Olipa kerran ICT-ala sekä innovaatio
Olipa kerran innovaatio, joka muutti maailmaa, mutta samalla aiheutti erittäin suuria epäkohtia eräälle maailman nopeimmin muuttuvista aloista. ICT-alan ongelma on äärimmäisen nopea tuotekehitys sekä laite että ohjelmistopuolella. Kun perinteisistä tietokoneista alettiin siirtyä pilvipalveluihin, niin silloin oikeastaan koko ala koki suurimman koskaan eteen tulleista rakennemuutoksista.
Entiset ohjelmointikielet, jotka dominoivat alaa kuten C++ vaihtuivat nyt PHP:hen sekä muihin vastaaviin ohjelmointikieliin kuten Java-scriptiin. Samoin PHP:n kaltainen esiprosessoitu protokolla tarkoittaa sitä, että yhä monimutkaisempia ohjelmia voidaan suorittaa pienemmillä tai vähemmän tehokkailla koneilla, koska koodi ajetaan palvelimilla, ja siksi oman päätelaitteen vaatima teho vähenee.
Suurin ongelma mobiiliohjelmien kehityksessä on se, että ohjelmia on todella paljon, ja ohjelmistotalojen on vaikea saada ihmiset kiinnostumaan niiden tuotteista. Ja tämä koskee erityisesti mobiililaitteita. Eli mobiililaitteiden käyttäjien pitää oikeasti painaa tuotetta oman laitteen ohjelmisto kaupassa, jotta he voivat ladata haluamansa tuotteen, mutta juuri tämä on suuri ongelma, jos ajatellaan tietokoneohjelmien markkinointia. Lataajan sormen pitää osua juuri tietyn ohjelman kohdalle, jotta se tuo tuloja ohjelmistotalojen kassaan.
ICT-ala on erittäin innovatiivinen liiketoimintasegmentti, mutta ongelma on siinä, että tuota alaa vaivaa ohjelmiston ylituotanto. Samoin se että “ihmisillä on jo kaikkea” varmasti saa aikaan sen, että uusia ohjelmistoja on vaikea tuoda markkinoille, niin että niistä saadaan jotain tuottoa. Jos vaikka tietokonepelejä halutaan tuoda uusille markkina-alueille, niin silloin pitää kehittää joku neutraali aihe, jota kehdataan myydä myös esimerkiksi Lähi-Idässä tai Kiinassa. Noissa maissa voi olla paljon ostajia, mutta se mitä nämä mahdolliset uudet asiakkaat eli liidit näkevät ruudulla pitäisi myös miellyttää ostajia.
Ja kun tuotetta markkinoidaan, niin silloin pitää muistaa että rahan pitää kohdata myös ei materiaalisten tuotteiden kohdalla. Kun ihmisille myydään tietokone-ohjelmia olivat nämä pelejä tai muuta softaa, niin silloin softan olisi syytä myös toimia kunnolla. Tuon takia shareware ja “open-source” projektit olisivat tärkeitä, jotta myös koodaajat voivat harjoitella työtään ja kehittää osaamistaan.
Lähi-Idän markkinoilla on läjäpäin rahaa, joka vain odottaa ottajaansa, mutta tuolloin ostajalle pitää perustella, miksi hänen kannattaa maksaa jostain pelistä tai muusta tuotteesta, ja parhaiten se käy niin, että ostaja itse toteaa maksullisen tuotteen paremmaksi, ja sitä kautta haluaa sijoittaa rahaa noihin asioihin. Mutta miten tuo asia saadaan aikaan on se, miksi markkinointi on niin hankalaa? Ostaminen on aina vapaaehtoista, ja siksi tuote pitää tehdä niin, että kaikki siinä miellyttää asiakasta, jotta hän vie tuotteen kassalle, ja suorittaa tarpeellisen maksun.
Se mikä yhtiöissä ratkaisee on positiivinen kassavirta, joka tuo tuottoa omistajille, ja sen takia tehokkuus on päivän sana myös ICT-alalla. Sijoittajat vaativat tulosta hinnalla millä hyvänsä, vaikka sitä ei aina sanota suoraan. Jos tulos on huono, niin vastuussa olevat operatiivinen johtaja saa usein lähteä hakemaan uutta työpaikkaa.
Tässä kirjoituksen alla on YLE:n juttu aiheesta Piilaakso sekä sen lähinnä valkoisista miehistä koostuva toimijoiden ryhmä, mikä uhkaa oikeastaan koko alaa(1). Se miten esimerkiksi siitä, miten työt jakautuvat yhtiöissä ei juurikaan muuten puhuta, ja se mikä varmasti on kaikille ICT-alan työntekijöille tuttua on se, että työntekijöiltä vaaditaan ehkä joskus hiukan liikaa.
Eli heidän oletetaan välittömästi koulusta tultuaan olevan kokeneita ohjelmoijia, jotka osaavat kaiken jo valmiiksi, eli rakennuksilta tuttu “Pentti-ilmiö”, missä työnantaja valitsee aina alalla 20 vuotta olleen työntekijän, koska tämä osaa tehtävänsä paremmin, ja sen takia on vaarana, että ala alkaa ukkoutua, mikä ei varmasti tee kovin hyvää uusille innovaatioille, koska “Penttejä” ei ole loputtomasti saatavilla, ja jos vastavalmistuneet eivät pääse työhön, niin he eivät sitten koskaan voi kehittää osaamistaan. Ja mistä sitten työntekijät otetaan, kun viimeinen “Pentti” jää eläkkeelle? Tai ehkä se koodaaminen sitten siirretään suoraan Intiaan, kun siellä saa työt teetettyä halvalla.
Mutta sitten kun puhutaan siitä, miten työntekijöitä kohdellaan joskus jossain ICT-alan yhtiössä. Työntekijät saattavat olla tuolla alalla lähinnä kertakäyttötuote, joka palkataan jotain projekteja varten, ja kun projekti on ohi, niin silloin saavat työntekijät lähteä etsimään uusia työpaikkoja. Tuo ehkä toimii jossain tietokonepelejä tekevässä yhtiössä, mutta miten sitten tehdään turvallista koodia sellaisiin kohteisiin, jotka vaativat aitoa sekä osaavasti tehtyä tietoturvaa?
Teetetäänkö silloinkin koodi jossain Intiassa, vai annetaanko sitten työntekijöille heti potkut, kun koodi on valmista? Näin he voivat tuntea sen, mitä varten työntekijät ylipäätään palkataan, ja olla hyvin katkera siitä, että ei valinnut esimerkiksi sairaanhoitajan vaativaa työtä. Tai ehkä tässä vaiheessa kannattaa muistaa se, että yhtiöiden tehtävä ei ole toimia sosiaalitoimiston sijaisena.
Kommentit
Lähetä kommentti