Tutkijoiden työstä sekä siitä, mitä varten heitä ei saa ruotuun
Tukijoita syytetään usein siitä, että he eivät osaa käytännön asioita ollenkaan. Silloin unohdetaan se, että ihmisaivojen kapasiteetti on rajallinen, ja kun ihminen suorittaa esimerkiksi tohtorin tutkinnon, niin hän opiskelee hyvin kapea-alaisen mutta samalla erittäin syvällisen osan jotain alaa. Eli kukaan ei koskaan osaa kaikkia maailman asioita. Ja kuten tiedämme, niin silloin voi käydä niin, että ihminen ei ehkä osaa ollenkaan mitään tavallisia asioita. Eli tutkija ei ehkä muista oman maansa ulkoministerin nimeä, koska hän ei käytä tätä nimeä ollenkaan. Mutta hän saattaa muistaa esimerkiksi jonkun aineen molekyylikaavat ulkoa.
Jos tutkijan työtä arvostellaan, niin silloin arvostelijan on osattava näyttää väittämänsä toteen. Ja todeksi näyttämis-velvollisuus syyttäjällä, niin silloin arvostelijan on myös osattava kertoa se, että mikä tuossa työssä on väärin. Eli se että tutkija sattuu käymään kapakassa ei tee tutkimuksesta huonoa. Se mikä on huonoa pitää löytyä raporteista, mitä tutkija on tehnyt, eikä siitä käykö hän viikoittain baarissa tai AA-kerhossa. Niillä yksityiselämään kuuluvilla asioilla ei ole tutkimusraporttien kanssa mitään tekemistä, Eikä se tee tutkijasta pätemätöntä, vaikka hän sattuisi olemaan muuten jotenkin boheemi.
Mikäli puhutaan siitä, että esimerkiksi etätyö alentaa hiilidioksidipäästöjä, niin varmasti silloin puhuja on oikeassa. Mutta jos vaikka etätyö on tapa sanoa, että "minulla on krapulapäivä", niin silloin varmasti se ei ole järkevää toimintaa. Kuitenkin oikein toteutettuna se varmasti on erittäin tehokas sekä ympäristöystävällinen tapa hoitaa asioita.
Eli tällöin tutkija on varmasti oikeassa väittäessään näin, ja väitteen tueksi voidaan tietenkin laskea sen energiamäärän tuottamisesta ilmakehään vapautuva hiilidioksidin määrä, jos se voimala, mistä sähkö nyt sattuu tulemaan pitää tuolloin ottaa selville, ja tietenkin se voi olla joku Sosnovyi Borin ydinvoimala, josta ei tule yhtään päästöjä. Ja tuolloin kysymys tietenkin koski sitä, että mikä on tuon energian tuottamisesta vapautuva hiilidioksidin määrä. Tutkija on aina oikeassa, koska hän saa tehtävän mihin kuuluu hiilidioksidipäästöjen arviointi, ei se mitä sitten muuten tuota aikaa on käytetty.
Tässä tapauksessa pitää huomioida se, että Sosnovyi Borin ydinvoimalassa ei ole tapahtunut onnettomuutta, joten mittausten tekoaikaan ei ole myöskään vapautunut saasteita ilmakehään. Tuolloin tietenkin voi käydä niin, että tuo onnettomuus voi tapahtua viikon päästä raportin julkistamisesta, mutta silloin ei asialle voi enää tehdä mitään. Ja tutkija sitten on vastuussa siitä, että hän kertoo vain totuuden. Tuolloin pitää ymmärtää se, että tutkijan pitää nojautua faktoihin ja puhua vain siitä, mitä todella on todistettavasti tapahtunut.
Mikään tutkimuksen tekoaikaan hypoteettinen onnettomuus ei muuta sitä väittämää vääräksi, että etätyö ei saastuta. Vaikka ydinvoimala räjähtäisi tutkimuksen julkistamista seuraavana päivänä, niin tuota asiaa ei voisi kuitenkaan sisällyttää raporttiin, koska sitä ei tuon raportin tekoaikana ole tapahtunut. Eikä se tee tutkimuksesta pätemätöntä, jos jossain yhtiössä etätyö on tapa viettää krapulapäivää, koska tarkoitus on mitata saastutusta eikä sitä miten todennäköisesti joku asia sattuu tapahtumaan.
Tutkijoiden tehtävänä on tuoda asioita julkkisuuteen myös silloin kun ne ovat valtion johdon tai niin sanotun yleisen edun vastaisia. Silloin kun puhutaan muuten siitä, että "yleinen etu vaatii", niin olisi mukava tietää, miksi yleinen etu vaatii sitä, että ihmisten pitää olla vaiti siitä, että he ovat jotain mieltä asioista. Jos tutkija tutkii rikosta, niin tietenkin silloin voi tutkinnan tulos olla sellainen, että se ei miellytä edes tutkijaa itseään, ja itsekin joskus olen kohdannut tilanteita, joissa en ole kohdannut itseäni miellyttäviä asioita.
Tutkijoiden tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, ja esimerkiksi ilmaston lämpeneminen ei ole asia, joka on ratkaitavissa kansanäänestyksillä, paitsi jos sitten lähdetään siitä, että kansanäänestyksellä saadaan jotain konkreettista aikaan nimenomaan tällä saralla. Kun ihmiset lähtevät jonkun asian perään juoksemaan, ja tietenkin tuolloin puhutaan siitä, kuinka helppo joku päätös on, niin tietenkin silloin pitää huomioida se, että asioista voikin löytyä sellaisia puolia, joita kukaan ei edes ole muistanut ajatella, ja se sitten voi aiheuttaa jossain virastossa hiukan lisää töitä.
Seuraavassa huomaamme kuinka vaikeassa tilanteessa tutkija on tällaisessa asemassa, että hän joutuu puhumaan vastoin ehkä hyvinkin yleisesti vallalla olevaa käsitystä vastaan, niin silloin voidaan asiaa pohtia miettimällä esimerkiksi Boris Johnsonin kantaa siitä, että Britannia sittenkin aloittaa uudelleen neuvottelut EU:n kanssa, niin hän varmaan tulee tätä omaa mutta ah niin jyrkkää kantaansa sorvaamaan todella paljon, jos hän sattuu sitten nousemaan Britannian johtajaksi. Eli neuvottelut varmaan kuitenkin aloitetaan, koska esimerkiksi tulleja koskevia asioita ei voida niin vain ratkaista.
Tulli- tai maahantuonti maksulla tarkoitetaan sitä, että kun tavara tuodaan ulkomailta johonkin maahan, niin siitä maksetaan vero, ja jos britti esimerkiksi nyt kuitenkin sattuu käymään Ranskassa ja ostamaan esimerkiksi kannettavan tietokoneen, niin hän varmaan kuitenkin haluaa tietää, mitä hän joutuu siitä maksamaan, kun hän tuon koneen omaan maahansa tuo. Samoin voi käydä niin, että tullimaksun joutuu maksamaan myös siitä, kun tuote viedään rajan yli, koska esimerkiksi tietokone ohjelmistoissa on lisenssejä, jotka ovat voimassa vain tietyllä alueella. Eli mistään pikkujutusta ei ole kysymys, kun lähdetään luomaan omaa valtiota.
Eli tuo maksu peritään siitä, että tuotteen turvallisuus on tutkittu tullilaboratoriossa tai tuotevalvontakeskuksessa sähköturvallisuuden osalta, ja siksi esimerkiksi EU:ssa on olemassa standardit siitä, miten tuo testi tehdään. Ja jos sitten tuo direktiivi ei ole voimassa, niin silloin tuo britti joutuisi käyttämään ostamansa sähkölaitteen laboratoriossa tarkastuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti