Ammatillisen opetuksen arvostaminen on asia, mitä pitäisi huomioida vähän paremmin. Meillä Suomessa ammatillista opetusta ja koulutusta arvostetaan jotenkin oudon vähän. Siis ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee myös muita kuin sairaanhoitajia, eli sairaanhoitajan koulutus ei ole ainoa koulutuslinja, jonka henkilö voi valita, kun hän jättää peruskoulun. Mutta jostain syystä mitään muuta ammattia ei koskaan mainita kuin vain sairaanhoitaja.
Jotenkin esimerkiksi uutisista saa sellaisen käsityksen, että maamme ainoa tarjolla oleva ammattikoululinja on sairaanhoitaja, jota sitten arvostetaan todella korkealle. Eli sairaanhoitajien työtä sekä uhrautuvuutta kyllä kauheasti korostetaan, mutta se ei sitten näy koskaan heidän palkassaan. Mutta kun sitten katsellaan tarkemmin esimerkiksi mediassa olevia kirjoituksia, jotka koskevat ammatteja, niin niistä saa sellaisen kuvan, että maassamme on kaksi työtä, jota on oikeasti tarjolla.
Toinen on sairaanhoitaja ja toinen on siivooja. Eli jotenkin tuntuu että ketään muita ihmisiä ei maailmassa ole edes olemassa. Mutta sitten jos mietitään sitä, miksi ylioppilaita niin kauheasti korostetaan, ja miksi ainakin jotkut nuorena ammattiin valmistuneet sitten lähtevät opiskelemaan yliopistoon, niin syy tähän saattaa olla se, että he kokevat olevansa riittämättömiä. Kun työpaikkailmoituksia luetaan, niin aina vaaditaan jotain korkeakoulu yms. Samoin jos esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja sitten sanoo jossain illanvietossa olevansa sähkö- tai putkimies, niin vastaus on aina, että "ai ootko", tai mikä oikeastaan kuvittelet olevasi?
Tai sitten jossain istuu aina joku insinööri, joka tietää kaikki asiat vähän paremmin. Se miten sitten esimerkiksi vastavalmistuneeseen ammattikoulusta paperit saaneeseen henkilöön suhtaudutaan työmarkkinoilla varmaan myös kannustaa hakeutumaan aikuislukioon. Eli tarjolla on tietenkin niitä siivoustöitä, joissa ei oma ammattitaito pääse kehittymään, ja sitten työnjohtaja saattaa suoraan sanoa, että miksi et jättänyt koulua, niin olisit päässyt töihin. Eli ammattiin valmistumista on jotenkin maassamme pidetty häpeänä tai ehkä kiusallisena asiana. On jotenkin outoa, että ammattikoulua pidetään jotenkin sellaisten paikkana, jotka eivät muka muualle pääse.
Tuolloin tuntuu siltä, että joku Keuruun kassan sekatyömies on arvostetumpi siksi, että hän on suhteilla päässyt töihin. Siis miten se osaaminen on muka osoitettu, kun koulun keskeyttänyt vailla peruskoulun päättötodistusta oleva henkilö on otettu ensimmäiseen työpaikkaansa?
Tai mitä se kenellekään kuuluu, mutta ehkä siitä pääsemisestä voidaan keskustella vähän tarkemmin. Miten henkilö jolla ei ole mitään todistuksia vakuuttaa työnantajan siitä, että hän osaa tehdä työtä, josta työnantaja maksaa palkan?
Ammattikouluissa ammattiin opiskeluun kuuluu myös sellainen kuin käytännön työharjoittelu. Tuossa harjoittelussa opiskelija oppii miten työt tehdään oikeassa yrityksessä. Tarkoitus on se, että ammattiin opiskeleva henkilö voi tuon harjoittelun kautta osoittaa osaamistaan työnjohtajille sekä solmia suhteita tulevaan työpaikkaan. Mutta joskus tuo harjoittelu on sellainen, että se varmasti palauttaa ammattikoulussa opiskeluja suorittavan henkilön sinne maan pinnalle.
Eli hänet voidaan laittaa jonkun pultsarin komenneltavaksi, joka karjuu että hänen serkkunsa oli 30 vuotta aputöissä, kunnes sitten hänet ylennettiin, ja mitään ei tuo harjoittelija sitten osaa. Tällä tavoin sitten saadaan luotua työelämästä se paljon arkisempi puoli, kuin mitä esimerkiksi ammatinvalinnan ohjaaja siitä on antanut. Joten sen takia saattaa ammattikouluilla olla jotenkin outo kaiku vielä nykyäänkin.
https://yle.fi/uutiset/3-12480289
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti