Jos rakennamme lisää aitoja, niin saamme niistä sitten lisää ongelmia
Aitojen rakentaminen ihmisten välillä on asia, millä on aitoa merkitystä. Jos taas ajattelemme asiaa sen kannalta, että onko merkitys positiivista vai negatiivista, niin aitojen rakentamisella ei ainakaan mitään kovin positiivisia asioita koskaan tulla saavuttamaan. Jos ajatellaan esimerkiksi etnisiä ryhmiä, niin aina meidän pitää muistaa se, että jokaiseen etniseen ryhmään, mukaan lukien valtaväestöön kuuluvat kuuluu aina ihmisiä, joiden mielestä oman aseman hyväksikäyttö on erittäin mukava asia.
Kun keskustellaan äärimmäisistä tapauksista, niin niistä otetaan aina esiin ne epäonnistumiset. Eli onnistumiset eivät koskaan päädy lehtiin tai mediaan. Yhteen näistä tapauksista palaan kirjoituksen lopussa. Jos ajatellaan esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, niin olisi ehkä parempi miettiä sitä, että minkä takia esimerkiksi masennuksen yhteydessä pitää esimerkiksi opiskelu jättää kesken?
Tietenkin on hienoa, kun ihminen sitten alkaa hoitaa uupumustaan, mutta kuitenkin olen ihmetellyt, että eivätkö sitten toistuvat pettymykset elämässä aiheuta sitä paljon puhuttua syrjäytymistä sekä päihde- ja väkivalta- sekä muita sosiaalisia ongelmia. Varmasti esimerkiksi kaksi kuuluisaa kouluampujaa meidänkin maassamme ovat tehneet tuosta eristämisestä jotenkin hyväksyttävämpää, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kukaan mielenterveyspotilas, joka käy vastaanotolla ei varmaan maassamme ampuma-asetta saisi.
Jos taas ajatellaan näitä paljon puhuttuja rajoja sekä aitoja ihmisten välillä, niin itse olen sitä mieltä, että jos ihminen erotetaan työpaikasta tai koulusta lääkärin lausunnon perusteella, vaikka hän ei mitään oikeastaan ole tehnyt, niin se varmasti sitten aiheuttaa kaunaa sekä vihaa. Jos taas ajatellaan rikollista käytöstä, niin ensikertalainen on aina vaarallisempi kuin rikoksen uusija, koska ihminen jolla ennestään ei ole rikollista taustaa saa ampuma-aseen paljon helpommin kuin ihminen joka on ollut vankilassa.
Jos ajatellaan asioita puhtaasti rasismin sekä eriarvoistumisen kannalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä sitä, että ovatko edes kaikki sorretut samassa asemassa. Kun tuota asiaa tarkastellaan esimerkiksi kaleeriorjien kannalta, niin noissa orjakaleereissa oli tietenkin orjia jotka soutivat kaleeria, mutta siellä oli myös orjia jotka löivät rumpuja ja antoivat komentoja. Sama koski myös aikoinaan puuvillapeltoja. Siellä oli niitä orjia, jotka raatoivat koko päivän keräten puuvillaa, ja sitten oli työnjohtajia, jotka eivät mitään tehneet, paitsi komentelivat muita. Myös Neuvostoliiton GULAGissa sekä natsien keskitysleireillä oli luottovankeja, jotka eivät paljoa varsinaista työtä tehneet.
He kuitenkin hakkasivat muita vankeja pampuilla, ja ilmiantoivat tovereitaan esimerkiksi siitä, että he olivat pitäneet liikaa taukoja tai sitten varastaneet leivän. Tuon asian kertomisesta sitten häntä palkittiin, ja esimerkiksi GULAGissa nämä itsevartiomiehet saattoivat kantaa konepistooleja sekä vartioida poliittisia vankeja. Koko sortokoneiston ideana näissä tapauksissa on se, että vankeja tai sorrettuja käsitellään tai kohdellaan eriarvoisesti. Poliittinen vanki on aina ongelmallinen tapaus, koska hän ei ole monen ihmisen mielestä tehnyt mitään rikollista, paitsi haukkunut valtion johtoa.
Tuon takia poliittisia vankeja saattaa jossain maissa vartioida "tavallisista" eli väkivallasta tuomituista rikollisista koottu erikoisryhmä, ja joissakin tapauksissa sitten kun tuollainen komennuskunta on tehnyt tehtävänsä eli hakannut ja ampunut "poliittisia rikollisia", niin heidät on sen jälkeen surmattu. Näin on estetty poliittisten vankien aatteiden leviäminen yhteiskunnassa.
Ihmisten eriarvoistuminen on tärkeä osa esimerkiksi väkivaltakoneiston toiminnassa. Jos ajatellaan esimerkiksi mellakkapoliisia, niin sen olemassaolon ehto on se, että ihmiset heittelevät kiviä. Mikäli kivet eivät lennä, niin silloin ei mellakkapoliisia tarvita. Kun ajatellaan esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä, niin heitä on helppo syyttää teoista, mitä nämä henkilöt eivät edes ole tehneet, varsinkin jos yhteiskunnassa on sellainen asenne, että vähemmistöjen edustajista valtaosa on rikollisia.
Ja tietenkin on olemassa tapa, millä kaikki ihmiset sitten saadaan mukavasti ruotuun. Se tapa on sellainen, että pari vanhempaa miestä marssii koulun pihalle, ja sitten alkaa selitys, että kaikki siihen ja siihen ryhmään kuuluvat ovat rikollisia, ja sitten sanotaan "eivätkö olekin". Jos henkilö on eri mieltä tällaisten ihmisten kanssa, niin siitä seuraa sitten kurinpalautus. Kun noiden henkilöiden asennetta katsotaan hieman tarkemmin, niin siinä on kyse käskyttämisestä, eli jos muiden mielipiteet eivät miellytä, niin silloin saattaa tulla pesäpallomailasta päähän.
Se että kaikista asioista otetaan esiin vain se äärimmäinen tapaus varmasti ruokkii epäluuloja. Suurin osa meistä muistaa esimerkiksi tapaus "Jammu Siltavuoren". Kyseessä on jo maailmanlaajuisesti ajatellen harvinaisesta tapauksesta, mutta jostain syystä kukaan ei ole koskaan kysynyt syytä siihen, että miksi Jammu Siltavuori päästettiin vapaaksi, vaikka hän ei osoittanut mitenkään halua sopeutua yhteiskuntaan. Sellaisissa tapauksissa joidenkin ihmisten mielestä myös ne, jotka tuollaisen ihmisen päästävät pois vankilasta ovat myös syyllisiä hänen tekoihinsa, koska ovat näistä teoista tehneet mahdollisen.
Aitojen rakentaminen ihmisten välillä on asia, millä on aitoa merkitystä. Jos taas ajattelemme asiaa sen kannalta, että onko merkitys positiivista vai negatiivista, niin aitojen rakentamisella ei ainakaan mitään kovin positiivisia asioita koskaan tulla saavuttamaan. Jos ajatellaan esimerkiksi etnisiä ryhmiä, niin aina meidän pitää muistaa se, että jokaiseen etniseen ryhmään, mukaan lukien valtaväestöön kuuluvat kuuluu aina ihmisiä, joiden mielestä oman aseman hyväksikäyttö on erittäin mukava asia.
Kun keskustellaan äärimmäisistä tapauksista, niin niistä otetaan aina esiin ne epäonnistumiset. Eli onnistumiset eivät koskaan päädy lehtiin tai mediaan. Yhteen näistä tapauksista palaan kirjoituksen lopussa. Jos ajatellaan esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, niin olisi ehkä parempi miettiä sitä, että minkä takia esimerkiksi masennuksen yhteydessä pitää esimerkiksi opiskelu jättää kesken?
Tietenkin on hienoa, kun ihminen sitten alkaa hoitaa uupumustaan, mutta kuitenkin olen ihmetellyt, että eivätkö sitten toistuvat pettymykset elämässä aiheuta sitä paljon puhuttua syrjäytymistä sekä päihde- ja väkivalta- sekä muita sosiaalisia ongelmia. Varmasti esimerkiksi kaksi kuuluisaa kouluampujaa meidänkin maassamme ovat tehneet tuosta eristämisestä jotenkin hyväksyttävämpää, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kukaan mielenterveyspotilas, joka käy vastaanotolla ei varmaan maassamme ampuma-asetta saisi.
Jos taas ajatellaan näitä paljon puhuttuja rajoja sekä aitoja ihmisten välillä, niin itse olen sitä mieltä, että jos ihminen erotetaan työpaikasta tai koulusta lääkärin lausunnon perusteella, vaikka hän ei mitään oikeastaan ole tehnyt, niin se varmasti sitten aiheuttaa kaunaa sekä vihaa. Jos taas ajatellaan rikollista käytöstä, niin ensikertalainen on aina vaarallisempi kuin rikoksen uusija, koska ihminen jolla ennestään ei ole rikollista taustaa saa ampuma-aseen paljon helpommin kuin ihminen joka on ollut vankilassa.
Jos ajatellaan asioita puhtaasti rasismin sekä eriarvoistumisen kannalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä sitä, että ovatko edes kaikki sorretut samassa asemassa. Kun tuota asiaa tarkastellaan esimerkiksi kaleeriorjien kannalta, niin noissa orjakaleereissa oli tietenkin orjia jotka soutivat kaleeria, mutta siellä oli myös orjia jotka löivät rumpuja ja antoivat komentoja. Sama koski myös aikoinaan puuvillapeltoja. Siellä oli niitä orjia, jotka raatoivat koko päivän keräten puuvillaa, ja sitten oli työnjohtajia, jotka eivät mitään tehneet, paitsi komentelivat muita. Myös Neuvostoliiton GULAGissa sekä natsien keskitysleireillä oli luottovankeja, jotka eivät paljoa varsinaista työtä tehneet.
He kuitenkin hakkasivat muita vankeja pampuilla, ja ilmiantoivat tovereitaan esimerkiksi siitä, että he olivat pitäneet liikaa taukoja tai sitten varastaneet leivän. Tuon asian kertomisesta sitten häntä palkittiin, ja esimerkiksi GULAGissa nämä itsevartiomiehet saattoivat kantaa konepistooleja sekä vartioida poliittisia vankeja. Koko sortokoneiston ideana näissä tapauksissa on se, että vankeja tai sorrettuja käsitellään tai kohdellaan eriarvoisesti. Poliittinen vanki on aina ongelmallinen tapaus, koska hän ei ole monen ihmisen mielestä tehnyt mitään rikollista, paitsi haukkunut valtion johtoa.
Tuon takia poliittisia vankeja saattaa jossain maissa vartioida "tavallisista" eli väkivallasta tuomituista rikollisista koottu erikoisryhmä, ja joissakin tapauksissa sitten kun tuollainen komennuskunta on tehnyt tehtävänsä eli hakannut ja ampunut "poliittisia rikollisia", niin heidät on sen jälkeen surmattu. Näin on estetty poliittisten vankien aatteiden leviäminen yhteiskunnassa.
Ihmisten eriarvoistuminen on tärkeä osa esimerkiksi väkivaltakoneiston toiminnassa. Jos ajatellaan esimerkiksi mellakkapoliisia, niin sen olemassaolon ehto on se, että ihmiset heittelevät kiviä. Mikäli kivet eivät lennä, niin silloin ei mellakkapoliisia tarvita. Kun ajatellaan esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä, niin heitä on helppo syyttää teoista, mitä nämä henkilöt eivät edes ole tehneet, varsinkin jos yhteiskunnassa on sellainen asenne, että vähemmistöjen edustajista valtaosa on rikollisia.
Ja tietenkin on olemassa tapa, millä kaikki ihmiset sitten saadaan mukavasti ruotuun. Se tapa on sellainen, että pari vanhempaa miestä marssii koulun pihalle, ja sitten alkaa selitys, että kaikki siihen ja siihen ryhmään kuuluvat ovat rikollisia, ja sitten sanotaan "eivätkö olekin". Jos henkilö on eri mieltä tällaisten ihmisten kanssa, niin siitä seuraa sitten kurinpalautus. Kun noiden henkilöiden asennetta katsotaan hieman tarkemmin, niin siinä on kyse käskyttämisestä, eli jos muiden mielipiteet eivät miellytä, niin silloin saattaa tulla pesäpallomailasta päähän.
Se että kaikista asioista otetaan esiin vain se äärimmäinen tapaus varmasti ruokkii epäluuloja. Suurin osa meistä muistaa esimerkiksi tapaus "Jammu Siltavuoren". Kyseessä on jo maailmanlaajuisesti ajatellen harvinaisesta tapauksesta, mutta jostain syystä kukaan ei ole koskaan kysynyt syytä siihen, että miksi Jammu Siltavuori päästettiin vapaaksi, vaikka hän ei osoittanut mitenkään halua sopeutua yhteiskuntaan. Sellaisissa tapauksissa joidenkin ihmisten mielestä myös ne, jotka tuollaisen ihmisen päästävät pois vankilasta ovat myös syyllisiä hänen tekoihinsa, koska ovat näistä teoista tehneet mahdollisen.
Kommentit
Lähetä kommentti