Miksi palvelualat eivät kiinnosta? Vastaus on siinä, että palvelualojen työtä ei arvosteta. Asiakkaat ovat joskus vähän rasittavia, ja sitten työnantajan määritelmä siitä, että aina pitää olla iloinen voi tuntua vähän vaikealta täyttää. Se että palvelualan työntekijä on ihminen ei varmaan ole asia, mitä kukaan kiireinen asiakas koskaan ehtii ajatella, mutta se mikä palvelualaoilla on hyvin ikävää on se, että joskus puolin ja toisin tiskin yli puretaan pahaa mieltä. Ja asiakas on aina oikeassa. Eli jos kaupan kassa aukoo päätään asiakkaalle, niin hän saa usein lähteä, varsinkin jos valituksia on paljon.
Palveluammatit kuten kaupan kassat ovat asioita, joita tarvitaan. Samoin siivoojia tarvitaan, ja kirjastovirkailijoita tarvitaan. Mutta noissa ammateissa olevilla ihmisillä on yksi ongelma, ja sen ongelman nimi on palkka. Palkka noista töistä ei ole kovin hyvä, jos vain sattuu käymään niin hyvin, että henkilö pääsee töihin johonkin palvelualojen työpaikkaan. Ravintoloissa esimerkiksi asiakaskunta saattaa olla sellainen, että se kannustaa lähtemään pois alalta.
Tietenkin nuoret ovat mukavuudenhaluisia eli he eivät halua tehdä ilta- ja viikonlopputöitä. Itsekään en niitä niin kauheasti aina ole halunnut tehdä. Mutta mitä jos noita töitä nyt vain sitten tarjotaan? Me kaikki emme voi aina valita vapaasti työaikojamme. Eli onko kysymys ollut sellainen, että "tykkäätkö ilta tai viikonlopputöistä?". Jos vastaus on "ei", niin onko sitten kysytty, että mitä jos noita vuoroja tarjotaan, eli kieltäydytkö? Tai onko ehkä sanottu että työ on pääasiassa ilta- ja viikonlopputyötä?
Työnantajien mielestä henkilön pitää olla iloinen, osata viittä kieltä ja tietenkin palkan pitää olla sopiva, eli sen pitää olla pieni. Eli palvelualojen työpaikat on usein kilpailutettu viimeisen päälle, ja niiden maine on sellainen, että niissä työskentelevä henkilö on joku opiskelija, joka viettää tuossa työssä pari kesää tai muuta lomaa, ja sitten lähtee omaa koulutustaan vastaavaan työhön.
Noiden työpaikkojen ongelma on siinä, että niihin pääsyä markkinoidaan sillä, että mitään koulutusta ei tarvita. Ja se tietenkin on asia, mikä tarkoittaa että työpaikasta saa todella helposti potkut. Siis jaksaisitko itse tehdä kymmeniä vuosia töitä jossain kioskilla tai rappukäytävissä jos käteen jää vajaa tuhat euroa kuukaudessa. Tai jos ainoa palaute mitä saat on se, että olet unohtanut tyhjentää saunan roskiksen? Niin töihin pääsee helposti, ja sitä kautta varmaan saa hyvän tuntuman työelämään. Jos työtä tekee ahkerasti, niin voi vaikka päästä esimieheksi johonkin palvelualan yhtiöön.
Mutta mitä jos vaikka sattuu käymään niin, että henkilö jää työttömäksi, eikä siinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan aikana tulekaan uutta työpaikkaa? Jos koulut on käymättä, niin silloin työvoimatoimiston täti kysyy että miten olisi koulutus? Tai ehkä tällainen ei ole sitä niin sanotusti sopivaa ajattelua, jolla viedään Suomea eteenpäin. Koulut ovat sellaisia haaveilijoita varten, jotka eivät halua tehdä sitä reilua ja kovaa työtä. Mutta haaveilijat vievät maailmaa eteenpäin. Ihmiset joilla on visioita ovat niitä, jotka rakentavat tulevaisuutta.
Kukaan ei varmaan ole koskaan ajatellut, että opiskelu kestää vain muutaman vuoden. Eli 3-8 vuotta omasta elämästä ei ole todellakaan kovin paljoa. Tietenkin voidaan sanoa, että opiskelu vie paljon, mutta se myös antaa paljon. Ja jälkeenpäin nuo vuodet tuntuvat elämän parhailta, kun siellä oppi että tylsyys voi tarttua monella tavalla. Jos sanotaan että kaikenlaisista osaajista on pulaa, niin kumpi itse haluasi jokainen olla, huippuosaaja vai se tavallinen osaava duunari?
Tietenkin työssäkäyvä tienaa enemmän kuin opiskelija, mutta sitten kun opiskelija valmistuu noin 3 vuoden päästä ammattikoulusta, niin hän saa valmistuneena parempaa palkkaa kuin kouluttamaton. Tai sitten kun henkilö valmistuu yliopistosta esimerkiksi lääkäriksi tai asianajajaksi, niin hän saa sitten aivan varmasti parempaa palkkaa kuin joku rakennusmies tai siivooja.
Samoin jos ajatellaan että henkilö on tulkki tai kielenkääntäjä ihan viralliselta ammatiltaan, niin silloin hän saa varmaan parempaa palkkaa myös toimessaan R-kioskin myyjänä. Itse ainakin haluaisin nimittäin työstäni myös palkkaa, vaikka tietenkin koulutus voidaan ajatella itsekkyytenä, mutta aivan hyväntekeväisyyden vuoksi en viitsisi lähteä rappuja siivoamamaan, eli niin filantrooppinen ihminen en sentään ole.
Toki esimerkiksi ekonomi on aivan oikeasti olemassa oleva ammatti, johon pääsee lukemalla. Ja siinä voi sitten miettiä sitä, miten mukavia kokemuksia onkaan tuo seikkailu palvelualojen työpaikoissa tuonut mieleen. Tietenkin voidaan sanoa että elämä on ikuista oppimista, ja varsinkin vanhemmalla iällä alkaa tuntua mukavammalta jäädä toimistoon istumaan tai etätöitä tekemään.
https://yle.fi/uutiset/3-12488946
https://yle.fi/uutiset/3-12490564
Kommentit
Lähetä kommentti