Vaihtoehtoisesta historiankirjoituksesta
Vaihtoehtoinen historiankirjoitus tarkoittaa fiktiivisiä ikään kuin romaaneja, joissa esimerkiksi joku historiallinen fakta muutetaan toiseksi. Eli vaihtoehtoisessa historiankirjoituksessa fiktiota käsitellään kuin se olisi faktaa. Ja se tekee tuosta asiasta joskus hiukan rasittavan, koska aina voidaan kirjoittaa kirjoja, joissa pohditaan aiheita tyyliin "mitä jos". Sillä voi sitten mukavasti täytellä paperia tai tietokoneen ruutua pohtimalla sitä, että mitä jos vaikka Toista Maailmansotaa ei olisi syttynyt ollenkaan, koska eräs korpraali sattui kuolemaan jossain taisteluhaudassa.
Kun historiaa tutkitaan oikeasti, niin silloin tutkimustulos ei ehkä miellytä yhtään ketään. Edes tutkija itse ei ehkä pidä tuloksista, mitä hän saa tutkiessaan arkistoa. Mutta kuitenkin tutkijan työhön kuuluu tehdä työnsä noudattaen hyvää tutkimustapaa. Eli hän ei saa ryhtyä väärentämään todisteita tai muuttelemaan asiakirjoja siksi, että niissä puhutaan asioista, mistä hän ei satu pitämään. Mutta tutkimuksen tarkoitus on tuottaa oikeaa faktaan perustuvaa tietoa.
Historian tutkimuksessa avainasemassa on se, että esimerkiksi sota tapahtumista etsitään molempien osapuolten kirjoittamaa tietoa. Kummaltakin puolelta peräisin olevia virallisia raportteja vertaamalla tutkijan on yritettävä muodostaa kuva siitä, mitä on tapahtunut. Ja tuolloin pitää aineistoa hankkia useista lähteistä.
Jos otetaan esimerkiksi tutkimus, joka tehdään Talvisodasta, niin valtion virallisten arkistolähteiden lisäksi voidaan käyttää sanomalehtien arkistoja tai muuta julkista aineistoa, joka voi olla vaikka kaksi kirjaa joista toisen on kirjoittanut ehkä suomalainen ja toisen venäläinen kirjoittaja. Tuolla tavoin voidaan muodostaa kuva siitä, millainen asenne tuossa toisessa maassa on tähän tapahtumaan.
Eli voidaanko esimerkiksi sieltä hankittuun lähdemateriaaliin oikeasti edes luottaa, vai onko mahdollista että noita raportteja on suuressa määrin vääristelty. Eli neuvostoliiton johtaja Stalin ei hyvällä katsonut epäonnistujia, joten siksi saattoi upseeri kirjoittaa väärennetyn raportin välttääkseen teloituksen.
Kun arkistoja tutkitaan, niin tutkijan pitää myös huomioida se, että raportit voivat olla vääristeltyjä tai suorastaan väärennettyjä. Väärennettyjen raporttien tarkoitus voi olla esimerkiksi tehdä propagandaa noiden tutkijoiden kautta.
Tuolloin tutkijan ja muiden pitää muistaa sellainen asia, että kukaan ei ole vastuussa siitä, mitä tapahtui ennen kuin hän on syntynyt. Samoin tutkija on riippuvainen siitä mitä hän sattuu dokumenteissa näkemään. Se että joku ehkä satoja vuosia sitten elänyt henkilö on vääristänyt dokumentin, tai kirjoittanut valheellisen raportin ei ole tutkijan itsensä syytä.
Tutkimus ei ole demokratiaa, eli tutkimustuloksia ei luokitella oikeaksi tai vääriksi lippuäänestyksillä. Ja on valtion viranomaisten asia, jos ne haluavat salata jotain tutkimuksia, mutta jos vastaavia raportteja löytyy muualta, ja tuo muu taho joka ei ole sidoksissa tutkijan omaan valtioon pitää niitä julkisina, niin silloin ne voi julkistaa.
Historia on aina jonkun kirjoittamaa, ja yleensä historiankirjoituksen tehtävänä on palvella jonkun tahon omia tarkoituksia. Eli se ei koskaan ole aivan sitä, mitä todella on tapahtunut. Ja tässä kohtaan yleensä joku tutkija vetoaa raportteihin tai dokumentteihin, joita on löytynyt jostain pölyisestä arkistosta, unohtaen autuaasti sen, että nuo raportit ovat saattaneet olla tekaistuja. Ja jos raportin tekaisinana on kuningas tai muu valtion johtaja, niin silloin niissä varmasti ovat sinetit ja muut tunnisteet aivan oikein, eikä niistä muutenkaan löydy mitään huomautettavaa.
Aina välillä törmätään sellaiseen tapaan kirjoittaa historiasta, tai kommentoida historiallisia faktoja, että siinä oikeastaan pitäisi jonkun mennä väliin. Nimittäin päätökset tehdään aina sen mukaan, mitä tietoa milloinkin on ollut käytettävissä, ja jos ajatellaan esimerkiksi Talvisotaa, niin tietenkin aina voidaan kysyä, että mitä jos Paasikivellä olisi ollut tuolloin syksyllä 1939 käytössään kirja "Talvisota 1939-1940", mikä on painettu vuonna 2016.
Kuitenkin sattuneista syistä vuonna 1939 ei tuota vuonna 2016 painettua kirjaa ollut saatavilla, joten Suomen hallitus oli sen tiedon varassa, mitä se sattui saamaan. Ja voitteko kuvitella saimme pitää itsenäisyytemme. Toki on ihmisiä, joiden mukaan Neuvostoliitto ei olisi Suomea miehittänyt, vaikka emme olisi lähteneet sotaan, mutta kuitenkin joskus tulee mieleen sanoa se, että tehty mikä tehty.
Tehtyä päätöstä sekä sitä seurannutta toimintaa on todella vaikea perua, ja sen takia meidän nyt vain pitää lähteä siitä, että vuonna 1939 valtion johto teki päätöksen, mikä johti sotaan. Eli meidän sukupolvemme ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa, eikä kukaan meistä voi vaikuttaa asioihin, joita on tapahtunut ennen syntymäämme.
Kuten historiasta tiedämme, niin parasta ja osuvinta viisautta jokaisessa päätöksessä, mitä valtion johdossa tai yhtään missään on tehty on se jälkiviisaus. Siitä hyvänä esimerkkinä on ihminen, joka ajaa kolarin ja lähtee sitten miettimään että "mitä jos en olisi sinä aamuna ottanut autoa". Tuollainen asia on tietenkin loistava ajattelun aihe, silloin kun itse on tullut eteen kolmion takaa, ja joutuu peltikolaria maksamaan.
Tai mitä jos Nokia Oy ei olisi palkannut Ellopia toimitusjohtajaksi, ja ryhtynyt tekemään markkinointia sillä tavoin, että se nyt kaupassa oleva puhelin olisi se paras. Eikä niin että tulevaisuudessa sitten tulee se "oikea puhelin". Siitä asiasta nyt on sitten turha ruveta keskustelemaan. Olisiko ehkä niin, että meillä vielä olisi se Nokia Oy ja matkapuhelimet suomalaisessa omistuksessa?
On olemassa tapa kirjoittaa historiaa, mikä varmasti ottaa ihmisiä välillä päähän. Sitä kutsutaan nimellä "vaihtoehtoinen historiankirjoitus". Tuolloin esimerkiksi keskustellaan siitä, että mitä jos vaikka Iso-Britannialla ei olisi ollut käytössään Spitfire hävittäjiä tai tutkalaitteita, kun Toinen Maailmansota alkoi, ja mitä jos vaikka Churchillia ei olisi koskaan syntynyt? Se sitten varmaan saa aikaan mitä upeimpia näkemyksiä siitä, kuinka meillä voisi asiat olla. Tai ehkä meidän pitäisi ryhtyä pohtimaan sitä, että mitä jos dinosaurusten tuhon aiheuttanut meteoriitti ei olisikaan osunut maapalloon.
Tai se olisi osunut Tampereen kohtaan Jukatanin asemasta? Olimmeko me jotain liskoja, ja työntäisimmekö me munia lastenvaunuissa ja olisimmeko me oikeastaan Velociraptoreita? Ja kuinka pitkälle meidän käyttämämme tekniikka tai yhteiskunta olisi kehittynyt, jos tuota joukkotuhoa ei olisi tapahtunut? Niitäkin asioita voi miettiä jokainen. Mutta fakta on se, että erään meteoriitin ansiosta olemme tällä hetkellä dominoivin laji, mitä planeettamme historiassa on koskaan ollut. Eikä Nokia ole enää suomalaisessa omistuksessa, koska sen johto noudatti väärää markkinointistrategiaa.
Vaihtoehtoinen historiankirjoitus tarkoittaa fiktiivisiä ikään kuin romaaneja, joissa esimerkiksi joku historiallinen fakta muutetaan toiseksi. Eli vaihtoehtoisessa historiankirjoituksessa fiktiota käsitellään kuin se olisi faktaa. Ja se tekee tuosta asiasta joskus hiukan rasittavan, koska aina voidaan kirjoittaa kirjoja, joissa pohditaan aiheita tyyliin "mitä jos". Sillä voi sitten mukavasti täytellä paperia tai tietokoneen ruutua pohtimalla sitä, että mitä jos vaikka Toista Maailmansotaa ei olisi syttynyt ollenkaan, koska eräs korpraali sattui kuolemaan jossain taisteluhaudassa.
Kun historiaa tutkitaan oikeasti, niin silloin tutkimustulos ei ehkä miellytä yhtään ketään. Edes tutkija itse ei ehkä pidä tuloksista, mitä hän saa tutkiessaan arkistoa. Mutta kuitenkin tutkijan työhön kuuluu tehdä työnsä noudattaen hyvää tutkimustapaa. Eli hän ei saa ryhtyä väärentämään todisteita tai muuttelemaan asiakirjoja siksi, että niissä puhutaan asioista, mistä hän ei satu pitämään. Mutta tutkimuksen tarkoitus on tuottaa oikeaa faktaan perustuvaa tietoa.
Historian tutkimuksessa avainasemassa on se, että esimerkiksi sota tapahtumista etsitään molempien osapuolten kirjoittamaa tietoa. Kummaltakin puolelta peräisin olevia virallisia raportteja vertaamalla tutkijan on yritettävä muodostaa kuva siitä, mitä on tapahtunut. Ja tuolloin pitää aineistoa hankkia useista lähteistä.
Jos otetaan esimerkiksi tutkimus, joka tehdään Talvisodasta, niin valtion virallisten arkistolähteiden lisäksi voidaan käyttää sanomalehtien arkistoja tai muuta julkista aineistoa, joka voi olla vaikka kaksi kirjaa joista toisen on kirjoittanut ehkä suomalainen ja toisen venäläinen kirjoittaja. Tuolla tavoin voidaan muodostaa kuva siitä, millainen asenne tuossa toisessa maassa on tähän tapahtumaan.
Eli voidaanko esimerkiksi sieltä hankittuun lähdemateriaaliin oikeasti edes luottaa, vai onko mahdollista että noita raportteja on suuressa määrin vääristelty. Eli neuvostoliiton johtaja Stalin ei hyvällä katsonut epäonnistujia, joten siksi saattoi upseeri kirjoittaa väärennetyn raportin välttääkseen teloituksen.
Kun arkistoja tutkitaan, niin tutkijan pitää myös huomioida se, että raportit voivat olla vääristeltyjä tai suorastaan väärennettyjä. Väärennettyjen raporttien tarkoitus voi olla esimerkiksi tehdä propagandaa noiden tutkijoiden kautta.
Tuolloin tutkijan ja muiden pitää muistaa sellainen asia, että kukaan ei ole vastuussa siitä, mitä tapahtui ennen kuin hän on syntynyt. Samoin tutkija on riippuvainen siitä mitä hän sattuu dokumenteissa näkemään. Se että joku ehkä satoja vuosia sitten elänyt henkilö on vääristänyt dokumentin, tai kirjoittanut valheellisen raportin ei ole tutkijan itsensä syytä.
Tutkimus ei ole demokratiaa, eli tutkimustuloksia ei luokitella oikeaksi tai vääriksi lippuäänestyksillä. Ja on valtion viranomaisten asia, jos ne haluavat salata jotain tutkimuksia, mutta jos vastaavia raportteja löytyy muualta, ja tuo muu taho joka ei ole sidoksissa tutkijan omaan valtioon pitää niitä julkisina, niin silloin ne voi julkistaa.
Historia on aina jonkun kirjoittamaa, ja yleensä historiankirjoituksen tehtävänä on palvella jonkun tahon omia tarkoituksia. Eli se ei koskaan ole aivan sitä, mitä todella on tapahtunut. Ja tässä kohtaan yleensä joku tutkija vetoaa raportteihin tai dokumentteihin, joita on löytynyt jostain pölyisestä arkistosta, unohtaen autuaasti sen, että nuo raportit ovat saattaneet olla tekaistuja. Ja jos raportin tekaisinana on kuningas tai muu valtion johtaja, niin silloin niissä varmasti ovat sinetit ja muut tunnisteet aivan oikein, eikä niistä muutenkaan löydy mitään huomautettavaa.
Aina välillä törmätään sellaiseen tapaan kirjoittaa historiasta, tai kommentoida historiallisia faktoja, että siinä oikeastaan pitäisi jonkun mennä väliin. Nimittäin päätökset tehdään aina sen mukaan, mitä tietoa milloinkin on ollut käytettävissä, ja jos ajatellaan esimerkiksi Talvisotaa, niin tietenkin aina voidaan kysyä, että mitä jos Paasikivellä olisi ollut tuolloin syksyllä 1939 käytössään kirja "Talvisota 1939-1940", mikä on painettu vuonna 2016.
Kuitenkin sattuneista syistä vuonna 1939 ei tuota vuonna 2016 painettua kirjaa ollut saatavilla, joten Suomen hallitus oli sen tiedon varassa, mitä se sattui saamaan. Ja voitteko kuvitella saimme pitää itsenäisyytemme. Toki on ihmisiä, joiden mukaan Neuvostoliitto ei olisi Suomea miehittänyt, vaikka emme olisi lähteneet sotaan, mutta kuitenkin joskus tulee mieleen sanoa se, että tehty mikä tehty.
Tehtyä päätöstä sekä sitä seurannutta toimintaa on todella vaikea perua, ja sen takia meidän nyt vain pitää lähteä siitä, että vuonna 1939 valtion johto teki päätöksen, mikä johti sotaan. Eli meidän sukupolvemme ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa, eikä kukaan meistä voi vaikuttaa asioihin, joita on tapahtunut ennen syntymäämme.
Kuten historiasta tiedämme, niin parasta ja osuvinta viisautta jokaisessa päätöksessä, mitä valtion johdossa tai yhtään missään on tehty on se jälkiviisaus. Siitä hyvänä esimerkkinä on ihminen, joka ajaa kolarin ja lähtee sitten miettimään että "mitä jos en olisi sinä aamuna ottanut autoa". Tuollainen asia on tietenkin loistava ajattelun aihe, silloin kun itse on tullut eteen kolmion takaa, ja joutuu peltikolaria maksamaan.
Tai mitä jos Nokia Oy ei olisi palkannut Ellopia toimitusjohtajaksi, ja ryhtynyt tekemään markkinointia sillä tavoin, että se nyt kaupassa oleva puhelin olisi se paras. Eikä niin että tulevaisuudessa sitten tulee se "oikea puhelin". Siitä asiasta nyt on sitten turha ruveta keskustelemaan. Olisiko ehkä niin, että meillä vielä olisi se Nokia Oy ja matkapuhelimet suomalaisessa omistuksessa?
On olemassa tapa kirjoittaa historiaa, mikä varmasti ottaa ihmisiä välillä päähän. Sitä kutsutaan nimellä "vaihtoehtoinen historiankirjoitus". Tuolloin esimerkiksi keskustellaan siitä, että mitä jos vaikka Iso-Britannialla ei olisi ollut käytössään Spitfire hävittäjiä tai tutkalaitteita, kun Toinen Maailmansota alkoi, ja mitä jos vaikka Churchillia ei olisi koskaan syntynyt? Se sitten varmaan saa aikaan mitä upeimpia näkemyksiä siitä, kuinka meillä voisi asiat olla. Tai ehkä meidän pitäisi ryhtyä pohtimaan sitä, että mitä jos dinosaurusten tuhon aiheuttanut meteoriitti ei olisikaan osunut maapalloon.
Tai se olisi osunut Tampereen kohtaan Jukatanin asemasta? Olimmeko me jotain liskoja, ja työntäisimmekö me munia lastenvaunuissa ja olisimmeko me oikeastaan Velociraptoreita? Ja kuinka pitkälle meidän käyttämämme tekniikka tai yhteiskunta olisi kehittynyt, jos tuota joukkotuhoa ei olisi tapahtunut? Niitäkin asioita voi miettiä jokainen. Mutta fakta on se, että erään meteoriitin ansiosta olemme tällä hetkellä dominoivin laji, mitä planeettamme historiassa on koskaan ollut. Eikä Nokia ole enää suomalaisessa omistuksessa, koska sen johto noudatti väärää markkinointistrategiaa.
Kommentit
Lähetä kommentti