Kun ihmistä koulutetaan yliopistoissa, niin silloin hän varmaan olettaa saavansa paitsi työtä niin myös jonkinlaista muutakin arvostusta. Siis jos nyt sattuu käymään niin, että henkilö lukee itsensä ICT-alan tohtoriksi, niin hän varmaan ehkä haluaa tehdä muutakin työtä kuin sitä paljon markkinoitua siivousta, tai siirtyä hoitotyön pariin. Olen muuten monesti huomannut sen, että kuinka nimenomaan ICT-ala on sellainen, että sinne ei edes kannata yrittää, jos siis lehtijuttuja seuraa. ICT-alalla on vain pettymyksiä, kun taas hoitoala ja siivousala antavat henkilölle paljon ja siellä ei sitten ole mitään pettymyksiä tai ikäviä esimiehiä.
Kun puhutaan esimerkiksi huippuosaajista, niin silloin meidän lehdistömme täyttää sivunsa tarinoilla siitä, kuinka nakkikioskin pitäjä kehitti uuden hampurilaisen. Ja sitten hampurilaisia on tultu hakemaan jostain toiselta puolen Suomea ja ulkomailta asti. Eli todella upeaa lukea siitä, kuinka todellinen osaaja saa liiketoimet sujumaan. Suomalainen media täyttyy mukavasti uutisilla, joissa hoetaan sitä kuinka ihmiset hakevat joukolla sairaslomaa psyykkisistä syistä. Oikeastaan meillä Suomessa ei edes kannata lähteä opiskelemaan, kun joka tapauksessa henkilö päätyy sairaslomalle tai hän ei saa töitä muualta kuin siivoojana tai sairaanhoitajana. Nyt sitten on myös huomattu että ravintola-alalle pääsisi töihin, kun siellä on niin kova pula työntekijöistä.
Onkohan ravintola-alalla ajateltu koskaan sitä, että joku voi kokea esimerkiksi jatkuvan ulkonäköään koskevan huomauttelun hiukan stressaavana. Tai sitten jos ensimmäinen kokemus työelämästä on tilanne, missä asiakas huutaa päin naamaa, että mitä tuollainen mukula nyt ylipäätään jossain kapakassa töitä tekee, niin ehkä tuollaiset kokemukset saavat ihmisen miettimään sitä, että onko olemassa joku muu kuin ravintola, josta voisi hakea töitä? Tai jos sitten ensimmäinen työvuoro hoitajana alkaa sillä, että kuulee kuinka monta virhettä on jo sitä ennen tehnyt, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että henkilö kokee että hoitoala ei ole hänelle sopiva.
Eli maassamme puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka korkeasti koulutetut eivät pääse aivan heti töihin, ja että kuinka töitä löytyy nimenomaan sairaanhoito- ja siivoustehtävistä. Eli korkeasti koulutettuja ikään kuin alennetaan sillä, että heitä kohdellaan kuin he olisivat valtion suurin menoerä. Samoin maamme korkeakouluissa sekä yliopistoissa kannustetaan ajattelemaan radikaalisti sekä esittämään omia ajatuksia, mutta voi sitä, joka uskaltaa oikeasti sanoa jotain mitä on itse ajatellut. Tai jotain joka ei ole aivan sen ihmisen arvojen mukaista, joka sattuu noita ajatuksia lukemaan. Silloin eteen saattaa tulla huomautus, että "kuka noita asioita on sinulta kysynyt"?
Silloin tuo ajattelun tai niiden julkaisemisen kohdalla vapauksia ottanut henkilö kyllä kokea sen, mitä tarkoittaa kun on ollut eri mieltä asioista jonkun auktoriteetin tai auktoriteettina itseään pitävän tahon kanssa. Maassamme siis ajatuksia saa olla, mutta niitä ei saa kenellekään kertoa tai sitten ihmisestä tulee epähenkilö. Joten olisiko hyvä miettiä vähän sitä, että millainen asenne maassamme nyt ylipäätään on niitä kohtaan, jotka käyvät kouluja? Siis voi olla että joku nakkikioski alkaa vetää väkeä ulkomailta saakka, mutta onko kukaan koskaan kuullut moniko nakkikioski on mennyt konkurssiin, kun ei myynti olekaan kattanut kuluja?
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti