Rikosten tutkimisesta sekä asenteista, jotka rajoittavat tutkijan työtä (Tulilahden tapaus)
Tänään oli YLE:llä mielenkiintoinen juttu yhdestä Suomen kuuluisimmasta sekä hirveimmistä henkirikoksesta, eli kahden nuoren naisen surmasta Tulilahdella. Tuo kaksoismurha sijoittui alueelle, mikä oli kuuluisa hengellisistä menoistaan, sekä läheisestä Valamon luostarista, joka siirrettiin aikoinaan Heinävedelle Valamon saaresta Laatokalta. Olen joskus päättänyt, että kyseiseen murhaan muuten sitten ota kantaa, mutta koska kyse on alueesta, missä uskonto on tärkeässä osassa ihmisten elämää, niin silloin tietenkin nousee mieleen jopa saatananpalvonta sekä rituaalimurha. Linkki YLE;n juttuun on tämän tekstin sekä tämän kappaleen lopussa.
https://yle.fi/uutiset/3-10881289
Mutta sitten tulee mieleen asia, jonka takia näitä surullisia sekä järkyttäviä tapauksia voidaan pohtia myös siltä kannalta, että onko asia kuitenkaan niin kuin sen pitäisi olla? Eli onko oikeastaan ihmisten asenne ollut syynä siihen, että tuollaiset verityöt ovat jääneet selvittämättä, ja yksi asia varmasti pistää silmään. Nimittäin se että tuolloin kauan sitten on jäänyt huomioimatta sellainen seikka, että noissa rikoksissa ei ole oikeasti yhtään silminnäkijää.
Asenteet rajoittavat rikostutkijan työtä vaarallisesti. Eli kuka sanoi että rikoksen tekijä on mies?
Ja se tarkoittaa sitä, että tekijää ei kukaan ole oikeasti edes nähnyt. Jos tätä murhaa mietitään tarkasti, niin tietenkin se, että toinen uhreista lähetti postikortin äidilleen jokaisesta paikasta, missä he olivat yötä merkitsee ehkä jotain. Tai sitten se ei merkitse mitään, mutta kuitenkin jos ajatellaan, että nuo kirjeet olisi lähetetty peittämään jotain muuta asiaa kuten "kevytkenkäistä juhlimista" saattaa ehkä merkitä jotain, ja se että jos noissa kirjeissä ei kuvailtu paikkaa itseään voisi ehkä merkitä sitä, että ne on kirjoittanut se hiljainen kunnon tyttö, joksi äiti omaa lastaan kuvaili tehdessään katoamisilmoitusta. Mutta onko ne kirjoitettu noilla leirintäalueilla tai onko ne lähetetty jonkun muun toimesta kuin kirjoittajan on asia mistä ei olla keskusteltu. Tässä tapauksessa on muuten yksityiskohta, jota ei juuri kukaan ole kommentoinut, eli kaikki äidit näkevät oman lapsensa enkelinä.
Koska noiden tyttöjen viimeisen leposijan eli soisen haudan kaivamiseen käytetty lapio on varastettu läheisen talon pihasta eikä koira ole haukkunut, niin silloin varmasti on huhuja lähtenyt liikkeelle. Mutta samalla unohtuu se, että koiran voi helposti nukuttaa. Tarvitaan vain syötti, jossa on unilääkkeitä, ja sitten koiraa ei enää herätä mikään. Joten mieleen tulee sellainen ikävä ajatus, että oliko esimerkiksi sairaanhoitajan ammatilla osuutta näihin murhiin. Eli oliko tuo sairaanhoitaja-opiskelija luvannut väärille miehille asioita kuten opiaatteja, joita hän ei pystynyt pitämään, ja tulos oli murhan uhriksi joutuminen.
Tai oikeastaan kuka väittää tekijän olleen mies? Nainenkin osaa tehdä henkirikoksia, eikä noissa murhissa käytetty voima ole sellaista, että sitä ei olisi nainenkin voinut tehdä. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut nainen, joka on tottunut maatöihin tai muuten harrastanut ruumiinkulttuuria, niin hän olisi voinut melko helposti vahingoittaa ruumiita hyvinkin pahasti.
Rikostutkija ei saa koskaan vain olettaa jonkun asian olevan totta. Hän ei saa myöskään ajatella, että se mikä vaikuttaa selvältä onkin niin selvää kuin sen pitäisi olla. Eli jos rikos jää selvittämättä, niin tutkijan täytyy lähteä siitä, että joku on ehkä toisin kuin mitä sen haluttaisi olevan. Jos ajatellaan esimerkiksi lahjoja, jotka on annettu murhatuille, eli tuokkosia missä on väärä nimi, niin silloin mieleen tulee karmea ajatus, että mistä nuo pojat olivat saaneet päähänsä antaa kyseiset tuokkoset näille kahdelle naiselle? Ja miksi niissä on väärä nimi? Tällaiset asiat varmasti mietityttävät rikostutkijaa todella paljon, koska rikoksen yhteydessä merkityksetön yksityiskohta voi muuttua merkittäväksi. Ja hänen on aina epäiltävä myös asioita, joita kukaan muu ei olisi osannut tai uskaltanut epäillä.
Mutta kun sitten ajatellaan sitä mahdollisuutta että murhat liittyvät jotenkin hengelliseen elämään, niin onko kyse siitä, että esimerkiksi näiden tyttöjen käytös on loukannut jotain uskovaista? Mutta jos ajatellaan vaikkapa mustasukkaisuusmurhaa, niin silloin saattaa kyllä murhaajan mieleen tulla se, että hän lavastaa jonkun toisen murhaajaksi. Omaisille tämä asia on varmasti ollut hyvin ikävä sekä julma kokemus, eikä se ehkä ainakaan ole prosessista helppoa tehnyt, että murhaaja on jäänyt vapaalle jalalle, eikä myöskään se, että ihmisiä on leimattu sen takia, että he ovat olleet jotenkin erilaisia kuin muut ainakaan helpota asioita myöskään tutkinnan kannalta.
Alla linkki YLE:n juttuun tästä tapauksesta
https://yle.fi/uutiset/3-10881289
Tänään oli YLE:llä mielenkiintoinen juttu yhdestä Suomen kuuluisimmasta sekä hirveimmistä henkirikoksesta, eli kahden nuoren naisen surmasta Tulilahdella. Tuo kaksoismurha sijoittui alueelle, mikä oli kuuluisa hengellisistä menoistaan, sekä läheisestä Valamon luostarista, joka siirrettiin aikoinaan Heinävedelle Valamon saaresta Laatokalta. Olen joskus päättänyt, että kyseiseen murhaan muuten sitten ota kantaa, mutta koska kyse on alueesta, missä uskonto on tärkeässä osassa ihmisten elämää, niin silloin tietenkin nousee mieleen jopa saatananpalvonta sekä rituaalimurha. Linkki YLE;n juttuun on tämän tekstin sekä tämän kappaleen lopussa.
https://yle.fi/uutiset/3-10881289
Mutta sitten tulee mieleen asia, jonka takia näitä surullisia sekä järkyttäviä tapauksia voidaan pohtia myös siltä kannalta, että onko asia kuitenkaan niin kuin sen pitäisi olla? Eli onko oikeastaan ihmisten asenne ollut syynä siihen, että tuollaiset verityöt ovat jääneet selvittämättä, ja yksi asia varmasti pistää silmään. Nimittäin se että tuolloin kauan sitten on jäänyt huomioimatta sellainen seikka, että noissa rikoksissa ei ole oikeasti yhtään silminnäkijää.
Asenteet rajoittavat rikostutkijan työtä vaarallisesti. Eli kuka sanoi että rikoksen tekijä on mies?
Ja se tarkoittaa sitä, että tekijää ei kukaan ole oikeasti edes nähnyt. Jos tätä murhaa mietitään tarkasti, niin tietenkin se, että toinen uhreista lähetti postikortin äidilleen jokaisesta paikasta, missä he olivat yötä merkitsee ehkä jotain. Tai sitten se ei merkitse mitään, mutta kuitenkin jos ajatellaan, että nuo kirjeet olisi lähetetty peittämään jotain muuta asiaa kuten "kevytkenkäistä juhlimista" saattaa ehkä merkitä jotain, ja se että jos noissa kirjeissä ei kuvailtu paikkaa itseään voisi ehkä merkitä sitä, että ne on kirjoittanut se hiljainen kunnon tyttö, joksi äiti omaa lastaan kuvaili tehdessään katoamisilmoitusta. Mutta onko ne kirjoitettu noilla leirintäalueilla tai onko ne lähetetty jonkun muun toimesta kuin kirjoittajan on asia mistä ei olla keskusteltu. Tässä tapauksessa on muuten yksityiskohta, jota ei juuri kukaan ole kommentoinut, eli kaikki äidit näkevät oman lapsensa enkelinä.
Koska noiden tyttöjen viimeisen leposijan eli soisen haudan kaivamiseen käytetty lapio on varastettu läheisen talon pihasta eikä koira ole haukkunut, niin silloin varmasti on huhuja lähtenyt liikkeelle. Mutta samalla unohtuu se, että koiran voi helposti nukuttaa. Tarvitaan vain syötti, jossa on unilääkkeitä, ja sitten koiraa ei enää herätä mikään. Joten mieleen tulee sellainen ikävä ajatus, että oliko esimerkiksi sairaanhoitajan ammatilla osuutta näihin murhiin. Eli oliko tuo sairaanhoitaja-opiskelija luvannut väärille miehille asioita kuten opiaatteja, joita hän ei pystynyt pitämään, ja tulos oli murhan uhriksi joutuminen.
Tai oikeastaan kuka väittää tekijän olleen mies? Nainenkin osaa tehdä henkirikoksia, eikä noissa murhissa käytetty voima ole sellaista, että sitä ei olisi nainenkin voinut tehdä. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut nainen, joka on tottunut maatöihin tai muuten harrastanut ruumiinkulttuuria, niin hän olisi voinut melko helposti vahingoittaa ruumiita hyvinkin pahasti.
Rikostutkija ei saa koskaan vain olettaa jonkun asian olevan totta. Hän ei saa myöskään ajatella, että se mikä vaikuttaa selvältä onkin niin selvää kuin sen pitäisi olla. Eli jos rikos jää selvittämättä, niin tutkijan täytyy lähteä siitä, että joku on ehkä toisin kuin mitä sen haluttaisi olevan. Jos ajatellaan esimerkiksi lahjoja, jotka on annettu murhatuille, eli tuokkosia missä on väärä nimi, niin silloin mieleen tulee karmea ajatus, että mistä nuo pojat olivat saaneet päähänsä antaa kyseiset tuokkoset näille kahdelle naiselle? Ja miksi niissä on väärä nimi? Tällaiset asiat varmasti mietityttävät rikostutkijaa todella paljon, koska rikoksen yhteydessä merkityksetön yksityiskohta voi muuttua merkittäväksi. Ja hänen on aina epäiltävä myös asioita, joita kukaan muu ei olisi osannut tai uskaltanut epäillä.
Mutta kun sitten ajatellaan sitä mahdollisuutta että murhat liittyvät jotenkin hengelliseen elämään, niin onko kyse siitä, että esimerkiksi näiden tyttöjen käytös on loukannut jotain uskovaista? Mutta jos ajatellaan vaikkapa mustasukkaisuusmurhaa, niin silloin saattaa kyllä murhaajan mieleen tulla se, että hän lavastaa jonkun toisen murhaajaksi. Omaisille tämä asia on varmasti ollut hyvin ikävä sekä julma kokemus, eikä se ehkä ainakaan ole prosessista helppoa tehnyt, että murhaaja on jäänyt vapaalle jalalle, eikä myöskään se, että ihmisiä on leimattu sen takia, että he ovat olleet jotenkin erilaisia kuin muut ainakaan helpota asioita myöskään tutkinnan kannalta.
Alla linkki YLE:n juttuun tästä tapauksesta
https://yle.fi/uutiset/3-10881289
Kommentit
Lähetä kommentti