Pasifismista sekä sen filosofiasta
Tiedän että seuraava kirjoitus on sävyltään ärsyttävä eivätkä kaikki voi siinä esitettyjä näkemyksiä hyväksyä. Kun puhutaan totaalikieltäytyjistä, niin heitä voidaan kyllä nimittää rikollisiksi, mutta kuten tiedätte, niin pidän pitkistä kirjoituksista, joten sen takia tätä asiaa ajattelin vähän paremmin pohtia tämän kirjoituksen kautta, vaikka helpompi olisi tietenkin olla sanomatta asiasta yhtään mitään. Ei ole aina helppoa olla eri mieltä useiden ihmisten kanssa, mutta kuitenkin jostain syystä myös minulla on oikeus ilmaista oma kantani johonkin asiaan, eikä se kanta ehkä aivan jokaista ihmistä miellytä.
Kuten tiedätte, niin aina ei voi jokaista vastaantulijaa miellyttää, joten sen takia tässä sanon, että voitte osoittaa minua sormella tai ampua minut alas. Ja kuitenkaan en osaa aina olla mieliksi, joten tässä vaiheessa voisin sanoa, että on jokaisen oma asia, jos haluaa näitä tekstejä lukea. Tästä kysymyksestä totaalikieltäytymisen oikeutuksesta ei ole olemassa mitään oikeaa vastausta, vaikka ehkä sitten maamme laki tuon teon tuomitsee.
Mutta kuten tiedätte, niin kysymykseen siitä, että onko totaalikieltäytyjä vain ihminen joka ei viitsi kohottaa sormeaan maansa hyväksi vai pasifisti joka edistää maailmanrauhaa ei ole olemassa oikeaa vastausta. Ja heti tässä aluksi kehoitan jokaista henkilöä noudattamaan lakia, koska maassamme voimassa olevan lain mukaan totaalikieltäytyjä on rikollinen.
Tuollainen asia pitäisi hänen itsensä tietää, ja jos hän sitten lähtee mieluummin vankilaan kuin suorittaa lain määräämän velvollisuutensa, niin silloin hänellä varmaan on erittäin hyvä syy tähän toimintaan. Eli hän varmaan tiensä valitessaan tietää seuraukset sekä vastaa niistä itse. Ja kuten tiedämme, niin koskaan ei ihminen saa puhua maassamme lakia vastaan, koska siitä on seurauksena yllytystä koskeva syyte, joten lain mukaan meidän kaikkien pitää tuo maanpuolustusvelvollisuus hoitaa, jotta voimme elää yhteiskunnassa ilman rikosrekisteriä.
Pasifismi sekä sen filosofia ovat asioita, joista aina välillä keskustellaan maassamme erittäin tiukkaan sävyyn, ja samalla mietitään sitä, että onko esimerkiksi maamme totaalikieltäytyjillä oikeus mielipidevangin statukseen, kuten Amnesty International ilmoittaa? Niiden ihmisten mielestä, jotka vastustavat näkemystä siitä, että nämä totaalikieltäytyjät olisivat vakaumuksensa perusteella tuomittuja, on perusteltua väittää heitä ainoastaan tavallisiksi rikollisiksi sen takia, että maamme laki tarjoaa mahdollisuuden kieltäytyä aseen kantamisesta, ja heistä sen asian pitää riittää.
Se mitä mieltä itse asiasta olen saattaa olla jonkun mielestä hiukan erikoinen, koska itse ajattelen, että totaalikieltäytyjä tietää saavansa rangaistuksen mutta menee silti vankilaan on todella ihmeellinen asenne. Se että ihminen rikkoo lakia, ja tietää saavansa rangaistuksen on mielenkiintoinen ajattelutapa, mikä kyllä herättää mielenkiintoisia ajatuksia, koska ainakin jotkut ystävät saattavat sitten jättää tuon henkilön. Eli miksi ihminen jolla on vaihtoehtoja ryhtyy marttyyriksi? Kas siinä vasta pohdittavaa jokaiselle filosofille. Tuolloin voidaan sanoa, että ihmisellä on maassamme oikeus kieltäytyä aseen kantamisesta armeijassa, mutta onko hänellä oikeutta kieltäytyä maanpuolustuksesta?
Tai samoin voidaan miettiä, että kuka tulee armeijaan, jos se tehdään täysin vapaaehtoiseksi? Kuitenkin laki maanpuolustuksesta on tarkoitettu turvaamaan maamme itsenäisyys, ja silloin aina perusteena on se, että kriisin tullessa eteen on hyvä, jos maallamme sitten olisi niitä koulutettuja reserviläisiä joita voidaan kutsua aseisiin. Jos kaikki ihmiset sitten kohtaisivat armeijan, joka olisi vapaaehtoinen, niin silloin voisi käydä niin, että tarpeeksi koulutettuja maanpuolustajia ei olisi saatavilla tuossa tilanteessa, missä totaalikieltäytyminen olisi laillista. Ja jos yksi totaalikieltäytyjä päästetään "kuin koira veräjästä", niin pelätään, että tuo asia aiheuttaisi valtavan siirtymisen totaaliin, mikä voisi vaikuttaa negatiivisesti maanpuolustukseen.
Totaalikieltäytyminen on tietenkin oma valinta, mihin ihminen voi vaikuttaa, mutta kuitenkin sen verran tässä sanon, että se saattaa vaikuttaa tuollaisen ihmisen tulevaisuuteen ikävällä tavalla. Tuon näkemyksen mukaan totaalikieltäytyminen ei ole sidoksissa esimerkiksi ihmisen aivojen rakenteeseen, eikä sillä liene mitään tekemistä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen kanssa, mille ihminen ei sitten itse mitään mahda. Eikä totaalikieltäytymistä muutenkaan tarvitse noihin asioihin sotkea. Ja ne jotka tuollaisen ihmisen tuomitsevat perustelevat tuomiota sillä, että vaikka ihminen ei halua kantaa asetta, niin silloinkin hänellä on velvollisuus puolustaa maataan sekä osallistua esimerkiksi raunioiden raivaamiseen.
Niin onko totaalikieltäytyminen pasifismia vai ei, kas siinä loistava keskustelunaihe seuraavalle viikolle. Eli pasifismi on eräiden ihmisten mielestä vain kieltäytymistä aseellisesta palveluksesta rauhan aikana, tai kieltäytymistä toisen ihmisen vahingoittamisesta esimiehen käskystä. Se onko jälkimmäinen vaihtoehto maanpetos, vihollisen auttamista vai oikeaa pasifismia on taas asia, mistä ollaan kirjoitettu varmaan enemmän kuin mistään muusta aiheesta maailmassa.
Eli olisiko pasifistin pitänyt sanoa ennen rintamalle lähtöä, että hän ei vihollista aio ampua, vai olisiko ehkä hänellä oikeus kieltäytyä esimerkiksi teloituskomppaniassa toimimisesta? Eli millä tavalla tässäkin tapauksessa sitten esimiehen käsky määritellään, eli onko esimerkiksi oikeutettua sanoa kriisin syttyessä, että henkilö haluaa ajaa ambulanssia tai paloautoa, mutta ei halua vahingoittaa toista ihmistä? Tässä sitten varmaan jokainen ihminen veti herneen nenään, koska kyseessä on varmasti asia, josta jokaisella on tässä maassa oma mielipide.
Jos ajatellaan sitten sitä, että onko esimerkiksi totaalikieltäytyjä tuomittava teostaan, mitä laki pitää rikoksena, niin silloin voidaan asiaa käsitellä puhtaasti juridiikan kannalta. Eli koska maamme laki määrittää maanpuolustusvelvollisuuden koskevan jokaista miestä, sekä tarjoaa vaihtoehdon jonka mukaan henkilö voi suorittaa asevelvollisuuden joko kantamalla asetta tai ottamalla osaa aseettomaan maanpuolustukseen, niin silloin ihminen joka kieltäytyy molemmista lain tarjoamista vaihtoehdoista, rikkoo maamme lakia. Tuolloin lain käyttäjän pitää huomioida se, että lain noudattamisen yhteneväisyysperiaatteen mukaan pitää jokainen joka ei mene armeijaan tai sivariin tuomita vankilaan, koska näin on toimittu kaikkien muiden tapausten kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti