Universumi on täynnä mysteerejä
Kun puhutaan universumista, niin silloin olisi helpompi luetteloida asioita, mitä ei voisi olla mahdollisia, kuin asioita mitkä ovat mahdollisia. Tuolloin luettelosta tulee paljon lyhyempi, koska oikeastaan mitään sellaista ei voi edes ajatella, mitä ei voida sanoa olevan mahdollista.
Supermaapallojen löytäminen on tietenkin saanut jotkut ihmiset sanomaan, että esimerkiksi elävän planeetan pitäisi olla täysin saman kokoinen kuin maapallon. Mutta samalla he unohtavat sen, että jos jollain planeetalla on elämää, niin se on samalla tavalla sopeutunut elämään omalla planeetallaan, kuin maassa olevat elämänmuodot ovat sopeutuneet elämään maapallolla, eli jos planeetta on 2 kertaa niin suuri kuin maapallo, niin silloin punnus, mikä painaa maassa kilon painaa tuolla planeetalla kaksi kiloa.
Se että joku planeetta sijaitsee elämälle suotuisalla vyöhykkeellä ei tarkoita, että sen pinnalle kehittyy automaattisesti älyllistä elämää. Tuolla planeetalla pitää tapahtua jotain, mikä saa evoluution suosimaan älyä, eikä esimerkiksi suurta jälkeläisten määrää. Maapallolla tuo tapaus saattaisi olla hirmuliskojen joukkotuho sekä sen jälkeen alkanut ydintalvi, jolloin apinoiden esi-isien piti ryhtyä etsimään ruokaa. Joidenkin mielestä taas tektoninen laattarakenne, mikä aiheutti tarpeen paeta tulivuorenpurkauksia sai aikaan älyllisen kehityksen.
Molemmilla suuremmilla kivestä koostuvilla planeetoilla eli Maalla ja Venuksella on tektoninen laattarakenne, ja Marsissa ilmeisesti on ollut vastaava rakenne, mutta sitten tapahtui jotain, mikä sai aikaan noiden bakteerien hiipumisen. Se että Marsin salaperäiset bakteerit muistuttavat maapallon esitumallisia mikrobeja saa aikaan ajatuksen, että mitä jos nuo ehkä syanobakteerit tai niiden esi-isät ovat peräisin maasta, ja mieleen tulee ajatus, että entä jos se meteoriitti, mikä aiheutti Permi- tai Triaskauden joukkotuhon lennätti jääkappaleita Marsiin, mikä tarkoittaisi sitä, että Marsin elämä olisi peräisin Maasta.
Mutta vastaus tuohon kysymykseen saadaan ehkä sitten, kun esimerkiksi Jupiterin sekä Saturnuksen jäisten kuiden valtameriä päästään tutkimaan. Ehkä sieltä löytyy esimerkiksi samanlaisia syanobakteereja kuin mitä Marsista tai Maasta on löytynyt ja noita organismeja vertaamaan Marsissa ja maassa esiintyviin mikrobeihin. Mutta saattaa olla niin, että nuo kuut ovat autioita ja tyhjiä, jolloin arvoitus pysyy.
Ja Marsin elämänmuotojen kohdalla saattaa olla niin, että ne ovat jotenkin passiivisessa tilassa. Eli bakteerit jotka ovat joko endeemisiä eli kehittyneet Marsissa tai ovat joutuneet sinne ehkä huonosti steriloitujen luotainten ansioista ovat ehkä menneet horroksen kaltaiseen lepotilaan. Se mikä tekee näistä bakteereista vaarallisia on se, että ne ovat olleet eristyksessä ehkä vajaa 50 vuotta, mutta bakteerien evoluutio on valtavan nopeaa, ja ne ovat saattaneet muuttua jo hyvin lyhyessä ajassa.
Mutta jos taas ajatellaan puhtaasti planeettojen rakennetta, niin planeetan millä on älyllistä elämää pitää olla riittävän suurikokoinen. Eli sen ytimen pitää voida kehittää magneettikenttä, mikä pyyhkii sen auringosta tulevan hiukkas parven sivuun, jotta nuo sähköisesti varautuneet hiukkaset eivät puhalla kaasukehää avaruuteen. Ja jos ajatellaan että elämä Marsissa tuhoutui, koska planeetan ydin ei kyennyt kehittämään suojaavaa magneettikenttää, mikä aiheutti kaasukehän pakenemisen avaruuteen sekä UV-säteilyn pääsyn planeetan pinnalle, niin silloin taas voidaan ajatella, että planeetta voisi olla liian pieni, jotta älyllistä elämää ehtisi kehittyä sen pinnalle.
Neutronitähti on varmasti olemassa oleva kappale, mutta sen serkku kvarkki-tähti on oikeastaan vain hypoteettinen kappale, joka on siis mustan aukon ja neutronitähden välimuoto. Kvarkeista koostuva tähti syntyy kapeammassa massa-sektorissa kuin neutronitähti tai musta aukko. Eli jos tähti on liian kevyt kvarkeista koostuvan tähden syntyyn, niin siitä tulee neutronitähti, ja jos se on liian raskas, niin silloin syntyy musta aukko, eli raskain tunnettu objekti.
Kaikkein harvinaisin näistä super raskaista objekteista olisi tietenkin “Tau-tähti” eli tähti, jonka pinnalla pakonopeus olisi sama kuin valonnopeus, mutta se vaatisi syntyäkseen niin tarkan massan, että uskoisin että niitä ei ole kovin montaa edes galaksien ryhmissä. Eikä tuollainen tähti olisi edes kovin pitkäikäinen, eli se romahtaa joka tapauksessa hyvin nopeasti mustaksi aukoksi.
Kun suomalainen tutkijaryhmä havaitsi sen, että neutronitähdellä saattaa olla kvarkeista koostuva ydin, niin silloin mieleen tuli se, että olisiko “kvarkkitähtiä” olemassa? Mutta kuitenkin universumissa on paljon suurempia kysymyksiä, kuin se että onko jollain tähdellä tarkasti sanottuna sellainen massa, että pakonopeus sen pinnalta olisi sama kuin valonnopeus?
Mikään ei estä tätä mahdollisuutta. Jos sanotaan että musta aukko törmää johonkin, mitä ei pitäisi olla olemassakaan, niin silloin pitää laskelmia lähteä tarkastamaan. Eli jos jotain ei pitäisi olla olemassakaan, niin silloin pitää kysyä, että mitä pitäisi olla olemassa. Tuon äskeisen ketjun jälkeen voidaan lähteä miettimään sitä, mitä itse asiassa ei pitäisi voida tapahtua.
Kommentit
Lähetä kommentti