Facebookin johto kieltäytyy yhtiön pilkkomisesta
Luottamus on ikävä työkalu, sekä äärimmäisen haitallinen väline väärissä käsissä
Kun kirjoitan näitä tekstejä, niin toki ymmärrän sen, että en koskaan saa ehkä niiden takia sellaista oikeaa työpaikkaa, mutta mitä sillä on väliä? Tiedän myös sen, että tuolla maailmassa on monia henkilöitä, jotka ovat minua pätevämpiä jollain alalla, mutta sen voin sanoa, että itselläni ainakin on jonkinlaista itsekritiikkiä kun kirjoitan tekstejä. Ja tiedän että joidenkin mielestä kaikki mitä toiset tekevät on jonkinlaista ulostetta, mutta kuten tiedätte, niin ainakin itse vastaan siitä, mitä kirjoitan.
Luottamus on asia, mikä voidaan aina ansaita. Ja koska Facebookin kaltaiset toimijat eivät edes pyri olemaan luotettavia, niin silloin tun palvelun voidaan ajatella toimivan moraalisesti oikein, vaikka sen toiminta olisi pelkkää rahastusta. Jos ajatellaan luottamusta, niin kauan sitten oli olemassa sellainen asia, mitä kutsuttiin “Auttavaksi puhelimeksi”. Tuohon puhelimeen sai kuka vain nuori tai lapsi soittaa, jos hänellä oli paha olo. Mutta sitten tuo auttava puhelin muuttui sellaiseksi välineeksi, millä muita ihmisiä kiusattiin. Tätä kuulemma tehtiin jossain kaukana USA:ssa, eikä sellaista voinut sattua ainakaan meidän omassa ihanassa Suomessamme, ja siksi tässä tällaisesta tapauksesta kirjoitan, koska siitä olen jostain lukenut.
Eli joskus saattoi käydä niin, että “kaverit” soittivat tuohon puhelimeen jonkun toisen nimissä, ja sitten he kertoivat sellaisia keksittyjä tarinoita aiotusta itsemurhasta, ja tuolla sitten saatiin heitettyä ulosteita jonkun päälle. Ja joskus myös tuollaisen puhelimen työntekijöinä esiintyneet henkilöt soittivat koteihin, ja sitä kautta sitten saivat toiset kertomaan ongelmistaan, joita oli mukava levitellä koulun pihalla.
Tuolloin oli esimerkiksi ala-asteella tapahtuneen kiusaamisen kohdalla ollut viitteitä siitä, että kiusaajien joukossa olisi ollut aikuisia henkilöitä, tai ainakin soittajien äänestä tehdyn analyysin mukaan kyseessä olisi ollut aikuinen henkilö, joka oli osallistunut tuohon ala-asteella tapahtuneeseen kiusaamiseen. Noissa tapauksissa henkilö johon tällainen urkinta kohdistuu ei ehkä käsitä, että kyseessä on kiusaajien joukon johtaja.
Tai sitten esimerkiksi lapsi ei löydä todisteita tällaisesta kalastelusta. Mutta sosiaalisesta mediasta voidaan kaivaa esiin kaikki tiedot siitä, millaisia viestejä joku on lapsille lähetellyt. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin miksi sitä pitää salata? Eli miksi kiusatun pitää aina olla hiljaa siitä, miten häntä on kohdeltu? Jos kiusaaja ei ole tehnyt mitään väärää, niin miksi hän haluaa pitää asian salassa? Miksi hän ei kerro kaikille, miten ihana ihminen hän oli tuolla kertaa?
Yhtiön tarkoitus on tuoda voittoa sen osakkaille.
Tämän otsikon nähtyämme varman kaikki ymmärtävät sen, että business on sotaa, ja se merkitsee sitä, että miksi kukaan voi oikeastaan edes ajatella, että Facebook tai mikään muukaan yhtiö pilkotaan, jotta se ei aiheuttaisi harmia ihmisille, joilla on sitä kohtaan hyvä tahto, ja tilanne sitten on sellainen, että liike-elämän kovassa maailmassa yhtiöiden tarkoitus on tuoda voittoa niiden omistajille. Liike-elämä on raakaa toimintaa, missä ei tunteille ole sijaa. Ja miksi kenenkään pitäisi välittää siitä, millaisia profiileja heistä rakennetaan.
Sen takia tämä yhtiö jatkaa toimintaansa vastaisuudessakin, ja yhä enemmän ihmisiä alkaa varmaan käyttää sitä tai jotain sen kaltaista palvelua, koska yhä enenevässä määrin monet muutkin palvelut kuten työvoimapalvelut ovat alkaneet käyttää joko avointa sosiaalisen median palvelua tai sitten jotain noiden palvelujen pohjalta rakennettua versiota, mikä on varattu vain tuon palvelun toimijoille. Ja tämä asia varmasti saattaa paljastaa sen, että osaako henkilö oikeasti kirjoittaa?
Onko sosiaalisen median käyttö vapaaehtoista?
Se että sosiaalinen media mahdollistaa multimedian jakamisen on tietenkin joidenkin ihmisten mielestä kiusallista, kun siinä saattaa näkyä asioita, mitä meistä kukaan ei varmaan halua näkyvän. Mutta mitä varten sitten pitää kaikkia asioita vastustaa, jos ei mitään salattavaa löydy? Jos ajatellaan sitä, kuinka esimerkiksi poliitikot ovat niiden taustaryhmien armoilla, jotka ehkä antavat heille ilmaista mainostilaa, niin silloin tietenkin se raha, mikä menee esimerkiksi juuri Facebookissa tapahtuvaan mainontaan on poissa perinteisten mainosalan yhtiöiden pussista.
Tuo rahan valuminen muiden taskuihin varmasti saa aikaan sen, että noita mainostoimistoja kismittää se, että ne eivät ole lähteneet tekemään mainontaa Facebookin tai jonkun muun sosiaalisen median palvelujen kautta. Ja kuten tiedämme niin mediassa pyörii valtavat summat rahaa, jolle varmasti olisi kaikilla ihmisillä käyttöä. Ja se että Facebook myy tietoja käyttäjistään on kaikilla ihmisillä tiedossa. Se mikä tekee tästä palvelusta hyvin hankalan on se, että sillä on rahaa, millä voidaan sponsoroida niitä samoja poliitikkoja, joita ennen on sponsoroitu esimerkiksi ilmaisilla mainos sivuilla. Ja tuolloin sitten käy joskus niin, että ihmiset eivät saa, mitä he haluavat saada.
Mutta tilanne on se, että tällaisesta asiasta huolimatta tällaisten palveluiden käyttöä varmasti lisätään. Samalla kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko Facebookin käyttö oikeasti ihmisten oma valinta, vai käytetäänkö siellä sitten jonkinlaista pakkoa liittyä tällaiseen systeemiin? Jos jatkuvasti kehitetään uusia malleja siitä, kuinka ihmisten yksityisyys voidaan murtaa, ja hänen henkilökohtaisia tykkäämisiään käytetään kuluttaja-profiilien luomiseen, niin silloin kyllä asiasta pitää keskustella. Samalla kun Facebook on ollut sellaisten ihmisten henkireikä, jotka eivät ole koskaan saaneet ääntään kuuluviin, se on ollut myös sellaisten ihmisten työkenttä, jotka trollaavat muita.
Luottamus on ikävä työkalu, sekä äärimmäisen haitallinen väline väärissä käsissä
Kun kirjoitan näitä tekstejä, niin toki ymmärrän sen, että en koskaan saa ehkä niiden takia sellaista oikeaa työpaikkaa, mutta mitä sillä on väliä? Tiedän myös sen, että tuolla maailmassa on monia henkilöitä, jotka ovat minua pätevämpiä jollain alalla, mutta sen voin sanoa, että itselläni ainakin on jonkinlaista itsekritiikkiä kun kirjoitan tekstejä. Ja tiedän että joidenkin mielestä kaikki mitä toiset tekevät on jonkinlaista ulostetta, mutta kuten tiedätte, niin ainakin itse vastaan siitä, mitä kirjoitan.
Luottamus on asia, mikä voidaan aina ansaita. Ja koska Facebookin kaltaiset toimijat eivät edes pyri olemaan luotettavia, niin silloin tun palvelun voidaan ajatella toimivan moraalisesti oikein, vaikka sen toiminta olisi pelkkää rahastusta. Jos ajatellaan luottamusta, niin kauan sitten oli olemassa sellainen asia, mitä kutsuttiin “Auttavaksi puhelimeksi”. Tuohon puhelimeen sai kuka vain nuori tai lapsi soittaa, jos hänellä oli paha olo. Mutta sitten tuo auttava puhelin muuttui sellaiseksi välineeksi, millä muita ihmisiä kiusattiin. Tätä kuulemma tehtiin jossain kaukana USA:ssa, eikä sellaista voinut sattua ainakaan meidän omassa ihanassa Suomessamme, ja siksi tässä tällaisesta tapauksesta kirjoitan, koska siitä olen jostain lukenut.
Eli joskus saattoi käydä niin, että “kaverit” soittivat tuohon puhelimeen jonkun toisen nimissä, ja sitten he kertoivat sellaisia keksittyjä tarinoita aiotusta itsemurhasta, ja tuolla sitten saatiin heitettyä ulosteita jonkun päälle. Ja joskus myös tuollaisen puhelimen työntekijöinä esiintyneet henkilöt soittivat koteihin, ja sitä kautta sitten saivat toiset kertomaan ongelmistaan, joita oli mukava levitellä koulun pihalla.
Tuolloin oli esimerkiksi ala-asteella tapahtuneen kiusaamisen kohdalla ollut viitteitä siitä, että kiusaajien joukossa olisi ollut aikuisia henkilöitä, tai ainakin soittajien äänestä tehdyn analyysin mukaan kyseessä olisi ollut aikuinen henkilö, joka oli osallistunut tuohon ala-asteella tapahtuneeseen kiusaamiseen. Noissa tapauksissa henkilö johon tällainen urkinta kohdistuu ei ehkä käsitä, että kyseessä on kiusaajien joukon johtaja.
Tai sitten esimerkiksi lapsi ei löydä todisteita tällaisesta kalastelusta. Mutta sosiaalisesta mediasta voidaan kaivaa esiin kaikki tiedot siitä, millaisia viestejä joku on lapsille lähetellyt. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin miksi sitä pitää salata? Eli miksi kiusatun pitää aina olla hiljaa siitä, miten häntä on kohdeltu? Jos kiusaaja ei ole tehnyt mitään väärää, niin miksi hän haluaa pitää asian salassa? Miksi hän ei kerro kaikille, miten ihana ihminen hän oli tuolla kertaa?
Yhtiön tarkoitus on tuoda voittoa sen osakkaille.
Tämän otsikon nähtyämme varman kaikki ymmärtävät sen, että business on sotaa, ja se merkitsee sitä, että miksi kukaan voi oikeastaan edes ajatella, että Facebook tai mikään muukaan yhtiö pilkotaan, jotta se ei aiheuttaisi harmia ihmisille, joilla on sitä kohtaan hyvä tahto, ja tilanne sitten on sellainen, että liike-elämän kovassa maailmassa yhtiöiden tarkoitus on tuoda voittoa niiden omistajille. Liike-elämä on raakaa toimintaa, missä ei tunteille ole sijaa. Ja miksi kenenkään pitäisi välittää siitä, millaisia profiileja heistä rakennetaan.
Sen takia tämä yhtiö jatkaa toimintaansa vastaisuudessakin, ja yhä enemmän ihmisiä alkaa varmaan käyttää sitä tai jotain sen kaltaista palvelua, koska yhä enenevässä määrin monet muutkin palvelut kuten työvoimapalvelut ovat alkaneet käyttää joko avointa sosiaalisen median palvelua tai sitten jotain noiden palvelujen pohjalta rakennettua versiota, mikä on varattu vain tuon palvelun toimijoille. Ja tämä asia varmasti saattaa paljastaa sen, että osaako henkilö oikeasti kirjoittaa?
Onko sosiaalisen median käyttö vapaaehtoista?
Se että sosiaalinen media mahdollistaa multimedian jakamisen on tietenkin joidenkin ihmisten mielestä kiusallista, kun siinä saattaa näkyä asioita, mitä meistä kukaan ei varmaan halua näkyvän. Mutta mitä varten sitten pitää kaikkia asioita vastustaa, jos ei mitään salattavaa löydy? Jos ajatellaan sitä, kuinka esimerkiksi poliitikot ovat niiden taustaryhmien armoilla, jotka ehkä antavat heille ilmaista mainostilaa, niin silloin tietenkin se raha, mikä menee esimerkiksi juuri Facebookissa tapahtuvaan mainontaan on poissa perinteisten mainosalan yhtiöiden pussista.
Tuo rahan valuminen muiden taskuihin varmasti saa aikaan sen, että noita mainostoimistoja kismittää se, että ne eivät ole lähteneet tekemään mainontaa Facebookin tai jonkun muun sosiaalisen median palvelujen kautta. Ja kuten tiedämme niin mediassa pyörii valtavat summat rahaa, jolle varmasti olisi kaikilla ihmisillä käyttöä. Ja se että Facebook myy tietoja käyttäjistään on kaikilla ihmisillä tiedossa. Se mikä tekee tästä palvelusta hyvin hankalan on se, että sillä on rahaa, millä voidaan sponsoroida niitä samoja poliitikkoja, joita ennen on sponsoroitu esimerkiksi ilmaisilla mainos sivuilla. Ja tuolloin sitten käy joskus niin, että ihmiset eivät saa, mitä he haluavat saada.
Mutta tilanne on se, että tällaisesta asiasta huolimatta tällaisten palveluiden käyttöä varmasti lisätään. Samalla kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko Facebookin käyttö oikeasti ihmisten oma valinta, vai käytetäänkö siellä sitten jonkinlaista pakkoa liittyä tällaiseen systeemiin? Jos jatkuvasti kehitetään uusia malleja siitä, kuinka ihmisten yksityisyys voidaan murtaa, ja hänen henkilökohtaisia tykkäämisiään käytetään kuluttaja-profiilien luomiseen, niin silloin kyllä asiasta pitää keskustella. Samalla kun Facebook on ollut sellaisten ihmisten henkireikä, jotka eivät ole koskaan saaneet ääntään kuuluviin, se on ollut myös sellaisten ihmisten työkenttä, jotka trollaavat muita.
Kommentit
Lähetä kommentti