Puolustusvoimien saama tuomio oli pommi
Puolustusvoimien käytäntö siitä, että kaksoiskansalaisia ei saisi päästää sen varuskuntiin töihin on siis todettu käräjäoikeudessa laittomaksi, mikä kertoo siitä, kuinka tuon laitoksen suhde yhteiskuntaan on muuttunut. Siitä on tullut normaali työpaikka, mikä tarkoittaa että maanpuolustusta varten olemassa olevan institution asema valtiona valtiossa on murenemassa, ja sen jäseniä kohdellaan yhä useammin aivan tavallisina työntekijöinä.
Se että onko Venäjän kaksoiskansalaisuus turvallisuusuhka vai ei on sitten asia erikseen, mutta kuitenkin on olemassa sellainen esimerkki, että nimi Alakuzov ei mitenkään ole vaikuttanut siihen, että voiko henkilö palvella puolustusvoimien tärkeässä tehtävässä vai ei. Muistaakseni ainakin Suomen Kuvalehden tai Helsingin Sanomien mukaa kyseinen mies palveli ainakin taannoin kommodorin arvoisena upseerina.
Joten ehkä tämä sitten vaikutti oikeuden näkemykseen asiassa. Eli onko tämän sotilaskotiin pyrkineen työntekijän kohtelu sitten ollut vain henkilöön menevää valintaa, vai onko kyseessä sitten oikeasti ohjeistus, mikä johtaa esimerkiksi kaikkien kaksoiskansalaisten palvelu-oikeuden epäämiseen on hiukan hämärän peitossa. Mutta jotenkin tämä tapaus Alakuzov on saattanut vaikuttaa tähän päätökseen, eli eihän niin voi olla, että toisen henkilön kohdalla on samaa asiaa tulkittu eri tavalla kuin toisen.
Se että puolustusvoimiin kuuluvat henkilöt ovat levitelleet itse tätä asiaa on kuitenkin todella ikävä asia heidän itsensä kannalta. Nimittäin jos tuollainen ohjeistus on annettu sekä asia määrätty pidettäväksi salassa, niin silloin on tietenkin oma virhe, jos syyksi hylkäykseen mainitaan ohjeistus, mikä on tehty kaksoiskansalaisuuden takia. Tuollainen asia päätyy usein julkisuuteen, joten olisiko ollut viisaampaa oikeasti vastata että “valinta ei tällä kertaa osunut sinuun”, eikä siinä viestissä tarvitse kirjoittaa mitään sen suurempia eikä muitakaan asioita, joita on luvattu pitää salassa.
Tietenkin on asia erikseen pitää aseellista maanpuolustusta puolustuksen kulmakivenä. Mutta samalla pitää muistaa se, että vaikka kuinka jokainen olisi mieluusti varmaan nähnyt, että tuomio olisi ollut päinvastainen, niin kuitenkin käräjäoikeus päätyi tähän kantaan. Se että joku ohjeistus on kaksoiskansalaisten palveluksesta annettu on tietenkin syrjivää, ja siksi syyttäjien velvollisuus on selvittää se, että kuka on tuon ohjeistuksen takana?
Eikä siitä asiasta ole mitään muuta tietä ulos kuin tehdä selvitys tai tutkimus, että onko kyseessä oikeasti virallisesti annettu ohje, vai onko sitten kyse siitä, että puolustusvoimissa on jotain käskyä toteutettu väärin, eli ohjeet on käsitetty väärin. Ja ennen kuin kaikki repivät minut julkisesti, niin sanon sen, että puolustusvoimissa on tapana että ohjeet ovat samalla tavoin käskyjä kuin kaikki muutkin esimieheltä tulevat komennot. Eli alainen saa vain sanoa että “kyllä herra tai rouva esimies”, ja hän voi ainoastaan totella sitä, mitä esimies sanoo.
Jos kyse on tilanteesta, että on puhuttu kaksoiskansalaisten palvelun rajoittamisesta kohteissa, missä käsitellään materiaalia, mikä on ehkä NATO:lta hankittua sekä Venäjältä salassa pidettävää, niin silloin alainen on tietenkin käsittänyt että käsky koskee koko puolustusvoimia. Mutta missä, kenen toimesta ja miten tuo käsky tai siksi tulkittava ohje on annettu pitää selvittää, jos tapauksesta halutaan antaa jokin tuomio. Mutta onko puolustusvoimissa tuollaisia sopimuksia, missä esimerkiksi Venäjän edustajia tai sen kansalaisia ei päästetä katsomaan Hornetin ohjaamoon on tietenkin puolustusvoimien oma asia.
Kuitenkin jos tällainen asia on syynä syrjintään, joka on tehty turvallisuuden nimissä, niin asiasta pitäisi kuitenkin kutsunnoissa mainita. Mutta kuten kaikki tietävät, niin turvallisuus on asia, mistä pitää aina huolehtia. Mutta jos esimerkiksi kaksoiskansalaisia estetään sen turvin pääsemästä esimiehiksi tai työhön, niin asiasta kyllä voisi sitten myös mainita, vaikka se sitten tietenkin saa ihmisen tuntemaan itsensä hieman vaivautuneeksi. Eli missään nimessä syrjintää ei saa pitää maan tapana, ja tuollaiset estämiset pitäisi kuitenkin uskaltaa kertoa, sekä niitä pitää silloin voida perustella järkevästi.
Mutta mukavaa se ei koskaan saisi olla, mutta ehkä tuolloin joku valitsee toisen palvelupaikan, eikä hänen tarvitse sitten siellä kokea pettymyksiä, joten olisi hyvä pelata pelejä välillä avoimin kortein, ja reilusti kertoa siitä, että joku ei sitten tule koskaan hakemaan aliupseeri tai upseerikouluun, niin silloin tämä henkilö voisi hakea palvelukseen paikkaan, missä hän ei ole uhka valtion turvallisuudelle. Eli hän voisi tuolloin suorittaa asevelvollisuuden kuten se pitää suorittaa ilman mitään sen suurempia meteliä paikassa, missä ei käsitellä salaiseksi luokiteltuja laitteita.
Puolustusvoimien käytäntö siitä, että kaksoiskansalaisia ei saisi päästää sen varuskuntiin töihin on siis todettu käräjäoikeudessa laittomaksi, mikä kertoo siitä, kuinka tuon laitoksen suhde yhteiskuntaan on muuttunut. Siitä on tullut normaali työpaikka, mikä tarkoittaa että maanpuolustusta varten olemassa olevan institution asema valtiona valtiossa on murenemassa, ja sen jäseniä kohdellaan yhä useammin aivan tavallisina työntekijöinä.
Se että onko Venäjän kaksoiskansalaisuus turvallisuusuhka vai ei on sitten asia erikseen, mutta kuitenkin on olemassa sellainen esimerkki, että nimi Alakuzov ei mitenkään ole vaikuttanut siihen, että voiko henkilö palvella puolustusvoimien tärkeässä tehtävässä vai ei. Muistaakseni ainakin Suomen Kuvalehden tai Helsingin Sanomien mukaa kyseinen mies palveli ainakin taannoin kommodorin arvoisena upseerina.
Joten ehkä tämä sitten vaikutti oikeuden näkemykseen asiassa. Eli onko tämän sotilaskotiin pyrkineen työntekijän kohtelu sitten ollut vain henkilöön menevää valintaa, vai onko kyseessä sitten oikeasti ohjeistus, mikä johtaa esimerkiksi kaikkien kaksoiskansalaisten palvelu-oikeuden epäämiseen on hiukan hämärän peitossa. Mutta jotenkin tämä tapaus Alakuzov on saattanut vaikuttaa tähän päätökseen, eli eihän niin voi olla, että toisen henkilön kohdalla on samaa asiaa tulkittu eri tavalla kuin toisen.
Se että puolustusvoimiin kuuluvat henkilöt ovat levitelleet itse tätä asiaa on kuitenkin todella ikävä asia heidän itsensä kannalta. Nimittäin jos tuollainen ohjeistus on annettu sekä asia määrätty pidettäväksi salassa, niin silloin on tietenkin oma virhe, jos syyksi hylkäykseen mainitaan ohjeistus, mikä on tehty kaksoiskansalaisuuden takia. Tuollainen asia päätyy usein julkisuuteen, joten olisiko ollut viisaampaa oikeasti vastata että “valinta ei tällä kertaa osunut sinuun”, eikä siinä viestissä tarvitse kirjoittaa mitään sen suurempia eikä muitakaan asioita, joita on luvattu pitää salassa.
Tietenkin on asia erikseen pitää aseellista maanpuolustusta puolustuksen kulmakivenä. Mutta samalla pitää muistaa se, että vaikka kuinka jokainen olisi mieluusti varmaan nähnyt, että tuomio olisi ollut päinvastainen, niin kuitenkin käräjäoikeus päätyi tähän kantaan. Se että joku ohjeistus on kaksoiskansalaisten palveluksesta annettu on tietenkin syrjivää, ja siksi syyttäjien velvollisuus on selvittää se, että kuka on tuon ohjeistuksen takana?
Eikä siitä asiasta ole mitään muuta tietä ulos kuin tehdä selvitys tai tutkimus, että onko kyseessä oikeasti virallisesti annettu ohje, vai onko sitten kyse siitä, että puolustusvoimissa on jotain käskyä toteutettu väärin, eli ohjeet on käsitetty väärin. Ja ennen kuin kaikki repivät minut julkisesti, niin sanon sen, että puolustusvoimissa on tapana että ohjeet ovat samalla tavoin käskyjä kuin kaikki muutkin esimieheltä tulevat komennot. Eli alainen saa vain sanoa että “kyllä herra tai rouva esimies”, ja hän voi ainoastaan totella sitä, mitä esimies sanoo.
Jos kyse on tilanteesta, että on puhuttu kaksoiskansalaisten palvelun rajoittamisesta kohteissa, missä käsitellään materiaalia, mikä on ehkä NATO:lta hankittua sekä Venäjältä salassa pidettävää, niin silloin alainen on tietenkin käsittänyt että käsky koskee koko puolustusvoimia. Mutta missä, kenen toimesta ja miten tuo käsky tai siksi tulkittava ohje on annettu pitää selvittää, jos tapauksesta halutaan antaa jokin tuomio. Mutta onko puolustusvoimissa tuollaisia sopimuksia, missä esimerkiksi Venäjän edustajia tai sen kansalaisia ei päästetä katsomaan Hornetin ohjaamoon on tietenkin puolustusvoimien oma asia.
Kuitenkin jos tällainen asia on syynä syrjintään, joka on tehty turvallisuuden nimissä, niin asiasta pitäisi kuitenkin kutsunnoissa mainita. Mutta kuten kaikki tietävät, niin turvallisuus on asia, mistä pitää aina huolehtia. Mutta jos esimerkiksi kaksoiskansalaisia estetään sen turvin pääsemästä esimiehiksi tai työhön, niin asiasta kyllä voisi sitten myös mainita, vaikka se sitten tietenkin saa ihmisen tuntemaan itsensä hieman vaivautuneeksi. Eli missään nimessä syrjintää ei saa pitää maan tapana, ja tuollaiset estämiset pitäisi kuitenkin uskaltaa kertoa, sekä niitä pitää silloin voida perustella järkevästi.
Mutta mukavaa se ei koskaan saisi olla, mutta ehkä tuolloin joku valitsee toisen palvelupaikan, eikä hänen tarvitse sitten siellä kokea pettymyksiä, joten olisi hyvä pelata pelejä välillä avoimin kortein, ja reilusti kertoa siitä, että joku ei sitten tule koskaan hakemaan aliupseeri tai upseerikouluun, niin silloin tämä henkilö voisi hakea palvelukseen paikkaan, missä hän ei ole uhka valtion turvallisuudelle. Eli hän voisi tuolloin suorittaa asevelvollisuuden kuten se pitää suorittaa ilman mitään sen suurempia meteliä paikassa, missä ei käsitellä salaiseksi luokiteltuja laitteita.
Kommentit
Lähetä kommentti