Tapaus Rydman josta on tullut erittäin näkyvä aihe sosiaalisessa mediassa on nostanut esiin kysymyksen siitä, että monenko henkilön matka politiikassa, harrastuksissa tai koulussa on katkennut seksuaaliseen tai muuhun häirintään? Ja kuinka monta kertaa häiritsijän tai ahdistelijan on pelastanut se, että hän on kunnioitettu yhteisön jäsen? Tietenkin meidän pitää muistaa se, että ennen tutkimusta ei saisi ketään hutkia, mutta kuten tiedämme, niin Helsingin Sanomat on vastuullista journalismia harjoittava tiedotusväline, ja sen takia en ainakaan itse epäile sitä, mitä tapaus Rydmanista on kerrottu.
Seksuaalinen häirintä on erittäin ikävä ja arka asia esimerkiksi työelämässä. Joskus seksuaaliseen tai muuhun häirintään on puututtu, mutta sitten häirinnän uhri on jäänyt yksin. Eli hänelle ei vain kukaan puhu, ja tuolloin ikää kuin uhria on syyllistetty siitä, että häntä on käytetty hyväksi. Tuolloin saatetaan korostaa sitä, kuinka uhri on provosoinut jotain yhteiskunnan tukipilaria, joka ei ole osannut pitää halujaan kurissa.
Tunteet eivät saisi vaikuttaa oikeuden päätöksiin tai tapausta tutkineisiin henkilöihin, mutta itse tässä mietin sitä, että moniko on ennen tätä lehtijuttua kokenut häirintää joko seksuaalisessa tai muussa muodossa esimerkiksi harrastusten yhteydessä? Ja kuinka monta kertaa häiritsijä onkaan tätä ennen päässyt kuin koira veräjästä esimerkiksi vetoamalla asemaansa vaikkapa julkisuuden henkilönä?
Mikäli esimerkiksi lapsi saa selkäänsä naapurin sedältä, niin silloin tietenkin on tilanne se, että tuo "setä" saattaa sanoa, että kuka tuota lasta uskoo? Eli hän saattaa olla päällepäin erittäin mukava ja jos pahoinpitelyn on suorittanut esimerkiksi "se kaikkien paras kaveri", niin silloin saattaa käydä niin, että lapsi ei edes uskalla kertoa tapauksesta kotona. Ja varsinkin jos esimerkiksi pahoinpitelijä on perhetuttu, niin silloin lasta saatetaan suoraan leimata valehtelijaksi.
Joskus ajatellaan että kaikki selviävät vähemmällä, jos he jättävät asian mielestään. Ja joskus hyväksikäyttäjä sitten vielä lahjoo tämän uhrin kaverit pois hänen läheltään. Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi voi olla esimerkiksi sellaista hyväksikäyttöä, missä lapsi tai nuori käy jakamassa lehtiä tai mainoksia "jonkun kaverin" puolesta. Tuolloin "kaveri" sitten on vain laittanut rahat taskuunsa, ja sitten saattanut pilkata uhriaan. Eli hän on saattanut väittää rahojen menevän johonkin lääketieteelliseen operaatioon tai muuhun vastaavaan kohteeseen. Hyväksikäyttäjä on ihminen, joka ei häpeä mitään. Hän on usein mestarillinen manipuloija tai totuuden väristelijä.
Hän saattaa kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä sellaisen version, että hän on kantanut tuon nuoren hyvää hyvyyttään kotiinsa kun tämä on ollut juovuksissa. Todellisuudessa hän on saattanut aivan oikeasti tarjota rahaa seksistä, ja sitten kun temput on tehty, niin raha heitetään uhrin naamalle. ja hänet potkaistaan ulos, ettei tuon hyväksikäyttäjän hyvä maine vain tahriinnu. Mutta kavereilleen tuo hyväksikäyttäjä kertoo aina kuinka suuri hyväntekijä hän omasta mielestään on.
Kun lähipiirissä paljastuu hyväksikäyttöä, niin ensimmäinen reaktio on että "ei ikinä". Juuri tuohon reaktioon tuo hyväksikäyttäjä luottaa. Hän uskoo että kukaan ei oikeasti häntä edes voi epäillä, kun vastakkain ovat "joku punkkari" ja kunnioitettu kansalainen. Ja tietenkin mestarillinen manipuloija kehittää sellaisen tarinan, että tapaus onkin ollut kaikkien tiedossa. Eli hän sitoo koko joukon ihmisiä omiin tekoihinsa.
Seksuaaliseen tai muuhun hyväksikäyttöön liittyy lisäksi usein sellaista häpeää, että varsinkin nuori ei ehkä edes kehtaa kertoa asiasta mitään vanhemmilleen tai lääkärille. Ja sitten vastakkain ovat aikuisen sekä lapsen tai nuoren sanat. Eli onko tuo aikuinen pahoinpidellyt vai ei?
Skeptisyys on tietenkin tärkeää, mutta miten tehdä se loukkaamatta esimerkiksi tietolähdettä. Eli tietolähdettä ei saa koskaan suoraan leimata valehtelijaksi. Nimittäin kysymys on siitä, että missä menee se seksuaalisen tai muun ahdistelun sekä häirinnän raja? Riittääkö se että heikompi osapuoli kokee tilanteen ahdistavana tai kiusallisena? Vai pitääkö sitten joku tietty asia tapahtua, ennen kuin tapaus voidaan ottaa tutkintaan tai viedä syytteeseen?
Rydmanin tapauksessa tietenkin puolustus on se kovin usein nähty versio, missä Rydman eli ilmeisesti epäilty uhkaa haastaa Helsingin Sanomat oikeuteen. Tämä on ainakin joskus ollut se malli, miten aikuinen on toiminut alaikäiseen kohdistuvan väkivallan kohdalla. Eli jos aikuinen on tehnyt väkivaltaa lasta kohtaan tai sitten häntä on sellaisesta teosta syytetty, niin hän uhkaa haastaa tietolähteen oikeuteen kunnianloukkauksesta. Itse olen sitä mieltä, että tästä aiheesta pitäisi tehdä laajempi tutkimus, koska uskoisin että tällaiset "tapaus Rydmanit" ovat vain jäävuoren huippuja.
Kokoomuksen on nyt linjattava, missä menee hyväksyttävän käytöksen raja, sanoo tutkija Markku Jokisipilä
https://f7td5.app.goo.gl/uLYBNj
Lähetyskanava @updayFIRydman: ”Sosiaalisissa suhteissa arvostelukykyni on pettänyt monesti”
https://f7td5.app.goo.gl/KQ74Cw
Lähetyskanava @updayFI
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti