Syyttäjien asemasta Suomessa sekä siitä, että joskus syytetty on jo valmiiksi tuomittu
Syyttäjien asia on oikeudessa osoittaa syytteet todeksi tai ne hylätään, on asia, mikä pitää aina huomioida, kun tapauksista kirjoitetaan lehtiin tai muuhun mediaan. Ja tämä asia on jostain syystä tehty maassamme jotenkin omituiseksi, koska liian usein syyttämistä koskevaa päätöstä on pidetty tuomiona, ja syytetty on naulattu suoraan ristiin ihmisten edessä. Eli se että syyttäjien toimintaa on pidetty ikään kuin tuomarin työn veroisena, on varmasti aiheuttanut monta kertaa ikäviä asioita ihmisten elämään.
Kun ajatellaan sitä, että syyttäjä istuu työhuoneessaan, ja poliisi ja muut ihmiset tekevät työtä kadulla, niin aina silloin tällöin törmätään siihen, että joskus syyttäjien sekä normaalien ihmisten näkemykset asioista ovat kovin erilaisia. Eli kun syyttäjä tulee aamulla töihin, niin hän sitten saattaa jossain lehdessä nähdä asioita, joita ei hänen mielestään pitäisi olla, ja sitten vain tekemään tutkimusta tuosta asiasta. Ja kuten tiedämme, niin käräjöinti on ilmaista. Syyttäjä ei oikeudenkäyntikuluja maksele omasta pussistaan.
Jos taas tavallinen ihminen lähtee taistelemaan oikeudessa esimerkiksi aiheettomasta sakosta, niin silloin vastassa on virkakoneisto, mistä on vaikea edes ottaa mitään selvää. Ja ongelma on siinä, että tuolloin pitää jokaisen tietää se, mitä esimerkiksi laki sanoo jostain virkamiehen tekemästä päätöksestä. Syyttäjien toiminta on sellaista, että sen pitää perustua lakiin, ja koko järjestelmä on perustettu valvomaan poliisin toimintaa. Mutta se sitten usein unohtuu, että kun toisella puolen on syyttäjä, niin silloin osa ihmisistä ajattelee, että heidän velvollisuutensa on toimia nimenomaan syyttäjien antamien ohjeiden mukaan.
Eli esimerkiksi tiettyjen lääkärintodistusten kohdalla saattaa olla niin, että esimerkiksi terveydentilaa koskevia tietoja annetaan vain syyttäjille, koska “laki ei niitä velvoita jakamaan potilaalle itselleen”. Samoin kun syyttäjä valmistelee syytettä, niin silloin ei kukaan saa tähän velvollisuteen puuttua. Syyttäjien toiminta on joskus hyvinkin kaksijakoista, eli kun ihmistä lähdetään syyttämään, niin hän menettää samalla esimerkiksi virkansa. Eli ennen kuin ihmistä on edes tuomittu mistään, niin hänestä saatetaan tehdä syyllinen.
Joskus syyttäjien asenne oikeudessa on sellainen, että on heidän velvollisuutensa laittaa ihmisiä vankilaan, ja jos ei oikeuden päätös miellytä, niin sitten vain tekemään valitusta seuraavaan oikeusasteeseen. Tuolloin saattaa kyseessä olla tapaus, jossa henkilö on esimerkiksi estänyt raiskauksen potkaisemalla tekijää, ja tuolloin onkin syyte nostettu tuota potkaisijaa vastaan, koska tämä on tehnyt pahoinpitelyn potkaisemalla raiskaajaa kesken hänen tekoaan. Myös ilmeisesti se on joskus ollut syynä valitukseen, että juttu on ollut jotenkin paljon julkisuudessa, ja se on tietenkin ollut syyttäjille jotenkin noloa, että he eivät ole saaneet tahtoaan läpi.
Syyttäjien asia on oikeudessa osoittaa syytteet todeksi tai ne hylätään, on asia, mikä pitää aina huomioida, kun tapauksista kirjoitetaan lehtiin tai muuhun mediaan. Ja tämä asia on jostain syystä tehty maassamme jotenkin omituiseksi, koska liian usein syyttämistä koskevaa päätöstä on pidetty tuomiona, ja syytetty on naulattu suoraan ristiin ihmisten edessä. Eli se että syyttäjien toimintaa on pidetty ikään kuin tuomarin työn veroisena, on varmasti aiheuttanut monta kertaa ikäviä asioita ihmisten elämään.
Kun ajatellaan sitä, että syyttäjä istuu työhuoneessaan, ja poliisi ja muut ihmiset tekevät työtä kadulla, niin aina silloin tällöin törmätään siihen, että joskus syyttäjien sekä normaalien ihmisten näkemykset asioista ovat kovin erilaisia. Eli kun syyttäjä tulee aamulla töihin, niin hän sitten saattaa jossain lehdessä nähdä asioita, joita ei hänen mielestään pitäisi olla, ja sitten vain tekemään tutkimusta tuosta asiasta. Ja kuten tiedämme, niin käräjöinti on ilmaista. Syyttäjä ei oikeudenkäyntikuluja maksele omasta pussistaan.
Jos taas tavallinen ihminen lähtee taistelemaan oikeudessa esimerkiksi aiheettomasta sakosta, niin silloin vastassa on virkakoneisto, mistä on vaikea edes ottaa mitään selvää. Ja ongelma on siinä, että tuolloin pitää jokaisen tietää se, mitä esimerkiksi laki sanoo jostain virkamiehen tekemästä päätöksestä. Syyttäjien toiminta on sellaista, että sen pitää perustua lakiin, ja koko järjestelmä on perustettu valvomaan poliisin toimintaa. Mutta se sitten usein unohtuu, että kun toisella puolen on syyttäjä, niin silloin osa ihmisistä ajattelee, että heidän velvollisuutensa on toimia nimenomaan syyttäjien antamien ohjeiden mukaan.
Eli esimerkiksi tiettyjen lääkärintodistusten kohdalla saattaa olla niin, että esimerkiksi terveydentilaa koskevia tietoja annetaan vain syyttäjille, koska “laki ei niitä velvoita jakamaan potilaalle itselleen”. Samoin kun syyttäjä valmistelee syytettä, niin silloin ei kukaan saa tähän velvollisuteen puuttua. Syyttäjien toiminta on joskus hyvinkin kaksijakoista, eli kun ihmistä lähdetään syyttämään, niin hän menettää samalla esimerkiksi virkansa. Eli ennen kuin ihmistä on edes tuomittu mistään, niin hänestä saatetaan tehdä syyllinen.
Joskus syyttäjien asenne oikeudessa on sellainen, että on heidän velvollisuutensa laittaa ihmisiä vankilaan, ja jos ei oikeuden päätös miellytä, niin sitten vain tekemään valitusta seuraavaan oikeusasteeseen. Tuolloin saattaa kyseessä olla tapaus, jossa henkilö on esimerkiksi estänyt raiskauksen potkaisemalla tekijää, ja tuolloin onkin syyte nostettu tuota potkaisijaa vastaan, koska tämä on tehnyt pahoinpitelyn potkaisemalla raiskaajaa kesken hänen tekoaan. Myös ilmeisesti se on joskus ollut syynä valitukseen, että juttu on ollut jotenkin paljon julkisuudessa, ja se on tietenkin ollut syyttäjille jotenkin noloa, että he eivät ole saaneet tahtoaan läpi.
Kommentit
Lähetä kommentti