Kun aika kadottaa merkityksensä
Meille ihmisille aika on sidottu elämään, ja ehkä sen takia me näemme sen suppeassa merkityksessä. Mutta mitä aika merkitsee olennolle, joka on kuolematon tai kykenee kopioimaan itseään miten haluaa. Tai tietenkin tuo olento tarvitsee kopion tekemiseen sopivia raaka-aineita, mutta ehkä joku päivä ihmiskunta onnistuu rakentamaan sellaisen tekoälyllä varustetun Von Neumann-koneen, mikä on itsestään kopioita tekevien koneiden nimi, joka on älykkäämpi kuin sen kehittäjät.
Mutta miten tuo kone mikä kykenee siirtämään tietoisuutensa muihin koneisiin käsittäisi ajan. Sille itselleen aikaa ei ehkä olisi ollenkaan tai oikeastaan se olisi vain yhdestä asiasta riippuvainen. Eli siitä kuinka kauan universumin tähdet tuottavat energiaa sekä uusia alkuaineita riippuu noiden tekoälyllä varustettujen robottien elämä, ja kun viimeiset tähdet sammuvat ja viimeiset mustat aukot ovat kadonneet, niin silloin niiden elämä eli energian tuotanto sammuu. Vai olisiko niin, että noiden robottien suprajohtavat aivot jatkavat toimintaansa myös silloin kuin niiden muu energian tuotanto loppuu? Eli koska tietokoneessa virta kiertää ilman vastusta, niin silloin nuo robotit voisivat ajatella edelleen tyhjässä universumissa missä ei ole enää muuta kuin säteilyä. Tai lopulta niiden rungon materiaalit alkavat tuhoutua, kun neutronit alkavat hajota.
Mutta tietenkin myös perinteinen elävä olento voi saavuttaa teoreettisen kuolemattomuuden yksinkertaisesti rakentamalla nanotekniikkaan eli äärimmäisen pieniin robotteihin perustuvan teknologian mikä korjaa näiden olentojen DNA:ta, ja ehkä sen kautta myös ihminen muuttuu jossain tulevaisuudessa kuolemattomaksi. Tai oikeastaan olento on vain muistikuvat sekä muistot, ja ne voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle esimerkiksi sähköshokkien avulla.
Tai sitten tuon lajin edustajat voisivat tallentaa muistikuvat tietoverkkoon, ja ladata ne omalle kloonille. Eli jokaisesta olennosta tehdään klooni, jonka aivoihin siirretään edellisen kehon muistot. Voisiko tuo olla ihmisen tulevaisuus? Joskus olen nähnyt kaavion missä kokonainen laji muuttuu valtaviksi aivoiksi. Siinä yläluokan olennot ovat yhteydessä alempaan luokkaan robottien välityksellä. Tuolloin robotit muodostavat väliaivot sekä yläluokka aivokuoren kun taas alaluokka muodostaa ala-aivot, ja koko järjestelmä ajattelee kuin yksi valtava hermoverkko.
Kuolemattomalle olennolle aikaa ei ehkä ole siinä mielessä olemassa, kuin me sen käsitämme. Olisiko mahdollista että jonain päivänä ihminen kadottaa yksillöllisyytensä sekä sulautuu yhteen valtavaksi tietoisuudeksi, mikä sitten muuttaa ihmisen osaksi valtavaa kokonaisuutta, missä ihmisaivot yhdistetään toisiinsa mikropiirien avulla, sekä jokaisen ihmisen tietoisuus ladataan tietokoneiden muistiin. Kyseinen toiminta voisi lopettaa ihmisten välisen väkivallan, koska tuolloin rangaistus olisi se että jos joku lyö toista, niin hän tuntee samalla myös itse aiheuttamansa kivun. Eli silloin varmasti väkivalta vähenisi, kun kipuaistimus välittyy samalla myös lyöjän omaan kehoon.
Jos joku laji muuttuu tuollaiseksi, niin periaatteessa siitä tulee myös kuolematon. Mutta hinta siitä on aika kova, koska tuolloin lajilla ei ole enää yksilöitä, on vain yhteisö missä jokainen olento on kuin makrosolu, joka on sulautettu osaksi valtavaa kokonaisuutta. Kuitenkin voidaan ajatella että laji saavuttaa tuon sulautumisen kautta eräänlaisen mokshan. Tuolloin kaikki tietoisuus sulautuu yhteen valtavaksi tiedon ja tietoisuuden kokonaisuudeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti