Päiväkirjojen merkitys historiankirjoituksessa
Kirjoitan tämän tekstin siksi, että suomalaisten SS-miesten omaiset ovat vaatineet Kansallisarkistoa oikaisemaan mielestään heidän läheistensä muistoa häpäisevän selvityksen. Eli tästä asiasta on ainakin alla olevan yle:n uutisen mukaan nostettu oikeusjuttuja kunnianloukkauksesta. Tiedän että joitakin ihmisiä tulee myös seuraava kirjoitus ärsyttämään, mutta sen silti julkaisen, koska siihen niin paljon aikaa olen laittanut.
https://yle.fi/uutiset/3-10876933
Tapaus Ensio Pihkala, Pappi joka kirjoitti hirveyksistä päiväkirjaansa.
Päiväkirjat ovat mielenkiintoinen lähde historiankirjoituksessa, mutta niiden tarjoama kuva tapahtumista saattaa olla aivan toinen kuin mitä muut ovat saaneet tapahtumista. Ja päiväkirjamerkinnät saattavat tietenkin olla väärennettyjä, tai niistä voi puuttua hyvinkin tärkeitä osia siitä, mitä oikeasti jossain on tapahtunut. Itse olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa yksittäinen mies on saattanut pilata koko suomalaisen ryhmän maineen, ja saattaa olla myös niin, että esimerkiksi "Einsatzkommando"-toimintaryhmät ovat jossain tilanteessa käyttäneet suomalaisten merkkejä.
Se mikä tekee minut mietteliääksi Ensio Pihkalan tapauksen kohdalla on se että hän kuoli päivä noiden kuuluisien murhia kuvailevien päiväkirjamerkintöjen tekemisen jälkeen. Eli tuo tapaus sattui sitten hieman liian sopivasti, kun ajatellaan tapauksen salaamista. Ja "Einsatzkommando"-toimintaryhmien, kuten massamurha-komennuskuntia kutsuttiin työ oli salaista. Oikeasti juuri nämä toimintaryhmät yhdessä Gestapon sekä keskitysleirien vartiostojen kanssa ovat aiheuttaneet sen, että suuri osa SS-joukoissa palvelevista miehistä on jossain vaiheessa elämästään kohdanneet epäilyksen varjon, ja osa noista miehistä oli oikeastaan epäiltyjen listoilla koko ikänsä sodan jälkeen. Ja heihin kohdistettiin myös aiheetonta vihaa.
Oliko Ensio Pihkala sankari, joka yritti estää massamurhan? Eli teloitettiinko hänet SD:n eli turvallisuuspalvelun toimesta, koska hänen pelättiin paljastavan näitä tekoja? Vai oliko hänen kaatumisensa seuraavana päivänä tuosta joukkomurhasta oikeasti sattuma?
Tässä alussa sanon sen, että muutama ihminen saattaa pilata hyvinkin suuren joukon maineen, ja niin on päässyt tapahtumaan esimerkiksi suomalaisen SS-vapaaehtoisten ryhmän kanssa. Se että yksi pappi, joka kaatui seuraavana päivänä oli kirjoittanut päiväkirjaansa merkinnän, missä kuvaillaan massamurhaa on aiheuttanut tutkimuksen, mikä koskee koko suomalaista SS-ryhmää.
Sellainen asia on jäänyt huomiotta, että tämä pappi kaatui seuraavana päivänä, ja tuo kaatuminen saattaa oikeasti olla esimerkiksi SS-miesten sisäisen kurinpidon tai turvallisuusryhmän tekemä teloitus. Nimittäin jos tuo pappi on sitten tapauksen johdosta ottanut yhteyttä Berliiniin tai vaatinut ampumisen lopettamista on seurauksena ollut nopea teloitus. Tai jos tuo mies ei kyennyt sitten pitämään tapausta sisällään, niin silloin on SD ehkä teloittanut hänet, koska on pelännyt tiedon tuosta tapauksesta leviävän.
Taas on päästy siihen pisteeseen, että suomalaisten veteraanien omaiset ovat ehkä aiheesta suuttuneet Kansallisarkistolle siitä, että se teki tutkimuksen Israelin suurlähetystön pyynnöstä suomalaisten SS-miesten osuudesta massamurhaan, joka tapahtui saksan itärintamalla. Tämä tutkimus sai alkunsa siitä, kun eräät tutkijat tekivät tutkimuksen SS-joukoissa palvelleista kahdesta sotilaspastorista, joista toinen ilmeisesti ainakin todisti erästä siviilien joukkoampumista.
Mutta sitten se että osallistuiko tuo pappi itse tähän toimintaan jää selvittämättä, koska hän kaatui seuraavana päivänä. Tuon jälkeen pyydettiin tutkimusta siitä, että oliko joku muu suomalainen ehkä ottanut osaa tuollaiseen rikolliseen toimintaan, eikä tästä asiasta ole todisteita, paitsi muuan päiväkirja, joka on levännyt Kansallisarkistossa.
Todisteiden joukossa tärkeässä asemassa olevassa päiväkirjassa on vain summittaisia merkintöjä, joista voidaan vain arvailla, mitä oikeastaan on tapahtunut. Päiväkirjojen kohdalla historiantutkijan pitää muistaa aina se, että ne kertovat henkilön oman näkemyksen tapahtumista. Eli niissä kaikki asiat ovat pakostakin subjektiivista tietoa, jossa jokainen ihminen kertoo asiat kuten ne itse on halunnut nähdä.
Se mitä tuo päiväkirja oikeasti kertoo ampumisista on kuitenkin varsin suppeaa tai yleistävää tietoa. Eli merkinnöistä ei käy ilmi se, että onko venäläisten ampuminen ollut taistelun yhteydessä tapahtuvaa laillista ampumista vai onko se kohdistunut vankeihin? Se mikä on unohtunut mainita on se, että miksi suomalainen SS-mies olisi kirjoittanut päiväkirjaa suomen kielellä?
Eli olisiko SS kuitenkin vaatinut päiväkirjan kirjoittamista saksaksi? Tuolloin päiväkirja on voinut olla tuon henkilön salaa Suomeen tuoma, tai sitten sitä voidaan väittää väärennökseksi. Mutta historiantutkija on aina riippuvainen lähteistä, mitä hän käyttää tai saa käyttöönsä. Ja kun ajatellaan tällaisia ikäviä selvityksiä, niin niiden penkominen on todella hankalaa, koska varsinaista kuvamateriaalia on vähän, ja suuri osa tiedoista perustuu raportteihin ja päiväkirjoihin.
Mikäli kuvia jostain tuollaisesta suurin luokan rikoksesta, niin niissä näkyy usein vain suttuisia hahmoja seisomassa selkä kameraan, eikä noita henkilöitä voi kuvien perusteella kovin hyvin tunnistaa. Ja oikeastaan ketään, jolta asiasta voisi kysyä ei ehkä ole elossa. Joten tämän takia tällaiset tutkimukset ovat hyvin ikäviä, eikä niitä kukaan mielellään tee.
https://yle.fi/uutiset/3-10876933
Kirjoitan tämän tekstin siksi, että suomalaisten SS-miesten omaiset ovat vaatineet Kansallisarkistoa oikaisemaan mielestään heidän läheistensä muistoa häpäisevän selvityksen. Eli tästä asiasta on ainakin alla olevan yle:n uutisen mukaan nostettu oikeusjuttuja kunnianloukkauksesta. Tiedän että joitakin ihmisiä tulee myös seuraava kirjoitus ärsyttämään, mutta sen silti julkaisen, koska siihen niin paljon aikaa olen laittanut.
https://yle.fi/uutiset/3-10876933
Tapaus Ensio Pihkala, Pappi joka kirjoitti hirveyksistä päiväkirjaansa.
Päiväkirjat ovat mielenkiintoinen lähde historiankirjoituksessa, mutta niiden tarjoama kuva tapahtumista saattaa olla aivan toinen kuin mitä muut ovat saaneet tapahtumista. Ja päiväkirjamerkinnät saattavat tietenkin olla väärennettyjä, tai niistä voi puuttua hyvinkin tärkeitä osia siitä, mitä oikeasti jossain on tapahtunut. Itse olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa yksittäinen mies on saattanut pilata koko suomalaisen ryhmän maineen, ja saattaa olla myös niin, että esimerkiksi "Einsatzkommando"-toimintaryhmät ovat jossain tilanteessa käyttäneet suomalaisten merkkejä.
Se mikä tekee minut mietteliääksi Ensio Pihkalan tapauksen kohdalla on se että hän kuoli päivä noiden kuuluisien murhia kuvailevien päiväkirjamerkintöjen tekemisen jälkeen. Eli tuo tapaus sattui sitten hieman liian sopivasti, kun ajatellaan tapauksen salaamista. Ja "Einsatzkommando"-toimintaryhmien, kuten massamurha-komennuskuntia kutsuttiin työ oli salaista. Oikeasti juuri nämä toimintaryhmät yhdessä Gestapon sekä keskitysleirien vartiostojen kanssa ovat aiheuttaneet sen, että suuri osa SS-joukoissa palvelevista miehistä on jossain vaiheessa elämästään kohdanneet epäilyksen varjon, ja osa noista miehistä oli oikeastaan epäiltyjen listoilla koko ikänsä sodan jälkeen. Ja heihin kohdistettiin myös aiheetonta vihaa.
Oliko Ensio Pihkala sankari, joka yritti estää massamurhan? Eli teloitettiinko hänet SD:n eli turvallisuuspalvelun toimesta, koska hänen pelättiin paljastavan näitä tekoja? Vai oliko hänen kaatumisensa seuraavana päivänä tuosta joukkomurhasta oikeasti sattuma?
Tässä alussa sanon sen, että muutama ihminen saattaa pilata hyvinkin suuren joukon maineen, ja niin on päässyt tapahtumaan esimerkiksi suomalaisen SS-vapaaehtoisten ryhmän kanssa. Se että yksi pappi, joka kaatui seuraavana päivänä oli kirjoittanut päiväkirjaansa merkinnän, missä kuvaillaan massamurhaa on aiheuttanut tutkimuksen, mikä koskee koko suomalaista SS-ryhmää.
Sellainen asia on jäänyt huomiotta, että tämä pappi kaatui seuraavana päivänä, ja tuo kaatuminen saattaa oikeasti olla esimerkiksi SS-miesten sisäisen kurinpidon tai turvallisuusryhmän tekemä teloitus. Nimittäin jos tuo pappi on sitten tapauksen johdosta ottanut yhteyttä Berliiniin tai vaatinut ampumisen lopettamista on seurauksena ollut nopea teloitus. Tai jos tuo mies ei kyennyt sitten pitämään tapausta sisällään, niin silloin on SD ehkä teloittanut hänet, koska on pelännyt tiedon tuosta tapauksesta leviävän.
Taas on päästy siihen pisteeseen, että suomalaisten veteraanien omaiset ovat ehkä aiheesta suuttuneet Kansallisarkistolle siitä, että se teki tutkimuksen Israelin suurlähetystön pyynnöstä suomalaisten SS-miesten osuudesta massamurhaan, joka tapahtui saksan itärintamalla. Tämä tutkimus sai alkunsa siitä, kun eräät tutkijat tekivät tutkimuksen SS-joukoissa palvelleista kahdesta sotilaspastorista, joista toinen ilmeisesti ainakin todisti erästä siviilien joukkoampumista.
Mutta sitten se että osallistuiko tuo pappi itse tähän toimintaan jää selvittämättä, koska hän kaatui seuraavana päivänä. Tuon jälkeen pyydettiin tutkimusta siitä, että oliko joku muu suomalainen ehkä ottanut osaa tuollaiseen rikolliseen toimintaan, eikä tästä asiasta ole todisteita, paitsi muuan päiväkirja, joka on levännyt Kansallisarkistossa.
Todisteiden joukossa tärkeässä asemassa olevassa päiväkirjassa on vain summittaisia merkintöjä, joista voidaan vain arvailla, mitä oikeastaan on tapahtunut. Päiväkirjojen kohdalla historiantutkijan pitää muistaa aina se, että ne kertovat henkilön oman näkemyksen tapahtumista. Eli niissä kaikki asiat ovat pakostakin subjektiivista tietoa, jossa jokainen ihminen kertoo asiat kuten ne itse on halunnut nähdä.
Se mitä tuo päiväkirja oikeasti kertoo ampumisista on kuitenkin varsin suppeaa tai yleistävää tietoa. Eli merkinnöistä ei käy ilmi se, että onko venäläisten ampuminen ollut taistelun yhteydessä tapahtuvaa laillista ampumista vai onko se kohdistunut vankeihin? Se mikä on unohtunut mainita on se, että miksi suomalainen SS-mies olisi kirjoittanut päiväkirjaa suomen kielellä?
Eli olisiko SS kuitenkin vaatinut päiväkirjan kirjoittamista saksaksi? Tuolloin päiväkirja on voinut olla tuon henkilön salaa Suomeen tuoma, tai sitten sitä voidaan väittää väärennökseksi. Mutta historiantutkija on aina riippuvainen lähteistä, mitä hän käyttää tai saa käyttöönsä. Ja kun ajatellaan tällaisia ikäviä selvityksiä, niin niiden penkominen on todella hankalaa, koska varsinaista kuvamateriaalia on vähän, ja suuri osa tiedoista perustuu raportteihin ja päiväkirjoihin.
Mikäli kuvia jostain tuollaisesta suurin luokan rikoksesta, niin niissä näkyy usein vain suttuisia hahmoja seisomassa selkä kameraan, eikä noita henkilöitä voi kuvien perusteella kovin hyvin tunnistaa. Ja oikeastaan ketään, jolta asiasta voisi kysyä ei ehkä ole elossa. Joten tämän takia tällaiset tutkimukset ovat hyvin ikäviä, eikä niitä kukaan mielellään tee.
https://yle.fi/uutiset/3-10876933
Kommentit
Lähetä kommentti