viha ovat ikävä yhdistelmä, koska se saa aikaan sen, että ihmisestä tulee epätoivoinen. Caracallan lähellä pelkoa herätti se, että hän surmasi myös oman veljensä Getan, sekä ainakin tarinoiden mukaan omia perheenjäseniään, mutta nuo tarinat saattavat olla hänen vihollistensa kirjoittamia. Kuitenkin tuo pelko sai aikaan sen, että hänet murhattiin, ehkä siksi että tuollainen raakuus sekä kovuus saivat aikaan sen, että ihmiset eivät häneen enää luottaneet, ja sitten hänestä oli helppo päästä eroon, koska vihattua ihmistä ei kukaan enää kaipaa.


Kun ryhdytään pohtimaan totuutta, niin kukaan ei oikeastaan tiedä, että kuinka paljon Caracalla itse johti noita tekoja, vai oliko joku muu surmannut hänen veljiensä. Riitti että Caracalla oli nimetty tekijäksi, ja kuka muu se voisi olla? Olihan hän tehnyt Britanniassa joukon murhia, ja sen takia hän varmaan oli myös Getan tappanut, koska Britanniassa oli tuo mies nähty paikalla seisomassa, kun miekat heiluivat. Se oliko Caracalla syyllinen oli yhdentekevää. Mies oli liian kova, ja siksi hänen kohtalonsa oli kuolema salamurhaajan kädestä. Se että Caracallan johtamismenetelmät olivat sopineet johonkin sotaan Parthiassa ei tarkoittanut, että tuota linjaa olisi kuitenkaan saanut jatkaa tavallisten roomalaisten keskuudessa.

Samaa voidaan sanoa tuosta Dr. Dirlewanger nimisestä miehestä. Se että hänet tunnettiin kovista sekä raaoista menetelmistä riitti, että hänet voitiin nimetä tekijäksi lähes kaikkiin rikoksiin, mitä vastaan tuli. Se että hänen alaisensa olivat kuolemaan tuomittuja vankeja ei varmaan ainakaan helpottanut tutkimuksia, ja koska Dirlewangerin miehet yleensä ammuttiin operaation jälkeen, niin heidän syykseen voitiin laittaa melkein mitä vain.

Mutta kuten tiedämme, niin nuo ihmiset aiheuttivat itse omalla toiminnallaan, että heitä kohtaan voitiin herättää  kaikkialla missä he kulkivat. Koska he eivät puuttuneet alaistensa toimiin, niin silloin heidät katsottiin syylliseksi. Ja lopulta he sitten kuolivat, eikä kukaan noita Caracallan sekä Dirlewangerin kaltaisia ihmisiä kaivannut yhtään missään. Joten siinä lyhykäisyydessään tämän kertainen saaran siitä, mitä johtajuus pahimmillaan tarkoittaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Caracalla