Tilastojen maailma on ihmeellinen

Tilastojen maailma on ihmeellinen

Tilastojen tulkinta on oikeastaan tiedettä, mitä opetetaan yliopistoissa. Ja kuten tiedämme, niin muutama huipputason luku saattaa vetää koko tilastoa ylöspäin. Tämä tilastojen vääristymä johtaa siihen, että esimerkiksi laskennallinen keskipalkka saattaa erota hyvinkin paljon todellisesta keskipalkasta, ja tällainen asia sitten saa aikaan sen, että erilaisissa artikkeleissa tuo keskipalkka on mainittu erittäin suureksi. Tilastotieto on asia mikä paljastaa hyvin paljon ihmisestä tai alueesta. Jos esimerkiksi joltain asuinalueelta tulee paljon soittoja jollekin viranomaiselle kuten palokunnalle, poliisille tai ambulanssille, niin silloin tuolla aluella on asioita, jotka saavat ihmiset soittamaan noille viranomaisille. 

Tässä vaiheessa voidaan kysyä suoraan, että pitääkö ihminen oikeasti noista viranomaisista, ja jos soitot koskevat pieniä asioita, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että onko kyseinen soittaja saanut niin positiivista palvelua kyseiseltä viranomaiselta tai sen edustajilta, että heitä haluaa jatkuvasti vaivata? On olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka soittelevat esimerkiksi ambulansseja selvittämään riitoja, ja tuolloin kyllä voidaan kysyä, että mistä nämä ihmiset ovat saaneet päähänsä sen, että ambulanssi jotenkin ratkaisee näitä tilanteita? 

Kyseinen asia liittyy siihen, että jotain ihmistä palvellaan huonosti. Eli jopa Suomessa on ihmisiä, jotka saavat järjestäen töykeää tai muuten asiatonta palvelua. Ja tuolloin tietenkin voidaan asiaa lähestyä tutkimuksen kannalta, mikä tarkoittaa sitä, että onko joku sitten ollut sitä mieltä, että jotain asiakasta voidaan tai saadaan palvella miten huvittaa? 

Jos ihmistä palvellaan jatkuvasti huonosti, niin onko joku kertonut, että siitä ei tehdä valitusta? Tuolloin pitää kysyä myös, että miksi kyseisen ihmisen saama huono kohtelu ei sitten aiheuta seuoraamuksia?

Eli eikö töykeän palvelun antajan tarvitse ollenkaan pelätä sitä, että hänen toiminnastaan tulee jonkinlaisia seuraamuksia? Ja jos sitten joku on kertonut, että jonkun ihmisen palvelematta jättämisestä ei tule mitään seurauksia, niin miten se on mahdollista? Nimittäin tilasto on merkillinen asia, ja jos ihmisestä kerättyä tietoa yhdistellään, niin huomataan useita erilaisia asioita, ja esimerkiksi se että ihminen esimerkiksi menee päiväksi johokin festivaaleille, ja ostaa sieltä kahvikupin sekä sisu-askin kertoo hänestä jotain. 

Samoin se kertoo ihmisestä jotain, jos hän esimerkiksi ei koskaan käytä mitään ylimääräistä palvelua, ja tuollainen asia varmasti lopulta kiinnittää niiden ihmisten huomion, jotka katselevat tilastoja. Tietenkään kukaan ei käytä maksullisia palveluita, mitä hän ei tarvitse, eli sekin pitää aina huomioida. Heidän tehtävänsä on löytää poikkeamia, ja jos tätä asiaa taas ajatellaan esimerkiksi tutkimusten näkökulmasta, niin silloin voidaan löytää myös ristiriita. Jos ihmisen väitetään olevan hiljainen kotipoika- tai tyttö, niin silloin ei ehkä olisi aivan normaalia, että hänen luonaan pidetään jatkuvasti kotibileitä. Tai sitten tuollainen kotipoika ei ehkä vietä koko kesää kaiken maailman festivaaleilla. 

Jos ihminen vaikuttaa esimerkiksi juuri siltä hiljaiselta kotipojalta, niin silloin on saattanut käydä niin, että häntä kiristetään, ja kaverit tulevat väkisin hänen kotiinsa tai pakottavat hänet ostamaan festivaalilippuja. Toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi datanomi tai IT-alan koulutettu ihminen ei ehkä kaiken maailman mikrotukipalveluita tarvitse, jos hän haluaa ottaa tietokoneen käyttöön. Tai mikään IT-alan mies ei varmaan ostele Harley Davidsonin osia, jos hän ei moottoripyörää omista, eikä kukaan rakenna moottoripyörää kahdeksaa vuotta. Eli tällaiset asiat varmaan kiinnostavat monia tutkijoita ympäri maailmaa. 

Eli jos henkilön väitetään olevan esimerkiksi joku rikollinen, on hänen käyttäydyttävä kuin rikollinen. Tuolloin elämään kuuluu kaiken maailman juhlat sekä muu vastaava toiminta, ja esimerkiksi kotihälytykset näkyvät tilastoissa. Joten tuolloin sitten kysymys on siitä, että onko hän joskus saanut todella huonoa palvelua jossain tuollaisessa tilanteessa, minkä takia tarinamme päähenkilö on päättänyt olla käyttämättä tätä palvelua. 

Jos näin on käynyt, niin onko joku sitten kertonut, että hän on esimerkiksi jotenkin vammainen tai vaajaavaltainen, kun asiasta on ilmeisesti aikanaan päästy kuin koira veräjästä. Tällöin pitää miettiä sitä, että miksi tuota tiedon vuotajaa on aikoinaan uskottu? Eli oliko kyseessä mahdollisesti joku sairaanhoitaja tai sellainen henkilö, joka olisi päässyt käsiksi joihinkin luottamuksellisiin paperihin? Ja onko noista papereista ilmennyt ehkä sitten esimerkiksi se, että henkilöä ei tarvitse kuulla oikeudessa tai että viranomaiset eivät tule väliin kun niin rohkeasti on alettu toimia? 

Rikosten tutkimisesta sekä asenteista, jotka rajoittavat tutkijan työtä (Tulilahden tapaus)

 Rikosten tutkimisesta sekä asenteista, jotka rajoittavat tutkijan työtä (Tulilahden tapaus)

Tänään oli YLE:llä mielenkiintoinen juttu yhdestä Suomen kuuluisimmasta sekä hirveimmistä henkirikoksesta, eli kahden nuoren naisen surmasta Tulilahdella. Tuo kaksoismurha sijoittui alueelle, mikä oli kuuluisa hengellisistä menoistaan, sekä läheisestä Valamon luostarista, joka siirrettiin aikoinaan Heinävedelle Valamon saaresta Laatokalta. Olen joskus päättänyt, että kyseiseen murhaan muuten sitten ota kantaa, mutta koska kyse on alueesta, missä uskonto on tärkeässä osassa ihmisten elämää, niin silloin tietenkin nousee mieleen jopa saatananpalvonta sekä rituaalimurha. Linkki YLE;n juttuun on tämän tekstin sekä tämän kappaleen lopussa.

https://yle.fi/uutiset/3-10881289

Mutta sitten tulee mieleen asia, jonka takia näitä surullisia sekä järkyttäviä tapauksia voidaan pohtia myös siltä kannalta, että onko asia kuitenkaan niin kuin sen pitäisi olla? Eli onko oikeastaan ihmisten asenne ollut syynä siihen, että tuollaiset verityöt ovat jääneet selvittämättä, ja yksi asia varmasti pistää silmään. Nimittäin se että tuolloin kauan sitten on jäänyt huomioimatta sellainen seikka, että noissa rikoksissa ei ole oikeasti yhtään silminnäkijää.

Asenteet rajoittavat rikostutkijan työtä vaarallisesti. Eli kuka sanoi että rikoksen tekijä on mies?

Ja se tarkoittaa sitä, että tekijää ei kukaan ole oikeasti edes nähnyt. Jos tätä murhaa mietitään tarkasti, niin tietenkin se, että toinen uhreista lähetti postikortin äidilleen jokaisesta paikasta, missä he olivat yötä merkitsee ehkä jotain. Tai sitten se ei merkitse mitään, mutta kuitenkin jos ajatellaan, että nuo kirjeet olisi lähetetty peittämään jotain muuta asiaa kuten "kevytkenkäistä juhlimista" saattaa ehkä merkitä jotain, ja se että jos noissa kirjeissä ei kuvailtu paikkaa itseään voisi ehkä merkitä sitä, että ne on kirjoittanut se hiljainen kunnon tyttö, joksi äiti omaa lastaan kuvaili tehdessään katoamisilmoitusta. Mutta onko ne kirjoitettu noilla leirintäalueilla tai onko ne lähetetty jonkun muun toimesta kuin kirjoittajan on asia mistä ei olla keskusteltu. Tässä tapauksessa on muuten yksityiskohta, jota ei juuri kukaan ole kommentoinut, eli kaikki äidit näkevät oman lapsensa enkelinä.

Koska noiden tyttöjen viimeisen leposijan eli soisen haudan kaivamiseen käytetty lapio on varastettu läheisen talon pihasta eikä koira ole haukkunut, niin silloin varmasti on huhuja lähtenyt liikkeelle. Mutta samalla unohtuu se, että koiran voi helposti nukuttaa. Tarvitaan vain syötti, jossa on unilääkkeitä, ja sitten koiraa ei enää herätä mikään. Joten mieleen tulee sellainen ikävä ajatus, että oliko esimerkiksi sairaanhoitajan ammatilla osuutta näihin murhiin. Eli oliko tuo sairaanhoitaja-opiskelija luvannut väärille miehille asioita kuten opiaatteja, joita hän ei pystynyt pitämään, ja tulos oli murhan uhriksi joutuminen. 

Tai oikeastaan kuka väittää tekijän olleen mies? Nainenkin osaa tehdä henkirikoksia, eikä noissa murhissa käytetty voima ole sellaista, että sitä ei olisi nainenkin voinut tehdä. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut nainen, joka on tottunut maatöihin tai muuten harrastanut ruumiinkulttuuria, niin hän olisi voinut melko helposti vahingoittaa ruumiita hyvinkin pahasti.

Rikostutkija ei saa koskaan vain olettaa jonkun asian olevan totta. Hän ei saa myöskään ajatella, että se mikä vaikuttaa selvältä onkin niin selvää kuin sen pitäisi olla. Eli jos rikos jää selvittämättä, niin tutkijan täytyy lähteä siitä, että joku on ehkä toisin kuin mitä sen haluttaisi olevan. Jos ajatellaan esimerkiksi lahjoja, jotka on annettu murhatuille, eli tuokkosia missä on väärä nimi, niin silloin mieleen tulee karmea ajatus, että mistä nuo pojat olivat saaneet päähänsä antaa kyseiset tuokkoset näille kahdelle naiselle? Ja miksi niissä on väärä nimi? Tällaiset asiat varmasti mietityttävät rikostutkijaa todella paljon, koska rikoksen yhteydessä merkityksetön yksityiskohta voi muuttua merkittäväksi. Ja hänen on aina epäiltävä myös asioita, joita kukaan muu ei olisi osannut tai uskaltanut epäillä.

Mutta kun sitten ajatellaan sitä mahdollisuutta että murhat liittyvät jotenkin hengelliseen elämään, niin onko kyse siitä, että esimerkiksi näiden tyttöjen käytös on loukannut jotain uskovaista? Mutta jos ajatellaan vaikkapa mustasukkaisuusmurhaa, niin silloin saattaa kyllä murhaajan mieleen tulla se, että hän lavastaa jonkun toisen murhaajaksi. Omaisille tämä asia on varmasti ollut hyvin ikävä sekä julma kokemus, eikä se ehkä ainakaan ole prosessista helppoa tehnyt, että murhaaja on jäänyt vapaalle jalalle, eikä myöskään se, että ihmisiä on leimattu sen takia, että he ovat olleet jotenkin erilaisia kuin muut ainakaan helpota asioita myöskään tutkinnan kannalta.

Alla linkki YLE:n juttuun tästä tapauksesta

https://yle.fi/uutiset/3-10881289

Ja minäkin sain pitää mielipiteeni...

Ja minäkin sain pitää mielipiteeni...

Tällaiseen lauseeseen missä sanotaan, että "joku sai sitten pitää mielipiteensä" törmään usein erilaisissa kirjoituksissa tai puhutussa puheessa. Ja silloin mieleeni tulee se, että aivan jokaisella ihmisellä on maailmassa mahdollisuus omaan mielipiteeseen, mutta sitten ero on siinä, että saako jokainen ihminen ilmaista oman mielipiteensä.

Samoin se on välillä epävarmaa, että onko jokaisella ihmisellä oikeus tulla kuulluksi niin, että hänen omaa mielipidettään kuunnellaan aidosti, ja että kunnioitetaanko tuota mielipidettä ollenkaan. Se että toinen ihminen on joku työnjohtaja tietenkin antaa hänelle oikeuden päättää siitä, mikä on toisen työtehtävä, mutta toisaalta jos hän kysyy jotain asiaa, niin silloin varmaan olisi mukavaa, jos noita vastauksia sitten halutaan kuunnella.

Tai toisaalta esimiesasema tietenkin antaa oikeuden olla kuuntelematta mitään, mitä alaiset sanovat. Mutta silloin kyllä vähän mietin sitä, että miksi tuollainen teatteri sitten edes järjestetään, kun kaikesta selviää helpommalla vain komentamalla muita tekemään niitä tehtäviä, mitä johtaja sattuu haluamaan. Ja sitten vielä niistä mielipiteistä sekä niiden kysymisestä. Kukapa meistä oikeasti tietää yläasteella edes mitä työtä sattuu haluamaan tehdä, ja ammattia saa sitten vaihtaa myöhemmin.

Tässä seuraavaksi käytän esimerkkinä työelämää, vaikka se ei ole mitenkään kovin korrektia. Kun ihminen menee työelämään, niin silloin saattavat silmät vaikka aueta, aivan kuten ne aukeavat silloin kun ihminen ensimmäistä kertaa menee käymään valtiossa, mitä hallitaan esimerkiksi yhden puolueen toimesta. Siellä saattaa olla hyvin vakavia ongelmia esimerkiksi hygienian kohdalla. Samoin työelämässä ihminen kohtaa kyllä elämän oikean puolen, kun hän sitten kokee sen, kuinka työpaikasta kilpaillaan kynsin hampain.

Työelämässä on sellainen ongelma, että täydellistä työtä on vaikea löytää, jos sellaista edes on. Ihminen joutuu valitsemaan joko ainakin rahassa mitattuna arvostetun ammatin tai altruistisen ammatin välillä. Ja esimerkiksi ekonomi joutuu varmaan kohtaamaan sellaisia asioita, kuin ennakkoluulot sekä leimaamisen oman edun tavoittelijaksi, kun hän helikopterilla käy töissä ja juttelee mukavia kännykkään, jolla voi sitten myös siirrellä rahaa ja hoitaa muitakin bisneksiä. 

Kun taas sairaanhoitaja niin altruistisesti hoitaa potilaita pienellä palkalla, ja saa siitä sitten yhteiskunnalta suuren määrän pluspisteitä, jotka eivät tuo sitten ruokaa lautaselle tai mitään muuta kuin suuren määrän sympatiaa noille ihmisille, joiden uhrautuvuutta arvostetaan todella paljon. Mutta palkkaa ei sitten varmaan kovin paljoa saa tai ainakin sellaisen kuvan olen uutisista saanut. ja yhteiskunnan pitäisi miettiä kyllä noiden ihmisten palkkaa vähän tarkemmin, kun heidän pitää palkastaan asunto ja muut asiat maksaa.

Nimittäin hoitaja tekee todella tärkeää työtä, mutta ongelma on pieni palkka sekä ammatin huono arvostus, ja tässä varmaan kaikki huomasivat ristiriidan äsken sanomani asian kanssa. Mutta hoitajilla on oikeastaan melko huono palkka, ja kuten olen Twitteristä lukenut, niin se että hoitoalan aloituspaikkoja lisätään ei ole vastaus hoitajapulaan. Vaan se olisi vastaus että hoitajien työtä arvostettaisiin myös rahallisesti, mikä kannustaa jäämään alalle.

Nimittäin hoitajien loppuunpalaminen on todella yleistä, ja se että he saavat joskus vain negatiivista palautetta saa aikaan sen, että hoitaja jäätyään kotiin hoitamaan lapsia hankkiutuu uusiin töihin, ja sitten on osaavia käsiä vaikea löytää. Mutta tietenkin on niitä, joilla tuo ammatti on kutsumus, eivätkä he vaihda työpaikkaa tai ammattia koskaan.

Myös se että ihminen joutuu työssään valitsemaan joko stressaavan ja vastuunalaisen sekä arvostetun työn tai stressaavan työn mitä ei arvosteta välillä on asia, mikä liittyy kiinteästi koulutukseen sekä työelämään. Ensin mainitussa ongelma on stressi sekä vapaa-ajan ja työajan erottaminen voi olla vaikeaa, ja sen takia esimerkiksi jotkut johtajat palavat loppuun. Samoin heidän perheensä kärsii näistä asioista. Samalla pitää huomioida se, että näihin kouluihin on todella hankala päästä.

Jälkimmäisessä toki vapaa-aika on selvästi erotettu työajasta, sekä töitä varmasti löytyy helpommin kuin ensin mainitussa mallissa, mutta ongelmana on huono palkka sekä se, että noissa jälkimmäisissä töissä alaisen irtisanominen on helpompaa, joten sitäkin asiaa voidaan ajatella esimiesasemassa olevan tai alaisen kannalta. Eli esimies varmaan haluaa töihin ihmisiä, joihin hänellä on valta, ja jotka sitten eivät tule takaisin itkemään asioista, joita he olisivat voineet tehdä paremmin.

Mutta ongelma esimerkiksi hoito-alalla on se, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pääse näihin kouluihin, koska heillä on ihottumia käsissä tai joku psykiatrinen häiriö, jonka takia he eivät sitten noille siivous- tai hoitoaloille pääse. Eikä elintarvikealalla katsota hyvällä ihottumia, koska ne tekevät annoksista epämiellyttäviä. Eli silloin on pakko hakea jotain muuta kuin altruistista ammattia.

Samalla kun ihminen opiskelee, niin häntä saattaa kiinnostaa osa-aika työ, mikä tarkoittaa usein siivousta tai muuta vastaavaa niin sanottua aputyötä. Se mikä tässä asiassa varmaan tulee joka kerran eteen on WC:n siivous, mistä varmaan jokainen siivooja aloittaa, mutta sitten voidaan kyllä sanoa, että tuo tehtävä ei ehkä kaikkein mieluisin ole, vaikka toki siivoustyön esimiehen sanaa on silloin kuunneltava, ja tehtävä suoritettava ilman erillistä kehotusta.

Aivan kuten monessa muussakin paikassa on ihmisen toteltava esimiestään. Kuten Metallican kappaleessa sanotaan, niin "Obey you master", mutta sitten edelleen täytyy muistaa se, että ihminen on edelleen ajatteleva olento, vaikka hän kuinka kunnioittaisi työnjohtajaa. Tuolloin hän ehkä sitten ei kuitenkaan saamastaan tehtävästä pidä, vaikka hän sattuisi ehkä työstään palkkaa saamaan. Eli kaikesta työstä voidaan tietenkin tehdä joku nöyryyttävä kokemus.

Mutta sitten unohtuu aina se, että mistään tehtävästä ei koskaan tarvitse pitää, eikä toista voi komentaa olemaan samaa mieltä jostain asiasta, vaikka vastaansanominen saattaa aiheuttaa potkut. Tietenkin ihminen voi joskus olla vähän lapsellinen, ja siksi myös tällaisia asioita kannattaa pohtia, ennen kuin alkaa moittimaan muita. Kuitenkin on asioita, joita pitää vain kyetä nielemään. Se että onko minun mielipiteeni jostain asiasta se, että mitä muille kerron on oma asiani.

Harhaanjohtamisesta sekä väärän tiedon levittämisestä

Harhaanjohtamisesta sekä väärän tiedon levittämisestä

Tämä kirjoitus on oikeastaan jatkoa edelliseen tekstiin. Yllättäen tässä aamukahvia juodessani tuli mieleeni sellainen asia, että kuinka monta kertaa oikeastaan on esimerkiksi työpaikalla esimies antanut alaiselleen luvan antaa vaikkapa luottamuksellisia tietoja jollekin kolmannelle osapuolelle, ja sitten kun tiedot on annettu, niin silloin onkin perään lähtenyt ilmoitus siitä, että alainen on toiminut väärin, ja sitten eteen on tullut pidätysmääräys. Tällaisia asioita kannattaa aina välillä miettiä, ennen kuin lähtee jakamaan tietoa, mikä on merkitty luottamukselliseksi.

Ja joskus voi käydä niin ikävästi, että esimerkiksi esimies on oikeasti unohtanut antaneensa jotain lupia, jollekin alaiselleen. Tuollaisesta asiasta olisi sen takia hyvä pyytää kirjallista todistusta, koska tällaisessa tapauksessa sitten esimiehen muisti saattaa olla kovin huono, enkä tässä muuten sitten kirjoita mistään puolustusvoimista vaan ylipäätään työelämästä, missä saattaa esimerkiksi urakkasopimus pitää sisällään tietoa, mikä on merkitty luottamukselliseksi.

Kun ihminen kirjoittaa vastauksia kysymyksiin mitkä koskevat esimerkiksi sivaria, niin silloin saattaa käydä niin, että vaikka häneltä kysytään mielipidettä siitä, ovatko totaalikieltäytyjät esimerkiksi poliittisia vankeja, niin aina kannattaa korostaa sitä, että maamme laki on jotain maininnut asiasta. Nimittäin vaikka ihminen vaikuttaa olevan sivari tai oikeasti sitä mieltä, mitä hän kirjoittaa, niin silloin tällöin törmäämme ihmisiin, jotka ovat valinneet tien keskiviivan, mitä pitkin he kulkevat. Tuolloin saattaa mieli muuttua, kun hänelle vastataan toisin kuin mitä laki edellyttää.

Ja sitten törmäämme siihen, kuinka viisas mies oikeastaan toimii. Eli tien keskiviiva missä kaikki on puoliksi jotain saa kyseisen henkilön kehittämään sellaisen ajatuksen, että ihminen joka kirjoittaa jotain muuta kuin mitä laki määrää yllyttää rikkomaan lakia. Sitten vain soitto poliisiasemalle, ja oikeusjuttu pystyyn, kun toinen on kirjoittanut asiasta niin, että se voidaan tulkita yllyttämiseksi rikkoa asevelvollisuuslakia sekä sen kolmatta pykälää. Tässä sitten voidaan todeta, että puolustusvoimista saa nyt sitten ensimmäistä kertaa yhteiskunnassamme keskustella myös siltä kannalta, että kaikilla on asiasta oma näkemyksensä.

Eli jos tätä laitosta ajatellaan tasa-arvon kannalta, niin eikö olisi tasa-arvoa, että maanpuolustusvelvollisuus koskisi kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta? Ja eikö naistenkin pitäisi opetella niitä maanpuolustukseen kuuluvia taitoja, jotta he voivat sitten toimia maan hyväksi, jos tässä kriisi sattuu tulemaan.

Maanpuolustukseen kuuluu myös esimerkiksi pelastus- sekä ensiaputaidot, ja tässä sitten en muuten puutu siihen, että onko armeija pakollinen. Se että tämä velvollisuus koskee vain miehiä on kuitenkin yleistä tasa-arvon periaatetta vastaan. Jos tasa-arvoa ajatellaan, niin tämän velvollisuuden pitäisi koskea kumpaakin sukupuolta, vaikka sitten tästä asiasta varmasti keskustellaan vakavasti myös seuraavien hallitusten aikana.

Sanon vain että eikö ajatus yleisestä maanpuolustusvelvollisuudesta, mikä koskisi myös naisia olisi hyvä asia? Samoin naisethan ovat osoittaneet olevansa ylivoimaisesti parasta ainesta maanpuolustusta ajatellen, koska heille niitä natsoja annetaan niin mieluusti, niin eikö tuo motivaatio ole osoitus siitä, että naiset ovat sitä oikeasti maanpuolustukseen positiivisesti suhtautuvaa väkeä, jota pitäisi kouluttaa enemmän tällaisiin tehtäviin. Joten tästäkin asiasta voidaan keskustella, vaikka ministeri on siihen kantansa sanonut.

Tietovuodot ovat mielenkiintoinen asia

Tietovuodot ovat mielenkiintoinen asia

Pääesikunnan tietovuoto sekä erään miehen ampuminen Ruotsissa ja sekä se että Julian Assange johti kuulemma tietovuoto-operaatiota Ecuadorin suurlähetystöstä ovat asioita, joista oli tänä aamuna mielenkiintoisia lööppejä, ja aina kun tällaista tapahtuu, niin mieleen tulee se, että onko tietojen vuotaja luullut toimivansa ehkä oikein. Jos tässä aluksi ajatellaan esimerkiksi Assangea, niin tietenkin hän on voinut toimia aivan oikein, sekä tehnyt hienoja asioita esimerkiksi paljastamalla valtion kähmintää, mutta jos tuota toimintaa ajatellaan erilaisten muiden asioiden kautta, niin ainakin omasta mielestäni Assangen paljastamissa asiakirjoissa on sellainen pieni ongelma, että niissä paljastetaan asioita hiukan yksipuolisesti.

Mutta samalla tietenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi Venäjä sellainen maa, jonka toiminta on aina täysin laillista tai että ovatko tiedustelutyötä tekevät viranomaiset tai vakoilupalvelut sellaisia, että niitä voidaan pitää esimerkiksi moraalittomina. Tiedustelupalvelut on tehty valvomaan muiden viranomaisten toimintaa, ja tuo työ vaatii tietenkin erilaisia välineitä ja otteita kuin tavallinen poliisityö.

Samoin tiedustelun tehtävänä on ennakoida se, mitä vastapuoli eli sisäiset tai ulkoiset vihamieliset tahot aikovat toimia siinä maassa, mitä tiedusteluviranomainen edustaa tai palvelee. Eli tiedustelun tehtävänä tuottaa valtiolle oikeaa sekä sensuroimatonta tietoa, ja syy miksi suurimmalla osalla maailman valtioista on tuollainen palvelu käytössään johtuu siitä, että joskus on käynyt niin, että esimerkiksi diplomaatti on kertonut muunnettua totuutta esimerkiksi oman valtion aikeista kansainvälisellä kentällä.

Samoin joskus on käynyt niin, että noissa operaatioissa on paljastunut oman maan suurten johtajien joukosta esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat myyneet aseita sotaa käyviin maihin, eli antaneet kuljetusfirmojen kalustoa käyttöön, kun esimerkiksi jollekin valtiolle on viety panssarintorjunta- tai muita aseita. Tai joku korkeasti palkattu poliisijohtaja on ehkä paljastunut joidenkin MC-miesten tuttavaksi, ja ehkä noiden tahojen yhteistyötä on hoidettu tapaamisilla ulkomailla, kun on ajateltu, että oman maan poliisi tai sisäministeriö eivät ehkä tästä asiasta pidä, ja silloin saattaa poliisijohtajan ura olla vaarassa. 

Kun ajatellaan esimerkiksi tietovuotoa sekä eräiden ihmisten tapaa lähteä käymään vaikkapa Pohjois-Koreassa kun ikäviä asioita aletaan käydä julkisuudessa läpi. On myös esimerkiksi ihmisiä, jotka haluavat torpedoida jonkun toisen sananvapautta lähtemällä lomille tuollaiseen sosialistiseen paratiisiin, ja siksi nämä bloggaajat sekä tubettajat ovat kyseisille henkilöille vaaraksi.

Jos itse tuollaisia temppuja ajattelit tehdä, niin kannattaa olla oikeasti tuollaisen bloggaajan tai tubettajan kaveri. Näet esimerkiksi jos sellainen hyvin menestynyt serkku, joka on aina katsellut kyseistä bloggaajaa vähän alakanttiin sattuu vaikka sinne Pohjois-Koreaan lähtemään, niin silloin hänen kirjoittamansa blogi, missä kerrotaan se, että Kim Jong-Unilla on syyhyä saattaa ilmestyä aivan tyhjästä nettiin varustettuna edustavilla hakusanoilla, jotta kaikki tuon valtion data-ässät katsovat sen sisällön, ja silloin saattaa oikeasti tulla vähän itku, kuten kaikki tietävät, koska tuossa valtiossa ei kannata päästellä suustaan mitä sattuu huvittamaan. Mutta kirjoittaminen on sitten asia, mikä varmasti aiheuttaa hiukan kulmien rypistymistä sekä vihaisia katseita lainvalvojien toimesta.

Jos ajatellaan esimerkiksi ihmisen suhdetta poliisiin sekä muihin väkivaltaa käyttäviin organisaatioihin, niin aina silloin tällöin mieleen tulee se, että esimerkiksi tapaukset missä poliisi on ampunut jonkun henkilön, niin kaikki tapausta koskevat raportit ovat poliisin itsensä tekemiä. Tai oikeastaan poliisilaitoksen oman tutkinnan perusteella tehdään päätös siitä, että syytetäänkö ampujaa vai ei, mikäli siis poliisi kohdistaa kuolettavan väkivallan johonkin yksilöön.

Tietenkin syyttäjä johtaa ainakin Suomessa noita tutkimuksia, mutta samalla mieleen tulee sellainen kysymys, että kuinka usein syyttäjä käy sitten edes tekopaikalla, kun tuollainen ampumatapaus sattuu? Eli onko syyttäjä sitten oikeasti täysin riippuvainen niistä raporteista, mitä poliisi hänelle antaa, vai käykö hän jonkun kotona kyselemässä, mitä mahtoi kadulla näkyä tuona synkkänä ja myrskyisenä yönä, kun joku päätti päivänsä jossain kadulla poliisin luoteihin, vai käykö hän oikeasti katsomassa paikkaa, missä tuollainen ikävä tapaus on sattunut?

Kun ajatellaan esimerkiksi erittäin salaisia asiakirjoja, niin joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi sellainen kahvimerkki, mitä poliisi käyttää ei ole salaista tietoa. Tässä kohtaa muuten mieleen tulee se, että tuollaiseen kahvi-erään voi aivan helposti laittaa esimerkiksi agent orangea, joka aiheuttaa syöpää tai heroiinia, joka varmasti vaikuttaa ihmiseen haitallisesti.

Kun pohditaan tietovuotoa, joka voi vahingoittaa valtiota, niin silloin mieleen tulee tapaus historiasta. Kun fyysikko Wilhelm Fuchs toimitti atomipommia koskevat tiedot agentti “Sonjalle”, niin hän saattoi kuvitella aivan hyvin toimivansa lainaus- ja vuokrauslain mukaan. Eli tuon lain perusteella liittoutuneet saattoivat antaa välineitään toistensa käytettäväksi, ja esimerkiksi Neuvostoliitto sai käyttöönsä mittavan määrän taisteluvälineitä kuten kaksi taistelulaivaa sekä maataistelukoneita sekä hävittäjiä ja suuren määrän kuljetuskoneita. Tässä siis on kyse Toisen Maailmansodan aikaisesta laista, jolla tuettiiin Stalinin taistelua Hitleriä vastaan.

Eli sen takia tuollainen asia on salattu. Mutta jos taas ajatellaan sitä, että joku tiedustelupomo jakaa salaista tietoa toimittajalle, niin silloin pitää miettiä sitä, että onko hän ehkä luullut toimivansa oikein? Tai onko hän ehkä sitten kuvitellut saavansa käskyn tuon tiedon julkistamisesta esimieheltään? Eli aina välillä on puolustusvoimien kaltainen organisaatio päästänyt ihmisiä tutustumaan välineisiin, joita ei juurikaan ole esitelty julkisuudessa, ja ehkä sitten on käynyt niin, että tuollainen tiedustelupäällikkö on kuvitellut, että tällä kertaa on hänen vuoronsa esitellä välineitään toimittajille.

Mietteitä äärimmäisistä ryhmistä sekä uskonnosta

Mietteitä äärimmäisistä ryhmistä sekä uskonnosta

Miksi kommunistit halusivat kieltää Raamatun? He halusivat kieltää ihmisiltä uskon tuonpuoleiseen, koska kuolemanpelko on maailman tehokkain vallankäytön malli. Pelko voidaan maksimoida siten, että ihmisille kerrotaan, että kun elämä päättyy, niin silloin kaikki muukin päättyy. Jos ihmiset uskovat, että heidän elämänsä päättyy, kun toveri kommunistisen puolueen puhemies haluaa, niin se sitten varmasti tehosti ihmisten halua uskoa siihen, että kaikki asiat maailmassa riippuvat siitä, että pitääkö toveri kommunistisen puolueen puhemies ihmisestä vai ei.

Toisin sanoen kommunistit veivät ihmisen oikeuden uskoa siihen, että osa ihmisestä jatkaa elämää myös kuoleman jälkeen. Eli he veivät ihmisiltä viimeisen toivon, mikä ehkä on varattu kuolinvuoteelle. Kuolema on merkillinen asia, eli se vie ihmisen pois jopa kaikkein mahtavimman vallankäyttäjän ulottuvilta. Sen jälkeen kun viikatemies korjaa asiakkaansa, ei ihmistä enää voi mitenkään rangaista, tai hän ei ainakaan tiedosta tuota asiaa.

Toisaalta monet ihmiset kokevat uskonnon aiheesta tympäisevänä tai jopa ikävänä asiana, ja uskonnonvapauden nimissä ihmisen oikeuksia rajoitetaan varmaan enemmän kuin minkään muun lain nojalla. Uskonnonvapaus antaa ihmiselle oikeuden ajatella uskonnosta miten hän ajattelee, ja monet ihmiset pitävät uskontoa oikeastaan pseudotieteenä. 

Mutta varsin herkästi keskustelujen yhteydessä tartutaan Raamattuun, varsinkin jos joku tuon kirjan lause sattuu tukemaan vahvemman osapuolen näkemyksiä asioista. Tuolloin Raamattua käytetään ikään kuin lyömäaseena muita vastaan, ja muiden mielipiteiden tukahduttaminen tietenkin on oikeutettu jokainen jolla on vanhemman henkilön asema nuorempaa kohtaan. Jos ajatellaan koulutusta, niin syy miksi jotkut ihmiset ovat kouluja vastaan johtuu siitä, että koulutus voi taata esimiesaseman myös iältään nuoremmalle henkilölle.

Tuolloin perinteinen malli, missä vanhin lapsi on automaattisesti esimies murenee, koska koulutus antaa myös iältään nuoremmalle oikeuden toimia johtajana. Samoin osa esimiesasemaan oikeuttavista titteleistä on oikeastaan lakiin sekä koulutukseen perustuvaa vallankäyttöä varten tehtyjä standardeja, joihin pääseminen on puhtaasti omaan osaamiseen perustuvaa toimintaa. Tuolloin ei vanhin lapsi suoraan peri esimiesasemaa työryhmään, jos toimitaan alueella, missä lait säätelevät sen, että millainen koulutus sekä taustat pitää esimiehellä olla.

Monet uskonnolliset ja muut vastaavat liikkeet markkinoivat itseään vapaudella, mutta tarjoavatko ne oikeasti mitään muuta kuin sitä vapautta, mikä tukee noiden liikkeiden johtoa. Ne hyväksyvät vain sellaisen käsityksen totuudesta sekä muista asioista, jotka tukevat niiden omaa käsitystä siitä, mikä on oikeus ja kohtuus. 

Jos ajatellaan esimerkiksi poliittisia ääriryhmiä, niin niiden perustelu toimintansa oikeutuksesta on sananvapaus ja demokratia, mutta sitten jos vastapuolen käsitys näistä asioista poikkeaa omasta käsityksestä, niin silloin alkaa kuulua sellaista uhkailua ja muuta vastaavaa toimintaa, mikä ei takuulla kuulu demokratiaan eikä sivistyneeseen keskusteluun. Poliittinen ääriryhmä on aina järjestö, jolla on olevinaan jotain syvällisempiä näkemyksiä asioista kuin keskiverrolla poliitikolla, ja äärimmäinen esimerkki poliittisesta ääriliikkeestä on tietenkin islamilainen fundamentalismi, joka leimaa tietenkin koko muslimiyhteisöä. Mutta sitten voidaan lähteä etsimään syytä siihen, miksi militantti fundamentalismi on nimenomaan muslimien "oma juttu".

Itse voisin sanoa, että muslimien on helpompi kytkeä uskonto ääriliikkeeseen kuin kristittyjen, koska Raamattuun on ikävä kyllä kirjattu sanoma, että rakastakaa lähimmäisiänne ja välttäkää väkivaltaa. Se ei oikein istu sellaisten poliittisten ääriryhmien toimintaan, jotka mielellään poseeraavat aseet kädessään. Samoin länsimaissa on ollut voimissaan sellainen edistyksellinen asia kuin kommunismi, joka tietenkin on kiistänyt uskonnon, ja sen takia nykyään länsimaisten ääriliikkeiden on vaikeaa ottaa Raamattua mukaan oman liikkeensä kuvioihin. Kommunismi tietenkin suhtautui edistyksellisesti uskontoon, eli se kiisti kaiken muun kuin materian olemassaolon. Mutta samalla sen nimissä rangaistiin ihmisiä, jotka eivät halunneet erota kirkosta.

Päiväkirjojen merkitys historiankirjoituksessa

Päiväkirjojen merkitys historiankirjoituksessa

Kirjoitan tämän tekstin siksi, että suomalaisten SS-miesten omaiset ovat vaatineet Kansallisarkistoa oikaisemaan mielestään heidän läheistensä muistoa häpäisevän selvityksen. Eli tästä asiasta on ainakin alla olevan yle:n uutisen mukaan nostettu oikeusjuttuja kunnianloukkauksesta. Tiedän että joitakin ihmisiä tulee myös seuraava kirjoitus ärsyttämään, mutta sen silti julkaisen, koska siihen niin paljon aikaa olen laittanut.

https://yle.fi/uutiset/3-10876933


Tapaus Ensio Pihkala, Pappi joka kirjoitti hirveyksistä päiväkirjaansa. 

Päiväkirjat ovat mielenkiintoinen lähde historiankirjoituksessa, mutta niiden tarjoama kuva tapahtumista saattaa olla aivan toinen kuin mitä muut ovat saaneet tapahtumista. Ja päiväkirjamerkinnät saattavat tietenkin olla väärennettyjä, tai niistä voi puuttua hyvinkin tärkeitä osia siitä, mitä oikeasti jossain on tapahtunut.  Itse olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa yksittäinen mies on saattanut pilata koko suomalaisen ryhmän maineen, ja saattaa olla myös niin, että esimerkiksi "Einsatzkommando"-toimintaryhmät ovat jossain tilanteessa käyttäneet suomalaisten merkkejä.


Se mikä tekee minut mietteliääksi Ensio Pihkalan tapauksen kohdalla on se että hän kuoli päivä noiden kuuluisien murhia kuvailevien päiväkirjamerkintöjen tekemisen jälkeen. Eli tuo tapaus sattui sitten hieman liian sopivasti, kun ajatellaan tapauksen salaamista. Ja "Einsatzkommando"-toimintaryhmien, kuten massamurha-komennuskuntia kutsuttiin työ oli salaista. Oikeasti juuri nämä toimintaryhmät yhdessä Gestapon sekä keskitysleirien vartiostojen kanssa ovat aiheuttaneet sen, että suuri osa SS-joukoissa palvelevista miehistä on jossain vaiheessa elämästään kohdanneet epäilyksen varjon, ja osa noista miehistä oli oikeastaan epäiltyjen listoilla koko ikänsä sodan jälkeen. Ja heihin kohdistettiin myös aiheetonta vihaa.


Oliko Ensio Pihkala sankari, joka yritti estää massamurhan? Eli teloitettiinko hänet SD:n eli turvallisuuspalvelun toimesta, koska hänen pelättiin paljastavan näitä tekoja? Vai oliko hänen kaatumisensa seuraavana päivänä tuosta joukkomurhasta oikeasti sattuma?

Tässä alussa sanon sen, että muutama ihminen saattaa pilata hyvinkin suuren joukon maineen, ja niin on päässyt tapahtumaan esimerkiksi suomalaisen SS-vapaaehtoisten ryhmän kanssa. Se että yksi pappi, joka kaatui seuraavana päivänä oli kirjoittanut päiväkirjaansa merkinnän, missä kuvaillaan massamurhaa on aiheuttanut tutkimuksen, mikä koskee koko suomalaista SS-ryhmää.

Sellainen asia on jäänyt huomiotta, että tämä pappi kaatui seuraavana päivänä, ja tuo kaatuminen saattaa oikeasti olla esimerkiksi SS-miesten sisäisen kurinpidon tai turvallisuusryhmän tekemä teloitus. Nimittäin jos tuo pappi on sitten tapauksen johdosta ottanut yhteyttä Berliiniin tai vaatinut ampumisen lopettamista on seurauksena ollut nopea teloitus. Tai jos tuo mies ei kyennyt sitten pitämään tapausta sisällään, niin silloin on SD ehkä teloittanut hänet, koska on pelännyt tiedon tuosta tapauksesta leviävän.

Taas on päästy siihen pisteeseen, että suomalaisten veteraanien omaiset ovat ehkä aiheesta suuttuneet Kansallisarkistolle siitä, että se teki tutkimuksen Israelin suurlähetystön pyynnöstä suomalaisten SS-miesten osuudesta massamurhaan, joka tapahtui saksan itärintamalla. Tämä tutkimus sai alkunsa siitä, kun eräät tutkijat tekivät tutkimuksen SS-joukoissa palvelleista kahdesta sotilaspastorista, joista toinen ilmeisesti ainakin todisti erästä siviilien joukkoampumista.

Mutta sitten se että osallistuiko tuo pappi itse tähän toimintaan jää selvittämättä, koska hän kaatui seuraavana päivänä. Tuon jälkeen pyydettiin tutkimusta siitä, että oliko joku muu suomalainen ehkä ottanut osaa tuollaiseen rikolliseen toimintaan, eikä tästä asiasta ole todisteita, paitsi muuan päiväkirja, joka on levännyt Kansallisarkistossa.

Todisteiden joukossa tärkeässä asemassa olevassa päiväkirjassa on vain summittaisia merkintöjä, joista voidaan vain arvailla, mitä oikeastaan on tapahtunut. Päiväkirjojen kohdalla historiantutkijan pitää muistaa aina se, että ne kertovat henkilön oman näkemyksen tapahtumista. Eli niissä kaikki asiat ovat pakostakin subjektiivista tietoa, jossa jokainen ihminen kertoo asiat kuten ne itse on halunnut nähdä. 

Se mitä tuo päiväkirja oikeasti kertoo ampumisista on kuitenkin varsin suppeaa tai yleistävää tietoa. Eli merkinnöistä ei käy ilmi se, että onko venäläisten ampuminen ollut taistelun yhteydessä tapahtuvaa laillista ampumista vai onko se kohdistunut vankeihin? Se mikä on unohtunut mainita on se, että miksi suomalainen SS-mies olisi kirjoittanut päiväkirjaa suomen kielellä?

Eli olisiko SS kuitenkin vaatinut päiväkirjan kirjoittamista saksaksi? Tuolloin päiväkirja on voinut olla tuon henkilön salaa Suomeen tuoma, tai sitten sitä voidaan väittää väärennökseksi. Mutta historiantutkija on aina riippuvainen lähteistä, mitä hän käyttää tai saa käyttöönsä. Ja kun ajatellaan tällaisia ikäviä selvityksiä, niin niiden penkominen on todella hankalaa, koska varsinaista kuvamateriaalia on vähän, ja suuri osa tiedoista perustuu raportteihin ja päiväkirjoihin.

Mikäli kuvia jostain tuollaisesta suurin luokan rikoksesta, niin niissä näkyy usein vain suttuisia hahmoja seisomassa selkä kameraan, eikä noita henkilöitä voi kuvien perusteella kovin hyvin tunnistaa. Ja oikeastaan ketään, jolta asiasta voisi kysyä ei ehkä ole elossa. Joten tämän takia tällaiset tutkimukset ovat hyvin ikäviä, eikä niitä kukaan mielellään tee.

https://yle.fi/uutiset/3-10876933

Vastikkeeton perustulon jakaminen voi lisätä joidenkin tapausten sosiaalisia ongelmia

Vastikkeeton perustulon jakaminen voi lisätä joidenkin tapausten sosiaalisia ongelmia

Ihmisiä vaivaa jokaisessa keskustelussa mikä liittyy valtion tukiin sekä siihen, että joku hakee jostain valtion luukulta rahaa sellainen asia, että yllättäen kaikki tuen saajat olisivat samalla viivalla. Eli opiskelijat eivät ole sama asia kuin valmistuneet, eikä jokainen työtön istu kapakassa juomassa viinaa, vaikka hän hakeekin tukea jostain luukulta.

Vastikkeeton perustulo ei varmaan ole aivan se asia, mistä keskustellaan perustulon yhteydessä, eli toki työttömän pitäisi töitä hakea, jotta hän voisi saada tukea. Ja opiskelijan olisi varmasti parempi tutustua työelämään kuin istua kotona, mutta tässä vain ajattelen sitä, että mitä jos noita paljon puhuttuja kesätöitä ei sitten tulekaan, vaikka niitä olisi haettu

Valtion ei toki kannata mitään prosessia kuten työttömiä tai opiskelijoita tukea, jos he eivät viitsi töitä hakea tai tehdä. Samoin jos opinnoista ei tule valmista, niin silloin kannattaa lähteä miettimään uusia vaihtoehtoja. Eli tässä vain ajattelen sellaisia tapauksia, jotka muuten ovat ilman tukia kesän ajan, ja olisiko ehkä heille hyvä järjestää vapaaehtoisia kesäkursseja, joilla voidaan sitten noiden ihmisten opiskelua sekä valmistumista tehostaa. Vaikka joku sitten sanoo aina välillä, että tuollainen asetelma eriarvoistaa opiskelijoita. 

Mutta koskaan eivät kaikki osaa miellyttää työnantajia, joten myös tätä ryhmää voisi välillä miellyttää tai miettiä heidän kohdallaan jotain mielekästä tekemistä. Mutta tietenki joidenkin ihmisten kohdalla saattaa perustoimeentulo aiheuttaa sosiaalisten ongelmien kasvamisen. Nimittäin vastikkeettomasti maksettu raha varmasti menee hukkaan, mikäli se passivoi ihmistä olemaan neljän seinän sisällä sekä kaatamaan rahat kurkusta alas alkoholipitoisen nesteen muodossa.

Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi siitä, että opiskelija saisi perustoimeentulon kesäksi voidaan tehdä sellainen asia, että tuota perustoimeentuloa saisi silloin jos opinnot ovat edenneet suunnitellusti, eli tuo vastikkeeton perustoimeentulo olisi sidottu esimerkiksi siihen, että opiskelija olisi oikeutettu opintotukeen. Se mikä ihmisiä vaivaa näissä keskusteluissa on se, että silloin kaikki asiat niputetaan joka kerran samaan koriin.

Varmasti jokainen ymmärtää, että esimerkiksi työttömyysturvaa koskevat asiat ovat vähän eri kategoriassa kuin opiskelijan saamat tuet, eli se että esimerkiksi ensimmäisten neljän vuoden aikana saisi tuota kesäopintotukea, voisi samalla auttaa opiskelijaa valmistumaan tehokkaasti sekä ehkä jopa nopeammin kuin ennen, jos tuo kesäinen toimeentulo olisi sidottu siihen, että opiskelija kävisi sitten koulussa tuon kesän ajan, ja jos kurssit olisi läpäisty, niin silloin olisi mahdollisuus saada tuota tukea.

Miksi opiskelusta sekä opiskelijan oikeudesta perustuloon kiistellään jatkuvasti?

Miksi opiskelusta sekä opiskelijan oikeudesta perustuloon kiistellään jatkuvasti?

Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan, "joku aina käyttää tukia väärin", mikä tarkoittaa että jos ette halua lukea, tai olette kyllästyneitä ainaiseen opiskelijoiden tulonhankinnasta käytävään keskusteluun, niin voitte hypätä tämän kirjoituksen yli. Eli älkää heittäkö minua kananmunilla, jos olette eri mieltä kanssani näistä asioista, mutta kuten tiedämme, niin moni kukkanen on päältä kaunis. Mutta kuitenkin tässä kommentoin sitä näkemystä, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus perustoimeentuloon kesällä tai ylipäätään opiskelun aikana.

Ensinnäkin tässä seuraavaksi on se osa, mikä puolustaa perustoimeentuloa. Jokaisella maamme opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus perustoimeentuloon sekä ainakin jonkinlaiseen kesälomaan, koska opiskelijan elämä saattaa olla melko stressaavaa. Nimittäin jokainen opiskelija tietää, että hänen pitää läpäistä jokainen kurssi, ja jokainen kurssiin kuuluva osio saadakseen sen tittelin, mihin opiskelu oikeuttaa. Ja usein esimerkiksi valmistumisen viivästyminen johtuu lähinnä täistä, joita opiskelija on tehnyt.

Mutta sitten kuitenkin voisin samalla ajatella, että nuo vapaa-ajan työt ovat tapa, millä opiskelija kohtaa työelämän, sekä solmii niitä tarvittavia suhteita tulevien työnantajien kanssa. Joten ilolla tätä vastakkainasettelua tässä mietin, ja samalla havaitsen sen, että joka tapauksessa opiskelijan on jossain vaiheessa mentävä työelämään, tai sitten kehitettävä jotain muuta, jotta voisi saada toimeentulon.

Tässä sitten mietin myös sellaista visaista kysymystä, että mitä oikeastaan tarkoittaa tuo perustoimeentulo? Tarkoittaako se ehkä sellaista tuloa, että siitä saisi maksettua kaikki ne asiat, jotka kuuluvat normaaliin elämään, eli ruuan, vuokran, vaateet, kulkuvälineet sekä ehkä yhden elokuvaillan kuukaudessa? Vai onko se ehkä sellainen asia mikä kannustaa istumaan opiskelijabileissä jatkuvasti sekä kertomaan kavereille, kun oppilaitoksissa on niin vaikeaa. Ja  seuraavaksi tulee tekstissä eteen se negatiivinen näkemys perustoimeentulosta.

Toisaalta perustoimeentulo on asia jota voidaan käyttää väärin. Ja syy miksi opintotuki on niin pieni, johtuu siitä, että opiskelijan halutaan valmistuvan reaaliajassa. Tuon takia valtio ei kovin paljon rahaa opiskelijalle anna, jotta hän lähtisi valmistumaan lasketun ajan sisällä. Mutta sitten tietenkin on jäljellä se paljon puhuttu vapaa-ajan työ, mistä opiskelijat paljon puhuvat. Työ ei ole mikään ongelma, jos sitä nyt sitten jaksaa tehdä, eikä opiskelu sen takia kärsi.

Mutta sitten on niitä, jotka eivät noita töitä saa, ja se sitten voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Eli ei ole mukavaa kun tehdään ryhmätyötä, niin joku ei tule paikalle, ja sitten lähdetään soittamaan tai muuten viestimään tuon henkilön kanssa, ja sitten vastaus on että hän on töissä. Tätä asiaa ei kai pitäisi levitellä eikä siitä muutenkaan puhua, mutta noilla ihmisillä, joilla on suhteita varmasti on töitä, ja heitä usein haastatellaan TV:ssä.  Ja tuolloin unohtuu se, että jos ihminen jättää koulun kesken, niin häntä saatetaan syyttää esimerkiksi huijauksesta, mikäli hän on haastattelussa väittänyt olevansa jonkun alan ammattilainen. 

Parhaan tuloksen työnantaja saa muuten opiskelijasta, jolla on opinnäytetyö tekemättä, mutta muu opiskelu on valmiina, koska silloin ei tarvitse tälle henkilölle maksaa täyttä ammattilaisen palkkaa. Ja sitten kun koulussa ei saa enää olla kirjoilla, niin saattaa käydä niin, että yhtiön lakimies haastaa kyseisen "puoliammattilaisen" , koska mikäli hän on tehnyt työtä mihin pitää olla luvat, ja jos lupa on kiinni siitä, että henkilöllä on ammattitutkinto, niin syyte nousee silloin vahingonteosta. Mutta kyseessä on jokaisen oma asia, enkä siihen sitten tässä tekstissä puutu.

Yhteiskunnallisen kehityksen sekä yleisen rakennemuutoksen aiheuttamista ongelmista

Yhteiskunnallisen kehityksen sekä yleisen rakennemuutoksen aiheuttamista ongelmista

Yhteiskunnassamme vaikuttaa tällä hetkellä jokaisella toimialalla vaikuttava rakennemuutos, mikä tuo ennätyksellisen suuren rakennetyöttömien määrän. Tuo kehitys tarkoittaa sitä, että automaatio on vienyt paljon perinteisiä työpaikkoja, ja kauan sitten tuo kehitys sai alkunsa maataloudesta, mutta siirtyi sitten kirjapaino-alalle mistä sitten rakennemuutos on jatkunut toimistoihin sekä muille aloille. Eli ihmiset korvataan koneilla, ja esimerkiksi toimistoissa tietoverkkojen kehitys on vienyt siihen, että oikeastaan koko toimistoa ei enää tarvita, ja jokainen työläinen voi työskennellä vaikka mökiltä käsin.

Tämä tarkoittaa sitä, että asenne on ongelma eikä suinkaan se, että tekniikka ei toimisi kunnolla. Mutta sitten tietenkin viimeinen ala, mikä kohtaa rakennemuutoksen on siivousala. Eli automaattiset pölynimurit ja ruohonleikkurit ovat viemässä työt siivoojilta sekä nurmikon hoitajilta, joten ehkä tulevaisuudessa ainakin rutiininomainen siivous kuten imurointi sekä nurmikon leikkaus voidaan jättää roboteille, joita ei ainakaan kovin helposti varasteta, koska niissä on GPS-laite mukana. 

Tuolloin siivooja pyyhkii vain pölyt työhuoneiden pöydältä sekä tyhjentää roskakorin, ja imurointi hoituu robotin avulla, eli kun valvontajärjestelmä näkee likaa, niin se kutsuu sitten siivousrobotin paikalle, ja tulevaisuudessa tällainen automaattinen koje tyhjentää ehkä myös ne roskakorit ja pyyhkii pölyt sekä kastelee kukat. Ja ehkä tuollainen laitteisto asennetaan tulevaisuuden siivousvaunuun, joka ajaa itsekseen toimistoissa ja kodeissa. Tuolle laitteistolle ei tarvitse maksaa palkkaa, ja riittää että koneeseen vaihdetaan silloin tällöin rätit ja vedet. Eli sillä pääsee eroon ikävistä työläisistä, että heidät korvataan roboteilla, jotka eivät valia ja ovat 24/7 käytössä.

Suurin ongelma yhteiskunnallisessa kehityksessä on se, että edes voimakkain mahdollinen talouskasvu ei suoraan vaikuta työttömyyteen niin, että työttömien määrä laskisi. Tämä johtuu siitä, että teollisuuteen on tullut tarve käyttää automaatiota, mikä tarkoittaa sitä että vaikka yritys alkaisi tehdä voittoa tai saisi suuren määrän tilauksia, niin sen ei tarvitse palkata uusia työläisiä saadakseen tuotteen tehdyksi. Vaan varsinkin ne yritykset, jotka valmistavat tuotteensa hallissa voivat turvata automaatioon, eikä robotti vaadi ollenkaan palkkaa.

Robottien käyttöikä on myös melko pitkä, eikä niissä tarvitse muuta kuin ohjelmistot sekä sen sensorit vaihtaa, ja itse mekaaniset osat ovat aivan yhtä kestäviä kuin ennen. Mutta kun asiaa tarkastellaan siten, että työttömät nähdään ongelmana, niin se että nykyään myös hyvin koulutetut ihmiset joutuvat työttömiksi johtuu siitä, että yhteiskunnassa on meneillään kokonaisvaltainen rakennemuutos, joka on alkanut maataloudesta. 

Eli tehomaatalous missä yksi ihminen on hoitanut kokonaista maatilaa on johtanut siihen, että kaikkialla muuallakin ajatellaan niin, että oikeastaan yksi ihminen voi hoitaa kokonaista tehdasta, jos hänellä on tietokoneistettu tuotantoyksikkö käytössään. Tuollainen ajattelutapa aiheuttaa sen, että esimerkiksi keskiluokka häviää yhteiskunnasta, sekä tietenkin normaalissa tuotannossa siirrytään robottien käyttöön, koska se kasvattaa yhtiöiden taseita. Mutta kuten olen muualla sanonut, niin tulevaisuudessa saattaa töitä olla sellaisilla pitkälle koulutetuille ihmisille, ja heistä sitten poimitaan parhaat jonkun yrityksen tuotekehittäjiksi.

Mutta muuten se asia, mitä kutsutaan palkkahaitarin nimellä saattaa edelleen pidentyä. Eli tuolloin suurimman sekä pienimmän palkan välinen ero kasvaa, mikä lisää ärtymystä. Samalla myös laskennallisen sekä todellisen keskipalkan välille muodostuu ero, eli oikeastaan enää ei ole olemassa keskiluokkaa siten kuin sen ymmärrämme. Kun ihmiset lupaavat eläkeläisille jotain, niin silloin he usein unohtavat sen, että eläkeläisiä on erilaisia. On olemassa työkyvyttömiä, vanhuuseläkettä saavia sekä monia muita versioita näistä ihmisistä.

Työkyvyttömyys voi johtua onnettomuudesta, sairaudesta tai huonoista elämäntavoista. Samoin kaikki työkyvyttömät eivät itse ole päihteiden väärinkäyttäjiä. Mutta oikeastaan päihteiden väärinkäyttäjät ovat sellainen ikävällä tavalla näkyvä seikka, mikä leimaa jokaista, joka ei työssä käy. Mutta ikävä kyllä he ovat vain pieni vähemmistö, koska jos asia olisi toisin, niin noilta ihmisiltä voitaisiin katkaista tuet välittömästi. 

Tuossa asiassa miten yhteiskunnan tukia saavia kohdellaan on havaittavissa sellaista ikävää yleistämistä, missä sitten jokainen tukia saava henkilö leimataan yhteiskunnan varojen väärinkäyttäjäksi, vaikka esimerkiksi kaupungin johto saattaa sijoittaa miljoonia euroja johonkin tietokoneohjelmaan, millä ei edes mitään käyttöä ole. Mutta kun tuo asia paljastuu, niin jokaisen muun pitää silloin varoa pitämästä liian pitkiä kahvitunteja, että verorahoja ei käytetä väärin.

Alzheimerin taudista sekä opiskelijoiden jaksamisesta

Alzheimerin taudista sekä opiskelijoiden jaksamisesta

Alzheimerin tauti on erittäin invalidisoiva sairaus, mikä vaatii ihmisiltä sitä paljon puhuttua itsekuria sekä hyviä elämäntapoja, jotta he ainakin voivat lykätä oireiden ilmaantumista mahdollisimman pitkään, ja kuten ollaan monesti todettu, niin aivoille kannattaa välillä antaa virikkeitä, jotta ne pysyvät mahdollisimman virkeinä koko elämän ajan. Eli koskaan kukaan ei ole valmis, vaan aina pitää ponnistella uusien asioiden oppimisessa. Samoin opiskelun lomassa pitää muistaa hoitaa välillä kuntoa sekä sen kautta alkaa voida hyvin.

Uusien asioiden opiskelu sekä virikkeellinen elämä varmasti saavat aikaan ihmeitä, ja se että ihminen opiskelee uusia asioita saa aikaan verenkierron tehostumista sekä uusien yhteyksien syntymistä aivoihin, joten sen takia kannattaa elämää ajatella siltä kannalta, että se oppimista sekä kasvamista kehdosta hautaan. Jos  voidaan ajatella stressiä, niin ainakin omasta mielestäni nykyään panostetaan liikaa materiaan sekä siihen, että yritykset saavat parhaan mahdollisen voiton, ja sen takia esimerkiksi johtajat palavat nopeasti loppuun, kun he yrittävät tehdä parhaansa maailmassa, missä virheille tai väärille liikkeille ei ole tilaa eikä heikkoutta ei sallita. 

Työelämä on kova paikka, ja yhtiöt varmasti pitävät kirjaa siitä, että ne saavat palkattua aina parhaan mahdollisen työntekijän. Eli aina pitää olla työkokemusta sekä pitkä meriittilista, jotta työelämän asettamat vaatimukset tulee täytettyä. Itse kyllä tuolloin mietin sitä, että olisiko joskus kuitenkin aika sanoa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Jos ajatellaan sitä, että ihminen jatkaa 70-vuotiaana työelämässä, niin tietenkin hän tarvitsee tuolloin hyvää kuntoa, mutta lopulta sitten käy niin, että ihminen ei enää jaksa käydä työssä, koska me tulemme vanhoiksi, ja ihmisen elinikä on rajallinen, joten miten siinä tapauksessa saadaan uusia osaavia kasvoja työelämään sekä yhtiöiden johtoon, jos kukaan ei saa koskaan harjoitella tuota tehtävää varten.

Ehkä me sitten palkkaamme uusia kasvoja ulkomailta hoitamaan bisneksiä ja nostamaan maatamme tai sen teknologiateollisuutta kohti uutta loistoa. Mutta uusi loisto vaatii sitten sitä innovaatiota sekä tuotteistamista, ja sen takia pitää uskaltaa palkata ihmisiä, joilla on omia ajatuksia. Noilla ihmisillä on vastuu siitä, että tuote minkä yhtiö myy asiakkaille on sellainen, että siitä on paljon hyvää sanottavaa, jotta myös "kaveri voisi sitä ostaa". 

Ja sillä millaisesta tuotteesta on kysymys ei ole väliä. Se mitä yhtiö myy on sen tuote, ja ainakin nykyisin länsimaisen yhteiskunnan kulmakivi on se, että ihmiset ostavat tuotetta vapaaehtoisesti. Joten jotta tuote olisi jatkossakin kiinnostava, niin sitä pitää jatkuvasti kehittää, koska tuotteen valmistaja saa tulonsa siitä, että ihmiset ostavat tuota tuotetta. Ja siksi esimerkiksi autoja, matkapuhelimia sekä lentokoneita kehitetään jatkuvasti.

Sen takia on tärkeää että tuotteen kehittäjät ovat myös tyytyväisiä omaan työpaikkaansa, koska tuotteen kehittäminen sekä muotoileminen sekä sen fyysisen muodon että palveluiden osalta riippuu pääasiassa noiden ihmisten omasta tahdosta tai osaamisesta. Mutta tietenkin joskus tulevaisuudessa tekoäly voi ehkä ottaa osaa tuohon prosessiin keräämällä tietoa siitä, että esimerkiksi minkä kokoinen puhelin olisi se kaikkein suosituin, ja mitä palveluita ihmiset ovat niissä käyttäneet. 

Tämä tehdään, jotta saadaan aikaan uusia tuotteita, jotka menevät vielä paremmin kaupaksi, mutta kuitenkin tuote muotoillaan vielä nykyään ihmisten toimesta, joiden pitää uskaltaa kysyä siitä, että millaisia tuotteita ihmiset haluavat. Sekä samoin kysyä että mitä mieltä ihmiset ovat jostain tuotteesta. 

Tuolloin on tärkeää että tietoja kerätään niiltä ihmisiltä, joita on ajateltu tuotteen kohderyhmäksi, ja silloin kohderyhmää koskeva profilointi voidaan tehdä yhtiön oman väen avulla. Eli heille voidaan antaa erilaisia prototyyppejä työpuhelimiksi, ja sen avulla hankkia tietoa siitä, että millaisesta mallista he oikeastaan pitävät. Näet jos esimerkiksi jotain kännykkää on valmistettu 10 000 000 kappaletta, ja erä ei mene kaupaksi, niin silloin tietenkin on tässä tapauksessa kyseessä todella suuri tappio. 

Joten tuotteen kehittäminen sellaiseksi, että sen voi tavalliselle ihmiselle myydä, ja että se myös menee kaupaksi massoille, niin silloin kannattaa lähteä jo prototyyppi vaiheessa työstämään tuotetta sellaiseen muotoon, että sitä myös ostetaan suuria määriä. Se onnistuuko tuote tekemään yhtiöstä menestyjän vai ei riippuu asiakkaiden kiinnostuksesta sekä kokemuksista tuotteen käyttäjinä, ja jos palaute on kovin negatiivista, niin silloin pitää tuotetta ryhtyä parantelemaan tai sitten pitää kärsiä tappio omissa nahoissa. 

Tuon takia opiskelijoita painostetaan heti opintojen alussa ottamaan vapaa-ajan työtä, jotta he voivat sitten solmia suhteita työnantajiin, ja oppivat samalla työelämän tapoja. Mutta samalla opiskelijan päälle kaadetaan valtava taakka, jota hän ei ehkä osaa tai kykene kantamaan. Kun työpaikalla tehdään työtä "hektisessä ilmapiirissä", niin silloin tietenkin opiskelijan rooli työyhteisössä on sellainen, että hän on vain tiellä. Se mikä tässä asiassa saattaa kostautua on se, että opiskelija alkaa tuollaisten kokemusten kautta pelätä vastuun kantamista sekä ylipäätään työelämään siirtymistä. Samoin työelämästä tulee joillekin henkilöille sitten sellainen paikka, että he ryyppäävät ja muuten huonoilla elämäntavoilla tuhoavat terveytensä.

Kun festivaalien pääesiintyjä peruu keikan...

Kun festivaalien pääesiintyjä peruu keikan...

Tässä kirjoituksessa ajattelin hiukan pohtia markkinoinnin etiikkaa, sekä sitä että mitä silloin pitäisi oikeastaan tehdä, jos esimerkiksi rock-festivaalien pääesiintyjä peruu keikan siksi, että hänen lentokoneensa on hajonnut. Tai niin hän ainakin asian ilmoittaa, mutta sitten olen joskus miettinyt näiden keikkojen perumista sekä sitä, että millä tavalla noiden festivaalien johto tai niiden takana oleva markkinointikoneisto oikeastaan toimii.

Eli kun luvataan jotain keikkoja, niin itse olen joskus ajatellut, että mistä kukaan tietää mitä oikeasti on sovittu? Tässä vain pohdin sitä, että festivaalien järjestäjä voi oikeasti vain ilmoittaa esimerkiksi kotisivujen ylläpitäjille, että joku artisti on tulossa kesällä tuollaiseen paikkaan, ja sitten edes sopimusta ei ehkä ole käyty tekemässä. Tällaisia kysymyksiä ja väitteitä tulee varmasti esiin joka kerran kun joku festivaali menee pieleen, eli musiikkipiireissä velloo varmasti huhuja sekä väitteitä siitä, että mikä mahtaa olla oikea syy siihen, että artisti ei saavu keikkapaikalle vastoin odotuksia.

Ja hurjimmissa väitteissä esimerkiksi hänen keikkakalistansa on ylibuukattu, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkia keikkoja ei edes aiota tehdä, mutta nimekkään artistin nimellä on hyvä rahastaa yleisöä. Eli tällaisiin kysymyksiin pitää tapahtuman järjestäjän osata tai kyetä vastaamaan, koska liput niihin ovat melko kalliit. Ja jos yleisö ei saa mitä sille on luvattu, niin se voi haastaa joko järjestäjän oikeuteen tai sitten järjestäjä menettää maksavaa yleisöä.

Näin ajatellen mitään keikkaa ei edes olla ajateltu lähteä tekemään. Tai mistä kukaan tietää, että onko tuo artistin lentokone oikeasti hajalla, vai onko siitä vain joku huoltomies napannut pari letkua pois, ja sitten se ilmoitetaan vain vialliseksi. Tuolloin voidaan ajatella, että tällainen asia ei ollut kenenkään vika, mutta kuitenkin asia on hyvin ikävä. Mutta voidaan kyllä ajatella niin, että markkinointi on vain oikeastaan sitä paljon puhuttua kotisivujen ylläpitämistä, ja ne ihmiset, jotka pitävät noita kotisivuja ovat vain välikappaleita koneistossa, jonka tehtävä on markkinoida tapahtumaa maksavalle yleisölle.

Se mistä osasta kotisivujen kokonaisuutta saadaan ostotapahtumia on tärkeää. Eli jos vaikka jollekin alisivulle tulee paljon klikkauksia, mutta sen jälkeen koko sivustolta poistutaan ostamatta lippua, niin se kertoo siitä, että tuossa sivussa on jotain vikaa.

Kun pohditaan esimerkiksi markkinoinnin moraalia, niin kotisivujen kohdalla ainoa asia mikä ratkaisee on niiden kiinnostavuus. Ja se tietenkin kiinnostaa markkinointia hoitavaa yritystä kaikkein eniten, että miten monta klikkausta mikäkin noista kotisivuista saa osakseen. Eli kotisivut ovat kokonaisuus, josta katsotaan ne kiinnostavimmat mallit, ilman että muuta tietoa kerätään, ainakaan näennäisesti. Mutta toisaalta noiden kotisivujen katsojatilastoja voidaan verrata positiivisiin ostotapahtumiin.

Eli tärkeää on tietää, että minkä sivun kohdalla kiinnostus on ollut suurta, mutta sitten myös sellainen tieto kiinnostaa, että onko siitä sitten siirrytty painamaan linkkiin, joka kautta ostetaan lippuja. Se että joku järjestelmässä syvällä oleva sivu on hyvin suosittu, mutta siitä ei sitten tule klikkausta linkkiin, josta ostetaan lippuja kertoo siitä, että tuossa sivussa tai sen sisällössä on jotain vikaa, ja sen kautta voi asiakas ehkä menettää myös omia asiakkaita.

Kannattaako tutkijan lukea niitä tekstejä, jotka tukevat hänen käsityksiään asioista, vai niitä jotka ovat hänen käsityksiään vastaan?

Kannattaako tutkijan lukea niitä tekstejä, jotka tukevat hänen käsityksiään asioista, vai niitä jotka ovat hänen käsityksiään vastaan?

Prologi: jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin sen ei pitäisi aiheuttaa julkista mestausta

Aivan ensiksi täytyy huomauttaa, että jos ihmisen kirjoituksella ei ole mitään merkitystä, niin ei häntä sen vuoksi tarvitse julkisesti nälviä tai sitten haukkua maan rakoon. Mieleen tulee tilanne, missä inkvisiittori ilmoittaa että henkilöä syytetään Raamatun kantamisesta vyön alapuolella, ja asia saattaa joidenkin mielestä näyttää mitättömältä, ja myös inkvisiittori sanoo teon olevan mitätön, mutta kuitenkin mieleen tulee ajatus, että ei aivan tältä ehkä näytä, jos ihminen raahataan suoraan roviolle tai tuodaan ihmisten eteen jauhelihaksi hakattuna.

Eli jos tämä ajatus siirretään nyky-yhteiskuntaan, niin silloin voidaan sanoa, että vaikka ihmisen kirjoittaminen on pelkkää tuulesta temmattua asioiden kaivelua, niin kuitenkin joku voisi tästä asiasta olla hiukan eri mieltä, mikäli maan suurimman sanomalehden artikkeleissa häntä haukutaan. Samoin jos kaikille kerrotaan kuinka halveksittava ihminen tuo kirjoittaja on, niin joku sitten voi ajatella, että ehkä kuitenkin noilla kirjoituksilla on jotain merkitystä.

Jos joku ihminen linnan tornissa ärsyyntyy jostain kirjoituksesta, niin silloin kirjoituksella on jotain merkitystä, koska jos kirjoitus ei miellytä eikä sillä ole mitään merkitystä, niin miksi ihminen joka on korkeassa asemassa kaiken muun yläpuolella ryhtyy vainoamaan tuollaista kirjoittajaa, jolla ei mitään sanottavaa ole? Jos valtion johtaja sanoo, että joku kapakassa esiintyvä muusikko ei saa esiintyä, niin silloin hänelle voisi vastata, että miksi hän noita esityksiä katsoo? Ei kai kukaan mitätön ihminen ole sanonut jotain, mistä tuo suuri johtaja ei satu ehkä pitämään.

Mutta mitä tuollainen johtaja on sellaisesta asiasta kiinnostunut, että joku ihminen joka ei tee muuta kuin huonoja kappaleita tai kirjoita huonoja tekstejä hänestä ajattelee, kun valtion johtaja on kaiken pahan yläpuolella? Miksi hän lähettää erikoisjoukot johonkin konserttiin, jossa kuitenkin on vain jotain marginaali-ihmisiä, joilla ei mitään asemaa valtiossa kuitenkaan ole. Tai jos valtion johto syyttää jotain harrastelija kirjoittajaa valtioiden välisten suhteiden vaarantamisesta, niin silloin ei kyseessä ole mikään pikku juttu, ja ehkä noilla kirjoituksilla on jotain vaikutusta tai niissä on jotain todenperäisyyttä, mikäli niistä joku presidentin muun vastaavan ihmisen lähellä oleva taho kiinnostuu sekä alkaa trollata tuota kirjoittajaa.

Tutkijan työ on työtä, ja siinä pitää välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle

Tässä aluksi sanoisin, että tutkijan työ on työtä, eikä kukaan varmaan voi työssään valita asioita, jotka ovat vain hänelle mieluisia. Eli tutkijan kannattaa ammattinsa puolesta lukea sellaisia tekstejä, jotka ovat hänen omien näkemystensä vastaisia, koska niiden kautta hän voi rikastuttaa omaa näkemystään sekä samalla tutkia vastapuolen argumentteja asioista.

Tuo asia että tutkija rikastuttaa omaa näkemystään vastapuolen argumenteilla ei tarkoita sitä, että hän muuttuisi vastapuolen myötäilijäksi tai myisi omia periaatteitaan siksi, että joku toinen on eri mieltä asioista kuin hän itse. Mutta on aina hyvä tietää mitä argumentteja vastapuoli käyttää oman näkemyksensä puolustamisessa. Ja itse olen hyvin usein kokenut vastapuolen näkemysten perustuvan siihen, että he edustavat jotain ryhmää, joka kokee olevansa ikään kuin kaiken yläpuolella. Jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että olisiko parempi haudata koko ilmastonmuutos, niin aina on ihmisiä, joilla on laki puolellaan, mutta jotka ovat sitten samalla tavalla väärässä. Eli ilmastonmuutoksesta ei voisi varmaan tehdä ainakaan mitään kovin toimivaa lakia.

Toisaalta on ihmisiä, joista on mukavaa kun he voivat joka paikassa argumentoida omat näkemyksellä esimerkiksi kirosanojen tai suoranaisen väkivallan voimalla. Silloin saattaa esimerkiksi ilmastonmuutos ratketa kuten jossain Spede Pasasen elokuvassa sillä, että jokaista tutkijaa, jota tämä asia kiinnostaa enemmän kuin esimerkiksi se, että kuinka paljon hänen palkallaan saisi ruokittua vähäosaisia käydään vetämässä turpiin, tai haastamassa tuollaiset tutkijat nyrkkeilyotteluun ei varmaan ole kovin tieteellinen ajattelutapa.

Se että joku tutkija ottaa MMA-kehässä turpiin joltain karpaasilta ei tee hänestä mitään kovin huonoa tutkijaa, vaikka ehkä sitten lihasvoimassa hän tuossa kehässä häviääkin. No tietenkin tällaiset toimet voivat saada aikaan sen, että tutkijat eivät enää kommentoi ilmastonmuutosta, mutta kyseistä ongelmaa se ei poista. Eli en ole koskaan kuullut tutkijoiden esimerkiksi ratkaisevan yhtään tieteellistä kysymystä tai ottavan tohtorin väitöskirjan julkistamistilaisuudessa kaivavan nyrkkeilyhanskoja tai alkavan tapella jossain nyrkkeilykehässä siitä, onko väitös oikea tai väärä.

Tietenkin tällainen nyrkkeilyottelu tai muu vastaava tyyli ratkaista asiat varmasti tuovat paljon julkisuutta jollekin ohjelmalle, mutta muuten voidaan kyllä tällainen fyysinen tapa hoitaa asioita unohtaa täysin. Tässä muuten mieleeni tulee se, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä kirjoittaminen on hauskaa. 

Silloin tällöin itsekin huomaan pitäväni tästä asiasta, ja tuolloin kyllä saan aina välillä sellaisia palautteita, että kukaan ei näistä teksteistä oikeasti ole kiinnostunut, enkä siksi saa peukkua, mutta kuitenkin masennuksesta huolimatta kirjoittelen edelleen näistä helpoista asioista. Ja vaikka monista kirjoituksista, mitä olen tehnyt, en ole saanut mitään palautetta, niin silloin tällöin kohtaan ihmisen, joka mielellään kertoo sen asian myös minulle itselleni. Eli olen maailman tylsin ihminen, joka ei edes osaa pitää päätään kiinni asioista, jotka joku muu tietää aina paremmin.

Ja tässä sitten sen kultaisen säännön kertaaminen, eli näiden kirjoitusten lukeminen on vapaaehtoista. Eli jos en ole jollekin mieliksi, niin se ei minua silti kiinnosta. Mutta se että joku pitää tekstejäni sellaisena mitättömänä asiana varmaan sattuisi minua todella paljon. Kuitenkin siitä, että näistä kirjoituksista on tullut asia, mitä kommentoidaan tiettyjen lehtien pääkirjoituksissa saa aikaan sellaisen ajatuksen, että jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin miksi sitä pitää lähteä kaikkien haukkumaan.

Pasifismista sekä sen filosofiasta

 Pasifismista sekä sen filosofiasta

Tiedän että seuraava kirjoitus on sävyltään ärsyttävä eivätkä kaikki voi siinä esitettyjä näkemyksiä hyväksyä. Kun puhutaan totaalikieltäytyjistä, niin heitä voidaan kyllä nimittää rikollisiksi, mutta kuten tiedätte, niin pidän pitkistä kirjoituksista, joten sen takia tätä asiaa ajattelin vähän paremmin pohtia tämän kirjoituksen kautta, vaikka helpompi olisi tietenkin olla sanomatta asiasta yhtään mitään. Ei ole aina helppoa olla eri mieltä useiden ihmisten kanssa, mutta kuitenkin jostain syystä myös minulla on oikeus ilmaista oma kantani johonkin asiaan, eikä se kanta ehkä aivan jokaista ihmistä miellytä.

Kuten tiedätte, niin aina ei voi jokaista vastaantulijaa miellyttää, joten sen takia tässä sanon, että voitte osoittaa minua sormella tai ampua minut alas. Ja kuitenkaan en osaa aina olla mieliksi, joten tässä vaiheessa voisin sanoa, että on jokaisen oma asia, jos haluaa näitä tekstejä lukea. Tästä kysymyksestä totaalikieltäytymisen oikeutuksesta ei ole olemassa mitään oikeaa vastausta, vaikka ehkä sitten maamme laki tuon teon tuomitsee. 

Mutta kuten tiedätte, niin kysymykseen siitä, että onko totaalikieltäytyjä vain ihminen joka ei viitsi kohottaa sormeaan maansa hyväksi vai pasifisti joka edistää maailmanrauhaa ei ole olemassa oikeaa vastausta. Ja heti tässä aluksi kehoitan jokaista henkilöä noudattamaan lakia, koska maassamme voimassa olevan lain mukaan totaalikieltäytyjä on rikollinen. 

Tuollainen asia pitäisi hänen itsensä tietää, ja jos hän sitten lähtee mieluummin vankilaan kuin suorittaa lain määräämän velvollisuutensa, niin silloin hänellä varmaan on erittäin hyvä syy tähän toimintaan. Eli hän varmaan tiensä valitessaan tietää seuraukset sekä vastaa niistä itse. Ja kuten tiedämme, niin koskaan ei ihminen saa puhua maassamme lakia vastaan, koska siitä on seurauksena yllytystä koskeva syyte, joten lain mukaan meidän kaikkien pitää tuo maanpuolustusvelvollisuus hoitaa, jotta voimme elää yhteiskunnassa ilman rikosrekisteriä.

Pasifismi sekä sen filosofia ovat asioita, joista aina välillä keskustellaan maassamme erittäin tiukkaan sävyyn, ja samalla mietitään sitä, että onko esimerkiksi maamme totaalikieltäytyjillä oikeus mielipidevangin statukseen, kuten Amnesty International ilmoittaa? Niiden ihmisten mielestä, jotka vastustavat näkemystä siitä, että nämä totaalikieltäytyjät olisivat vakaumuksensa perusteella tuomittuja, on perusteltua väittää heitä ainoastaan tavallisiksi rikollisiksi sen takia, että maamme laki tarjoaa mahdollisuuden kieltäytyä aseen kantamisesta, ja heistä sen asian pitää riittää. 

Se mitä mieltä itse asiasta olen saattaa olla jonkun mielestä hiukan erikoinen, koska itse ajattelen, että totaalikieltäytyjä tietää saavansa rangaistuksen mutta menee silti vankilaan on todella ihmeellinen asenne. Se että ihminen rikkoo lakia, ja tietää saavansa rangaistuksen on mielenkiintoinen ajattelutapa, mikä kyllä herättää mielenkiintoisia ajatuksia, koska ainakin jotkut ystävät saattavat sitten jättää tuon henkilön. Eli miksi ihminen jolla on vaihtoehtoja ryhtyy marttyyriksi? Kas siinä vasta pohdittavaa jokaiselle filosofille. Tuolloin voidaan sanoa, että ihmisellä on maassamme oikeus kieltäytyä aseen kantamisesta armeijassa, mutta onko hänellä oikeutta kieltäytyä maanpuolustuksesta? 

Tai samoin voidaan miettiä, että kuka tulee armeijaan, jos se tehdään täysin vapaaehtoiseksi? Kuitenkin laki maanpuolustuksesta on tarkoitettu turvaamaan maamme itsenäisyys, ja silloin aina perusteena on se, että kriisin tullessa eteen on hyvä, jos maallamme sitten olisi niitä koulutettuja reserviläisiä joita voidaan kutsua aseisiin. Jos kaikki ihmiset sitten kohtaisivat armeijan, joka olisi vapaaehtoinen, niin silloin voisi käydä niin, että tarpeeksi koulutettuja maanpuolustajia ei olisi saatavilla tuossa tilanteessa, missä totaalikieltäytyminen olisi laillista. Ja jos yksi totaalikieltäytyjä päästetään "kuin koira veräjästä", niin pelätään, että tuo asia aiheuttaisi valtavan siirtymisen totaaliin, mikä voisi vaikuttaa negatiivisesti maanpuolustukseen. 

Totaalikieltäytyminen on tietenkin oma valinta, mihin ihminen voi vaikuttaa, mutta kuitenkin sen verran tässä sanon, että se saattaa vaikuttaa tuollaisen ihmisen tulevaisuuteen ikävällä tavalla. Tuon näkemyksen mukaan totaalikieltäytyminen ei ole sidoksissa esimerkiksi ihmisen aivojen rakenteeseen, eikä sillä liene mitään tekemistä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen kanssa, mille ihminen ei sitten itse mitään mahda. Eikä totaalikieltäytymistä muutenkaan tarvitse noihin asioihin sotkea. Ja ne jotka tuollaisen ihmisen tuomitsevat perustelevat tuomiota sillä, että vaikka ihminen ei halua kantaa asetta, niin silloinkin hänellä on velvollisuus puolustaa maataan sekä osallistua esimerkiksi raunioiden raivaamiseen.

Niin onko totaalikieltäytyminen pasifismia vai ei, kas siinä loistava keskustelunaihe seuraavalle viikolle. Eli pasifismi on eräiden ihmisten mielestä vain kieltäytymistä aseellisesta palveluksesta rauhan aikana, tai kieltäytymistä toisen ihmisen vahingoittamisesta esimiehen käskystä. Se onko jälkimmäinen vaihtoehto maanpetos, vihollisen auttamista vai oikeaa pasifismia on taas asia, mistä ollaan kirjoitettu varmaan enemmän kuin mistään muusta aiheesta maailmassa. 

Eli olisiko pasifistin pitänyt sanoa ennen rintamalle lähtöä, että hän ei vihollista aio ampua, vai olisiko ehkä hänellä oikeus kieltäytyä esimerkiksi teloituskomppaniassa toimimisesta? Eli millä tavalla tässäkin tapauksessa sitten esimiehen käsky määritellään, eli onko esimerkiksi oikeutettua sanoa kriisin syttyessä, että henkilö haluaa ajaa ambulanssia tai paloautoa, mutta ei halua vahingoittaa toista ihmistä? Tässä sitten varmaan jokainen ihminen veti herneen nenään, koska kyseessä on varmasti asia, josta jokaisella on tässä maassa oma mielipide.

Jos ajatellaan sitten sitä, että onko esimerkiksi totaalikieltäytyjä tuomittava teostaan, mitä laki pitää rikoksena, niin silloin voidaan asiaa käsitellä puhtaasti juridiikan kannalta. Eli koska maamme laki määrittää maanpuolustusvelvollisuuden koskevan jokaista miestä, sekä tarjoaa vaihtoehdon jonka mukaan henkilö voi suorittaa asevelvollisuuden joko kantamalla asetta tai ottamalla osaa aseettomaan maanpuolustukseen, niin silloin ihminen joka kieltäytyy molemmista lain tarjoamista vaihtoehdoista, rikkoo maamme lakia. Tuolloin lain käyttäjän pitää huomioida se, että lain noudattamisen yhteneväisyysperiaatteen mukaan pitää jokainen joka ei mene armeijaan tai sivariin tuomita vankilaan, koska näin on toimittu  kaikkien muiden tapausten kanssa. 

Miltään tekniikalta tai tekniseltä ratkaisulta ei voida odottaa mitä vain.

Miltään tekniikalta tai tekniseltä ratkaisulta ei voida odottaa mitä vain.

Sähköautoista puhuttaessa kannattaa muistaa se, että tekniikalla on rajansa. Eli paraskaan laite ei voi täyttää kaikkia mahdollisia tarpeita, mitä ihminen sille osaa asettaa. Mikäli puhutaan siitä, että esimerkiksi sähköauton pitää kulkea 600 kilometriä, niin silloin tietenkin vastaan tulee se, että tekniikka asettaa rajoituksia myös tässä tapauksessa, eikä kemiallinen akku kykene syöttämään energiaa autolle noin pitkää matkaa varten, ellei sitten käy niin, että akusta on tehty hyvin suurikokoinen sekä painava.

Mutta tietenkin esimerkiksi suprajohtavuutta on testattu akkujen kohdalla, ja se mikä tekee niistä houkuttelevan on se, että suprajohtava akku on oikeastaan vain metallinpala, joka varataan sähköllä. Mutta sitten eteen tulee ongelmia tarvittavan kylmälaitteissa käytettävän teknologian kanssa.

Eli tuolloin ongelma siirtyy paikasta toiseen, ja vaadittava kylmälaite vaatii tietenkin paljon sähköä. Tuo ongelma on havaittavissa kaikissa sähköautoissa hyödynnettävissä ratkaisuissa. Eli sähköauton akun kestoa on lisätty vastustamalla ne laitteistolla, mikä kerää liike-energiaa talteen sekä lataa akkua ajon aikana. Samoin kehittynyt tietokone säätää auton moottorin tehoa samalla kun sitä ajetaan, eli kun auto kulkee mäkeä alas, niin sähkömoottorin tehoa lasketaan, mikä pidentää akun latausten väliä.

Mutta samalla nuo järjestelmät vievät itse sähköä, joten se tekee niistä ongelmallisia. Tietenkin esimerkiksi hybridiauto, jossa pakokaasut kerätään talteen tai kierrätetään suodattimen kautta moottoriin takaisin tekisi autosta hiilipäästöjen kohdalla neutraalin. Tuollainen aktiivihiileen perustuva suodatin on helppo toteuttaa, ja sen avulla saadaan tietenkin hiilipäästöt auton kohdalla nollattua. Mutta samalla voidaan ajatella, että sekin siirtää päästöjä vain muualle.

Autojen kohdalla ongelmana on luonnon kannalta sellainen asia, että niissä käytetään aina vain enemmän komposiittiosia. Nämä osat eivät hajoa luonnossa eikä niitä voida suoraan kierrättää masuunin kautta. Samoin akkujen valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Tietenkin kemiallisen akun voisi korvata esimerkiksi ydinenergiaan perustuvalla isotooppi-paristolla eli RTG:llä , mutta tuolloin ongelma siirtyy ydinmateriaalin sekä korkea-aktiiviseen ydinjätteeseen. Eli tämä ratkaisu lienee kuolleena syntynyt ajatus, vaikka se ehkä olisi ollut varteenotettava ratkaisu joskus 1950-luvulla.

https://yle.fi/uutiset/3-10858669

Opiskelijoiden kesätyöstä

Opiskelijoiden kesätyöstä

Opiskelijoiden kesätyötä perustellaan sillä, että sen avulla opiskelija sekä työnantajat kohtaavat, ja samalla opiskelija saa tarvitsemaansa työkokemusta. Toisaalta taas jotkut kysyvät, että mitä mieltä esimerkiksi siinä on, jos kauppatieteiden opiskelija myy kesät jäätelöä, kun hän voisi kesälläkin osallistua opetukseen sekä valmistua hiukan nopeammin. Mutta kuitenkin kesätyö voisi olla hyödyllinen tapa tutustua omaan alaan sekä työelämään, ja sen kautta voisi solmia suhteita tulevaan työnantajaan sekä muutenkin kartuttaa omaa työkokemusta ja ansaita hieman rahaa tuollaisen työkokemuksen hankkimisen yhteydessä.

Tuosta kesätyöstä sekä siitä että opiskeluun liittyy työharjoittelu oikeassa yrityksessä ollaan kahta mieltä, joista toinen on se, että niiden kautta opiskelija tutustutetaan siihen, mitkä ovat työelämän käytännöt. Mutta toinen näkemys on se, että niiden kautta näytetään ihmisille, että heidän kannattaa olla kilttejä poikia tai tyttöjä, koska jos sattuu menemään sukset ristiin työnantajien kanssa, niin silloin voi tuleva ekonomi olla lopun elämäänsä työttömänä. 

Ja tämä kohta sitten on asia mikä saa monet ihmiset kohottamaan kulmiaan, ja kysymään että milloin opiskelija sitten oikeastaan lomailee. Koulunkäynti lukion tai peruskoulun jälkeen on melko stressaavaa, koska kaikki aineet sekä kurssit pitää saada läpi. Ja samalla tietenkin pitäisi hiukan aikaa löytyä levolle sekä harrastuksille. Syy miksi tässä kirjoituksessa käytän sanoja "ekonomi" sekä  "kauppatieteiden opiskelija", johtuu siitä, että jostain syystä mediassa on ollut sellainen näkemys, että lääketieteellinen tiedekunta on ainoa hakukohde yliopistossa.

Itsekään en lääketieteelliseen aikoinaan halunnut enkä sitä ole käynyt päivääkään, joten sen takia voin sanoa, että lääketieteellinen ei ole ainoa mahdollinen valintalistalta valittava kohde Itse olen lukenut tietojenkäsittelyä matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, joten sen takia tässä ajattelin jotain muuta ammattia käyttää esimerkkinä kuin ikuista lääkäriä, mikä tuntuu olevan median suosiossa, ainakin jos hakijoita haastatellaan. 

Monen opiskelijan kohdalla kesätyö on kuitenkin muuta kuin oman alan työtä. Eli siivousta tai muuta vastaavaa työtä saattaa löytyä, mutta on tietenkin tapauksia, jotka eivät ole saaneet ollenkaan työtä koko koulun aikana. Se saattaa tietenkin johtua siitä, että opiskelija on jotenkin "ronkeli" paikan suhteen, mutta joissakin tapauksissa on käynyt niin, että yksikään hakemus ei ole tuonut edes haastattelua, joten sellaisessa tapauksessa voidaan tietenkin keskustella siitä, että mitä varten tätä kesätyötä markkinoidaan niin kamalan tehokkaasti?

Samoin opinnäytetyö sekä työharjoittelu ovat asioita, joiden kanssa pitää tehdä työtä, joten aina välillä vastakkain ovat ura siivoojana sekä valmistuminen. Eli noiden kahden viimeksi mainitun opiskeluun liittyvän asian kohdalla voidaan sanoa, että koko aika menee niiden kanssa, eikä silloin kyllä muuta oikeastaan jouda tekemään.

Media sekä puolueiden agenda

Media sekä puolueiden agenda

Syy miksi sananvapaus on tärkeä asia on se, että kaikki saavat sanoa sanottavansa, ja siksi esimerkiksi myös perussuomalaisten pitää voida puhua vapaasti asioista, joita he pitävät tärkeänä. Tuon kautta voimme sitten tutustua kyseisen puolueen jäsenten sekä sen johdon näkemyksiin asioista, sekä tehdä itse joitakin päätelmiä siitä, että voisimmeko sitten heitä äänestää.

Jos ajatellaan kansalaisaloitetta esimerkiksi norppien suojelusta, niin tietenkin joku on sanonut että myös 20 henkilöä on kuollut tänä vuonna vesillä, ja joskus aina kysytään että miten norppien suojelu tähän sitten liittyy? Kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen ei ehkä kuitenkaan kovin kauaa mene. Tai ehkä kuitenkin norppien suojelu sekä vesillä tapahtuvat kuolintapaukset ovat kaksi eri asiaa.

Mutta ehkä kansalaisloitteen avulla voitaisiin myös näitä vesillä tapahtuvia kuolintapauksia vähentää. Eli kansalaisaloite laista jonka mukaan ihmisen pitäää ottaa vesille tarvitsemansa lääkkeet, pukea pelastusliivit päälle, ja jättää ottaa alkoholia kohtuudella voisi ehkä auttaa myös tässä asiassa. Tai ehkä olin tässä tarpeettoman julma, mutta olkoon sitten näin, että ainakin osa noista kuolemantapauksista voidaan välttää jos henkilö olisi istunut veneessä pelastusliivit päällä ja olisi käynyt lääkärissä selvittämässä rintakipujen syyn.

Mikäli maassa on sensuuri, niin myös epädemokraattiset voimat voivat vetäytyä sen taakse. Eli he saattavat väittää, että heidän puheitaan on muutettu tai poistettu, tai he voivat lähteä ratsastamaan yhdellä asialla. Sananvapaus näyttää ihmisestä myös sen, mitä hän ei ehkä halua muiden näkevän. Ja jos tuota asiaa pohditaan valtiovallan näkökulmasta käsin, niin silloin pitää muistaa se, että valtion johtaminen on pohjimmiltaan rajallisten resurssien kohdentamista.

Tuolloin pitää huomioida se, että valtion varallisuus on rajallista, ja silloin kun valtio jakaa rahaa, niin tuolle rahalle on paljon muitakin ottajia kuin vain yksi laitos. Eli valtion johtaminen ei ole mitään kovin mielenkiintoisen näköistä toimintaa, eikä siinä ole olemassa vain sellaisia mielenkiintoisia näkökohtia, vaan joskus joudutaan tekemään myös esimerkiksi maantietä tai sen linjauksia koskevia päätöksiä.

Sananvapauden ongelma on siinä, että se tietenkin paljastaa myös asioita, joita emme varmasti halua paljastaa, mutta kuitenkin sananvapauden merkitys demokratiassa on se, että jos jokainen meistä saa sanoa sanottavansa joko kirjoitetun sanan tai jonkun YouTube-esityksen muodossa, niin silloin tietenkin ihmiset voivat nähdä, millaisista asioista kukin meistä pitää, ja millaisia aatteita kullakin meistä sattuu olemaan. Sen takia sananvapaus on kaksipiippuinen asia, koska se paljastaa myös sen, että jos ihminen on oikeastaan vain yhdellä asialla ratsastava henkilö, joka haluaa hyväpalkkaisen työn parlamentista.

Ja juuri tämä asia tekee sananvapaudesta ongelmallisen. Nimittäin se että ihminen kirjoittaa tai puhuu jostain asiasta, minkä muut kokevat tärkeäksi ei tarkoita, että kyseinen henkilö olisi oikeasti mitenkään kovin hyvä valinta mihinkään päättävään elimeen. On nimittäin käynyt joskus niin, että tuollainen henkilö on sitten alkanut kulkea omia teitään, ja seuraavaksi onkin ollut edessä valtion muuttuminen diktatuuriksi.

Kun ihminen muuttuu vallankäytön arvostelijasta vallan käyttäjäksi, niin joskus käy niin, että hän samalla muuttuu despootiksi, joka ei varmasti ole mitenkään hyväksytty henkilö. Eli valta turmelee jokaista vallankäyttäjää maailmassa. Mutta kun ajatellaan tätä asiaa sananvapauden käsitettä vasten, niin tietenkin puhumisen sekä ilmaisun vapaus paljastaa usein sellaiset henkilöt, joilla on vain yksi päämäärä, eli saada absoluuttinen valta valtiossa omiin käsiin.

Jos rakennamme lisää aitoja, niin saamme niistä sitten lisää ongelmia

Jos rakennamme lisää aitoja, niin saamme niistä sitten lisää ongelmia 

Aitojen rakentaminen ihmisten välillä on asia, millä on aitoa merkitystä. Jos taas ajattelemme asiaa sen kannalta, että onko merkitys positiivista vai negatiivista, niin aitojen rakentamisella ei ainakaan mitään kovin positiivisia asioita koskaan tulla saavuttamaan. Jos ajatellaan esimerkiksi etnisiä ryhmiä, niin aina meidän pitää muistaa se, että jokaiseen etniseen ryhmään, mukaan lukien valtaväestöön kuuluvat kuuluu aina ihmisiä, joiden mielestä oman aseman hyväksikäyttö on erittäin mukava asia.

Kun keskustellaan äärimmäisistä tapauksista, niin niistä otetaan aina esiin ne epäonnistumiset. Eli onnistumiset eivät koskaan päädy lehtiin tai mediaan. Yhteen näistä tapauksista palaan kirjoituksen lopussa. Jos ajatellaan esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, niin olisi ehkä parempi miettiä sitä, että minkä takia esimerkiksi masennuksen yhteydessä pitää esimerkiksi opiskelu jättää kesken?

Tietenkin on hienoa, kun ihminen sitten alkaa hoitaa uupumustaan, mutta kuitenkin olen ihmetellyt, että eivätkö sitten toistuvat pettymykset elämässä aiheuta sitä paljon puhuttua syrjäytymistä sekä päihde- ja väkivalta- sekä muita sosiaalisia ongelmia. Varmasti esimerkiksi kaksi kuuluisaa kouluampujaa meidänkin maassamme ovat tehneet tuosta eristämisestä jotenkin hyväksyttävämpää, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kukaan mielenterveyspotilas, joka käy vastaanotolla ei varmaan maassamme ampuma-asetta saisi.

Jos taas ajatellaan näitä paljon puhuttuja rajoja sekä aitoja ihmisten välillä, niin itse olen sitä mieltä, että jos ihminen erotetaan työpaikasta tai koulusta lääkärin lausunnon perusteella, vaikka hän ei mitään oikeastaan ole tehnyt, niin se varmasti sitten aiheuttaa kaunaa sekä vihaa. Jos taas ajatellaan rikollista käytöstä, niin ensikertalainen on aina vaarallisempi kuin rikoksen uusija, koska ihminen jolla ennestään ei ole rikollista taustaa saa ampuma-aseen paljon helpommin kuin ihminen joka on ollut vankilassa.

Jos ajatellaan asioita puhtaasti rasismin sekä eriarvoistumisen kannalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä sitä, että ovatko edes kaikki sorretut samassa asemassa. Kun tuota asiaa tarkastellaan esimerkiksi kaleeriorjien kannalta, niin noissa orjakaleereissa oli tietenkin orjia jotka soutivat kaleeria, mutta siellä oli myös orjia jotka löivät rumpuja ja antoivat komentoja. Sama koski myös aikoinaan puuvillapeltoja. Siellä oli niitä orjia, jotka raatoivat koko päivän keräten puuvillaa, ja sitten oli työnjohtajia, jotka eivät mitään tehneet, paitsi komentelivat muita. Myös Neuvostoliiton GULAGissa sekä natsien keskitysleireillä oli luottovankeja, jotka eivät paljoa varsinaista työtä tehneet.

He kuitenkin hakkasivat muita vankeja pampuilla, ja ilmiantoivat tovereitaan esimerkiksi siitä, että he olivat pitäneet liikaa taukoja tai sitten varastaneet leivän. Tuon asian kertomisesta sitten häntä palkittiin, ja esimerkiksi GULAGissa nämä itsevartiomiehet saattoivat kantaa konepistooleja sekä vartioida poliittisia vankeja. Koko sortokoneiston ideana näissä tapauksissa on se, että vankeja tai sorrettuja käsitellään tai kohdellaan eriarvoisesti. Poliittinen vanki on aina ongelmallinen tapaus, koska hän ei ole monen ihmisen mielestä tehnyt mitään rikollista, paitsi haukkunut valtion johtoa.

Tuon takia poliittisia vankeja saattaa jossain maissa vartioida "tavallisista" eli väkivallasta tuomituista rikollisista koottu erikoisryhmä, ja joissakin tapauksissa sitten kun tuollainen komennuskunta on tehnyt tehtävänsä eli hakannut ja ampunut "poliittisia rikollisia", niin heidät on sen jälkeen surmattu. Näin on estetty poliittisten vankien aatteiden leviäminen yhteiskunnassa.

Ihmisten eriarvoistuminen on tärkeä osa esimerkiksi väkivaltakoneiston toiminnassa. Jos ajatellaan esimerkiksi mellakkapoliisia, niin sen olemassaolon ehto on se, että ihmiset heittelevät kiviä. Mikäli kivet eivät lennä, niin silloin ei mellakkapoliisia tarvita. Kun ajatellaan esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä, niin heitä on helppo syyttää teoista, mitä nämä henkilöt eivät edes ole tehneet, varsinkin jos yhteiskunnassa on sellainen asenne, että vähemmistöjen edustajista valtaosa on rikollisia.

Ja tietenkin on olemassa tapa, millä kaikki ihmiset sitten saadaan mukavasti ruotuun. Se tapa on sellainen, että pari vanhempaa miestä marssii koulun pihalle, ja sitten alkaa selitys, että kaikki siihen ja siihen ryhmään kuuluvat ovat rikollisia, ja sitten sanotaan "eivätkö olekin". Jos henkilö on eri mieltä tällaisten ihmisten kanssa, niin siitä seuraa sitten kurinpalautus. Kun noiden henkilöiden asennetta katsotaan hieman tarkemmin, niin siinä on kyse käskyttämisestä, eli jos muiden mielipiteet eivät miellytä, niin silloin saattaa tulla pesäpallomailasta päähän.

Se että kaikista asioista otetaan esiin vain se äärimmäinen tapaus varmasti ruokkii epäluuloja. Suurin osa meistä muistaa esimerkiksi tapaus "Jammu Siltavuoren". Kyseessä on jo maailmanlaajuisesti ajatellen harvinaisesta tapauksesta, mutta jostain syystä kukaan ei ole koskaan kysynyt syytä siihen, että miksi Jammu Siltavuori päästettiin vapaaksi, vaikka hän ei osoittanut mitenkään halua sopeutua yhteiskuntaan. Sellaisissa tapauksissa joidenkin ihmisten mielestä myös ne, jotka tuollaisen ihmisen päästävät pois vankilasta ovat myös syyllisiä hänen tekoihinsa, koska ovat näistä teoista tehneet mahdollisen.

Saimaannorppa sekä kalastajien oikeudet

Saimaannorppa sekä kalastajien oikeudet

Saimaannorpan suojelu on asia, missä maamme voisi kyllä tehdä enemmän. Se että osa tuosta ainutkertaisesta hyljekannasta kuolee vuosittain kalastajien verkkoihin on hyvin ikävä asia, mutta se että tähän on herätty on positiivinen uutinen. Saimaannorppa on lajina ainutlaatuinen, mikä tekee sen suojelemisesta hyvin tärkeän asian, mutta kuitenkin asiassa on aina kaksi puolta, ja se toinen puoli tekee norpan suojelusta niin kamalan vaikeaa. Nimittäin yksikään norppa ei käy äänestämässä siitä, millaisia päätöksiä se haluaa, ja aina välillä vastakkain ovat kalastajien etu, joka ei aina käy yhteen luonnonsuojelun kanssa sekä norpan etu.

Se että tuollainen eläin elää maassamme on erittäin positiivinen asia, ja onhan se päässyt sitten myös esimerkiksi monen luonnonsuojelujärjestön logoon, mutta kuitenkin kyseisen eläimen suojelu on siitä ongelmallista, että jotkut ihmiset vastustavat eläinten suojelua vedoten taloudellisiin näkökohtiin. Tuolloin puhutaan siitä, että esimerkiksi alueen ammattikalastajat tai muut vastaavat tahot menettävät tulojaan sen takia, että norppa rikkoo heidän pyydyksensä, joista sitten koituu ongelmia tulonhankinnan takia.

Saimaannorpan suojelu on ollut maassamme hiukan ongelmallista, ja ennen kun suojelua on lähdetty toteuttamaan, niin norpista on maksettu tapporahaa. Tuolloin toimintaa on perusteltu sillä, että ihmisen etu on aina yli luonnon edun. Ja jokainen eläin joka vie esimerkiksi kaloja tai tappaa muita eläimiä vie ruuan jonkun kalastajan suusta, eli taloudellisten menetysten takia kyseistä eläintä ei saisi olla edes olemassa. Eli kun Japani aloitti kaupallisen valaanpyynnin, niin Suomen pitää aloittaa kaupallinen hylkeenpyynti.

Eikä mikään ole rajoittanut tuota ajattelutapaa. Siitä kuinka ihminen on halunnut hallita luontoa on esimerkkeinä joukko kuivattuja järviä, joiden pohjalle kerääntyy syksyllä sekä keväällä vettä, niin että tuota maata ei voi vieläkään hyödyntää, vaikka kuivaamisesta on kulunut jo vuosikymmeniä.

Samoin ainakin yksi kuivatuista järvistä on muuttunut suoksi, jolla on sama nimi kuin tuolla muinoin kuivatulla vesialueella. Itse olen miettinyt, että mikähän siinäkin on oikeastaan ollut takana, kun valtavia vesistöjä on pitänyt kuivattaa, ja tulos on ollut suoalue, mihin ei ole rakennettu talon taloa. Mutta jostain syystä nämä tarinat kuivatuista järvistä eivät ole kadonneet ihmisten mielistä.

https://yle.fi/uutiset/3-10863129

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_kuivatetut_j%C3%A4rvet

Jos ihminen on samaa mieltä kanssani, niin hän saa sanoa mitä haluaa

Jos ihminen on samaa mieltä kanssani, niin hän saa sanoa mitä haluaa

Yllä oleva motto lienee peräisin jostain Neuvostoliiton poliittisen johdon antamasta ohjeistuksesta, miten toisinajattelijoita käsiteltiin entisessä mediakratian luvatussa maassa. Eli Neuvostoliiton kommunistinen puolue jakoi tietoa, mikä tuki sen näkemyksiä sekä sen eliitin eli nomenklatuuran etuja, ja kaikki muu puhe tai kirjoittaminen oli kiellettyä. Kun tämä ajattelu, missä esimerkiksi media valjastetaan täysin palvelemaan valtion johtoa muuttuu käytännöksi, niin silloin pienen ihmisen oikeusturva on melko heikko.

Se miten tämä liittyy esimerkiksi siihen tapaan, miten tietoa jaetaan, niin silloin kohtaamme sellaisen mallin, missä ihminen lyödään täysin kasaan ja hänen henkilökohtaisia asioitaan levitellään joka paikassa. Tuollaisen mallin käyttöönotto varmasti aikoinaan näytti hyvältä niistä viisaista miehistä, jotka käyttävät valtaa jossain valtiossa, ja mieleen muistui se, kuinka hienoa oli kirjoitella siitä, että esimerkiksi Andrei Saharov oli psyykkisesti sairas, kun hän alkoi julkisesti vastustaa Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa.

Tietenkin jokainen toimittaja voi aivan vapaasti olla mitä mitä mieltä tahansa tästä asiasta, ja ainahan me voimme sanoa, että todellisessa tilanteessa toimittaja on aina riippuvainen siitä, mitä tietoa hänelle jaetaan. Ja jos tuolloin Neuvostoliiton aikaan sattui joku sitten kirjoittamaan sellaista, mitä ei ollut hyväksytty TASS:in toimesta, niin silloin jäi viisumi saamatta, mikä tarkoitti joissakin tapauksissa uran loppua. Samoin toimittajan tuttavat saattoivat kärsiä, jos vaikka sitten kävi niin, että joku kirjoitti jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt kirjoittaa.

Mutta pahin mahdollinen tapa sensuroida mediaa on väittää sen olevan avoin. Silloin ihmiset luulevat saavansa puolueetonta sekä asiallista tietoa. Mutta kuitenkin jos tietoa väritetään siten, että se palvelee esimerkiksi jotain poliittista puoluetta tai muuta tahoa, niin silloin kyse on kyllä propagandan tai vähintään tarkoitushakuisesti tapahtuvan yksipuolisen tiedon levityksestä.

Kun ajatellaan sitä, että esimerkiksi vaaliuutisia jatkuvasti höystetään Kekkosen kuvilla, ja toivotaan paluuta menneisyyteen, jolloin laadukas journalismi oli sitä, että kukaan ei saanut arvostella maamme poliittista johtoa, koska se saattoi vaikuttaa negatiivisesti maidemme välisiin suhteisiin, niin silloin ollaan menossa kohti tilannetta, missä avoin sensuuri ottaa vallan. Kun muistellaan menneitä, niin tuolloin kauan sitten oli tilanne se, että mediassa asioista keskusteltiin Pecha Kucha-tyylin mukaisesti.

Eli toimittaja saattoi ottaa jonkun asian puheeksi, ja sitten siitä keskusteltiin. Noissa keskusteluissa pääroolissa olivat aina hyvät idänsuhteet, mutta se mikä niissä usein saatettiin unohtaa, oli se että miten esimerkiksi romani asiakkaisiin nuivasti suhtautuvan kapakan portsarin takia tekemä ulosheitto sekä aiheeton pampun käyttö liittyi maamme idän suhteisiin. Tuolloin asenne oli se, että kapakoiden työntekijöillä oli oikeus päättää kenelle ne olutta anniskelivat, eikä kukaan saanut asiaan puuttua.

Toki nykyään syrjiminen on kiellettyä, mutta kuten tiedämme, niin aina silloin tällöin eteen tulee portsari, jonka katse on niin kuin jäätä. Ja silloin kannattaa ottaa joko kännykkä taskusta tai lähteä pakoon, kun tuollainen asiakaspalvelija sitten saattaa kiskaista pampun taskustaan. Tuolloin saattaa selityksenä olla se, että joku vähemmistöön kuuluva on ollut humalassa, mutta kuitenkin joskus aina mietin sitä, että onko se oikeasti niin, että vähemmistöön kuuluvan juomatapoja seurataan eri tavalla kuin enemmistöön kuuluvien.

Ei ole kenenkään 1900-luvun lopulla syntyneen vastuulla se, että Kalevala on maamme kansalliseepos. Se että oliko Lönnrot kerätessään nuo runot maininnut aikovansa julkaista nuo tarinat olisi pitänyt ratkaista silloin 1800-luvulla. 

Sitten kun asiasta oli keskusteltu tarpeeksi, niin silloin siirryttiin seuraavaan aiheeseen. Se miten tämä liittyy toimittajien työhön on se, että jos ihminen kirjoittaa vihakirjoituksia sekä on halveksiva muita kohtaan, niin hän saa joskus sen takia myös itse kokea vastaavia asioita. On muuten mielenkiintoista huomata, että esimerkiksi karjalaiset eivät olekaan enää suomalaisia, vaikka ilmeisesti tuo alue eli karjalan kannas on ollut liitettynä maahamme vuodesta 1809 vuoteen 1944. Ja ilmeisesti ainakin suurin osa karjalaisista jotka olivat asevelvollisia Talvi- ja jatkosodan aikaan olivat palvelleet Suomen armeijassa, joten tuota taustaa vasten voidaan kysyä, että mikä mahtaa suomalainen oikeastaan olla.

Tässä mieleen muistuu sellainen asia, että tietenkin meidät voidaan jakaa erillisiin kansoihin murteiden perusteella, mutta kuitenkin maassamme on tapana, että noiden murteiden yhtenäisen pohjan takia kieltämme kutsutaan suomen kieleksi. Ja tätä kieltä puhuvia sanotaan yleisesti suomalaisiksi. Mutta toisin ajatellen, meidän maamme on tietenkin jakautunut erilaisiin murre-alueisiin, kuten Etelä-Suomeen, Hämeeseen, Lappiin sekä tietenkin Pohjanmaahan. Joten olisiko niin, että kukaan muukaan ei sitten tämän asian takia ole oikeasti suomalainen? 

Ja mitä Kalevalaan tulee, niin tietenkin voidaan kysyä, että kysyikö Elias Lönnrot aikoinaan lupaa tuon kirjan julkistamiseen? Tai olisiko hänen pitänyt tuo lupa pyytää niiltä, joilta hän nuo runot kuuli? Eli noudattiko hän sitten hyvää julkaisu- tai tieteellisen tutkimuksen tapaa kirjoittaessaan tuota kirjaa? Tai olisiko hänen pitänyt maksaa joitakin palkkioita noille runonlaulajille? Se että Kalevala on kansalliseepoksemme ei ole esimerkiksi minusta kiinni, eikä kukaan meistä 1900-luvun lopulla syntyneistä ole tehnyt Kalevalasta maamme kansalliseeposta.

Eli tuolloin kauan sitten Lönnrotia ei noista asioista syytetty eikä kukaan kysynyt lupien perään, niin se että onko työ varastettu jäänee ikuisiksi ajoiksi selvittämättä. Eli tuolloin aikoinaan olisi kirjankustantajien tai yliopiston tarkastuskollegion ottaa tähän asiaan kantaa,, riippuen onko Kalevala tuolloin tarkoitettu väitöskirjaksi vai onko kyse viihteellisestä lukemistosta? Tuolla tarkoitan sitä, että jos kirjaa ei ole tarkoitettu väitöskirjaksi tai tieteelliseksi tuotannoksi, niin silloin kyseessä on ajanvietteeksi tarkoitettu runoteos.

Mutta sosiaalisen median aikaan ei keskustelu enää lopukaan silloin, kun näytetään mustavalkoista kuvaa, ja sitten joku sanoo asioita, joista ei ole koskaan haluttu puhua. Tuolloin tietenkin asia saattaa muuttua todella ikäväksi. Se mikä sitten on aiheuttanut erittäin ikäviä mielikuvia on se, että joidenkin mielessä saattaa käydä niin, että eräissä mediassa käsitellyissä asioissa on selvästi havaittavissa asioita, joita toivoisi, että niissä ei näkyisi. Eli esimerkiksi joitakin juttuja leimaa avoin rasismi, sekä se, että esimerkiksi väkivaltaan sekä laittomaan toimintaan suhtaudutaan jotenkin hyväksyvästi.

https://yle.fi/uutiset/3-10859964

Ilmastonmuutos on asia, mikä aiheuttaa aina suuria tunteita

Ilmastonmuutos on asia, mikä aiheuttaa aina suuria tunteita

Ilmastonmuutos sekä maanviljelys ovat uusia asioita, joista puhutaan ensimmäisen kerran julkisuudessa. Kun katsotaan tämän tekstin liitteenä olevaa lehtijuttua, niin silloin huomaamme, että otsikko sekä jutun sisältö hiukan riitelevät keskenään. Tuossa jutun otsikossa kerrotaan, että “maanviljelijä tyrmää ilmastonmuutoksen vouhotuksena”. Mutta sitten jutun sisällössä kerrotaan huoli siitä, että jos maatalouden kustannukset suomessa kasvavat, niin tuotantoa aletaan siirtää maihin, joissa ei ilmastonmuutoksesta välitetä ollenkaan, eli jutun otsikon mukaan maanviljelijä siis tyrmää koko ilmastonmuutoksen, mitä hän ei suorastaan tee.

Mutta aina silloin tällöin huomataan tällainen aspekti kun keskustellaan sivistyneesti erilaisista asioista, joihin ei ole olemassa mitään sellaista ratkaisua, jolla voidaan koko ongelma sivuuttaa suoraan tai siirtää jälkipolville. Tuo ilmastonmuutos nimittäin on asia, mikä liittyy sekä metaanin että hiilidioksidin tuotantoon, ja maataloudessa tietenkin syntyy jälkimmäistä kaasua eläinten suolistossa ja lannassa. Tuota kaasua voidaan polttaa normaalissa kaasuvoimalassa, mutta silloin ongelmana on hiilidioksidi.

Hiilidioksidi on siis kaasu, mitä syntyy erilaisissa luonnollisissa sekä muissa prosesseissa, missä poltetaan hiilivetyjä. Ja se mikä tekee tästä kaasusta ongelmallisen on se, että sitä tuotetaan liikaa, eli luonto ei ehdi käsittelemään kyseistä kaasua, joka luonnollisesti poistuu ilmakehästä fotosynteesin avulla. Se missä muodossa hiili on ongelmallinen asia on nimenomaan sen atonaalinen muoto.

Yksittäinen hiiliatomi yhtyy happeen muodostaen hiilidioksidia, joka on siis kemiallisesti yhteneväistä hiilimonoksidin kanssa. Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi hiiltä päästetään ilmaan suurempina hiukkasina, niin silloin se pelkistää hiiltä eli hajottaa hiilidioksidia, mikä on esimerkiksi aktiivihiilisuodattimen toimintaperiaate. Mutta tällaiseen ratkaisuun turkin päädytään, koska hiili likaa kaikki paikat. Jos turbiineihin johdetaan hiilivetyjen asemasta vetyä, niin silloin esimerkiksi lentokone ei tuota ollenkaan hiilidioksidia.

Kun ajatellaan hiilidioksidin tuotantoa, niin tietenkin tuota kaasua syntyy monissa paikoissa, ja jos sitten lähdetään ruotimaan sitä, millaisiin toimiin pitäisi ryhtyä sen kanssa, että jos vaikka haluamme tuota hiilidioksidista johtuvaa kuormitusta vähentää, niin silloin ei voida suoraan lähteä vertaamaan sitä kuormitusta, mitä mikäkin ala aiheuttaa hiilidioksidin muodossa. Eli jos halutaan olla oikeasti ekologisia, niin meidän kannattaa miettiä sitä, että millä tavoin me voimme jakaa hiilidioksidin aiheuttamaa kuormitusta eli jonkun laitteen tuottamaa hiilidioksidin määrää useamman henkilön kesken.

Samoin me voimme olla tietenkin käyttämättä sellaisia kulkuvälineitä, jotka aiheuttavat suuria hiilidioksidipäästöjä henkilöä kohti. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että lentomatkustus aiheuttaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin betoniteollisuus, niin näistä ensimmäinen on toki tarpeellista, ja mikäli ajattelemme niin, että käytämme lentokonetta vain lomalla, niin tuo jälkimmäinen asia on sitten kyllä ainakin vähemmän tärkeää kuin betonin tuotanto.


Joten jos sitten haluamme oikeasti hiukan syyllistää lentokoneen valmistajia, ja hoputtaa heitä siirtymään vedyn käyttöön turbiineissa, niin jos lentomatkailun hiilidioksidipäästöt saadaan pois, niin se on sitten melko suuri erä, mikä tuota kaasua poistuu tuolloin ilmakehästä, eli vetyä polttava turbiini on todella puhdas väline. Ja ehkä se sitten saa ihmiset kiinnostumaan lentämisestä uudelleen, jos sitten vielä turvatarkastuksista sekä matkalaukkujen käsittelystä saadaan tehokkaampia.

https://yle.fi/uutiset/3-10860011