Alzheimerin taudista sekä opiskelijoiden jaksamisesta
Alzheimerin tauti on erittäin invalidisoiva sairaus, mikä vaatii ihmisiltä sitä paljon puhuttua itsekuria sekä hyviä elämäntapoja, jotta he ainakin voivat lykätä oireiden ilmaantumista mahdollisimman pitkään, ja kuten ollaan monesti todettu, niin aivoille kannattaa välillä antaa virikkeitä, jotta ne pysyvät mahdollisimman virkeinä koko elämän ajan. Eli koskaan kukaan ei ole valmis, vaan aina pitää ponnistella uusien asioiden oppimisessa. Samoin opiskelun lomassa pitää muistaa hoitaa välillä kuntoa sekä sen kautta alkaa voida hyvin.
Uusien asioiden opiskelu sekä virikkeellinen elämä varmasti saavat aikaan ihmeitä, ja se että ihminen opiskelee uusia asioita saa aikaan verenkierron tehostumista sekä uusien yhteyksien syntymistä aivoihin, joten sen takia kannattaa elämää ajatella siltä kannalta, että se oppimista sekä kasvamista kehdosta hautaan. Jos voidaan ajatella stressiä, niin ainakin omasta mielestäni nykyään panostetaan liikaa materiaan sekä siihen, että yritykset saavat parhaan mahdollisen voiton, ja sen takia esimerkiksi johtajat palavat nopeasti loppuun, kun he yrittävät tehdä parhaansa maailmassa, missä virheille tai väärille liikkeille ei ole tilaa eikä heikkoutta ei sallita.
Työelämä on kova paikka, ja yhtiöt varmasti pitävät kirjaa siitä, että ne saavat palkattua aina parhaan mahdollisen työntekijän. Eli aina pitää olla työkokemusta sekä pitkä meriittilista, jotta työelämän asettamat vaatimukset tulee täytettyä. Itse kyllä tuolloin mietin sitä, että olisiko joskus kuitenkin aika sanoa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Jos ajatellaan sitä, että ihminen jatkaa 70-vuotiaana työelämässä, niin tietenkin hän tarvitsee tuolloin hyvää kuntoa, mutta lopulta sitten käy niin, että ihminen ei enää jaksa käydä työssä, koska me tulemme vanhoiksi, ja ihmisen elinikä on rajallinen, joten miten siinä tapauksessa saadaan uusia osaavia kasvoja työelämään sekä yhtiöiden johtoon, jos kukaan ei saa koskaan harjoitella tuota tehtävää varten.
Ehkä me sitten palkkaamme uusia kasvoja ulkomailta hoitamaan bisneksiä ja nostamaan maatamme tai sen teknologiateollisuutta kohti uutta loistoa. Mutta uusi loisto vaatii sitten sitä innovaatiota sekä tuotteistamista, ja sen takia pitää uskaltaa palkata ihmisiä, joilla on omia ajatuksia. Noilla ihmisillä on vastuu siitä, että tuote minkä yhtiö myy asiakkaille on sellainen, että siitä on paljon hyvää sanottavaa, jotta myös "kaveri voisi sitä ostaa".
Ja sillä millaisesta tuotteesta on kysymys ei ole väliä. Se mitä yhtiö myy on sen tuote, ja ainakin nykyisin länsimaisen yhteiskunnan kulmakivi on se, että ihmiset ostavat tuotetta vapaaehtoisesti. Joten jotta tuote olisi jatkossakin kiinnostava, niin sitä pitää jatkuvasti kehittää, koska tuotteen valmistaja saa tulonsa siitä, että ihmiset ostavat tuota tuotetta. Ja siksi esimerkiksi autoja, matkapuhelimia sekä lentokoneita kehitetään jatkuvasti.
Sen takia on tärkeää että tuotteen kehittäjät ovat myös tyytyväisiä omaan työpaikkaansa, koska tuotteen kehittäminen sekä muotoileminen sekä sen fyysisen muodon että palveluiden osalta riippuu pääasiassa noiden ihmisten omasta tahdosta tai osaamisesta. Mutta tietenkin joskus tulevaisuudessa tekoäly voi ehkä ottaa osaa tuohon prosessiin keräämällä tietoa siitä, että esimerkiksi minkä kokoinen puhelin olisi se kaikkein suosituin, ja mitä palveluita ihmiset ovat niissä käyttäneet.
Tämä tehdään, jotta saadaan aikaan uusia tuotteita, jotka menevät vielä paremmin kaupaksi, mutta kuitenkin tuote muotoillaan vielä nykyään ihmisten toimesta, joiden pitää uskaltaa kysyä siitä, että millaisia tuotteita ihmiset haluavat. Sekä samoin kysyä että mitä mieltä ihmiset ovat jostain tuotteesta.
Tuolloin on tärkeää että tietoja kerätään niiltä ihmisiltä, joita on ajateltu tuotteen kohderyhmäksi, ja silloin kohderyhmää koskeva profilointi voidaan tehdä yhtiön oman väen avulla. Eli heille voidaan antaa erilaisia prototyyppejä työpuhelimiksi, ja sen avulla hankkia tietoa siitä, että millaisesta mallista he oikeastaan pitävät. Näet jos esimerkiksi jotain kännykkää on valmistettu 10 000 000 kappaletta, ja erä ei mene kaupaksi, niin silloin tietenkin on tässä tapauksessa kyseessä todella suuri tappio.
Joten tuotteen kehittäminen sellaiseksi, että sen voi tavalliselle ihmiselle myydä, ja että se myös menee kaupaksi massoille, niin silloin kannattaa lähteä jo prototyyppi vaiheessa työstämään tuotetta sellaiseen muotoon, että sitä myös ostetaan suuria määriä. Se onnistuuko tuote tekemään yhtiöstä menestyjän vai ei riippuu asiakkaiden kiinnostuksesta sekä kokemuksista tuotteen käyttäjinä, ja jos palaute on kovin negatiivista, niin silloin pitää tuotetta ryhtyä parantelemaan tai sitten pitää kärsiä tappio omissa nahoissa.
Tuon takia opiskelijoita painostetaan heti opintojen alussa ottamaan vapaa-ajan työtä, jotta he voivat sitten solmia suhteita työnantajiin, ja oppivat samalla työelämän tapoja. Mutta samalla opiskelijan päälle kaadetaan valtava taakka, jota hän ei ehkä osaa tai kykene kantamaan. Kun työpaikalla tehdään työtä "hektisessä ilmapiirissä", niin silloin tietenkin opiskelijan rooli työyhteisössä on sellainen, että hän on vain tiellä. Se mikä tässä asiassa saattaa kostautua on se, että opiskelija alkaa tuollaisten kokemusten kautta pelätä vastuun kantamista sekä ylipäätään työelämään siirtymistä. Samoin työelämästä tulee joillekin henkilöille sitten sellainen paikka, että he ryyppäävät ja muuten huonoilla elämäntavoilla tuhoavat terveytensä.
Alzheimerin tauti on erittäin invalidisoiva sairaus, mikä vaatii ihmisiltä sitä paljon puhuttua itsekuria sekä hyviä elämäntapoja, jotta he ainakin voivat lykätä oireiden ilmaantumista mahdollisimman pitkään, ja kuten ollaan monesti todettu, niin aivoille kannattaa välillä antaa virikkeitä, jotta ne pysyvät mahdollisimman virkeinä koko elämän ajan. Eli koskaan kukaan ei ole valmis, vaan aina pitää ponnistella uusien asioiden oppimisessa. Samoin opiskelun lomassa pitää muistaa hoitaa välillä kuntoa sekä sen kautta alkaa voida hyvin.
Uusien asioiden opiskelu sekä virikkeellinen elämä varmasti saavat aikaan ihmeitä, ja se että ihminen opiskelee uusia asioita saa aikaan verenkierron tehostumista sekä uusien yhteyksien syntymistä aivoihin, joten sen takia kannattaa elämää ajatella siltä kannalta, että se oppimista sekä kasvamista kehdosta hautaan. Jos voidaan ajatella stressiä, niin ainakin omasta mielestäni nykyään panostetaan liikaa materiaan sekä siihen, että yritykset saavat parhaan mahdollisen voiton, ja sen takia esimerkiksi johtajat palavat nopeasti loppuun, kun he yrittävät tehdä parhaansa maailmassa, missä virheille tai väärille liikkeille ei ole tilaa eikä heikkoutta ei sallita.
Työelämä on kova paikka, ja yhtiöt varmasti pitävät kirjaa siitä, että ne saavat palkattua aina parhaan mahdollisen työntekijän. Eli aina pitää olla työkokemusta sekä pitkä meriittilista, jotta työelämän asettamat vaatimukset tulee täytettyä. Itse kyllä tuolloin mietin sitä, että olisiko joskus kuitenkin aika sanoa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Jos ajatellaan sitä, että ihminen jatkaa 70-vuotiaana työelämässä, niin tietenkin hän tarvitsee tuolloin hyvää kuntoa, mutta lopulta sitten käy niin, että ihminen ei enää jaksa käydä työssä, koska me tulemme vanhoiksi, ja ihmisen elinikä on rajallinen, joten miten siinä tapauksessa saadaan uusia osaavia kasvoja työelämään sekä yhtiöiden johtoon, jos kukaan ei saa koskaan harjoitella tuota tehtävää varten.
Ehkä me sitten palkkaamme uusia kasvoja ulkomailta hoitamaan bisneksiä ja nostamaan maatamme tai sen teknologiateollisuutta kohti uutta loistoa. Mutta uusi loisto vaatii sitten sitä innovaatiota sekä tuotteistamista, ja sen takia pitää uskaltaa palkata ihmisiä, joilla on omia ajatuksia. Noilla ihmisillä on vastuu siitä, että tuote minkä yhtiö myy asiakkaille on sellainen, että siitä on paljon hyvää sanottavaa, jotta myös "kaveri voisi sitä ostaa".
Ja sillä millaisesta tuotteesta on kysymys ei ole väliä. Se mitä yhtiö myy on sen tuote, ja ainakin nykyisin länsimaisen yhteiskunnan kulmakivi on se, että ihmiset ostavat tuotetta vapaaehtoisesti. Joten jotta tuote olisi jatkossakin kiinnostava, niin sitä pitää jatkuvasti kehittää, koska tuotteen valmistaja saa tulonsa siitä, että ihmiset ostavat tuota tuotetta. Ja siksi esimerkiksi autoja, matkapuhelimia sekä lentokoneita kehitetään jatkuvasti.
Sen takia on tärkeää että tuotteen kehittäjät ovat myös tyytyväisiä omaan työpaikkaansa, koska tuotteen kehittäminen sekä muotoileminen sekä sen fyysisen muodon että palveluiden osalta riippuu pääasiassa noiden ihmisten omasta tahdosta tai osaamisesta. Mutta tietenkin joskus tulevaisuudessa tekoäly voi ehkä ottaa osaa tuohon prosessiin keräämällä tietoa siitä, että esimerkiksi minkä kokoinen puhelin olisi se kaikkein suosituin, ja mitä palveluita ihmiset ovat niissä käyttäneet.
Tämä tehdään, jotta saadaan aikaan uusia tuotteita, jotka menevät vielä paremmin kaupaksi, mutta kuitenkin tuote muotoillaan vielä nykyään ihmisten toimesta, joiden pitää uskaltaa kysyä siitä, että millaisia tuotteita ihmiset haluavat. Sekä samoin kysyä että mitä mieltä ihmiset ovat jostain tuotteesta.
Tuolloin on tärkeää että tietoja kerätään niiltä ihmisiltä, joita on ajateltu tuotteen kohderyhmäksi, ja silloin kohderyhmää koskeva profilointi voidaan tehdä yhtiön oman väen avulla. Eli heille voidaan antaa erilaisia prototyyppejä työpuhelimiksi, ja sen avulla hankkia tietoa siitä, että millaisesta mallista he oikeastaan pitävät. Näet jos esimerkiksi jotain kännykkää on valmistettu 10 000 000 kappaletta, ja erä ei mene kaupaksi, niin silloin tietenkin on tässä tapauksessa kyseessä todella suuri tappio.
Joten tuotteen kehittäminen sellaiseksi, että sen voi tavalliselle ihmiselle myydä, ja että se myös menee kaupaksi massoille, niin silloin kannattaa lähteä jo prototyyppi vaiheessa työstämään tuotetta sellaiseen muotoon, että sitä myös ostetaan suuria määriä. Se onnistuuko tuote tekemään yhtiöstä menestyjän vai ei riippuu asiakkaiden kiinnostuksesta sekä kokemuksista tuotteen käyttäjinä, ja jos palaute on kovin negatiivista, niin silloin pitää tuotetta ryhtyä parantelemaan tai sitten pitää kärsiä tappio omissa nahoissa.
Tuon takia opiskelijoita painostetaan heti opintojen alussa ottamaan vapaa-ajan työtä, jotta he voivat sitten solmia suhteita työnantajiin, ja oppivat samalla työelämän tapoja. Mutta samalla opiskelijan päälle kaadetaan valtava taakka, jota hän ei ehkä osaa tai kykene kantamaan. Kun työpaikalla tehdään työtä "hektisessä ilmapiirissä", niin silloin tietenkin opiskelijan rooli työyhteisössä on sellainen, että hän on vain tiellä. Se mikä tässä asiassa saattaa kostautua on se, että opiskelija alkaa tuollaisten kokemusten kautta pelätä vastuun kantamista sekä ylipäätään työelämään siirtymistä. Samoin työelämästä tulee joillekin henkilöille sitten sellainen paikka, että he ryyppäävät ja muuten huonoilla elämäntavoilla tuhoavat terveytensä.
Kommentit
Lähetä kommentti