Hallitukset sekä lobbaus
Hallitus ei koskaan voi olla oikeasti täysin vailla poliittisia tavoitteita, koska ministerit eli hallituksen jäsenet ovat edustamiensa poliittisten puolueiden sekä eturyhmien jäseniä, eikä missään nimessä ole mahdollista, että hallituksesta tulisi koskaan oikeaa asiantuntijaelintä, vaikka se varmasti haluasi tällainen olla. Asiantuntijoiden tehtävänä on kertoa faktoja, joita voidaan pitää sillä hetkellä totena, ja johtajien tehtävä on tehdä päätöksiä asiantuntijoita kuullen tai heitä kuulematta.
Se että asiantuntija pitää jotain asiaa aiheellisena jonain päivänä saattaa kuitenkin johtaa siihen, että seuraavana päivänä asiantuntijan on tehtävä uusi ehdotus koskien samaa asiaa, koska tilanne saattaa muuttua hyvin nopeasti hyvin erilaiseksi. Jos puhutaan siitä, että kaikki asiantuntijat ovat samalla viivalla, kun he ehdottavat jotain asiaa, niin silloin tähän väitteeseen voidaan vastata, että myös suuret johtajat ovat ihmisiä, eli he saattavat tulkita haltuunsa toimitettua materiaalia väärin, tai lukea siitä vain ne osat, joita itse pitävät tärkeinä.
Mitä asiantuntija sitten muuten oikeastaan tarkoittaa? Tässä vaiheessa sanoisin, että asiantuntija on ihminen joka on paneutunut johonkin asiaan erittäin hyvin, ja sen takia hänet sitten kutsutaan johonkin palaveriin kertomaan johtajille, mitä heidän ehkä pitäisi tehdä jonkun asian suhteen. Ja tässä sitten astutaan sellaiselle kentälle, että kellään ei koskaan ole täyttä varmuutta siitä, miten jossain asiassa pitäisi oikeasti toimia. Se vaatisi sitten aikakoneen, jos halutaan testata sitä millaisia vaikutuksia jollain päätöksellä on esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
Kun puhutaan lobbaamisesta, niin on olemassa niin sanottuja poliittisin päätöksin valittuja asiantuntijoita, joiden mielipiteet sekä heidän käyttämänsä lähteet ovat usein valikoituja sen mukaan, miten heidän palkkansa maksavat puolueet tai poliittiset vaikuttajat haluavat niiden olevan. Ja silloin kuvaan astuu sellainen aspekti, että lobbaaja saattaa sitten pyrkiä siihen, että hänen mielipiteitään jostain asiasta halutaan esittää tieteellisenä totuutena.
Mielipiteen ilmaisemiseen meillä kaikilla on lupa, mutta jos asiantuntija tai sellaisena esiintyvä henkilö käyttää titteliä "asiantuntija" siihen että tuon henkilön oman ryhmän etu tulee aina ensin, eli tuolloin ehdotus tukee nimenomaan kyseisen asiantuntijan sidosryhmiä, mikä tekee niistä lobbaamista. Lobbauksen tarkoitus on ikään kuin pakottaa poliitikot tekemään tiettyjä päätöksiä, joita he eivät muuten ehkä edes kehtaisi tehdä.
Ja erittäin hyvä tapa lobata on nähdä esimerkiksi ilmastonmuutos poliittisena kysymyksenä, missä kaikkeen on nopeita sekä helppoja ratkaisuja, missä esimerkiksi koko Afrikka unohdetaan uutisista kokonaan. Tuolloin ei kenenkään tarvitse koskaan nähdä mitään sellaista, mitä he eivät halua katsoa, ja onhan helpompaa sulkea koko manner pois mediasta sekä ympäröidä Eurooppa muureilla, jotta kenenkään ei tarvitse katsoa mitään ikäviä asioita.
Lobbarin kanssa työskentelevien ongelma on siinä, että hän saattaa vaikuttaa aluksi hyvinkin uskottavalta, mutta sitten saattaa toiminta muuttua siten, että kaikista asioista nähdään vain se yksi puoli, mikä saattaa olla täysin vastoin sitä, mikä on totuus. Se miten esimerkiksi lobbaus on toiminut parlamenteissa on se, että siitä puhutaan vasta nyt.
Eli ennen lobbausta ei muka maassamme ollut, vaikka esimerkiksi hallitusneuvotteluissa saatettiin käyttää virheellisiä tai kaunisteltuja lähteitä, jotta saadaan oma mies oikealle paikalle. Lobbaus on tehokkainta silloin, kun toinen ei tiedä toisen olevan lobbaaja. Mutta kuitenkin kaikki tietävät, että parlamentissa tehdään kaikki suomen suuret päätökset. Joten sinne kannattaa aina pyrkiä, jos haluaa vaikuttaa lainsäädäntöön.
Kommentit
Lähetä kommentti