Työharjoitteluista sekä niiden palkattomuudesta
Kun opiskelija lähtee työelämään, niin hänen kuvitellaan osaavan kaikki asiat ulkoa, ja sen takia että opiskelija saa kuvan siitä “miten asiat tehdään käytännössä” on hänen haettava opiskelunsa lopulla työharjoittelupaikkaa jostain yrityksestä. Ja tuossa harjoittelussa sitten työnantaja eli kyseinen yritys tai oikeastaan sen edustaja ohjaa opiskelijaa siten, että hän oppii alan niksejä tai miksi niitä nyt sitten sanotaankaan.
Tai oikeastaan hänen pitäisi oppia alan niksejä tuossa työharjoittelussa, joka on kuitenkin monesti palkatonta. Tuolloin saattaa käydä niin, että opiskelija istuu jossain huoneessa ilman mitään tehtäviä tai keittää kahvia tuossa yrityksessä, joka saa hänestä siis ilmaisen kahvinkeittäjän.
Ja sitten tietenkin jotain romujen keräämistä on noilla työharjoittelijoilla sitten käyty teettämässä. Eli käytännössä koko työharjoittelu saattaa olla sellaista, että harjoittelija ei edes näe toisia työntekijöitä, tai hänelle sanotaan sana “moi” aamulla, kun harjoittelija sattuu sitten kävelemään paikalle. Mutta eipä siinä sitten mitään töitäkään oikeastaan ole.
Työharjoittelussa ei ole kuitenkaan mitään sääntöä sille, että pitääkö yhtiön maksaa palkkaa tuosta harjoittelusta. Eli se voi oikeastaan sitten vaikka tehdä niin, että toinen harjoittelija saa harjoittelujaksolta palkkaa, mutta toinen taas ei sitä korvausta saa. Kyseinen asia tietenkin on se, millä työnantaja pitää väen kurissa, koska silloin harjoittelijat ovat eriarvoisessa asemassa, eikä heille tule mieleen esimerkiksi haukkua operatiivista työnjohtoa.
Työharjoittelu on muutenkin loistava asia sen kannalta, että työnantajat voivat sen kautta rekrytoida väkeä työpaikkaan. Se että kyseessä on paikka, mitä varmasti tämä harjoittelija tulee hakemaan tekee mahdolliseksi sen, että hakijoita voidaan kilpailuttaa mielin määrin, ja se takaa sen, että harjoittelija on “kiltti poika” tai “kiltti tyttö”, joka ei sitten rupea soittamaan poskea näille työpaikan suurille pomoille. Joskus olen miettinyt sitä, että onko mahdollista, että kun työharjoittelija lähtee yhtiöstä pois, niin häntä on esitetty esimerkiksi potkut saaneena palkattuna työntekijänä, jolta eivät työt oikein sujuneet.
Se että ihminen on tullut työharjoitteluun takaa sen, että yhtiön palkatut työntekijät voivat sitten tuntea saavansa työelämältä jotain. Eli he voivat sitten kerran tuntea olevansa jossain suuressa yhteisössä suuria tekijöitä, ja kun harjoittelija kävelee ovesta ulos viimeisen kerran, niin häntä voidaan osoittaa sormella, ja sanoa, että “se joka ei täällä mukaudu ryhmään saa tuota miestä tai naista seurata”. Silloin on kyllä varmasti tarjolla sellaisia ihmisiä, jotka suostuvat mukautumaan työpaikan sekä kehittyvän työelämän vaatimuksiin.
Tämä tarkoittaa sitä, että YT-neuvottelujen aikana sitten tehdään selväksi se, että jos jokainen työntekijä esimerkiksi jättäisi ensimmäisen ylityötunnin leimaamatta tai sitten leimaisi sen niin, että kahvitunnit sekä puolikas ruokatunnista olisivat tuota työaikaa, niin silloin olisi työpaikka helpommin pidettävissä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö ei leimaa ruoka, eikä kahvituntia vaan siirtää ne ylityö-tunniksi, millla sitten kierretään työaikalainsäädäntöä. Eli eikö olekin mukavaa, kun jotkut kertovat kapakoissa näistä asioista, kun ovat muutaman oluen ottaneet liikaa?
Kun opiskelija lähtee työelämään, niin hänen kuvitellaan osaavan kaikki asiat ulkoa, ja sen takia että opiskelija saa kuvan siitä “miten asiat tehdään käytännössä” on hänen haettava opiskelunsa lopulla työharjoittelupaikkaa jostain yrityksestä. Ja tuossa harjoittelussa sitten työnantaja eli kyseinen yritys tai oikeastaan sen edustaja ohjaa opiskelijaa siten, että hän oppii alan niksejä tai miksi niitä nyt sitten sanotaankaan.
Tai oikeastaan hänen pitäisi oppia alan niksejä tuossa työharjoittelussa, joka on kuitenkin monesti palkatonta. Tuolloin saattaa käydä niin, että opiskelija istuu jossain huoneessa ilman mitään tehtäviä tai keittää kahvia tuossa yrityksessä, joka saa hänestä siis ilmaisen kahvinkeittäjän.
Ja sitten tietenkin jotain romujen keräämistä on noilla työharjoittelijoilla sitten käyty teettämässä. Eli käytännössä koko työharjoittelu saattaa olla sellaista, että harjoittelija ei edes näe toisia työntekijöitä, tai hänelle sanotaan sana “moi” aamulla, kun harjoittelija sattuu sitten kävelemään paikalle. Mutta eipä siinä sitten mitään töitäkään oikeastaan ole.
Työharjoittelussa ei ole kuitenkaan mitään sääntöä sille, että pitääkö yhtiön maksaa palkkaa tuosta harjoittelusta. Eli se voi oikeastaan sitten vaikka tehdä niin, että toinen harjoittelija saa harjoittelujaksolta palkkaa, mutta toinen taas ei sitä korvausta saa. Kyseinen asia tietenkin on se, millä työnantaja pitää väen kurissa, koska silloin harjoittelijat ovat eriarvoisessa asemassa, eikä heille tule mieleen esimerkiksi haukkua operatiivista työnjohtoa.
Työharjoittelu on muutenkin loistava asia sen kannalta, että työnantajat voivat sen kautta rekrytoida väkeä työpaikkaan. Se että kyseessä on paikka, mitä varmasti tämä harjoittelija tulee hakemaan tekee mahdolliseksi sen, että hakijoita voidaan kilpailuttaa mielin määrin, ja se takaa sen, että harjoittelija on “kiltti poika” tai “kiltti tyttö”, joka ei sitten rupea soittamaan poskea näille työpaikan suurille pomoille. Joskus olen miettinyt sitä, että onko mahdollista, että kun työharjoittelija lähtee yhtiöstä pois, niin häntä on esitetty esimerkiksi potkut saaneena palkattuna työntekijänä, jolta eivät työt oikein sujuneet.
Se että ihminen on tullut työharjoitteluun takaa sen, että yhtiön palkatut työntekijät voivat sitten tuntea saavansa työelämältä jotain. Eli he voivat sitten kerran tuntea olevansa jossain suuressa yhteisössä suuria tekijöitä, ja kun harjoittelija kävelee ovesta ulos viimeisen kerran, niin häntä voidaan osoittaa sormella, ja sanoa, että “se joka ei täällä mukaudu ryhmään saa tuota miestä tai naista seurata”. Silloin on kyllä varmasti tarjolla sellaisia ihmisiä, jotka suostuvat mukautumaan työpaikan sekä kehittyvän työelämän vaatimuksiin.
Tämä tarkoittaa sitä, että YT-neuvottelujen aikana sitten tehdään selväksi se, että jos jokainen työntekijä esimerkiksi jättäisi ensimmäisen ylityötunnin leimaamatta tai sitten leimaisi sen niin, että kahvitunnit sekä puolikas ruokatunnista olisivat tuota työaikaa, niin silloin olisi työpaikka helpommin pidettävissä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö ei leimaa ruoka, eikä kahvituntia vaan siirtää ne ylityö-tunniksi, millla sitten kierretään työaikalainsäädäntöä. Eli eikö olekin mukavaa, kun jotkut kertovat kapakoissa näistä asioista, kun ovat muutaman oluen ottaneet liikaa?
Kommentit
Lähetä kommentti