Kirjoitus oikeasta ja väärästä
Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mitä mietitään paljon oikeudessa. Eli jos kukaan ei ole nähnyt asiaa, eikä siitä ole kuvaa tai mitään muuta todistusta, mikä aukottomasti osoittaa toisen puhuvan joko muutettua tai muuttumatonta totuutta, niin se kumpi onkaan oikeassa riippuu siitä, kumman haluamme olevan oikeassa.
Eli tuolloin oikeassa tai väärässä oleminen riippuu siitä, millaisen kuvan saamme jostain henkilöstä, eikä tällä päässämme olevalla asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä oikeasti on tehty tai puhuttu. Se että emme voi oikeastaan todella tarkastella kriittisesti on se, että mitä mieltä me olemme jostain asiasta.
Kaikki me haluamme olla objektiivisia sekä kykeneviä tarkastelemaan saamaamme tietoa täysin puolueettomasti. Mutta sitten tietenkin tulemme siihen, että emme koskaan voi irtautua tunteistamme, ja siksi tässä voidaan tyrmätä se sanonta, että olemme itse jyrkimpiä tai ankarampia tuomareita itsellemme. Itse asiassa olemme varmasti ainakin joskus aivan muuta, ja varsinkin jos joudumme esimerkiksi tappeluun, niin silloin näemme asiat niin, että olemme itse kaiken pahan yläpuolella, ja puolustamme oikeuksiamme täysin laillisesti, vaikka asia ei aina näin olekaan.
Mutta jostain syystä aina joku muu tekee virheen, ja tilanne saattaa olla hiukan erikoinen, koska vaikka joku henkilö saattaa ajaa kolmion takaa toisen eteen, niin silloin kuitenkin tuon merkin takaa tulleen tarinoihin saattaa ilmaantua sellainen olettamus, että "kyllä se toinen siinä kaasua painoi, kun ihan sopivan etäisyyden päästä eteen käänsin. Eli tuolloin varmaan kaikki tajuavat, että kyseessä on itsesuojelumekanismi, ja toista siinä mustamaalataan, vaikka lain mukaan kolmion takaa tuleva on syyllinen.
Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mihin ei ole olemassa oikeaa vastausta. Tuo käsite on nimittäin hyvin subjektiivinen, ja ilman että näemme jotain asiaa emme voi tietää onko todistus oikea vai väärä.
Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mitä mietitään paljon oikeudessa. Eli jos kukaan ei ole nähnyt asiaa, eikä siitä ole kuvaa tai mitään muuta todistusta, mikä aukottomasti osoittaa toisen puhuvan joko muutettua tai muuttumatonta totuutta, niin se kumpi onkaan oikeassa riippuu siitä, kumman haluamme olevan oikeassa.
Eli tuolloin oikeassa tai väärässä oleminen riippuu siitä, millaisen kuvan saamme jostain henkilöstä, eikä tällä päässämme olevalla asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä oikeasti on tehty tai puhuttu. Se että emme voi oikeastaan todella tarkastella kriittisesti on se, että mitä mieltä me olemme jostain asiasta.
Kaikki me haluamme olla objektiivisia sekä kykeneviä tarkastelemaan saamaamme tietoa täysin puolueettomasti. Mutta sitten tietenkin tulemme siihen, että emme koskaan voi irtautua tunteistamme, ja siksi tässä voidaan tyrmätä se sanonta, että olemme itse jyrkimpiä tai ankarampia tuomareita itsellemme. Itse asiassa olemme varmasti ainakin joskus aivan muuta, ja varsinkin jos joudumme esimerkiksi tappeluun, niin silloin näemme asiat niin, että olemme itse kaiken pahan yläpuolella, ja puolustamme oikeuksiamme täysin laillisesti, vaikka asia ei aina näin olekaan.
Mutta jostain syystä aina joku muu tekee virheen, ja tilanne saattaa olla hiukan erikoinen, koska vaikka joku henkilö saattaa ajaa kolmion takaa toisen eteen, niin silloin kuitenkin tuon merkin takaa tulleen tarinoihin saattaa ilmaantua sellainen olettamus, että "kyllä se toinen siinä kaasua painoi, kun ihan sopivan etäisyyden päästä eteen käänsin. Eli tuolloin varmaan kaikki tajuavat, että kyseessä on itsesuojelumekanismi, ja toista siinä mustamaalataan, vaikka lain mukaan kolmion takaa tuleva on syyllinen.
Kuka on oikeassa tai väärässä on kysymys, mihin ei ole olemassa oikeaa vastausta. Tuo käsite on nimittäin hyvin subjektiivinen, ja ilman että näemme jotain asiaa emme voi tietää onko todistus oikea vai väärä.
Kommentit
Lähetä kommentti