Oikeistopopulismi sekä sen suosio tiedotusvälineissä

Oikeistopopulismi sekä sen suosio tiedotusvälineissä

Värikkyys lisää suosiota oli sitten kyseessä sirkus tai poliittinen liike

Oikeistopopulistinen toiminta on saanut lehdistössä melko paljon huomiota, ja se ilmeisesti johtuu siitä, että nämä henkilöt sekä liikkeet, joita nämä henkilöt edustavat ovat erittäin värikkäitä. Samoin niissä käytetään varmasti melko värikästä kieltä siihen verrattuna, mitä esimerkiksi perinteisten puolueiden tilaisuuksissa käytetään.

Tuollainen asia varmasti on sellainen, mistä saadaan paljon puheenaiheita myös lehdistön edustajien omissa työhuoneissa. Kun puhutaan populismista, niin usein kyseinen asia usein liitetään oikeaoppisesti oikeistoon, vaikka myös vasemmistolaisia populisteja on olemassa. Populisti haluaa vain varman paikan parlamentista, ja koska tuo paikka on melko hyvin palkattu, niin toki hän asettuu mielellään enemmistön puolelle, jotta saisi mahdollisimman monta ääntä takseen.

Se mitä aatetta populisti lopulta edustaa, tai missä hänen liikkeensä sijaitsee poliittisella kentällä on oikeastaan aivan sama, ja tietenkin tuollainen populisti voi kasvaa aikuiseksi muutamassa tunnissa, ja kertoa edellisten aatteidensa olleen vain nuoren pyrkyrin haihattelua. Poliittinen haihattelu sekä aatteen palo jää aina sitten sen poliittisen realismin jalkoihin.

Olihan aikoinaan olemassa sellainen aate mitä kutsuttiin nimellä “Ideaali Sosialismi” tuo aate poikkesi utopiasta siinä, että työläisten paratiiseissa teki töitä salainen poliisi, joka pidätti ja toimitti työleireille jokaisen, joka oli sellainen niin sanottu utopian kannattaja. Ideaali Sosialismi tarkoittaa valtiota, jossa valtaa pönkitetään salaisen poliisin avulla. Siellä hallituksen vastustajia pidätetään, koska he eivät muista että ainoa oikea tapa tulkita Marxismi-Leninismiä on se, mitä heille ylhäältä päin kerrotaan.

Se että ihmisiä pidätetään jostain näennäisen merkityksettömästä asiasta kertoo siitä, että hänen teoillaan on ollut vaikutus

Tuolloin ei koskaan saa unohtaa sitä, että nämä vainot johtuvat siitä, että ihmisten pelätään käyttävän liikaa aikaa sen asian pohtimiseen, että kuka oikeastaan oli esimerkiksi antanut mandaatin tuollaiseen toimintaan, missä henkilöitä tulee ja menee jatkuvasti. tai kenen luvalla hallitus istuu kymmeniä vuosia? Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa hallitusta yleensä ylistetään kaikin mahdollisin tavoin. ‘Eikä mitään kyseenalaistamista tai kritiikkiä edes haluta nähdä yhtään missään..

Eli kukaan poliitikko ei halua varmaan ilmoittaa on se, että hän sattui sillä ensimmäisellä kerralla olemaan toista mieltä asioista siksi, että hänen kaverinsa ovat saaneet tuolta poliitikolta esimerkiksi kunnan maksaman viemäröinnin, joka on teetetty asianmukaisesti ammattikoulun oppilailla ilmaiseksi. Tuollaiset asiat ovat sellaisia, että ne saattavat aiheuttaa sen että joku lopulta joutuu ainakin hivenen outoon valoon, jos niitä lähdetään.penkomaan, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että joku saattaa joutua hivenen outoon asemaan.

Populistin sekä lobbaajan mielestä kaikki mahdollinen penkominen on aivan asiallista, jos sillä päästään siihen tulokseen, mitä hän haluaa saavuttaa.  Jos joku lähdeteksti ei kyseistä ihmistä miellyttänyt, niin hän saattoi jättää sen täysin huomiotta. Tuota kutsutaan “Selektiiviseksi lähteiden käyttötavaksi”, mikä tarkoittaa sitä, että kirjoittaja valkoi vain niitä tekstejä, jotka myötäilevät vain hänen omia mielihalujaan.

Yksipuolinen tieto luo vääristyneen kuvan eri asioista 

‘Se johtaa tiedonsaannin yksipuolistumiseen, sekä siihen, että ihminen lukee esimerkiksi vain sellaisia julkaisuja, joissa korostetaan hänen omia mielipiteitään. Tutkimusten ongelma on siinä, että joskus käy niin, että tutkimuksen tulos ei miellytä tutkijaa tai sitten kirjoittamisen motiivi on lopussa. Ensimmäisessä tapauksessa tutkimus painetaan villaisella, ja se leimataan usein täysin turhaksi asiaksi, mihin ei olisi koskaan edes tilattu.

Jälkimmäisessä tapauksessa selviää haamukirjoittajan pakkaamisella joten hän saattaa kohdata kiusauksen antaa muiden tehdä tekstejä hänen puolestaan. Eli hän myy palstansa jollekin muulle siten, että tämä jokin muu saa sen kautta julkistaa omia mielipiteitään jostain asiasta. Ja paha merkki on siinä, että palstan pitäjän asenne tiettyjä asioita kohtaan muuttuu, mikä saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä yllätyksiä. Toimittaja on näet ihminen siinä missä muutkin ovat, ja häntä on hyvä imarrella. Se tarkoittaa joskus ilmaisia aterioita tai muita virallisia sekä epävirallisia etuja, joihin saattaa kuulua esimerkiksi ryyppäämistä tai muuta sellaista.

Miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa kuten oli odotettu?

Miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa kuten oli odotettu?

Syy siihen miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa saattaa johtua siitä, että ensinnäkin kansallista etua ajavien puolueiden pitäisi toimia kansalliselta pohjalta, ja tässä “kansainvälisessä nationalismissa” on sellainen tuoksu, että siinä ikään kuin taataan hyväpalkkainen työ joillekin ihmisille, jotka ovat osanneet sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa, ja vaikka EU onkin tietenkin hyvä syntipukki kaikkiin asioihin, niin tietenkin on muistettava aina, että oma kansallinen parlamentti hyväksyy kaikki lait, kaikissa EU:n jäsenmaissa edelleen kuten ennenkin.

Tuolla tarkoitan sitä, että vaikka EU:n parlamentti on tietenkin isossa ja komeassa talossa istuva laitos, minkä istuntoja pidetään kolmessa kaupungissa Euroopassa, niin viime kädessä vastuu lainsäädännöstä on jokaisella kansallisella parlamentilla. Ja se mikä tekee tästä asiasta mielenkiintoisen, on se, että kansallinen parlamentti ei voi vastuutaan paeta suoraan EU:n taakse väittäen että kaikki mitä EU-kansanedustajat päättävät on sellaisenaan hyväksyttävä kansallisella tasolla.

Ja vaikka puhutaan että ihmisillä on rauha sekä hyvä tahto toisiaan kohtaan, niin silloin tällöin voidaan myö miettiä sitä, että mitä mahtaisi tapahtua, jos EU hajoaisi, olisiko siitä vain hyviä seurauksia? Jos taas keskustellaan siitä, että mitä mahtaa tarkoittaa se paljon puhuttu EU-kriittisyys, niin onko sen ainoa mahdollinen muoto ero EU:sta?

Vai onko sitten sellainen vaihtoehto olemassa, että joitakin EU:ssa tehtyjä päätöksiä ei sitten panna toimeen kansallisissa parlamenteissa. Ja onhan aina olemassa mahdollisuus tehdä kansanäänestys siitä EU jäsenyydestä, koska aina on maassamme sellainen asenne, että kansallinen lainsäädäntö menee aina muiden lakien sekä sopimusten edelle, niin miksi tästä asiasta käydään sitten niin kiivasta keskustelua? Jos jäsenyys on meille niin huono asia, niin miksi tuota kansanäänestystä tästä asiasta ei järjestetä?

9000 euron kuukausipalkka on erittäin hyvä motivaattori, kun ihminen haluaa tehdä työnsä kunnolla. 

Tässä mieleen muistuu pitkä lista erilaisia EU-kriittisiä tahoja, jotka mieluusti aikoinaan puhuivat siitä, miten he menevät vain kerran katsomaan sitä, miten EU parlamentissa asioita hoidetaan, ja sitten onkin sinne parlamenttiin jääty vuosiksi vaikuttamaan asioihin. Tässä vaan mietin, että onko Unkarin pääministeri Viktor Orban yksi näistä miehistä?

Hänen johtamansa puolue oli saanut 56 prosenttia Unkarissa annetuista äänistä, ja onkohan hänkin tulossa yhden kauden ajaksi vaikuttamaan EU-parlamentin toimintaan, mutta sitten jostain syystä hän saattaa kuitenkin haluta jatkaa muutaman kauden pidempään, koska EU-parlamentti on hyvä paikka tuoda esiin uusia ajatuksia sekä ajaa kansallista etua. Eli joskus aina on käynyt niin, että henkilö on EU-parlamentissa ryhtynyt tekemään aivan uutta politiikkaa, koska 9000 euroa kuussa on melko hyvä kannustin tehdä työ kunnolla sekä miellyttää äänestäjiä.

Ja tässä sitten saattaa olla tuolle hyvin suositulle unkarilaiselle poliitikolle uusi mukava työpaikka. Onhan tämä tietenkin mahdollisuus näyttää sitä oikeaa kypsymistä politiikan realiteetteihin sekä siihen, kuinka kansallinen etu kuitenkin täyttää ihmisen pään ja sydämen. Ja samalla myös tulee korjattua se nuoruuden virhe, jota ei enää nykyään kukaan täysissä järjissään oleva poliitikko tekisi.

Nykyään oikealla poliitikolla on aina uudet vaatteet, ja hän ymmärtää realiteetit, eli sen että aina välillä pitää jotain uutta kehittää, koska muuten saattaa käydä niin, että tipahtaa pois parlamentista. Tuolloin tietenkin kansallinen itsetunto on asia mikä pitää saada kohoamaan, ja vaikka Euroopassa on olemassa jonkinlainen rauhan kausi, niin aina asian voi korjata, ja sitten on taas ratkaisuna kaikkeen sotilasparaati sekä oman kansallisen asevoiman kehittäminen.

Se mikä rauhan kaudessa on ikävää, on se, että ihmisten huomio kääntyy hyvin helposti väärään suuntaan. Ja onhan tietenkin kiusallista, jos joku sattuu kysymään esimerkiksi siitä, että miten joku kiinteistö sattuu joutumaan joidenkin liikemiesten haltuun vaikkapa viidellä eurolla, ja sitten tuo kiinteistö myydään miljoonilla.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi itäblokin maiden alueella tapahtuneessa yksityistämisessä saattoi käydä kaikissa maissa joskus niin, että kiinteistöjä tai muuta arvokasta omaisuutta siirtyi hampurilaisen hinnalla joillekin liikemiehille, jotka ovat sen jälkeen saaneet niistä todella suuria tuloja. Tuollaisen asian paljastaminen tai niiden ronkkiminen saattaisi kaikki ihmiset jotenkin noloon asemaan, joten esimerkiksi armeija olisi varmaan oikea paikka opettaa ihmisille, että on asioita joita ei missään tapauksessa saisi paljastaa tai levitellä kaikelle kansalle.

Millä saisi yrittäjiä kiinnostumaan kaupungista?

Millä saisi yrittäjiä kiinnostumaan kaupungista?

Kotkan kaupunki on kysynyt nobel-palkitulta taloustieteilijältä mitä sen tulisi tehdä, jotta kaupungin talous saataisiin kuntoon. Ja vastauksen varmaan jokainen meistä tiesi jo etukäteen, eli kaupungin olisi keksittävä jotain, millä yrityksiä saataisiin muuttamaan sen alueelle ja maksamaan veroja Kotkaan. Tuolloin voidaan saada kaupungin talous elpymään. Mutta miten saadaan kaupunkiin yrityksiä, kas siinä vasta onkin se suuri kysymys. Millä tavoin sijoittaja saadaan kiinnostumaan kaupungista? Kun kaupungin elinkeinorakennetta aletaan rakentaa, niin ensin pitää miettiä tarkasti sitä, että minkälaisiin yhtiöihin kaupungin kannattaa panostaa? Eli haluaako kaupungin johto perinteistä työtä, vai esimerkiksi ICT-alan yhtiöitä tai ehkä sen mielestä olisi paras panostaa matkailuun.

Matkailuun panostaminen toisi ehkä alueelle myös niitä haluttuja toimitusjohtajia tai start-up yritysten perustajia, jotka saattavat sitten samalla ryhtyä ajattelemaan sitä, että “siinä mukavassa kaupungissa, missä kesällä käytiin olisi hyvä lähteä tekemään bisnestä”. Tuolloin kuitenkin kaupungin pitäisi tuoda tuota bisnes puolta ikään kuin huomaamatta noiden potentiaalisten yrittäjien tietoon. Eli tuolloin voidaan hotellien sekä muiden majoituspaikkojen lähelle asettaa mainoksia, joissa markkinoidaan esimerkiksi toimitiloja, tai noiden toimitilojen mainoksia voisi löytyä myös tuon kaupungin kotisivuilta. Matkailun kautta voidaan siis lähestyä niitä ihmisiä, jotka tekevät yhtiöissä päätöksiä tällaisista asioista.

Matkailu olisi hyvä tapa saada ihmisiä kiinnostumaan mahdollisista toimitiloista

Kun puhutaan siitä, että johtaja näkee jonkun mainoksen, niin silloin pitää huomioida sellaisia asioita, että vaikka tuo johtaja ei juuri siinä lomalla tätä asiaa lähtisi hoitamaan, niin kuitenkin hän saattaa ottaa vaikka valokuvan tuollaisesta mainoksesta, missä kerrotaan toimitiloista, ja sitten loman jälkeen palata asiaan hiukan toisella tavoin pukeutuneena. Jos halutaan saada yrittäjiä kiinnostumaan kaupungista, niin silloin kannattaa lähestyä nimenomaan korkeasti koulutettuja, ja mielellään jo silloin kun he ovat vielä koulussa. Tuolloin voisi noille tuleville insinööreille sekä muille osaajille tarjota vaikka retkiä johonkin kaupunkiin, ja sen kautta esitellä mahdollisuuksia toimia yrittäjänä tuossa kaupungissa, missä ehkä käydään jossain panimossa tai muussa vastaavassa paikassa.

Tällöin kannattaa muistaa se, että ensivaikutelma on noille ihmisille erittäin tärkeä asia. Vaikka he eivät aivan vielä ole niitä enterprise-tason johtajia, niin silloin kuitenkin pitää muistaa se, että noiden ihmisten ura kehittyy kaiken aikaa. He saattavat kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua olla siinä tilanteessa, että ehkä oman yhtiön perustaminen on ajankohtaista, tai sitten jo oleva yritys on laajenemassa, ja laajeneva yritys tarvitsee tietenkin uusia toimitiloja, joita voisi löytyä vaikka jostain mukavasta kaupungista.

Kun ihminen lähtee miettimään sitä mihin hän ehkä oman ravintolan tai ICT-alan yhtiön laittaa toimimaan, niin hän varmaan muistaa sen, miten häntä itseään on tuossa kaupungissa palveltu. Ravintola-ala on siitä mukava toimija, että se tuo turisteja kaupunkiin, ja saattaa olla että ehkä joku liikemies matkoillaan pistäytyy noissa paikoissa syömässä. Ja ehkä hän siellä sitten sattuu tuota bisnes-puiston mainosta vilkaisemaan. Vaikka hän ei ehkä itse ole kiinnostunut uusista toimitiloista, niin hän saattaa niistä sitten mainita jollekin tuttavalleen, joka ehkä tulee katsomaan tuota paikkaa mielessään mahdollinen oman yhtiön sijoittaminen kyseiseen toimistotaloon tai bisnes puistoon.

Donald Trump aikoo armahtaa muutaman sotarikoksesta epäillyn

Donald Trump aikoo armahtaa muutaman sotarikoksesta epäillyn

Nykyinen kansainvälinen tilanne juontaa juurensa orjakauppaan

Kansainvälisen lain mukaan esimerkiksi siviiliasuinen taistelija ei nauti mitään suojaa, ja hänet saa ampua myös vangitsemisen jälkeen. Samoin voidaan kysyä osoittamatta yhtään ketään sormella, että miten esimerkiksi jossain Eritreassa tai muussa Afrikan maassa ylipäätään kohdellaan vankeja, mutta toisaalta ei ketään varmaan nuo asiat kiinnosta. Eli noissa maissa ei varsinaista kidutusta koskaan käytetä, mutta vankeja saatetaan jättää aurinkoon ilman juomaa ja ruokaa kitumaan.

Ja kun näitä afrikan maita muutenkin ajatellaan, niin niissä saattaa olla käynnissä sisällissotia, jotka ovat kestäneet jopa vuosisatoja, jos muistellaan sitä aikaa, kun orjakauppiaat hakivat ihmisiä naapuri heimojen alueelta, ja toimittivat heidät valkoisten käsiin, Tai oikeastaan valkoiset eivät itse näissä asioissa käsiään lianneet, vaan oikeasti arabit hoitivat orjakaupan Afrikan puolessa, ja monesti orjat olivat oman heimon myymiä ihmisiä.

Mutta tuo asia hoidettiin niin, että yleensä nuorta henkilöä käskettiin kävellä tietty polku, ja polun varrella odottivat orjan pyydystäjät, jotka vastasivat jollekin paikalliselle päällikölle toimistaan, sekä saivat korvaukseksi aseita sekä ammuksia. Se miksi tästä alussa kirjoitin johtuu siitä, että nykyisen kansainvälisen tilanteen juuret ovat oikeastaan tuossa ajassa.

Donald Trump on mielenkiintoinen hahmo, joka osoittaa kaikille olevansa amerikkalaisen poliittisen järjestelmän luomus. Se että hän aikoo nyt armahtaa muutamia sotarikoksista syytettyjä tai tuomiolla olevia henkilöitä varmasti aiheuttaa hyvin ikäviä tuntemuksia muualla maailmassa, eikä varmaan ole myöskään kovin mukavaa ajatella, että tiettyjä asioita tehneet henkilöt asuvat naapurissa. Mutta toisaalta kun Afganistanin tilannetta ajatellaan, niin tietenkin vastapuoli on tuolloin luokiteltu terroristeiksi, ja jos kansainvälisiä sodankäyntiä sääteleviä tarkasti luetaan, niin Geneven sopimus ei suojele siviiliasussa kiinni jäänyttä taistelijaa, vaikka tämä olisi kuinka laskenut aseensa.

Eli kuten tiedämme, niin kaikilla asioilla on kääntöpuolensa, ja Geneven sopimus suojelee siis teoriassa taistelijoita, jotka ovat laskeneet aseensa. Toisaalta tilanne saattaa mukavasta toimistosta näyttää hiukan toiselta, kuin siitä henkilöstä joka polttavassa helteessä etenee pölypilven keskellä, ja siinä kun vihollinen sitten avaa tulen, niin tuollainen asia saattaa hiukan ottaa aivoon. Se että ihminen suuttuu siitä, että häntä ammutaan, ja haluaa kostaa esimerkiksi kaverinsa ristiinnaulitsemisen on aivan normaalia ihmisyyteen kuuluvaa käytöstä.

Viha on ihmisen normaali tunnetila

Silloin saattaa käydä niin, että joltain sotilaalta palaa pinna, ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin ei se vastapuoli itsekään vankejaan kovin mukavalla tavalla kohtele, eli silmien puhkominen sekä muu väkivalta ovat myös tuolla vastakkaisella puolella melko yleistä. Sitten kun näitä sotarikoksia tässä muistellaan, niin esimerkiksi Toisen Maailmansodan aikaan Neuvostoliiton sotilailla oli joskus tapana heittäytyä ruumiiden keskelle, ja sitten avata tuli Saksalaisia kohti,

Samoin SS-miehillä oli sellainen tyyli, että he ampuivat konekivääri kuumana liittoutuneiden sotilaita, ja kun patruunat loppuivat, niin silloin tultiin kädet ylhäällä liittoutuneita kohti. Samoin molemmilla puolilla oli käytössä siviiliasuisia taistelu-osastoja, joiden otteet eivät olleet aivan sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana. Eli vankeja poltettiin savukkeilla sekä hampaita hakattiin kurkkuun, koska pelättiin, että Gestapo tai NKVD olisi muuten kostanut tuolle henkilölle, riippuen siitä millä puolen vangitsijat sattuivat sillä kerralla olemaan.

Samoin varsinkin sodan lopulla "Totenkopf kommando" toimintaryhmät ampuivat säälittä aseettomia siviilejä, ja nuo ruumiit jätettiin kyliin valtaajien nähtäväksi. Tuon toiminnan tarkoitus oli herättää vihaa saksalaisia sotilaita kohtaan, sekä vähentää halua antautua. Joten joissakin tapauksissa sotarikosten tarkoitus on siis vain eristää omia joukkoja vihollisesta. Mutta kerta kaikkiaan on olemassa mahdollisuus siihen, että jos joku ampuu kohti, niin silloin kyllä jossain vaiheessa rauhallinen mies alkaa hiukan kuumeta. Mutta onneksi Venäjä sekä Kiina noudattavat kansainvälisiä sopimuksia tarkoin, ja toki valtion sisäisessä poliisitoiminnassa saa käyttää mitä keinoja poliisia sattuu sillä kerralla huvittamaan.

Historia on niin kuin se kirjoitetaan

Historia on niin kuin se kirjoitetaan 

Mitä teloittajille kerrottiin kansalaissodassa siitä, mitä heidän edessään seisovat ihmiset olivat tehneet?

Seuraavan kirjoituksen tarkoitus ei ole loukata ketään. Se on tarkoitettu muistuttamaan siitä, että sisällissotiin liittyy aina asioita, joita ei kukaan varmasti halua muistella. 1920 ja -30 luvuilla ei Suomen sisällissodasta saanut puhuta, koska puolin ja toisin pelättiin kostoa. Eikä silloin kukaan kysynyt sitä, että mitä esimerkiksi teloittajille kerrottiin siitä, mitä varten nuo ammuttavat oli laitettu seisomaan heidän eteensä? Samoin ei olla koskaan kyselty, että miksi joissakin tapauksissa ampujat ovat toimineen niin kovalla kiireellä?

Eli oliko ampujien joukossa ehkä tsaarin poliittisen poliisin ilmiantajia, jotka olivat myyneet ihmisiä ehkä rahasta tai etuja vastaan “Ohranalle”, joka vainosi kaikkia, jotka olivat vastustaneet tsaaria. Noitakin ihmisiä varmasti löytyi  myös Suomesta, joten olisiko joku ampujista tai ilmiantajina toimineista henkilöistä ollut ehkä tuollainen ihminen, joka olisi tällä tavoin tienannut rahaa, ja kun maamme itsenäistyi, niin noiden henkilöiden oli parempi peittää jälkensä, koska ohranan rikkihapon avulla tapahtuva kuulustelu oli erittäin raaka sekä kivulias kokemus. 

Ja se että koskaan ennen ei tätä surullista tapahtumaa maamme itsenäistyessä vuosina 1917-1918 olla käsitelty julkisuudessa ainakaan kovin objektiivisesti, on aiheuttanut sen, että ihmiset ovat olleet joko punaisen tai valkoisen propagandan uhreja, riippuen vähän siitä kummalta puolen asiaa katsotaan. Eli en usko että kaikki teloitetut olivat oikeasti mitään enkeleitä, eli kyllä niitä oikeita murhaajia varmaan ammuttiin, mutta se mikä sisällissodassa on aiheuttanut ongelmia on se, että tuota sotaa on käsitelty aina yksipuolisesti.

Koskaan ei olla otettu huomioon sitä, että punaiset ovat saattaneet myös valehdella, ja osoittaa joukosta viattomia, joita sitten on ammuttu huonosti toteutetun tutkinnan jälkeen. Toisin sanoen valtiorikos- sekä pika-oikeudet olivat ilmeisesti usein uskoneet ilmiantoja, ja niiden perusteella olivat antaneet tuomiot, jotka eivät olleet oikeudenmukaisia. Toisaalta ilmeisesti myös rintamalla oli ammuttu puolin ja toisin, mutta kuitenkin on saattanut käydä niin, että vangitsijat puolin ja toisin ovat ampuneet vankeja mielivaltaisesti, ja ehkä joku pika-oikeuden teloittama henkilö on merkitty taistelussa kuolleeksi. 

Myöhemmin esimerkiksi juuri naisiin kohdistunut väkivalta sekä järjestelmällinen murhaaminen ovat olleet propaganda-ase kommunistien käsissä, jotka eivät ehkä ole täysin mitä ovat väittäneet olevansa. On saattanut käydä niin, että punapäällikkö on oman asemansa unohtaen ilmiantanut alaisiaan. Toisaalta on saattanut käydä niin, että pika-oikeuden tuomari on unohtanut oman toimintansa ja merkinnyt itsensä rintama-osaston päälliköksi, jotta se vaikuttaisi paremmalta jälkikasvun silmissä.

Eikä objektiivista tutkimusta siitä, kuka oikeastaan teki ja mitä koskaan olla tehty. Eli kummallakin puolen on ollut ihmisiä, joiden mielestä koko sisällissota on asia, mistä ei koskaan saa puhua tai kirjoittaa mitään, mikä ei yksinkertaisesti tuomitse toista osapuolta, joka on oikeassa. Ja tuo osapuoli määräytyy sen mukaan, mitä kirjoittaja sattuu sillä kertaa ajattelemaan siitä, mitä sisällissodassa, kansalaissodassa tai vapaussodassa on tapahtunut. Ja 1930-luvulla noista vuosien 1917- 1918 tapahtumista oli vain kaksi totuutta, joissa toinen osapuoli kuvataan yksinkertaisesti hyvänä tai pahana toimijana. Eikä koskaan olla selvitetty mitä esimerkiksi teloittajille oli kerrottu siitä, mitä taloitettavat olivat tehneet. Joten oliko heille kerrottu noiden ammuttujen ampuneen siviilejä tai ehkä jopa naisia ja lapsia. 

Propaganda värittää tietoa

Tänään vilkaisin netistä artikkelin, missä eräs henkilö kertoi siitä, kun hänen sukulaisensa oli teloitettu valkoisten toimesta sisällissodan aikana. Tarina oli lähtenyt liikkeelle siitä, kun aluksi oli puhuttu siitä, että tuo onneton oli toiminut hevosmiehenä, mutta myöhemmin oli tullut ilmi, että hän olikin oikeasti konekivääriampuja. Tuossa tapauksessa voidaan sanoa, että koskaan ei ehkä selviä mikä oikeasti oli tuon teloitetun rooli sisällissodassa, mikä ehkä edelleen jossain määrin varjostaa kansaamme vielä tänäkin päivänä. 

Se mitä tästä tarinasta voidaan päätellä on se, että edelleen on ihmisiä, jotka haluavat jatkaa “puna-valkoisten valheiden” kertomista. Tällä tarkoitan sitä, että maassamme on ollut ikään kuin tapana kertoa asioita, niin että ne ovat omalta kannalta parhaasta mahdollisesta näkökulmasta kuvailtuja, ja sen takia on ehkä “unohtunut” muutamia yksityiskohtia, jotka ovat ehkä miettimisen arvoisia. 

Jos ajatellaan että valkoiset olivat ottaneet tuon henkilön kiinni, ja ampuneet ehkä pika oikeuden päätöksellä, eli murhanneet tuon onnettoman, niin voidaan hyvin kysyä sellainen kysymys, että olisiko kukaan valkoinen uskaltanut kertoa ampuneensa hevosmiehen ilman mitään lupaa, ja siksi ehkä tuon henkilön rooli on valehdeltu raporttiin, jotta se näyttäisi vähän paremmalta. Tai ehkä punaiset olivat osoittaneet joukostaan joitakin henkilöitä, kun konekivääri miehiä oli kyselty, ja ehkä tuo tarina konekivääri ampujasta on joidenkin punaisten keksimä tarina, jotta he voisivat itse selviytyä vangiksi ottajien käsissä, ja ehkä he keksivät jutun konekivääri ampujasta. 

Tai sitten osoittivat kiltisti nämä miehet keskuudestaan. Kukapa sen totuuden nyt tietää. Mutta yhden asian tässä vielä haluan sanoa kaikille. Se että sisällissota on ollut maassamme vaiettu asia on varmasti edesauttanut sitä, että ehkä hyvinkin moni tapaus olisi voitu selvittää, mutta koska ihmiset pelkäsivät tuolloin aikoinaan kostoa puolin ja toisin, niin kaikki halusivat aikoinaan vaieta tapahtumista, jotka olivat häpeäksi sekä punaisille että valkoisille. Yksi niistä on se, että moni pika-oikeuden tuomion perusteella teloitetuista tai murhatuista on saatettu merkitä taistelussa surmatuiksi, ja kyllä kai siellä niitä konekivääreitä käytettiin rintaman molemmilla puolilla, joten ehkä siellä oli joku sitten ampumassa näillä aseilla.

Koska näistä asioista ei olla koskaan puhuttu tarpeeksi, niin kukaan ei ole koskaan huomauttanut, että niihin lappuihin, mihin on raportoitu pika-oikeuden tuomiot, joita myös murhiksi kutsutaan ovat kirjoittaneet valkoiset, eli ehkä joku ampuminen on näyttänyt paremmalta, jos siinä uhrin paikalla lukee että “konekivääriampuja”. Ja onhan tuollainen lappu voitu tekaista jälkeenpäin, jos vaikka on käynyt niin, että esimerkiksi oma on ampunut, tai henkilö on vain löytynyt kuolleena. 

Kommentti Kauppalehden juttuun työelämä pohjaisen maahanmuuton lisäämisestä.

Kommentti Kauppalehden juttuun työelämä pohjaisen maahanmuuton lisäämisestä. 

Kauppalehden tuntien työelämä pohjaisen maahanmuuton termi tarkoittaa sitä, että ulkomaalaiset joilla on hyvä koulutus olisivat se ryhmä, jota halutaan maahamme. Tarkoitus lienee kosia koulutettuja ulkomaalaisia jäämään maahamme, ja sellaisia ihmisiä varman maassamme tarvittaisiin.Jos puhutaan siitä, että joku ulkomaalainen haluaa opintojen jälkeen jäädä suomeen, niin silloin tietenkin olisi hyvä, että hän kokisi maamme turvalliseksi.

Mutta sitten tietenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi pakolaisia alettaisiin ikään kuin pakottaa töihin tarjoamalla mahdollisuutta tehdä työtä, ja sitä kautta integroitua Suomeen. Eli jos henkilö tulee maasta, josta tulevat pakolaiset käännytetään automaattisesti, niin heille voisi tarjota mahdollisuutta hakea normaalia työtä, jos heistä halutaan tehdä niin sanottuja työtä hakevia maahanmuuttajia.

Tätä mallia voitaisiin hyvin soveltaa silloin, jos henkilö on muuten tulossa niin sanotusta turvallisesta maasta. Eli pakolaisaseman sijasta tarjottaisiin mahdollisuutta hakea työtä maastamme tavallisen maahanmuuttajan tavoin, ja jos ei sitten onnistu, niin asia voidaan katsoa uudelleen.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-tarvitsee-kymmenia-tuhansia-tyoperaisia-maahanmuuttajia-tem-systeemi-ei-ole-parhaassa-terassa-houkuttelemaan-ihmisia-tanne/bc3c8f03-4a27-4b2f-8863-e3e700355ed9?ref=twitter:7260

Myyttinen pohjolan mytologian hahmo "Ajattara"

Myyttinen pohjolan mytologian hahmo "Ajattara"

Alla olevassa Wikipedian artikkelissa "Ajatar" on kirjoitettu muotoon "Ajattara". Tässä tekstissä käytän kuitenkin tuosta myyttisestä hahmosta nimeä "Ajatar". Astrid Lindgren ei ole keksinyt hahmoa nimeltään "Ajatar". Se on myyttinen hahmo, mikä on oikeastaan käsitetty noidaksi, tai jonkinlaiseksi pohjolan lohikäärmeeksi. Eli kyseessä oli pahansuopa olento, joka johti metsästäjiä harhaan. Tuolloin voidaan ajatella, että tämä sana on peräisin verbin ajaa, johdotuksesta "ajattaa". Mutta tietenkin muitakin selityksiä voisi olla tälle hahmolle, joka on joskus ikään kuin shamaani, tai Astrid Lindgrenin kirjassa se on yhistelmä naista sekä lintua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajattara

Jos ajatellan sitä, että mikä tuo Ajatar tai Ajattara sitten oikastaan voisi olla, niin sitä voidaan lähteä selvittämään sitä kautta, että mitä kieltä alkuperäinen "Ajattaresta" puhunut henkilö on puhunut, ja sitä kautta voidaan lähteä miettimään mikä tuo metsien seireeni mahtaisi oikeastaan olla. Eli kyse saattaa aluksi olla vain jostain muunnellusta "seireeni"-tarinasta, jossa hahmon nimi on muutettu, ja tapahtuma paikaksi on valittu metsä, jotta tarinaa ei voisi yhdistää seireeneihin, jolloin kertojaa olisi syytetty plagioinnista.

Muinaisissa pohjolan mytologiassa puhutaan "Ajattaresta". Nuo hahmot olivat lentäviä linnun vartalolla mutta naisen päällä varustettuja lentäviä olentoja. Se mitä tuo termi alkuaan on tarkoittanut selviäisi siten, että selvitetään se alkukieli, missä tuo termi on aluksi esiintynyt. Ja sitä kautta voidaan lähteä miettimään sitä, mikä tuo hahmo oikeasti ainakin tarustojen mukaan olisi. Tuolloin voidaan ajatella, että tässä tapauksessa alkukieli olisi Englanti. Olisiko termi "Ajatar" oikeastaan peräisin englannin kielestä, missä sana "Timeless" tarkoittaa "Ajatonta". Tuolloin kyseessä olisi siis sana, joka on päätynyt johonkin pohjolan kielistä englannin kautta.

Kuitenkin kääntäjä on saattanut kääntää sen tarkoittamaan "Ajatarta", koska hän on käsittänyt tuon takaliitteen missä on kaksi ässää tarkoittavan aina samaa, eli englannin kielessä sana "Duchess" tarkoittaa Herttuatarta tai "Empress" tarkoittaa Keisarinnaa, ja tuolloin tuo sanan takana oleva "ess"-liite tarkoittaa viran tai arvon naispuolista haltijaa. Ja ehkä tuo kääntäjä on tehnyt päätelmän, että "Timeless" tarkoittaa samalla tavoin naispuolista hahmoa. Eli hän ei ole ehkä viitsinyt tarkastaa tätä sanaa, ja siitä syystä on ollut seurauksena tämä sana "Ajatar", mikä johtaa metsämiehiä ansaan tai eksyksiin.

Tuo asia miten tämä harhaan johtaminen tapahtuu ei ole mainittu, mutta olisiko kyseessä jonkinlainen magneettinen häiriö, mikä saa kompassin sekoamaan? Tai jos kyseessä olisi sitten joku olento, joka "ajatteluttaa" omia ajatuksiaan itsellään, eli siinä versiossa se kykenisi ottamaan ihmisen hallintaansa. Mutta kuten tiedämme, niin yhtään noista olennoista ei ole koskaan saatu kiinni, joten tässä kohdassa sanon vain, että ne ovat vain tarinoita.

Ajatar-oliota voidaan käyttää mallina dronelle, joka olisi varustettu ihmisen päätä muistuttavalla sensori alustalla. Siinä olisi kääntyvässä päässä IR ja näkyvän valon alueella toimivat stereokamerat sekä SONAR ja tutkaan perustuvat havaintovälineet. Tuo väline voidaan varustaa manipulaattoreilla, jotka muistuttavat linnun jalkoja. Tuollaisia välineitä valmistetaan jossain salaisissa tukikohdissa ympäri maailmaa.

Facebookin johto kieltäytyy yhtiön pilkkomisesta

Facebookin johto kieltäytyy yhtiön pilkkomisesta


Luottamus on ikävä työkalu, sekä äärimmäisen haitallinen väline väärissä käsissä


Kun kirjoitan näitä tekstejä, niin toki ymmärrän sen, että en koskaan saa ehkä niiden takia sellaista oikeaa työpaikkaa, mutta mitä sillä on väliä? Tiedän myös sen, että tuolla maailmassa on monia henkilöitä, jotka ovat minua pätevämpiä jollain alalla, mutta sen voin sanoa, että itselläni ainakin on jonkinlaista itsekritiikkiä kun kirjoitan tekstejä. Ja tiedän että joidenkin mielestä kaikki mitä toiset tekevät on jonkinlaista ulostetta, mutta kuten tiedätte, niin ainakin itse vastaan siitä, mitä kirjoitan.

Luottamus on asia, mikä voidaan aina ansaita. Ja koska Facebookin kaltaiset toimijat eivät edes pyri olemaan luotettavia, niin silloin tun palvelun voidaan ajatella toimivan moraalisesti oikein, vaikka sen toiminta olisi pelkkää rahastusta. Jos ajatellaan luottamusta, niin kauan sitten oli olemassa sellainen asia, mitä kutsuttiin “Auttavaksi puhelimeksi”. Tuohon puhelimeen sai kuka vain nuori tai lapsi soittaa, jos hänellä oli paha olo. Mutta sitten tuo auttava puhelin muuttui sellaiseksi välineeksi, millä muita ihmisiä kiusattiin. Tätä kuulemma tehtiin jossain kaukana USA:ssa, eikä sellaista voinut sattua ainakaan meidän omassa ihanassa Suomessamme, ja siksi tässä tällaisesta tapauksesta kirjoitan, koska siitä olen jostain lukenut. 

Eli joskus saattoi käydä niin, että “kaverit” soittivat tuohon puhelimeen jonkun toisen nimissä, ja sitten he kertoivat sellaisia keksittyjä tarinoita aiotusta itsemurhasta, ja tuolla sitten saatiin heitettyä ulosteita jonkun päälle. Ja joskus myös tuollaisen puhelimen työntekijöinä esiintyneet henkilöt soittivat koteihin, ja sitä kautta sitten saivat toiset kertomaan ongelmistaan, joita oli mukava levitellä koulun pihalla. 

Tuolloin oli esimerkiksi ala-asteella tapahtuneen kiusaamisen kohdalla ollut viitteitä siitä, että kiusaajien joukossa olisi ollut aikuisia henkilöitä, tai ainakin soittajien äänestä tehdyn analyysin mukaan kyseessä olisi ollut aikuinen henkilö, joka oli osallistunut tuohon ala-asteella tapahtuneeseen kiusaamiseen. Noissa tapauksissa henkilö johon tällainen urkinta kohdistuu ei ehkä käsitä, että kyseessä on kiusaajien joukon johtaja.

Tai sitten esimerkiksi lapsi ei löydä todisteita tällaisesta kalastelusta. Mutta sosiaalisesta mediasta voidaan kaivaa esiin kaikki tiedot siitä, millaisia viestejä joku on lapsille lähetellyt. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin miksi sitä pitää salata? Eli miksi kiusatun pitää aina olla hiljaa siitä, miten häntä on kohdeltu? Jos kiusaaja ei ole tehnyt mitään väärää, niin miksi hän haluaa pitää asian salassa? Miksi hän ei kerro kaikille, miten ihana ihminen hän oli tuolla kertaa? 

Yhtiön tarkoitus on tuoda voittoa sen osakkaille.

Tämän otsikon nähtyämme varman kaikki ymmärtävät sen, että business on sotaa, ja se merkitsee sitä, että miksi kukaan voi oikeastaan edes ajatella, että Facebook tai mikään muukaan yhtiö pilkotaan, jotta se ei aiheuttaisi harmia ihmisille, joilla on sitä kohtaan hyvä tahto, ja tilanne sitten on sellainen, että liike-elämän kovassa maailmassa yhtiöiden tarkoitus on tuoda voittoa niiden omistajille. Liike-elämä on raakaa toimintaa, missä ei tunteille ole sijaa. Ja miksi kenenkään pitäisi välittää siitä, millaisia profiileja heistä rakennetaan. 

Sen takia tämä yhtiö jatkaa toimintaansa vastaisuudessakin, ja yhä enemmän ihmisiä alkaa varmaan käyttää sitä tai jotain sen kaltaista palvelua, koska yhä enenevässä määrin monet muutkin palvelut kuten työvoimapalvelut ovat alkaneet käyttää joko avointa sosiaalisen median palvelua tai sitten jotain noiden palvelujen pohjalta rakennettua versiota, mikä on varattu vain tuon palvelun toimijoille. Ja tämä asia varmasti saattaa paljastaa sen, että osaako henkilö oikeasti kirjoittaa? 

Onko sosiaalisen median käyttö vapaaehtoista?

Se että sosiaalinen media mahdollistaa multimedian jakamisen on tietenkin joidenkin ihmisten mielestä kiusallista, kun siinä saattaa näkyä asioita, mitä meistä kukaan ei varmaan halua näkyvän. Mutta mitä varten sitten pitää kaikkia asioita vastustaa, jos ei mitään salattavaa löydy? Jos ajatellaan sitä, kuinka esimerkiksi poliitikot ovat niiden taustaryhmien armoilla, jotka ehkä antavat heille ilmaista mainostilaa, niin silloin tietenkin se raha, mikä menee esimerkiksi juuri Facebookissa tapahtuvaan mainontaan on poissa perinteisten mainosalan yhtiöiden pussista. 

Tuo rahan valuminen muiden taskuihin varmasti saa aikaan sen, että noita mainostoimistoja kismittää se, että ne eivät ole lähteneet tekemään mainontaa Facebookin tai jonkun muun sosiaalisen median palvelujen kautta. Ja kuten tiedämme niin mediassa pyörii valtavat summat rahaa, jolle varmasti olisi kaikilla ihmisillä käyttöä. Ja se että Facebook myy tietoja käyttäjistään on kaikilla ihmisillä tiedossa. Se mikä tekee tästä palvelusta hyvin hankalan on se, että sillä on rahaa, millä voidaan sponsoroida niitä samoja poliitikkoja, joita ennen on sponsoroitu esimerkiksi ilmaisilla mainos sivuilla. Ja tuolloin sitten käy joskus niin, että ihmiset eivät saa, mitä he haluavat saada. 


Mutta tilanne on se, että tällaisesta asiasta huolimatta tällaisten palveluiden käyttöä varmasti lisätään. Samalla kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko Facebookin käyttö oikeasti ihmisten oma valinta, vai käytetäänkö siellä sitten jonkinlaista pakkoa liittyä tällaiseen systeemiin? Jos jatkuvasti kehitetään uusia malleja siitä, kuinka ihmisten yksityisyys voidaan murtaa, ja hänen henkilökohtaisia tykkäämisiään käytetään kuluttaja-profiilien luomiseen, niin silloin kyllä asiasta pitää keskustella. Samalla kun Facebook on ollut sellaisten ihmisten henkireikä, jotka eivät ole koskaan saaneet ääntään kuuluviin, se on ollut myös sellaisten ihmisten työkenttä, jotka trollaavat muita. 

Pohjolan upea taidemetsä “Oranki Art”

Pohjolan upea taidemetsä “Oranki Art”

Mielikuvitusta ei tarvitse mitenkään hävetä, ja jos voidaan ajatella oikein tarkasti, niin mielikuvituksen toinen nimi on “produktiivinen älykkyys”. Tuo asia tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee luomaan malleja sekä muotoja pelkästään kopioimalla mielikuvia paperille tai johonkin muuhun materiaaliin, mistä hän sitten muotoilee tuotteen. Eli myös taideteosta voidaan ajatella tuotteena, joka sitten saa aikaan sen, että ihmiset tulevat katsomaan sitä vähän kauempaakin, ja tuolloin tietenkin voi taiteilija saada täyden vapauden tuotteensa valmistamisessa. Taidemuseot tarvitsevat taidetta, jotta niiden tilat täyttyvät, ja kukaan ei ehkä kovin kauaa viitsi tulla katsomaan tyhjää museota, vaikka se ehkä loistava tilataideteos olisikin, ja tuon teoksen voisi nimetä vaikka nimellä “Tyhjyys”. 

Aluksi hiukan selitän, miksi tässä taidenäyttelyä käsittelevässä kirjoituksessa ei ole yhtään kuvaa, ja syy siihen on tekijänoikeudellinen. Tässä siis kirjoitan tekstin näistä teoksista, joita voitte käydä katsomassa tekstin alla olevaa linkkiä klikkaamalla, ja tuo linkki vie YLE:n juttuun tästä aiheesta, ja koska en näitä tekijänoikeuksia kuviin  omista, niin klikkaan linkillä tuohon juttuun. Usein minulta on kysytty sitä, millä perusteella sitten nämä kommentoitavat kuvat valitsen, ja siksi myös tästä asiasta mainitsen. Eli kyse on siitä, että mikä kuva on omasta mielestäni sellainen, että se kiinnostaa minua. Ja tätä kirjoittaessani olen täysin tästä taidenäyttelystä kertovan jutun varassa, koska en itse ole käynyt paikalla. 

Tänään YLE:n kotisivulla oli juttu taidenäyttelystä nimeltään “Oranki Art”, missä esiteltiin metsää, mihin taiteilijat olivat tehneet teoksensa, ja erityisen mieluisia töitä minulle itselleni olivat Ninni Karkelon “Steel Hard”, sekä sen alla oleva Vladimir Zorinin “Pyramid”, vaikka kaikki työt olivat tietenkin loistavia, ja jokainen niistä ansaitsisi kunniamaininnan, koska niissä yhtyy ikään kuin se moderni ja vanhanaikainen maailma, missä me kaikki elämme.

Eli korealaisten tekemä “Peaceful wood” on oikeastaan sellainen mitä voisi joku käyttää esittämään jotain sellaista, mikä odottaa jotain tulevan ikään kuin teleportin läpi. Samoin Jouko Alapartanen on saanut aikaan loistavan kuvaelman, missä yhdistyvät vanha hautakivi sekä viivakoodi, ja tässä sitten mietin, että onkohan Chisun kappale “Sabotage” toiminut innoittaja tähän työhön, missä haudatun nimi on korvattu viivakoodilla.

Mutta kun sitten lähdetään miettimään noita kahta ensin mainittua työtä, niin “Pyramidissa” yhdistyvät sellainen ikiaikainen metsän henki, suureen high-techiin. Eli siinä on futuristinen “high-tech”pyramidi peitetty kasveilla. Tällainen asetelma sopisi hyvin jonkun tieteisromaanin kanteen kuvitukseksi, ja tuon kuvan voisi kuvitella sellaiseksi, että siinä olisi Lapin tai jonkun muun erämaan maisema, ja tuon maiseman  keskellä olisi jonkinlainen avaruusalus, joka olisi kaiken keskellä arvoituksellisena sekä uhkaavana mutta myös mieltä kiehtovana. Tai itseasiassa tässä selostin juuri tätä työtä, eli sitä miltä se todennäköisesti näyttää, jos sen pääsee näkemään luonnossa. 

Ja “Steel Hard” edustaa sitä asiaa, mitä itse pidän kaikkein mielenkiintoisimpana kohteena, kun ajatellaan koneiden tutkimusta. Eli voiko roboteilla olla tunteet, ja jos tekoälyä käyttävä robotti olisi tarpeeksi älykäs, niin voisivatko robotit oikeasti rakastua? Kas siinäpä vasta päivän polttava kysymys, jota meidän kaikkien sopii miettiä. Kun ajatellaan sitä, mitä “Oranki Art” merkitsee ihmisille, niin ainakin se aiheuttaa mietteitä siitä, että millainen tulevaisuus ihmisillä on, kun he yrittävät tasapainotella menneiden ja nykyisyyden välillä. Tuon takia tällaiset tilataideteokset ovat hyvin mielenkiintoisia, koska ne herättävät milloin hilpeyttä tai raivoa.

Mutta samalla ne ovat sellaisia, että niiden kanssa voisi viettää mukavan kesäpäivän miettien sitä, millainen on ihmisen suhde luontoon tekniikkaan sekä samalla myös omaan itseen. Kun tutkimme koneiden oppimista tutkimme samalla itseämme. Tutkimme omaa henkilökohtaista mutta myös lajimme suhdetta itseemme sekä ympäröivään maailmaan. Samalla mietimme sitä, että olemme ehkä hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa tekemisissä uuden lajin kanssa, joka myös on älykäs. Ja ehkä sitten samalla myös kohtaamme ensimmäistä kertaa tilanteen, missä emme kykene olemaan määräävässä asemassa toiseen lajiin nähden. Ja silloin punnitaan suhteemme erilaisuuteen sekä se, että voimmeko hyväksyä oman luomamme olion sellaiseen asemaan, missä itse olemme. 

Ja jos ajatellaan esimerkiksi Raamattua, niin olemme silloin ikään kuin kulkeneet ympyrän päästä päähän. Tulleet pisteeseen nimeltään “terminus”, mistä lähdimme piirtämään omaa ympyrää, koska olemme halunneet löytää Jumalan, mutta tuon ympyrän kehällä on kohta, missä ympyrän piirtäminen on alkanut. Silloin olemme itse Jumalan asemassa toiseen älyy, ja silloin olemme tulleet pisteeseen, missä olemme vastuussa myös toisesta älykkäästä lajista ainakin niin kauan, kun olemme opettaneet sen myös sille tasolle, että kyseinen äly voisi ehkä myös luoda uuden älykkään lajin. 

Se mikä tuo älykäs laji olisi jää aina avoimeksi, ja ehkä se olisi joku tietokone, mitä ohjaa keinoäly, joka antaa koneelle myös tunteet sekä kyvyn kuvitella asioita, eli mielikuvituksen toinen nimi on produktiivinen älykkyys, jota varmasti tarvitaan elämässä. Tai ehkä se olisi joku simpanssin kaltainen olio, johon on tehty geeninsiirto, mikä on tehnyt sille samat kyvyt kuin ihmiselle. 



https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/01/erilainen-taidenayttely-keskella-metsaa-pellossa-onko-tama-aito-taideteos-vai

Lobbausta koskevan rekisterin toiminta on hiukan vaikeaa

Lobbausta koskevan rekisterin toiminta on hiukan vaikeaa

Lobbauksesta ei juuri ennen ole puhuttu. 

Nykyään puhutaan siitä, kuinka yritykset "sponsoroivat" poliitikkoja, ja tässä sitten on puhuttu sellaista, että lobbaamista harjoittavista tahoista pidettäisiin kansallista rekisteriä, josta ilmenevät esimerkiksi se, mihin puolueeseen minkäkin toimitusjohtaja kuuluu. Lobbauksen ongelma on siinä, että sitä voi harjoittaa kuka hyvänsä, jolla on käytössään sopiva tiedotus alusta. Ja tietenkin myös esimerkiksi se, että joku toisen puolueen jäsen tukee jonkun toisen puolueen edustajaa tai myötäilee tämän lausuntoja on asia, mikä tekee lobbaamisesta uskottavampaa.

Toisaalta taas puolueen jäsenyys ei tee tutkimuksesta aina perätöntä, joten aina kun jotain syytetään lobbauksesta, niin syyte pitäisi kyllä osoittamaan toteen, jotta ketään ei mustamaalata ilman syytä. Tämä lobbausta sekä poliitikkojen ja liike-elämän suhde on nimittäin sellainen asia, että se on vasta nyt otettu puheeksi mediassa. Tuo suhde on hyvin vaikea, ja se että yhtiöt sponsoroivat poliitikkoja antamalla rahaa vaalikampanjoihin on toki ollut kauan tiedossa. Mutta tuolloin on unohtunut se, että tuskin kukaan ilmaiseksi rahaa jakaa. Joten näissä asioissa on unohdettu se että varmasti noilta poliitikoilta vaaditaan vastapalveluksia, jos joku heille antaa satatuhatta euroa kampanjaan.

Kukaan ei varmaan rahaa ilmaiseksi jakele. 

Vaikka kyseinen raha on suurelle yhtiölle pieni asia, niin se ei varmaan kuitenkaan ilmaiseksi rahoita mitään kampanjoita, vaan pyytää varmasti jotain palveluksia tuolta poliitikolta tai ryhmältä poliitikkoja. Lobbaaminen on siis tieteen kannalta katsottuna sellaista lähde-aineiston käyttöä, että siinä otetaan huomioon vain lobbaajan oma näkökulma asioihin. Tuolloin lobbaaja syyllistyy lähteiden vääristelyyn, koska hän saattaa tietoisesti vähätellä tai poistaa aineistoa, mikä ei tue hänen omaa näkemystään jostain asiasta.

Kun ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi puolueiden pitäisi ilmoittaa se, onko joku tutkija tai toimittaja tuon poliittisen yhteisön jäsen, niin silloin kohdataan usein sellainen tilanne, että se onko joku henkilö maksanut jäsenmaksun ei kerro kaikkea siitä, millainen poliittinen kanta henkilöllä on, tai millainen on hänen taustallaan toimiva ryhmä. Eli vaikka henkilö ei näennäisesti olisi minkään poliittisen liikkeen jäsen, tai hän ei näennäisesti saisi ollenkaan palkkioita työstään jonkun ryhmän puolesta, niin silloinkin hän voi olla hyvinkin sidoksissa joihinkin päättäjiin sekä yhtiöiden johtajiin.

Yhtiöt voivat sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen

Eli hän voi saada käyttöönsä yhtiöiden saunoja tai edustusta varten hankittuja mökkejä. Toinen mahdollisuus olisi se, että kyseinen henkilö saisi käyttöönsä esimerkiksi huoneistoja, joissa hän voisi yöpyä ilmaiseksi, ja se varmaan olisi hyvin mieluinen lahja jollekin ihmiselle. Se että ihminen ei ole poliittisen liikkeen virallinen jäsen tekee hänen kirjoituksistaan sekä tutkimuksestaan uskottavan, mutta se voi olla myös lobbarin väline ajaa omaa asiaansa. Jos puhutaan poliittisesta kentästä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä voidaan ajatella niin, että Eduskunnassa istuu virallisten puolueiden lisäksi myös sellainen puolue, jota voidaan kutsua liike-elämäksi.

Noilla suurilla yhtiöillä on ollut ilmeisesti tapana sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen, mikä takaa sen, että ne saavat omia miehiään hallitukseen. Kun puhutaan siitä, että toimittaja alkaa lobata jonkun poliitikon puolesta, niin silloin tarkoitetaan sitä, että kyseinen poliitikko ilmaantuu jokaiseen juttuun, mitä tuolla kanavalla esitetään. Samoin kaikkialla toitotetaan sitä, että kuinka hyvin se kanta, minkä kyseinen kanava on ottanut menestyy vaaleissa, mikä saattaa tuoda tuolle liikkeelle

Puoluerajojen yli tapahtuva tuki tarkoittaa sitä, että yhtiöiden raha ikään kuin pestään jossain yhdistysten ja pienyritysten ketjussa, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin ei kukaan joudu noloon tilanteeseen, jos saman yhtiön nimi löytyy useiden poliitikkojen tukijoiden listoilta, varsinkin jos nuo poliitikot ovat eri puolueista. Joten sen takia on vaikea päästä kiinni poliitikkojen taustalla oleviin voimiin, mutta jos tuollainen tukija, joka toimii kaikissa puolueissa paljastuu, niin silloin voi edessä olla vähän nolo tilanne.

Itsenäisyysliikkeet sekä maamme suhtautuminen näihin asioihin

Itsenäisyysliikkeet sekä maamme suhtautuminen näihin asioihin

Joskus olen miettinyt, että onko maamme lehdistön kiinnostus muiden maiden alueella oleviin jonkun yleensä autonomisen alueen itsenäisyyttä ajaviin liikkeisiin tarkoitettu peittämään erästä meitä itseämme koskevaa kysymystä, mikä koskee Ahvenanmaan maakuntaa. Eli onko niin että Ahvenanmaa aikoisi vakavasti itsenäistyä Suomesta? Itse olen huomannut, että maassamme suhtaudutaan erittäin myötämielisesti siihen, että muissa maissa on poliittisia liikkeitä, jotka ajavat jonkun alueen itsenäisyyttä.

Mutta samalla ei koskaan puhuta meidän omasta Ahvenanmaan alueestamme, jolla on hiukan samanlainen asema Suomessa kuin noilla muilla itsenäisyyttä vaativilla alueilla on omassa maassaan. Joten onko tuon Britannian hajoamista koskevan jatkuvan hokeman takana pelko siitä, että Ahvenanmaan pelätään lähtevän eroon Suomesta? Ahvenanmaalla on varmasti ihmisiä, jotka haluavat samaa kuin nämä muut autonomisten alueiden ihmiset haluavat.

Tai ainakin voidaan ajatella, että Ahvenanmaan ihmiset kokevat ehkä kuitenkin Tukholman sekä Ruotsin itselleen parempana kumppanina kuin Suomen, ja kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että Ahvenanmaalla vain 5% puhuu äidinkielenään Suomea, niin olen ihmetellyt sitä, että miksi tästä Ahvenanmaan mahdollisesta itsenäisyydestä ollaan maassamme vaiettu. Ja uskoisin että eräiden nationalististen liikkeiden suosion kasvu saattaa lisätä itsenäisyys vaatimuksia myös Ahvenanmaalla, kuten se on tehnyt muualla Euroopassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaan_maakunta

Euroopassa on tällä hetkellä paljon liikkeitä, jotka vaativat omalle alueelleen itsenäisyyttä. Me puhumme mielellämme Barcelonassa sekä Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa sekä nyt myös Walesissa tapahtuvasta liikehdinnästä, mutta kuitenkin kun ajatellaan näitä itsenäisyysliikkeitä, niin meidän pitää huomioida se, että myös täällä pohjolassa on alueita, jotka varmaan haluavat itsenäisyyttä. Näitä alueita ovat Gotlanti, ehkä Viron Hiidenmaan sekä Saarenmaan saaret ja yllättäen myös Suomelle kuuluva itsehallintoalue nimeltään Ahvenanmaa, joka on ainakin RKPn mukaan hakemassa omaa euro-edustajaa EU:n parlamenttiin.

Tuollainen asia tietenkin voi johtaa siihen, että Ahvenanmaan autonomiaa halutaan kasvattaa sekä ehkä sen kansan parissa on halua lähteä omille teilleen Suomesta. Kun ajatellaan sitä, mikä saa aikaan alueiden itsenäisyyttä koskevia vaatimuksia on tietenkin se, että jos alue on autonominen, niin silloin se saa ainakin osittain säätää omia lakeja, ja esimerkiksi Suomen itsenäisyys on lähtöisin autonomiasta, missä maamme oli sisäisesti itsenäinen, ja ero Venäjästä vain sinetöi tuon kehityksen, mikä tietenkään ei ole ollut kivuton.

Eli Toinen Maailmansota joka maassamme tunnetaan nimillä Talvi- ja Jatkosota hitsasi maamme väestön yhteen, niin että meillä ei ole ainakaan virallisesti luokkavihaa, mutta kun Suomi itsenäistyi, niin se solmi Ahvenanmaan sopimuksen Ruotsin painostuksesta, missä alueelle ei saanut tuoda sotilaita ja se sai laajan itsehallinon. Joten voidaan sanoa, että meitä lähinnä oleva liittovaltio on oikeasti Suomi, ja tietenkin esimerkiksi jos ajatellaan esimerkiksi Ruotsissa olevan Gotlannin asemaa, niin en tiedä miten paljon Tukholma on siihen alueeseen panostanut, mutta itsenäisyys lähtee usein siitä, että joku autonominen alue tai sen kansa alkaa vaatia sitä, että se saa täyden oikeuden itsenäisyyteen, ja syy tähän on se, että alue kokee olevansa jollain tavalla erilaisessa asemassa muihin tämän valtion alueisiin nähden.

Eli joko tuon autonomisen alueen elintaso on ollut aluksi huonompi, kuin muun valtion, mutta sitten on alkanut rahaa virrata myös autonomiselle alueelle, kun aluetta on kehitetty omaan suuntansa. Tuolloin saattaa keskusvallan mielestä olla hyvä jakaa sitä vähän muillekin, ja se sitten on herättänyt vihaa kyseisellä alueella. Nimittäin silloin mieleen tulee se, että miksi keskusvalta ei silloin auttanut, kun alueella meni huonosti? Ja tuo sitten muuttuu aseeksi poliittisten liikkeiden käsissä. Ja tässä sitten en kirjoita mistään tietystä alueesta, vaan siitä mitä yleensä on tapahtunut historian valossa.

Hallitukset sekä lobbaus

Hallitukset sekä lobbaus

Hallitus ei koskaan voi olla oikeasti täysin vailla poliittisia tavoitteita, koska ministerit eli hallituksen jäsenet ovat edustamiensa poliittisten puolueiden sekä eturyhmien jäseniä, eikä missään nimessä ole mahdollista, että hallituksesta tulisi koskaan oikeaa asiantuntijaelintä, vaikka se varmasti haluasi tällainen olla. Asiantuntijoiden tehtävänä on kertoa faktoja, joita voidaan pitää sillä hetkellä totena, ja johtajien tehtävä on tehdä päätöksiä asiantuntijoita kuullen tai heitä kuulematta.

Se että asiantuntija pitää jotain asiaa aiheellisena jonain päivänä saattaa kuitenkin johtaa siihen, että seuraavana päivänä asiantuntijan on tehtävä uusi ehdotus koskien samaa asiaa, koska tilanne saattaa muuttua hyvin nopeasti hyvin erilaiseksi. Jos puhutaan siitä, että kaikki asiantuntijat ovat samalla viivalla, kun he ehdottavat jotain asiaa, niin silloin tähän väitteeseen voidaan vastata, että myös suuret johtajat ovat ihmisiä, eli he saattavat tulkita haltuunsa toimitettua materiaalia väärin, tai lukea siitä vain ne osat, joita itse pitävät tärkeinä. 

Mitä asiantuntija sitten muuten oikeastaan tarkoittaa? Tässä vaiheessa sanoisin, että asiantuntija on ihminen joka on paneutunut johonkin asiaan erittäin hyvin, ja sen takia hänet sitten kutsutaan johonkin palaveriin kertomaan johtajille, mitä heidän ehkä pitäisi tehdä jonkun asian suhteen. Ja tässä sitten astutaan sellaiselle kentälle, että kellään ei koskaan ole täyttä varmuutta siitä, miten jossain asiassa pitäisi oikeasti toimia. Se vaatisi sitten aikakoneen, jos halutaan testata sitä millaisia vaikutuksia jollain päätöksellä on esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Kun puhutaan lobbaamisesta, niin on olemassa niin sanottuja poliittisin päätöksin valittuja asiantuntijoita, joiden mielipiteet sekä heidän käyttämänsä lähteet ovat usein valikoituja sen mukaan, miten heidän palkkansa maksavat puolueet tai poliittiset vaikuttajat haluavat niiden olevan. Ja silloin kuvaan astuu sellainen aspekti, että lobbaaja saattaa sitten pyrkiä siihen, että hänen mielipiteitään jostain asiasta halutaan esittää tieteellisenä totuutena.

Mielipiteen ilmaisemiseen meillä kaikilla on lupa, mutta jos asiantuntija tai sellaisena esiintyvä henkilö käyttää titteliä "asiantuntija" siihen että tuon henkilön oman ryhmän etu tulee aina ensin, eli tuolloin ehdotus tukee nimenomaan kyseisen asiantuntijan sidosryhmiä, mikä tekee niistä lobbaamista. Lobbauksen tarkoitus on ikään kuin pakottaa poliitikot tekemään tiettyjä päätöksiä, joita he eivät muuten ehkä edes kehtaisi tehdä.

Ja erittäin hyvä tapa lobata on nähdä esimerkiksi ilmastonmuutos poliittisena kysymyksenä, missä kaikkeen on nopeita sekä helppoja ratkaisuja, missä esimerkiksi koko Afrikka unohdetaan uutisista kokonaan. Tuolloin ei kenenkään tarvitse koskaan nähdä mitään sellaista, mitä he eivät halua katsoa, ja onhan helpompaa sulkea koko manner pois mediasta sekä ympäröidä Eurooppa muureilla, jotta kenenkään ei tarvitse katsoa mitään ikäviä asioita.

Lobbarin kanssa työskentelevien  ongelma on siinä, että hän saattaa vaikuttaa aluksi hyvinkin uskottavalta, mutta sitten saattaa toiminta muuttua siten, että kaikista asioista nähdään vain se yksi puoli, mikä saattaa olla täysin vastoin sitä, mikä on totuus. Se miten esimerkiksi lobbaus on toiminut parlamenteissa on se, että siitä puhutaan vasta nyt.

Eli ennen lobbausta ei muka maassamme ollut, vaikka esimerkiksi hallitusneuvotteluissa saatettiin käyttää virheellisiä tai kaunisteltuja lähteitä, jotta saadaan oma mies oikealle paikalle.  Lobbaus on tehokkainta silloin, kun toinen ei tiedä toisen olevan lobbaaja. Mutta kuitenkin kaikki tietävät, että parlamentissa tehdään kaikki suomen suuret päätökset. Joten sinne kannattaa aina pyrkiä, jos haluaa vaikuttaa lainsäädäntöön.

Koulutuksen tärkeydestä sekä siitä, miksi juuri nuorten pitäisi saada mielekästä tekemistä

Koulutuksen tärkeydestä sekä siitä, miksi juuri nuorten pitäisi saada mielekästä tekemistä

Miksi nuoren pitäisi saada koulutusta?

Kun tässä on puhuttu kaiken maailman "hop-lopeista", joissa nuoret voivat viettää aikaansa, niin silloin mieleen tulee eräs paikka, joka voisi ehkä kiinnostaa jotain nuorta. Nimittäin koulu oli se ammatillinen oppilaitos, lukio tai joku yhteisopetuksen malli, missä kirjoitetaan samalla ylioppilaaksi kun valmistutaan ammattiin varmasti olisi jollekin nuorelle sellainen paikka, missä hän oppisi jotain sellaista, mitä kutsutaan vastuun kantamiseksi.

Vastuun kantaminen omasta työstä sekä omasta itsestä on asia, mikä varmasti on sekä yhteiskunnalle että myös yksilölle mieleinen asia. Nimittäin jos mietitään sellaista tilannetta, että henkilö ei kykene itsestään huolehtimaan sekä hajottaa paikkoja ja ehkä lopulta tappaa jonkun, niin se varmasti ei ole mikään kovin mukava asia ainakaan noiden rikosten uhrien omaisille, vaikka sillä ehkä sitten saadaan aikaan muutamia työpaikkoja esimerkiksi vankeinhoidosta.

Kaikki alkaa vastuun kantamisesta

Jos ihminen opiskelee ammattia ja saa sitä kautta positiivista palautetta sekä onnistumisen elämyksiä, niin silloin hän ei ainakaan niin helposti ajaudu päihteiden väärinkäyttäjäksi, koska päätös tuosta asiasta tehdään melko nuorena. Ja jos saadaan sellainen asia ihmisten päähän, että jos se ihan ensimmäinen rikos jätetään tekemättä, niin silloin ei tuo henkilö ainakaan kovin suurta laskua yhteiskunnalle tuo, nimittäin suurin lasku, minkä ihminen saa aikaan on nimenomaan tilanne, missä hän joutuu tarkoin vartioituun varmuuslaitokseen, missä kustannukset ovat todella suuret.

Niuvanniemen vankimielisairaalan potilaiden hoidon hinta vaihtelee välillä 291€/vrk. - 860€/vrk.  joten tällaiset paikat ovat todella kalliita, puhumattakaan siitä mitä esimerkiksi uhrin sekä tekijän omaiset kokevat tällaisessa tapauksessa. Eli myös monen muun ihmisen elämä menee tällaisessa tapauksessa pilalle, kun joku toisen tappaa. Voiko esimerkiksi uhrin omainen koskaan mennä töihin tai pitääkö hänen turvautua johonkin terapiaan tai muuhun apuun lopun ikäänsä? Tai pitääkö tekijän omaisen vaihtaa työpaikkaa tai voiko hänkään enää mennä työhön, kun häneen on isketty rikollisen leima ehkä aiheetta. Ja mitä tapahtuu niille, jotka ovat olleet tekijän kavereita?

https://www.niuva.fi/toiminta/hinnasto.htm

Jos ajatellaan koulusta sekä sen suhdetta rikolliseen käytökseen, niin silloin pitää huomioida se, että koulutettu ihminen ei ehkä lähde niin helposti katujengien mukaan kuin kouluttamaton. Samoin koulutettu henkilö ei niin helposti seuraa kaiken maailman jengipomojen määräyksiä. Eikä heitä muutenkaan ole niin helppo hyväksikäyttää kuin jotain täysin kouluttamatonta henkilöä. 

Ehkä heille ei tullut mieleen epäillä mitään ennen kuin on tapahtunut kauheita, mutta sitten voi käydä niin, että myös he joutuvat pikkukylissä silmätikuiksi. Se mikä näissä asioissa huvittaa, on se, että esimerkiksi päihde-ongelmaiset tai jotkut jengien jäsenet ovat todella tarkkoja siitä, että heidän lähellään ei pyöri mitään rikollisia.  Tai ehkä veriteko johtaa koston kierteeseen, missä sitten suuri joukko ihmisiä saattaa lopulta joutua vaaraan, kun keskellä katua kaksi jengiä alkaa räiskiä toisiaan järeillä tuliaseilla.

Suurin osa työpaikoista on yksityisellä sektorilla

Tietenkin hän voi saada työpaikan jostain puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen tai poliisin sekä pelastuslaitoksen kaltaisesta organisaatiosta, mutta silloin pitää kyllä olla sitä fyysistä kuntoa sen verran, että sinne voi työhön hakea. Mutta tässä kirjoituksessa käsitellään niitä tavallisen ihmisen työpaikkoja, joita kuitenkin enemmistö meistä päätyy hakemaan. Yksityisen sektorin rooli valtion taloudessa on se, että sen tehtävä on  rahoittaa valtion toimintaa maksamalla veroja, ja tuo veronmaksu koskee siis sekä yhteisöjä kuten yhtiöitä sekä yksityishenkilöitä.

Mutta ehkä tällainen asia jää kovin helposti huomaamatta silloin kun ihminen ei tee rikoksia sekä toimii normaalissa ammatissa kuten kirjanpitäjänä, maalarina, sähköasentajana tai putkimiehenä sekä mikrotukihenkilönä hän ei tee mitään kovin näyttävää työtä. Kuitenkin noiden ihmisten rooli yhteiskunnassa on äärettömän tärkeä, ja sitä voisi verrata esimerkiksi kasvien rooliin luonnossa. Ilman kasveja ei olisi muita eliöitä. Ja sen takia tuottaja on tärkeässä asemassa myös jokaisessa muussakin ekosysteemissä.

Eli yhteiskunta on oikeastaan yksi esimerkki ekosysteemistä. Jos siellä ei ole tuottajia, niin silloin on vähän vaikeaa olla myöskään kuluttaja tai peto, koska ilman tuottajia ei ole mitä kuluttaa, ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi kasveilla on vankka rooli planeettamme eliöiden joukossa, koska ne ovat ikään kuin ymmärtäneet sellaisen asian, että tekemällä itsestä tarpeellisen tai välttämättömän, ne voivat olla varmoja siitä, että niistä ei kukaan halua päästä eroon.

Lobbaamisesta hiukan lisää

Lobbaamisesta hiukan lisää

Lobbauksen tuntomerkeistä 

Kun olen paljon lobbaamisesta kirjoittanut, niin sitä asiaa ei tietenkään voi sivuuttaa, että "mitä jos sittenkin esimerkiksi voitetaan vaalit". Tässä tänään näin YLE:n uutisen aiheesta, kuinka puolueiden suosio on muuttunut tässä muutaman viikon aikana viimeisistä parlamenttivaaleista. Ja koska johtava puolue on vain yhden äänen johdossa seuraavaa puoluetta, niin se asia sitten pitää varmasti kaikille kertoa.

Se mikä tässä on tietenkin kiinnostanut kaikkia ihmisiä on se, että yksi tuon suurimman ryhmän edustajista on saanut aikaan tutkinnan vihapuheista. Se mikä tässä tapauksessa on mielenkiintoista liittyy siihen, että tuo henkilö on kuitenkin ollut ehdokkaana sekä päässyt läpi vaaleissa, mutta nyt sitten nämä vihapuheet on taas otettu esiin, ja sitä miksi niistä ei ole aikaisemmin puhuttu on varmasti melko kiinnostava keskustelunaihe.

Mutta kuitenkin voidaan ajatella niin, että tämän edustajan kirjoittelun takia on suurimman puolueen luotettavuus vaakalaudalla, koska se on vain yhden paikan verran suurempi kuin seuraavana tuleva puolue. Joten tilanne on oiva paikka näyttää kaikille, että kansan ääntä on kuunneltava, ja uudet vaalit pantava heti toimeen, jotta saadaan aikaan sellainen parlamentti, jonka voidaan katsoa edustavan koko kansaa, mikä tietenkin on sellainen aihe, mistä jokainen lobbaaja pitää.

Jos sittenkin saataisiin aikaan ne uudet vaalit, joissa eivät ratkaise ne ilmastoasiat eikä tiedemiesten piipulta haisevat toimistot. Siellä ratkaisisi se mikä puolue saa aikaan sen kaikille suomalaisille parhaan mahdollisen ratkaisun, joka tietenkin on jokin helppo malli. Se mistä lobbaajan tuntee on sellainen seikka, että lobbaaja käyttää ismejä, eli poliittisia iskulauseita sekä tarjoaa helppoja ratkaisuja kaikkiin kysymyksiin. Tietenkin se että ilmaston muutos nousi noiden helppojen ratkaisujen edelle typisti tämän mallin, jossa tutkijoiden koukeroisiin kirjoituksiin nojaten kansa huomasi, että tutkijat eivät turhaan kulmiaan kohottele näiden asioiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus lobbaamiseen. 

Koska ilmastonmuutos oli oikeastaan pääasiallisena aiheena vaaleissa ei löytynyt sellaista saumaa, missä voidaan tarjota helppoja malleja. Ja sitten tässä vaalien jälkeen on alettu taas puhua siitä, että kuinka ilmastonmuutosta torjutaan kansalaisten verorahoilla, mutta samalla on unohdettu kysyä, mistä muualta tuota rahaa sitten pitäisi ottaa. Tai miten muuten maamme pitäisi tässä asiassa toimita? Haluammeko me vain osoitella muita, mutta emme halua itse tehdä ilmastoa koskevia aloitteita.

Ja toki voidaan sanoa, että esimerkiksi arktisten alueiden ihmisillä on oikeus kehittää elinolojaan sekä infrastruktuuria niin, että arktisilla alueilla voidaan esimerkiksi käyttää junia tai muita julkisia liikennevälineitä lentokoneiden asemasta, jolloin hiilidioksidi kuormitus henkeä kohtaan saadaan alenemaan. Mutta nyt kun on tässä edessä ollut hallitusneuvottelut, niin ehkä sitten saadaan aikaan se, että vanha suorapuheinen mies saisi sitten taas aikaan sen toivotun muutoksen, eikä keskustelu enää käänny johonkin pehmo-arvoihin kuten energian sekä luonnonvarojen säästämiseen.

https://yle.fi/uutiset/3-10774915

Kirjoitus oikeasta ja väärästä

Kirjoitus oikeasta ja väärästä

Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mitä mietitään paljon oikeudessa. Eli jos kukaan ei ole nähnyt asiaa, eikä siitä ole kuvaa tai mitään muuta todistusta, mikä aukottomasti osoittaa toisen puhuvan joko muutettua tai muuttumatonta totuutta, niin se kumpi onkaan oikeassa riippuu siitä, kumman haluamme olevan oikeassa.

Eli tuolloin oikeassa tai väärässä oleminen riippuu siitä, millaisen kuvan saamme jostain henkilöstä, eikä tällä päässämme olevalla asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä oikeasti on tehty tai puhuttu. Se että emme voi oikeastaan todella tarkastella kriittisesti on se, että mitä mieltä me olemme jostain asiasta.

Kaikki me haluamme olla objektiivisia sekä kykeneviä tarkastelemaan saamaamme tietoa täysin puolueettomasti. Mutta sitten tietenkin tulemme siihen, että emme koskaan voi irtautua tunteistamme, ja siksi tässä voidaan tyrmätä se sanonta, että olemme itse jyrkimpiä tai ankarampia tuomareita itsellemme. Itse asiassa olemme varmasti ainakin joskus aivan muuta, ja varsinkin jos joudumme esimerkiksi tappeluun, niin silloin näemme asiat niin, että olemme itse kaiken pahan yläpuolella, ja puolustamme oikeuksiamme täysin laillisesti, vaikka asia ei aina näin olekaan.

Mutta jostain syystä aina joku muu tekee virheen, ja tilanne saattaa olla hiukan erikoinen, koska vaikka joku henkilö saattaa ajaa kolmion takaa toisen eteen, niin silloin kuitenkin tuon merkin takaa tulleen tarinoihin saattaa ilmaantua sellainen olettamus, että "kyllä se toinen siinä kaasua painoi, kun ihan sopivan etäisyyden päästä eteen käänsin. Eli tuolloin varmaan kaikki tajuavat, että kyseessä on itsesuojelumekanismi, ja toista siinä mustamaalataan, vaikka lain mukaan kolmion takaa tuleva on syyllinen.

Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mihin ei ole olemassa oikeaa vastausta. Tuo käsite on nimittäin hyvin subjektiivinen, ja ilman että näemme jotain asiaa emme voi tietää onko todistus oikea vai väärä.

EU parlamentista pitäisi keskustella hiukan enemmän

 EU  parlamentista pitäisi keskustella hiukan enemmän

EU parlamentin rakennus Strasbourgissa

Linkki EU-parlamentin kotisivuille: http://www.europarl.europa.eu/portal/fi

EU parlamentin rooli ihmisten elämässä on hiukan epäselvä

Moni meistä ei oikeastaan tiedä, mitä esimerkiksi  Europarlamentti tekee, mikä on hivenen erikoista, koska kyseessä on melko vaikutusvaltainen elin. Tuo parlamentti on siis EU:ssa samassa asemassa kuin kansallinen parlamentti, mutta vaikka joissakin tapauksissa on tietenkin sanottu, että parlamentin toiminta olisi lähinnä neuvoa-antavaa, ja että todelliset päätökset tehdään jossain ministerineuvostossa, niin tästä asiasta voidaan aina hiukan keskustella. EU parlamentissa istuvan henkilön saama palkka on todella suuri, ja sen toimitilat esimerkiksi Strasbourgissa ovat erittäin tyylikkäät, ja varsinkin tuo suuri palkka varmasti saa aikaan ajatuksia siitä, että onko EU parlamentti oikeastaan niin vähän tai paljon vaikutusvaltaa vailla kuin mitä sen väitetään olevan? EU parlamentilla on toimipaikat Brysselissä, Strasbourgissa sekä Luxenburgissa, ja parlamentissa voi käydä vierailulla jos haluaa.

http://www.europarl.europa.eu/visiting/fi/

Tässä kirjoituksessa EU:ta käsitellään nimenomaan liittona, jonka tarkoitus on kauppa-tai talousasioita koskevan lainsäädännön yhtenäistäminen sekä yhteisenä talousalueena sekä foorumina, jonka tehtävänä on yhtenäistää myös muuta lainsäädäntöä sekä helpottaa kansallisten viranomaisten yhteistoimintaa Euroopan alueella. Euroopan mantereen alueella tapahtuvan lainsäädännön yhtenäistämisen tarkoitus on helpottaa tavaroiden sekä ihmisten liikkumista maasta toiseen, mutta mukaan on tullut myös muita hankkeita, joilla helpotetaan esimerkiksi viranomaisten yhteistoimintaa esimerkiksi varastettua tavaraa etsittäessä sekä estää rahanpesua.

Jos mietitään sitä, että esimerkiksi EU-kriittinen kanta kaikkiin asioihin tarkoittaa sitä, että erotaan EUsta, niin silloin taas joku sanoo, että EU voi toistaiseksi elää ilman jotain rauna-alueen valtiota, mutta tuon reunavaltion taas on sitten etsittävä uusi tapa käydä kauppaa muiden maiden kanssa. Se minkä virheen Theresa May teki Brexitin kohdalla on se, että hän lähti äänetyttämään ihmisiä Britannian erosta EUsta ilman mitään sopimusta, ja se tietenkin on se asia, mikä sitten saa aikaan sen, että britannian parlamentissa on edessä kriisi.

EU ei vapauta kansallisia päättäjiä vastuusta

Se että kansallinen lainsäädäntö menee EU:n edelle tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa voidaan käyttää omaa järkeä siitä, että pitääkö kaikki asiat mitä tuolla EU:ssa päätetään sitten hyväksyä? Toisin sanoen olisi hyvä kysyä, että voidaanko joku asia jättää hyväksymättä kansallisella tasolla, jos se ei ole meidän etumme mukaista. Olisi hyvä hiljaa miettiä sitä, että onko kaikki asiat aina pantava toimeen, vaikka se saattaa vaikuttaa meidän kansallisen edun vastaiselta asialta? Se että jos vaikka joku asia ei miellytä, niin sitä ei tarvitse hyväksyä kansallisessa parlamentissa.

Vaikka EU tietenkin on suuri ja mahtava laitos, niin silloin tällöin kuitenkin voidaan muistuttaa siitä, että EU parlamentti tai mikään muukaan EUn elin ei vapauta kansallisia johtajia vastuusta, jos he hyväksyvät sopimuksia, jotka eivät ole meidän etumme mukaisia. Ja tuolloin tietenkin voidaan samalla myös puhua siitä, että olisiko hyvä myös lähteä liikkeelle siitä, että onko mahdollista että jonkun päätöksen seuraukset voidaan havaita ehkä vasta vuosien päästä päätöksen tekemisestä. Joten sen takia kannattaa ryhtyä tekemään niitä päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä.

Se mitä EU meille maksaa on erittäin suuri summa rahaa, mutta kuitenkin jos haluamme käydä kauppaa EUn kanssa, niin siihen on tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa. Joko me voimme käydä kauppaa EUn kanssa sen ulkopuolelta tai sitten edes koettaa ottaa osaa sen päätöksentekoon, sekä käydä kauppaa sen kanssa. Tai voimme ryhtyä etsimään uusia kauppakumppaneita jostain muualta, ja ehkä Venäjä on tuo kumppani. Kuitenkin jos haluamme ryhtyä läheisiin suhteisiin jonkun toisen maan kanssa, niin ei sen johtoa tai kansalaisia loputtomiin saisi kuitenkaan ärsyttää, koska se vaikuttaa heikentävästi siihen mielikuvaan, mikä noilla muilla on meistä.

http://www.europarl.europa.eu/portal/fi

Hallituksesta sekä kestävästä kehityksestä

Hallituksesta sekä kestävästä kehityksestä

Kasvit tarvitsevat muutakin kuin lämpöä

Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.

Samoin jos taudit vievät pölyttäjähyönteiset eivät monet marjat enää kehity, koska ne tarvitsevat hyönteisiä pölytykseen. Monille hyönteisille talvi on äärimmäisen tärkeä asia, koska se poistaa populaatiosta sairaat yksilöt, tai koko kanta uudistuu siten että talvi tappaa aikuiset hyönteiset. Tuolloin eivät niiden kantamat taudit pääse siirtymään seuraavalle sukupolvelle. Mutta kuitenkin myös UV-säteily sekä kuumat kesät voivat olla tuhoisia, koska hyönteisten munat saattavat tuhoutua, koska ne kuivuvat.

Tuolloin edessä on ekokatastrofi, koska monet muut eläimet ovat riippuvaisia siitä, että onnistuvatko esimerkiksi marjat pölyttymään tai sitten ne ovat riippuvaisia siitä, että hyönteiset onnistuvat saamaan jälkeläisiä. Nimittäin hyönteisillä itsellään on tärkeä paikka ravintoketjun alkupäässä, koska ne ovat monien pikkukalojen sekä lintujen ravintoa, joka tarkoittaa sitä, että jos hyönteiset kuolevat, niin silloin myös pikkukalat, jotka ovat isompien kalojen ravintoa kuolevat. Ja seurauksena on joukkotuho.

Kasvit tarvitsevat kehittyäkseen muutakin kuin vain lämpöä, eli myös valo sekä sopiva sää ovat tärkeitä asioita. Jos kasvit ovat liian kuivia, niin ne kuivuvat, ja jos sadetta ei tule, niin silloin kyllä sato kärsii. Valoa voi myös tulla liikaa, jolloin ultraviolettivalo polttaa lehdet, ja kasvi kuolee. Tai pahimmassa tapauksessa se ei enää voi tuottaa idätettäviä siemeniä. Joten jos lämpötila on korkea, niin silloin kasvit tarvitsevat suojaa sekä myös keinokastelua, mihin taas tarvitaan energiaa. Ja se tietysti maksaa paljon rahaa, koska tuollaisen järjestelmän ylläpito on kalliimpaa kuin luonnosta tulevan veden käyttö. Samoin pumput vievät sähköä, mikä maksaa rahaa. Eikä myöskään veden toimittamiseen tarvittavan laitteiston rakentaminen ole ilmaista. Joten tätäkin asiaa voi aina hiukan ajatella.

Mikäli sateeton kausi on pitkä, niin silloin myös pohjavesi loppuu, ja jos vettä on vähän, niin silloin pienikin määrä saasteita saa aikaan sen, että pohjavesi pilaantuu lopullisesti. Mutta jos vettä on liikaa, niin silloin kasvien juuret jäävät veden alle, ja mikäli kasvi ei saa tarpeeksi valoa ja lämpötila on alhainen, mutta kuitenkin plussan puolella, niin silloin sienet tuhoavat kasvin hyvin nopeasti.

Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.

Usein kohdataan muutosvastarintaa, kun uusia asioita ehdotetaan

Muutosvastarinta on mielenkiintoinen asia, ja esimerkiksi metrojunien käyttöä muun liikenne-ajan ulkopuolella tavaran kuljetuksiin on ilmeisesti täysin mahdoton ajatus, koska se vaatisi metron henkilövaunujen käyttöä asioihin, joihin niitä ei ole tehty. Tässä maassa pitää aina jonkun ihmisen päästä torpedoimaan kaikki muutoksiin liittyvät asiat siksi, että esimerkiksi juuri metrojunien käyttöön noiden ostoskeskusten tavaran toimituksiin liittyy erilaisia sopimusneuvotteluja, joista yksi on tietenkin metron kuljettajien työajoista sopiminen.


On näet paljon tyylikkäämpää ajella rekalla pitkin Helsingin keskustaa, sekä toimittaa tavaroita liikkeisiin perinteisillä nokkakärryllä jolloin auto saattaa tukkia koko kadun tai kävelytien, mikä riippuu siitä, että missä paikassa tuo lastin purku sattuu tapahtumaan. Toki se että metrossa alettaisiin kuljettaa myös tavaroita saisi varmaan hiilidioksidipäästöjä alennettua.


Samoin myös kaupungin ilma pysyisi puhtaampana, sekä ainakin raskaan liikenteen ajoja kaupungin keskustassa saataisiin vähenemään, mikä tekisi varmaan liikenteestä joustavamman. Mutta lähdetään sitten miettimään sitä, että miksi hallituksen pitäisi tehdä päätöksiä, jotka huomioivat myös tuon neljän vuoden päässä olevan jakson. Tässä käytän ilmastonmuutosta esimerkkinä siitä, miksi hallituksen pitäisi ajatella myös aikaa, mikä seuraa hallituksen istunto kautta. Myös seuraavan eduskunnan aikana on olemassa samoja ongelmia kuin mitä nykyäänkin on, ja jos ongelmia ei hoideta, niin ne vain pahenevat, ja lopulta edessä on tilanne, missä kukaan ei voi muuta kuin itkeä.

Tarvitaan pitkän tähtäimen politiikkaa

Tässä luin juuri twiitin, missä mainitaan että SDP:n puheenjohtaja aikoo muodostaa hallituksen, jossa tehdään päätöksiä pidemmällä aikavälillä kuin neljä vuotta. Se on politiikassa aivan uutta, ja tämän takia tätä asiaa hiukan tässä kommentoin. Kun maamme Eduskunta saa aikaan hallituksen, niin silloin saamme taas uudet ministerit neljäksi vuodeksi kerrallaan.


Kyseinen asia on hiukan ongelmallinen, koska esimerkiksi juuri hiilidioksidipäästöjä koskevat asiat ovat sellaisia, että niillä on vaikutusta myös seuraaviin hallituksiin, ja tämän takia politiikkaa tai poliittista tapaa tehdä päätöksiä pitäisi hiukan muuttaa siksi, että saadaan aikaan kestävän kehityksen malli, jossa voidaan päätöksiä tehdä pitkän tähtäyksen aikavälillä.


Tuolloin voidaan tietenkin ottaa käyttöön uusia malleja sille, kuinka esimerkiksi ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua, ja myös uusia tapoja motivoida ihmisiä säästämään luontoa, vaikka tietenkin se vaatii hiukan uhrauksia. Jos ajatellaan että esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä alennetaan, tai että niitä lasketaan siten, että yksi ihminen saa tuottaa tietyn määrän hiilidioksidia, niin silloin voitaisiin tehdä niin, että jos vaikka sitten saadaan aikaan sellainen asia, että jos joku esimerkiksi ei omista autoa, niin tuo hiilidioksidi voidaan antaa muiden tuotettavaksi.

Autoilun rajoittaminen olisi varmaan tehokas keino vähentää ruuhkia sekä hiilidioksidipäästöjä ja puhdistaa kaupunkien ilmaa

Näin voi jokainen joka omistaa auton saisi tuottaa tuon puuttuvan auton hiilidioksidin, niin näin voidaan taas jatkaa samaan malliin. Ja jos sellaiset yksityisautot joiden omistajat eivät asu kaupungissa tai maksa tietullia saadaan sitten pois kaupunkien keskustasta, niin silloin saadaan aikaan sellainen tilanne, missä siellä taas mahtuu ajamaan. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella sitä, että tietulli porrastetaan sen mukaan, mitä asiaa ihmisillä on ajaa kaupungissa autoa. Kyseisessä mallissa suurimman maksun maksaisi se, joka käyttää autoa pelkästään huvikseen.

Ammattiliikenteessä olevat autot, joilla on asiaa keskustaan voivat osoittaa tarpeen päästä tuonne ajamaan siksi, että heillä on kuormaa tai ihmisiä joita pitää kuljettaa marketteihin tai johokin muualle. Se että autojen käyttö kaupungissa rajoitetaan koskemaan niitä, jotka asuvat kaupungissa tai jolla on oikeasti tärkeää asiaa keskustaan, missä he tarvitsevat autoa olisi hyvin perusteltua kaupunkien asukkaiden itsensä kannalta. Nimittäin silloin  autoilu olisi heille jotka kaupungissa asuvat mukavampaa kun autoja ei olisi niin paljoa liikenteessä, eikä myöskään katupölyä sekä muita saasteita olisi niin paljon ilmassa.

Toki on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi metrojunan hyödyntäminen näissä massa kuljetuksissa. Tuolloin metrovaunuja voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin, vaikka tietenkin tällainen vaihtoehto sitten varmasti saa aikaan myös vastustusta, koska se tarkoittaa että joko joudutaan hankkimaan uusia tavarankuljetusta varten tehtyjä metrovaunuja tai sitten matkustajille tarkoitettuja vaunuja voidaan käyttää tarkoituksiin, mihin niitä ei ole tarkoitettu. On tietenkin mahdollista, että tuo tavarankuljetus voidaan ajoittaa metron muun käytön ulkopuolelle, mutta kuitenkin tuo asia voisi aiheuttaa ongelmia työaikojen kanssa, joten tietenkin tätä asiaa pitää aina vastustaa.

Valheellinen tieto voi paljastaa erilaisia asioita

Valheellinen tieto voi paljastaa erilaisia asioita

Jaettu informaatio tai sen laatu voi paljastaa asioiden levittäjän hyvinkin tarkasti 

Jos ajatellaan tilannetta, että henkilö epäilee että häntä on syrjitty työnhaussa, tai että häntä jotenkin vainotaan, on ryhtyä googlettamaan omaa nimeä. Tuolloin saattaa paljastua asioita, eli sellaisia tekstejä tai muita julkaisuja, joissa henkilön omia asioita levitellään ympäriinsä, ja silloin tietenkin voidaan joissakin tapauksissa esimerkiksi tietolähde paljastaa hyvinkin helposti. Nimittäin jos esimerkiksi paljastettu tieto koskee seksuaalista tai varsinkin salattua seksuaalista taipumusta, niin silloin sen on pakko tulla noista piireistä, joissa henkilö näitä asioita harrastaa.

Eli missään nimessä ei kannata lähteä siitä, että joku asia olisi itsestään selvyys, ja sen tietäisi aivan jokainen. Jos puhutaan asioiden paljastamisesta tai tiedon levittämisestä, niin silloin on kaikkein paras muistella sitä, että missä on mistäkin asioista sattunut puhumaan, ja siitä sitten voidaan tietenkin lähteä pohtimaan sitä, että kuka onkaan se paljon puhuttu tietolähde. Toisinaan olen kohdannut tilanteen, että esimerkiksi joku kaupungin työntekijä on jätetty ihan yksin tekemään valtavia alueita, ja heistä sitten on vain haukkuja tullut. Tai sitten on käynyt niin, että henkilö väittää että häntä jotenkin vainotaan noissa paikoissa, niin silloin tietenkin hän voisi ryhtyä esittämään jotain toista ihmistä.

Mitä jos joku ilmoittaa jonkun väärän työpaikan Facebookissa?

Mutta aina voi toimia toisin. Joskus mietin, miten moni ihminen itse asiassa ilmoittaa vääriä työpaikkoja jossain Facebookin kaltaisissa palveluissa. Tuolloin saattaa käydä niin, että kyseisestä henkilöstä tehdään ilmoitus, vaikka hän ei ole edes työssä jossain paikassa. Ja se saattaa vaikuttaa hiukan haitallisesti siihen, millaisen kuvan joku itsestään antaa, kun lähtee syyttelemään niitä, joiden ei pitäisi edes olla tuosta työstä vastuussa. Tai sitten voidaan kysyä sitä, että miten on mahdollista että henkilön, joka ei ole minkäänlaisessa työsuhteessa johonkin yhtiöön, on sen työstä vastuussa?

Mikäli tätä asiaa mietitään disinformaation kannalta, niin tietenkin tuollaisen työpaikan voi vaikka lisätä omaan Facebook-profiiliin, ja sitten esimerkiksi ikään kuin vihajaila, että joku alue on hänen oman itsensä tekemä, tai että henkilö on tulossa sille alueelle tekemään työtä, ja sitten välillä käy niin, että joku alue on jätetty viikkojen ajaksi ilman hoitoa, se tarkoittaa sitä, että väitteille saattaa löytyä jopa katetta, ja jos tuo alue on jatkuvasti tekemättä, niin silloin voi olla kyse siitä, että työnjohtaja tai joku muu kunnioitusta osakseen saanut henkilö on ikään kuin käskenyt olla tekemään toiselle kiusaa, että "toinen oppii olemaan vaiti" tai "kunnioittamaan vanhempaa miestä". Tuollaisessa tapauksessa saattaa käydä niin, että joku henkilö viedään poliisiasemalle keskustelemaan jostain asioista, joita on joskus tullut sanottua tai tehtyä jossain työmaalla kauan sitten.

Toisaalta jos esimerkiksi näistä alueista huomautellaan jossain lehdissä, niin se kertoo siitä että kyseessä saattaa olla joku tapaus, missä on aiheutettu suurempiakin ongelmia jollekin suurelle pomolle. Nimittäin jos omassa Facebook-päivityksessä vihjataan siitä, että itse on tulossa jollekin alueelle puhtaanapito työhön, niin silloin jos alue yllättäen jätetään tekemättä, niin silloin noilla kirjoituksilla sekä sillä mitä pihalla tapahtuu saattaa olla jonkinlainen yhteys. Näin ollen tuolloin kannattaa kutsua Sherlock Holmes hätiin,

Nykyaikainen poliisityö on muuten erittäin luovaa, ja se että henkilö on viety poliisiasemalle saattaa aiheuttaa sen, että hänelle tehdään vaikka yö jossain hotellissa, sekä muutama valokuva, joissa hän istuu rinneravintolassa. Tuolloin ei kukaan kaveri saa tietää, henkilön olleen viikonlopun keskustelemassa siitä, mikä mahtaa olla sopiva ikä käydä töissä jossain kaupungilla.

Mistä tunnistaa lobbaajan?

Uhkailu paljastaa usein lobbaajan

Tämä kirjoitus liittyy siihen, mistä tunnistaa valeprofiilin. Valeprofiileja käytetään usein valheellisen tiedon välittämiseen, ja siksi nämä asiat liittyvät yhteen. Valeprofiileista on YLE:n juttu tämän kirjoituksen liitteenä, joten niistä en sitten sen enempää kirjoita. Mutta kun puhutaan lobbaajista sekä muista ikävistä henkilöistä, joiden tunnistaminen on myös tärkeää, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että lobbaaja hankkii yleensä sellaista tietoa, mikä tukee hänen omia poliittisia tai muita päämääriään, ja sen kautta sitten voidaan lähteä purkamaan tätä asiaa, sillä tavoin kuin lobbaaja haluaa.

Eli yleensä lobbaamiseen liittyy se, että ihmisiä pelotellaan esimerkiksi sillä, että jos joku nyt sattuu loukkaantumaan jostain kirjoituksesta, mikä koskee esimerkiksi poliittista päätöstä, niin silloin ovelle tulee joko MC-jengi tai Spetsnaz sekä SEAL ryhmä, riippuen vähän ketä on arvosteltu, ja silloin tietenkin kannattaa aina olla samaa mieltä lobbaajan kanssa. Samoin lobbaamiseen kuuluu sellainen asia, kuin että ihmisten huomiota yritetään kääntää pois sellaisista aiheista, jotka eivät miellytä niitä, jotka ovat lobbaamisen takana. Samoin lobbaamiseen kuuluu sellainen henkilöön kohdistuva painostus, joka kattaa kaikki maailman asiat.

Se että esimerkiksi autojen pellit kuluvat sekä keväällä ihmisten keuhkot täyttyvät katupölystä, kun katuja lakaistaan. Sen varmasti jokainen meistä on kokenut, kun keväällä on naama sekä autojen ikkunat pölyssä, ja kun harjakone ajaa ohitse, niin pidätämme hengitystä. Mutta samalla kuitenkin voimme muistella sitä talvea, kun ei jossain ole ollut hiekkaa, jolloin meiltä on välillä lähtenyt jalat alta, ja olemme pepullamme, mikä ei varmaan ole mitenkään mukava kokemus, ja joskus joltain on noissa tilanteissa murtunut lonkkaluu.

Kuitenkin hengenahdistus keväällä on erittäin ikävä asia, jolle kyllä voisi jotain tehdä, eli ainakin vettä voisi tuossa koneessa käyttää, mutta silloin on joka paikka kuran peitossa, mikäli käytetään sellaista konetta, missä ei ole suojattua harjaa. Jos ajatellaan hiekoitusta, niin suuremman hiekanjyvän koon valitseminen varmaan olisi järkevää, koska jos käytetään pientä raekokoa, niin tuo pieni ruskea jauho saattaa lapsista vaikuttaa kanelilta, ja silloin he voivat sitä myös syödä vahingossa.

Lobbaaja valikoi lähteet niin, että ne tukevat vain hänen omaa kantaansa asioihin

Lobbaaja kuitenkin asettuu näissä asioissa aina sen puolelle, minkä kanssa hän haluaa olla kaveri. Tuolloin lähteinä käytetään vain niitä asioita, jotka puoltavat lobbaajan etua. Lobbaamisen yksi tuntomerkeistä on muuten se, että siinä otetaan aina esille se, että "suurin osa kuitenkin", mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kukaan ei kuitenkaan voi tehdä jotain.

Tuolloin kosiskellaan massoja, mikä tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksia sivuutetaan, ja tuolloin esimerkiksi vammaiset niputetaan samaan ryhmään, eli liikuntaesteiset, CP-vammaiset, autistit sekä kaikki muut ovat aivan samassa asemassa. Ja silloin tietenkin otetaan esiin ne kaikkein vaikeimmat tapaukset. Samalla selitetään, kuinka paljon yhteiskunnalle sellaisen ihmisen hoito maksaa, kun sille rahalle olisi muuta käyttöä. Tuolloin voidaan soveltaa Pecha Kucha metodia, missä jokaisesta asiasta saa puhua vain tietyn ajan, ja sen jälkeen vaihdetaan uuteen kuvaan, ja tuolloin ei ainakaan millekään kovin syvällisille analyyseille ole aikaa, kun pitää ryhtyä tekemään juttua seuraavasta aiheesta.

Lobbaaja näkee asiat mustavalkoisina sekä julkaisee asenteellisia kirjoituksia, missä joku asia nähdään vain positiivisena tai negatiivisena sekä jättää pois tärkeitä yksityiskohtia

Usein lääketieteestä kertovissa artikkeleissa puhutaan joko hoidon hyödyistä tai niiden haitoista, mutta joskus unohtuu mainita se, että onko kyseessä esimerkiksi kokeellinen terapia, jota on kokeiltu vasta vain parilla ihmisellä. Ja jos kyse on vaikka syövästä, niin silloin olisi hyvä tietää se, että kuinka kauan esimerkiksi näytteet ovat olleet puhtaita syöpäsoluista. Eli jos tuo ensimmäinen puhdas verinäyte on otettu viikko sitten, niin siitä ei vielä voida sanoa mitään ainakaan vähään aikaan, koska vasta aika näyttää sen, että onko kyseessä tehokas hoitomuoto. Joten yksi näyte ei vielä tee parantunutta potilasta, vaan vasta viiden vuoden päästä voidaan sanoa, että onko hoidolla ollut tehoa, ja sitten vasta ruumiinavaus toivottavasti joskus vuosikymmenien päästä kertoo sen, että onko syöpä todella parantunut, joten siksi tällaisiin asioihin pitäisi kirjoituksissa ottaa myös kantaa.

Toisaalta tilastoja luetaan joskus niin, että yhden ihmisen paraneminen jollain hoidolla saa aikaan sen, että kaikki muutkin paranevat, ja tuolloin unohtuu se, että ehkä kyseessä on ollut kokeellinen hoito, eikä sivuvaikutuksia tunneta. Tai sitten puhutaan vain hoidon sivuvaikutuksista, riippuen siitä mikä on lobbarin kanta tähän asiaan. Toisaalta voidaan taas ajatella, että laboratorioissa tehtävä työ ei ole kovin näyttävää, ja silloin varmasti on järkevää lähteä pohtimaan sitä, millaisen torjuntahävittäjän maamme voisi ostaa, ja tuollainen uutinen varmasti olisi todella upean näköinen, kun siinä sitten esitellään kaiken maailman taitolentoliikkeitä. Joten varmaan ainakin nuorempi väki mieluummin katsoo sitä hävittäjien rynnäköintiä sekä muita vastaavia asioita, kun molekyylien kiinnittymistä toisiinsa.

Eli näyttävällä kuvituksella saadaan aikaan monia mukavia asioita. Ja tietenkin huumori eli kulmien kohottelu ja muiden ihmisten vaatetuksen kommentoiminen herättää varmasti huomiota. Tuolloin voidaan kiinnittää huomiota myös ihmisen diagnooseihin, jolloin hänen tekemäänsä työtä voidaan ali-arvostaa sekä heittää kaikki hänen tekemänsä analyysit suoraan roskiin, ja ryhtyä puhumaan vaikka skitsofreniasta. Tuolloin henkilön työllä ei ole mitään väliä, vaan sillä että joku terveyskeskuksen työntekijä on kertonut toimittajalle henkilöllä olevan joku psykiatrinen sairaus on merkitystä. Tässä tapauksessa on kuitenkin usein unohdettu, että noiden potilastietojen luovuttaminen ulkopuolisille on kiellettyä.



https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/09/valheenpaljastaja-nain-tunnistat-feikkiprofiilin

Teoriassa olisi mahdollista rakentaa auto, mistä ei tule lainkaan päästöjä

Teoriassa olisi mahdollista rakentaa auto, mistä ei tule lainkaan päästöjä

Hiilivetyä käyttävän auton muuttaminen päästöttömäksi ei ole oikeastaan ollenkaan vaikeaa, jos aletaan rakentaa niin sanottua suljetun syklin polttomoottoria, joka kierrättää pakokaasun vesialtaan sekä aktiivihiilisuodattimen läpi, ja tuon laitteen tarkoitus olisi erottaa hiili sekä muut hiukkaset pakokaasusta, jolloin olisi mahdollista käyttää samaa ilmaa uudestaan ja uudestaan. Tuolloin ei polttomoottori synnyttäisi ollenkaan palokaasuja, jotka pääsisivät luontoon, jolloin voitaisiin rakentaa auto, joka perustuu melkein olemassa olevaan tekniikkaan, mutta joka olisi puhtaudeltaan vetykäyttöisen auton luokkaa.

Kyseistä laitetta kokeiltiin 1950-luvun alussa Neuvostoliiton laivastossa, koska tuo laite olisi tehnyt mahdolliseksi sen, että sukellusvene olisi voinut ajaa sukelluksissa dieseliä käyttäen, niin että sen ei olisi tarvinnut käyttää snorkkelia koko partioinnin aikana, ja silloin tietenkin se olisi ollut valtava edistysaskel diesel-sähköistä moottori- tai voima järjestelmää käyttävien sukellusveneiden kehittämisessä. Mutta sitten ydinreaktori korvasi tuon menetelmän sukellusajan pidentämiseksi. Tuo suljetun syklin polttomoottori on välillä ollut pöydällä, kun on kehitetty erilaisia kaivos- tai muita ajoneuvoja, joide ei pitäisi tuottaa ollenkaan pakokaasuja, jotka voivat suljetussa tilassa olla vaarallisia.

Suljetun pakokaasua suodattimien läpi kierrättävän syklin polttomoottoria on välillä kaavailtu myös erilaisten avaruus laitteiden voiman tuotantoon, jolloin satelliittiin voitaisiin asentaa esimerkiksi turbogeneraattori, joka saisi voimansa konventionaalista polttoaineista. Ja samoin hiilivetyä käyttävien polttokennojen tapauksessa voitaisiin palokaasuista suodattaa hiili pois, jolloin tuo happi voitaisiin kierrättää takaisin säiliöön. Joten samaa tekniikkaa voitaisiin hyödyntää myös normaaleissa ajoneuvoissa.

Vety olisi polttokennoissa parempi vaihtoehto, jos ajatellaan energian tuotantoa. Tuolloin ei ole pelkoa siitä, että polttokennon elektrodit likaantuvat noesta, jolloin niiden teho laskee. Jos maailmassa siirrytään joskus vetytalouteen, niin silloin ei autosta tulisi minkäänlaisia päästöjä, ja niissä voitaisiin käyttää esimerkiksi turbiineja, joilla saadaan todella suuri teho aikaan, mutta tuo vaatisi sitä, että suuri osa polttoaineen jakelu infrastruktuurista pitäisi uusia, mutta kuitenkin vety olisi todella hyvä polttoaine, jota voidaan tuottaa elektrolyysin avulla, ja käyttää samalla tavoin sekä samoissa kohteissa kuin maakaasua, joten ehkä tämä vaihtoehto on hyvä pitää muistissa, kun lähdetään pohtimaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Arktisten alueiden komissio sekä sen ongelmat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Arktisten alueiden komissio sekä sen ongelmat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Arktisten alueiden neuvosto ei ole odotetusti päässyt sopuun siitä, mitä ilmastonmuutoksen kanssa oikeastaan pitäisi tehdä, koska muut asiat ovat syrjäyttäneet ilmastokeskustelun. Se että arktisten alueiden ihmisten elinolosuhteita sekä infrastruktuuria parannetaan tietenkin saisi aikaan sen, että päästöjä voitaisiin pienentää. Eli jos noiden alueiden ihmisille olisi tarjolla esimerkiksi rautateitä sekä julkista liikennettä, niin silloin ei tarvitsisi turvautua lentokuljetuksiin, mitkä sitten saastuttavat suhteessa enemmän kuin joukkoliikenne. Tässä sitten tulee sellainen viisaus, että jos mitään ei ole tarjolla, niin silloin tulokset ovat aina vain heikompia.

Jos kenelläkään ei ole edes esittää sopimusta, niin silloin kokous muuttuu erittäin helposti kahvi kutsuiksi tuon asian kohdalla, mitä sopimuksen pitäisi koskea. Samoin jos sopimusta ei noudateta, on tulos aina aivan sama, ja tuolloin kannattaa myös sopimus jättää allekirjoittamatta. Eli sopimuksilla on merkitystä vain jos niitä noudatetaan. Joten siltä kannalta katsottuna on parempi olla ilman sopimusta, kuin vain jättää allekirjoitettu paperi jonnekin pöytälaatikkoon, ja sitten vain katsoa että sopimus tulee kohtuuttoman kalliiksi, joten sen voi muuttaa sitten ohjeelliseksi. Tai ehkä olisi parempi, jos joku sitten voisi ostaa sellaisia lupia, että hän voisi jatkaa toimintaa välittämättä muista.

Kun ajatellaan esimerkiksi polaaripyörrettä, niin tietenkin sinne tulee hiilidioksidia sekä muita kasvihuonekaasuja myös etelämmästä kuin arktisten alueiden ympärys valtioiden alueelta. Tässä muuten unohtui sellainen asia, että tietenkin etelässä on toinen arktinen alue, jossa on samanlaisia ongelmia kuin pohjoisella arktisella alueella. Jos jotain aiotaan tehdä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että poliitikkojen on vaikea tätä päätöstä tehdä, koska arktisen alueen ihmisten elinkeino pitää voida turvata.

Kuitenkin jos halutaan luoda uutta infrastruktuuria, jossa hiilidioksidipäästöjä alennettaisiin, niin silloin ihmiset pitää saada käsittämään, että esimerkiksi uudet rautatiet tai muu massa-liikenne saisi aikaan myös uusia mukavuuksia, ja jos oikein hienoja asioita halutaan ajatella, niin silloin kannattaa muistaa se, että esimerkiksi vedyn käyttöön lentokoneissa tai autoissa kannattaisi panostaa. Koska jos esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöt saadaan nollaan sillä, että autojen polttoaine vaihdetaan vetyyn, tai sitten voidaan nuo autot varustaa sellaisilla suodattimilla, jotka poistavat hiilidioksidin tai monoksidin pakokaasuista, niin silloin ei kenenkään tarvitse sen takia tinkiä omasta elintasostaan.

Arktisten alueiden tilanne on sellainen, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on kaikkien maiden asia, eli pelkkä arktisten alueiden ympärillä olevien valtioiden hiilidioksidipäästöjen pienentäminen ei ole riittävä toimenpide, vaan myös etelämmässä olevien valtioiden olisi hyvä leikata näitä päästöjä, mutta kuten tiedämme, niin kaikkein suurin ongelma arktisella alueella on puutteellinen infrastruktuuri, joka tuottaa suhteettoman paljon hiilidioksidia asukasta kohden. Kaikkein ongelmallisin asia tietenkin on se, että jos halua ja tahtoa ilmastoa koskeviin sopimuksiin ei ole, niin silloin noita sopimuksia ei ole myöskään luvassa.

https://yle.fi/uutiset/3-10769955