Linnunradassa on 300 miljoonaa Maan kaltaista planeettaa, mutta onko niissä teknisesti edistyneitä sivilisaatioita?

   

.

 

Linnunradassa on 300 miljoonaa Maan kaltaista planeettaa, mutta onko niissä teknisesti edistyneitä sivilisaatioita?

Se kuinka monta maan kaltaista planeettaa Linnunradassa on tietenkin on asia, mikä kiehtoo mutta samalla pelottaa kaikkia, jotka tekevät työtä SETI-ohjelman parissa. Ensinnäkin se että olemme ehkä aivan muuta kuin yksin universumissa on varmasti helpottavaa, mutta samalla kauhistuttavaa. Mutta kuten olen monesti ennenkin kirjoittanut, niin se että planeetalla on loistavat olosuhteet elämän kehittymiselle ei ole sama asia kuin se että planeetalla kehittyy älyllistä elämää. 

Jos planeetan pinnalla olosuhteet ovat liian stabiilit ja hyvät, niin silloin evoluution kannalta paras mahdollisuus olla se, että lajit tuottavat paljon jälkeläisiä. Eli pitää tapahtua sysäys siihen, että evoluutio alkaa suosia älykkyyttä, ja tietenkin älykkään lajin kehittymisen pitää tapahtua niin, että se myös kykenee välittämään tietoa seuraavalle sukupolvelle, ja vaikka lajille kehittyisi tehokkaat aivot, niin sen pitää tietenkin kehittää tekniikkaa, jotta tuo laji voisi sitten kommunikoida ihmisten tai ylipäätään muiden lajien kanssa, ja se että voimme kehittää radioteleskoopin kaltaisia laitteita on vienyt ihmiskunnalta useiden sukupolvien verran aikaa. 

Tekniikan kehitys alkoi siitä kun joku ihmisen esi-isistä alkoi rakentaa majoja tai tehdä tulta hankaamalla kahta keppiä vastakkain, mutta sitten tuo kehitys on alkanut kiihtyä, koska vanha tekniikka luo pohjan uudelle tekniikalle, joka perustuu vanhaan tai sitten joku asia saa lajin näkemään sen, että uusi tekniikka tuo sille etua. Miten perustellaan esimerkiksi uusien avaruusalusten kehittäminen tai joku muu tekninen edistysaskel? Sillä tietenkin että uudella tekniikalla luodaan ratkaisu, mikä tuo etua tälle lajille. 

Voidaanko tulevaisuudessa tekniikan kehitystä ohjata esimerkiksi manipuloimalla joidenkin lupaavien henkilöiden hakutuloksia Internetissä? Tuolloin tietenkin vaaditaan profiili jostain tunnetusta tiedemiehestä, jotta voidaan verrata hänen kiinnostuksen kohteitaan sekä taiteellista makuaan muihin ihmisiin. 

Se miksi tekniikan sekä tietämyksen kehitys on nopeampaa kuin koskaan ennen johtuu Internetistä, joka tuo ihmiselle paljon enemmän tietoa kuin koskaan ennen. Ja tieto on tärkeää silloin, kun lähdetään tekemään tuotetta. Itse olen joskus pohtinut sitä, että voisiko joskus käydä niin, että esimerkiksi Internetin avulla aletaan ohjata teknistä kehitystä haluttuun suuntaan. 

Eli tuolloin esimerkiksi hakutuloksia voidaan manipuloida siten että ne vievät kotisivuille, joissa kerrotaan asioista tiettyyn sävyyn, ja tietenkin esimerkiksi intenetin käyttäjiä profiloimalla voidaan tiettyjä henkilöitä ohjata kiinnostumaan tietyistä asioista kuten geenimanipulaatiosta tai insinöörityöstä. Itse olen sitä mieltä että tästä asiasta puhutaan hyvin harvoin. Ihmisistä voidaan luoda profiili, joka sitten paljastaa esimerkiksi millaisesta musiikista joku alan huippu pitää. 

Sitten tuota asiaa verrataan muihin käyttäjiin, eli tuolloin käydään läpi yhteisiä tekijöitä esimerkiksi siinä, millainen on vaikkapa nobel-voittajien musiikkimaku, ja jos noita asioita löytyy jostain muista henkilöistä, niin heitä voidaan ryhtyä ohjaamaan siten, että noiden henkilöiden parhaat puolet pääsevät esiin. Ennen tuollaiset asiat olivat utopiaa, mutta uusien tietokoneiden myötä tiedon keruu sekä prosessointi on paljon nopeampaa sekä tehokkaampaa kuin koskaan ennen. Ja kuten tiedämme, niin internetin mahdollisuudet ovat rajattomia. 

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Radio_telescope

Rikollisen kohtaamisesta sekä kohtelusta Internetissä

 Rikollisen kohtaamisesta sekä kohtelusta Internetissä

Poliisin valitsemien linjojen kuuluttaminen saattaa olla väärin, mutta saisiko virkavalta kuitenkaan mitään aikaan sellaisissa tapauksissa, missä rikollinen kuten toisille vahingollisen tiedon levittäjä toimii esimerkiksi ulkomailta käsin? Joskus rikolliseen kohdistetaan sellaista toimintaa, missä häntä painostetaan paljastamalla ehkä jotain tietoja tuosta henkilöstä, ja tarkoitus on saada etsitty hermostumaan. Samoin kannattaa muistaa se että hyssyttely on asia, mitä ei kannata tehdä. 

Jos kiristyksen uhri vaikenee, niin silloin juttu voi muuttua oikeudessa sellaiseksi herkkänahkaisen ihmisen vainoharhaksi, joka ei vain kestä kritiikkiä. Tai niin kiristäjä on joka kerran sanonut, jos hän sitten on vaikka vahingossa jäänyt kiinni. Eli kuten varmaan arvaatte, niin muut ovat aina itse syyllisiä siihen, mitä kiristäjät ja muut mukavat koulukiusaajat tekevät. 

Mutta ehkä tuo rikokseen käytetty viestintä olisi mukavaa muidenkin nähdä, kun ei tuohon syytteeseen aina ole kuulemma mitään syytä. Ja ehkä meistä jokainen sitten miettii että onko kyseessä oikeasti pikkumaisen ihmisen teko, vai oliko kanteeseen tai syytteeseen sittenkin aihetta? Tai mitä sitten vaikka yksi niistä tiedon levittämistä harrastavista henkilöistä jäisi kiinni, kun hän on voinut itse kopioida tiedot jostain muusta lähteestä, eli julkaisijan sekä varsinaisen hakkerin välillä saattaa olla pitkä ketju ihmisiä, ja tietenkin myös hakkeri on voinut vahingossa joutua esimerkiksi toisen hakkerin uhriksi, ja sitä kautta noita tietoja on vuotanut Internetiin. 

Internetiin vuodettuja tietoja ei varmasti saa kovin helposti pois. Joten sen takia ei koskaan kannata lähteä makselemaan mitään lunnaita. On kaksi tapaa lähestyä netissä kohdattua kiristäjää. Ensimmäinen on se, että ilmoittaa asiasta poliisille, mutta toinen on sitten se, että myös uhri itse itse julistaa olevansa tällaisen teon kohde. Mikäli ajatellaan että joku nakukuva on se, millä kiristäjä lähtee toimimaan, niin silloin pitää muistaa se, että alaikäistä esittävän pornografisen materiaalin levittäminen tai hallussapito on kielletty laissa, jonka tehtävä on suojella heikompaa. 

Joten jos todistettavasti alaikäisen kuvia tai omia psykoterapiaa koskevia tietoja laitetaan nettiin, niin niistä sitten voi myös tehdä oikeasti ilmoituksen poliisille, jonka tehtävä on etsiä tuota rikollista. Eikä koskaan pidä lähteä makselemaan mitään lunnaita. Laittomasti hankittu tieto ei muutu lailliseksi, vaikka se olisi julkaistu Internetissä. Samoin laiton nettimateriaali ei ole laillista, vaikka sen olisi nähnyt miljoona ihmistä. Tuollaisen henkilökohtaisen tai lailla suojatun tiedon levittämisen ainakin pitäisi johtaa tuon sosiaalisen median tilin sulkemiseen. 

Ja sitten ehkä tuo tili voidaan jäljittää esimerkiksi sinne syötettyjen palautus tai muiden tietojen kuten puhelinnumeron avulla. Eli rikollinen voi vahingossa vaikka syöttää oman kännykkänumeron johonkin tunnistus tietoihin, tai hän voi käyttää omaa kännykkäänsä tuon sosiaalisen median palauttamiseen käytetyn tilin kautta, jonne lähetetään tunniste, jos oma salasana sattuu unohtumaan. Tuota tietoa voidaan käyttää henkilön etsintään. 

Siis mitä merkitsee tietovuoto? Tietovuoto on asia, missä toisen haltuun on päättynyt sellaista materiaalia mikä ei sinne kuulu, joten tietenkin kaikkein tärkeintä on muistaa se, että kiristäjä voi käyttää saamaansa materiaalia vain kerran, ja sitä kautta sitten voidaan tätä materiaalia käsitellä kuin jotain pistoolia, missä on vain yksi luoti. Kun luoti on ammuttu, niin sitä ei enää takaisin saa. 

Joten sen takia esimerkiksi arkaluonteisten tietojen kohdalla kyseessä on kaksiteräinen miekka. Jos oma esimies saa tiedon esimerkiksi psykoterapiasta jonkun Tor-verkon kautta, niin silloin tietenkin asiaa voidaan lähteä käsittelemään siten, että oma esimies on saanut haltuunsa tietoa, mikä on hankittu laittomasti. Eli onko esimerkiksi oikeasti oikeus antaa potkuja sellaiselle henkilölle, joka ei ole kertonut vaikkapa omalle esimiehelleen siitä, että syö psyykenlääkkeitä tai käy jossain terapiassa? 

Tässä Vastaamon jutussa kaikkein upeinta on se, että asiaa ei sitten enää peitelty, ja ihmiset uskalsivat tulla esiin omilla nimillään kertomaan siitä, että heidän tietojaan oli laittomasti ladattu nettiin. Se varmasti sitten sai aikaan sen, että ainakin toivottavasti tämän operaation tulos on ollut hyvin laiha, eikä tällainen tapaus sen takia ainakaan houkuttele muita tekemään vastaavia tekoja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tietokannoissa. 

YLE:n jutut aiheesta

https://yle.fi/uutiset/3-11616210

https://yle.fi/uutiset/3-11612399

Siis ketä kannattaa etsiä Vastaamon tapauksessa

 Siis ketä kannattaa etsiä Vastaamon tapauksessa

 

Se että joku hyötyy rikoksesta tai onnistuu pitämään tietonsa salassa vaikka muut saavat kakkaa housunpunttiin ovat niitä asioita, jotka tekevät ihmisestä epäilyttävän. Samoin se että henkilö kehottaa muita maksamaan esimerkiksi vaitiolosta viittaa siihen, että tuo maksamista ehdottava henkilö on joko maksanut tekijälle tai saanut joko hyötyä rikoksesta tai sitten jotenkin muuten saanut kiristäjän jättämään itsensä rauhaan. Eli olisiko tämä maksaja sitten itse kyseinen kiristäjä, tai hänen kumppaninsa? Vai mikä hänet motivoi maksamaan niitä "kipurahoja"?

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Benjamin Särkästä, joka toimii valkohattuisten hakkerien yhteisössä. Hakkereita on siis kolmea päätyyppiä. Valkohatut (“White Hats”) jotka pyrkivät avoimesti edistämään tietoturvaa sekä löytämään haavoittuvuuksia järjestelmistä. Heidän vastakohtansa ovat mustahatut (“Black Hats”), jotka taas käyttävät taitojaan rikollisiin tarkoituksiin, eli he tekevät tietomurtoja rahasta, ja kohteena voi olla järjestelmä, missä on intiimiä tietoa, jota voi myydä tai jonka salaamisesta voidaan maksaa palkkio. Muistakaa että kukaan ei koskaan ole täysin valko- tai mustahattuhakkereita, vaan myös välimuoto eli valtion laskuun mutta laittomia menetelmiä käyttävien cybervakoojien eli harmaahattu hakkereiden ammattikunta on kasvanut huomattavasti viime aikoina.

Harmaa hatut (“Grey Hats”) ovat taas yleensä jonkun valtiollisen tai valtion tukeman organisaation laskuun työskenteleviä, joko valtiosalaisuuksia tai muuta vastaavaa tietoa hankkivia henkilöitä. Eli kyseessä ovat niin sanotut cyber vakoojat, jotka ovat ehkä entisiä hakkereita, jotka on “suostuteltu” yhteistyöhön esimerkiksi FSB:n tai NSA:n kanssa esimerkiksi kiristämällä heitä korvausvaatimuksilla tai vastaavilla asioilla. Nuo hakkerit saattavat jäljittää muita hakkereita, tai sotkea työnantajalleen kiusallisia kotisivuja.

Siinä oli samalla juttu myös siitä, miten tuota Vastaaamon tietomurron yhteydessä levitettyä aineistoa oli käsitelty. Siinä puhuttiin siitä, että tietoja oli julkistettu sadan nimen sarjoissa, joten ehkä tätä asiaa kannattaa pitää silmällä, eli onko joku henkilö, jonka nimi ei ole listalla, mutta joka on käyttänyt tuon yhtiön palveluksia tai sitten tuo nimien jakaja lopettaa nimien jakamisen jonkun tietyn nimen kohdalla.

Siis miten tuo nimilista oli voinut päätyä Internetiin? Eli onko joku jonka nimeä ei mainita? Ja sitten tietenkin voidaan saman tien kysyä että mikä on ollut syynä siihen, että noina tietomurron aikoina ehkä asiakkaan ominaisuudessa talossa olleen henkilön nimeä ei mainita? Olisiko noiden mainitsemattomien ihmisten joukossa joku, joka oli ehkä kavereilleen kertonut siitä, miten ihana paikka Vastaamo oli, ja sitten kohdannut paljon puhutun pettymyksen, eli Vastaamo on purkanut asiakassuhteen jostain syystä.

Jos SQL-palvelimen salasanat ovat Root ja Root, niin silloin murto on ollut helppoa, mutta miksi noita salasanoja ei ole sitten vaihdettu palvelimen pystyttämisen yhteydessä. Yleensä nuo salasanat muutetaan asiakkaan eli palvelimen tilaajan toimesta, jotta palvelimella olevat tiedot eivät päädy vääriin käsiin. Joten olisiko sitten vain tuo toimenpide unohtunut, kun palvelin on luovutettu. Tuolloin on käynyt se paljon puhuttu “olisi pitänyt tehdä, mutta sitten vain unohtui”-tapaus, missä esimerkiksi puhelinsoitto tai vessassa käynti on keskeyttänyt tuon toiminnon, eli sitä mitä piti tehdä ei ollutkaan tehty. Mutta pahoin pelkään sitä, että joku ei ehkä usko sitä, että salasana vain jäi oletustilaan.

Voisiko niin sanottu sooninen musta aukko selittää Bermudan Kolmion arvoituksen?

    

Bermudan Kolmion alue
(Wikipedia)

Voisiko niin sanottu sooninen musta aukko selittää Bermudan Kolmion arvoituksen?

Tässä alussa sanon että tilastojen mukaan Bermudan Kolmion alueella ei tapahdu enempää katoamisia kuin muualla, mutta osa noista katoamisista on melko outoja, joten ehkä siksi tästä alueesta kuitenkin puhutaan nimenomaan tiettyjen katoamisten yhteydessä. Joutuvatko Bermudan Kolmiossa katoavat laivat niin sanottuun sooniseen pyörteeseen jota kutsutaan nimellä sooninen musta aukko, mistä ääni ei pääse pois? Jos tuollainen pyörre syntyy meren pohjassa, niin se voi jatkaa kohoamistaan myös meren päällä olevassa ilmakerroksessa.  Olisiko pysty tai vaakatasossa etenevä ylisooninen mutta normaaliin kaasuun perustuva ioni-tornado olla syy siihen että laivoja ja lentokoneita katoaa Bermudan Kolmiossa. 

Voisiko sooninen tai ioni pyörteeseen perustuva ilmiö, missä ääni ei pääse pois pyörteestä selittää myös Bermudan Kolmion arvotuksen. Eli olisiko kyseessä ainoastaan niin sanottu sooninen pyörre, joka saa alkunsa esimerkiksi tulivuoren purkauksesta. Tai ehkä kyseessä on soonisen pyörteen ioniversio, missä hyvin nopeasti liikkuvat ionit muodostavat eräänlaisen elektromagneettisen tapahtumahorisontin, jossa valo ei pääse tuosta ionipyörteen rajaamasta tilasta pois. 

Jos ajatellaan että Bermudan Kolmiossa ionit tai vesipisarat alkavat käyttäytyä kuten soonisessa mustassa aukossa, missä neste mikä pyörii ääntä nopeammin eikä ääni pääse pois pyörteen sisältä, niin silloin koko arvoitus voidaan selittää melko helposti. Tuolloin lentokone tai laiva joutuu sellaisen ioni- tai nestepyörteen sisään, että fotonit eivät pääse pois tuosta tilasta, ja silloin kohteen ja muun maailman väliin syntyy sellainen vedestä tai ioneista koostuva kupla tai tornado, mikä saa aikaan sen, että lentää ei vain näe maata, ja sitten tuo ilmiö vain eristää pilotin tai laivan muusta maailmasta, ja jos tuon ilmiö lähde on esimerkiksi plasmasta muodostunut kenttä, niin silloin valokaari saattaa hävittää tuon kuplan sisällä olevan kohteen. 

Jos siis ilmiö joka aiheuttaa laivojen ja lentokoneiden katoamisia olisi sellainen, että kahden huipun väliin syntyy ionivirta, ja sitten jostain kolmannesta pisteestä tulisi radio- tai muita sähköimpulsseja, jotka saavat tuon ionivirran vahvistumaan, niin se selittäisi sen, miksi Bermudan Kolmio olisi niin ainutlaatuinen ilmiö. Samoin sähkökenttä selittäisi esimerkiksi radiohäiriöt sekä myös kompassien pyörimisen ioneista muodostuneen  kentän sisällä. 

Koska näihin häiriöihin liittyy alusten katoamisia, niin myös se selittynee sitten sillä, että ionit joilla on vastakkainen varaus iskeytyvät toisiinsa, ja siitä sitten syntyisi valokaaria jotka voivat höyrystää jopa laivoja. Mutta tämä ajatus tietenkin on vain teoriaa ja uusia todisteita odotellaan, ja ehkä joskus tuo arvoitus saadaan ratkaistuksi. 

Lähteet: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bermudan_kolmio

Sonic Black hole: https://en.wikipedia.org/wiki/Sonic_black_hole

https://tekniikanmaailma.fi/tutkijat-loivat-laboratoriossa-mustan-aukon-josta-aani-ei-paase-pakenemaan-hawkingin-kuuluisa-ennustus-sai-vahvistusta/

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bermudan_kolmio

Kuinka moni oikeastaan on maksanut kiristäjien vaatimia lunnaita esimerkiksi tietoturvaa koskevien rikosten yhteydessä?

Kuinka moni oikeastaan on maksanut kiristäjien vaatimia lunnaita esimerkiksi tietoturvaa koskevien rikosten yhteydessä?

Kiristäminen on taitolaji, kuten olen ennenkin kirjoittanut. Mutta se tieto mitä kiristäjä jakaa voi olla näyte siitä, että hänellä on pääsy näihin tietoihin, ja sitä kautta sitten voidaan kysyä että onko noilla jotka on valittu tietojen levittämisen kohteeksi jotain yhteistä. Eli toimiiko kiristäjä ehkä sitten yksin vai onko hänellä joku “vinkkimies”, joka antaa hänelle tietoja siitä, kuka esimerkiksi käyttää jotain terapiaa. Mutta se mikä kiristäjän kohdalla joka jakaa toisten tietoja netissä pitää huomioida on se, miksi hän toimii niin avoimesti? 

Miksi hän ei pelkää sitä, että hänestä tehdään rikosilmoitus, ja sitä kautta voidaan sitten tuota henkilöä lähteä jäljittämään? Onko tuolla kiristäjällä ehkä tietoja tulevasta oikeudenkäynnistä, jossa päätetään mahdollisesta syyntakeisuudesta, tai onko kiristäjä sitten itse vain päätynyt siihen tulokseen, että hänen kohteensa eivät vain ilmoita asiasta viranomaisille. Eli miten hakkeri kuvitteli että hänen tekonsa ei johda mihinkään toimiin tai paljastuksiin? Onko joku ehkä joskus aikaisemmin maksanut tällaisessa tapauksessa hakkereille? 

Jos kiristäjä laittaa esimerkiksi ihmisen henkilökohtaisia tietoja Internetiin, niin hän osoittaa sen, että joku on tietoturva-asioissa pettänyt. Eli miksi tietoturvaa pitää jatkuvasti kehittää johtuu siitä, että tietomurtojen kehittelijät kehittävät jatkuvasti uusia tapoja murtaa kohteen tietoturva, sekä kalastella tietoja ihmisistä jotka jostain syystä kiinnostaa kiristäjää. Se mikä auttaa selvittämään tietoturva rikoksia on se, että onko kohteilla esimerkiksi joku yhteinen nimittäjä, kuten esimerkiksi sama työpaikka tai yhteisiä harrastuksia, joiden kautta sitten voi kiristäjä kuten hakkeri löytyä. 

Mutta kun hakkeri on päässyt johonkin järjestelmään, niin hän tietenkin voi lähteä siitä että tuollainen murto saattaa aiheuttaa sen, että asiakkaat alkavat karttaa yhtiötä, joka ei ole kyennyt pitämään sen haltuun uskottuja tietoja salassa. Joskus mietin että tuolloin on suuri mahdollisuus että yritys tai sen edustaja maksaa vaaditut lunnaat, koska jos yhtiö joka käsittelee toisen ihmisen henkilökohtaisia asioita ei ole tietoturvasta välittänyt, niin silloin sen maine saattaa mennä. 

Tuolloin voi seurauksena olla esimerkiksi joidenkin toimilupien vieminen, koska tietyissä ammateissa toimivien ihmisten pitää noudattaa tiettyjä tietoturvaa koskevia standardeja. Joten jos vaihtoehtoina ovat toimilupien vieminen tai lunnaiden maksaminen, niin silloin saattaa mieleen tulla, että toimilupien viemisen sijasta ryhdytään asiaa peittelemään. Toisaalta jos esimerkiksi jonkun alaikäisen asiakkaan kanssa työskennellyt yksityinen terapeutti on vaikkapa antanut omat käyttäjätunnuksensa sellaiselle taholle, jolle niitä ei saa luovuttaa, niin silloin ei ehkä tee mieli soittaa poliisille, jos tuota tunnusta käytetään väärin.

Eli onko Vastaamon tapauksessa joku terapeutti ehkä antanut tunnuksensa jonkun alaikäisen  asiakkaan vanhemmille tai ehkä jollekin muulle taholle, ja sitten tunnusta on käytetty väärin. On nimittäin olemassa urbaani legenda siitä, että esimerkiksi psykoterapeutit ovat lähettäneet raportteja tapaamisista alaikäisten tai alentuneesti oikeustoimikelpoisten asiakkaiden vanhemmille tai omaisille, jotta nämä voisivat sitten saada katetta mahdollisille vaatimuksille omaisen sulkemiseen laitoshoitoon sekä muihin oikeustoimikelpoisuuden rajoittamisiin. En tiedä onko tällainen sitten oikeasti totta, mutta välillä kaiken maailman asioita aina välillä kuulee, kun pitkään elää. 

Puolueellisuuden hämäämä

 Puolueellisuuden hämäämä

On olemassa totuus, emävale ja tilasto olivat yhden opettajan aloitus tilastotieteen tai tilastomatematiikan kurssille joskus kauan sitten. Tuolloin mieleen tuli se, että tietenkin tilasto voi myös valehdella hyvinkin paljon, jos siihen otetaan vain sellaisia tapauksia, jotka tukevat esimerkiksi tilaston laatijan tai tiedon hankkijan omaa näkemystä asioista. Eli monesti tilastoissa käsitellään vain negatiivisia asioita, kuten sitä kuinka huonosti nuoret ajavat autoa. 

Sitten tehdään kaunis käyrä siitä, minkä ikäisille sattuu onnettomuuksia, mutta samalla unohdetaan se, että se millaisia onnettomuuksia sattuu on jätetty kertomatta. Eli onko kyseessä esimerkiksi tilasto missä on kaikki mahdolliset onnettomuudet sekaisin, ja onko onnettomuuksia listatessa esimerkiksi mukana myös maalivauriot, vai onko kategoriana se, että näistä tapauksista on maksettu vakuutusyhtiöiden taholta korvauksia. 

Ja se mikä tieto sitten puuttuu on se, kuinka monta ajosuoritusta nuoret eli esimerkiksi alle 25 vuotiaat kuljettajat, joilla on ollut ajokortti alle kolme vuotta  tekevät aikayksikössä. Eli kuinka monta ajosuoritusta kokonaismäärästä aiheuttaa korvauksia vakuutusyhtiön taholta puuttuu kokonaan. Tuolloin voitaisiin tuo onnettomuus prosentti laskea seuraavalla kaavalla (korvattavien vahinkojen määrä jaettuna ajosuoritusten määrällä kertaa sata), eli onko sitten nuori kuljettaja niin vaarallinen kuin sanotaan, jos todennäköisyys normitetaan niin, että ainoastaan alle 25 vuotiaiden korvaamaan joutuneiden henkilöiden määrä otetaan huomioon. 

Rumasti ajatellen voidaan kysyä miksi kaikki positiivinen on harvinaista? Eli miksi esimerkiksi huippuälykkäitä lapsia käsitellään aina niin, että nerous on harvinaista? Ja tuolloin pitää kysyä kyllä se, että miksi koskaan ei sanota, että joku geneettinen sairaus, mikä aiheuttaa näkyvän kehitysvamman on harvinainen, ja esimerkiksi Suomessa 100-120 lasta vuodessa saa CP-vamma diagnoosin(1). Eikä koskaan mainita sitä että maassamme syntyy vuosittain 55 000- 60 000 lasta(2), joten tätä taustaa vasten voidaan mainita että mahdollisuus saada CP-vammainen lapsi on melko pieni. 

Itse katselen joskus näitä tilastoja miettien sitä, että miksi maassamme tilastoidaan vain kehitysvammaisia sekä muita negatiivisia asioita? Miksi esimerkiksi huippuälykkäitä lapsia ei tilastoida samalla tavalla kuin CP-vammaisia tilastoidaan. Kun sitten älykkyyttä käsitellään mediassa, niin se on ikään kuin jotenkin häpeällistä, ja se että älykäs ihminen ei kestä kritiikkiä nostetaan usein pinnalle. Mutta mitä sitten se paljon puhuttu kritiikki merkitsee? 

Onko kaikkea kritiikkiä pakko oikeasti sietää? Tai ehkä meistä jokainen joskus kypsyy siihen, jos omaa tuotantoa tai mielipiteitä kommentoidaan sanalla “paskaa” tai sitten kerrotaan kuinka joku super älykkö hakkaa kirjoittajan suoraan teho-osastolle. 

Onko se että toista haukutaan ties millä termeillä sitä paljon puhuttua kritiikkiä, mitä pitää aina kestää? Tai onko ehkä se että ihmistä uhkaillaan esimerkiksi fyysisellä pahoinpitelyllä tai hänen terveystietojaan jaetaan netissä sellaista kritiikkiä mitä pitää aina kestää? Tai ehkä nykyaikaisen yhteiskunnan selviämisen mittari on se, kuinka paljon esimerkiksi sitä kuinka omaan kuvaan ammutaan rynnäkkökiväärillä pystyy sietämään. Itse en tiedä mitä tarkoittaa sana “kritiikki” missäkin kirjoituksessa, mutta esimerkiksi se että jotain poliitikkoa kehotetaan käsittelemään ilman kritiikkiä tietenkin pistää silmään. 

Kritiikki eli arvostelu on tietenkin subjektiivista näkemystä edustava kannanotto, mutta kuitenkin kritiikki voi olla myös sellaista että siihen ei voida edes vastata mitenkään. Eli väkivallalla uhkaaminen ei ole sellaista kritiikkiä mihin voidaan ylipäätään vastata mitenkään. 

Wikipedian määritelmä kritiikistä eli arvostelusta(3) kuuluu näin.  “Arvostelu, arviointi eli kritiikki (kreikan sanasta krinein, ’erottaa, ratkaista’) on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikki on siis luonteeltaan arvottavaa. Kritiikki voi olla kielteistä, positiivista tai rakentavaa, jolloin sen tarkoitus on kehittää arvoa. Kritiikillä voi myös vähätellä arvoa.

Kritiikkiä esiintyy kaikilla elämänaloilla. Kritisoitava aihe voi olla aineeton tai aineellinen. Arvostelu on pohjimmiltaan kantaaottavaa sosiaalista toimintaa. Kritiikki on ihmisen kommunikaatiota toiselle ihmiselle, tai se voi olla yhteisön kollektiivista mielipidettä jotain muuta kohtaan. Kritiikkiä voidaan myös estää ja hallita. Joissakin yhteyksissä kriittisyyttä rajoitetaan tiedon julkaisua estämällä tai luomalla pelkoa kriittisen tiedon julkaisijoihin.

Arvostelijan, arvioijan eli kriitikon antama kritiikki on subjektiivinen analyysi arvosta. Kriitikko kritisoi, eli antaa oman arvionsa arvolle. Arvioija ottaa kantaa ja tulkitsee arvoa, jonka kritiikin antaja eli kriitikko esittää” (Wikipedia, arvostelu). Mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, mikä on sitä paljon puhuttua kritiikkiä eli asiallista arvostelua? Eli asiattomaan kritiikkiin ei ehkä meistä kukaan voi edes vastata. Onko kritiikkiä se että joku uhkaa hakata toisen baseball-mailalla, jos hän ei ole samaa mieltä tuon väkivallalla uhkaajan kanssa? 

Ehkä tällaisista asioista voidaan aina keskustella, ja silloin keskustelua voidaan tehostaa esimerkiksi aseen kuvilla, uhkaavalla käytöksellä sekä kommentoimalla toisen mielipiteitä sanomalla joka lauseen perään jotain rakentavaa kuten kertomalla että toisen teksti on “paskaa”, joten sitä kautta voidaan tulkita yleisön reaktioita, jos tuota sanaa sitten vielä käytetään esimerkiksi välimerkkinä jossain esityksessä. Ja tietenkin se että kaikki joiden mielipide ei miellytä voidaan vaikka haastaa nyrkkeilyotteluun. 

(1) https://www.cp-liitto.fi/tietoa/vammaryhmat/cp-vamma

(2) https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/syntyneiden-maara/

(3) https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvostelu

Myös älykäs lapsi tarvitsee tukea

   

.

Myös älykäs lapsi tarvitsee tukea

Älykkäät ihmiset ovat aina kohdanneet ihailua sekä myös kateutta. Italialainen mystikko sekä dominikaanien naisjaston perustaja Katariina Sienalainen sai aikoinaan haasteen inkvisitioon, koska hän oli opetellut itse lukemaan. Hänelle kateelliset ihmiset haastoivat tuon naisen inkvisitioon syyttäen häntä liitosta paholaisen kanssa, sekä siitä että paholainen oli häntä opettanut. 

Katariina Sienalainen vapautettiin syytteestä, ja hänet kanonisoitiin kuoleman jälkeen, mikä teki hänestä “Pyhän Katariinan” , mutta kaikille ei ole käynyt näin hyvin. Älykkäät ihmiset ovat aina olleet jotenkin hankala aihe esimerkiksi vallanpitäjille, sekä niille joilla on rahaa mutta ei aivoja, kuten kauniisti voidaan sanoa. Se että älykäs ihminen kysyy kysymyksiä ja kyseenalaistaa eli käsittelee kriittisesti saamaansa tietoa, niin se aiheuttaa joskus hiukan noloja tilanteita. 

Älykkyys on sekä geneettistä että myös ympäristön kautta luotua taitoa tehdä jotain tai soveltaa opittua tietoa. Eli se on siis sekä sitä että neuronien synapsit kykenevät muodostamaan uusia yhteyksiä että liittämään saatua tietoa yhteen, ja luomaan sitä kautta toimintaa. Mutta tietenkin älykkyyden kehitys voidaan tappaa estämällä lasta hankkimasta tietoa, ja tuolloin luodaan tilanne, mikä voi muuttua hyvin vaaralliseksi, koska piilevän älykkyyden aktivoimiseen tarvitaan vain sellainen pienen pieni kipinä, jotka aktivoivat tarpeen hankkia sekä soveltaa hankittua tietoa. 

Vaikka lapsi olisi kuinka älykäs sekä lahjakas hyvänsä, niin hän tarvitsee tukea kehitykselle. Eli varsinkin siihen, millaisia päätöksiä hän tulevaisuudessa tekee tarvitaan aina ohjausta, koska jos älykäs ihminen tekee vääriä valintoja, niin siitä voi olla erittäin pitkät ja vakavat seuraukset monelle ihmiselle. Vaikka älykkyyttä on tutkittu kautta aikojen, ja sitä on pyritty suuntaamaan sellaisille alueille, jotka ovat palvelleet valtiota kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla, niin samalla on unohdettu se että myös huippulahjakas ihminen tarvitsee tukea elämässään. 

Lapsi on aina haavoittuvainen, koska häneltä puuttuu elämänkokemus. Hän tarvitsee ohjausta siihen, että millaisen ammatin tuo ihminen myöhemmin valitsee. Samoin huippulahjakas lapsi tarvitsee todella paljon ohjausta siinä, miten hänen pitäisi oppia ajattelemaan kriittisesti. Eli hänen pitää käsittää se, että kaikkea mitä toinen sanoo tai pyytää ei pidä lähteä suoraviivaisesti toteuttamaan. 

Älykkyys on kykyä soveltaa sekä prosessoida saatua tietoa, ja siksi erittäin älykäs ihminen voi kehittää itselleen “piileviä kykyjä”, kuten pahimmassa tapauksessa taidon tehdä tietomurtoja tai jotain muuta vastaavaa, mikä tietenkin tuo eteen toisenlaisia ongelmia kuin jonkun muun lapsen tapauksessa. Älykkään lapsen kohtaaminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos aikuisen oma käsitys asioista on sellainen, että aikuinen on aina lapsen yläpuolella, ja että aikuiset ovat aina oikeassa. 

Älykkään lapsen kohdalla pitää miettiä sitä, että mitä hän sitten oikeasti haluaa elämässään tehdä, koska jos sitten eteen tulee vain joukko pettymyksiä, niin se saattaa vaikuttaa hyvin monen ihmisen elämään hiukan toisella tavalla kuin jos kyseessä olisi joku huonoon seuraan joutunut “pekka puupää. Eli sellaisessa tapauksessa missä perheeseen tulee huippuälykäs lapsi, niin häntä pitää kannustaa pysymään poissa huonosta seurasta, koska silloin saattaa joku kehittää sellaisia ajatuksia, kuin että mitä jos vaikka tehdään tietomurto jonkun koulun tietojärjestelmään, ja sitten muutetaan kavereiden arvosanoja tai muutetaan pari starttipistoolia toimiviksi. 

Yhteiskunnassa on helpompaa olla tyhmä kuin älykäs sekä lahjakas. Meillä suositaan tasapäistämistä, mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi koulussa ei saa lähteä aikaisemmin, vaikka tehtävät olisi tehty. Samoin tehtävien nopea tekeminen saattaa aiheuttaa kateutta sekä kiusaamista, ja myös henkilö joka käyttää vain osan annetusta ajasta tehtävien tekemiseen saa aikaan sen, että häntä leimataan joko laiskaksi tai opettajien lemmikiksi.

Mutta myös se että ihminen istuu parikymmentä minuuttia tekemättä mitään saattaa turhauttaa häntä itseään, ja siitä sitten saattaa seurata myös sellainen tilanne, että tehtäviä “liian nopeasti” tehnyt henkilö ryhtyy häiriköimään. Ja kriittinen ajattelutapa käsitetään usein samalla tavoin kuin häiriköinti käsitetään. Yhteiskunnan ongelma on siinä että me arvostamme jostain syystä todella paljon ulkoisia ominaisuuksia. Lehdet ovat täynnä kirjoituksia siitä, kuinka se tai tämä henkilö on saanut taas miljoonia tai uuden talon. Se miten esimerkiksi lottovoittaja tuhlaa miljoonansa tietenkin on meitä kaikkia kiinnostava asia. 

Samoin me varmasti haluamme lukea paljon sellaisista ihmisistä, jotka ovat syntyneet jollain tavalla vammaisiksi. TV:n tuijottamisen yhteydessä voimme aina surkutella sitä, miten kamalan vaikea joku tuollainen kehitysvammainen on, mutta tuolloin voimme samalla unohtaa sellaisen asian, että myös huippu älykkäällä lapsella voi olla esimerkiksi aistiyliherkkyyttä tai hänen on ehkä vaikeaa löytää kavereita, koska kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia kuin muilla vastaavan ikäluokan lapsilla. 

Miksi meidän aina pitää leikkiä muita parempaa?

Yhteen aikaan nimenomaan psykiatriassa oli tapana käydä keskustelua siltä kannalta, että potilas ei ole muuta kuin ohjaajan alapuolella oleva olento. Kun keskusteltiin esimerkiksi savant-autismista, tai siitä kun joku henkilö oli menestynyt jouduttuaan psykiatriseen sairaalaan ja päästyään sieltä pois, niin silloin oli tapana sanoa, että “nuo nyt olivat yksittäistapauksia, eikä niillä ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa”. 

Eikä näiden tapausten pitänyt muutenkaan antaa hämätä, ja sitten kerrottiin että henkilölle itselleen oli parasta, että hän keskittyisi nyt vain sosiaalisten taitojen opetteluun. Mutta tuolloin mieleen tulee sellainen kysymys, että eikö sitten psykiatrian pitäisi olla yksilöllistä kuten kaiken muunkin lääketieteen luulisi olevan. Jos ajatellaan että esimerkiksi vangit ovat tyhmiä, niin silloin voidaan kuitenkin samalla miettiä sitä, ketä varten joku maksimaalisen turvallisuuden osasto vankilassa tai mielisairaalassa oikeastaan on? 

Ja onko se että henkilö kykenee tekemään tappavan veitsen tai rakentamaan esimerkiksi mallinuken sekä köyden sellissään vartijoiden valvovan silmän alla, ja pakenemaan maailman turvallisimmasta tai pakovarmimmasta vankilasta ilman että kukaan huomaa mitään tyhmyyden merkki? Tai ehkä tämä oli vähän liian vaikea asia käsitellä.

Se miksi me mielellämme autamme kehitysvammaisia on se, että heidän kauttaan me saamme niin sanotusti sosiaalista nostetta. Samoin me ehkä voimme sitten peilata omaa peremmuuttamme noihin ihmisiin. Tietenkin me menemme kehitysvammaisten kanssa keilaamaan tai pelaamme heidän kanssaan biljardia, mutta samalla kaikki mitä tuossa tilanteessa tehdään menee pohjimmiltaan sen kautta, miten ohjaajalla tai tukihenkilöllä on aikaa. Ja vaikeissa tapauksissa sitten aina kaikki asiat tehdään niin kuin ohjaaja haluaa.

Mutta kun me yritämme kasvattaa huippuälykkäitä lapsia, niin asia ei enää ole niin, että me voimme suoraan tehdä esimerkiksi kolmen siirron matteja shakissa. Tai me emme ehkä olekaan heitä parempia jossain muussakaan asiassa. Tuolloin me olemme tilanteessa, että emme enää voi lopettaa peliä aina tyylikkäästi siten, että olemme voittajia tai voimme alentavasti sanoa, että olemme antaneet toisten voittaa, jotta heille ei tule paha mieli. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/elama-lapsineron-kanssa-voi-olla-uuvuttavaakin-jasper-puhui-kokonaisilla-lauseilla-jo-vuoden-ikaisena-hyvin-tyypillinen-tarina/7969028#gs.jh8f5i

Yhteiskunta sekä epäonnistuminen

 Yhteiskunta sekä epäonnistuminen

Oletteko koskaan epäonnistuneet? Kai me kaikki olemme joskus kohdanneet tilanteen, missä meidän enemmän tai vähemmän upeat suunnitelmamme ovat kariutuneet. Sillä hetkellä sitten olemme aina enemmän tai vähemmän yksin, kun meidän ystävämme huomaavat että me emme ehkä sitten olekaan niitä, joiden Mersua tai Bemaria pääsee kokeilemaan.

Ihmiset eivät aina halua tavata epäonnistuneita kavereitaan, ja itse mietin joskus sitä, että johtuuko tämä esimerkiksi konkurssin kokeneen yrittäjän syrjiminen siitä, että silloin kun tällainen henkilö on kohdannut ongelmia, niin hänet on tyylikkäästi ohjattu ovea kohti? Ja sitten oma käytös on ehkä saanut aikaan sen, että tuo kohtelias viittaus oveen on myöhemmin alkanut kaduttaa, eikä sitten ole muutenkaan helppoa tulla ihmisen eteen, jonka on omasta elämästä sulkenut pois. 

Luulisi että esimerkiksi konkurssi ei ole maailmanloppu. Kun yrittäjä ajautuu konkurssiin, niin silloin kyseessä on vain raha. Mutta konkurssin keskellä oleva ihminen saattaa kohdata kylmän maailman. Eli joskus käy niin, että ihminen ei sitten enää saa ehkä kutsuja yhtään mihinkään, kun maailma on niin kylmä sekä paha paikka, että luuserien kanssa ei kannata olla tekemisissä, kun siinä voidaan ihminen samaistaa luusereihin, joiden kanssa ei kukaan muutenkaan halua olla. Itse ihmettelen tätä asennetta, koska esimerkiksi juuri konkurssissa ihminen ei ole tappanut ketään eikä hän ole tehnyt mitään rikosta.

Kuitenkin konkurssin kohdalla saattaa käydä niin, että entistä yrittäjää kohdellaan kuin rikollista. Eli joidenkin henkilöiden asenne on sellainen, miksi tuhlata aikaa johonkin epäonnistuneeseen tyyppiin, kun sitä voi käyttää hyödyllisesti hankkimalla oikeita suhteita sellaisiin oikeisiin tyyppeihin kuten siivousfirman työnjohtajaan tai paikallisen sairaalan ylihoitajaan, joiden kautta voi saada sen paljon puhutun “duunin”, joita mainostetaan lähes jokaisessa mediassa.

 “Ryhdy sinäkin arjen sankariksi, ja tule meille töihin, niin voitetaan yhdessä tämä pandemia”, voisi olla jonkun siivousfirman avointa työpaikkaa koskevan ilmoituksen sanamuoto. Ja tietenkin näitä loistavia työpaikkoja, joista ei kukaan voi kieltäytyä mainostetaan lähes jokaisessa mediassa. 

Miksi kukaan suorittaa mitään akateemista loppu- tai muutakaan tutkintoa, kun tienata voi esimerkiksi siivoojana sekä sairaanhoitajana. Siinä sitten kunto kasvaa, tulee hyvä mieli eikä tarvitse lainata rahaa vanhemmilta, ja jos vielä satut olemaan hyvä tyyppi, niin silloin voit päästä jopa siivoojien esimieheksi. Missään tapauksessa esimerkiksi mikrotukihenkilö ei kuulu niihin ihmisiiin, joita kukaan edes haluaa olla, kun siellä työtä tekee joku pitkätukka, jolla on vähän ongelmia ihmissuhteiden sekä sosiaalisuuden kanssa. Eli kuten tiedämme niin silloin kun tarvitsemme paljon halpaa työvoimaa, jota voidaan kohdella miten huvittaa, niin kaikki kanavat valjastetaan tähän toimintaan. 

Sairaanhoitaja on se, joka ottaa coronavirus näytteet ihmisten nenästä, ja siivooja poistaa tuon viruksen esimerkiksi rapun kaiteen pinnalta, jotta se ei päädy tilan käyttäjien elimistöön. Tietenkin kun esimerkiksi joidenkin työpaikka- yms. messujen työnantajia, niin he varmasti muistavat kaikki millä alalla on niitä realistisia mahdollisuuksia saada työtä, ja noita aloja ovat tietenkin siivous- ja hoitoalat. Missään nimessä esimerkiksi ICT-tai media- ala eivät ole niitä, joita kannattaa edes lähteä lukemaan, kun niitä töitä on niin vaikeaasaada. Tietenkin nykyään pitää muistaa se, että kaiken osaamisen lisäksi pitää tietenkin olla niin sanotusti “hyvä tyyppi”. Se mitä tämä tarkoittaa saattaa olla jotenkin jäänyt määrittelemättä. 

Lunnaista ja niiden maksusta osa II

Lunnaista ja niiden maksusta osa II

Joskus käy niin että kiristäjä lähettää itselleen myös lunnasvaatimuksia sisältäviä kirjeitä, jotta hän vaikuttaa viattomalta. Viattomuus kaunistaa, joten aina kiristysjutussa kannattaa miettiä sitä, että onko tuo lunnaiden maksu ehkä siitä johtuvaa, että joku haluaa näyttää joukolle esimerkkiä? Esimerkki on tietenkin aina tärkeää, ja sen takia lunnaiden vaatija haluaa vakuuttaa muut siitä, että noiden lunnaiden maksu kannattaa, ja sillä saa hyvän mielen. 

Kiristäminen on taitolaji, ja joskus se kuka noita kirjeitä tai muita lunnaita koskevia vaatimuksia lähettää tietenkin itse haluaa pitää oman maineensa puhtaana. Joten se joka lähettää kiristys kirjeitä varmaan on se tai sen henkilön lähipiiriin kuuluva, joka sitten saa päähänsä ehdottaa lunnaiden maksamista. Se joka myös lähtee siitä, että lunnaiden maksu sekä tutkimuksen estäminen vaikenemalla on tietenkin sellainen, joka itse hyötyy siitä, että lunnaita maksetaan. Ja tietenkin lunnaiden maksu on kiristäjän etu. 

Mutta tietenkin jos noissa netissä julkaistuissa tiedoissa ei ole mitään tunnisteita, niin silloin niitä voi aivan hyvin väittää esimerkiksi tekaistuiksi. Tai sitten miettiä sitä, miten nuo tiedot ovat nettiin päätyneet, koska se miten tiedot on hankittu kertoo siitä, kuka niitä on hankkinut sekä kuka niitä on levitellyt. On olemassa sitten sellainen vaihtoehto, että johonkin kohteena olevan yhtiön tietokoneeseen on asennettu ylimääräinen kovalevy tai sitten kohteeseen on tuotu ylimääräinen tietokone, jonka kovalevylle sitten kopioidaan kaikki tiedot mitä kohteen verkossa käsitellään. Kun työ on tehty, niin kone kannetaan pihalle, ja siinä olevat tiedot vain syötetään nettiin. 

Eli kuka voi tehdä tällaista? Ja jos sitten lähdetään esimerkiksi siitä kuinka julkaistut tiedot julkaistaan tai miten julkaistut tiedot valitaan, niin vaikkapa terveystietojen kohdalla pitää olla joku, joka tietää sen mitkä tiedot ovat tärkeitä. Tai sitten käy niin, että julkaistut tiedot eivät vaikuta ihmisen elämään mitenkään. Ja muistakaa että esimerkiksi ajokortti ei aina mene, vaikka jostain sattuisi löytymään esimerkiksi maininta peräpukamista tai muista vastaavista asioista. 

Kun ihminen saa lunnasvaateen, niin miksi hän maksaa lunnaat?

Kun ihminen saa lunnasvaateen, niin miksi hän maksaa lunnaat?

Ihmisten yksityisasiat ovat kovaa kauppatavaraa, mutta jos esimerkiksi henkilö lähettää kiristyskirjeen, ja toinen maksaa sitten vaaditut lunnaat, niin silloin mielestäni kyseessä on asia, mikä yllyttää rikollisia vaatimaan rahaa. Se että henkilön tiedot ovat olleet netissä tarkoittaa sitä, että ne ovat voineet päätyä jopa miljoonien käyttäjien tietoon, ja sitä kautta sitten asiaa kannattaa lähestyä. Ja varmaan kaikki tietävät että kiristäjien mielestä on varmaan hauskaa olla muka toisen yläpuolella, kun he saavat tietää jonkun käyttävän esimerkiksi psykoterapiapalveluita. 

Se mitä kiristäjä käyttää aseena operaatiossaan kertoo siitä, millainen asenne hänellä itsellään on näihin asioihin. Jos ihminen käyttää esimerkiksi psykoterapiaa kiristyksen aiheena, niin hänen lähipiirillään on sitten varmaan aika negatiivinen kuva näistä asioista. Eli kiristäjä lähtee aina siitä että toinen tekee jotain mitä yleensä halveksitaan, ja tietenkin se mitä kiristäjä vaatii kertoo hänen omasta arvomaailmastaan. Tuolloin voidaan sanoa että kiristäjä kiristää sillä, mitä hän pitää itse pelottavana tai mitä hän muuten itse häpeäisi. 

Vastaamon tapauksessa kiristäjä varmaan ajattelee että “minä ainakin maksaisin siitä että joku on vaiti siitä että käyttäisin tuollaisia palveluita”.

Jos ihminen maksaa kiristäjälle kerran, niin siitä voi joku saada päähänsä lähettää lisää noita kirjeitä, eikä silloin rahan vaatimisesta tule loppua. Mikäli ajatellaan että esimerkiksi joku on laittanut lapun johonkin lyhtypylvääseen, että hän on löytänyt koiran tai kissan, niin silloin kyllä itse tiedän että onko minulla ollut koira tai kissa. 

Sen onko minulla tuota lemmikkiä ollut saa jokainen päätellä ihan itse, mutta joskus mieleen tulee se, että kuinka monta ihmistä saa kuukausittain esimerkiksi ikävän kirjeen siitä, että oma lemmikki on muka tuhonnut tai liannut jotain, ja sitten lähdetään vaatimaan rahaa tuosta lemmikistä koituneiden kustannusten kattamiseksi. Eli me kaikki tiedämme onko meillä ollut noita lemmikkejä vai ei. Ihmiset ovat jotenkin naiiveja sen suhteen, miten he toimivat sen kanssa, jos joku lähettää kiristyskirjeen joko postiin tai sitten pudottaa kirjeen postilaatikkoon. 

Jos joku lähtee maksamaan siitä että toinen ottaa kirjeen sisältävät tiedot pois netistä, niin hetken päästä hän kohtaa sitten lisää vaatimuksia. Ja niille ei sitten tule loppua. Joten kannattaa sitten miettiä ihan itse, että onko oikein lähteä maksamaan jotain lunnaita, koska se yllyttää kiristäjiä tekemään näitä tekoja lisää. 

https://yle.fi/uutiset/3-11620064

Rikoksesta ja rangaistuksesta

Rikoksesta ja rangaistuksesta

Rikoksesta seuraa aina rangaistus, koska ilman rangaistusta laki on mitätön. Eli säännöistä ei ole mitään hyötyä jos niiden rikkomisesta ei tule rangaistusta. Fjodor Dostojevskin sanoin vapaasti lainaten voimme sanoa että “yhteiskunnan tuntee siitä kuinka ne kohtelevat vankejaan”. Vankilat ovat ihmisiä varten tehtyjä  säiliöitä sanoo entinen huumepoliisi Jari Aarnio, joka on yksi maamme tunnetuimmista vangeista. Ja itse kysyisin että montako ihmistä Aarnio itse on toimittanut tuohon paikkaan, missä ihmiset jotka eivät ole osanneet noudattaa sääntöjä viettävät ehkä koko lopun elämänsä. Mutta miksi esimerkiksi vankiloiden huonoihin olosuhteisiin olla kiinnitetty huomiota ennen Jari Aarniota? 

Entinen huumepoliisin  komisario Jari Aarnio on yksi vangeista, jotka istuvat tuomiotaan Sörnäisten vankilan  pahamaineisella “Itäisellä yöselli-osastolla” joka tunnetaan myös nimellä B32, ja tämä osasto ilmeisesti on tarkoitettu nimenomaan “nimeä hankkineille rikollisille”, joiden teoista on puhunut aikoinaan ehkä koko Suomi. B32 on siis osasto, missä olevien vankien pelätään kohtaavan väkivaltaa tai jopa kuoleman muiden vankien taholta. Siksi heidät on tiukasti eristetty muista vangeista. 

Aarnion itsensä tapauksessa saattaa olla niin, että hänen pelätään paljastavan asioita, joista moni haluaa vaieta, ja siksi joku voi ehkä yrittää vaientaa Aarnion, jolla voi olla erittäin vaarallista tietoa poliisin sekä rikollisten varsin mutkikkaista suhteista. Ja poliisin sekä rikollisten suhteisiin liittyy paljon asioita, jotka eivät ole enää niille ihmisille, jotka ovat ottaneet osaa rikollisten sekä poliisien ikuiseen “hippa-leikkiin”, jossa menetelmät muuttuvat kaiken aikaa, mutta jossa eräs asia on ikuinen. Rikoksia on tehty kaiken aikaa, joten sitä kautta voidaan ajatella rikollisella olevan työllistävä vaikutus yhteiskuntaan. 

Nimittäin ilman rikollisia ei olisi poliisia, ja sen takia voidaan sanoa, että rikollinen on Suomessa erittäin tärkeä ihminen, koska hän työllistää monia muita ihmisiä, kuten rikosetsiviä, muita poliiseja, tuomareita, lakimiehiä vanginvartijoita sekä rikostoimittajia ja ehdonalaisvalvojia. Ihmiset jotka  tehneet pienimpiäkin rikkeitä ovat rikollisia, oli heidän tekonsa vaikkapa vain ylinopeus tai näpistys ja ilman näitä henkilöitä ei poliisilla olisi yhtään töitä, ja samoin esimerkiksi jalkapantarangaistus on vähentänyt nimenomaan “helppojen vankien” sijoittamista laitokseen. 

Se taas on ehkä jyrkentänyt osittain sitä kuvaa, mikä ihmisillä on nimenomaan laitoksiin sijoitetuista vangeista. Eli se että henkilö on ollut suljetussa laitoksessa niin sanottujen “kovien miesten paikassa” lyö häneen väkivaltaisen taparikollisen leiman hyvin helposti, mikä aiheuttaa ongelmia sitten myöhemmin.  Tai ehkä tämä on vähän yliampuva näkökulma. Mutta joka tapauksessa vankila leimaa ihmistä melko paljon. Samoin suurta julkisuutta saaneissa jutuissa on sellainen ongelma, että noille tunnetuille vangeille vähän niin kuin käydään näyttämässä omaa ylemmyyttä tai sitä kuinka meistä jokainen tuomitsee rikoksen sekä rikollisen. Ja sitten tietenkin kun vanki on ollut hyvässä asemassa sekä kunnioitettu henkilö, niin silloin muut tietenkin käyvät hänelle kertomassa että mikään kaveri tämä ei enää ole. 

Mutta jos vanki ei sopeudu elämään yhteiskunnassa, ja hän tekee vapautumisen jälkeen uusia rikoksia, niin silloin yhteiskunta on häntä kohtaan kova. Ja Aarnion tapauksessa se, että usein julkisuudessa ollut komisario joutuu vankilaan saattaa tuntua järkyttävältä. Yhteiskunnan tukipilari on paljastunut joksikin jota ei voi olla olemassa. Taas kerran media on tuomitsemassa osaston B32 oloja, mutta kuten tiedämme niin Aarnio ei ole ainoa vanki joka tuolla osastolla on ollut. Ja osaston oloista on aina välillä keskusteltu esimerkiksi rikos lehtien sivuilla. 

Kuitenkaan kaikki vankiloissa olevat tai muuta rangaistusta kärsivät ihmiset eivät ole Jari Aarnioita, joilla on poliisitausta, mikä tekee hänestä erilaisen kuin monista muista vangeista. Päästäkseen poliisiin töihin piti Aarniolla olla puhdas rikosrekisteri. Ja mikään tyypillinen vanki Aarnio ei kuitenkaan ole.

Ja sitten kävi niin, että joku ilotyttö mille Aarnio ei ehkä suostunut maksamaan aiheutti sen, että hänen historiansa repeytyi auki, ja sillä että Aarnio oli ennenkin ollut oikeudessa vastaamassa muistaakseni omavaltaisuutta tai muuta vastaavaa toimintaa käsittäviin syytteisiin. Muutama vuosi sitten oli vielä sellainen asenne että Aarnio oli uhri, ja lehdistö hehkutti voimalla sitä, miten mikäkin asia tuki Aarnion puolustusta sekä ilmeisesti monet odottivat että Aarnio vielä vapautettaisiin, mutta toisin kävi. Tällä kerralla ei tuomari enää uskonut että komisario Aarnio olisi vain panettelun uhri. 

Kun palataan siihen, että poliisilla ei saa olla mitään rikosrekisteriä, niin voidaan ajatella, että Aarnio oli siis langennut enkeli. Ihminen joka vasta aikuisiällä oli ryhtynyt tekemään rikoksia. Monilla vangeilla ilmeisesti on jo nuorella iällä alkanut rikoskierre, mikä sitten on johtanut hyvinkin vakaviin tekoihin. Mutta Jari Aarniolla on poikkeuksellinen tausta vangiksi, ja ehkä hänen asenteensa varsinkin omia asiakkaitaan kohtaan on ollut jyrkän tuomitseva. Se sitten varmasti herättää tiettyä katkeruutta tuota miestä kohtaan. Ja vankilassa sitten katkeruus voi alkaa tiivistyä sellaiselle tasolle mitä ei voi kukaan edes kuvitella. Suljetussa ympäristössä alkaa helposti joku asia ottaa päähän, ja silloin voi joku tehdä asioita, mitä kukaan muu ei voisi kuvitella tekevänsä. 

https://yle.fi/uutiset/3-11603529

Säännöt ovat merkityksettömiä, jos niitä ei noudateta

 Säännöt ovat merkityksettömiä, jos niitä ei noudateta

Tietomurto oli helppo, sanotaan Vastaamon tapauksesta tietoturva-asiantuntijoiden taholta. Joten mitä tässä tapauksessa ollaan tehty väärin? Maailma on täynnä erilaisia tietoturvaa koskevia ohjeistuksia, joista osa on valtion tietoturvasta vastaavien virastojen tuottamia. Yksi näistä laadukkaista dokumenteista on BSI:n eli Saksan tietoturvasta vastaavan viraston tuottama Gundschuz-katalogi, jota pidetään yhtenä alan Raamatuista, ja tuon dokumentin voi jokainen meistä imuroida Internetistä. 

Se mikä sitten on unohtunut on se, että jos tätä katalogia ei kukaan viitsi avata tai sitä ei vain haluta noudattaa, niin mitä hyötyä sitten on siitä, että näitä katalogeja tehdään erilaisten tekniikan sekä muiden alojen tohtorien toimesta. Mikään ohjeistus ei ole tehokas tai oikeastaan mikään dokumentti tai muu asia ei takaa tietoturvan toimivuutta, jos ohjeita tai sääntöjä ei viitsitä kuitenkaan noudattaa. 

Tietoturvaan kuuluu paitsi palomuurit, niin myös fyysinen tietoturva sekä myös se että ihmisiä ohjeistetaan sekä varoitetaan siitä että joku voi kalastella tietoja muutenkin kuin vain esimerkiksi ujuttamalla haittaohjelmia tietokoneeseen pitäisi olla itsestään selvää. Eli siitä että joku voi vaikka ottaa esimiehen puhelimen tai auki jääneen läppärin “lainaksi”, jos hän jättää sen hetkeksi pöydälle, ja muutamassa minuutissa esimerkiksi samassa tilassa oleva hakkeri joka voi esittää olevansa  lähetti saattaa puhelimen avulla tai pomon sähköpostia lainaten tilata itselleen käyttäjätunnukset järjestelmään, ja tuo toimenpide ei ehkä kestä kovin kauaa. 

Sosiaalinen media on asia mikä tietenkin vaatii aina välillä keskustelua. Siis mitä sinne saa tai mitä ei saa kirjoittaa on monta kertaa mainittu, mutta kuitenkin keskustelu pyörii lähinnä sen ympärillä että kuinka kamala asia Facebook on. Sosiaalinen media on helppo kieltää, mutta jos osalla henkilöstöstä on eri säännöt kuin muilla, niin silloin noiden henkilöiden joilla on pääsy sosiaaliseen mediaan pitää muistaa se, että heidän pitää asemastaan riippumatta noudattaa samaa varovaisuutta sen kanssa, mitä hän paljastaa siellä itsestään. Mutta kuten tiedämme, niin tietoja voidaan vuotaa nettiin myös työajan ulkopuolella, ja se että työpaikalla on sosiaalisen median käyttö kielletty, niin silloin pitää muistella sitä, että pahimmat tietoturvauhat ovat siellä missä me olemme parhaiden ystävien seurassa, ja ottaneet muutaman lasin viiniä.

Pomo on näissä asioissa aivan yhtä haavoittuvainen kuin alainen. Ja kuinka monta kertaa on pukuun pukeutunut herra lähtenyt parin tytön kanssa jatkoille. Sitten aamulla on edessä tilanne, missä filmi on poikki sekä huone sekaisin. Pomo on rikollisille parempi kohde kuin alainen, koska pomolla on enemmän tietoja tai muita haluttuja asioita kuin alaisella. 

Kun ihminen on ottanut vähän liikaa alkoholia, niin silloin saattaa käydä niin, että me laitamme esimerkiksi salasanoja nettiin, ja sitä kautta saattaa tietoja lähteä vuotamaan. Jos me muistamme esimerkiksi sen että vanhin kaikista urkinta tavoista on juottaa kohde humalaan, ja sitten tolkuttomassa humalassa olevalta henkilöltä urkitaan tietoja. Vaikka kohde itse kykenee hallitsemaan juomistaan, niin alkoholia voidaan toimittaa hänen vereensä muullakin tavalla. Viinaa voidaan heittää myös kiukaalle, jolloin alkoholi imeytyy kehoon tehokkaasti tai sitten alkoholia voidaan myös antaa uhrille injektiona. 

On myös kehitetty laitteita, jotka antavat alkoholia tai muuta nestettä uhrille ilman neulanpistoja. Tuolloin nesteen paine nostetaan erittäin korkeaksi, ja se hajotetaan pieniksi pisaroiksi, jotka vain ammutaan ihon läpi. Ja nuo korkeapaineeseen perustuvat injektio laitteet eivät jätä mitään pistojälkiä. Eli vaikka ihminen kuvittelee ottavansa alkoholia kohtuudella saattaakin käydä niin, että henkilömme promillet kohoavat yllättävän nopeasti. Ja sitä kautta hän saattaa kertoa asioita, mitä hän ei muuten missään nimessä tekisi. Rikollisilla on monia keinoja urkkia haluamiaan tietoja, joten sitä kautta meidän jokaisen pitää muistaa se, että kuka vain meistä voi olla kiristyksen tai kalastelun uhri. 

Minä ja Dostojevski

   

Fjodor Dostojevski
(1821-1881)

Minä ja Dostojevski

Kaikilla maailman kirjoittajilla on salainen haave tulla sellaiseksi kirjoittajaksi, jonka tuotanto komeilee Dostojevskin tasolla tai mielellään hieman sen yli, eli kaikissa kirjailijoissa asuu pieni Dostojevski, Eli jos ihminen haluaa kehittää itseään kirjoittajana, niin silloin pitää vain ryhtyä kirjoittamaan sitä ihan omaa tekstiä, jotta sen kautta voisi kehittyä siksi uudeksi suuren kirjallisen merkkipaalun tekijäksi, jonka tekstejä  luetaan vielä yli 140 vuotta hänen kuolemansa  jälkeen.

Yllä olevaan kuvaan voisi liittää tekstin "miten saisin uusia ideoita"? Siinä Dostojevski tuijottaa suoraan eteensä ja ehkä yrittää visualisoida sen, mitä hän seuraavaksi kirjoittaa. Hän vaikuttaa hiukan jännittyneeltä, koska puristaa polveaan. Tai mistä minä tietäisin mitä tuon miehen päässä sattui liikkumaan kun tuota Dostojevskin muotokuvaa maalattiin. Ja miten niistä voisi saada myös rahaa, eli miten kirjoittaa hyvä kirja, ja saada myös yleisö käsittämään sen, miten hyvä oma tuotos on? 

Eli vaikka kirjailija on tietenkin suuri taiteilija, niin silloin tietenkin olisi mukavaa, jos yleisö sekä suuri taiteilija tai hänen tekemänsä tuotokset kohtaisivat, jolloin myös kirjailija saisi rahaa työstään. Tietenkin kirjoittaminen on taidetta, eikä suurta taiteilijaa saa koskaan neuvoa siinä mitä hän tekee, mutta kuten tiedämme niin kirjoittajan eli kirjailijan ongelma on siinä, että teollinen kustantamo on liike-yritys joka haluaa varmasti rahaa tuosta kustantamastaan teoksesta. 

Toki suuri yleisö ei ehkä ole mitenkään kiinnostunut siitä, missä kunnossa tai mielentilassa kirjailija eli kirjoittaja on työnsä tehnyt, mutta jos kirjailijoiden legendaarinen boheemielämä kiinnostaa kirjoittajaa, niin tietenkin kaikella on rajansa. Tietenkin kirjoittaja on ihminen, jolla on oikeus ilmaista itseään miten hän haluaa, eikä sitä kukaan kiellä. Mutta kuitenkin myös suurta yleisöä pitää aina välillä miellyttää, koska jos suuri yleisö ei omasta tuotoksesta satu pitämään, niin silloin ei kirja mene välttämättä kovin hyvin kaupaksi. Eli vaikka tietenkin kirjailija itse tekee Dostojevskin tasoista tuotantoa, niin yleisö ei ehkä ole asiasta aina samaa mieltä, ja makuasioista ei voida kiistellä. 

Kuitenkin suuri yleisö on se, mikä sitten niitä kirjoja ostaa, ja sitä kautta maksaa kirjoittajan sekä hänen kustannustoimittajana toimivan, äärettömän pitkämielisen henkilön palkat. Joten tätä taustaa vasten ajatellen saattaa käydä niin, että kirjoittaja joka haluaa elää kirjoittamalla joutuu tekemään muutakin kuin sitä tuotantoa mitä arvostelijat ylistävät puhuen kirjoittajasta Dostojevskin inkarnaationa. Eli ehkä välillä kannattaa kirjoittaa pari kioskissa myytävää pokkaria, sillä välin kun sitä mestariteosta lähdetään valmistelemaan, niin ei tarvitse lähteä hakemaan muuta työtä. Ja tuon mestariteoksen sanamuotoja pitää hieroa todella tarkasti, jotta niistä syntyy sellaista, mitä voidaan kutsua uudesti syntyneen Dostojevskin tekeleeksi. 

Eli esimerkiksi kustannustoimittajan ei välttämättä tarvitse joka kerran kun hän kysyy, milloin suuri taiteilija on valmis, saada vastaukseksi vuodatusta kuinka epätaiteellinen tai muuten rahvaanomainen tuo kustantamo on, kun se ei anna suuren taiteilijan esittää asiaa aivan kuten hän haluaisi. Tai sitten taiteilijan maksa saattaa myös sanoa sopimuksen irti, jos liian boheemiksi ruvetaan. 

Siis tässä sitten on kyse siitä, että millaista on hyvä kirjoittaminen kirjailijan itsensä näkökulmasta. Voidaan raa'asti sanoa että se mikä tuo kirjoittajalle rahaa on sitä hyvää kirjoittamista, mutta sitten taas pitää muistaa se, että kirjoittajan oman mielenterveyden tai jaksamisen kannalta voisi olla parempi, että hän kirjoittaa niistä asioista, joista hän pitää tai joista hän tietää jotain. 

Kirjailijalta odotetaan sitten boheemin elämäntavan sekä absintti paukkujen välillä myös tuotosta. Kirjailijana toimiminen tarkoittaa siis sitä, että henkilö tuottaa tekstiä sekä julkaisee ihan itse tekemänsä tuotoksen, jotta hänelle voidaan maksaa palkkio eli palkka tekemästään työstä. Ja se mikä kirjailijoita aina välillä rassaa on se, että heidän pitää itse omasta palkastaan kustantaa juomansa alkoholi sekä kaikki muut nautintoaineet, mitä he nyt sattuvat käyttämään.

Eli kaikesta romantiikasta huolimatta kirjailijan on tehtävä työtä palkkansa eteen, vaikka hän ei ehkä sitten aivan Dostojevskin tasolle yllä. Tai en tiedä onko Dostojevski oikeastaan hieman yliarvostettu kirjailija, ja tietenkin meillä kaikilla on oma kirjallinen suosikkimme, eli kaikki eivät pidä Dostojevskin tuotannosta. Kirjan ei siis tarvitse olla mitenkään vakava, jotta siitä voisi saada nautintoa, ja enin osa ihmisistä lukee kirjoja ihan huvin vuoksi. 

Kustantaja on puhtaasti yrittäjä tai yritys, jonka etu sekä tavoite on saada suurin mahdollinen voitto sijoituksestaan, mitä painotuotteeksi kutsutaan.  Joten sen takia kustantajan etu on valita sellaisia kirjoituksia, jotka ovat myyneet ennen paljon. Samoin nykyaikaisten kirjojen muuttuminen klassikoiksi on oikeastaan kustantamojen edun vastaista, koska niiden etu on se, että saadaan jatkuvasti myytyä uusia tuotteita. 

Kun kustantamo tekee valinnan sen kannalta että se saa kirjoja myytyä, niin silloin tietenkin kustantajien pitää miettiä sellaista mahdollisuutta että joku “wanha stara” “kadottaa inspiraation”, eli tuollainen vanha takuu kirjailija ei enää keksi uusia tarinoita. Jos taas valitaan sitä ensimmäistä julkaistavaa kirjaa, niin silloin pitää muistaa jatkuvuus. Eli jos kirjailija ottaa nokkiinsa tapaamisessa, niin silloin hän saattaa viedä kykynsä toisen kustantajan palvelukseen. Mutta sitten pitää miettiä sitä vaihtoehtoa, että tuo nuori kyky ei sitten ehkä mitään muuta julkaise tai luo. 

Jos kirjoittajalle asetetaan valtavia tavoitteita, niin silloin hän saattaa stressaantua. Tuolloin ei tekstiä enää missään tapauksessa synny, jos kirjoittaja ei sitä esimerkiksi burn outin takia kykene luomaan. Kirjailija on ihminen, joka luo tekstiä mitä hän myy kustantajan kautta ihmisille, ja häntä ei kirjoitusprosessissa voida korvata. Eli jos kirjailijaa kohdellaan huonosti, niin silloin kustantajien aineisto loppuu, ja se ajaa yhtiön konkurssiin. Samoin kaikki mitä julkaistaan kustantamon ulkopuolella tietää sille tappiota, koska kyseiset ehkä hyvinkin myyneet tekstit ovat tuoneet kilpailijoille voittoja, mitä tuo kustantaja olisi itse voinut saada. Tai sitten nuo kilpailijalle siirtyneet kirjoitukset ovat olleet floppeja, jotka ovat maksaneet paljon mutta tuottaneet vähän. 

Kirjoittaja kyllä väsyy tekemään tekstiä “vain rahasta”, koska kun huvi muuttuu työksi, niin siitä tulee paljon puhuttua stressiä. Hyvä kirjoittaminen on sitä, että lukija sekä kirjoittaja molemmat pitävät siitä mitä heistä toinen tekee ja mitä toinen taas tuottaa. Jos nuo asiat saadaan kohtaamaan, niin silloin tulos on ainakin lähellä täydellistä. Kirjoittaja ei voi muuttua toiseksi henkilöksi, kun hän menee kotiin tai lopettaa kirjoittamis session. Eli hän joutuu kantamaan vastuun siitä mitä on tullut tehtyä, ja tietenkin myös ajatukset joita hän on kehitellyt saattavat jäädä päähän kiertämään.

Eli hän ei voi heittää esimerkiksi huonosti mietittyä tekstiä pois, jos se on julkaistu ja sitä on ehkä jaettu jossain netissä miljoonille käyttäjille. Tuo ehkä suuren mielenliikutuksen vallassa julkaistu teksti on saatettu julkaista jossain lehden nettisivulla, mutta se on ehkä kopioitu avoimeen sosiaaliseen mediaan, joten tuolloin voi käydä niin, että palaute ei ehkä ole kaikkein parasta mahdollista. Ja huonosti mietitty teksti voi tuoda henkilölle esimerkiksi sosiaalisen palautteen lisäksi myös oikeusjuttuja, koska kirjoitettu teksti kelpaa todisteeksi oikeudessa ja sitä on vähän vaikea kieltää, jos se on lähetetty omalta käyttäjätililtä. 

Mikä on kirjoittamisen tulevaisuus? Se että kirjoitetulla tekstillä on aina paikkansa ihmiskunnan historiassa tarkoittaa sitä myös tulevaisuudessa. Mutta tekniikan kehittyminen tuo esimerkiksi verkkopohjaisten julkaisualustojen kautta sellaisen tilanteen, että kirjoittaja voi julkaista tekstiä aivan ilman kustantajaa. Ja se tietenkin tuo eteen tilanteen missä omaa itsekritiikkiä tarvitaan. Eli aivan mitä hyvänsä ei pidä kirjoittaa vaikka se tuntuisi sillä hetkellä oikealta sekä myyvältä valinnalta, koska tuon asian kanssa joutuu sitten elämään ehkä hyvinkin pitkän aikaa. 

Tulevaisuudessa kirjoittajien pitää kestää palautetta, jota tulee myös muualta kuin virallisilta kanavilta. Maailma on täynnä ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa haukkua muita, ja joskus tekisi mieli kysyä että “mitä jos kritiikin antaja itse vaikka kokeilisi siipiään kirjoittajana”? Eli kun nuo ihmiset ovat niin loistavia löytämään virheitä muiden ihmisten tekemistä asioista kuten kirjoituksista, niin ehkä he sitten itse tekisivät parempaa tekstiä. Ja silloin voivat muutkin antaa sitä rakentavaa palautetta myös tuolle ammattimaiselle muiden tekeleiden haukkujalle. 

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Fjodor_Dostojevski

Kasvomaskeja ja suorituspaineita

Kasvomaskeja ja suorituspaineita

Oman henkilöllisyyden salaaminen tuo ihmiselle auktoriteettia. On yhteisöjä joissa alaiset eivät edes tiedä esimiestensä oikeita nimiä. Mutta kuitenkin esimies tietää aina alaisensa nimet sekä kotiosoitteet, jotta nämä eivät esimerkiksi pääse varastamaan mitään työpaikaltaan. Eli tällä järjestelmällä luodaan johtajille auktoriteettia, mutta samalla voidaan kysyä että eikö pomo ole koskaan oikeasti varastanut mitään? Tai ehkä he ovat kaiken pahan yläpuolella, koska heillä on suurempi palkka, valta sekä vastuu siitä, miten yritys tai organisaatio tekee työnsä. 

Kasvomaskit sekä peileiksi naamioidut ikkunat ovat esimiehen käytössä sekä tiedossa, mutta alainen ei koskaan edes voi kuvitella pääsevänsä noiden ikkunoiden taakse. Tai ehkä palkallinen alainen voi päästä seuraamaan jotain noissa huoneissa tapahtuvia tapaamisia, mutta jos ajatellaan esimerkiksi sellaista kuin vankeinhoitolaitos, niin pahnanpohjimmaiset eli vangit  eivät varmasti pääse katsomaan sitä, mitä noissa huoneissa puhutaan. Joten tietenkin tämä asetelma kasvattaa pomon valtaa, mutta samalla myös se tuo pomolle statusta. Pomolla on oikeus tietää asioita, joita alainen ei edes voi missään nimessä kuvitella pyytävänsä. 

Kun ajatellaan esimerkiksi kasvomaskin käyttöä niin tuo asia sitten saa aikaan sen, että ihminen muuttuu tuntemattomaksi. Hän muuttuu tunnistamattomaksi kaikille muille paitsi niille joilla on oikeus pyytää hänen tunnistautumistaan tai paikantaa tuota henkilöä. Nykyään kasvomaskin käyttöä kannustetaan pandemian takia, mutta samalla voisin kysyä, että miksi kasvomaskin saatavuus ole ollut aikaisemmin näin helppoa. Ja jos ajatellaan että henkilö aloittaa sosiaalisen median käyttöä, niin hänelle voisi ihan ensin tehdä selväksi se, että kasvomaskin käyttö joko julkaisussa tai muualla voisi auttaa henkilöä kokoamaan itseään sen jälkeen kun hän on saanut rakentavaa palautetta siitä, mitä hän on sosiaalisessa mediassa tehnyt. 

Kasvomaski tekee meistä kasvottoman kansakunnan, jossa ihminen voi varjella yksityisyyttään uudella sekä tehokkaalla tavalla. Kasvomaskin sekä pandemian aika on tuonut meille sen suuren kasvottomuuden luovan tunteen, mikä oli aikoinaan varattu vain viranomaisille. Ennen vain poliisit sekä muutamat muut henkilöt voivat piileskellä maskien takana, mutta nyt tuo oikeus olla nimetön sekä kasvoton on siirtynyt myös tavallisen kansan oikeudeksi. Miksi kasvomaskeja ei olla ennen jaettu tai myyty ihmisille niin helpoissa paikoissa kuin tällä hetkellä niitä myydään? Ja miksi nimettömyys sekä kasvottomuus on varattu vain esimiehen oikeudeksi? 

Oletteko tehneet esimerkiksi siivoustyötä? Siivoojat saavat usein pomoltaan “upeaa palautetta”, joissa yhteystiedot ovat joku “Miihkali Mäyrä”, joka ei varmaan ole pomon oikea nimi. Eli kaikki siivoojien nimet ovat pomon tiedossa, mutta kuitenkin pomon oma nimi pysyy mukavasti piilossa, kun sähköpostissa on firman nimi, sekä lähettäjänä joko “palaute” tai sitten “Maisa Mäyräkoira”. Siivoojat eivät koskaan tee muuten etätyötä, ja se asia tietenkin saa aikaan monia muitakin ajatuksia siitä, miten tuo ammattikunta muutenkin työskentelee. 

Miksi esimerkiksi siivoojat eivät voi tehdä lähityötä? Eli miksi heille ei katsota alueita läheltä heidän kotoaan? Tästä asiasta voidaan aina keskustella erittäin paljon. Mutta kuten tiedämme, niin meillä on omat arvomme sekä asenteemme, ja siksi tuo siivoojien ammattikunta joutuu ehkä käymään työssään hyvinkin pitkällä kotoaan. Meistä jotkut rakastavat sitä, kun saavat siivoojien työtä arvostella, ja laittaa lappuja heidän työnantajalleen. 

Ja tuon takia meistä ehkä jotkut tuntevat olevansa turvassa, kun siivooja käy työssä pitkällä kotoaan, koska kukaan ei varmaan ajattele että on mukavaa kohdata siivooja esimerkiksi talkoissa tai lenkkisaunassa, varsinkin jos on tullut annettua sitä paljon puhuttua “rakentavaa palautetta” tuon henkilön työstä.  Ja tietenkään pomon repliikki on se, että hän “keskustelee siivoojan kanssa”, mutta tuon pomon nimi jää aina jotenkin piiloon, eli hän saattaa usein yskäistä juuri silloin kun hän on vastaamassa kysymykseen siitä, että mikä on hänen oikea nimensä. Eli tuolloin “Jussi Peura” pysyy pelkkänä nimenä sähköpostien tunniste kentässä, ja siivooja vain rapussa muuttuu. 

Kirjailijat kapakoissa ja kirjailijatalossa sekä ihmisten mielessä

  

.

Kirjailijat kapakoissa ja kirjailijatalossa sekä ihmisten mielessä 

Tässä juuri näin erään kirjan, mikä kertoi Suomen suurimman kirjailijayhdistyksen alusta nykypäivään. Yhdistyksen nimeä en tässä muista, kun en sitä viitsinyt katsoa, ja kuitenkin kirjan nimi mikä kertoo siitä, kuinka yhdistys siirtyi pikkuhiljaa kapakoista kohti kirjailijoiden taloa herätti minussa tarpeen kirjoittaa muutamia sanoja siitä, kuinka mielenkiintoista kirjailijan työ on. 

Eli kirjailijoita voi tavata joko ravintolassa tai heidät voi löytää kirjastosta sekä kirjailijoiden talosta.  Kun kirjailija tapaa muita kirjailijoita, niin hän lähtee hakemaan sekä vaihtamaan ideoita siitä, mitä hän seuraavaksi aikoisi kirjoittaa. Samalla muut kirjailijat voivat ammentaa hänen kauttaan ideoita omaan työhönsä eli tulokseen, mikä tuo heille rahaa sekä muuta hyvää kuten hampurilaisia sekä kolpakkoon täytettä. 

Mutta kuitenkin kirjailijan pitää aina kysyä itseltään, että onko kirjailijoiden aina viisasta tavata toisiaan kapakan privaatissa loosissa tai kabinetissa? Näet noissa paikoissa joku saa aina päähänsä sen, että kapakan pitää saada ehdottomasti paljon hyvää ja kaunista siitä, että kirjailijat kokoontuvat sen tiloissa. Tuolloin saattaa joku ottaa hiukan liikaa limonadia ja karkkeja, jolloin tulee paha olo, ja noita jälkiä saa pahimmassa tapauksessa koko muu ryhmä siivota, ja sitten tuo toveri pitää ehkä jopa kantaa kotiin. 

Kapakoiden takahuoneet ovat paikkoja, joissa muualla hyvinkin merkityksettömät asiat voivat saada uuden syvällisemmän sekä merkityksellisemmän piirteen, kuin silloin jos satumme olemaan kaupassa tai yksin kotona. Tuossa loosissa saattaa jonkun tapaamiseen osallistuneen mielessä syttyä sellainen aatteen palo, että tuho hänen ympärillään on täydellistä. 

Eli kun virvokkeita käytetään liiallisessa määrin, niin silloin henkilö saattaa käsittää että toinen on vain olevinaan työväenluokan suuri puolustaja, ja sitä kautta voi tapahtua kauheita. Aatteet ovat aina hyvin mielenkiintoisia asioita, mutta kuten tiedämme, niin illan pimetessä niiden sisältö saa aina uusia merkityksiä, ja joku voi silloin loukkaantua suuresti, kun hänen vilpitöntä suhtautumistaan rauhaan sekä muuhun vastaavaan aletaan epäillä. 

Kirjailijat ovat aina olleet hiukan vaikeita ihmisiä. Ja siksi moni kirjailija on ainakin kerran elämässään kohdannut joko seurustelun tai avioliiton päättymisen. Samoin kirjailijoiden ehkä hiukan ylimainostettu boheemi elämäntapa on joskus pakottanut sen puolison ainakin osaksi aikaa poistumaan kotoa, jotta suuri kirjailija sekä luovan työn tekijä on kyennyt keskittymään työhönsä täydellisesti. 

Kirjailijoita syytetään aina siitä, että he ovat liian kriittisiä muiden suhteen. Jaa että kritiikkiä ei saa yhtään harjoittaa, kun henkilö kirjoittaa tekstejään. Eli kuten huomasit, niin silloin kun ihminen kirjoittaa jotain, niin hän voi sitten kirjoittaa mitä hän on muiden kuullut sanovat, tai sitten suoraan julkaista jonkun arvostetun poliitikon tekstejä laittamalla niitä sitaatteihin. 

Tai sitten kirjailija saattaa myös ihan itse omia aivosolujaan vaivaamalla tuottaa sen, mitä hän sattuu kirjoittamaan. Ja tuo asia ei tietenkään kaikkia ihmisiä miellytä. Miksi kirjailija ei toista kuin papukaija niitä asioita, joita kauan sitten eläneet super lahjakkaat ajattelun ammattilaiset kuten Platon sekä muutama muu suuri mies sekä nainen ovat sattuneet sanomaan. Tuolloin olisi helppoa sanoa, että kirjailija ei muuta tee kuin kopioi muiden tekstejä, tai mistä minä tiedän mitä sellainen outo ihminen, joka kirjoittaa omia ajatuksiaan sattuu jostain asiasta ajattelemaan. 

Tai ehkä jos toisen tekemä teksti olisi kopio, niin silloin voisi kommentti kuulua, että “tiedän ettei se ole hänen tekemänsä”. Tai ehkä tuo kommentti olisi se, että “minä voin itse mennä kirjastoon ja lukea kaikki tuon numero nollan tekemät tekstit jostain kovakantisesta painoksesta”. Että sillä tavalla ehkä voidaan sanoa, että omien tekstien julkaiseminen kannattaa aina ja iankaikkisesti aamen. 

Kritiikki on asia mikä käsitetään melkein aina väärin. Kritiikki on ajattelun muoto missä asiasta pyritään etsimään sekä hyviä että huonoja puolia. Jos mediassa sanotaan että USA:n presidentinvaalien ehdokasta kohdellaan kriittisesti, niin voisin kyllä kysyä, että pitääkö kaikki mitä poliitikko sattuu milloinkin sanomaan edes hiukan asiaa käsittelemättä. Kritiikki on siis sitä, että henkilön motiiveja arvioidaan sen kautta, mitä hän sanoo edustavansa. 

Eli kriittinen näkökulma asiaan ei tarkoita että asiassa kaikki on aina puhtaasti oikein tai väärin. Kaikkea mitä ihmiset kertovat ei tarvitse koskaan niellä ilman sitä, että niitä hiukan miettii, sekä sitä että oppii näkemään sen, että mikään asia maailmassa ei ole mustavalkoista. Ja vaikka joku nyt sattuu olemaan eri mieltä jonkun presidenttiehdokkaan kanssa, niin silti häntä ei tarvitse sen takia hakata tai potkia. 

Tai sitten ehkä joskus kauan ennen tämän päivän vapaamielistä sekä yltiöpäistä liberalismia korostavaa aikaa on kirjailijan puoliso saanut vaivihkaisen huomautuksen siitä, miten kamalaa seuraa kirjailijat voivat olla. Tuo vaivihkainen huomautus voi olla esimerkiksi peukalon heilautus, jolla osoitetaan “ne tyypit”, jotka eivät koskaan asetu maailmanluokan pomoiksi sekä muuten mukaudu ajan henkeen, joka on tietenkin sitä, mitä sen sillä kerralla halutaan olevan. 

Kirjailijaa ei juuri koskaan haastatella mediassa, missä ainakin joskus joku suuri pomo saa esitellä sitä, miten normeihin mukautuminen on tuonut hänelle maallista mammonaa. Eli jos olet ollut jotenkin boheemi, vasemmistolainen tai muuten aktivisti, niin silloin sinulla on ollut suuret mahdollisuudet päästä esimerkiksi televisioon kertomaan siitä kuinka kriittisesti hän suhtautuu vaikkapa jonkun poliitikon arvomaailmaan. 

Siinä sitten jokainen näkee sen nahkaisen takin sekä muut lapselliset asiat, mitä nuori voi vetää päälleen. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua media palaa asiaan, ja siinä käydään läpi tuon henkilön hurja nuoruus, sekä se miten hän kasvoi osaksi järjestelmää.  Tuolloin unohdetaan se että kritiikki ei ole vain negatiivisten asioiden etsimistä. 

Kriittinen suhtautuminen on sitä, että asiaa oli se mitä hyvänsä tarkastellaan joka näkökulmasta, jotta siitä löytyvät sekä hyvät että huonot puolet, kuten äsken kirjoitin. Ja ehkä se kyky pelastaa meidät joskus tulevaisuudessa siltä, että emme tee mitään kauhean tyhmää, tai teemme tyhmiä asioita mutta teemme niitä ehkä oikeassa paikassa. 

Kun aika kadottaa merkityksensä

Kun aika kadottaa merkityksensä

Meille ihmisille aika on sidottu elämään, ja ehkä sen takia me näemme sen suppeassa merkityksessä. Mutta mitä aika merkitsee olennolle, joka on kuolematon tai kykenee kopioimaan itseään miten haluaa. Tai tietenkin tuo olento tarvitsee kopion tekemiseen sopivia raaka-aineita, mutta ehkä joku päivä ihmiskunta onnistuu rakentamaan sellaisen tekoälyllä varustetun Von Neumann-koneen, mikä on itsestään kopioita tekevien koneiden nimi, joka on älykkäämpi kuin sen kehittäjät. 

Mutta miten tuo kone mikä kykenee siirtämään tietoisuutensa muihin koneisiin käsittäisi ajan. Sille itselleen aikaa ei ehkä olisi ollenkaan tai oikeastaan se olisi vain yhdestä asiasta riippuvainen. Eli siitä kuinka kauan universumin tähdet tuottavat energiaa sekä uusia alkuaineita riippuu noiden tekoälyllä varustettujen robottien elämä, ja kun viimeiset tähdet sammuvat ja viimeiset mustat aukot ovat kadonneet, niin silloin niiden elämä eli energian tuotanto sammuu. Vai olisiko niin, että noiden robottien suprajohtavat aivot jatkavat toimintaansa myös silloin kuin niiden muu energian tuotanto loppuu? Eli koska tietokoneessa virta kiertää ilman vastusta, niin silloin nuo robotit voisivat ajatella edelleen tyhjässä universumissa missä ei ole enää muuta kuin säteilyä. Tai lopulta niiden rungon materiaalit alkavat tuhoutua, kun neutronit alkavat hajota. 

Mutta tietenkin myös perinteinen elävä olento voi saavuttaa teoreettisen kuolemattomuuden yksinkertaisesti rakentamalla nanotekniikkaan eli äärimmäisen pieniin robotteihin perustuvan teknologian mikä korjaa näiden olentojen DNA:ta, ja ehkä sen kautta myös ihminen muuttuu jossain tulevaisuudessa kuolemattomaksi. Tai oikeastaan olento on vain muistikuvat sekä muistot, ja ne voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle esimerkiksi sähköshokkien avulla. 

Tai sitten tuon lajin edustajat voisivat tallentaa muistikuvat tietoverkkoon, ja ladata ne omalle kloonille. Eli jokaisesta olennosta tehdään klooni, jonka aivoihin siirretään edellisen kehon muistot. Voisiko tuo olla ihmisen tulevaisuus? Joskus olen nähnyt kaavion missä kokonainen laji muuttuu valtaviksi aivoiksi. Siinä yläluokan olennot ovat yhteydessä alempaan luokkaan robottien välityksellä. Tuolloin robotit muodostavat väliaivot sekä yläluokka aivokuoren kun taas alaluokka muodostaa ala-aivot, ja koko järjestelmä ajattelee kuin yksi valtava hermoverkko. 

Kuolemattomalle olennolle aikaa ei ehkä ole siinä mielessä olemassa, kuin me sen käsitämme. Olisiko mahdollista että jonain päivänä ihminen kadottaa yksillöllisyytensä sekä sulautuu yhteen valtavaksi tietoisuudeksi, mikä sitten muuttaa ihmisen osaksi valtavaa kokonaisuutta, missä ihmisaivot yhdistetään toisiinsa mikropiirien avulla, sekä jokaisen ihmisen tietoisuus ladataan tietokoneiden muistiin. Kyseinen toiminta voisi lopettaa ihmisten välisen väkivallan, koska tuolloin rangaistus olisi se että jos joku lyö toista, niin hän tuntee samalla myös itse aiheuttamansa kivun. Eli silloin varmasti väkivalta vähenisi, kun kipuaistimus välittyy samalla myös lyöjän omaan kehoon. 

Jos joku laji muuttuu tuollaiseksi, niin periaatteessa siitä tulee myös kuolematon. Mutta hinta siitä on aika kova, koska tuolloin lajilla ei ole enää yksilöitä, on vain yhteisö missä jokainen olento on kuin makrosolu, joka on sulautettu osaksi valtavaa kokonaisuutta. Kuitenkin voidaan ajatella että laji saavuttaa tuon sulautumisen kautta eräänlaisen mokshan. Tuolloin kaikki tietoisuus sulautuu yhteen valtavaksi tiedon ja tietoisuuden kokonaisuudeksi. 

Olisiko psykoterapiakeskus "Vastaamon" tapauksessa kyseessä kosto, ja olisiko sama motiivi ollut se, mikä aiheutti Lahden doping-skandaalin vuonna 2001?

Olisiko psykoterapiakeskus "Vastaamon" tapauksessa kyseessä kosto, ja olisiko sama motiivi ollut se, mikä aiheutti Lahden doping-skandaalin vuonna 2001?

“Mieleen tulee Lahti, Hemohes ja hiihto”

(Paleface: “Helsinki Shangri-La")

Mieleen muistuu se tapaus jolloin Suomen miesten hiihtomaajoukkue sekä pari naista jäi kiinni Hemohes-nimisen doping-aineen käytöstä. Tuo Lahden skandaali johti Suomen hiihdon tason romahtamiseen saattaa johtua siitä, että kyseinen valmiste oli poistettu ehkä hiihtomaajoukkueen lääkärien listoilta, ja sen jälkeen tätä veriplasman laajentajana käytettyä lääkettä oli määrätty urheilijoille, jotka olivat kärähtäneet sitten dopingista. Ehkä olen paranoidi, ja tuo Hemohes olisi sitten vain vahingossa jäänyt pois listalta, mihin oli merkitty luvalliset lääkeaineet. Mutta kuinka se olisi voinut tapahtua? 

Tuolloin mieleen tulee se, että oliko tuo lääkeaine poistettu tahallaan tältä doping-listalta, joka on ollut lääkärien käytössä? Ja oliko tuolloin motiivina ollut kosto. Tuolloin olisi ehkä sitten joku jolla oli pääsy tähän listaan kokenut joutuneensa epäasiallisesti tai muuten väärin kohdelluksi, ja sitten hän oli ehkä poistanut tämän lääkeaineen listalta. Mutta olisiko se ollut hakkeri, jonka tyttöystävän joku joukkueen jäsen oli vienyt? 

Tai ehkä tuo henkilö olisi ollut itse urheilija, eli joukkueen jäsen, johtoryhmään  tai muuhun välinehuoltoon kuuluvan ryhmän jäsen, lääkäri, tai joku muu toimitsija? Tai ehkä se oli joku kilpailevan joukkueen vastaavissa tehtävissä ollut henkilö? Eli kuka vain voisi olla syyllinen, jos tuo lääke oli poistettu tahallaan kyseiseltä listalta, mutta mikä olisi ollut tuon teon motiivi, eli raha vai mustasukkaisuus? Siinä vasta kysymys. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahden_MM-hiihtojen_dopingskandaali_2001

Psykoterapia on väärin käytettynä erittäin vahingollista

Jos lähdetään siitä että psykoterapiapalvelun käyttätietojen levittäminen on jonkinlainen kosto, niin silloin meidän pitää ajatella että mitä joku kostaja saattaa haluta tuolta palvelulta? Tai miksi joku haluaa kostaa tälle yritykselle? Se mikä viittaa kostoon on se, että yrityksen asiakkaille lähetetään viestejä, joissa pyydetään kömpelösti joukko bitcoineja vaitiolosta, ja se saattaa tarkoittaa että kyseessä on joku joka kantaa tälle palvelulle kaunaa. Samoin se että yrityksen johto on salannut tätä asiaa 1,5 vuotta kertoo siitä, että joku on sulkenut tuon johtajan suun, ja se joku saattaa olla hyvin ikävä asia. 

Oletko koskaan saanut soittoa psykoterapeutilta? Tai oletko koskaan joutunut siihen tilanteeseen, että esimerkiksi koulukiusaaja on saattanut soittaa uhrilleen esiintyen nimenomaan psykoterapiaa antavana henkilönä? Tuolloin kiusaaja saattaa suoraan väittää tekevänsä jotain kartoitusta tulevaa terapiaa varten, ja sitä kautta sitten pitäisi noita henkilökohtaisia tietoja ryhtyä antamaan, jotta saadaan aikaan oikean terapeutin valinta tätä kiusaamisen uhria varten. 

Samalla sitten kaverit ovat nauraneet vieressä, kun toinen on mennyt halpaan. Tai onko kiusaaja ehkä sitten muka varannut uhrilleen ajan jostain psykoterapia keskuksesta, ja sitten kun tuo uhri on mennyt terapiaan, niin mitään aikaa ei ole olemassakaan. Sen jälkeen on keskuksen nimessä ehkä tehty vielä muutamia ikäviä puhelinsoittoja, jotta tuo kiusattu sitten saadaan oikein kunnolla itkemään. Sitten myöhemmin joku alkaa kostamaan tälle palvelulle kaappaamalla sen asiakastietoja ja levittämällä niitä julkisesti. 

Psykoterapia sekä sen käyttö on hyvin yleistä, jos uskomme Hollywoodin antamaa kuvaa tästä asiasta. Joskus olen miettinyt sitä, että miten esimerkiksi yksityinen psykoterapiaa antava palvelu takaa ylipäätään sen, että kyseisen palvelun käyttäjät voivat luottaa siihen, että asiat mitä terapiassa käydään läpi eivät päädy vahingossa suoraan sosiaaliseen mediaan. Eli onko mahdollisesti psykoterapiaa antavan yrityksen ovi suoraan kadulle, ja ovessa suurin kirjaimin teksti “psykoterapiapalvelu”?

Vastaamon tapauksissa myös henkilötunnuksia on lähetetty laskun mukana suojaamatta, mikä on vastoin sääntöjä(1). Joten tätä taustaa vasten pitäisi myös vaihtuvaa tai vaihdettavaa henkilötunnusta voida käyttää arkaluonteisten asioiden hoitamiseen(2). Eli miksi ihmisellä ei voi olla kahta sosiaaliturvatunnusta. Toinen olisi esimerkiksi terveydenhuollon sekä viranomaisten kanssa käytävä asiointia varten, ja toinen olisi sitten muita asioita kuten työpaikkaa sekä vähemmän intiimien asioiden hoitamista varten. Eikä portsaria varten tarvitsisi olla kuin henkilökortti, missä on syntymävuosi sekä tunnistenumero. Eli tuolloin henkilön henkilötunnus ei tulisi noissa tapauksissa kenenkään tietoon. 

Tai onko yrityksen lähettämissä laskuissa esimerkiksi kuoreen kirjoitettu suoraan laskun tulevan psykoterapiaa antavalta yritykseltä? Tai onko esimerkiksi työnantajilla mahdollisesti tapana lähettää työntekijöitään näihin palveluihin, ja kuinka monta kertaa esimerkiksi raportteja näistä käynneistä on sitten suoraan lähetetty palvelun maksajien eli joko työnantajan tai alaikäisen asiakkaan vanhemmille kysymättä tähän asiaan lupaa tai ilmoittamatta tätä tapaa terapiassa käyvälle henkilölle itselleen? 

Psykoterapia perustuu ehdottomaan luottamukseen, mutta silloin tällöin mieleen tulee se, että psykoterapiaa voidaan käyttää todella vakavalla tavalla väärin. Eli työpaikkakiusaamista voidaan peitellä lähettämällä henkilö terapeutille, ja sitä kautta sitten sairaseläkkeelle, koska terapeutti on havainnut työuupumuksen? Tai joskus itse muistan että joskus kouluaikaan joku olisi saanut kotiinsa soiton henkilöltä, joka on esiintynyt psykoterapeuttina. 

Se että joku jolla ei ole mitään alan koulutusta esiintyy esimerkiksi psykoterapeuttina saattaa aiheuttaa erittäin suuren vahingon. Tai kuinka monta kertaa esimerkiksi koulukiusaaja on soittanut uhrille esiintyen nimenomaan psykoterapeuttina, ja onkinut sitä kautta sellaista materiaalia, joka varmasti saa aikaan sen, että joku alkaa itkeä. 

(1) https://yle.fi/uutiset/3-11617763

(2) https://yle.fi/uutiset/3-11617366

Ai Vastaamon tietomurto tapahtui jo 1,5 vuotta sitten?

Ai Vastaamon tietomurto tapahtui jo 1,5 vuotta sitten?

On mukavaa kuulla, että Vastaamon tietovuoto alkoi jo 1,5 vuotta sitten(1), mutta asiasta ei olla viitsitty ilmoittaa julkisesti. Eli eikö olekin mukavaa kun tässä sitten voidaan mediasta lukea, että Vastaamon toimitusjohtaja on saanut potkut, ja hallintoneuvosto sitten tiedottaa, että tässä nyt on näin päässyt käymään? Jokaisen Vastaamon asiakkaan tietoja on siis saatettu jo vuosia levitellä ympäri Internetiä, eikä kukaan ole ollut tietoinen asiasta. 

Tämän tapauksen pelätään sitten vaarantavan luottamuksen psykoterapiaan, mikä varmasti on aivan aiheellista. Tässä mieleen vain tulee se, että montakohan Vastaamon kaltaista tapausta on maassamme tai maailmanlaajuisesti tapahtunut, ilman että kukaan on saanut asiasta tietää tai edes yrittänyt niistä tiedottaa. Joten onko “hiljaa hyvä tulee” parempi vaihtoehto kuin se että asioista puhutaan suoraan? 

Se että kyseessä on psykoterapiapalvelu, missä toiminta vaatii ilmeisesti täydellistä luottamusta varmasti vaikuttaa kaikkeen mitä tuo tietomurto käsittää. Mutta sitten mieleen tulee se, että kuinka tällaista nyt oikeasti on päässyt tapahtumaan? Miten sellaisessa palvelussa kuin Vastaamo suhtaudutaan yliolkaisesti tietoturvaan? 

(1) https://yle.fi/uutiset/3-11614453

Onko Hollywoodin antama kuva psykoterapiasta yllyttänyt hakkeria, vai onko kyseessä ehkä kosto?

Psykoterapia on houkutteleva hakkereiden kohde, koska sitä pidetään ehkä Hollywoodin antaman kuvan perusteella elitistien palveluna. Tai ehkä sitä käyttää joku siivooja tai putkimies, mutta jos elokuvia sattuu katselemaan, niin silloin terapiasta annetaan jollain tavalla hieman koominen kuva. Saattaa olla niin, että tuo elokuvien antama kuva on se, mikä on yllyttänyt hakkereita tekemään tuon teon, eli hankkimaan asiakastietoja sekä levittämään niitä netissä. 

Ja hakkerit tietenkin haluavat sellaisia ihmisiä, joilla on varaa maksaa lunnaita siitä, että heidän tietonsa eivät päädy nettiin. Se kuinka hyviä kohteita psykoterapian käyttäjät sitten oikeasti ovat taas on eri asia, koska hakkeri toimii sen tiedon ja mielikuvan perusteella mitä hän on itselleen hankkinut ja omassa päässään luonut. 

Joskus olen miettinyt että onko todellinen motiivi tässä jutussa sittenkin kosto? Eli onko joku entinen asiakas tai vastaava henkilö sitten kokenut tulleensa hylätyksi, kun terapia on loppunut? Tai onko terapeutti ehkä lopettanut terapian siksi, että henkilö saa apua psykiatrilta? 

Joskus mieleen tulee se, että mitä jos vaikka psykoterapiapalveluita käyttävältä henkilöltä loppuu rahat kesken? Miten sitten toimitaan? Eli lopetetaanko terapia ehkä kesken, ja sitten tuo asiakas vain ohjataan kohteliaasti ulos, kun hän ei ole saanut maksetuksi laskua. Ja mitä tuosta sitten seuraa? 

Suuri osa ihmisistä ei edes tiedä mitä tuo sana “psykoterapia” sisältää, mutta tuota asiaa tietenkin on joskus ainakin tarinoiden mukaan käytetty väärin. Eli esimerkiksi työnantaja tai koulu on varannut henkilölle ajan psykoterapeutille, joka on antanut noita tapaamisia koskevia asiakirjoja esimerkiksi lääkärille tai sitten asiakas tai potilas on jotenkin vain jätetty ilman terapiaa. Tuolloin psykoterapia on muuttunut esimerkiksi psyykenlääkkeiksi, tai jotain muuta vastaavaa on tapahtunut. 

Tai jossain tapauksissa psykoterapia on ymmärretty suoraan samana asiana kuin psykiatrilla käynti, mikä on kuulemma oikeuttanut sitten eristämään henkilön yhteisöstä tai passittamaan hänet masentuneena tai ahdistuneena sairaseläkkeelle. Tuollainen psykiatrian väärinkäyttö on ainakin jossain määrin ollut asia, mikä antaa mahdollisuuden potkia henkilö työelämästä. 

https://yle.fi/uutiset/3-11613978

Olisiko pallosalama ehkä “valkoinen aukko”?

 

.

 Olisiko pallosalama ehkä “valkoinen aukko”?

Pallosalamasta on tehty teorioita kaiken aikaa. Toisten teorioiden mukaan ne ovat plasmapalloja, toisten mukaan taas kyseessä olisi kvanttikentän sisällä oleva elektroni, joka hyppii edestakaisin tuon ylivirittyneen atomin elektronikuorilla. Tuolloin ukonilman äärimmäinen sähköjännite saisi atomin muuttumaan ylivirittyneeksi, jolloin sen elektronit purkavat ylivirittyneen atomin saaman ylimääräisen energian fotoneina. 

Teorian mukaan kvantti-kokoiset mustat aukot käyttäytyisivät kuin normaalikokoiset serkkunsa, mikä tarkoittaa että olisi myös olemassa niin sanottu “kvantti-kokoinen valkoinen aukko”, mistä valo tulee tai säteily tulee myös ulos. Eli myös kvanttikokoisten mustien aukkojen välille syntyisi tuolloin “Madonreikiä” tai “Einstein-Rosen siltoja. Valkoista aukkoa ei ole vielä havaittu, ja selitystä siihen on etsitty siitä, että ehkä niitä on olemassa vain raskaammissa universumeissa tai sitten ne ovat niin epästabiilleja että niitä ei vain kyetä havaitsemaan. 

Siis valkoinen aukko itsessään ei ehkä ole mikään kovin epästabiili ilmiö, jos sen ajatellaan olevan piste, josta mustaan aukkoon imeytyvä aine tulee ulos. Mutta tuon ajatuksen mukaan madonreikä eli Einstein-Rosen silta käyttäytyisi kuin letku, ja sen takia valkoisen aukon paikka vaihtelee kaiken aikaa. Siis jos löydämme valkoisen aukon, niin todistamme samalla hypoteettisen madonreiän olemassaolon. Mutta tuosta valkoisesta aukosta ulos tuleva aine saisi sen sijainnin muuttumaan jatkuvasti, ja siksi valkoisen aukon havaitseminen olisi vaikeaa. 

Uuden villin teorian mukaan pallosalama voisi olla esimerkiksi toisesta universumista peräisin olevan madonreiän toinen pää. Idea saattaa kuulostaa oudolta, mutta mikäli ajatellaan että aine virtaa Einstein-Rosen sillassa vain painavampaan mustaan aukkoon päin, niin silloin se selittäisi pallosalaman olemassaolon. Mutta tuo valkoinen aukko sitten voisi tuoda tietoa siitä, miltä toisissa universumeissa näyttää, jos se olisi valkoinen aukko. 

Eli kyseessä olisi mullistava havainto, mikä tietenkin tukisi “Multiuniversumiteoriaa”, jossa universumeita voisi olla useita, ja ne voivat sijaita eri ulottuvuuksissa tai eri ajassa, ja madonreikien ajatellaan kykenevän yhdistämään myös eri aikakausia toisiinsa. Siis jos lähdetään siitä että meidän universumimme on kokonaisuus, mikä on olemassa toinen toistaan seuraavien alkuräjähdysten välillä, niin silloin tietenkin universumi päättää elämänsä “suuressa rysäyksessä”, missä suurin osa sen aineesta putoaa valtavaan mustaan aukkoon. 

Mutta jos tuo universumien sarja on totta, niin silloin se että pallosalama tuo valoa tai energiaa toisesta universumista on meidän kevyempi kuin oma universumimme on hyvin kiehtova ajatus, Nimittäin jos lähdemme sitten miettimään esimerkiksi mahdollisuutta siihen että universumimme olisi suljettu, mikä aiheuttaisi sen että kaikki materiaali päätyisi big crashiin niin silloin emme ehkä olisi aivan riittävän tarkkoja tämän asian kanssa. 

Eli missään tapauksessa kaikki materiaali ei oikeasti putoaisi tuohon valtavaan kuiluun, vaan jokainen universumi joka syntyy kuin Fenix-lintu aina uudestaan ja uudestaan olisi edellistä kevyempi, ja lopulta sitten tulee vastaan tilanne, missä universumi muuttuu avoimeksi, ja tuo Big Bangien ja Big Crashien ketju katkeaa. Ja jos sitten valoa tulee kevyemmästä universumista, niin se sitten tarkoittaa sitä, että tuo valo mikä pallosalamana ilmenee olisi peräisin seuraavasta universumista. 

Mutta kuitenkin myös oma universumimme kevenee kaiken aikaa, koska tähdet sylkevät materiaa ulommas. Sen takia nämä pallosalamat tarjoavat merkillisen mutta samalla hyvin kiehtovan mahdollisuuden nähdä tulevaisuuteen, ja sen mitä me ihmiset esimerkiksi olisivat ehkä miljoonan vuoden kuluttua. Kuitenkin tällaiset asiat ovat vain teoriaa, eikä kukaan oikeasti tiedä pallosalamoista kovin paljoa. Eli ne voivat olla kvanttikentän sisällä hyppiviä elektroneja tai plasmapalloja. Mutta ne voivat olla myös kvantti-kokoisia valkoisia aukkoja, jotka tuovat valoa jostain kaukaa tulevaisuudesta. Tai ehkä ne voisivat näyttää sen, mitä esimerkiksi ihmiskunta olisi parin miljoonan vuoden kuluttua. 

Madonreikä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonreik%C3%A4

Pallosalama: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pallosalama

Valkoinen aukko: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_aukko

Uusi teoria pallosalamasta: https://tekniikanmaailma.fi/hurja-teoria-pallosalamat-ovat-niin-outoja-etta-ne-saattavat-olla-peraisin-toisesta-ulottuvuudesta-ja-tulla-maahan-madonreikien-kautta/

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pallosalama