Tuomioistuimista sekä rangaistuksen filosofiasta.
Vankilan tehtävä yhteiskunnassa on rangaista ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Ja joidenkin hyvin rumien päätelmien tai väittämien mukaan vankilan ainoa tehtävä olisi pitää poliisit kaidalla tiellä. Kun tätä asiaa tarkastellaan "Tapaus Aarniona" tunnetun oikeudenkäynnin kautta, niin voidaan sanoa, että tässä tapauksessa kulminoituu se, että "haluaisin uskoa toisin".
Haluaisin uskoa, että Aarnio olisi vain pelinappula pelissä, mitä "isot pojat" pelaavat. Haluaisin uskoa hänen syyttömyytensä olevan totta, mutta tämä tämänpäiväinen tuomio on asia, mikä takuulla saa aikaan mietteitä siitä, että mikä on sopiva tapa keskustella tällaisista asioista, missä poliisimies joutuu syytteeseen. Aarnion tuomioon saattaa vaikuttaa muutama uutinen, missä poliisi on hävittänyt pidätys tai kiinniottoa koskevan raportin Kyseinen toiminta oli ehkä tarkoitettu osoittamaan sitä, että poliisilla on käytössään erilaisia otteita oman toimintansa tueksi.
Mutta kuten olemme huomanneet, niin tällainen toiminta ei oikein koskaan vakuuta sillä että henkilö olisi syytön, joten tietenkin erilaisten pelottelu- tai muiden menetelmien käyttö ei ole sellaista, että sitä voidaan pitää aiheellisena. Kun keskustellaan siitä, että tietenkin virkapukua käyttävien henkilöiden pitää edustaa virkaansa sekä valtiota, niin tietenkin tuolloin ihmisellä on oltava tietty asenne omaa työtään kohtaan.
Kuitenkin pitää huomioida se, että Gestapo kuuluu historiaan. Se että Gestapo tuomitsi itse pidättämänsä ihmiset teki siitä tietenkin hirvittävät tehokkaan. Mutta samalla tuo järjestö on muuttunut mielivallan synonyymiksi.
Poliisin sekä asevoimien tehtävä on puolustaa valtiota sekä lakia, eli noiden laitosten tehtävä ei ole olla itsetarkoituksellisesti itseään varten tapahtuvaa toimintaa. Noiden laitosten olemassaolo riippuu siitä, mitä valtiovalta päättää niiden toiminnasta. Kun tämän "tapaus Aarnion" kohdalla ollaan seurattu lehdissä tapahtuvaa kirjoittelua, niin silloin tällöin voisi henkilöllä joka kirjoittaa tapauksesta olla sellainen asia mielessä, että kaikki tapaukset ratkaistaan oikeudessa.
Kun muut kuin ne, jotka ovat olleet oikeussalissa tai päässeet katsomaan todisteita lukevat tapauksesta, niin he ovat sen tiedon varassa, mitä lehtimies jakaa. Tutkijoiden työtä voidaan pitää saivarteluna, ja pilkun tuijottamisena, mutta kuitenkin meidän pitää muistaa se, että tutkijoiden työ on hyvin pikkutarkkaa, eikä siinä voi tehdä suurpiirteisesti mitään päätelmiä.
Eli kun esimerkiksi keskiaikaista karttaa tutkitaan, niin sen aitous pitää varmistaa erilaisille menetelmillä. Ja sitten tietenkin pitää huomioida se, että kyseisen kartan kuva on ehkä vaihdettu tai osia siitä on muutettu.Siksi tutkijan pitää olla erittäin tarkka tutkiessaan maalien sekä kankaan tai paperin koostumusta.
Se että ihminen haluaa uskoa toisesta vain hyvää, voi kostautua jossain vaiheessa elämää. Kun tuota tapausta koskevaa uutisointia tarkastellaan tarkemmin, niin siinä nostettiin esiin lähinnä sitä, kuinka paljon Aarniota oli uskottu. Tai kuinka paljon hän sai vapauksia tai kuinka hän pääsi vapaaksi. Mutta noihin juttuihin liittyy yksi asia, mitä niiden kirjoittajat eivät ole ehkä käsittäneet. Joku saattaa pitää niiden sävyä uhkaavana, eikä se että oikeus vapauttaa syytetyn ennen tuomiota ole epätavallista.
Kuitenkin tuo Aarnion tapaus on siitä erikoinen, että esimerkiksi ilotyttöjen lausunto oli joko hyvin painava todiste, tai sitten pelkkää ilmaa. Kummasta asiasta sitten onkaan kysymys, riippuu siitä, että millainen suhde Aarnioon tuolla kirjoittajalla on. Jokaista huumepoliisia varmaan on joskus syytetty liiasta voimakeinojen käytöstä. Kaikki ovat nähneet tai kuulleet, millaisia nuo huumeiden kanssa leikkivät ihmiset ovat. Mutta jostain syystä näyttöä Aarniota vastaan on löytynyt, koska syyttäjä on syytteen aikoinaan nostanut. Eikä maassamme ole kovin yleistä että komisario sattuu joutumaan syytteeseen.
Jos keskustellaan siitä, miten tuomari päättää asioista, niin hän joutuu kuulemaan myös ne todisteet, joita hänkään ei halua kuulla. Kukaan ei halua kohdata tapausta, missä yhteiskunnan palvelija, eli poliisimies on syytteessä kovista rikoksista. Mutta sitten kun tätä viimeaikaista tapausta tarkastellaan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että joku oli käsittänyt, että tällaisesta tapauksesta tulee sitten joku kostoretki niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat pullakahvien välillä kehdanneet sanoa jotain tapaus Aarniosta.
Vankilan tehtävä yhteiskunnassa on rangaista ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Ja joidenkin hyvin rumien päätelmien tai väittämien mukaan vankilan ainoa tehtävä olisi pitää poliisit kaidalla tiellä. Kun tätä asiaa tarkastellaan "Tapaus Aarniona" tunnetun oikeudenkäynnin kautta, niin voidaan sanoa, että tässä tapauksessa kulminoituu se, että "haluaisin uskoa toisin".
Haluaisin uskoa, että Aarnio olisi vain pelinappula pelissä, mitä "isot pojat" pelaavat. Haluaisin uskoa hänen syyttömyytensä olevan totta, mutta tämä tämänpäiväinen tuomio on asia, mikä takuulla saa aikaan mietteitä siitä, että mikä on sopiva tapa keskustella tällaisista asioista, missä poliisimies joutuu syytteeseen. Aarnion tuomioon saattaa vaikuttaa muutama uutinen, missä poliisi on hävittänyt pidätys tai kiinniottoa koskevan raportin Kyseinen toiminta oli ehkä tarkoitettu osoittamaan sitä, että poliisilla on käytössään erilaisia otteita oman toimintansa tueksi.
Mutta kuten olemme huomanneet, niin tällainen toiminta ei oikein koskaan vakuuta sillä että henkilö olisi syytön, joten tietenkin erilaisten pelottelu- tai muiden menetelmien käyttö ei ole sellaista, että sitä voidaan pitää aiheellisena. Kun keskustellaan siitä, että tietenkin virkapukua käyttävien henkilöiden pitää edustaa virkaansa sekä valtiota, niin tietenkin tuolloin ihmisellä on oltava tietty asenne omaa työtään kohtaan.
Kuitenkin pitää huomioida se, että Gestapo kuuluu historiaan. Se että Gestapo tuomitsi itse pidättämänsä ihmiset teki siitä tietenkin hirvittävät tehokkaan. Mutta samalla tuo järjestö on muuttunut mielivallan synonyymiksi.
Poliisin sekä asevoimien tehtävä on puolustaa valtiota sekä lakia, eli noiden laitosten tehtävä ei ole olla itsetarkoituksellisesti itseään varten tapahtuvaa toimintaa. Noiden laitosten olemassaolo riippuu siitä, mitä valtiovalta päättää niiden toiminnasta. Kun tämän "tapaus Aarnion" kohdalla ollaan seurattu lehdissä tapahtuvaa kirjoittelua, niin silloin tällöin voisi henkilöllä joka kirjoittaa tapauksesta olla sellainen asia mielessä, että kaikki tapaukset ratkaistaan oikeudessa.
Kun muut kuin ne, jotka ovat olleet oikeussalissa tai päässeet katsomaan todisteita lukevat tapauksesta, niin he ovat sen tiedon varassa, mitä lehtimies jakaa. Tutkijoiden työtä voidaan pitää saivarteluna, ja pilkun tuijottamisena, mutta kuitenkin meidän pitää muistaa se, että tutkijoiden työ on hyvin pikkutarkkaa, eikä siinä voi tehdä suurpiirteisesti mitään päätelmiä.
Eli kun esimerkiksi keskiaikaista karttaa tutkitaan, niin sen aitous pitää varmistaa erilaisille menetelmillä. Ja sitten tietenkin pitää huomioida se, että kyseisen kartan kuva on ehkä vaihdettu tai osia siitä on muutettu.Siksi tutkijan pitää olla erittäin tarkka tutkiessaan maalien sekä kankaan tai paperin koostumusta.
Se että ihminen haluaa uskoa toisesta vain hyvää, voi kostautua jossain vaiheessa elämää. Kun tuota tapausta koskevaa uutisointia tarkastellaan tarkemmin, niin siinä nostettiin esiin lähinnä sitä, kuinka paljon Aarniota oli uskottu. Tai kuinka paljon hän sai vapauksia tai kuinka hän pääsi vapaaksi. Mutta noihin juttuihin liittyy yksi asia, mitä niiden kirjoittajat eivät ole ehkä käsittäneet. Joku saattaa pitää niiden sävyä uhkaavana, eikä se että oikeus vapauttaa syytetyn ennen tuomiota ole epätavallista.
Kuitenkin tuo Aarnion tapaus on siitä erikoinen, että esimerkiksi ilotyttöjen lausunto oli joko hyvin painava todiste, tai sitten pelkkää ilmaa. Kummasta asiasta sitten onkaan kysymys, riippuu siitä, että millainen suhde Aarnioon tuolla kirjoittajalla on. Jokaista huumepoliisia varmaan on joskus syytetty liiasta voimakeinojen käytöstä. Kaikki ovat nähneet tai kuulleet, millaisia nuo huumeiden kanssa leikkivät ihmiset ovat. Mutta jostain syystä näyttöä Aarniota vastaan on löytynyt, koska syyttäjä on syytteen aikoinaan nostanut. Eikä maassamme ole kovin yleistä että komisario sattuu joutumaan syytteeseen.
Jos keskustellaan siitä, miten tuomari päättää asioista, niin hän joutuu kuulemaan myös ne todisteet, joita hänkään ei halua kuulla. Kukaan ei halua kohdata tapausta, missä yhteiskunnan palvelija, eli poliisimies on syytteessä kovista rikoksista. Mutta sitten kun tätä viimeaikaista tapausta tarkastellaan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että joku oli käsittänyt, että tällaisesta tapauksesta tulee sitten joku kostoretki niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat pullakahvien välillä kehdanneet sanoa jotain tapaus Aarniosta.
Kommentit
Lähetä kommentti