Miksi syytön mies valehtelee olevansa murhaaja?
Tekstin alla on linkki artikkeliin, missä tätä asiaa käsitellään. Itse olen sitä mieltä, että joissakin tapauksissa saattaa motiivina olla yksinkertaisesti pelko, eli jos vaikkapa asunnoton on joutunut kovien jengiläisten hampaisiin, niin silloin hän saattaa rynnätä poliisiasemalle, ja kertoa tekaistun tunnustuksen, että välttää “rangaistuksen”” kuten sormien katkomisen tai jopa kuoleman. Joskus väärän tunnustuksen tarkoitus on saada oikea rikollinen tunnustamaan tekoja, jotka voivat olla väkivaltaisia.
Eli vankilaan menee joku muu, kuin tekijä, ja toivotaan että tekijä sitten heltyy tällaisessa tapauksessa. Tai sitten tunnustaja haluaa jotain sellaista kuin korvaukset tehdessään väärän valan. Saattaa olla että esimerkiksi Christer Pettersson teki väärän tunnustuksen tai vihjaili muuten olevansa Palmen murhaaja saadakseen rahaa kunnianloukkauksesta tai aheettomasta vangitsemisesta.
Tunnustus voi olla myös keino suojella läheistä tai yritys välttyä joltain muulta rangaistukselta, mikä voi tuoda paljon pidemmän tuomion. Eli tällöin henkilö peittää väärällä murha tunnustuksella pahemman murhan, mikä saattaa kohdistua esimerkiksi hänen hyvään ystäväänsä tai perheen jäseneen. Mutta jos lähdetään siitä, että henkilö tunnustaa sarjamurhan tekemättä niitä yhtään, niin silloin kyseessä ei ole mikään tavallinen tapaus.
Tällä viittaan juuri “Tapaus Quickiin”, missä syytön mies sai perättömien tunnustusten takia tuomion useista murhista. Kun tuota tapausta tarkastellaan, niin voidaan kysyä, että miten poliisi ei huomannut hänen käyttäneen heiltä saatuja tietoja hyväkseen, ja siten alkanut epäillä väärää tunnustusta. Mutta sitten tietenkin voidaan kysyä aina, että miten Quick oli saanut nuo tiedot, “joita ei voinut tietää kukaan muu kuin murhaaja”? Oliko aineisto jätetty lepäämään tutkijoiden pöydälle, kun Quickia oli kuulusteltu?
Kun Quick oli tunnustanut norjalaisen tytön, niin hän oli sanonut kaapanneen vaaleahiuksisen tytön, kun sitten oli paljastunut, että tyttö oli tummatukkainen, ja kotoisin läheisestä lähiöstä, niin silloin kyllä mieleen tulee, että miten tätä eroa ei huomattu? Miten oikeus tai kukaan poliiseista ei huomannut eroja Quickin kuvauksella uhrin tuntomerkeistä, jotka koskivat uhria, ja uhrin todellisia tuntomerkkejä? Samoin olisi mukavaa tietää, miten Quick oikeastaan valitsi nuo rikokset, mitkä hän halusi tunnustaa?
Sarjamurhaajan kanssa ongelma on aina se, että tuollaiset rikolliset toimivat lähes aina yksin. He eivät halua yleisöä, ja siksi noita ihmisiä on vaikea tutkia, koska poliisi ei voi soluttaa miestään hänen läheisyyteensä saadakseen todisteita, joilla kyseinen henkilö voidaan sitoa rikoksiin, mitä hän on tehnyt. Samoin psykopaatti voi olla hyvin vakuuttava keksiessään tekosyitä toiminnalleen.
Jos taas puhutaan esimerkiksi United Brotherhoodin kaltaisesta yhteisöstä, missä vallitsee tietty hierarkia, niin silloin tietenkin voidaan sanoa myös se, että esimerkiksi ihmisten muistikuvat noista kerhon kanssa vietetyistä illoista saattaa olla hieman utuinen. Eli joku voi kuvitella puukottaneensa kaverinsa tai sitten muut saavat hänet uskomaan, että tuli tehtyä murha. Ja kun ihminen on ollut melko tukevassa humalassa sekä pillereiden vaikutuksen alaisena, niin hän saattaa oikeasti uskoa olevansa murhaaja. Tai sitten isojen poikien pelko ajaa tuollaisen miehen suoraan poliisilaitokselle.
Kommentit
Lähetä kommentti