Kannattaako tutkijan lukea niitä tekstejä, jotka tukevat hänen käsityksiään asioista, vai niitä jotka ovat hänen käsityksiään vastaan?
Kannattaako tutkijan lukea niitä tekstejä, jotka tukevat hänen käsityksiään asioista, vai niitä jotka ovat hänen käsityksiään vastaan?
Prologi: jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin sen ei pitäisi aiheuttaa julkista mestausta
Aivan ensiksi täytyy huomauttaa, että jos ihmisen kirjoituksella ei ole mitään merkitystä, niin ei häntä sen vuoksi tarvitse julkisesti nälviä tai sitten haukkua maan rakoon. Mieleen tulee tilanne, missä inkvisiittori ilmoittaa että henkilöä syytetään Raamatun kantamisesta vyön alapuolella, ja asia saattaa joidenkin mielestä näyttää mitättömältä, ja myös inkvisiittori sanoo teon olevan mitätön, mutta kuitenkin mieleen tulee ajatus, että ei aivan tältä ehkä näytä, jos ihminen raahataan suoraan roviolle tai tuodaan ihmisten eteen jauhelihaksi hakattuna.
Eli jos tämä ajatus siirretään nyky-yhteiskuntaan, niin silloin voidaan sanoa, että vaikka ihmisen kirjoittaminen on pelkkää tuulesta temmattua asioiden kaivelua, niin kuitenkin joku voisi tästä asiasta olla hiukan eri mieltä, mikäli maan suurimman sanomalehden artikkeleissa häntä haukutaan. Samoin jos kaikille kerrotaan kuinka halveksittava ihminen tuo kirjoittaja on, niin joku sitten voi ajatella, että ehkä kuitenkin noilla kirjoituksilla on jotain merkitystä.
Jos joku ihminen linnan tornissa ärsyyntyy jostain kirjoituksesta, niin silloin kirjoituksella on jotain merkitystä, koska jos kirjoitus ei miellytä eikä sillä ole mitään merkitystä, niin miksi ihminen joka on korkeassa asemassa kaiken muun yläpuolella ryhtyy vainoamaan tuollaista kirjoittajaa, jolla ei mitään sanottavaa ole? Jos valtion johtaja sanoo, että joku kapakassa esiintyvä muusikko ei saa esiintyä, niin silloin hänelle voisi vastata, että miksi hän noita esityksiä katsoo? Ei kai kukaan mitätön ihminen ole sanonut jotain, mistä tuo suuri johtaja ei satu ehkä pitämään.
Mutta mitä tuollainen johtaja on sellaisesta asiasta kiinnostunut, että joku ihminen joka ei tee muuta kuin huonoja kappaleita tai kirjoita huonoja tekstejä hänestä ajattelee, kun valtion johtaja on kaiken pahan yläpuolella? Miksi hän lähettää erikoisjoukot johonkin konserttiin, jossa kuitenkin on vain jotain marginaali-ihmisiä, joilla ei mitään asemaa valtiossa kuitenkaan ole. Tai jos valtion johto syyttää jotain harrastelija kirjoittajaa valtioiden välisten suhteiden vaarantamisesta, niin silloin ei kyseessä ole mikään pikku juttu, ja ehkä noilla kirjoituksilla on jotain vaikutusta tai niissä on jotain todenperäisyyttä, mikäli niistä joku presidentin muun vastaavan ihmisen lähellä oleva taho kiinnostuu sekä alkaa trollata tuota kirjoittajaa.
Tutkijan työ on työtä, ja siinä pitää välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle
Tässä aluksi sanoisin, että tutkijan työ on työtä, eikä kukaan varmaan voi työssään valita asioita, jotka ovat vain hänelle mieluisia. Eli tutkijan kannattaa ammattinsa puolesta lukea sellaisia tekstejä, jotka ovat hänen omien näkemystensä vastaisia, koska niiden kautta hän voi rikastuttaa omaa näkemystään sekä samalla tutkia vastapuolen argumentteja asioista.
Tuo asia että tutkija rikastuttaa omaa näkemystään vastapuolen argumenteilla ei tarkoita sitä, että hän muuttuisi vastapuolen myötäilijäksi tai myisi omia periaatteitaan siksi, että joku toinen on eri mieltä asioista kuin hän itse. Mutta on aina hyvä tietää mitä argumentteja vastapuoli käyttää oman näkemyksensä puolustamisessa. Ja itse olen hyvin usein kokenut vastapuolen näkemysten perustuvan siihen, että he edustavat jotain ryhmää, joka kokee olevansa ikään kuin kaiken yläpuolella. Jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että olisiko parempi haudata koko ilmastonmuutos, niin aina on ihmisiä, joilla on laki puolellaan, mutta jotka ovat sitten samalla tavalla väärässä. Eli ilmastonmuutoksesta ei voisi varmaan tehdä ainakaan mitään kovin toimivaa lakia.
Toisaalta on ihmisiä, joista on mukavaa kun he voivat joka paikassa argumentoida omat näkemyksellä esimerkiksi kirosanojen tai suoranaisen väkivallan voimalla. Silloin saattaa esimerkiksi ilmastonmuutos ratketa kuten jossain Spede Pasasen elokuvassa sillä, että jokaista tutkijaa, jota tämä asia kiinnostaa enemmän kuin esimerkiksi se, että kuinka paljon hänen palkallaan saisi ruokittua vähäosaisia käydään vetämässä turpiin, tai haastamassa tuollaiset tutkijat nyrkkeilyotteluun ei varmaan ole kovin tieteellinen ajattelutapa.
Se että joku tutkija ottaa MMA-kehässä turpiin joltain karpaasilta ei tee hänestä mitään kovin huonoa tutkijaa, vaikka ehkä sitten lihasvoimassa hän tuossa kehässä häviääkin. No tietenkin tällaiset toimet voivat saada aikaan sen, että tutkijat eivät enää kommentoi ilmastonmuutosta, mutta kyseistä ongelmaa se ei poista. Eli en ole koskaan kuullut tutkijoiden esimerkiksi ratkaisevan yhtään tieteellistä kysymystä tai ottavan tohtorin väitöskirjan julkistamistilaisuudessa kaivavan nyrkkeilyhanskoja tai alkavan tapella jossain nyrkkeilykehässä siitä, onko väitös oikea tai väärä.
Tietenkin tällainen nyrkkeilyottelu tai muu vastaava tyyli ratkaista asiat varmasti tuovat paljon julkisuutta jollekin ohjelmalle, mutta muuten voidaan kyllä tällainen fyysinen tapa hoitaa asioita unohtaa täysin. Tässä muuten mieleeni tulee se, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä kirjoittaminen on hauskaa.
Silloin tällöin itsekin huomaan pitäväni tästä asiasta, ja tuolloin kyllä saan aina välillä sellaisia palautteita, että kukaan ei näistä teksteistä oikeasti ole kiinnostunut, enkä siksi saa peukkua, mutta kuitenkin masennuksesta huolimatta kirjoittelen edelleen näistä helpoista asioista. Ja vaikka monista kirjoituksista, mitä olen tehnyt, en ole saanut mitään palautetta, niin silloin tällöin kohtaan ihmisen, joka mielellään kertoo sen asian myös minulle itselleni. Eli olen maailman tylsin ihminen, joka ei edes osaa pitää päätään kiinni asioista, jotka joku muu tietää aina paremmin.
Ja tässä sitten sen kultaisen säännön kertaaminen, eli näiden kirjoitusten lukeminen on vapaaehtoista. Eli jos en ole jollekin mieliksi, niin se ei minua silti kiinnosta. Mutta se että joku pitää tekstejäni sellaisena mitättömänä asiana varmaan sattuisi minua todella paljon. Kuitenkin siitä, että näistä kirjoituksista on tullut asia, mitä kommentoidaan tiettyjen lehtien pääkirjoituksissa saa aikaan sellaisen ajatuksen, että jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin miksi sitä pitää lähteä kaikkien haukkumaan.
Prologi: jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin sen ei pitäisi aiheuttaa julkista mestausta
Aivan ensiksi täytyy huomauttaa, että jos ihmisen kirjoituksella ei ole mitään merkitystä, niin ei häntä sen vuoksi tarvitse julkisesti nälviä tai sitten haukkua maan rakoon. Mieleen tulee tilanne, missä inkvisiittori ilmoittaa että henkilöä syytetään Raamatun kantamisesta vyön alapuolella, ja asia saattaa joidenkin mielestä näyttää mitättömältä, ja myös inkvisiittori sanoo teon olevan mitätön, mutta kuitenkin mieleen tulee ajatus, että ei aivan tältä ehkä näytä, jos ihminen raahataan suoraan roviolle tai tuodaan ihmisten eteen jauhelihaksi hakattuna.
Eli jos tämä ajatus siirretään nyky-yhteiskuntaan, niin silloin voidaan sanoa, että vaikka ihmisen kirjoittaminen on pelkkää tuulesta temmattua asioiden kaivelua, niin kuitenkin joku voisi tästä asiasta olla hiukan eri mieltä, mikäli maan suurimman sanomalehden artikkeleissa häntä haukutaan. Samoin jos kaikille kerrotaan kuinka halveksittava ihminen tuo kirjoittaja on, niin joku sitten voi ajatella, että ehkä kuitenkin noilla kirjoituksilla on jotain merkitystä.
Jos joku ihminen linnan tornissa ärsyyntyy jostain kirjoituksesta, niin silloin kirjoituksella on jotain merkitystä, koska jos kirjoitus ei miellytä eikä sillä ole mitään merkitystä, niin miksi ihminen joka on korkeassa asemassa kaiken muun yläpuolella ryhtyy vainoamaan tuollaista kirjoittajaa, jolla ei mitään sanottavaa ole? Jos valtion johtaja sanoo, että joku kapakassa esiintyvä muusikko ei saa esiintyä, niin silloin hänelle voisi vastata, että miksi hän noita esityksiä katsoo? Ei kai kukaan mitätön ihminen ole sanonut jotain, mistä tuo suuri johtaja ei satu ehkä pitämään.
Mutta mitä tuollainen johtaja on sellaisesta asiasta kiinnostunut, että joku ihminen joka ei tee muuta kuin huonoja kappaleita tai kirjoita huonoja tekstejä hänestä ajattelee, kun valtion johtaja on kaiken pahan yläpuolella? Miksi hän lähettää erikoisjoukot johonkin konserttiin, jossa kuitenkin on vain jotain marginaali-ihmisiä, joilla ei mitään asemaa valtiossa kuitenkaan ole. Tai jos valtion johto syyttää jotain harrastelija kirjoittajaa valtioiden välisten suhteiden vaarantamisesta, niin silloin ei kyseessä ole mikään pikku juttu, ja ehkä noilla kirjoituksilla on jotain vaikutusta tai niissä on jotain todenperäisyyttä, mikäli niistä joku presidentin muun vastaavan ihmisen lähellä oleva taho kiinnostuu sekä alkaa trollata tuota kirjoittajaa.
Tutkijan työ on työtä, ja siinä pitää välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle
Tässä aluksi sanoisin, että tutkijan työ on työtä, eikä kukaan varmaan voi työssään valita asioita, jotka ovat vain hänelle mieluisia. Eli tutkijan kannattaa ammattinsa puolesta lukea sellaisia tekstejä, jotka ovat hänen omien näkemystensä vastaisia, koska niiden kautta hän voi rikastuttaa omaa näkemystään sekä samalla tutkia vastapuolen argumentteja asioista.
Tuo asia että tutkija rikastuttaa omaa näkemystään vastapuolen argumenteilla ei tarkoita sitä, että hän muuttuisi vastapuolen myötäilijäksi tai myisi omia periaatteitaan siksi, että joku toinen on eri mieltä asioista kuin hän itse. Mutta on aina hyvä tietää mitä argumentteja vastapuoli käyttää oman näkemyksensä puolustamisessa. Ja itse olen hyvin usein kokenut vastapuolen näkemysten perustuvan siihen, että he edustavat jotain ryhmää, joka kokee olevansa ikään kuin kaiken yläpuolella. Jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että olisiko parempi haudata koko ilmastonmuutos, niin aina on ihmisiä, joilla on laki puolellaan, mutta jotka ovat sitten samalla tavalla väärässä. Eli ilmastonmuutoksesta ei voisi varmaan tehdä ainakaan mitään kovin toimivaa lakia.
Toisaalta on ihmisiä, joista on mukavaa kun he voivat joka paikassa argumentoida omat näkemyksellä esimerkiksi kirosanojen tai suoranaisen väkivallan voimalla. Silloin saattaa esimerkiksi ilmastonmuutos ratketa kuten jossain Spede Pasasen elokuvassa sillä, että jokaista tutkijaa, jota tämä asia kiinnostaa enemmän kuin esimerkiksi se, että kuinka paljon hänen palkallaan saisi ruokittua vähäosaisia käydään vetämässä turpiin, tai haastamassa tuollaiset tutkijat nyrkkeilyotteluun ei varmaan ole kovin tieteellinen ajattelutapa.
Se että joku tutkija ottaa MMA-kehässä turpiin joltain karpaasilta ei tee hänestä mitään kovin huonoa tutkijaa, vaikka ehkä sitten lihasvoimassa hän tuossa kehässä häviääkin. No tietenkin tällaiset toimet voivat saada aikaan sen, että tutkijat eivät enää kommentoi ilmastonmuutosta, mutta kyseistä ongelmaa se ei poista. Eli en ole koskaan kuullut tutkijoiden esimerkiksi ratkaisevan yhtään tieteellistä kysymystä tai ottavan tohtorin väitöskirjan julkistamistilaisuudessa kaivavan nyrkkeilyhanskoja tai alkavan tapella jossain nyrkkeilykehässä siitä, onko väitös oikea tai väärä.
Tietenkin tällainen nyrkkeilyottelu tai muu vastaava tyyli ratkaista asiat varmasti tuovat paljon julkisuutta jollekin ohjelmalle, mutta muuten voidaan kyllä tällainen fyysinen tapa hoitaa asioita unohtaa täysin. Tässä muuten mieleeni tulee se, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä kirjoittaminen on hauskaa.
Silloin tällöin itsekin huomaan pitäväni tästä asiasta, ja tuolloin kyllä saan aina välillä sellaisia palautteita, että kukaan ei näistä teksteistä oikeasti ole kiinnostunut, enkä siksi saa peukkua, mutta kuitenkin masennuksesta huolimatta kirjoittelen edelleen näistä helpoista asioista. Ja vaikka monista kirjoituksista, mitä olen tehnyt, en ole saanut mitään palautetta, niin silloin tällöin kohtaan ihmisen, joka mielellään kertoo sen asian myös minulle itselleni. Eli olen maailman tylsin ihminen, joka ei edes osaa pitää päätään kiinni asioista, jotka joku muu tietää aina paremmin.
Ja tässä sitten sen kultaisen säännön kertaaminen, eli näiden kirjoitusten lukeminen on vapaaehtoista. Eli jos en ole jollekin mieliksi, niin se ei minua silti kiinnosta. Mutta se että joku pitää tekstejäni sellaisena mitättömänä asiana varmaan sattuisi minua todella paljon. Kuitenkin siitä, että näistä kirjoituksista on tullut asia, mitä kommentoidaan tiettyjen lehtien pääkirjoituksissa saa aikaan sellaisen ajatuksen, että jos kirjoituksella ei ole merkitystä, niin miksi sitä pitää lähteä kaikkien haukkumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti