Yhteiskunta sekä epäonnistuminen
Oletteko koskaan epäonnistuneet? Kai me kaikki olemme joskus kohdanneet tilanteen, missä meidän enemmän tai vähemmän upeat suunnitelmamme ovat kariutuneet. Sillä hetkellä sitten olemme aina enemmän tai vähemmän yksin, kun meidän ystävämme huomaavat että me emme ehkä sitten olekaan niitä, joiden Mersua tai Bemaria pääsee kokeilemaan.
Ihmiset eivät aina halua tavata epäonnistuneita kavereitaan, ja itse mietin joskus sitä, että johtuuko tämä esimerkiksi konkurssin kokeneen yrittäjän syrjiminen siitä, että silloin kun tällainen henkilö on kohdannut ongelmia, niin hänet on tyylikkäästi ohjattu ovea kohti? Ja sitten oma käytös on ehkä saanut aikaan sen, että tuo kohtelias viittaus oveen on myöhemmin alkanut kaduttaa, eikä sitten ole muutenkaan helppoa tulla ihmisen eteen, jonka on omasta elämästä sulkenut pois.
Luulisi että esimerkiksi konkurssi ei ole maailmanloppu. Kun yrittäjä ajautuu konkurssiin, niin silloin kyseessä on vain raha. Mutta konkurssin keskellä oleva ihminen saattaa kohdata kylmän maailman. Eli joskus käy niin, että ihminen ei sitten enää saa ehkä kutsuja yhtään mihinkään, kun maailma on niin kylmä sekä paha paikka, että luuserien kanssa ei kannata olla tekemisissä, kun siinä voidaan ihminen samaistaa luusereihin, joiden kanssa ei kukaan muutenkaan halua olla. Itse ihmettelen tätä asennetta, koska esimerkiksi juuri konkurssissa ihminen ei ole tappanut ketään eikä hän ole tehnyt mitään rikosta.
Kuitenkin konkurssin kohdalla saattaa käydä niin, että entistä yrittäjää kohdellaan kuin rikollista. Eli joidenkin henkilöiden asenne on sellainen, miksi tuhlata aikaa johonkin epäonnistuneeseen tyyppiin, kun sitä voi käyttää hyödyllisesti hankkimalla oikeita suhteita sellaisiin oikeisiin tyyppeihin kuten siivousfirman työnjohtajaan tai paikallisen sairaalan ylihoitajaan, joiden kautta voi saada sen paljon puhutun “duunin”, joita mainostetaan lähes jokaisessa mediassa.
“Ryhdy sinäkin arjen sankariksi, ja tule meille töihin, niin voitetaan yhdessä tämä pandemia”, voisi olla jonkun siivousfirman avointa työpaikkaa koskevan ilmoituksen sanamuoto. Ja tietenkin näitä loistavia työpaikkoja, joista ei kukaan voi kieltäytyä mainostetaan lähes jokaisessa mediassa.
Miksi kukaan suorittaa mitään akateemista loppu- tai muutakaan tutkintoa, kun tienata voi esimerkiksi siivoojana sekä sairaanhoitajana. Siinä sitten kunto kasvaa, tulee hyvä mieli eikä tarvitse lainata rahaa vanhemmilta, ja jos vielä satut olemaan hyvä tyyppi, niin silloin voit päästä jopa siivoojien esimieheksi. Missään tapauksessa esimerkiksi mikrotukihenkilö ei kuulu niihin ihmisiiin, joita kukaan edes haluaa olla, kun siellä työtä tekee joku pitkätukka, jolla on vähän ongelmia ihmissuhteiden sekä sosiaalisuuden kanssa. Eli kuten tiedämme niin silloin kun tarvitsemme paljon halpaa työvoimaa, jota voidaan kohdella miten huvittaa, niin kaikki kanavat valjastetaan tähän toimintaan.
Sairaanhoitaja on se, joka ottaa coronavirus näytteet ihmisten nenästä, ja siivooja poistaa tuon viruksen esimerkiksi rapun kaiteen pinnalta, jotta se ei päädy tilan käyttäjien elimistöön. Tietenkin kun esimerkiksi joidenkin työpaikka- yms. messujen työnantajia, niin he varmasti muistavat kaikki millä alalla on niitä realistisia mahdollisuuksia saada työtä, ja noita aloja ovat tietenkin siivous- ja hoitoalat. Missään nimessä esimerkiksi ICT-tai media- ala eivät ole niitä, joita kannattaa edes lähteä lukemaan, kun niitä töitä on niin vaikeaasaada. Tietenkin nykyään pitää muistaa se, että kaiken osaamisen lisäksi pitää tietenkin olla niin sanotusti “hyvä tyyppi”. Se mitä tämä tarkoittaa saattaa olla jotenkin jäänyt määrittelemättä.
Kommentit
Lähetä kommentti