Miltään tekniikalta tai tekniseltä ratkaisulta ei voida odottaa mitä vain.
Sähköautoista puhuttaessa kannattaa muistaa se, että tekniikalla on rajansa. Eli paraskaan laite ei voi täyttää kaikkia mahdollisia tarpeita, mitä ihminen sille osaa asettaa. Mikäli puhutaan siitä, että esimerkiksi sähköauton pitää kulkea 600 kilometriä, niin silloin tietenkin vastaan tulee se, että tekniikka asettaa rajoituksia myös tässä tapauksessa, eikä kemiallinen akku kykene syöttämään energiaa autolle noin pitkää matkaa varten, ellei sitten käy niin, että akusta on tehty hyvin suurikokoinen sekä painava.
Mutta tietenkin esimerkiksi suprajohtavuutta on testattu akkujen kohdalla, ja se mikä tekee niistä houkuttelevan on se, että suprajohtava akku on oikeastaan vain metallinpala, joka varataan sähköllä. Mutta sitten eteen tulee ongelmia tarvittavan kylmälaitteissa käytettävän teknologian kanssa.
Eli tuolloin ongelma siirtyy paikasta toiseen, ja vaadittava kylmälaite vaatii tietenkin paljon sähköä. Tuo ongelma on havaittavissa kaikissa sähköautoissa hyödynnettävissä ratkaisuissa. Eli sähköauton akun kestoa on lisätty vastustamalla ne laitteistolla, mikä kerää liike-energiaa talteen sekä lataa akkua ajon aikana. Samoin kehittynyt tietokone säätää auton moottorin tehoa samalla kun sitä ajetaan, eli kun auto kulkee mäkeä alas, niin sähkömoottorin tehoa lasketaan, mikä pidentää akun latausten väliä.
Mutta samalla nuo järjestelmät vievät itse sähköä, joten se tekee niistä ongelmallisia. Tietenkin esimerkiksi hybridiauto, jossa pakokaasut kerätään talteen tai kierrätetään suodattimen kautta moottoriin takaisin tekisi autosta hiilipäästöjen kohdalla neutraalin. Tuollainen aktiivihiileen perustuva suodatin on helppo toteuttaa, ja sen avulla saadaan tietenkin hiilipäästöt auton kohdalla nollattua. Mutta samalla voidaan ajatella, että sekin siirtää päästöjä vain muualle.
Autojen kohdalla ongelmana on luonnon kannalta sellainen asia, että niissä käytetään aina vain enemmän komposiittiosia. Nämä osat eivät hajoa luonnossa eikä niitä voida suoraan kierrättää masuunin kautta. Samoin akkujen valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Tietenkin kemiallisen akun voisi korvata esimerkiksi ydinenergiaan perustuvalla isotooppi-paristolla eli RTG:llä , mutta tuolloin ongelma siirtyy ydinmateriaalin sekä korkea-aktiiviseen ydinjätteeseen. Eli tämä ratkaisu lienee kuolleena syntynyt ajatus, vaikka se ehkä olisi ollut varteenotettava ratkaisu joskus 1950-luvulla.
https://yle.fi/uutiset/3-10858669
Sähköautoista puhuttaessa kannattaa muistaa se, että tekniikalla on rajansa. Eli paraskaan laite ei voi täyttää kaikkia mahdollisia tarpeita, mitä ihminen sille osaa asettaa. Mikäli puhutaan siitä, että esimerkiksi sähköauton pitää kulkea 600 kilometriä, niin silloin tietenkin vastaan tulee se, että tekniikka asettaa rajoituksia myös tässä tapauksessa, eikä kemiallinen akku kykene syöttämään energiaa autolle noin pitkää matkaa varten, ellei sitten käy niin, että akusta on tehty hyvin suurikokoinen sekä painava.
Mutta tietenkin esimerkiksi suprajohtavuutta on testattu akkujen kohdalla, ja se mikä tekee niistä houkuttelevan on se, että suprajohtava akku on oikeastaan vain metallinpala, joka varataan sähköllä. Mutta sitten eteen tulee ongelmia tarvittavan kylmälaitteissa käytettävän teknologian kanssa.
Eli tuolloin ongelma siirtyy paikasta toiseen, ja vaadittava kylmälaite vaatii tietenkin paljon sähköä. Tuo ongelma on havaittavissa kaikissa sähköautoissa hyödynnettävissä ratkaisuissa. Eli sähköauton akun kestoa on lisätty vastustamalla ne laitteistolla, mikä kerää liike-energiaa talteen sekä lataa akkua ajon aikana. Samoin kehittynyt tietokone säätää auton moottorin tehoa samalla kun sitä ajetaan, eli kun auto kulkee mäkeä alas, niin sähkömoottorin tehoa lasketaan, mikä pidentää akun latausten väliä.
Mutta samalla nuo järjestelmät vievät itse sähköä, joten se tekee niistä ongelmallisia. Tietenkin esimerkiksi hybridiauto, jossa pakokaasut kerätään talteen tai kierrätetään suodattimen kautta moottoriin takaisin tekisi autosta hiilipäästöjen kohdalla neutraalin. Tuollainen aktiivihiileen perustuva suodatin on helppo toteuttaa, ja sen avulla saadaan tietenkin hiilipäästöt auton kohdalla nollattua. Mutta samalla voidaan ajatella, että sekin siirtää päästöjä vain muualle.
Autojen kohdalla ongelmana on luonnon kannalta sellainen asia, että niissä käytetään aina vain enemmän komposiittiosia. Nämä osat eivät hajoa luonnossa eikä niitä voida suoraan kierrättää masuunin kautta. Samoin akkujen valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Tietenkin kemiallisen akun voisi korvata esimerkiksi ydinenergiaan perustuvalla isotooppi-paristolla eli RTG:llä , mutta tuolloin ongelma siirtyy ydinmateriaalin sekä korkea-aktiiviseen ydinjätteeseen. Eli tämä ratkaisu lienee kuolleena syntynyt ajatus, vaikka se ehkä olisi ollut varteenotettava ratkaisu joskus 1950-luvulla.
https://yle.fi/uutiset/3-10858669
Kommentit
Lähetä kommentti