Pitäisikö häirinnän uhrit ohjata heti poliisin puheille vai ei?

Erään oikeusoppineen mielestä häirinnän uhreja ei pitäisi ohjata heti poliisin puheille. Tähän voidaan lisätä se että poliisilla pitäisi olla paremmat valmiudet kuulla ja arvioida nimenomaan alaikäisen seksuaalisen tai muun häirinnän kohteen tekemiä ilmoituksia. Siis mikään alaikäisen kovakaan humalatila ei oikeuta ketään makaamaan häntä väkisin, eikä siis humala ole syy siihen, että henkilö voidaan päästää kuin koira veräjästä kun hän on raiskannut tai pahoinpidellyt alaikäistä. Siis alaikäinen tarvitsee varmasti tuollaisessa tapauksessa paikalle asianajan sekä myös esimerkiksi henkilön, joka voi arvioida sitä, että puhuuko uhri tai uhrina esitetty henkilö totta. Tuolloin hänelle pitää kertoa, että vaikka alkoholia olikin nautittu, niin kuitenkaan alkoholin käyttö ei maassamme oikeuta väkisinmakaamiseen tai muuten häirintään. 

Se että häirinnästä tehdään julkista varmaan pelottaa muita, että eivät ryhdy enää vastaaviin tekoihin. Mutta siis jos puhutaan häirinnästä, niin onko olemassa mitään muuta määritelmää siitä, mikä on häirintää, kuin että uhri kokee tilanteen jotenkin uhkaavana tai kiusaantuu toisen huuteluista? Siis mikä on se raja, että voidaan lähteä hakemaan oikeutta? 

Riittääkö se että uhri alkaa itkeä tai että hän ei enää uskalla esimerkiksi mennä työpaikalleen tai käydä tutussa kaupassa, kun pelkää sitä, että hänen peräänsä aletaan huudella. Jos ajatellaan tapausten julkistamista sekä sitä, että myös uhri kertoo oman näkemyksensä tapauksesta sekä tekijästä kaikelle kansalle, niin ehkä tekijä haluaa tietää miltä uhrista tuntui, tai mitä uhri hänestä ajattelee? Tietenkin tekijän kanta uhriinsa voi olla hyvinkin kaikkien tiedossa, mutta ehkä sitten voidaan myös uhrin näkemys tästä tekijästä tuoda kaikkien tietoon. 

 Häirinnän uhreja ohjataan usein heti poliisin puheille, mutta ongelma on sitten siinä, että mitä nuo usein alaikäiset henkilöt sitten osaavat tai uskaltavat kertoa poliisille? Kun ihminen joutuu varsinkin palveluammatissa häirinnän kohteeksi, niin hän saattaa jopa ajatella, että "se kuuluu asiaan". Samoin jos asiaa lähdetään viemään poliisille, niin joku voi sanoa, että "tuossa on sen ja sen sana "tuollaisen" sanaa vastaan". Tai suoraan sanotaan, että kuka tuota uskoo? Ja asenne saattaa olla sellainen, että häirinnän uhrin väitetään olevan jotenkin itse aiheuttanut koko tilanteen, tai että "toinen on vähän herkkä" siihen työhön, missä hän on työskennellyt. Ja sitten seuraa vielä sellainen asia, että henkilö joka on usein vanhempi saattaa uhkailla uhria, sekä pelotella oikeusjutuilla, minkä jälkeen tulee pitkä lista ihmisiä, jotka muka tuntevat tuon henkilön. Yleensäkin noissa tapauksissa saattaa vanhempi henkilö selittää, että "tuo kuuluu asiaan". 

Tai että hän on tehnyt noin kaikille eikä kukaan muu ole tehnyt ilmoitusta, ja kuten tiedämme, niin tällaisissa tilanteissa varmaan alkaa pelottaa, että mitä jos vaikka vanhemmat saavat tietää? Nimittäin ongelma on siinä, että vanhempi henkilö saattaa väittää uhriaan prostituoiduksi, mikä ei ole tietenkään mitenkään alaikäisen suojaa poistava tekijä. Eli alaikäiseen sekaantuminen on rikos, vaikka teon uhri olisi kuinka "maksullinen". Mutta sitten siitä, että pitäisikö heti lähteä asiaa käsittelemään poliisilaitokselle? Tuo saattaa pelottaa ihmistä, joka ei koskaan ennen ole tehnyt rikosilmoitusta tai asioinut poliisin kanssa. päällimmäisenä mieleen tulee se, että mitä jos tekijä vapautetaan? Tai mitä jos poliisi ei usko mitä toinen kertoo? 

Tämän takia olisi hyvä ehkä keskustella asiasta myös esimerkiksi sellaisen henkilön kanssa, jolla on oikeustieteellinen koulutus ja ehkä myös koulutus kohdata alaikäisiä, joita on lähennelty tai muuten kohdeltu sopimattomasti. Tuolloin olisi mahdollisuus selvittää, että mitä on oikeasti tapahtunut, ja että onko kyse todella niin pienestä asiasta, kuin mitä esimies saattaa väittää. Eli oliko kyseessä se paljon puhuttu "pikku juttu", kuten joku aina näissä tapauksissa väittää. Samoin voidaan katsoa myös että onko vastaavissa tapauksissa tullut jotain muutakin rangaistuksia kuin vain sellainen pieni huomautus? Yleensä tuollaisia tekoja tekevät henkilöt ovat ainakin omasta mielestään mestareita kertomaan asiat niin, että ne näyttävät muiden silmissä siltä, että tekijä on uhri. 

Hän saattaa kertoilla tarinoita siitä, että lapsi on esimerkiksi varastanut kaupasta, tai sitten hyväksikäyttäjä muuten mustamaalaa uhrejaan. Hän saattaa huutaa esimerkiksi pihalla että "käykää kysymässä minun asianajaltani", ja sitten kaikki asiat ovat aina vähän eri tavalla kuin mitä ne ovat esimerkiksi valvontakameroiden nauhalla. Hyväksikäyttäjä ei häpeile käyttää esimerkiksi omistamaansa yhtiötä oman asemansa paranteluun. Hän saattaa lupailla kesätöitä uhrinsa luokkakavereille, ja sitten levitellä kaikkea valheellista uhristaan. Vastineeksi tietenkin yhteydenpito uhriin pitää lopettaa. Samoin tuo tekijä saattaa väittää, että asia on sovittu, vaikka sitten mitään sopimuksia ei olla edes ajateltu tehdä, tai niitä ei olla mitenkään ajateltu pitää. 

Mielestäni esimerkiksi sosiaaliviranomaisilla olisi oikeastaan velvollisuus käydä jokaisella työpaikalla, missä on alaikäisiä töissä, jotta myös esimerkiksi tapaukset, joissa alaikäisellä on teetetty vaarallista työtä tai esimerkiksi jätetty yksin johonkin rakennustyömaalle tulisivat ilmi. Samoin sekin olisi hyvä käydä läpi, että tarjoillaanko noille alaikäisille esimerkiksi alkoholia tai missä kunnossa työmaan muu väki on. Eli ongelma on usein siinä, että nimenomaan tällaiseen häirintään liittyy paljon muitakin asioita kuin vain se itse teko. Yleensä häiritsijä kertoo kavereilleen, että mitään ei ole tapahtunut. Ja hän saattaa olla hyvin mukavantuntuinen herrasmies, joka mielellään näyttäytyy kavereidensa seurassa. Hän saattaa oikeasti jopa uida häirinnän uhrien vanhempien kaveripiiriin, ja sitten tulla jopa kotiin käymään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503207

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/