Rasismin purkaminen lähtee ensisijaisesti ihmisestä itsestään
Miksi jotain pitää aina syrjiä? Kas siinä vasta kysymys. Miksi emme voi toimia kaikkien ihmisten kanssa samalla tavalla, ilman että meidän pitää aina lähteä huomioimaan toisen etnistä taustaa? Tai ehkä meidän ei tarvitsisi niin tehokkaasti huomioida myöskään toisen henkilön työsuhteen laatua, eli määräaikaiseen työsuhteeseen joutuneet henkilöt ovat usein tai ainakin joskus sellaisessa tilanteessa, että heidän on vaikea saada pysyvää työpaikkaa.
Ja tuolloin mieleen tulee se, että kyseessä voi olla pelko siitä, että esimerkiksi syrjintä työpaikassa saa aikaan sen, että henkilöä ei uskalleta ottaa töihin, ja ainakin itseäni hävettäisi, jos olisin esimerkiksi komentanut alaisena toimivia henkilöitä jättämään jonkun määräaikaisen työntekijän täysin yksin. Tuolloin olisin syyllistynyt aseman väärinkäyttöön, ja se tietenkin on sikäli ikävä juttu, että usein aseman väärinkäyttöön syyllistynyt henkilö ei edes tunne tekevänsä mitään väärin, ja tuolloin tulee mieleen, että joku on hänelle opettanut sen, että esimies saa tehdä mitä hyvänsä. Tapaus mistä “Black live matters” kampanja alkoi on se, mitä me kaikki mielessämme pelkäämme.
Eli poliisi käyttää kuolettavaa voimaa “asiakastaan” vastaan. Se mikä saa poliisin tekemään noin on se, että häntä on opetettu niin, että poliisi on valtavan suuri auktoriteetti, ja kaikki mitä poliisi tekee on oikein. Jos ihmistä ensin on opetettu, että poliisi saa tehdä mitä hän haluaa saattaa johtaa siihen, että jos henkilö sitten päätyy poliisiin töihin, niin hän ryhtyy käyttäytymään siten, miten häntä on opetettu. Sama asia saa esimerkiksi työnjohtajan uhkailemaan alaisiaan ja määräämään heitä tekemään asioita jotka eivät ole perusteltavissa.
Ehkä joidenkin ihmisten mielestä oma ego on asia, jota voidaan kohottaa komentamalla myös muita syrjimään etnisiä vähemmistöjä, tai vähemmistöjä ylipäätään. Eli aina löytyy joku vähemmistö, jonka toimia katsellaan tavallista tarkemmin, ja yksi niistä on etninen vähemmistö, mutta myös seksuaalisesti tai muuten erilaiset ihmiset kelpaavan maalitauluiksi, kun suuri enemmistö halutaan tukemaan omaa agendaa.
Rasismi on asia, mitä on käsitelty laajasti julkisuudessa, ja tekstin alla on linkki Sean Ricksin kirjoittamaan kolumniin siitä, miten häntä ei kiinnosta valkoinen etuoikeus. Ja itse olen pitkälti hänen kanssaan samaa mieltä, eli teennäinen suvaitsevaisuus tai muut vastaavat asiat, kuten “Black live matters” slogan kotisivuilla ei ole sitä, että rasismi poistuu yhteiskunnasta, vaan rasismia voidaan käsitellä sairautena, jota voidaan hoitaa kuin alkoholismia.
Se että emme ole muka rasisteja saattaa näkyä siinä, että me kutsumme aina esimerkiksi vähemmistöön kuuluvat työntekijät mukaan pikkujouluihin ja muihin juhliin. Mutta annas olla kun lähdetään jatkoille eli virallinen ohjelma päättyy. Kuinka monta kertaa vähemmistöön kuuluva ei ole mahtunut autoon, ja sitten syynä on ollut se, että “kaikki valitsevat itse oman seuransa”. Tai “meillä kaikilla on oikeus päättää ketä kutsumme kotiimme”.
Rasismiin kuuluu myös se, että työnjohtaja saattaa oikeastaan pakottaa myös muita syrjimään vähemmistöjä, eli jos joku ei miellytä, niin hänen kanssaan ei tarvitse olla. Ja jos se seura kiinnostaa, niin silloin saattaa olla alaisen aika vaihtaa työpaikkaa. Kyse on tuolloin pakottamisesta.
Rasistin pitää myöntää olevansa rasisti, ja sitä kautta ongelmaa voidaan hoitaa. Rasismi on siis ongelma mikä mädättää yhteiskunnan sekä lisää pelkoa. Jos rasismia lähdetään purkamaan, niin silloin pitää huomioida se, että ihmismieli on siitä merkillinen, että me hakeudumme sellaiseen seuraan, mikä miellyttää meitä itseämme.
Eli me voimme sitä kautta lähteä tarkastelemaan asioita. Jos siis yksi meistä käyttää rasistista kieltä, tai muuten puhuu vähemmistöistä halventavaan sävyyn, niin silloin me muutkin saatamme käyttää samanlaista kieltä. Me kaikki olemme olleet nuoria, ja nuoret ovat usein melko malttamattomia sekä käyttäytyvät typerästi. Jos joku 6-vuotias huutelee toisille hävyttömyyksiä, niin silloin hän ei kuitenkaan ole noita termejä varmaan itse keksinyt, vaan ne on opittu isoilta pojilta. Se ei tee teosta tekemätöntä, ja tietenkin tällaisesta asiasta pitää keskustella, ja tuosta teosta pitää tulla rangaistus.
Se mikä sitten kannustaa tuollaiseen toimintaan voisi olla se, että kuulumme johonkin ampuma- tai MC- kerhoon tai muuhun vastaavaan toiminnalliseen ryhmään, mikä tuo meidän kotiimme sellaisen auktoriteetin kuin ampuma-aseen. Aseet, sekä seura jossa kaikki yllyttävät toisiaan kertomaan upeita juttuja siitä, miten he ovat tehneet selväksi sitä tai tätä kärjistää kaiken, ja myrkyttää oman mielen.
Samoin kun esimerkiksi omakotitaloissa asuvia pelotellaan siitä, että etniseen vähemmistöön kuuluvat murtautuvat kotiin, ja sitten tekevät jotain kauheaa, niin silloin mieleen saattaa tulla kodinturva-aseen hankkiminen. Ja silloin voidaan kysyä, että mitä nuo alamaailman miehet oikeastaan etsivät, ja mistä he ovat saaneet tietää aseesta? Olisiko se oma jälkikasvu esitellyt tätä asiaa koulussa?
Rasismilla on monet kasvot, ja yksi niistä on se, että on olemassa myös taloudellisen rasismin nimellä tunnettu ilmiö. Siinä tietyiltä asuinalueilta tulevat henkilöt koetaan jotenkin “ei-toivotuiksi henkilöiksi” työpaikalla. Samoin tähän asiaan liittyy hiljainen rasismi, missä henkilö otetaan työhön, mutta samalla hänet jätetään aina yksin, eli kun hän kysyy jotain, niin ovet vedetään edessä kiinni tai häntä ei vain huomioida mitenkään keskusteluissa. Eli henkilöä syrjitään hyvin tehokkaasti.
Tuolloin saattaa asenne tätä työntekijää kohtaan olla se, että jokaisessa sähköpostissa tai asiassa mainitaan hänen etninen taustansa tai tehdään selväksi, että työpaikka on tullut nimenomaan siksi, että henkilö on vähemmistöön kuuluva. Tuota kutsutaan syrjinnäksi. Ja erityisesti määräaikaisiin työsuhteisiin liittyy muutenkin syrjimistä. Määräaikaiseen työsuhteeseen kuuluu usein se, että työntekijä saa ihan yksin omassa rauhassa tehdä työtään.
