Miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa kuten oli odotettu?
Syy siihen miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa saattaa johtua siitä, että ensinnäkin kansallista etua ajavien puolueiden pitäisi toimia kansalliselta pohjalta, ja tässä “kansainvälisessä nationalismissa” on sellainen tuoksu, että siinä ikään kuin taataan hyväpalkkainen työ joillekin ihmisille, jotka ovat osanneet sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa, ja vaikka EU onkin tietenkin hyvä syntipukki kaikkiin asioihin, niin tietenkin on muistettava aina, että oma kansallinen parlamentti hyväksyy kaikki lait, kaikissa EU:n jäsenmaissa edelleen kuten ennenkin.
Tuolla tarkoitan sitä, että vaikka EU:n parlamentti on tietenkin isossa ja komeassa talossa istuva laitos, minkä istuntoja pidetään kolmessa kaupungissa Euroopassa, niin viime kädessä vastuu lainsäädännöstä on jokaisella kansallisella parlamentilla. Ja se mikä tekee tästä asiasta mielenkiintoisen, on se, että kansallinen parlamentti ei voi vastuutaan paeta suoraan EU:n taakse väittäen että kaikki mitä EU-kansanedustajat päättävät on sellaisenaan hyväksyttävä kansallisella tasolla.
Ja vaikka puhutaan että ihmisillä on rauha sekä hyvä tahto toisiaan kohtaan, niin silloin tällöin voidaan myö miettiä sitä, että mitä mahtaisi tapahtua, jos EU hajoaisi, olisiko siitä vain hyviä seurauksia? Jos taas keskustellaan siitä, että mitä mahtaa tarkoittaa se paljon puhuttu EU-kriittisyys, niin onko sen ainoa mahdollinen muoto ero EU:sta?
Vai onko sitten sellainen vaihtoehto olemassa, että joitakin EU:ssa tehtyjä päätöksiä ei sitten panna toimeen kansallisissa parlamenteissa. Ja onhan aina olemassa mahdollisuus tehdä kansanäänestys siitä EU jäsenyydestä, koska aina on maassamme sellainen asenne, että kansallinen lainsäädäntö menee aina muiden lakien sekä sopimusten edelle, niin miksi tästä asiasta käydään sitten niin kiivasta keskustelua? Jos jäsenyys on meille niin huono asia, niin miksi tuota kansanäänestystä tästä asiasta ei järjestetä?
9000 euron kuukausipalkka on erittäin hyvä motivaattori, kun ihminen haluaa tehdä työnsä kunnolla.
Tässä mieleen muistuu pitkä lista erilaisia EU-kriittisiä tahoja, jotka mieluusti aikoinaan puhuivat siitä, miten he menevät vain kerran katsomaan sitä, miten EU parlamentissa asioita hoidetaan, ja sitten onkin sinne parlamenttiin jääty vuosiksi vaikuttamaan asioihin. Tässä vaan mietin, että onko Unkarin pääministeri Viktor Orban yksi näistä miehistä?
Hänen johtamansa puolue oli saanut 56 prosenttia Unkarissa annetuista äänistä, ja onkohan hänkin tulossa yhden kauden ajaksi vaikuttamaan EU-parlamentin toimintaan, mutta sitten jostain syystä hän saattaa kuitenkin haluta jatkaa muutaman kauden pidempään, koska EU-parlamentti on hyvä paikka tuoda esiin uusia ajatuksia sekä ajaa kansallista etua. Eli joskus aina on käynyt niin, että henkilö on EU-parlamentissa ryhtynyt tekemään aivan uutta politiikkaa, koska 9000 euroa kuussa on melko hyvä kannustin tehdä työ kunnolla sekä miellyttää äänestäjiä.
Ja tässä sitten saattaa olla tuolle hyvin suositulle unkarilaiselle poliitikolle uusi mukava työpaikka. Onhan tämä tietenkin mahdollisuus näyttää sitä oikeaa kypsymistä politiikan realiteetteihin sekä siihen, kuinka kansallinen etu kuitenkin täyttää ihmisen pään ja sydämen. Ja samalla myös tulee korjattua se nuoruuden virhe, jota ei enää nykyään kukaan täysissä järjissään oleva poliitikko tekisi.
Nykyään oikealla poliitikolla on aina uudet vaatteet, ja hän ymmärtää realiteetit, eli sen että aina välillä pitää jotain uutta kehittää, koska muuten saattaa käydä niin, että tipahtaa pois parlamentista. Tuolloin tietenkin kansallinen itsetunto on asia mikä pitää saada kohoamaan, ja vaikka Euroopassa on olemassa jonkinlainen rauhan kausi, niin aina asian voi korjata, ja sitten on taas ratkaisuna kaikkeen sotilasparaati sekä oman kansallisen asevoiman kehittäminen.
Se mikä rauhan kaudessa on ikävää, on se, että ihmisten huomio kääntyy hyvin helposti väärään suuntaan. Ja onhan tietenkin kiusallista, jos joku sattuu kysymään esimerkiksi siitä, että miten joku kiinteistö sattuu joutumaan joidenkin liikemiesten haltuun vaikkapa viidellä eurolla, ja sitten tuo kiinteistö myydään miljoonilla.
Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi itäblokin maiden alueella tapahtuneessa yksityistämisessä saattoi käydä kaikissa maissa joskus niin, että kiinteistöjä tai muuta arvokasta omaisuutta siirtyi hampurilaisen hinnalla joillekin liikemiehille, jotka ovat sen jälkeen saaneet niistä todella suuria tuloja. Tuollaisen asian paljastaminen tai niiden ronkkiminen saattaisi kaikki ihmiset jotenkin noloon asemaan, joten esimerkiksi armeija olisi varmaan oikea paikka opettaa ihmisille, että on asioita joita ei missään tapauksessa saisi paljastaa tai levitellä kaikelle kansalle.
Syy siihen miksi oikeistopopulistit eivät menestyneet EU-vaaleissa saattaa johtua siitä, että ensinnäkin kansallista etua ajavien puolueiden pitäisi toimia kansalliselta pohjalta, ja tässä “kansainvälisessä nationalismissa” on sellainen tuoksu, että siinä ikään kuin taataan hyväpalkkainen työ joillekin ihmisille, jotka ovat osanneet sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa, ja vaikka EU onkin tietenkin hyvä syntipukki kaikkiin asioihin, niin tietenkin on muistettava aina, että oma kansallinen parlamentti hyväksyy kaikki lait, kaikissa EU:n jäsenmaissa edelleen kuten ennenkin.
Tuolla tarkoitan sitä, että vaikka EU:n parlamentti on tietenkin isossa ja komeassa talossa istuva laitos, minkä istuntoja pidetään kolmessa kaupungissa Euroopassa, niin viime kädessä vastuu lainsäädännöstä on jokaisella kansallisella parlamentilla. Ja se mikä tekee tästä asiasta mielenkiintoisen, on se, että kansallinen parlamentti ei voi vastuutaan paeta suoraan EU:n taakse väittäen että kaikki mitä EU-kansanedustajat päättävät on sellaisenaan hyväksyttävä kansallisella tasolla.
Ja vaikka puhutaan että ihmisillä on rauha sekä hyvä tahto toisiaan kohtaan, niin silloin tällöin voidaan myö miettiä sitä, että mitä mahtaisi tapahtua, jos EU hajoaisi, olisiko siitä vain hyviä seurauksia? Jos taas keskustellaan siitä, että mitä mahtaa tarkoittaa se paljon puhuttu EU-kriittisyys, niin onko sen ainoa mahdollinen muoto ero EU:sta?
Vai onko sitten sellainen vaihtoehto olemassa, että joitakin EU:ssa tehtyjä päätöksiä ei sitten panna toimeen kansallisissa parlamenteissa. Ja onhan aina olemassa mahdollisuus tehdä kansanäänestys siitä EU jäsenyydestä, koska aina on maassamme sellainen asenne, että kansallinen lainsäädäntö menee aina muiden lakien sekä sopimusten edelle, niin miksi tästä asiasta käydään sitten niin kiivasta keskustelua? Jos jäsenyys on meille niin huono asia, niin miksi tuota kansanäänestystä tästä asiasta ei järjestetä?
9000 euron kuukausipalkka on erittäin hyvä motivaattori, kun ihminen haluaa tehdä työnsä kunnolla.
Tässä mieleen muistuu pitkä lista erilaisia EU-kriittisiä tahoja, jotka mieluusti aikoinaan puhuivat siitä, miten he menevät vain kerran katsomaan sitä, miten EU parlamentissa asioita hoidetaan, ja sitten onkin sinne parlamenttiin jääty vuosiksi vaikuttamaan asioihin. Tässä vaan mietin, että onko Unkarin pääministeri Viktor Orban yksi näistä miehistä?
Hänen johtamansa puolue oli saanut 56 prosenttia Unkarissa annetuista äänistä, ja onkohan hänkin tulossa yhden kauden ajaksi vaikuttamaan EU-parlamentin toimintaan, mutta sitten jostain syystä hän saattaa kuitenkin haluta jatkaa muutaman kauden pidempään, koska EU-parlamentti on hyvä paikka tuoda esiin uusia ajatuksia sekä ajaa kansallista etua. Eli joskus aina on käynyt niin, että henkilö on EU-parlamentissa ryhtynyt tekemään aivan uutta politiikkaa, koska 9000 euroa kuussa on melko hyvä kannustin tehdä työ kunnolla sekä miellyttää äänestäjiä.
Ja tässä sitten saattaa olla tuolle hyvin suositulle unkarilaiselle poliitikolle uusi mukava työpaikka. Onhan tämä tietenkin mahdollisuus näyttää sitä oikeaa kypsymistä politiikan realiteetteihin sekä siihen, kuinka kansallinen etu kuitenkin täyttää ihmisen pään ja sydämen. Ja samalla myös tulee korjattua se nuoruuden virhe, jota ei enää nykyään kukaan täysissä järjissään oleva poliitikko tekisi.
Nykyään oikealla poliitikolla on aina uudet vaatteet, ja hän ymmärtää realiteetit, eli sen että aina välillä pitää jotain uutta kehittää, koska muuten saattaa käydä niin, että tipahtaa pois parlamentista. Tuolloin tietenkin kansallinen itsetunto on asia mikä pitää saada kohoamaan, ja vaikka Euroopassa on olemassa jonkinlainen rauhan kausi, niin aina asian voi korjata, ja sitten on taas ratkaisuna kaikkeen sotilasparaati sekä oman kansallisen asevoiman kehittäminen.
Se mikä rauhan kaudessa on ikävää, on se, että ihmisten huomio kääntyy hyvin helposti väärään suuntaan. Ja onhan tietenkin kiusallista, jos joku sattuu kysymään esimerkiksi siitä, että miten joku kiinteistö sattuu joutumaan joidenkin liikemiesten haltuun vaikkapa viidellä eurolla, ja sitten tuo kiinteistö myydään miljoonilla.
Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi itäblokin maiden alueella tapahtuneessa yksityistämisessä saattoi käydä kaikissa maissa joskus niin, että kiinteistöjä tai muuta arvokasta omaisuutta siirtyi hampurilaisen hinnalla joillekin liikemiehille, jotka ovat sen jälkeen saaneet niistä todella suuria tuloja. Tuollaisen asian paljastaminen tai niiden ronkkiminen saattaisi kaikki ihmiset jotenkin noloon asemaan, joten esimerkiksi armeija olisi varmaan oikea paikka opettaa ihmisille, että on asioita joita ei missään tapauksessa saisi paljastaa tai levitellä kaikelle kansalle.
Kommentit
Lähetä kommentti