Helsinki pridestä sekä syrjinnästä
Helsinki Pride oli asia millaisia tarvitaan edelleen. Se että pääministeri osallistui tänään tuohon tapahtumaan on mielestäni hyvä asia, koska vaikka pride on nimellisesti seksuaalivähemmistöjen tapahtuma, niin se kyllä samalla on myös sanoma sitä vastaan, että maailmassa on paljon ihmisiä, joita syrjitään siksi, että he vain sattuvat olemaan erilaisia. Ja sitten tietenkin siihen, että ihminen on muiden mielestä erilainen riittää se, että hän esimerkiksi änkyttää.
Nimittäin se Ihmisiä syrjitään melko erilaisilla perusteilla yhteiskunnassamme. Oikeastaan se vain riittää, että toinen ihminen on erilainen kuin toinen. Samoin se että ihminen ajattelee jostain asioista eri tavalla kuin toinen oikeuttaa syrjimiseen ainakin joidenkin ihmisten mielestä. Eli näistä ihmisistä kaikki, jotka ovat heidän kantaansa vastaan saavat luvan lähteä ja se siitä. Kun puhutaan syrjimisestä, niin syrjinnän uhriksi joutuneen on jostain syystä hirveän vaikea lähteä kertomaan tällaisesta asiasta muille, koska “me itse päätämme siitä, kenen kanssa vietämme aikaa”, ja tietenkin se asia varmaan tuo jokaiselle meistä erittäin huonoja mielikuvia siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei sitten ole toiselle mieliksi.
Jokainen joka on ollut jossain työyhteisössä tai muussa laitoksessa tietää sen, että välillä eteen tulee tilanne, missä työnjohtaja ikään kuin ottaa sellaisen roolin, että hän saa määrätä kenen kanssa toinen on, ja jos itse satut olemaan eri mieltä tällaisen työnjohtajan kanssa, niin silloin varmasti saat siitä myös kuulla. Eli kun puhutaan vallasta sekä vallan käytöstä, niin silloin saattaa joku, jolla on yhteisössä valtaa käyttää sitä puhtaasti toisten käskyttämiseen.
Kun ajatellaan esimerkiksi Donald Trumpin mielipiteitä siitä, millaisia ihmisiä mielisairaalaan on suljettu, niin hän kutsui näitä ihmisiä eläimiksi. Se sitten varmaan oli asia, mikä miellytti joitakin ihmisiä, koska tällainen sanamuoto sitten oli ikään kuin lehdistön lempilapsena. Se miten lehdistö muuten suhtautuu Trumppiin on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä häntä osataan haukkua ja syyllistää, mutta sitten kun eteen tulee tilanne, missä joku henkilö kokee jotenkin tarvetta saada esimies paikalle, niin silloin tuota miestä varmasti osataan kysellä. Ja silloin hänen nimiinsä kyllä vannotaan.
Tässä mieleeni tulee muuten sotapoliisi. Jos esimies joutuu jonkinlaisen vastustamisen kohteeksi, niin silloin tämän järjestön edustajat saadaan paikalle muutamassa sekunnissa. Mutta jos esimies sattuu olemaan esimerkiksi juovuksissa tai muuten käyttäytymään sopimattomasti, niin silloin koko maailmasta ei löydy tuota sotilaallisen kurin valvojaa. Joten tätä tilannetta voidaan kyllä sitten verrata siihen, miten lehtimiehet kohtelevat Donald Trumpia.
Mutta kun ajatellaan sitä, että kun ihminen suljetaan yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä hänessä nähdä kuin negatiivisia asioita, niin se saattaa tehdä hänestä tehokkaan yhteiskunnallisen uudistajan. Tuolla asialla viittaan erääseen “Anna O”hon, joka Sigmund Freudin potilaana ikään kuin uudistui, ja hänestä tuli tehokas yhteiskunnallinen uudistaja. Tuolloin kyllä ihmiset mielellään käsittelevät tilastoja niin, että tällaiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ja suutari pysyköön lestissään, eikä psykiatrisilla potilailla ole oikeutta palata yhteiskuntaan. Tuolloin unohdetaan se, että tällaiset tapaukset motivoivat nimenomaan Sigmund Freudin kaltaisia huippuja tutkimaan sekä kehittämään uusia tapoja kuntouttaa potilaita.
Mutta sitten kun sitten lähdetään puhumaan Helsinki Pridestä, niin kuten alussa kirjoitin, niin tällaisia tapahtumia tarvitaan myös siksi, että ymmärretään se, että jokainen ihminen maailmassa on jollain tapaa erilainen kuin muut. Se että joku Jammu Siltavuoren kaltainen ihminen on tehnyt kauheita asioita ei varmaan ole tapaus, mitä pitäisi mitenkään erityisesti yleistää. Eli suurin osa edes pedofiileistä ei ole Jammu Siltavuoren kaltaisia.
Kun puhutaan negatiivisista asioista, niin kyllä ihmetyttää, miten niitä voidaan surutta käyttää yleistämiseen. Mutta tietenkin kun esimerkiksi joku sattuu joskus muuttumaan psykiatrisesta potilaasta Anna O:n tapaan, niin silloin kyse onkin “vain jostain yksittäisestä tapauksesta”. Eli miksi kaikki maailman seksuaaliset vähemmistöt niputetaan joidenkin yksittäisten negatiivisten tapausten mukaan, mutta jos vaikka puhutaan sellaisista asioista, kuin ihmisen oikeudesta kantaa aseita, niin silloin sellaiset massamurhaajat ovatkin vain yksittäistapauksia.
Olisiko meidän ehkä mietittävä sitä, että onko joku asia sitten mennyt väärin, kun lehdistö juhlallisesti ilmoittaa jonkun ihmisen olevan esimerkiksi mielenterveyspotilas, vaikka asian pitäisi ainakin lain mukaan olla salainen, mutta ehkä näillä toimittajilla on sitten joku lähde jossain psykiatrin vastaanotolla, kun niin nopeasti saavat nuo diagnoosit tietoonsa.
Kun puhutaan diagnoosista, joka on tehty ilmeisesti pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin silloin voidaan kyllä kysyä suoraan, että onko kyseessä edes oikeasti ihminen, jolle on tehty mitään diagnoosia, kun se niin nopeasti on tullut lehdistön tietoon? Tai sitten jokainen tappo, mikä suomessa tai maailmalla tapahtuu on jonkun psykiatrisen potilaan tekemä, tai ainakin näissä hyvin ikävissä tapauksissa korostetaan aina jostain syystä sitä, millainen mielenterveys tapaus tämäkin tekijä oli. Eikä edes kysytä sitä, että onko hän käynyt hoidossa?
Mutta samaan aikaan esimerkiksi poliisimies, joka on saanut 13 vuoden tuomion huumekaupoista onkin jo sitten vapaa kulkemaan, ennen kuin hän on edes päässyt istumaan tuomiotaan. Eli kyseessä on ilmeisesti jotenkin väkivallaton huumekauppias, joka ei koskaan ole edes ketään käskenyt periä saatavia väkivalloin.
Helsinki Pride oli asia millaisia tarvitaan edelleen. Se että pääministeri osallistui tänään tuohon tapahtumaan on mielestäni hyvä asia, koska vaikka pride on nimellisesti seksuaalivähemmistöjen tapahtuma, niin se kyllä samalla on myös sanoma sitä vastaan, että maailmassa on paljon ihmisiä, joita syrjitään siksi, että he vain sattuvat olemaan erilaisia. Ja sitten tietenkin siihen, että ihminen on muiden mielestä erilainen riittää se, että hän esimerkiksi änkyttää.
Nimittäin se Ihmisiä syrjitään melko erilaisilla perusteilla yhteiskunnassamme. Oikeastaan se vain riittää, että toinen ihminen on erilainen kuin toinen. Samoin se että ihminen ajattelee jostain asioista eri tavalla kuin toinen oikeuttaa syrjimiseen ainakin joidenkin ihmisten mielestä. Eli näistä ihmisistä kaikki, jotka ovat heidän kantaansa vastaan saavat luvan lähteä ja se siitä. Kun puhutaan syrjimisestä, niin syrjinnän uhriksi joutuneen on jostain syystä hirveän vaikea lähteä kertomaan tällaisesta asiasta muille, koska “me itse päätämme siitä, kenen kanssa vietämme aikaa”, ja tietenkin se asia varmaan tuo jokaiselle meistä erittäin huonoja mielikuvia siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei sitten ole toiselle mieliksi.
Jokainen joka on ollut jossain työyhteisössä tai muussa laitoksessa tietää sen, että välillä eteen tulee tilanne, missä työnjohtaja ikään kuin ottaa sellaisen roolin, että hän saa määrätä kenen kanssa toinen on, ja jos itse satut olemaan eri mieltä tällaisen työnjohtajan kanssa, niin silloin varmasti saat siitä myös kuulla. Eli kun puhutaan vallasta sekä vallan käytöstä, niin silloin saattaa joku, jolla on yhteisössä valtaa käyttää sitä puhtaasti toisten käskyttämiseen.
Kun ajatellaan esimerkiksi Donald Trumpin mielipiteitä siitä, millaisia ihmisiä mielisairaalaan on suljettu, niin hän kutsui näitä ihmisiä eläimiksi. Se sitten varmaan oli asia, mikä miellytti joitakin ihmisiä, koska tällainen sanamuoto sitten oli ikään kuin lehdistön lempilapsena. Se miten lehdistö muuten suhtautuu Trumppiin on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä häntä osataan haukkua ja syyllistää, mutta sitten kun eteen tulee tilanne, missä joku henkilö kokee jotenkin tarvetta saada esimies paikalle, niin silloin tuota miestä varmasti osataan kysellä. Ja silloin hänen nimiinsä kyllä vannotaan.
Tässä mieleeni tulee muuten sotapoliisi. Jos esimies joutuu jonkinlaisen vastustamisen kohteeksi, niin silloin tämän järjestön edustajat saadaan paikalle muutamassa sekunnissa. Mutta jos esimies sattuu olemaan esimerkiksi juovuksissa tai muuten käyttäytymään sopimattomasti, niin silloin koko maailmasta ei löydy tuota sotilaallisen kurin valvojaa. Joten tätä tilannetta voidaan kyllä sitten verrata siihen, miten lehtimiehet kohtelevat Donald Trumpia.
Mutta kun ajatellaan sitä, että kun ihminen suljetaan yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä hänessä nähdä kuin negatiivisia asioita, niin se saattaa tehdä hänestä tehokkaan yhteiskunnallisen uudistajan. Tuolla asialla viittaan erääseen “Anna O”hon, joka Sigmund Freudin potilaana ikään kuin uudistui, ja hänestä tuli tehokas yhteiskunnallinen uudistaja. Tuolloin kyllä ihmiset mielellään käsittelevät tilastoja niin, että tällaiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ja suutari pysyköön lestissään, eikä psykiatrisilla potilailla ole oikeutta palata yhteiskuntaan. Tuolloin unohdetaan se, että tällaiset tapaukset motivoivat nimenomaan Sigmund Freudin kaltaisia huippuja tutkimaan sekä kehittämään uusia tapoja kuntouttaa potilaita.
Mutta sitten kun sitten lähdetään puhumaan Helsinki Pridestä, niin kuten alussa kirjoitin, niin tällaisia tapahtumia tarvitaan myös siksi, että ymmärretään se, että jokainen ihminen maailmassa on jollain tapaa erilainen kuin muut. Se että joku Jammu Siltavuoren kaltainen ihminen on tehnyt kauheita asioita ei varmaan ole tapaus, mitä pitäisi mitenkään erityisesti yleistää. Eli suurin osa edes pedofiileistä ei ole Jammu Siltavuoren kaltaisia.
Kun puhutaan negatiivisista asioista, niin kyllä ihmetyttää, miten niitä voidaan surutta käyttää yleistämiseen. Mutta tietenkin kun esimerkiksi joku sattuu joskus muuttumaan psykiatrisesta potilaasta Anna O:n tapaan, niin silloin kyse onkin “vain jostain yksittäisestä tapauksesta”. Eli miksi kaikki maailman seksuaaliset vähemmistöt niputetaan joidenkin yksittäisten negatiivisten tapausten mukaan, mutta jos vaikka puhutaan sellaisista asioista, kuin ihmisen oikeudesta kantaa aseita, niin silloin sellaiset massamurhaajat ovatkin vain yksittäistapauksia.
Olisiko meidän ehkä mietittävä sitä, että onko joku asia sitten mennyt väärin, kun lehdistö juhlallisesti ilmoittaa jonkun ihmisen olevan esimerkiksi mielenterveyspotilas, vaikka asian pitäisi ainakin lain mukaan olla salainen, mutta ehkä näillä toimittajilla on sitten joku lähde jossain psykiatrin vastaanotolla, kun niin nopeasti saavat nuo diagnoosit tietoonsa.
Kun puhutaan diagnoosista, joka on tehty ilmeisesti pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin silloin voidaan kyllä kysyä suoraan, että onko kyseessä edes oikeasti ihminen, jolle on tehty mitään diagnoosia, kun se niin nopeasti on tullut lehdistön tietoon? Tai sitten jokainen tappo, mikä suomessa tai maailmalla tapahtuu on jonkun psykiatrisen potilaan tekemä, tai ainakin näissä hyvin ikävissä tapauksissa korostetaan aina jostain syystä sitä, millainen mielenterveys tapaus tämäkin tekijä oli. Eikä edes kysytä sitä, että onko hän käynyt hoidossa?
Mutta samaan aikaan esimerkiksi poliisimies, joka on saanut 13 vuoden tuomion huumekaupoista onkin jo sitten vapaa kulkemaan, ennen kuin hän on edes päässyt istumaan tuomiotaan. Eli kyseessä on ilmeisesti jotenkin väkivallaton huumekauppias, joka ei koskaan ole edes ketään käskenyt periä saatavia väkivalloin.
Kommentit
Lähetä kommentti