Lobbausta koskevan rekisterin toiminta on hiukan vaikeaa
Lobbauksesta ei juuri ennen ole puhuttu.
Nykyään puhutaan siitä, kuinka yritykset "sponsoroivat" poliitikkoja, ja tässä sitten on puhuttu sellaista, että lobbaamista harjoittavista tahoista pidettäisiin kansallista rekisteriä, josta ilmenevät esimerkiksi se, mihin puolueeseen minkäkin toimitusjohtaja kuuluu. Lobbauksen ongelma on siinä, että sitä voi harjoittaa kuka hyvänsä, jolla on käytössään sopiva tiedotus alusta. Ja tietenkin myös esimerkiksi se, että joku toisen puolueen jäsen tukee jonkun toisen puolueen edustajaa tai myötäilee tämän lausuntoja on asia, mikä tekee lobbaamisesta uskottavampaa.
Toisaalta taas puolueen jäsenyys ei tee tutkimuksesta aina perätöntä, joten aina kun jotain syytetään lobbauksesta, niin syyte pitäisi kyllä osoittamaan toteen, jotta ketään ei mustamaalata ilman syytä. Tämä lobbausta sekä poliitikkojen ja liike-elämän suhde on nimittäin sellainen asia, että se on vasta nyt otettu puheeksi mediassa. Tuo suhde on hyvin vaikea, ja se että yhtiöt sponsoroivat poliitikkoja antamalla rahaa vaalikampanjoihin on toki ollut kauan tiedossa. Mutta tuolloin on unohtunut se, että tuskin kukaan ilmaiseksi rahaa jakaa. Joten näissä asioissa on unohdettu se että varmasti noilta poliitikoilta vaaditaan vastapalveluksia, jos joku heille antaa satatuhatta euroa kampanjaan.
Kukaan ei varmaan rahaa ilmaiseksi jakele.
Vaikka kyseinen raha on suurelle yhtiölle pieni asia, niin se ei varmaan kuitenkaan ilmaiseksi rahoita mitään kampanjoita, vaan pyytää varmasti jotain palveluksia tuolta poliitikolta tai ryhmältä poliitikkoja. Lobbaaminen on siis tieteen kannalta katsottuna sellaista lähde-aineiston käyttöä, että siinä otetaan huomioon vain lobbaajan oma näkökulma asioihin. Tuolloin lobbaaja syyllistyy lähteiden vääristelyyn, koska hän saattaa tietoisesti vähätellä tai poistaa aineistoa, mikä ei tue hänen omaa näkemystään jostain asiasta.
Kun ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi puolueiden pitäisi ilmoittaa se, onko joku tutkija tai toimittaja tuon poliittisen yhteisön jäsen, niin silloin kohdataan usein sellainen tilanne, että se onko joku henkilö maksanut jäsenmaksun ei kerro kaikkea siitä, millainen poliittinen kanta henkilöllä on, tai millainen on hänen taustallaan toimiva ryhmä. Eli vaikka henkilö ei näennäisesti olisi minkään poliittisen liikkeen jäsen, tai hän ei näennäisesti saisi ollenkaan palkkioita työstään jonkun ryhmän puolesta, niin silloinkin hän voi olla hyvinkin sidoksissa joihinkin päättäjiin sekä yhtiöiden johtajiin.
Yhtiöt voivat sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen
Eli hän voi saada käyttöönsä yhtiöiden saunoja tai edustusta varten hankittuja mökkejä. Toinen mahdollisuus olisi se, että kyseinen henkilö saisi käyttöönsä esimerkiksi huoneistoja, joissa hän voisi yöpyä ilmaiseksi, ja se varmaan olisi hyvin mieluinen lahja jollekin ihmiselle. Se että ihminen ei ole poliittisen liikkeen virallinen jäsen tekee hänen kirjoituksistaan sekä tutkimuksestaan uskottavan, mutta se voi olla myös lobbarin väline ajaa omaa asiaansa. Jos puhutaan poliittisesta kentästä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä voidaan ajatella niin, että Eduskunnassa istuu virallisten puolueiden lisäksi myös sellainen puolue, jota voidaan kutsua liike-elämäksi.
Noilla suurilla yhtiöillä on ollut ilmeisesti tapana sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen, mikä takaa sen, että ne saavat omia miehiään hallitukseen. Kun puhutaan siitä, että toimittaja alkaa lobata jonkun poliitikon puolesta, niin silloin tarkoitetaan sitä, että kyseinen poliitikko ilmaantuu jokaiseen juttuun, mitä tuolla kanavalla esitetään. Samoin kaikkialla toitotetaan sitä, että kuinka hyvin se kanta, minkä kyseinen kanava on ottanut menestyy vaaleissa, mikä saattaa tuoda tuolle liikkeelle
Puoluerajojen yli tapahtuva tuki tarkoittaa sitä, että yhtiöiden raha ikään kuin pestään jossain yhdistysten ja pienyritysten ketjussa, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin ei kukaan joudu noloon tilanteeseen, jos saman yhtiön nimi löytyy useiden poliitikkojen tukijoiden listoilta, varsinkin jos nuo poliitikot ovat eri puolueista. Joten sen takia on vaikea päästä kiinni poliitikkojen taustalla oleviin voimiin, mutta jos tuollainen tukija, joka toimii kaikissa puolueissa paljastuu, niin silloin voi edessä olla vähän nolo tilanne.
Lobbauksesta ei juuri ennen ole puhuttu.
Nykyään puhutaan siitä, kuinka yritykset "sponsoroivat" poliitikkoja, ja tässä sitten on puhuttu sellaista, että lobbaamista harjoittavista tahoista pidettäisiin kansallista rekisteriä, josta ilmenevät esimerkiksi se, mihin puolueeseen minkäkin toimitusjohtaja kuuluu. Lobbauksen ongelma on siinä, että sitä voi harjoittaa kuka hyvänsä, jolla on käytössään sopiva tiedotus alusta. Ja tietenkin myös esimerkiksi se, että joku toisen puolueen jäsen tukee jonkun toisen puolueen edustajaa tai myötäilee tämän lausuntoja on asia, mikä tekee lobbaamisesta uskottavampaa.
Toisaalta taas puolueen jäsenyys ei tee tutkimuksesta aina perätöntä, joten aina kun jotain syytetään lobbauksesta, niin syyte pitäisi kyllä osoittamaan toteen, jotta ketään ei mustamaalata ilman syytä. Tämä lobbausta sekä poliitikkojen ja liike-elämän suhde on nimittäin sellainen asia, että se on vasta nyt otettu puheeksi mediassa. Tuo suhde on hyvin vaikea, ja se että yhtiöt sponsoroivat poliitikkoja antamalla rahaa vaalikampanjoihin on toki ollut kauan tiedossa. Mutta tuolloin on unohtunut se, että tuskin kukaan ilmaiseksi rahaa jakaa. Joten näissä asioissa on unohdettu se että varmasti noilta poliitikoilta vaaditaan vastapalveluksia, jos joku heille antaa satatuhatta euroa kampanjaan.
Kukaan ei varmaan rahaa ilmaiseksi jakele.
Vaikka kyseinen raha on suurelle yhtiölle pieni asia, niin se ei varmaan kuitenkaan ilmaiseksi rahoita mitään kampanjoita, vaan pyytää varmasti jotain palveluksia tuolta poliitikolta tai ryhmältä poliitikkoja. Lobbaaminen on siis tieteen kannalta katsottuna sellaista lähde-aineiston käyttöä, että siinä otetaan huomioon vain lobbaajan oma näkökulma asioihin. Tuolloin lobbaaja syyllistyy lähteiden vääristelyyn, koska hän saattaa tietoisesti vähätellä tai poistaa aineistoa, mikä ei tue hänen omaa näkemystään jostain asiasta.
Kun ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi puolueiden pitäisi ilmoittaa se, onko joku tutkija tai toimittaja tuon poliittisen yhteisön jäsen, niin silloin kohdataan usein sellainen tilanne, että se onko joku henkilö maksanut jäsenmaksun ei kerro kaikkea siitä, millainen poliittinen kanta henkilöllä on, tai millainen on hänen taustallaan toimiva ryhmä. Eli vaikka henkilö ei näennäisesti olisi minkään poliittisen liikkeen jäsen, tai hän ei näennäisesti saisi ollenkaan palkkioita työstään jonkun ryhmän puolesta, niin silloinkin hän voi olla hyvinkin sidoksissa joihinkin päättäjiin sekä yhtiöiden johtajiin.
Yhtiöt voivat sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen
Eli hän voi saada käyttöönsä yhtiöiden saunoja tai edustusta varten hankittuja mökkejä. Toinen mahdollisuus olisi se, että kyseinen henkilö saisi käyttöönsä esimerkiksi huoneistoja, joissa hän voisi yöpyä ilmaiseksi, ja se varmaan olisi hyvin mieluinen lahja jollekin ihmiselle. Se että ihminen ei ole poliittisen liikkeen virallinen jäsen tekee hänen kirjoituksistaan sekä tutkimuksestaan uskottavan, mutta se voi olla myös lobbarin väline ajaa omaa asiaansa. Jos puhutaan poliittisesta kentästä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä voidaan ajatella niin, että Eduskunnassa istuu virallisten puolueiden lisäksi myös sellainen puolue, jota voidaan kutsua liike-elämäksi.
Noilla suurilla yhtiöillä on ollut ilmeisesti tapana sponsoroida poliitikkoja yli puoluerajojen, mikä takaa sen, että ne saavat omia miehiään hallitukseen. Kun puhutaan siitä, että toimittaja alkaa lobata jonkun poliitikon puolesta, niin silloin tarkoitetaan sitä, että kyseinen poliitikko ilmaantuu jokaiseen juttuun, mitä tuolla kanavalla esitetään. Samoin kaikkialla toitotetaan sitä, että kuinka hyvin se kanta, minkä kyseinen kanava on ottanut menestyy vaaleissa, mikä saattaa tuoda tuolle liikkeelle
Puoluerajojen yli tapahtuva tuki tarkoittaa sitä, että yhtiöiden raha ikään kuin pestään jossain yhdistysten ja pienyritysten ketjussa, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin ei kukaan joudu noloon tilanteeseen, jos saman yhtiön nimi löytyy useiden poliitikkojen tukijoiden listoilta, varsinkin jos nuo poliitikot ovat eri puolueista. Joten sen takia on vaikea päästä kiinni poliitikkojen taustalla oleviin voimiin, mutta jos tuollainen tukija, joka toimii kaikissa puolueissa paljastuu, niin silloin voi edessä olla vähän nolo tilanne.
Kommentit
Lähetä kommentti