Kuten Matti Vanhanen sanoi, niin muiden maiden huolet ovat myös Suomen huolia.

Venäläinen TOS-1 raketinheitin toiminnassa

Onko Venäjän johdon puheissa sellaisia yksityiskohtia tai Venäjän viimeaikaisissa toimissa sellaista, että meillä ei ole oikeutta pelätä tuota maata? Jos valtion johto käyttää ikävää kieltä, uhkailee muita, tukee kaiken maailman separatisteja, jotta he voivat sitten liittää oman valtionsa Venäjään, mutta kieltää kaiken itseään koskevan kritiikin, niin silloin me voimme pitää tuota valtiota hiukan erilaisena, kuin sitä mihin olemme tottuneet. Putinin into auttaa slaaviveljiä on suorastaan liikuttavaa. 

Siis eihän Putin käy hyökkäyssotaa, kun hänen asevoimansa on kutsuttu suojelemaan jotain valtiota, jossa kansanäänestys sitten osoittaa 80% väestöstä haluavan liittää maan Venäjään. Ja sitten kyseessä on tietenkin puolustussota, kun vihollinen uhkaa Venäjän aluetta. Samaan aikaan jos joku Venäjän alue päättää itsenäistyä, kun sinne ei riitä resursseja, niin seurauksena on asevoimien operaatio tuolle alueelle. 

Meidän pitää ymmärtää yksi asia, me emme ole toisella planeetalla. Se että me kauhistelemme Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja toistelemme samaa mantraa, eli "Venäjä ei ole meille uhka" ei ole asia, mikä edistää turvallisuutta. Kun me lähdemme puhumaan esimerkiksi Venäjän aiheuttamasta uhasta, niin silloin me voimme heittää hyvästit sille ajattelulle, johon olemme tottuneet. Venäjän taktiikka on se, että se etenee ja pyrkii saavuttamaan tavoitteensa tappioista välittämättä. Se tarkoittaa sitä, että se että olemme ajatelleet että aiheutamme Venäjälle sellaisen tappion, että kyseinen maa päättää pysyä erossa Suomesta on toiveajattelua. 

Tuon maan sotilasjohto voi uhrata niin paljon miehiä kuin se vain haluaa, ja koska tuossa maassa ei ole vapaata tiedonvälitystä, niin Venäjän johto voi olla varma, ettei sen toimintaa koskaan kyseenalaistetaan ainakaan Venäjän omassa mediassa. Samoin Venäjällä ei välitetä esimerkiksi siviiliuhreista eikä siitä, millaisia välineitä sen asevoimat käyttävät. Esimerkiksi termobaarisia ammuksia käyttävien TOS-raketinheitinten käyttöä ei Venäjällä katsota mitenkään pitkään. Eli Venäjän doktriinissa tarkoitus pyhittää keinot. Toisiin kuin siinä ajattelussa mihin me olemme tottuneet. 

Ja se mitä muut sanovat on taas aivan yksi ja sama asia. Kaikki mitä ulkomailla sanotaan otetaan Venäjällä vastaan provokaationa tai valehteluna. Jos joku on eri mieltä kuin esimerkiksi FSB, niin hänet heitetään muitta mutkitta vankilaan. Vaikka Venäjä ei ole tällä hetkellä meille uhka, koska se taistelee Ukrainassa, niin kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja meidän pitää totutella siihen ajatukseen, että Venäjän uhka on todellinen. Se että valtio perustelee hyökkäystään toiseen maahan sillä, että sillä on yhteinen kulttuuri tuon maan kanssa ei varmaan kuulosta aivan niin hyvältä, kuin sen toivoisi kuulostavan. Seuraavaksi Venäjällä saatetaan muistella sitä, kuinka hyvin Suomella oli asiat silloin suuriruhtinaskunnan aikana, ja sitten tuota valtiollista yhteyttä lähdetään palauttamaan asevoimin. Eli kukaan ei tiedä, että onko Venäjän seuraava historian tunti kohdistettu Suomeen? 

Se että Venäjä pelottaa ihmisiä johtuu siitä, että Venäjän johdon puheet ovat aggressiivisia. Eli se kyllä oikeuttaa pelkoon. Koska Venäjä luottaa suureen miesmäärään, niin NATOlla tai kaikilla muilla valtioilla pitää olla mahdollisuus puolustaa itseään myös massahyökkäystä vastaan. Tuolloin eivät täsmäaseet oikein riitä, vaan ainoa mahdollisuus on käyttää klusteri- eli rypäletaistelukärkiä, rypälekranaatteja sekä rypälepommeja, joilla voidaan neutraloida suuria alueellisia uhkia. Nuo aseet ovat oikeastaan niitä kaikkein brutaaleimpia, mutta samalla myös tehokkaimpia keinoja murskata vihollisen massa-armeija, jonka johto ei välitä mistään tappioista. 

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Ensimmäinen julkisesti seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva on valittu valtiopäämieheksi

 

Konservatiivinen ja tiukan katolinen San Marino on vallinnut ensimmäisenä maana maailmassa julkisesti sateenkaarikansaan kuuluvan henkilön eli gay-miehen valtiopäämieheksi. Se kuvastaa erittäin hyvin sitä asennetta mikä meidän kaikkien on hyväksyttävä. Ihminen ei voi itse sille mitään, että pitääkö hän tytöistä vai pojista. Se mikä tekee tiettyihin vähemmistöihin kuuluvien diskriminoinnista ikävän asian on se, että kuka vain voidaan leimata gay-persoonaksi. Kun sitten yhtä ihmistä lähdetään syrjimään, niin silloin vaarana on se, että syrjiminen paitsi pilaa toisen elämän. Niin se myös myrkyttää koko yhteisön ilmapiirin. 

Jos 2020-luvun ihminen ei tajua että tietty suuntautuminen ei ole ihmisestä itsestään kiinni, niin silloin kyseessä on äärimmäisen vanhoillinen tai ikävällä tavalla asioihin suhtautuva henkilö. Joskus kirjoituksista jotka käsittelevät esimerkiksi gay-kansaa on havaittavissa se, että henkilö tuomitsee helposti esimerkiksi amerikkalaisten konservatiivisuuden. Mutta samalla hän mielellään tuomitsee sekä syrjii esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä. 

Vaikka lainsäädännöstä on siivottu niin sanotut "gay-pykälät", niin silti meidän maassammekin tarvitaan jonkinlaista asennemuutosta. Siis se että joku asia hyväksytään laissa ei tarkoita, että ihmisten mielipiteet olisivat muuttuneet. Vielä nykyäänkin on ihmisiä, joiden mielestä mitään poikkeavaa ei edes voida yrittää sietää. Tuolla tavalla ajattelee esimerkiksi Vladimir Putin, joka on mielestään tehnyt upean teon kriminalisoidessaan kaikki vähemmistöt. Siis hänen mielestään on fiksua hakea tukea esimerkiksi enemmistöltä, joka ei voi ilmeisesti sietää vähemmistöjä ollenkaan. Syrjintä pelottaa ihmisiä. Se että syrjintä alkaa esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvana rasismina ei tarkoita sitä, että se ei voi siirtyä vaikkapa silmälasien käyttäjiin tai ihmisiin jotka ovat hiukan ylipainoisia. 

Siis aina löytyy joku ihmisryhmä, johon muut voivat peilailla ylemmyyden tuntoaan. Tässä tekstissä rasismi tarkoittaa siis kaikenlaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Ja jos ei silmälasien käyttäjiä, ylipainoisia tai muuten epäsosiaalisia löydy haukuttavaksi, niin silloin varmaan löytyy joku lukemisesta pitävä rillipää, jota voidaan haukkua suoraan esimerkiksi lihavaksi tai henkilöksi, joka ajattelee olevansa toisten yläpuolella. 

Koskaan ei sellainen kapakoiden nyrkkisankari edes voi ajatella että hän on toisen alapuolella, ja sitten jos toinen edes mainitsee sanan "kirja", niin johan omaa älykkyyttä esitellään sitten nyrkiniskujen muodossa, kun toinen nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Jos ei toinen ymmärrä että toinen on paria vuotta toista vanhempi, niin silloin saa "kloppi" tai "pentu" kuulla miten hän löytää itsensä Malmin hautausmaalta, kun ei muista vanhempaansa kunnioittaa. 

Ja ehkä tämä asia, että konservatiivinen valtio valitsee valtiopäämieheksi henkilön, joka on niin sanokaamme gay auttaa poistamaan sitä ikävää ja vastenmielistä syrjintää, jonka jokainen gay mies tai nainen on joskus kokenut. Siis tässä vaiheessa meidän pitää tajuta yksi asia, nimittäin se että jos jotain ihmistä saa syrjiä siksi, että hän on erilainen kuin muut, niin silloin me kohtaamme tilanteen, missä syrjiminen laajenee ja muuttuu sellaiseksi, että kaikkien pitää olla jokaisessa asiassa samanlainen, pukeutua samalla tavalla, ja ajatella asioista samalla tavalla kuin muutkin. 

Se tietenkin on yksi asia, mistä ei juurikaan olla puhuttu. Nimittäin esimerkiksi ihmisiä on painostettu ainakin joissakin tapauksissa osallistumaan syrjimiseen sekä nimittelyyn. Jos henkilö ei ole tähän osallistunut, niin hänet sitten määriteltiin suureen ääneen "sellaiseksi, jonka kanssa ei kannata olla". Itse olen sitä mieltä että valtiopäämiehen asemaan valittavan henkilön kohdalla ei muulla kuin diplomaattisilla taidoilla ole merkitystä. Mutta samalla meidän pitää ymmärtää sellainen asia, että jos ihminen itse ei ole johonkin vähemmistöön kuuluva, niin hän ei ehkä kohtaa koskaan tuohon vähemmistöön kohdistuvaa vihaa tai syrjintää. 

Me kaikki olemme ehkä joskus istuneet paikassa, jossa haukutaan esimerkiksi juuri gay kansaa, emmekä me ole siihen koskaan kiinnittäneet mitään huomiota. Mutta samalla me unohdamme, että joku tuohon vähemmistöön kuuluva saattaa ottaa tuollaisista "hauskoista puheista" todella itseensä. Ja jos ajatellaan että henkilö koko elämänsä kuulee ikäviä asioita itsestään, niin se varmasti jättää hyvin ikävän jäljen ihmisen mieleen sekä muistoihin. Siis jos ajatellaan tuota pienen kääpiövaltion valintaa, niin itse olen sitä mieltä että sillä saattaa olla suurempi symbolinen arvo, kuin mitä edes voimme kuvitella. Se että me emme itse ehkä tee jotain asioita, ei tarkoita sitä että kaikki ne asiat mitä emme tee pitää kieltää. Siis meidän ei tarvitse kuulla muuta kuin sitä, mitä haluamme kuulla. 

https://yle.fi/uutiset/3-12511489

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Eivätkö ihmiset saisi uskoa sitä, mitä maamme johtava sanomalehti kirjoittaa?

 

Yllä: Sanomatalo Helsingissä. Talossa on mm. Helsingin Sanomien toimituksen toimitilat. Kuva: Sanoma.fi

Alussa pitää kysyä avainkysymys. Miten Helsingin Sanomien työntekijät uskalsivat julkaista jutun seksuaalisesta hyväksikäytöstä mainiten samalla Wille Rydmanin nimeltä? Miten nuo tietolähteet ovat vakuuttaneet juttua tekevän toimittajan sekä hänen esimiehensä siitä, että Rydman on todella tehnyt nuo rikokset, joista häntä on epäilty tai syytetty? 

Tapaus Rydman on saanut aikaan paljon keskustelua ja kyse on vakavasta aiheesta. Ensinnäkin kyseessä on poliittinen vaikuttaja, joka leimattiin Helsingin Sanomien jutussa nimeltä rikolliseksi, eli kyseessä oli alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö. Se mikä tekee tästä asiasta vaikean on se, että Rydman on nimetty syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Mutta kuten olen usein sanonut sekä kirjoittanut ja sinetilläni vahvistanut on se, että julkaisija kantaa aina vastuun julkaistusta aineistosta. 

Aina kun puhutaan rikoksista, niin pitää muistaa että joka kerran faktat ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Ja aina pitää muistaa se, että julkisuuden henkilöllä on aina kateellisia vihamiehiä, jotka saattavat esimerkiksi jopa palkata alaikäisiä tekemään niin sanotusti "temput" tämän kohteen kanssa. Se ei tietenkään tee alaikäiseen kohdistuvaa seksuaalista toimintaa lain edessä hyväksyttäväksi, ja on myös moraalitonta palkata alaikäistä tuollaiseen toimintaan. 

Mutta siis se mitä KRP on poistanut julkaistuissa kuulustelupapereissa saattaa sisältää asian ytimen. Eli onko tuota väitettyä tekoa tapahtunut vai ei? Ja sitten induktiokysymys on se, että onko Rydman teon hetkellä tietoinen kumppaninsa olevan alaikäinen? Vai onko alaikäinen ehkä esiintynyt vaikkapa siskonsa papereita näyttämällä täysi-ikäisenä. Näitä kysymyksiä tulee Rydmanin asianajaja esittämään. 

Mutta kuten tiedämme, niin syyttäminen alaikäiseen kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta on vakava asia, ja aina pitää kysyä myös se, että mistä esimerkiksi Helsingin Sanomat ovat saaneet tietää näistä asioista? Meidän kaikkien pitäisi olla objektiivisia sekä antaa vain faktojen puhua. Mutta samalla meidän pitää huomioida myös esimerkiksi sitä, että tietolähteille eli hyväksikäytön uhreille ei saisi tällaisesta asiasta tulla seuraamuksia. Siis lehtijutun hyväksyy toimittajan esimies, ja sen takia voidaan sanoa, että jos henkilö nimetään esimerkiksi alaikäiseen sekaantujaksi, niin siihen pitää olla erittäin hyvät syyt. Ja sitten tietenkin kaikkein mielenkiintoisinta olisi se, että mitä varten nämä asiat ovat tulleet tietoon vasta nyt? 

Eli onko niistä tehty aikoinaan rikosilmoitus, mutta sitten ilmoitus on ehkä vedetty pois, koska joku on tarjonnut rahaa tai sopimusta? Vai onko poliisien asenne tässä hypoteettisessa ilmoituksessa ollut jotenkin sellainen, että hypoteettinen ilmoitusten tekijä on pyytänyt sen poistamista? Siis avainkysymys on siinä, että mikä sai sitten toimittajan sekä hänen esimiehensä vakuuttumaan siitä, että nuo henkilöt puhuvat totta, eivätkä keksi asioita omasta päästään. Siis miten nuo haastatellut henkilöt ovat todistaneet väitteensä, niin että Helsingin Sanomat tai sen toimittajat ovat uskaltaneet kirjoittaa siitä jutun jossa Rydman nimetään rikolliseksi tekoon, joka on hyvin vakava? 

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/2022/06/nain-naiset-ovat-kertoneet-rydmanista.html

Pitäisikö häirinnän uhrit ohjata heti poliisin puheille vai ei?

Erään oikeusoppineen mielestä häirinnän uhreja ei pitäisi ohjata heti poliisin puheille. Tähän voidaan lisätä se että poliisilla pitäisi olla paremmat valmiudet kuulla ja arvioida nimenomaan alaikäisen seksuaalisen tai muun häirinnän kohteen tekemiä ilmoituksia. Siis mikään alaikäisen kovakaan humalatila ei oikeuta ketään makaamaan häntä väkisin, eikä siis humala ole syy siihen, että henkilö voidaan päästää kuin koira veräjästä kun hän on raiskannut tai pahoinpidellyt alaikäistä. Siis alaikäinen tarvitsee varmasti tuollaisessa tapauksessa paikalle asianajan sekä myös esimerkiksi henkilön, joka voi arvioida sitä, että puhuuko uhri tai uhrina esitetty henkilö totta. Tuolloin hänelle pitää kertoa, että vaikka alkoholia olikin nautittu, niin kuitenkaan alkoholin käyttö ei maassamme oikeuta väkisinmakaamiseen tai muuten häirintään. 

Se että häirinnästä tehdään julkista varmaan pelottaa muita, että eivät ryhdy enää vastaaviin tekoihin. Mutta siis jos puhutaan häirinnästä, niin onko olemassa mitään muuta määritelmää siitä, mikä on häirintää, kuin että uhri kokee tilanteen jotenkin uhkaavana tai kiusaantuu toisen huuteluista? Siis mikä on se raja, että voidaan lähteä hakemaan oikeutta? 

Riittääkö se että uhri alkaa itkeä tai että hän ei enää uskalla esimerkiksi mennä työpaikalleen tai käydä tutussa kaupassa, kun pelkää sitä, että hänen peräänsä aletaan huudella. Jos ajatellaan tapausten julkistamista sekä sitä, että myös uhri kertoo oman näkemyksensä tapauksesta sekä tekijästä kaikelle kansalle, niin ehkä tekijä haluaa tietää miltä uhrista tuntui, tai mitä uhri hänestä ajattelee? Tietenkin tekijän kanta uhriinsa voi olla hyvinkin kaikkien tiedossa, mutta ehkä sitten voidaan myös uhrin näkemys tästä tekijästä tuoda kaikkien tietoon. 

 Häirinnän uhreja ohjataan usein heti poliisin puheille, mutta ongelma on sitten siinä, että mitä nuo usein alaikäiset henkilöt sitten osaavat tai uskaltavat kertoa poliisille? Kun ihminen joutuu varsinkin palveluammatissa häirinnän kohteeksi, niin hän saattaa jopa ajatella, että "se kuuluu asiaan". Samoin jos asiaa lähdetään viemään poliisille, niin joku voi sanoa, että "tuossa on sen ja sen sana "tuollaisen" sanaa vastaan". Tai suoraan sanotaan, että kuka tuota uskoo? Ja asenne saattaa olla sellainen, että häirinnän uhrin väitetään olevan jotenkin itse aiheuttanut koko tilanteen, tai että "toinen on vähän herkkä" siihen työhön, missä hän on työskennellyt. Ja sitten seuraa vielä sellainen asia, että henkilö joka on usein vanhempi saattaa uhkailla uhria, sekä pelotella oikeusjutuilla, minkä jälkeen tulee pitkä lista ihmisiä, jotka muka tuntevat tuon henkilön. Yleensäkin noissa tapauksissa saattaa vanhempi henkilö selittää, että "tuo kuuluu asiaan". 

Tai että hän on tehnyt noin kaikille eikä kukaan muu ole tehnyt ilmoitusta, ja kuten tiedämme, niin tällaisissa tilanteissa varmaan alkaa pelottaa, että mitä jos vaikka vanhemmat saavat tietää? Nimittäin ongelma on siinä, että vanhempi henkilö saattaa väittää uhriaan prostituoiduksi, mikä ei ole tietenkään mitenkään alaikäisen suojaa poistava tekijä. Eli alaikäiseen sekaantuminen on rikos, vaikka teon uhri olisi kuinka "maksullinen". Mutta sitten siitä, että pitäisikö heti lähteä asiaa käsittelemään poliisilaitokselle? Tuo saattaa pelottaa ihmistä, joka ei koskaan ennen ole tehnyt rikosilmoitusta tai asioinut poliisin kanssa. päällimmäisenä mieleen tulee se, että mitä jos tekijä vapautetaan? Tai mitä jos poliisi ei usko mitä toinen kertoo? 

Tämän takia olisi hyvä ehkä keskustella asiasta myös esimerkiksi sellaisen henkilön kanssa, jolla on oikeustieteellinen koulutus ja ehkä myös koulutus kohdata alaikäisiä, joita on lähennelty tai muuten kohdeltu sopimattomasti. Tuolloin olisi mahdollisuus selvittää, että mitä on oikeasti tapahtunut, ja että onko kyse todella niin pienestä asiasta, kuin mitä esimies saattaa väittää. Eli oliko kyseessä se paljon puhuttu "pikku juttu", kuten joku aina näissä tapauksissa väittää. Samoin voidaan katsoa myös että onko vastaavissa tapauksissa tullut jotain muutakin rangaistuksia kuin vain sellainen pieni huomautus? Yleensä tuollaisia tekoja tekevät henkilöt ovat ainakin omasta mielestään mestareita kertomaan asiat niin, että ne näyttävät muiden silmissä siltä, että tekijä on uhri. 

Hän saattaa kertoilla tarinoita siitä, että lapsi on esimerkiksi varastanut kaupasta, tai sitten hyväksikäyttäjä muuten mustamaalaa uhrejaan. Hän saattaa huutaa esimerkiksi pihalla että "käykää kysymässä minun asianajaltani", ja sitten kaikki asiat ovat aina vähän eri tavalla kuin mitä ne ovat esimerkiksi valvontakameroiden nauhalla. Hyväksikäyttäjä ei häpeile käyttää esimerkiksi omistamaansa yhtiötä oman asemansa paranteluun. Hän saattaa lupailla kesätöitä uhrinsa luokkakavereille, ja sitten levitellä kaikkea valheellista uhristaan. Vastineeksi tietenkin yhteydenpito uhriin pitää lopettaa. Samoin tuo tekijä saattaa väittää, että asia on sovittu, vaikka sitten mitään sopimuksia ei olla edes ajateltu tehdä, tai niitä ei olla mitenkään ajateltu pitää. 

Mielestäni esimerkiksi sosiaaliviranomaisilla olisi oikeastaan velvollisuus käydä jokaisella työpaikalla, missä on alaikäisiä töissä, jotta myös esimerkiksi tapaukset, joissa alaikäisellä on teetetty vaarallista työtä tai esimerkiksi jätetty yksin johonkin rakennustyömaalle tulisivat ilmi. Samoin sekin olisi hyvä käydä läpi, että tarjoillaanko noille alaikäisille esimerkiksi alkoholia tai missä kunnossa työmaan muu väki on. Eli ongelma on usein siinä, että nimenomaan tällaiseen häirintään liittyy paljon muitakin asioita kuin vain se itse teko. Yleensä häiritsijä kertoo kavereilleen, että mitään ei ole tapahtunut. Ja hän saattaa olla hyvin mukavantuntuinen herrasmies, joka mielellään näyttäytyy kavereidensa seurassa. Hän saattaa oikeasti jopa uida häirinnän uhrien vanhempien kaveripiiriin, ja sitten tulla jopa kotiin käymään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503207

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Näin naiset ovat kertoneet Rydmanista poliisille: eli ratkaisevat asiat ovat noiden poistettujen kohtien kohdalla.

   

Poliisi on antanut joitakin asiakirjoja medialle siitä, mitä eräät naiset ovat kertoneet viranomaisille. Ja linkki tähän IS:ssä julkaistuun juttuun löytyy tekstin alta. Kuten huomaatte, niin poliisi on poistanut osan noista julkaistuissa papereissa olevista lausunnoista, koska sillä suojellaan joidenkin ihmisten yksityisyyttä. Ja juuri noissa poistetuissa osissa sitten saattaa olla se ratkaiseva tieto, että onko Wille Rydman oikeasti ollut sukupuoliyhteydessä noihin naisiin, jotka ovat siis alaikäisiä. 

Naisten yksi ja kaksi kohdalla voidaan tuohon poistettuun osaan upottaa melkein mitä hyvänsä, kuten käsirautoja tai sitomista, tai niissä voi olla esimerkiksi myös maininta siitä että epäilty on jättänyt ehdottelun, kun on kuullut toisen iästä. Siis likainen mieli täydentää asioita kuvittelulla. Nainen kahden kohdalla on kyse ollut hänen siskostaan, joka on ollut 17-vuotias, ja sen takia alaikäinen. Mutta onko hän sitten kertonut isosiskolle kaiken, mitä ehkä on jossain muualla tapahtunut? 

Nainen kolmen kohdalla salattu osa voi olla aivan mitä vain, mutta hän on ollut siis oikeasti selvästi alaikäinen, ja silloin tietenkin Rydmanin olisi pitänyt tietää rajat, eli vastuu tuossa tilanteessa on oikeasti ollut aikuisen. Eli mitä tuossa sitten on oikeasti tapahtunut? Onko Rydman ehkä kuullut jotain kikattelua tai kommentteja siitä, että hän on "superhot", ja sitten lähtenyt juttelemaan tytön kanssa, ja toisen paljastuttua alaikäseksi jättänyt jutun? Vai mitä siellä sitten on tapahtunut? Mutta siis mitä tuo salattu osio sitten pitää sisällään on koko asian avain. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi sukupuolinen kanssakäyminen, niin silloin kyseessä on ollut laiton teko.

Mutta siis kuten tiedämme, niin esimerkiksi alkoholin tarjoaminen alaikäiselle on rikollista, vaikka esimerkiksi monissa perheissä myös nuoriso saa ottaa yhden vaikkapa yhden viinilasin perheen omissa tapahtumissa. Mutta kuitenkin Rydmanin olisi pitänyt kysyä myös tytön vanhempien lupa tähän toimintaan, jos hän siis oli tietoinen työn alaikäisyydestä. Asia muuten sitten on niin, että tällaisessa tapauksessa on tietenkin kyse siitä, että mikä on oikeasti sopivaa ja mikä ei. 

Jos Rydman on pyytänyt pari 17V tyttöä mukaansa ravintolaan, niin silloin hänen puolustuksensa kysyy juuri tästä, eli onko Rydman ollut tietoinen näiden henkilöiden alaikäisyydestä, ja että oliko noissa juhlissa esimerkiksi tyttöjen vanhemmat paikalla? Samoin siitä varmaan kysytään, että mikä on Rydmanin suhde tuohon 18 v täyttäneeseen henkilöön. 

Onko hän ehkä perhetuttu, tai perheenjäsen joka on tullut käymään, vai onko hän ehkä yksin vieraillut jossain nuorten bileissä? Ja onko bileissä ehkä tarjottu sitten alkoholia myös alaikäisille, tai onko ehkä boolimalja jätetty vartioimatta? Me kaikki tiedämme että nuoria kiehtoo sellainen asia, joka on kiellettyä. Joten onko Rydman ehkä nähnyt nämä nuoret naiset ehkä hyvinkin avoimesti joku boolimalja kädessään, ja sitten tullut ehdottelemaan jatkoja, kun on heitä luullut täysi-ikäiseksi. 

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008840422.html

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008897385.html

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Seksuaalisesta tai muusta häirinnästä sen verran vielä, että kaikkien pitää tuomita tällainen asia.

Kansanedustaja Rydmanin tapaus on varmaan todella ikävä, ja sen pitääkin ainakin avata ihmisten silmät. Eli kansanedustajan tai jonkun muun vastaavan aseman hyväksikäyttö on erittäin ikävää. Se että ihmistä syytetään tuollaisista teoista maamme ykkös sanomalehden toimesta merkitsee sitä, että ainakin osa näistä tapauksista voidaan todistaa. Jos tapauksia ei voida todistaa, niin silloin edessä on syyte. Mutta sitten tietenkin meidän pitää huomioida se, että ennen tällaisesta ei ehkä olisi edes puhuttu mitään. 

Jos ajatellaan esimerkiksi pedofiliaa, niin pedofiilien verkostoissa levitellään varmasti listoja valtioista, joissa pedofilia ei ole rikos, koska sitä ei ole huomioitu lainsäädännössä. Henkilö jolla on rahaa voi matkustaa tuollaiseen valtioon hyvin helposti. Eli tällaiset lait sitovat vain niitä, joilla ei ole varaa matkustaa. Ja ehkä sosiaalinen media on sitten auttanut tuomaan tuon epäkohdan ihmisten tietoisuuteen. Yksittäinen kuva jostain Pattayalta saattaa aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen jollekin perheenisälle, joka jyrisee prostituutiota ja seksuaalivähemmistöjä vastaan. 

Tuollainen asia tietenkin panee miettimään sitä, miten ihminen jolla on rahaa voi oikein helposti kiertää lakeja matkustamalla tuollaiseen maahan, ja sitten tehdä siellä asioita, jotka ovat kotimaassa kiellettyjä. Samasta syystä esimerkiksi Puolan tiukkaa aborttilakia joskus kritisoidaan. Eli ne joilla on varaa matkustaa maahan, jossa abortti on laillista myös tekevät niin. Ja ne joilla ei tähän ole varaa turvautuvat laittomaan aborttiin. 

Rydmanin tapaus on tietenkin kiusallinen sekä vastenmielinen monella tavalla, mutta onko se ainoa lajissaan? Eli onko vastaavaa sattunut myös muissa puolueissa tai niiden nuorisojärjestöissä? Samalla meidän pitää muistaa että koskaan koko puolue ei varmasti ole koskaan ollut mukana kaikessa mahdollisessa hyväksikäytössä. Mutta Rydmanin tapaus tietenkin saa aikaan mietteitä, että onko hän tai joku muu ehkä kertonut tällaisesta jossain, mutta sitten tapausta ei olla ehkä viety eteenpäin? Tai kertojan on ehkä ajateltu vitsailevan. 

 Kun Rydmanin tapaus on tullut ilmi, niin meidän kaikkien pitää kyllä muistaa se, että kyseessä on vakava syytös, ja se mitä meidän pitää tehdä on tuomita tuollainen teko, oli meillä mikä puoluekanta tahansa. Siis häirintä sekä seksuaalinen häirintä ovat sellaisenaan hyvin ikäviä asioita, ja itse olen joskus miettinyt, että miten olisi käynyt vanhaan hyvään aikaan? 

Eli kuka oli Helsingin Sanomille antanut vihjeen noista teoista, mistä Rydmania epäillään? Se että itselle ei ole sattunut seksuaalista tai muuta häirintää ei oikeuta sitä, että tällaiseen tapaukseen pitäisi suhtautua kuin sitä ei olisi tapahtunut ollenkaan. Häirintään pitää aina puuttua, ja jos siltä on suljettu silmät, niin se merkitsee samaa kuin olisi itse mennyt tekemään samoja tekoja. Jokaisen puolueen sekä kaikkien muidenkin toimijoiden pitää muistaa se, että häirintä sekä kiusaaminen kaikissa muodoissaan on rikos. 

Ja noista asioista pitää sitten keskustella avoimesti, jotta nuo teot saadaan ihan oikeasti loppumaan. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut. Siis tapahtunutta ei voida enää muuttaa tapahtumattomaksi. Mutta se että tällaisista asioista puhutaan saa varmasti aikaan sen, vastaavaa ei enää ainakaan niin helposti pääse tapahtumaan. Siis häirinnän virallinen myöntäminen sekä tuollaisen toiminnan tuomitseminen varmasti auttavat jatkossa saamaan lisää jäseniä myös puoluetoimintaan mukaan.

 Se että häirintään suhtaudutaan kielteisesti varmasti auttaa siihen, että puolueisiin aletaan suhtautua taas kunnioittavasti. Joten jos halutaan olla aidosti avoimia, niin se tarkoittaa että myös ikävistä sekä ehkä myös sairaista asioista pitää uskaltaa puhua. Jos asioita haudotaan, niin ne alkavat näyttää pahemmilta kuin mitä ne oikeasti ovat. 

Eli hyväksikäyttöön on saattanut syyllistyä vain pieni osa puolueväestä tai toimijoista, joita epäillään tällaisista teoista. Ja monesti tällaisiin tekoihin syyllinen henkilö runoilee valtavan verkoston, jossa saattaa olla jopa presidentti mukana. Tuolloin tarkoitus on pelottaa tutkijoita, jotta he jättävät tapauksen selvittämisen vähemmälle. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503053

https://yle.fi/uutiset/3-12502970

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Tapaus Rydman eli seksuaalinen häirintä. eli missä kulkee raja siinä, mitä saa tehdä?

 

Tapaus Rydman josta on tullut erittäin näkyvä aihe sosiaalisessa mediassa on nostanut esiin kysymyksen siitä, että monenko henkilön matka politiikassa, harrastuksissa tai koulussa on katkennut seksuaaliseen tai muuhun häirintään? Ja kuinka monta kertaa häiritsijän tai ahdistelijan on pelastanut se, että hän on kunnioitettu yhteisön jäsen? Tietenkin meidän pitää muistaa se, että ennen tutkimusta ei saisi ketään hutkia, mutta kuten tiedämme, niin Helsingin Sanomat on vastuullista journalismia harjoittava tiedotusväline, ja sen takia en ainakaan itse epäile sitä, mitä tapaus Rydmanista on kerrottu. 

Seksuaalinen häirintä on erittäin ikävä ja arka asia esimerkiksi työelämässä. Joskus seksuaaliseen tai muuhun häirintään on puututtu, mutta sitten häirinnän uhri on jäänyt yksin. Eli hänelle ei vain kukaan puhu, ja tuolloin ikää kuin uhria on syyllistetty siitä, että häntä on käytetty hyväksi. Tuolloin saatetaan korostaa sitä, kuinka uhri on provosoinut jotain yhteiskunnan tukipilaria, joka ei ole osannut pitää halujaan kurissa. 

Tunteet eivät saisi vaikuttaa oikeuden päätöksiin tai tapausta tutkineisiin henkilöihin, mutta itse tässä mietin sitä, että moniko on ennen tätä lehtijuttua kokenut häirintää joko seksuaalisessa tai muussa muodossa esimerkiksi harrastusten yhteydessä? Ja kuinka monta kertaa häiritsijä onkaan tätä ennen päässyt kuin koira veräjästä esimerkiksi vetoamalla asemaansa vaikkapa julkisuuden henkilönä? 

Mikäli esimerkiksi lapsi saa selkäänsä naapurin sedältä, niin silloin tietenkin on tilanne se, että tuo "setä" saattaa sanoa, että kuka tuota lasta uskoo? Eli hän saattaa olla päällepäin erittäin mukava ja jos pahoinpitelyn on suorittanut esimerkiksi "se kaikkien paras kaveri", niin silloin saattaa käydä niin, että lapsi ei edes uskalla kertoa tapauksesta kotona. Ja varsinkin jos esimerkiksi pahoinpitelijä on perhetuttu, niin silloin lasta saatetaan suoraan leimata valehtelijaksi. 

Joskus ajatellaan että kaikki selviävät vähemmällä, jos he jättävät asian mielestään. Ja joskus hyväksikäyttäjä sitten vielä lahjoo tämän uhrin kaverit pois hänen läheltään. Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi voi olla esimerkiksi sellaista hyväksikäyttöä, missä lapsi tai nuori käy jakamassa lehtiä tai mainoksia "jonkun kaverin" puolesta. Tuolloin "kaveri" sitten on vain laittanut rahat taskuunsa, ja sitten saattanut pilkata uhriaan. Eli hän on saattanut väittää rahojen menevän johonkin lääketieteelliseen operaatioon tai muuhun vastaavaan kohteeseen. Hyväksikäyttäjä on ihminen, joka ei häpeä mitään. Hän on usein mestarillinen manipuloija tai totuuden väristelijä. 

Hän saattaa kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä sellaisen version, että hän on kantanut tuon nuoren hyvää hyvyyttään kotiinsa kun tämä on ollut juovuksissa. Todellisuudessa hän on saattanut aivan oikeasti tarjota rahaa seksistä, ja sitten kun temput on tehty, niin raha heitetään uhrin naamalle. ja hänet potkaistaan ulos, ettei tuon hyväksikäyttäjän hyvä maine vain tahriinnu. Mutta kavereilleen tuo hyväksikäyttäjä kertoo aina kuinka suuri hyväntekijä hän omasta mielestään on. 

Kun lähipiirissä paljastuu hyväksikäyttöä, niin ensimmäinen reaktio on että "ei ikinä". Juuri tuohon reaktioon tuo hyväksikäyttäjä luottaa. Hän uskoo että kukaan ei oikeasti häntä edes voi epäillä, kun vastakkain ovat "joku punkkari" ja kunnioitettu kansalainen. Ja tietenkin mestarillinen manipuloija kehittää sellaisen tarinan, että tapaus onkin ollut kaikkien tiedossa. Eli hän sitoo koko joukon ihmisiä omiin tekoihinsa. 

Seksuaaliseen tai muuhun hyväksikäyttöön liittyy lisäksi usein sellaista häpeää, että varsinkin nuori ei ehkä edes kehtaa kertoa asiasta mitään vanhemmilleen tai lääkärille. Ja sitten vastakkain ovat aikuisen sekä lapsen tai nuoren sanat. Eli onko tuo aikuinen pahoinpidellyt vai ei?

Skeptisyys on tietenkin tärkeää, mutta miten tehdä se loukkaamatta esimerkiksi tietolähdettä. Eli tietolähdettä ei saa koskaan suoraan leimata valehtelijaksi. Nimittäin kysymys on siitä, että missä menee se seksuaalisen tai muun ahdistelun sekä häirinnän raja? Riittääkö se että heikompi osapuoli kokee tilanteen ahdistavana tai kiusallisena? Vai pitääkö sitten joku tietty asia tapahtua, ennen kuin tapaus voidaan ottaa tutkintaan tai viedä syytteeseen? 

Rydmanin tapauksessa tietenkin puolustus on se kovin usein nähty versio, missä Rydman eli ilmeisesti epäilty uhkaa haastaa Helsingin Sanomat oikeuteen. Tämä on ainakin joskus ollut se malli, miten aikuinen on toiminut alaikäiseen kohdistuvan väkivallan kohdalla. Eli jos aikuinen on tehnyt väkivaltaa lasta kohtaan tai sitten häntä on sellaisesta teosta syytetty, niin hän uhkaa haastaa tietolähteen oikeuteen kunnianloukkauksesta. Itse olen sitä mieltä, että tästä aiheesta pitäisi tehdä laajempi tutkimus, koska uskoisin että tällaiset "tapaus Rydmanit" ovat vain jäävuoren huippuja. 

Kokoomuksen on nyt linjattava, missä menee hyväksyttävän käytöksen raja, sanoo tutkija Markku Jokisipilä

https://f7td5.app.goo.gl/uLYBNj

Lähetyskanava @updayFIRydman: ”Sosiaalisissa suhteissa arvostelukykyni on pettänyt monesti”

https://f7td5.app.goo.gl/KQ74Cw

Lähetyskanava @updayFI

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Miksi aivovuoto maastamme on niin suurta?

Kun ihmistä koulutetaan yliopistoissa, niin silloin hän varmaan olettaa saavansa paitsi työtä niin myös jonkinlaista muutakin arvostusta. Siis jos nyt sattuu käymään niin, että henkilö lukee itsensä ICT-alan tohtoriksi, niin hän varmaan ehkä haluaa tehdä muutakin työtä kuin sitä paljon markkinoitua siivousta, tai siirtyä hoitotyön pariin. Olen muuten monesti huomannut sen, että kuinka nimenomaan ICT-ala on sellainen, että sinne ei edes kannata yrittää, jos siis lehtijuttuja seuraa. ICT-alalla on vain pettymyksiä, kun taas hoitoala ja siivousala antavat henkilölle paljon ja siellä ei sitten ole mitään pettymyksiä tai ikäviä esimiehiä. 

Kun puhutaan esimerkiksi huippuosaajista, niin silloin meidän lehdistömme täyttää sivunsa tarinoilla siitä, kuinka nakkikioskin pitäjä kehitti uuden hampurilaisen. Ja sitten hampurilaisia on tultu hakemaan jostain toiselta puolen Suomea ja ulkomailta asti. Eli todella upeaa lukea siitä, kuinka todellinen osaaja saa liiketoimet sujumaan. Suomalainen media täyttyy mukavasti uutisilla, joissa hoetaan sitä kuinka ihmiset hakevat joukolla sairaslomaa psyykkisistä syistä. Oikeastaan meillä Suomessa ei edes kannata lähteä opiskelemaan, kun joka tapauksessa henkilö päätyy sairaslomalle tai hän ei saa töitä muualta kuin siivoojana tai sairaanhoitajana. Nyt sitten on myös huomattu että ravintola-alalle pääsisi töihin, kun siellä on niin kova pula työntekijöistä. 

Onkohan ravintola-alalla ajateltu koskaan sitä, että joku voi kokea esimerkiksi jatkuvan ulkonäköään koskevan huomauttelun hiukan stressaavana. Tai sitten jos ensimmäinen kokemus työelämästä on tilanne, missä asiakas huutaa päin naamaa, että mitä tuollainen mukula nyt ylipäätään jossain kapakassa töitä tekee, niin ehkä tuollaiset kokemukset saavat ihmisen miettimään sitä, että onko olemassa joku muu kuin ravintola, josta voisi hakea töitä? Tai jos sitten ensimmäinen työvuoro hoitajana alkaa sillä, että kuulee kuinka monta virhettä on jo sitä ennen tehnyt, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että henkilö kokee että hoitoala ei ole hänelle sopiva. 

Eli maassamme puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka korkeasti koulutetut eivät pääse aivan heti töihin, ja että kuinka töitä löytyy nimenomaan sairaanhoito- ja siivoustehtävistä. Eli korkeasti koulutettuja ikään kuin alennetaan sillä, että heitä kohdellaan kuin he olisivat valtion suurin menoerä. Samoin maamme korkeakouluissa sekä yliopistoissa kannustetaan ajattelemaan radikaalisti sekä esittämään omia ajatuksia, mutta voi sitä, joka uskaltaa oikeasti sanoa jotain mitä on itse ajatellut. Tai jotain joka ei ole aivan sen ihmisen arvojen mukaista, joka sattuu noita ajatuksia lukemaan. Silloin eteen saattaa tulla huomautus, että "kuka noita asioita on sinulta kysynyt"? 

Silloin tuo ajattelun tai niiden julkaisemisen kohdalla vapauksia ottanut henkilö kyllä kokea sen, mitä tarkoittaa kun on ollut eri mieltä asioista jonkun auktoriteetin tai auktoriteettina itseään pitävän tahon kanssa. Maassamme siis ajatuksia saa olla, mutta niitä ei saa kenellekään kertoa tai sitten ihmisestä tulee epähenkilö. Joten olisiko hyvä miettiä vähän sitä, että millainen asenne maassamme nyt ylipäätään on niitä kohtaan, jotka käyvät kouluja? Siis voi olla että joku nakkikioski alkaa vetää väkeä ulkomailta saakka, mutta onko kukaan koskaan kuullut moniko nakkikioski on mennyt konkurssiin, kun ei myynti olekaan kattanut kuluja? 

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Kun ihminen irtisanotaan töistä, niin silloin aina on sana sanaa vastaan

Irtisanomisen yhteydessä pitää aina miettiä, että kuka puhuu totta ja kuka puhuu muunnettua totuutta? Kun vastakkain on kaksi ihmistä, joista kumpikin kokee asiat omalla tavallaan, niin silloin on kyseessä tilanne, missä on sana sanaa vastaan. Ilman todisteita on turhaa lähteä hakemaan yhtään mitään ainakaan oikeudessa. Kun esimies irtisanoo työsopimuksen koeajalla, niin hän saattaa sitten aivan oikeasti nähdä alaisen osaamattomuuden. Tai sitten voidaan kysyä, että vaikuttiko joku kiista alaisen kanssa siihen, että johtaja on irtisanonut sopimuksen? Irtisanomisilmoitukseen sitten on saatettu merkitä, että työsuhde päätetty koeajalla, mutta muuta syytä ei ole kerrottu. 

Siis syynäsikö johtaja alaisen työtä tavallista tarkemmin, vai onko alainen sepittänyt koko jutun? Kun alainen kokee mielipahaa, niin hän saattaa mielessään kehitellä ajatuksia siitä, että johtaja on häntä syrjinyt. Ja jos tätä asiaa on edeltänyt riita, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että johtaja luo itse-suggestion kautta itselleen tarpeen löytää virheitä alaisen työstä. Ja jos riidalla ei ole todistajia tai ne ovat tapahtuneet työajan ulkopuolella, niin silloin tietenkin on kyseessä tilanne, missä toinen väittää toista ja toinen toista. Eli kumpikaan ei tule varmaan kertomaan tehneensä virheitä, tai käyttäneensä esimerkiksi Facebookia tiedon hankintaan. Eikä kumpikaan koskaan tule tunnustamaan sitä, että irtisanomisessa olisi toimittu väärin tai että työ olisi tehty väärin. 

 Kun ihmisen työsuhde lopetetaan, niin hän menettää oikeastaan aika paljon. Ja varsinkin jos irtisanominen tapahtuu koeajan lopulla tai vakituisessa työsuhteessa, niin silloin potkujen vaikutus on suoraan sanottuna lamaannuttava. Irtisanomistilanteessa irtisanottava menettää työpaikan, työkaverinsa sekä kaikki ne edut mitä työpaikassa on hänelle annettu tai luvattu antaa. Noiden etujen joukossa saattaa olla esimerkiksi kuntosalikortteja, erilaisia alennuksia sekä muita etuja, joita eivät muut ole tarjonneet. Eli vaikka palkka kahdessa työpaikassa olisi sama, niin kuitenkin edut sekä työpaikan sijainti saattavat olla toisessa paikassa vähän toiset kuin toisessa. 

Varsinkin jos irtisanominen tapahtuu koeajan lopulla, niin silloin saattavat mennä suunnitelmat aivan uusiksi, ja jos on vaikka sattunut niin, että on jo tutustunut osaan työkavereita. Mikäli töissä ei ole mitään huomautettu, niin potkut saattavat olla hyvin yllättävät, ja irtisanomistilanteessa saattaa olla sana sanaa vastaan. Eli jos henkilö on ollut kahden esimiehensä kanssa jossain, ja tämä on nostanut esimerkiksi tiettyihin vähemmistöihin kuulumisen esille, niin silloin tietenkin esihenkilö syyllistyy rikokseen, jos hän irtisanoo työsuhteen siksi, että alainen kuuluu johonkin vähemmistöön. Tietenkin aina irtisanomisilmoitukseen laittaa, että henkilö ei osannut töitään. Tai sitten laitetaan että "purku koeajalla". 

Ja sitten tullaan siihen hyvin ikävään asiaan, mikä liittyy irtisanomisiin. Nimittäin kysymys on siitä, että olisiko nuo mahdolliset virheet huomioitu, jos tätä asiaa ei olisi otettu esille? Tai että miten tuo asia on päätynyt esimiehen tietoon? Onko hänet ensin pyydetty myös Facebook-kaveriksi, tai oikeastaan joskus on tullut myös kiistaa siitä, kuka on pyytänyt ketä Facebook-kaveriksi? Siis potkut tuntuvat kaikista ihmisistä vähintään ikävältä, ja potkujen yhteydessä saattaa kumpikin osapuoli muistaa asioita vähän toisin, kuin puolueeton tarkkailija olisi ne muistanut. 

https://yle.fi/uutiset/3-12491870

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Miksi palvelualoilla on työvoimapula?

Miksi palvelualat eivät kiinnosta? Vastaus on siinä, että palvelualojen työtä ei arvosteta. Asiakkaat ovat joskus vähän rasittavia, ja sitten työnantajan määritelmä siitä, että aina pitää olla iloinen voi tuntua vähän vaikealta täyttää. Se että palvelualan työntekijä on ihminen ei varmaan ole asia, mitä kukaan kiireinen asiakas koskaan ehtii ajatella, mutta se mikä palvelualaoilla on hyvin ikävää on se, että joskus puolin ja toisin tiskin yli puretaan pahaa mieltä. Ja asiakas on aina oikeassa. Eli jos kaupan kassa aukoo päätään asiakkaalle, niin hän saa usein lähteä, varsinkin jos valituksia on paljon. 

Palveluammatit kuten kaupan kassat ovat asioita, joita tarvitaan. Samoin siivoojia tarvitaan, ja kirjastovirkailijoita tarvitaan. Mutta noissa ammateissa olevilla ihmisillä on yksi ongelma, ja sen ongelman nimi on palkka. Palkka noista töistä ei ole kovin hyvä, jos vain sattuu käymään niin hyvin, että henkilö pääsee töihin johonkin palvelualojen työpaikkaan. Ravintoloissa esimerkiksi asiakaskunta saattaa olla sellainen, että se kannustaa lähtemään pois alalta. 

Tietenkin nuoret ovat mukavuudenhaluisia eli he eivät halua tehdä ilta- ja viikonlopputöitä. Itsekään en niitä niin kauheasti aina ole halunnut tehdä. Mutta mitä jos noita töitä nyt vain sitten tarjotaan? Me kaikki emme voi aina valita vapaasti työaikojamme. Eli onko kysymys ollut sellainen, että "tykkäätkö ilta tai viikonlopputöistä?". Jos vastaus on "ei", niin onko sitten kysytty, että mitä jos noita vuoroja tarjotaan, eli kieltäydytkö? Tai onko ehkä sanottu että työ on pääasiassa ilta- ja viikonlopputyötä? 

Työnantajien mielestä henkilön pitää olla iloinen, osata viittä kieltä ja tietenkin palkan pitää olla sopiva, eli sen pitää olla pieni. Eli palvelualojen työpaikat on usein kilpailutettu viimeisen päälle, ja niiden maine on sellainen, että niissä työskentelevä henkilö on joku opiskelija, joka viettää tuossa työssä pari kesää tai muuta lomaa, ja sitten lähtee omaa koulutustaan vastaavaan työhön. 

Noiden työpaikkojen ongelma on siinä, että niihin pääsyä markkinoidaan sillä, että mitään koulutusta ei tarvita. Ja se tietenkin on asia, mikä tarkoittaa että työpaikasta saa todella helposti potkut. Siis jaksaisitko itse tehdä kymmeniä vuosia töitä jossain kioskilla tai rappukäytävissä jos käteen jää vajaa tuhat euroa kuukaudessa. Tai jos ainoa palaute mitä saat on se, että olet unohtanut tyhjentää saunan roskiksen? Niin töihin pääsee helposti, ja sitä kautta varmaan saa hyvän tuntuman työelämään. Jos työtä tekee ahkerasti, niin voi vaikka päästä esimieheksi johonkin palvelualan yhtiöön. 

Mutta mitä jos vaikka sattuu käymään niin, että henkilö jää työttömäksi, eikä siinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan aikana tulekaan uutta työpaikkaa? Jos koulut on käymättä, niin silloin työvoimatoimiston täti kysyy että miten olisi koulutus? Tai ehkä tällainen ei ole sitä niin sanotusti sopivaa ajattelua, jolla viedään Suomea eteenpäin. Koulut ovat sellaisia haaveilijoita varten, jotka eivät halua tehdä sitä reilua ja kovaa työtä. Mutta haaveilijat vievät maailmaa eteenpäin. Ihmiset joilla on visioita ovat niitä, jotka rakentavat tulevaisuutta. 

Kukaan ei varmaan ole koskaan ajatellut, että opiskelu kestää vain muutaman vuoden. Eli 3-8 vuotta omasta elämästä ei ole todellakaan kovin paljoa. Tietenkin voidaan sanoa, että opiskelu vie paljon, mutta se myös antaa paljon. Ja jälkeenpäin nuo vuodet tuntuvat elämän parhailta, kun siellä oppi että tylsyys voi tarttua monella tavalla. Jos sanotaan että kaikenlaisista osaajista on pulaa, niin kumpi itse haluasi jokainen olla, huippuosaaja vai se tavallinen osaava duunari? 

Tietenkin työssäkäyvä tienaa enemmän kuin opiskelija, mutta sitten kun opiskelija valmistuu noin 3 vuoden päästä ammattikoulusta, niin hän saa valmistuneena parempaa palkkaa kuin kouluttamaton. Tai sitten kun henkilö valmistuu yliopistosta esimerkiksi lääkäriksi tai asianajajaksi, niin hän saa sitten aivan varmasti parempaa palkkaa kuin joku rakennusmies tai siivooja.

Samoin jos ajatellaan että henkilö on tulkki tai kielenkääntäjä ihan viralliselta ammatiltaan, niin silloin hän saa varmaan parempaa palkkaa myös toimessaan R-kioskin myyjänä. Itse ainakin haluaisin nimittäin työstäni myös palkkaa, vaikka tietenkin koulutus voidaan ajatella itsekkyytenä, mutta aivan hyväntekeväisyyden vuoksi en viitsisi lähteä rappuja siivoamamaan, eli niin filantrooppinen ihminen en sentään ole. 

Toki esimerkiksi ekonomi on aivan oikeasti olemassa oleva ammatti, johon pääsee lukemalla. Ja siinä voi sitten miettiä sitä, miten mukavia kokemuksia onkaan tuo seikkailu palvelualojen työpaikoissa tuonut mieleen. Tietenkin voidaan sanoa että elämä on ikuista oppimista, ja varsinkin vanhemmalla iällä alkaa tuntua mukavammalta jäädä toimistoon istumaan tai etätöitä tekemään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12488946

https://yle.fi/uutiset/3-12490564

Miksi Venäjä hyökkäsi niin kuin hyökkäsi?

Ka-52 "Hokum B". 

Miten tässä Ukrainan sodassa näin pääsi käymään? Eli miksi Venäjän esitys on ollut niin surkea. Toki piittaamattomuus omista tappioista sekä massiivinen tulenkäyttö ovat tuoneet tulosta, mutta tappiot ovat kamalia, ja Venäjä on joutunut paitsioon kansainvälisissä suhteissaan. Saattaa olla niin, että Putin on ajatellut, että hän vain vähän uhkailee eli "puhkuu ja puhisee". Sitten jos Ukraina ei suostu vaatimuksiin, niin sitten vain potkaistaan oveen, ja koko valtio kaatuu. Eli ehkä Putinin ajatukset ovat kulkeneet samaa rataa kuin Adolf Hitlerin hänen lähtiessään valloittamaan Neuvostoliittoa. 

Putin oli ehkä valmistautunut pieneen voiman näyttöön sekä näytösluonteiseen iskuun, mutta sitten kävi niin, että Ukrainan vastarinta oli varsin kovaa. Eli varsinkin sodan ensi hetkillä Ukraina onnistui estämään Kiovan lentokentän valtauksen, ja sen takia Venäjä ei voinut rakentaa peliä kuten olisi pitänyt. Koska Venäjä ei sitten kyennyt voittamaan Ukrainaa 48 tunnissa, niin se sitten aiheutti tilanteen, missä ulkomainen pääoma katosi maasta. 

Venäjän käyttämä salamasotataktiikka on osoittautunut ainakin osittain niin sanotusti sudeksi. Eli suunnitelmia ei ole voitu panna käytäntöön. Ukrainassa on myös kaatunut suuri joukko Venäjän korkeimpia upseereita, ja noiden upseerien korvaajia ei heti löydy. Eli suurta joukkoa vanhempia upseereita ei aivan helposti korvata. Venäjällä asevoimien ongelma on ollut korruptio, mikä tarkoittaa että ehkä joitakin avaintarvikkeita on myyty mustaan pörssiin. Samoin se että sotilaiden pitää ensisijaisesti olla poliittisesti luotettavia ja vasta toissijaisesti päteviä on saattanut aiheuttaa sen, että kaikki asiat eivät ole menneet kuten niiden pitäisi mennä. Myös aselajien välinen minimaalinen kommunikaatio on aiheuttanut ongelmia. 

Salamasodan ongelma on aina ollut se, että vihollisen pesäkkeitä jää taakse, eli kun joukot etenevät nopeasti, niin aluetta ei ehditä puhdistaa. Mutta Ukrainan sodassa ei esimerkiksi huolto ole toiminut odotetusti, ja tankit ovat ilmeisesti ainakin osassa tapauksista jääneet ilman polttoainetta. 

Eli tappiot ovat suuret, ja mikään ei ole toiminut kuten olisi pitänyt. Nöyryyttävää on varmaan ollut se, että kehutut Ka-52 "Alligator" helikopterit sekä uusimmat panssarit eivät ole olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla, eli juuri nämä aseet joilla Venäjä on NATOa pelotellut ovat osoittautuneet vähintään epäluotettaviksi. Ka-52 helikoptereita vaivaa kuulemma tärinä, ja se ei tee varmaan hyvää tuon helikopterin markkinoita ajatellen. 

Siis onko panssarivaunu romurautaa? Siihen voidaan vastata kyllä ja ei. Jos panssarivaunu on moderni sekä luotettava ja ajanmukaisella toimivalla tekniikalla varustettu, niin silloin se varmasti on parasta mitä sotilas voi toivoa. Mutta jos tekniikka ei toimi tai vaunu on varustettu liian ohuella panssarilla tai sen miehistö ei osaa sitä käyttää, niin silloin vaunu on surmanloukku. Samoin jos tankki ei saa polttoainetta tai täydennystä ammuksiinsa, niin silloin se on myös täysi susi. Myös jos tankin miehistö kuvittelee alueen olevan omien hallinnassa saa varmasti aikaan tappioita. 

Sodassa ei riitä että vain tankit ja lentokoneet toimivat. Myös huollon pitää toimia tai sitten tankki ei kykene täyttämään tehtäviään. Toki suurella ylivoimalla voidaan aina saattaa kaikki operaatiot päätökseen, mutta tappiot ovat silloin suuret. Tankeilla on ajettu suoraan kaupunkiin, mikä tekee niistä hyviä maaleja. Ja saattaa olla että venäläiset ovat luulleet että kaupungit ovat heidän tai heidän liittolaistensa hallussa. 

Venäjän taktiikka on ollut perinteistä massiiviseen tulivoimaan tukeutuvaa toimintaa, mikä on suoraan sanottuna raunioittanut kaikki kaupungit, sekä myös aiheuttanut omille joukoille suuria tappioita, koska vastapuolen eli Ukrainan asevoimien sijaintia ei ole edes ilmeisesti viitsitty vilkaista. Eli näyttävä tulenkäyttö on aiheuttanut tilanteen, missä murskattu infrastruktuuri on luonut vaikutelman tuhotusta vihollisesta. Ja seurauksena on ollut hyvin ikävä tilanne. Hyökkääjän käytös paikallista väestöä kohtaan on omiaan lisäämään tahtoa tehdä vastarintaa. 

Venäjän taktiikan epäonnistumiseen on saattanut johtaa sellainen asia, että hyökkäykseen lähtevät joukot eivät ole saaneet edes tietää tehtäviään kuin vasta muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä. Ja seuraukset ovat olleet kamalaa katsottavaa. Samoin kun Kiovan lentokentän valtaus epäonnistui, niin silloin ei ole ollut mitään varasuunnitelmia. Eli kaikki on levännyt yhden epäonnistuneen suunnitelman varassa, mikä sitten kostautui myöhemmin. Kun suunnitelma vallata Kiova meni mönkään, niin mitään muuta ei voitu tehdä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/ihmetys-venajan-hyokkayksesta-yksikot-ajoivat-suoraan-kaupunkeihin/#b2c38005

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamov_Ka-52

Kuva:)http://bilder.4ever.eu/luftfahrt/hubschrauber/ka-52-248627)

Vihapuhetta saa osakseen jokainen, joka on eri mieltä jonkun kanssa

Image Pinterest

Tässä mieleen tulee Pelle Miljoonan kappale, joka kuuluu näin "pelko ja viha systeemin silmissä". Eli pelko ja viha ovat asioita, jotka usein näyttävät samalta. Pelko saa ihmiset ostamaan aseita, ja pelko saa ihmiset vihaamaan toisiaan. Pelko on asia mikä varmasti näyttelee suurta roolia esimerkiksi jengien maailmassa. Mikäli joku ihminen vihaa ja uhkailee toisia, niin silloin näiden toisten ihmisten teoilla tai sanoilla on merkitystä. Pelko on asia mikä aiheuttaa tarpeen tuhota toinen, ja sitten seuraavaksi kohtaamme sen, mitä kutsutaan vihapuheeksi. Vihapuhe tarkoittaa sitä, että uhkailemalla yritetään saada toinen lopettamaan esimerkiksi kirjoittelun tai muuten vaikuttamisen. 

Siis pitääkö vihapuhetta kuunnella? Pitääkö kiristäjän toiveeseen mukautua? Vastaus on että jos ihminen lopettaa toimintansa koska hän saa uhkaavia viestejä, niin se tarkoittaa sitä, että kiristäjä on voittanut. Samalla se on viesti kiristäjälle, että hän saavuttaa haluamansa tuloksen uhkailemalla ja kiristämällä. Kiristämisen takana on se, että henkilö halutaan sulkea pois mediasta. Ja silloin meidän pitää muistaa se, että kiristämisen takana on aina ihminen, joka ei halua toisten olevan internetissä. 

Pelko ja viha ovat asioita, jotka pitävät Putinin vallassa. Se että häntä ei uskalleta arvostella nostaa hänen asemaansa. Samalla tavalla ihminen joka kerää ympärilleen joukon muita ihmisiä, jotka hyväksyvät vihakirjoittelun pitää asemansa siksi, että häntä ei arvostella. Jokaisen väkivaltaan turvautuvan henkilön paikalla on pieni Putin. Ihminen joka tarjoaa sopua, jos toinen on vain hiljaa jostain asiasta, mikä on hänelle kiusallista. 

Kun ihminen kohtaa vihakirjoittelua, niin kannattaa miettiä sitä, mitä noissa kirjoituksissa sanotaan. Siis niiden tarkoitus on häätää henkilö pois sosiaalisesta mediasta. Mutta mikä on se syy, miksi joku haluaa toisen lopettavan Facebookin tai jonkun muun sosiaalisen median sovelluksen käytön? Onko ehkä tullut tehtyä jotain sellaista, mitä ei uskalleta kertoa äidille? 

Joskus vanhaan hyvään aikaan vihasta ja vihakirjoittelusta kirjoitettiin siihen sävyyn, että "olisi ollut parempi olla hiljaa". Samalla kerrottiin että vihakirjoittelu sekä puukottaminen olivat syy, miksi henkilö jätti politiikan tai muun vaikuttamisen, ja sitten hän keskittyy omaan perhe-elämäänsä. Jos ihminen toimii noin, niin silloin hän antaa pahoinpitelijän ja väkivallan voittaa. Samalla hän antaa signaalin että viha ja väkivalta ovat keinoja, joilla voidaan vaikuttaa muihin. 

Jos viereen istuu joku pilottipoika kertomaan että hän tietää missä satun asumaan, niin silloin kannattaa kuunnella kaikki mitä tuo henkilö sanoo, koska se kertoo siitä mitä tietolähdettä hän on käyttänyt. Nimittäin aina vaatimus siitä että ihminen lopettaa poliittisen uransa tai muun vaikuttamisen, on lähtenyt esimerkiksi kateelliselta puolisolta. Eli uhkailun uhrin kannattaa miettiä sitä, että kuinka usein ja säännöllisesti käyttää tätä pysäkkiä. 

Sekä sitä että onko joku lähipiiristä yllättäen muuttanut käytöstään vihamieliseksi tai sitten ehkä ehdottanut poliittisen uran tai kirjoittamisen lopettamista, ja minkä syyn tuo henkilö on esittänyt perusteluksi vaatimukselleen. Samoin myös sitä, kuka tiedon uhkailusta on antanut toimittajille kannattaa pohtia. Eli onko tieto ehkä sen vihakirjoittajan itsensä toimittamaa? Ja lupaako hän lopettaa, jos toinen lopettaa uransa? Tietenkin uhkailija voi luvata paljon, mutta sitten hän ei ehkä aina halua lopettaa toimintaansa. Hän haluaa aina vain lisää, jos joku sitten myöntyy, niin se on kuin vihreä valo tuolle kiristäjälle, joka kokee tuolloin saavansa tulosta aikaan kiristämällä uhriaan. 

Olen filantrooppi ja tiedän sen itse haluan uskoa ihmisistä hyvää, mutta valmistaudun aina myös pahimpaan, eli uskallan epäillä myös petosta. Aina on mahdollista että hemaiseva uusi heila työntää maton oven väliin, ja johdattaa pahoinpitelijän kotiin. Vaikka itse en ole mielelläni väkivaltainen, niin toki puolustan itseäni, jos päälle käydään. 

Vihapuhetta käytetään usein keinona pitää tietyt ihmiset pois esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Kaikki sosiaalisen median tai politiikan vaikuttajat eivät kohtaa vihapuhetta tai vihakirjoittelua, mutta aivan välillä jokainen ihminen kohtaa henkilön, joka kertoo suureen ääneen, kuinka hän vihaa sitä, mitä toinen ainakin toivoo edustavansa. jos olet liberaali kohtaat vihaa, jos olet vanhoillinen kohtaat vihaa. Mikäli kannatat jotain asiaa, niin kohtaat vihaa. Ja jos vastustat jotain asiaa, niin kohtaat vihaa. Yleensä vihakirjoittaja kirjoittaa sellaisia kommentteja, että "kuka sinulta on mitään kysynyt?". Eli hän siinä sitten komentelee muita sananvapauden nimissä. 

Vihapuhe on nimenomaan sitä, että henkilö tuntee syvää vihaa tai pelkoa sitä henkilö kohtaan, jonka hän valitsee uhrikseen. Siis kyseessä on erittäin ikävä tapa pilata toisen päivä. Mutta kun puhut esimerkiksi siitä, mitä vihapuheen sisältö kertoo viestien lähettäjästä, niin tietyt asiat paljastavat sen, että onko esimerkiksi vihakirjoittajan takana joku omaan lähipiiriin kuuluva henkilö. Mikäli vihakirjoittajan tekstissä kuvastuu syvä ylemmyyden tunto toista kohtaan, ja ikään kuin tarve ohjata muita, niin silloin hän kokee jotenkin olevansa toista parempi tai oikeutettu sanomaan toiselle, että tällä ei ole oikeutta kertoa mielipidettään. 

Jos siis toinen ihminen on niin pieni, ettei hänen mielipiteitään kenenkään tarvitse kuunnella, niin mitä varten hän täyttää toisen Facebookin vihapuheella, ja joutuu ehkä sen takia jopa poliisin kanssa tekemisiin? Vihapuhe on asia mikä ei ole mitenkään uusi. Ennen vihakirjeitä satoi postilaatikosta, jos joku henkilö oli eri mieltä kuin joku kuumakalle. Mutta niistä ei sitten paljon puhuttu, ja syynä oli kuulemma joku esitutkintaan liittyvä seikka, eli poliisi ei saanut jakaa mitään tietoja rikoksista etukäteen. Nykyään kuka vain voi joutua vihakirjoittelun kohteeksi. Mutta myös ennen ihmisiä, jotka olivat eri miltä henkilön kanssa, joka piti itseään auktoriteettein saattoivat saada vihakirjeitä postilaatikosta. 

https://yle.fi/uutiset/3-12486485

https://yle.fi/aihe/a/20-10002839

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Maamme NATO-jäsenyys on aivan uusi asia, joka ei aivan kaikkia miellytä

 

Odotellessamme NATO-prosessin seuraavia vaiheita, pitää meidän muistaa varoa Venäjän trolleja. Eli meidän pitää varautua informaatio-operaatioihin, mutta myös konventionaaliseen mutta myös ydinasein käytävään sodankäyntiin. Informaatio-operaatioiden tarkoitus on valmistella mielipiteet suotuisaksi sotilaalliseen operaatioon. Noissa operaatioissa korostetaan vastapuolen julmuutta sekä sitä, miten omat joukot ovat vain pakotettuja sotaan. Siis jos informaatio-operaatiot saadaan estettyä, niin silloin estetään mielipiteen muokkaus omaa laajempaa sotilasoperaatiota varten sekä disinformaation levittäminen. 

Samoin estetään viimehetkellä tapahtuva ohjeiden jako noiden informaatio- tai propagandaoperaatioita varten perustettujen kotisivujen kautta. Eli joissakin skenaarioissa propagandasivustojen kautta jaetaan juuri ennen hyökkäystä ohjeita hyökkäyksen kohteeksi aiotun maan alueella jo oleville agenteille sekä erikoisjoukoille, joiden tehtävä on valmistella maa hyökkäykseen räjäyttämällä sähkölinjoja sekä esimerkiksi salamurhaamalla vastapuolen upseereita. 

Meillä Suomessa asioista ajatellaan, että olemme jo NATOn jäseniä. Ja ehkä me suurella todennäköisyydellä myös päädymme tuon puolustusliiton jäseneksi. Siis en usko että Turkin halu torpedoida maamme NATO-jäsenyys on niin suurta, kuin sen luulisi olevan. Ja onhan NATO:n pääsihteeri muistanut myös vähän rapsuttaa turkkilaisia ja muistuttanut siitä, kuinka tärkeää työtä Turkki tekee NATOssa. Mutta siis saattaa olla niin, että Erdogan on ajatellut, että hän voi joko itse vetäytyä NATOsta tai sitten hänet potkaistaan ulos, jos hän tarpeeksi laittaa vastaan tuossa NATOn laajenemista koskevassa kysymyksessä. 

Tai sitten hän vain haluaa osoittaa kuinka kova mies tuo Erdogan osaa tarpeen tullen olla, eli hän saattaa haluta osoittaa kaikille, että jos Turkkia ei kunnioiteta, niin silloin seuraa ongelmia. Ja Turkin kunnioitus on tietenkin sitä, että esimerkiksi sen vaatimuksiin vaikkapa kurdien tilannetta koskevaan uutisointiin pitää myöntyä. Ja jos et ole Turkin ystävä, niin olet sen vihollinen. Mutta meidän pitää muistaa yksi pieni asia, jota emme ehkä koskaan ole käsitelleet. 

Nimittäin on olemassa poliittinen temppu, jolla oma itse saadaan näyttämään hyvin pontevalta. Tehdään ehdotus ja sitten toivotaan että joku muu tyrmää tuon ehdotuksen. Eli maassamme saattaa olla hyvinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä meidän olisi pitänyt jatkaa NATOn ulkopuolella, koska saamme siitä taloudellista etua. Samoin maamme politiikka on 80 vuotta perustunut siihen, että miellytämme Venäjää sekä sen johtoa. Entisen Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän kortti on ollut asia, jota hyvin mielellään käytettiin sisäpoliittisena välineenä. 

Tuolloin voitiin epämiellyttävät päätökset laittaa Venäjän niskoille sanomalla, että "Vladimir pakotti". Se sitten vapautti maamme poliitikot vastuusta, kun ulkopolitiikan johdon etu kävi tavallisen ihmisen edun edelle. Maassamme on varmaan ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi olisi ollut parempi, jos NATO-hakemus olisi vedetty pois, kun Turkki vastusti tuota jäsenyyttä, ja jos kaikki eivät halua maatamme mukaan, niin silloin meidän pitää pysyä liiton ulkopuolella. Näin olisi sitten saatu Putinia vähän miellytettyä. Ja samalla olisi myös ehkä voitu saada halpaa energiaa Venäjältä. 

Mutta jos sitten jatkossa ei putin olisi pitänyt maamme politiikasta, niin silloin olisi varmaan kaasuhana mennyt melko nopeasti kiinni. Samoin meidän pitää muistaa se, että jos käytämme NATOn aseita tai aseita, joiden toimiminen on riippuvainen NATOn suopeudesta, niin meille eduksi olisi silloin liittyä suoraan NATOn jäseneksi. Emmekä muuten voi loputtomiin lykätä myöskään hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä, joita on helpompi tehdä nyt, kun vielä on vähän aikaa. Jos päätöstä pitää lähteä tekemään kiireellä, niin silloin niistä vasta kalliita tulee. 

Vasemmistoliitto linjasi päätöksessään NATO-kannastaan niin, että maamme jäsenyys NATOssa tulee olemaan puolustuksellinen. No ei se kyllä voisi hyökkääväkään olla, koska NATO on nimenomaan puolustusliitto. Eli sen rooli ei ole hyökkäävä, joten tuon takia meidän roolimme NATOssa tulee olemaan nimenomaan puolustusyhteistyön kehittäminen kaikilla sen osa-alueilla. Eli informaatiosota, konventionaalinen- ja ydinsota sekä terrorismin vastainen sodankäynti ovat asioita, joihin meidän pitää voida varautua joka tapauksessa, joten eikö ole parempi, että teemme tuon valmistautumisen yhdessä muiden maiden kanssa. 

Jurot nuorisojulkkikset, eli lapsiurheilun kahdet kasvot

Parhaimmillaan urheilu on lapsille unohtumaton kokemus, josta voidaan puhua vielä vanhoina. urheiluseurat tarjoavat mielellään turvallista sekä kehittävää toimintaa. Mutta joskus unohdetaan se, että lapsella pitää olla myös muuta tekemistä kuin vain urheilu. Siis välillä kohdataan tilanne, missä unohdetaan se, että lapsikeskeinen näkökulma olisi myös urheilussa tärkeää. Joskus käy niin, että lapsi valjastetaan urheilussa täyttämään aikuisten asettamia tavoitteita. Esimerkiksi Venäjän tapauksessa lapsiurheilijoita käytetään surutta hyväksi valtiollisessa propagandassa. Ja Venäjän tapauksessa on myös tullut ilmi, että lapsiurheilijoille syötetään dopingia, jotta he menestyisivät paremmin. Se että onko valmentaja tai lääkkeiden antaja edes kertonut lapselle sitä, mitä nuo lääkkeet ovat on jäänyt selvittämättä. 

Urheiluseurat kasvattavat uusia idoleita tuleville nuorille junioreille. Suuri osa lapsista urheilee ainakin seuratasolla. Mutta on myös alaikäisiä jotka ovat kilpailleet mestaruussarjoissa tai jopa olympiatasolla. Ja esimerkiksi Venäjä on tuonut lapsiurheilijoita esimerkiksi taitoluistelun olympiajäille. Venäläinen valmennusmalli ei ole aivan sama kuin Suomessa, eli siellä ollaan kuin armeijassa, eikä kehuja tule jos ei tule tulosta. Se mistä ei puhuta on se, että lapsista saa sitten niitä "söpöyspisteitä", kun epäonnistumisia annetaan anteeksi, kun tuomarit eivät halua nähdä että toinen ratkeaa siinä ihmisten edessä. Mutta siis jos puhutaan palkintorahoista, niin miehin ne rahat taas menivätkään? Menivätkö ne ehkä tuon lapsen omalle tilille, ja onko hän ehkä itse valinnut ammattiaan urheilijana. Lapsiurheilijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heistä kasvatetaan uusia nuorisoidoleita, jotka tuovat kultaa ja kunniaa. 

Esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa pyörii todella suuret rahat, ja laji on ainakin näennäisen väkivallattomuutensa ja vauhdikkuutensa takia erittäin suosittu. Eli monet lapset viettävät ainakin yhden kesän jossain ruohokentällä pelaamassa jalkapalloa. Tietenkin tuossa harrastuksessa tulee kuuma, ja jos nestettä ja varjoa ei ole tarpeeksi, niin silloin seuraa tajuttomuus eli lämpöhalvaus. Joidenkin kohdalla eteen tulee sitten ammattilaiseksi ryhtyminen tai haave ryhtymisestä ammattilaiseksi. Ja silloin tarvitaan 110% panostus tuohon lajiin, jotta pääsee sellaiseen ryhmään, että sieltä voi ponnistaa niin sanotuille rahakkaille kentille. 

Mutta se että henkilö pääsee ammattilaiseksi edellyttää sitä, että ammattilaisten valmentaja näkee hänen pelinsä ja pitää näkemästään. Se että joku juniori esitellään tuollaiselle valmentajalle edellyttää sellaisia suhteita, että valmentaja tulee katsomaan peliä. Ja varmemmin näyttöjä ammattilaisuraa varten voidaan antaa huippuluokan joukkueissa. Mutta kuten tiedämme, niin paikka auringossa on todella kallis. Ja se saa aikaan tilanteen mitä kutsutaan "pakkopeliksi". Tuolloin saattaa liika yrittäminen sekä menestymisen pakko saada aikaan sen, että turhautuminen purkautuu jopa väkivaltana muita pelaajia kohtaan. Nimittäin 110% panos tarkoittaa sitä, että koulut jäävät tuolloin käymättä, ja ainoa mahdollisuus on tulla ammattilaispelaajaksi. 

Mutta joskus vanhempien todellinen halu lähettää lapsi jalkapalloa pelaamaan on se, että he saavat laatuaikaa keskenään. Pahimmassa tapauksessa tuo laatuaika on alkoholin ja lääkkeiden napsimista.  Tuolloin on vaarana se, että lapsi joutuu vakavan hyväksikäytön uhriksi. Eli jos vanhempien sosiaalinen asema eli tulot eivät riitä kattamaan tuota harrastusta, niin silloin saattaa "naapurin Jammu-setä" tarjoutua rahoittamaan harrastusta ja vaatia tuota lasta korvaukseksi sänkyyn kanssaan. Vaikka me haluamme uskoa että jalkapallossa tai miksei myös jääkiekossa on kyse lasten ja nuorten urheilusta, niin se tarjoaa myös vanhemmille mahdollisuuden verkostoitua keskenään tuon lajin ympärillä.

Tuolloin joku saattaa ottaa esimerkiksi jäähallin tai nurmikentän lähettyvillä myös liikeasiat puheeksi, ja tuollaisen hyvin menestyvän joukkueen lähettyvillä on mahdollisuus hakeutua keskusteluun sellaisten ihmisten kanssa, joilla on oikeita liikesuhteita sekä kyky edistää myös omia liiketoimia. Eli noiden ihmisten kautta voi päästä piireihin, ja saada oma lapsi ammattilaiseksi. Ongelma on sitten siinä, että pelipaikka hyvässä seurassa joka tarjoaa portin menestykseen on melko kallis sijoitus. Ja siinä saattaa sitten joku "Jammu-setä" nähdä tilaisuuden koittaneen. 

https://www.is.fi/urheilu/art-2000008867620.html

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Toivo aina parasta, varaudu pahimpaan

9mm. Makarov pistooli (Wikipedia)

Ukrainan presidentti Zelenskyi ei USAn presidentti Bidenin mukaan halunnut kuulla varoituksia Venäjästä. Se miten tämä asia on sitten otettava on jokaisesta meistä itsestä kiinni. Siis saattaa olla että Zelenskyi ei enää halunnut syventää kriisiä, joka alkoi siitä kun Krimin niemi ja Sevastopolin laivastotukikohta julistautuivat itsenäisiksi, ja sitten sodan jälkeen liittyivät Venäjään. Sen jälkeen Mustameren rannalla itäisessä Ukrainassa on ollut levotonta, koska siellä on myös kaksi Venäjän tukemaa separatistien julistamaa tasavaltaa, jotka ovat liittyneet Venäjään sen hyökättyä Ukrainaan.

Siis Ukrainassa on ollut sota jo vuodesta 2014, ja sitten kävi niin, että Venäjä sai Sevastopolin ja tuon jälkeen Putin alkoi kehitellä ajatusta siitä, että Sevastopoliin rakennetaan rautatie, ja tuo ajatus sitten on vienyt Venäjän tähän sotaan. Siis saattoi olla niin, että Zelenskyi halusi olla provosoimatta Venäjää sekä Vladimir Putinia, jonka propagandakoneisto ruokki separatistien halua julistaa oma valtio, joka sitten liitetään myöhemmin osaksi Venäjää. Ja sen me kaikki tiedämme, että propagandassa kaikista asioita tehdään numeroa. 

Venäjän kaltaiset maat ovat niitä, joiden takia jotkut kokevat pelkoa kansallisvaltio-aatteen takia. Parhaimmillaan kansallisvaltio on paikka, missä kansa saa vapaasti puhua omaa kieltään ja harjoittaa kulttuuriaan. Mutta pahimmillaan kansallisvaltio on aate joka tukahduttaa kaikki muut valtiot sekä niiden oikeuden olemassa oloon alleen Siis suurilla kansallisvaltiolla on joskus ollut tapana lähteä siitä, että ne ovat kuin isoveljiä pienemmille naapureilleen, jotka vain odottavat liittämistä osaksi suurempaa kokonaisuuttaa. 

NATOn varapääsihteeri on sanonut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle tai Ruotsille. Mutta meitä on myös varoitettu aliarvioimasta Venäjää. Eli vaikka tällä hetkellä ei Venäjän taholta ole akuuttia uhkaa, niin kuitenkin on vaarana se, että sen asevoimat ottavat oppia ukrainan sodasta. Ja sitten ehkä Putin tai hänen seuraajansa kaivaa historiankirjan esiin, ja sitten lähdetään muistelemaan sitä paljon puhuttua pähkinäsaaren rauhan rajaa. Venäjällä historiaa luetaan siten, että jos joku alue on ollut Venäjän hallinnassa vaikkapa 1400-luvulla, niin hyökkäys tuolle alueelle on siis takaisin valtaus. Eli tällä vain viittaan Putinin tarinaan, missä hän vertasi itseään sekä toimiaan Pietari Suureen. Ja tuollaiset asiat herättävät varmasti pelkoa. 

https://yle.fi/uutiset/3-12488870

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Kun päässä myllertää....

Kaunottaren ja hirviön ongelma on siinä, että kun näemme hemaisevan tytön, niin haluamme uskoa, että tuo tyttö puhuu totta. Vastakkain ovat tuolloin "Ruma Ruba Korpela" ja "neiti hentoinen".  Eli "Ruba" on paikan murheenkryyni, tatuoinneilla itsensä koristellut herttainen MC-jengin jäsen, joka ei ole koskaan mitään muuta tehnyt kuin vain tapellut. Tai niin sitten ainakin tarina kertoo, kun hänen epäillään hakanneen jonkun pikkutytön henkihieveriin. Kenellekään ei ole tullut mieleen, että tuo tyttö saattaa syyttää "Rubaa", koska "Ruba" vaikuttaa paremmalta syylliseltä kuin joku toinen, jonka olemus on vähän siistimpi. Ja kun terassikausi alkaa, niin silloin edessä saattaa olla se, että joku aloittaa tappelun vähän normaalia helpommin, kun on tullut otettua vähän enemmän kuin normaalisti. 

Siis saattaa olla että "Ruba" ei ole edes tehnyt mitään, mutta hän vain sopii paremmin syylliseksi, kuin joku siisti mies tai nainen. Eli aluksi tämä tatuoitu ihminen voi vaikuttaa hyvinkin syylliseltä, koska "kukaan muu ei tällaista voi tehdä". Kun uhrit ja tekijät kuvailevat tekojaan kavereilleen, niin he esittävät usein itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Eli toinen "vain puolusti itseään". Ja "toinen vain aivan rauhallisesti pummasi tulta tai käveli kadulla, kun sitten tuli nyrkki kohti naamaa". 

"Aivan yllättäen toinen vain hyökkäsi uhrin päälle", on kolmannen henkilön kommentti. Jaa että ihan yllättäen tuli mies ja veti viatonta pikkutyttöä turpiin. Siis yhtään miestä ei tuo meidän vakiosyyllisemme edes ole ajatellut hakata, vaan kaikki uhrit ovat varmaan naisia, väittää huhu. Mutta jostain syystä saattaa joku asia jäädä kertomatta. Eli se mitä on tapahtunut ennen tätä iskua, joka on vienyt joukon yhteiskunnan tukipilareita sekä yhden totaalisen bandiitin oikeustaloon. Uhri halutaan aina nähdä jotenkin viattomana, ja hyökkääjä taas on se "paha poika". 

Mutta myöhemmin saattaa eteen ilmaantua muita todisteita, jotka sitten osoittavat että tuo tyttö on kertonut omiaan. Yleinen esimerkki kaunottaren ja hirviön kompleksista on tilanne, missä nainen kertoo tarinoita siitä, kuinka "se sika" on hakannut tai raiskannut häntä. Syy tähän tarinaan saattaa olla se, että henkilö avioeron hetkellä aiheuttaa itsesuggestion, missä hän jopa itse alkaa uskoa, että ihminen jonka kanssa hän on ollut naimisissa on "täysi sika". 

Siinä henkilö etsii tarkoituksellisesti negatiivisia asioita entisestä heilastaan, ja hän saattaa kertoa asioita, jotka eivät ole tosia, koska hän haluaa perustella itselleen, miksi haluaa jättää toisen. Kun sitten mukaan keskusteluun tulee vielä "pari siskoa", jotka sitten vielä yllyttävät tätä "neiti hentoista" kertomaan siitä, millainen sika hänen kanssaan on asunut. Ja sitten mennään yhdessä poliisiasemalle. 

Me kaikki olemme olleet tilanteessa, missä "neiti hentoinen" on saanut turpiin joltain "korpelalta". Siinä sitten me kaikki olemme joskus tehneet sellaisen perusteettoman arvion että tuo neiti ei ole itse tehnyt yhtään mitään. Eli me haluamme uskoa, ettei tuo tyttöparka ole tehnyt mitään mikä olisi ärsyttänyt tuota lyöjää. Ja sitten tilanne saattaa olla aivan toista, kuin mitä olemme halunneet uskoa. Saattaa olla että siinä on puolin ja toisin ärsytetty toista ja kun takana on tuttu jengi, niin silloin saattaa tilanne mennä vähän liian pitkälle, eli siinä saatetaan toinen ryöstää tai häntä nöyryytetään oikein kunnolla. Ja lopulta sitten pinna palaa, ja joku saa nenilleen. 

Nuoren ihmisen ongelma on se, että hän saattaa kohdata jonkun hyvinkin yleisen tilanteen ensimmäistä kertaa. Siinä on sitten itku ja häpeä lähellä kun tilanne muuttuu jotenkin oudoksi, eikä kukaan meistä varmaan loputtomiin kestä kaikkea mahdollista. Siis jos ajatellaan nuorta aikuista, joka on juuri täyttänyt 18 vuotta, ja lähtee ensimmäistä kertaa ravintolaan, niin siellä saattaa tapahtua mitä tahansa. Eli kun henkilö on ottanut muutaman oluen tai vastaavaa, niin sitten saattaa joku ajatella että tuo henkilö ryhtyy liian tungettelevaksi, ja sitten seuraa pieni välien selvittely. 

Tuollainen tilanne saattaa olla monelle aivan uusi, ja siihen saattaa liittyä hiukan alentuvia katseita. Siis yleinen asia, mikä aiheuttaa juuri sitä myllerrystä päässä on nimenomaan yllättävä väkivaltainen tilanne, ja noita asioita ei kannata lähteä mitenkään peittelemään. 

Kun päässä myllertää kaiken näköistä, niin niistä asioista kannattaa aina puhua ihmiselle, jolle voi puhua ilman sitä, että toinen ahdistuu vielä enemmän kuin itse. Kun ihminen on nuori, niin kaikki asiat voivat olla hyvin vaikeita tai ne voivat tuntua vähän vaikeammilta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Mutta sitten kun esimerkiksi huumeista tai väkivallasta halutaan keskustella, niin se tarkoittaa sitä, että vastapuolella pitää olla ihminen, joka ei tuomitse puhujaa. Siis ensinnäkin ammattilainen näkee asiat aina toisin kuin ihminen, joka kohtaa ensimmäistä kertaa tilanteen, missä henkilö hautoo ajatuksia, jotka ovat ehkä länsimaisessa yhteiskunnassa tabu. 

https://yle.fi/uutiset/3-12463443

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki.(Lavrovin Turkin matka)

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki näennäisen erinäköiset palaset liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. 

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov matkustaa Turkkiin hakemaan tukea Venäjän Syyrian sotaretkelle, ja on herännyt kysymys siitä, että onko myös Ruotsin sekä Suomen NATO-hakemus vaikuttanut tähän matkaan? Kansainvälisessä politiikassa kaikki liittyy aina kaikkeen, eli ei ole olemassa tapausta, mikä ei liity mihinkään muuhun tapaukseen. Sergei Lavrov on hyvin korkea-arvoinen toimija Venäjän politiikassa, ja hän ei turhaan matkustele ulkomailla. 

Siis kansainvälinen politiikkaa on kuin verkosto erilaisia tapauksia, joista sitten punotaan yhtenäinen tilkkutäkki. Eli vaikka palat eivät ole saman värisiä tai saman muotoisia, niin ne liittyvät silti samaan kokonaisuuteen. Lavrovin Turkin vierailulla saattaa olla hyvin paljon erilaisia virallisia osuuksia, mutta samalla tietenkin myös se, mitä ei olla tuossa vierailun asialistassa mainittu varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. 

Se että Turkki ei ole lämminnyt Suomen sekä Ruotsin NATO jäsenyydelle ei ehkä ole aivan niin yllättävää, kuin mitä me ehkä haluaisimme uskoa. Turkki on nimittäin sellaisessa asemassa, että NATO ja varsinkin Länsi-Eurooppaan kuuluvat valtiot varmaan vähän rajoittavat Erdoganin hallituksen rajatonta riemua, kun se lähtee murskaamaan PKK:ta eli Kurdistanin työväenpuoluetta aseilla, joita on hankittu lännestä joko kokonaan tai niiden keskeisiä komponentteja on toimittanut joku länsimaa. 

Kovat puheet ovat niitä asioita, jotka ovat aina ajaneet ihmisiä nurkkaan. Sama tilanne, missä Erdogan nyt on on ollut myös aikoinaan Pohjois-Irlannissa, missä Brittiarmeija vannoi murskaavansa IRA:n. Eli lääke separatismiin oli kovat puheet ja kovat otteet. Ja sitten vasta kun konfliktin kaikki osapuolet käsittivät että väkivalta ei johtanut mihinkään, saatiin aikaan jotain pysyvää. Kovat puheet ovat asia, mikä herättää pelkoa, ja pelko saa aseellisen voiman rivit tiivistymään. 

Se että Vladimir Putin lähti johdonmukaisesti liittämään Ukrainaa Venäjään sekä uhkaili asevoimin sai aikaan sen, että hän yliarvio iskuvoimansa suhteessa vastapuoleen. Mutta Ukraina toistaa sitä kaavaa, mikä on ajanut valtion toisensa perään sotaan toista valtiota vastaan. Ensin tulee eturistiriita, sitten lähdetään murskaamaan vastapuolta, ja lopulta sitten ajaudutaan tilanteeseen, missä asevoimia lähdetään käyttämään ja syynä on se, että vetäytyminen aiheuttaa kasvojen menetyksen. Venäjän asevoimat ovat saaneet menestystä, mutta mikä on menestyksen hinta?

Onko Ukrainan sota Venäjälle 15-50 000 miehen sekä siviilien kärsimyksen sekä kansainvälisen eristämisen arvoista toimintaa? Tuo tappioiden määrässä oleva viiva tarkoittaa eri lähteissä olevia eroja. Siis onko Putin nyt tyytyväinen itseensä, kun hän lähti torvet soiden sotaan, ja sitten seuraukset ovat kammottavia? Vaikka Venäjä saisi pitää valtaamansa alueet, niin niiden uudelleenrakentaminen on sitten aivan eri asia kuin alueiden tuhoaminen. 

Kun sotaan on lähdetty, niin silloin tietenkin seurauksena on verta, hikeä ja kyyneleitä. Jos sitten sotatoimet keskeytetään, niin kaikki siinä menetetyt miehet ovat hyökkääjän kannalta kuolleet turhaan. Mutta tappioiden kasvaessa tilanne on sellainen, että kuinka monta miestä voidaan sitten vielä uhrata? Mikä on se hinta, joka alueesta on maksettava? 

https://yle.fi/uutiset/3-12480099

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Ammatillisen opetuksen arvostamisesta

 

Ammatillisen opetuksen arvostaminen on asia, mitä pitäisi huomioida vähän paremmin. Meillä Suomessa ammatillista opetusta ja koulutusta arvostetaan jotenkin oudon vähän. Siis ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee myös muita kuin sairaanhoitajia, eli sairaanhoitajan koulutus ei ole ainoa koulutuslinja, jonka henkilö voi valita, kun hän jättää peruskoulun. Mutta jostain syystä mitään muuta ammattia ei koskaan mainita kuin vain sairaanhoitaja. 

Jotenkin esimerkiksi uutisista saa sellaisen käsityksen, että maamme ainoa tarjolla oleva ammattikoululinja on sairaanhoitaja, jota sitten arvostetaan todella korkealle. Eli sairaanhoitajien työtä sekä uhrautuvuutta kyllä kauheasti korostetaan, mutta se ei sitten näy koskaan heidän palkassaan. Mutta kun sitten katsellaan tarkemmin esimerkiksi mediassa olevia kirjoituksia, jotka koskevat ammatteja, niin niistä saa sellaisen kuvan, että maassamme on kaksi työtä, jota on oikeasti tarjolla.

Toinen on sairaanhoitaja ja toinen on siivooja. Eli jotenkin tuntuu että ketään muita ihmisiä ei maailmassa ole edes olemassa. Mutta sitten jos mietitään sitä, miksi ylioppilaita niin kauheasti korostetaan, ja miksi ainakin jotkut nuorena ammattiin valmistuneet sitten lähtevät opiskelemaan yliopistoon, niin syy tähän saattaa olla se, että he kokevat olevansa riittämättömiä. Kun työpaikkailmoituksia luetaan, niin aina vaaditaan jotain korkeakoulu yms. Samoin jos esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja sitten sanoo jossain illanvietossa olevansa sähkö- tai putkimies, niin vastaus on aina, että "ai ootko", tai mikä oikeastaan kuvittelet olevasi? 

Tai sitten jossain istuu aina joku insinööri, joka tietää kaikki asiat vähän paremmin.  Se miten sitten esimerkiksi vastavalmistuneeseen ammattikoulusta paperit saaneeseen henkilöön suhtaudutaan työmarkkinoilla varmaan myös kannustaa hakeutumaan aikuislukioon. Eli tarjolla on tietenkin niitä siivoustöitä, joissa ei oma ammattitaito pääse kehittymään, ja sitten työnjohtaja saattaa suoraan sanoa, että miksi et jättänyt koulua, niin olisit päässyt töihin. Eli ammattiin valmistumista on jotenkin maassamme pidetty häpeänä tai ehkä kiusallisena asiana. On jotenkin outoa, että ammattikoulua pidetään jotenkin sellaisten paikkana, jotka eivät muka muualle pääse. 

Tuolloin tuntuu siltä, että joku Keuruun kassan sekatyömies on arvostetumpi siksi, että hän on suhteilla päässyt töihin. Siis miten se osaaminen on muka osoitettu, kun koulun keskeyttänyt vailla peruskoulun päättötodistusta oleva henkilö on otettu ensimmäiseen työpaikkaansa? 

Tai mitä se kenellekään kuuluu, mutta ehkä siitä pääsemisestä voidaan keskustella vähän tarkemmin. Miten henkilö jolla ei ole mitään todistuksia vakuuttaa työnantajan siitä, että hän osaa tehdä työtä, josta työnantaja maksaa palkan? 

Ammattikouluissa ammattiin opiskeluun kuuluu myös sellainen kuin käytännön työharjoittelu. Tuossa harjoittelussa opiskelija oppii miten työt tehdään oikeassa yrityksessä. Tarkoitus on se, että ammattiin opiskeleva henkilö voi tuon harjoittelun kautta osoittaa osaamistaan työnjohtajille sekä solmia suhteita tulevaan työpaikkaan. Mutta joskus tuo harjoittelu on sellainen, että se varmasti palauttaa ammattikoulussa opiskeluja suorittavan henkilön sinne maan pinnalle.  

Eli hänet voidaan laittaa jonkun pultsarin komenneltavaksi, joka karjuu että hänen serkkunsa oli 30 vuotta aputöissä, kunnes sitten hänet ylennettiin, ja mitään ei tuo harjoittelija sitten osaa. Tällä tavoin sitten saadaan luotua työelämästä se paljon arkisempi puoli, kuin mitä esimerkiksi ammatinvalinnan ohjaaja siitä on antanut. Joten sen takia saattaa ammattikouluilla olla jotenkin outo kaiku vielä nykyäänkin. 

 https://yle.fi/uutiset/3-12480289

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Onko oikein viisasta kuvata ihmisiä salaa? (Kiss my ass)

 

Kuva ei liity tapaukseen, mutta sekin on Seiskasta. 

Kun joku ottaa salaa kuvan jostain julkisuuden henkilöstä, niin hän voi saada syytteen kotirauhan rikkomisesta. Mutta jos joku ottaa salaa kuvan pääministeristä, niin silloin pitää muistaa että kuvauksen kohde ei ole tavallinen ihminen. Ja kuvaamisen syy pitäisi kyllä selvittää. Eli onko kyseessä vain viaton pila, vai onko ehkä tarkoitus sitten osoittaa, että "me näemme aina". Jos tapauksesta käynnistetään esitutkinta, niin onko sitten kuvilla yhteys vaikkapa maamme NATO-hakemukseen? Poliisi ei voi sulkea mitään vaihtoehtoja pois ennen kuin epäiltyjä on haastateltu. 

 Sanna Marin on joutunut siihen samaan tilanteeseen mihin moni muukin julkkis. Häntä on kuvattu salaa, ja koska pääministerimme ei ole ilmeisesti varautunut siihen, että hänellä ei ole julkista esiintymistä, niin hän on laittanut jalkaan nykymuodin mukaiset eli vähemmän lököttävät veryttelyhousut, ja myös ilmeisesti on paljastunut sellainen outo asia, että myös pääministerillä on samat kehonosat kuin muillakin naisilla. Jutun mukaan hän on melko urheilullinen. Ja kuten varmaan arvaatte, niin myös miehillä on peppu. Joten mitään muuta erikoista ei tuossa Seiskan ainakin sosiaalisessa mediassa ilmenneiden kommenttien perusteella mauttomassa jutussa ole ihmeellistä, kuin että miksi he sen nyt sitten julkistavat? 

On tietenkin hiukan erikoista, että salaa otettuja kuvia julkaistaan lehdessä, vaikka tietenkin pääministeri on julkisuuden henkilö. Mutta siis kuten varmaan tiedämme, niin kaikki ihmiset eivät varmaan halua tai jaksa  olla 24/7/365 aivan tiptop, vaan he varmaan haluavat myös joskus laittaa vähän rennompia vaatteita päälle, vaikka tietenkin on olemassa pelko siitä, että paparazzi yllättää, ja kuvat päätyvät johonkin skandaalilehteen. 

Tietenkin voidaan sanoa, että on kotirauhan tai jonkun rauhan rikkomista, jos ihmisestä salaa otettuja kuvia julkaistaan, mutta jostain syystä esimerkiksi se, että mitä Sanna Marin ja hänen hallituksensa ovat saaneet aikaan ovat asioita, joita pitäisi enemmän korostaa. Siis pukeutumisella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten valtion asioita hoidetaan, vaikka tietenkin siis aina välillä myös ministerit pukeutuvat vähemmän muodollisesti. 

Mutta onko noilla paparazzi-kuvilla oikeastaan tarkoitus mustamaalata pääministeriä vai pelotella häntä? Kas siinä vasta kysymys. Jos ajatellaan että joku näppää kuvan henkilöstä, joka ulkoiluttaa lastaan, niin silloin tietenkin pitää kysyä motiivia tuollaiseen salakuvaukseen. Eli onko kyseessä asia, jonka tarkoitus on viestittää sitä, että aina joku näkee? Vai onko kyseessä vain viaton mutta mauton pila, joka sitten on aiheuttanut muutamia kommentteja sosiaalisessa mediassa? 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10361b0f-1b28-41de-ac3f-863aa33e5ca8

Kuva:https://fi-seiska-cdn-pro.seiska.fi/files/inline-images/2019/36/Sanna-Marin.gif

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Miksi Ruotsin oikeusministeri Morgan Johanssonin pätemättömyys huomattiin vasta nyt?

Mikäli ajatellaan että Morgan Johanssonin pätemättömyys olisi huomattu jo ajat sitten, niin saattaa olla niin, että Ruotsin oppositio on säästänyt tuota huomiota sellaiseen kohtaan, että se saa mahdollisimman paljon huomiota. Siis tuo havainto mahdollisesta pätemättömyydestä olisi siis oikeastaan vain otettu säilöön, ja tarkoitettu oikealla hetkellä käytettäväksi. 

Jos tuntematon ministeri olisi saanut heti vaalikauden alussa epäluottamuslauseen, niin silloin ei tällä teolla olisi niin suurta uutisarvoa, kuin sillä että tunnettu ja kahdeksan vuotta tehtävissään ollut ministeri saa epäluottamuslauseen. Joskus tuntuu että monia muitakin asioita laitetaan maailmassa ikään kuin pussiin odottamaan sitä, että henkilö pääsee johonkin tärkeään asemaan, ja sitten noita tietoja aletaan kaivella jostain työpöydän laatikosta. 

Eli tietoa pantataan jotta siitä saadaan kaikki mahdollinen irti. Ja on paljon asioita, joista tavallinen ihminen selviäisi kuin koira veräjästä. Mutta sitten voi joskus käydä niin, että esimerkiksi kunnallis- tai miksei myös parlamenttivaalien kohdalla onkin sitten löytynyt monia mielenkiintoisia asioita, jotka koskevat henkilön yksityiselämää tai sitten jotain muuta asiaa. 

Se miten sitten esimerkiksi Ruotsin ongelmat Erdoganin laittaessa vastaan NATO-jäsenyydessä ovat kasaantuneet on jäänyt ihmisiltä piiloon. Ruotsissa on suuri ulkomainen vähemmistö, joka on aikoinaan houkuteltu maahan tekemään töitä, jotka eivät syntyperäisille ruotsalaisille kelpaa. Mukana on ollut enemmän tai vähemmän poliittisin perustein maahan muuttaneita kurdeja, jotka ovat tehneet tunnetuksi oman kansansa tilanteen Turkissa. 

Ongelmia ei aikoinaan pitänyt olla, koska Ruotsin viranomaiset ajattelivat että he voivat ongelmien ilmetessä karkottaa helposti nuo henkilöt, jotka eivät ole syntyperäisiä Ruotsin kansalaisia. Mutta ongelmia on sitten myöhemmin ilmaantunut ulkomaalaisten lasten kanssa, jotka ovat syntyneet Ruotsissa. Ongelmia on sitten tietenkin lisännyt tai kärjistänyt esimerkiksi se, että monien noiden maahanmuuttajataustaisten halpatyövoimaksi tarkoitettujen ihmisten kohdalla edessä on ollut halveksivia katseita sekä muuta rasismia. 

Mutta kuten tiedämme, niin maahanmuuttajataustaisen henkilön Ruotsissa syntyneet lapset ovat ihan Ruotsin kansalaisia. Eli he voivat ihan itse hakea mihin hyvänsä koulutukseen tai sitten mennä mukaan politiikkaan. Ja siellä edessä on ollut tilanteita, missä tunteet purkautuvat puolin sekä toisin. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku Ruotsidemokraatit saavat paljon ääniä, niin toisaalta ongelma on siinä, että syntyperäiset ruotsalaiset eivät aina viitsi äänestää. Kun taas ne ulkomaalaistaustaiset joita on katsottu vähän yläviistosta äänestävät joka kerran, jos he ovat vain äänioikeutettuja. Se taas aiheuttaa ongelmia puolueiden vanhojen vaaliteemojen kanssa, eli ei ole mitään järkeä luvata mitään ihmisille jotka eivät äänestä. 

Alkujaan nuo maahanmuuttajat ovat olleet niitä, joilta ei ääniä saada. Tuo on sitten muka oikeuttanut huutelemaan tai käyttämään ulkomaalaistaustaisia poliittisena lyömä-aseena. Mutta tilanne on osittain muuttunut sellaiseksi, että poliittiset puolueet laskevat saavansa myös ulkomaalaistaustaisten ääniä, mutta sitten esimerkiksi joku Norrmalmstorgetin laidalla istuva puliukko ei käytä äänioikeuttaan. Ja se aiheuttaa taas sen, että poliittinen kenttä on ikään kuin joutunut uuteen tilanteeseen, missä ei enää ole tarjolla mitään helppoja ratkaisuja. Eli enää ei voida ulkomaalaisongelmia ratkaista lähettämällä heitä pois maasta. Tai enää ei voida turvautua pelkkiin poliisivoimiin, kun mietitään sitä, miten esimerkiksi hoidetaan Ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmia kuten eriarvoistumista sekä rasismia. 

Etniset jengit ovat aina väkivaltaisia ovat niiden jäsenet enemmistö- tai vähemmistökansanosista. Eli skinitkin ovat vain yksi etninen jengi muiden etnisten jengien joukossa. Ongelma on nimittäin siinä, että jengit ovat paikkoja ja yhteisöjä, joissa tyhmyys tiivistyy. Ja noissa piireissä tehdään jokaisesta tappelusta suurta politiikkaa. Tuo tarkoittaa sitä, että jos oman joukon edustajaa on tönäisty, niin sitten lähdetään joukolla hakkaamaan tuota tönijää. Saattaa olla että joku on vahingossa bussissa tönäisyt jotain samaan etniseen ryhmään jengin kanssa kuuluvaa. Se tietenkin otetaan suurena loukkauksena, mikä tarkoittaa että tuo teko on pakko kostaa tai oma kunnia katoaa. 

Tai joku on vain kaatunut bussissa ja hän on pudottanut vaikkapa ostokset maahan. Siitä lähtee kasku kiertämään, ja seuraavaksi juoru paisuu eli siihen liitetään tarinoita väkivallasta jota "kaikki muutkin ovat kokeneet". Siitä mitä ostoksia tuolla henkilöllä on ollut tai milloin tämä on tapahtunut ei edes koskaan mainita. 

Noissa piireissä tietenkin leviävät tarinat poliiseista, jotka sallivat skinien tehdä mitä vain tai jotka vain hyysäävät ulkomaalaisia. Ja siinä sitten ryhmässä ryhdytään kiihottamaan toinen toistaan, ja kaikki mitä muut tekevät on väärin, sekä jossain vaiheessa sitten lähdetään käyttämään omankäden oikeutta. 

Tietenkin poliisilla on oma osansa noiden ongelmien kuten rikollisuuden kitkemiseksi. Mutta ongelma on sitten se, että mitä tehdään niille nuorille, jotka viettävät suuren osan ajastaan ulkosalla ja ajautuvat esimerkiksi huumeiden käyttäjiksi tai imppaajiksi. Siis nuo nuoret ovat ongelmallisia sikäli, että heillä ei ehkä ole kielitaitoa, mutta samalla he ovat kuitenkin Ruotsin kansalaisia. Poliisi ei voi puuttua mihinkään ongelmiin kuten pahoinpitelyihin tai ikkunoiden rikkomiseen ennen kuin noita rikollisia tekoja on tehty. Eli poliisi voi tietenkin lähteä selvittämään jo tapahtuneita rikoksia, mutta noiden tekojen ennaltaehkäisy olisi tietenkin kaikille paras. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ruotsissa-hallituskriisi-kurdikansanedustajan-%C3%A4%C3%A4ni-voi-jopa-kaataa-hallituksen-ja-johtaa-nato-prosessin-hidastumiseen/ar-AAY8Jce?bk=1&ocid=msedgntp&cvid=c4a1261781d743fc88d5f16cbeb08536

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/