Hallituksesta sekä kestävästä kehityksestä
Kasvit tarvitsevat muutakin kuin lämpöä
Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.
Samoin jos taudit vievät pölyttäjähyönteiset eivät monet marjat enää kehity, koska ne tarvitsevat hyönteisiä pölytykseen. Monille hyönteisille talvi on äärimmäisen tärkeä asia, koska se poistaa populaatiosta sairaat yksilöt, tai koko kanta uudistuu siten että talvi tappaa aikuiset hyönteiset. Tuolloin eivät niiden kantamat taudit pääse siirtymään seuraavalle sukupolvelle. Mutta kuitenkin myös UV-säteily sekä kuumat kesät voivat olla tuhoisia, koska hyönteisten munat saattavat tuhoutua, koska ne kuivuvat.
Tuolloin edessä on ekokatastrofi, koska monet muut eläimet ovat riippuvaisia siitä, että onnistuvatko esimerkiksi marjat pölyttymään tai sitten ne ovat riippuvaisia siitä, että hyönteiset onnistuvat saamaan jälkeläisiä. Nimittäin hyönteisillä itsellään on tärkeä paikka ravintoketjun alkupäässä, koska ne ovat monien pikkukalojen sekä lintujen ravintoa, joka tarkoittaa sitä, että jos hyönteiset kuolevat, niin silloin myös pikkukalat, jotka ovat isompien kalojen ravintoa kuolevat. Ja seurauksena on joukkotuho.
Kasvit tarvitsevat kehittyäkseen muutakin kuin vain lämpöä, eli myös valo sekä sopiva sää ovat tärkeitä asioita. Jos kasvit ovat liian kuivia, niin ne kuivuvat, ja jos sadetta ei tule, niin silloin kyllä sato kärsii. Valoa voi myös tulla liikaa, jolloin ultraviolettivalo polttaa lehdet, ja kasvi kuolee. Tai pahimmassa tapauksessa se ei enää voi tuottaa idätettäviä siemeniä. Joten jos lämpötila on korkea, niin silloin kasvit tarvitsevat suojaa sekä myös keinokastelua, mihin taas tarvitaan energiaa. Ja se tietysti maksaa paljon rahaa, koska tuollaisen järjestelmän ylläpito on kalliimpaa kuin luonnosta tulevan veden käyttö. Samoin pumput vievät sähköä, mikä maksaa rahaa. Eikä myöskään veden toimittamiseen tarvittavan laitteiston rakentaminen ole ilmaista. Joten tätäkin asiaa voi aina hiukan ajatella.
Mikäli sateeton kausi on pitkä, niin silloin myös pohjavesi loppuu, ja jos vettä on vähän, niin silloin pienikin määrä saasteita saa aikaan sen, että pohjavesi pilaantuu lopullisesti. Mutta jos vettä on liikaa, niin silloin kasvien juuret jäävät veden alle, ja mikäli kasvi ei saa tarpeeksi valoa ja lämpötila on alhainen, mutta kuitenkin plussan puolella, niin silloin sienet tuhoavat kasvin hyvin nopeasti.
Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.
Usein kohdataan muutosvastarintaa, kun uusia asioita ehdotetaan
Muutosvastarinta on mielenkiintoinen asia, ja esimerkiksi metrojunien käyttöä muun liikenne-ajan ulkopuolella tavaran kuljetuksiin on ilmeisesti täysin mahdoton ajatus, koska se vaatisi metron henkilövaunujen käyttöä asioihin, joihin niitä ei ole tehty. Tässä maassa pitää aina jonkun ihmisen päästä torpedoimaan kaikki muutoksiin liittyvät asiat siksi, että esimerkiksi juuri metrojunien käyttöön noiden ostoskeskusten tavaran toimituksiin liittyy erilaisia sopimusneuvotteluja, joista yksi on tietenkin metron kuljettajien työajoista sopiminen.
On näet paljon tyylikkäämpää ajella rekalla pitkin Helsingin keskustaa, sekä toimittaa tavaroita liikkeisiin perinteisillä nokkakärryllä jolloin auto saattaa tukkia koko kadun tai kävelytien, mikä riippuu siitä, että missä paikassa tuo lastin purku sattuu tapahtumaan. Toki se että metrossa alettaisiin kuljettaa myös tavaroita saisi varmaan hiilidioksidipäästöjä alennettua.
Samoin myös kaupungin ilma pysyisi puhtaampana, sekä ainakin raskaan liikenteen ajoja kaupungin keskustassa saataisiin vähenemään, mikä tekisi varmaan liikenteestä joustavamman. Mutta lähdetään sitten miettimään sitä, että miksi hallituksen pitäisi tehdä päätöksiä, jotka huomioivat myös tuon neljän vuoden päässä olevan jakson. Tässä käytän ilmastonmuutosta esimerkkinä siitä, miksi hallituksen pitäisi ajatella myös aikaa, mikä seuraa hallituksen istunto kautta. Myös seuraavan eduskunnan aikana on olemassa samoja ongelmia kuin mitä nykyäänkin on, ja jos ongelmia ei hoideta, niin ne vain pahenevat, ja lopulta edessä on tilanne, missä kukaan ei voi muuta kuin itkeä.
Tarvitaan pitkän tähtäimen politiikkaa
Tässä luin juuri twiitin, missä mainitaan että SDP:n puheenjohtaja aikoo muodostaa hallituksen, jossa tehdään päätöksiä pidemmällä aikavälillä kuin neljä vuotta. Se on politiikassa aivan uutta, ja tämän takia tätä asiaa hiukan tässä kommentoin. Kun maamme Eduskunta saa aikaan hallituksen, niin silloin saamme taas uudet ministerit neljäksi vuodeksi kerrallaan.
Kyseinen asia on hiukan ongelmallinen, koska esimerkiksi juuri hiilidioksidipäästöjä koskevat asiat ovat sellaisia, että niillä on vaikutusta myös seuraaviin hallituksiin, ja tämän takia politiikkaa tai poliittista tapaa tehdä päätöksiä pitäisi hiukan muuttaa siksi, että saadaan aikaan kestävän kehityksen malli, jossa voidaan päätöksiä tehdä pitkän tähtäyksen aikavälillä.
Tuolloin voidaan tietenkin ottaa käyttöön uusia malleja sille, kuinka esimerkiksi ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua, ja myös uusia tapoja motivoida ihmisiä säästämään luontoa, vaikka tietenkin se vaatii hiukan uhrauksia. Jos ajatellaan että esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä alennetaan, tai että niitä lasketaan siten, että yksi ihminen saa tuottaa tietyn määrän hiilidioksidia, niin silloin voitaisiin tehdä niin, että jos vaikka sitten saadaan aikaan sellainen asia, että jos joku esimerkiksi ei omista autoa, niin tuo hiilidioksidi voidaan antaa muiden tuotettavaksi.
Autoilun rajoittaminen olisi varmaan tehokas keino vähentää ruuhkia sekä hiilidioksidipäästöjä ja puhdistaa kaupunkien ilmaa
Näin voi jokainen joka omistaa auton saisi tuottaa tuon puuttuvan auton hiilidioksidin, niin näin voidaan taas jatkaa samaan malliin. Ja jos sellaiset yksityisautot joiden omistajat eivät asu kaupungissa tai maksa tietullia saadaan sitten pois kaupunkien keskustasta, niin silloin saadaan aikaan sellainen tilanne, missä siellä taas mahtuu ajamaan. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella sitä, että tietulli porrastetaan sen mukaan, mitä asiaa ihmisillä on ajaa kaupungissa autoa. Kyseisessä mallissa suurimman maksun maksaisi se, joka käyttää autoa pelkästään huvikseen.
Ammattiliikenteessä olevat autot, joilla on asiaa keskustaan voivat osoittaa tarpeen päästä tuonne ajamaan siksi, että heillä on kuormaa tai ihmisiä joita pitää kuljettaa marketteihin tai johokin muualle. Se että autojen käyttö kaupungissa rajoitetaan koskemaan niitä, jotka asuvat kaupungissa tai jolla on oikeasti tärkeää asiaa keskustaan, missä he tarvitsevat autoa olisi hyvin perusteltua kaupunkien asukkaiden itsensä kannalta. Nimittäin silloin autoilu olisi heille jotka kaupungissa asuvat mukavampaa kun autoja ei olisi niin paljoa liikenteessä, eikä myöskään katupölyä sekä muita saasteita olisi niin paljon ilmassa.
Toki on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi metrojunan hyödyntäminen näissä massa kuljetuksissa. Tuolloin metrovaunuja voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin, vaikka tietenkin tällainen vaihtoehto sitten varmasti saa aikaan myös vastustusta, koska se tarkoittaa että joko joudutaan hankkimaan uusia tavarankuljetusta varten tehtyjä metrovaunuja tai sitten matkustajille tarkoitettuja vaunuja voidaan käyttää tarkoituksiin, mihin niitä ei ole tarkoitettu. On tietenkin mahdollista, että tuo tavarankuljetus voidaan ajoittaa metron muun käytön ulkopuolelle, mutta kuitenkin tuo asia voisi aiheuttaa ongelmia työaikojen kanssa, joten tietenkin tätä asiaa pitää aina vastustaa.
Kasvit tarvitsevat muutakin kuin lämpöä
Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.
Samoin jos taudit vievät pölyttäjähyönteiset eivät monet marjat enää kehity, koska ne tarvitsevat hyönteisiä pölytykseen. Monille hyönteisille talvi on äärimmäisen tärkeä asia, koska se poistaa populaatiosta sairaat yksilöt, tai koko kanta uudistuu siten että talvi tappaa aikuiset hyönteiset. Tuolloin eivät niiden kantamat taudit pääse siirtymään seuraavalle sukupolvelle. Mutta kuitenkin myös UV-säteily sekä kuumat kesät voivat olla tuhoisia, koska hyönteisten munat saattavat tuhoutua, koska ne kuivuvat.
Tuolloin edessä on ekokatastrofi, koska monet muut eläimet ovat riippuvaisia siitä, että onnistuvatko esimerkiksi marjat pölyttymään tai sitten ne ovat riippuvaisia siitä, että hyönteiset onnistuvat saamaan jälkeläisiä. Nimittäin hyönteisillä itsellään on tärkeä paikka ravintoketjun alkupäässä, koska ne ovat monien pikkukalojen sekä lintujen ravintoa, joka tarkoittaa sitä, että jos hyönteiset kuolevat, niin silloin myös pikkukalat, jotka ovat isompien kalojen ravintoa kuolevat. Ja seurauksena on joukkotuho.
Kasvit tarvitsevat kehittyäkseen muutakin kuin vain lämpöä, eli myös valo sekä sopiva sää ovat tärkeitä asioita. Jos kasvit ovat liian kuivia, niin ne kuivuvat, ja jos sadetta ei tule, niin silloin kyllä sato kärsii. Valoa voi myös tulla liikaa, jolloin ultraviolettivalo polttaa lehdet, ja kasvi kuolee. Tai pahimmassa tapauksessa se ei enää voi tuottaa idätettäviä siemeniä. Joten jos lämpötila on korkea, niin silloin kasvit tarvitsevat suojaa sekä myös keinokastelua, mihin taas tarvitaan energiaa. Ja se tietysti maksaa paljon rahaa, koska tuollaisen järjestelmän ylläpito on kalliimpaa kuin luonnosta tulevan veden käyttö. Samoin pumput vievät sähköä, mikä maksaa rahaa. Eikä myöskään veden toimittamiseen tarvittavan laitteiston rakentaminen ole ilmaista. Joten tätäkin asiaa voi aina hiukan ajatella.
Mikäli sateeton kausi on pitkä, niin silloin myös pohjavesi loppuu, ja jos vettä on vähän, niin silloin pienikin määrä saasteita saa aikaan sen, että pohjavesi pilaantuu lopullisesti. Mutta jos vettä on liikaa, niin silloin kasvien juuret jäävät veden alle, ja mikäli kasvi ei saa tarpeeksi valoa ja lämpötila on alhainen, mutta kuitenkin plussan puolella, niin silloin sienet tuhoavat kasvin hyvin nopeasti.
Hiilidioksidipäästöjen ongelma on siinä, että vaikka ilmastonmuutos saattaisi lämpötilan osalta suosia viljan tuotantoa maassamme, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että tuo muutos lisää sateiden määrää, ja lämpötila talvella on kuitenkin lähellä nollaa. Samoin myös se että aurinko ei paista aiheuttaa sen, että kasvit eivät maamme leveysasteilla kasva, eli pimeys sekä jatkuvat sateet saavat aikaan sen, että esimerkiksi viljaa ei voi ainakaan enempää kasvattaa, ja syysviljan kohdalla voi home viedä nuo taimet, joten se ei mikään kovin mukava asia sitten kuitenkaan ole.
Usein kohdataan muutosvastarintaa, kun uusia asioita ehdotetaan
Muutosvastarinta on mielenkiintoinen asia, ja esimerkiksi metrojunien käyttöä muun liikenne-ajan ulkopuolella tavaran kuljetuksiin on ilmeisesti täysin mahdoton ajatus, koska se vaatisi metron henkilövaunujen käyttöä asioihin, joihin niitä ei ole tehty. Tässä maassa pitää aina jonkun ihmisen päästä torpedoimaan kaikki muutoksiin liittyvät asiat siksi, että esimerkiksi juuri metrojunien käyttöön noiden ostoskeskusten tavaran toimituksiin liittyy erilaisia sopimusneuvotteluja, joista yksi on tietenkin metron kuljettajien työajoista sopiminen.
On näet paljon tyylikkäämpää ajella rekalla pitkin Helsingin keskustaa, sekä toimittaa tavaroita liikkeisiin perinteisillä nokkakärryllä jolloin auto saattaa tukkia koko kadun tai kävelytien, mikä riippuu siitä, että missä paikassa tuo lastin purku sattuu tapahtumaan. Toki se että metrossa alettaisiin kuljettaa myös tavaroita saisi varmaan hiilidioksidipäästöjä alennettua.
Samoin myös kaupungin ilma pysyisi puhtaampana, sekä ainakin raskaan liikenteen ajoja kaupungin keskustassa saataisiin vähenemään, mikä tekisi varmaan liikenteestä joustavamman. Mutta lähdetään sitten miettimään sitä, että miksi hallituksen pitäisi tehdä päätöksiä, jotka huomioivat myös tuon neljän vuoden päässä olevan jakson. Tässä käytän ilmastonmuutosta esimerkkinä siitä, miksi hallituksen pitäisi ajatella myös aikaa, mikä seuraa hallituksen istunto kautta. Myös seuraavan eduskunnan aikana on olemassa samoja ongelmia kuin mitä nykyäänkin on, ja jos ongelmia ei hoideta, niin ne vain pahenevat, ja lopulta edessä on tilanne, missä kukaan ei voi muuta kuin itkeä.
Tarvitaan pitkän tähtäimen politiikkaa
Tässä luin juuri twiitin, missä mainitaan että SDP:n puheenjohtaja aikoo muodostaa hallituksen, jossa tehdään päätöksiä pidemmällä aikavälillä kuin neljä vuotta. Se on politiikassa aivan uutta, ja tämän takia tätä asiaa hiukan tässä kommentoin. Kun maamme Eduskunta saa aikaan hallituksen, niin silloin saamme taas uudet ministerit neljäksi vuodeksi kerrallaan.
Kyseinen asia on hiukan ongelmallinen, koska esimerkiksi juuri hiilidioksidipäästöjä koskevat asiat ovat sellaisia, että niillä on vaikutusta myös seuraaviin hallituksiin, ja tämän takia politiikkaa tai poliittista tapaa tehdä päätöksiä pitäisi hiukan muuttaa siksi, että saadaan aikaan kestävän kehityksen malli, jossa voidaan päätöksiä tehdä pitkän tähtäyksen aikavälillä.
Tuolloin voidaan tietenkin ottaa käyttöön uusia malleja sille, kuinka esimerkiksi ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua, ja myös uusia tapoja motivoida ihmisiä säästämään luontoa, vaikka tietenkin se vaatii hiukan uhrauksia. Jos ajatellaan että esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä alennetaan, tai että niitä lasketaan siten, että yksi ihminen saa tuottaa tietyn määrän hiilidioksidia, niin silloin voitaisiin tehdä niin, että jos vaikka sitten saadaan aikaan sellainen asia, että jos joku esimerkiksi ei omista autoa, niin tuo hiilidioksidi voidaan antaa muiden tuotettavaksi.
Autoilun rajoittaminen olisi varmaan tehokas keino vähentää ruuhkia sekä hiilidioksidipäästöjä ja puhdistaa kaupunkien ilmaa
Näin voi jokainen joka omistaa auton saisi tuottaa tuon puuttuvan auton hiilidioksidin, niin näin voidaan taas jatkaa samaan malliin. Ja jos sellaiset yksityisautot joiden omistajat eivät asu kaupungissa tai maksa tietullia saadaan sitten pois kaupunkien keskustasta, niin silloin saadaan aikaan sellainen tilanne, missä siellä taas mahtuu ajamaan. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella sitä, että tietulli porrastetaan sen mukaan, mitä asiaa ihmisillä on ajaa kaupungissa autoa. Kyseisessä mallissa suurimman maksun maksaisi se, joka käyttää autoa pelkästään huvikseen.
Ammattiliikenteessä olevat autot, joilla on asiaa keskustaan voivat osoittaa tarpeen päästä tuonne ajamaan siksi, että heillä on kuormaa tai ihmisiä joita pitää kuljettaa marketteihin tai johokin muualle. Se että autojen käyttö kaupungissa rajoitetaan koskemaan niitä, jotka asuvat kaupungissa tai jolla on oikeasti tärkeää asiaa keskustaan, missä he tarvitsevat autoa olisi hyvin perusteltua kaupunkien asukkaiden itsensä kannalta. Nimittäin silloin autoilu olisi heille jotka kaupungissa asuvat mukavampaa kun autoja ei olisi niin paljoa liikenteessä, eikä myöskään katupölyä sekä muita saasteita olisi niin paljon ilmassa.
Toki on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi metrojunan hyödyntäminen näissä massa kuljetuksissa. Tuolloin metrovaunuja voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin, vaikka tietenkin tällainen vaihtoehto sitten varmasti saa aikaan myös vastustusta, koska se tarkoittaa että joko joudutaan hankkimaan uusia tavarankuljetusta varten tehtyjä metrovaunuja tai sitten matkustajille tarkoitettuja vaunuja voidaan käyttää tarkoituksiin, mihin niitä ei ole tarkoitettu. On tietenkin mahdollista, että tuo tavarankuljetus voidaan ajoittaa metron muun käytön ulkopuolelle, mutta kuitenkin tuo asia voisi aiheuttaa ongelmia työaikojen kanssa, joten tietenkin tätä asiaa pitää aina vastustaa.
Kommentit
Lähetä kommentti