Onko Hesburger ainoa ketju, joka venyttää työntekijöitään sekä sopimuksiaan äärimmilleen?

Yllä kuva nakkikioskilta kauan sitten (YLE:n arkisto)

Hesburger-kohusta sen verran että nuoria on erittäin helppoa käyttää hyväksi työelämässä. Samoin alalla missä työvoiman vaihtuvuus on suurta, ja työväki saattaa tehdä työtä vain alle vuoden koko alalla, niin sopimusehdot ovat jo tarpeeksi huonot. Eikä nuori joka ehkä viettää välivuotta ennen varsinaisten opintojen aloittamista edes viitsi lähteä tappelemaan työehdoista, kun siinä voi jäädä läppäri ostamatta, jos sattuu potkut tulemaan. Samalla voidaan kysäistä että olisiko tällaista kohua syntynyt ilman sosiaalista mediaa? Vai olisiko noiden työntekijöiden valittelu pantu vain lapsellisuuden tiliin? 

Samoin usein vaihtuva työvoima on asia, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoita työpaikkaan on paljon, eikä työssä vaadita mitään kovin korkeaa koulutusta. Se kannustaa työnantajia venyttämään työoloja äärimmilleen, koska uutta työvoimaa on aina saatavilla. Tuolloin työnjohtaja tai mikä hänen tittelinsä nyt onkaan saattaa lähteä siitä, että alaisten on syytä tehdä myönnytyksiä omiin etuihin, joita ovat esimerkiksi tauot. Ja jos noita myönnytyksiä ei tule, niin alainen saa etsiä uuden työpaikan. 

Koska kyseessä on usein nuori harjoittelija, jolla ei ehkä ole tietoa siitä mitä esimerkiksi sopimuksissa lukee tai mitä mikäkin asia tarkoittaa ei ehkä osaa tai uskalla myöskään vaatia työnantajaltaan selvitystä siitä, mitä mikäkin kohta sopimuksessa tarkoittaa. Eikä hän ehkä uskalla kysyä esimerkiksi kahvitauosta tai tauoista ylipäätään myöskään työkavereilta. Hampurilaisten myynti on raakaa bisnestä, jossa asiakasryhmänä ovat usein nuoret. 

Eli hampurilainen pitää saada myytyä mahdollisimman halvalla, joten sen takia koko yhtiö toimii joka kerran minimi työvoiman periaatteella. Tuolloin henkilökunnan määrä pidetään mahdollisimman pienenä, jotta menot saadaan pidettyä mahdollisimman alhaisena. Jos työvoimaa ajatellaan puhtaasti työnantajan kannalta, niin työntekijä on yhtiölle vain menoerä, joten sen takia yhtiöt palkkaavat minimimäärän väkeä. Ja se näkyy varmasti myös siinä, kuinka yhtiön työntekijät jaksavat työssään. 

Kun nuoret työntekijät ovat kokemattomia, niin he saattavat pelätä että heidät leimataan “lapsellisiksi”, jos he edes uskaltavat kysyä tauoista tai muista vastaavista asioista. Samoin he saattavat olla täysin vanhempien työntekijöiden armoilla. Eli esimerkiksi taukoja tai palkkoja koskevissa asioissa saatetaan vastata että “eiköhän ne siitä selviä”. Ja sitten vain toivotaan että vanhempi työntekijä opastaa käytäntöjä. Joskus on käynyt niin mukavasti että vanhempi työntekijä on leimannut nuoremman työntekijän ulos. Ja sitten nauttinut palkkaa tuolta ajalta. Kun taas nuorempi joka on tehnyt hänen vuoronsa saattaa jäädä ilman palkkaa. Ongelmia lisää se, että tuollainen työnjohtaja tai vanhempi työntekijä saattaa vaikuttaa päällepäin aivan avoimelta sekä ystävälliseltä henkilöltä. 

Tuolloin jopa työnjohtaja saattaa väittää että “näin on alalla tapana tehdä”, tai että sopimus ei ehkä velvoita työnantajaa samalla tavalla kuin alaista. Siis mikä tulkinta tämä on sopimuksesta? Sopimus perustuu kahden osapuolen vapaaseen tahtoon. Mutta kuten tiedämme, niin varsinkin nuori työntekijä saattaa oikeasti pelätä että tällaisten asioiden julki tuominen saattaa aiheuttaa hänelle ongelmia. Saattaa olla että tällaisia asioita julki tuova nuori joutuu oikeuteen näiden asioiden takia. 

Eli auton renkaiden pelätään hajoavan tai muuta vastaavaa saattaa tapahtua. Tuolloin joku ehkä vain vajaa vuoden pituisessa työsuhteessa oleva saattaa ajatella, että “antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Eli hänen mielestään saattaa olla parempi olla hiljaa sekä antaa vahingon kiertää, jotta ei myöhemmin tule vaikeuksia. 

Kabulin iskut saattavat kannustaa tekemään vastaavia iskuja

USA:n terrorismin vastainen sota on kestänyt 20-vuotta, ja se on hävinnyt yhdessä NATO:n kanssa Afganistanissa. Siis jos ajatellaan “jenkki-vuosia”, niin tuon valtion valta-asema maailmassa on kokenut kolauksen. Nuo vuodet ovat olleet kuitenkin myös kuluttavia, eli esimerkiksi USA:n sotilaita on kaatunut jatkuvasti noissa operaatioissa. Samoin USA:n rinnalle on noussut uusia voimia, kuten Venäjä sekä Kiina. 

Nämä uudet toimijat eivät mielellään luovu asettamistaan tavoitteista luoda itselleen NATOn kaltainen liitolaisverkosto, jossa ne olisivat samassa asemassa kuin USA on NATOssa. Noille kahdelle toimijalle ei ole samanlaisia rajoitteita kuin länsimaille, ja niille kelpaa liittolaiseksi myös vähän vähemmän siloiteltujen toimijoiden joukko. 

Joskus ihmiset ihmettelevät esimerkiksi Venäjän intoa tukea itsevaltaisia hallituksia. Ja syy miksi Venäjä tukee esimerkiksi Aleksandr Lukashenkoa on siinä, että jos Valko-Venäjä liittyisi NATO:oon, niin silloin NATO:n raja tulisi hyvin lähelle Moskovaa. Ja niin kauan kuin Lukashenko on vallassa, niin ei Valko-Venäjä ole NATO:oon liittymässä.  

Kartta: Valko-Venäjän sijainti Moskovaan nähden. (Google Maps)

Syy miksi esimerkiksi Venäjä tukee Lukashenkoa on se, että niin kauan kuin Lukashenka pysyy vallassa ei Valko-Venäjä ole pääsemässä tai liittymässä NATO:oon. Jos Valko-Venäjä liittyisi NATO:oon, niin silloin se toisi NATO:n liian lähelle Moskovaa. Kartasta voi jokainen katsoa sitä, miten lähellä Valko-Venäjän raja on Moskovasta. Ja Lukashenkon tukeminen palvelee Venäjän turvallisuus intressejä. Jos NATO perustaa kuunteluasemia Valko-Venäjälle, niin ne kuulevat kaiken mitä Moskovassa puhutaan esimerkiksi kännykkään. 

Saattaa olla niin, että Kabulin iskut kannustavat tekemään lisää vastaavia tekoja. Ja ongelma on siinä, että terrorismi saattaa laajentua myös Afganistanin ulkopuolelle. Kun USA “osoittaa heikkoutta”, niin silloin se yllyttää vihollista jatkamaan samaan malliin. Mutta Joe Biden jatkaa joukkojen sekä niiden avustajien vetämistä Afganistanista. 

Eli USA ei sitten osaa tehdä mitään oikein. Jos Biden jättäisi vetäytymisen suorittamatta, niin silloin hän saisi taas toisenlaista kritiikkiä, mikä koskee USA:n voimankäyttöä. 20 vuotta on pitkä aika, ja se että ihmiset alkoivat kyllästyä sotaan alkoi varmasti näkyä monissa asioissa. Eli sotaa ei enää jaksettu käydä, ja se mitä terrorismin vastainen sota on osoittanut, on se että aina löytyy joku joka haluaa vähän räjäytellä pommeja sekä ampua ihmisiä. 

Joten siksi tuota taistelua on kaikesta huolimatta jatkettava. Niin kauan kuin on terroristeja, niin kauan on myös uhkia. Ja suurimpia uhkia on se, että esimerkiksi Isis alkaa järjestellä itselleen koulutusleirejä Afganistanista. Siis historia osoittaa että Afganistan on vaikeasti hallittava maa, ja se on sitä myös Talibanille. Siis onko esimerkiksi Talibanilla edes kykyä tai halua lähteä poistamaan noita mahdollisesti Afganistanin vuoristoon kohoavia leirejä. 

Terrori-iskut eivät nimittäin satu itsestään, vaan niiden takana on joku toimija. Ja saattaa olla että noiden Kabulin iskujen takana on joku, joka yrittää saada USAn aloittamaan uudelleen sodan Talibania vastaan. Eli tämä tarkoittaa sitä, että myös Talibanilla on vihollisia, jotka pitävät samalla myös länsimaita islamin vihollisina. Yksi näistä järjestöistä on Isis-K, joka haluaa myös muodostaa islamilaisen emiraatin, mutta samalla myös laajentaa tuota emiraattia yli Afganistanin rajojen. Siis vaikka järjestö olisi Talibanin vihollinen, se ei ehkä ole kuitenkaan mitään muuta kuin terroristijärjestö. 

Tällä tarkoitan sitä että myös terroristi-järjestöillä on sisäisiä sekä keskinäisiä vihollisuuksia, ja vaikka kaksi järjestöä kuuluttaa pyhää sotaa kaikkialla, niin noiden järjestöjen jäsenet eivät ehkä mahdu oikein saman pöydän ääreen. Ja myös Talibanin sisällä on voimia, jotka haluavat kalifiksi kalifin paikalle. Eli kun Taliban on voittanut sodan ainakin omasta mielestään, niin silloin edessä on sisäinen välienselvittely, jossa saattaa kuolla useita ihmisiä. Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että vastapuoli on valmis räjäyttämään itsensä iskuja tehdessään, niin silloin ei voida kuulusteluissa tehdä muuta kuin antaa natrium amythalia tai käyttää kovia otteita kuten valveilla pitämistä, jotta kohde eli kuulusteltava saadaan murtumaan. 

Terrorismin vastaisten operaatioiden keskiössä on kohteiden eli terroristien paíkallistaminen, jotta paikalle voidaan lähettää iskuryhmä. Kun terroristit on paikannettu, niin sitten edessä on normaali isku, jollaisia tehdään muidenkin kovan luokan rikollisten pariin. Mutta kuten tiedämme, niin terroristien tunnistaminen on vaikeaa, ja kuka vain voi olla tuollainen itsemurhapommittaja, joka kävelee kadulla ja sitten hänen vaatteisiinsa sekä kantamuksin kätketyt räjähteet laukeavat. Uhrien kannalta on sama, että tietääkö itsemurhaterroristi lähtevänsä räjäyttämään itsensä, vai tehdäänkö se ehkä kaukolaukaisimella, joka aktivoi ehkä liiveihin kätketyn räjähteen. 

Itsemurha-terroristien motiivien selvittäminen olisi ehkä mielenkiintoinen, sekä haastava tehtävä. Eli mitä nuo ihmiset ovat tehneet, että heille esitetään tällaista operaatioita, jossa tuloksena on se, että tuo tekijä lentää atomeina ilmaan yhdessä muutaman viattoman kanssa? Saattaa olla että noiden räjähteiden on väitetty olevan huumetta, ja sillä tuo itsemurhaterroristi on saatu kuljettamaan niitä. Mutta aivan yhtä hyvin saattaa olla että itsemurhaterroristi on tiennyt noista räjähteistä sekä halunnut päästä paratiisiin räjäyttämällä itsensä. 

Hyvää ja kaunista, vai vain kaunista: onko hyvää olemassa ilman pahaa?

Ruotsissa oli tehty tutkimus siitä millaisiin henkilöihin rikosepäily kohdistuu. Yllättäen maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat kärkisijoilla tuossa raportissa. Se että millaisista rikoksista noita ihmisiä on epäilty ei tule esille. Eikä myöskään sitä ole ilmeisesti tutkittu, että kuinka monta prosenttia epäillyistä rikoksista on edennyt tuomiolle asti. 

Samoin sitä ei ole mainittu, että mikä on ollut “epäily”? Onko se että poliisi on käskenyt asemalle kuulusteluun ollut riittävä syy, jotta tapaus päätyy epäiltyjen listoille? Vai onko syyttäjän pitänyt esittää vangitsemista. Vai onko ehkä pelkkä pidätys ollut se syy, miksi henkilö on kirjattu epäilyksi.  Siis mikään yllätys ei ole se, että maahanmuuttajat pitävät kärkisijaa tuolla epäiltyjen listoilla. Viranomaisten sekä vartijoiden silmä seuraa usein juuri maahanmuuttajataustaisia nuoria henkilöitä. 

Mutta samalla pitää muistaa se, että maahanmuuttajataustaiset ihmiset syrjäytyvät liian usein. Eli kun ihmisellä ei ole työtä, niin hän päätyy liian usein jengien jäseniksi ja sitten siitä saattaa seurata hyvin ikäviä asioita. Jos taas ajatellaan esimerkiksi afrikkalaisista koostuvia jengejä, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että esimerkiksi valkoihoisten poliisien on vaikea soluttautua noihin etnisiin jengeihin, joille muut rikolliset antavat esimerkiksi huumeiden katukaupan valvonnan. (0)

Mielisairaalan ylilääkärin Hannu Lauerma on julkaissut kirjan “Hyvän kääntöpuoli”. Uskoisin että hänellä on uraltaan tullut paljon kokemusta siitä, kuinka paha ihminen voi olla.  En itse ole tuota kirjaa lukenut, mutta sen nimi aiheuttaa minussa hyvin mielenkiintoisia ajatuksia, siis jos omasta näkökulmasta katson asiaa. Jos ajatellaan hyvän kääntöpuolta, niin silloin me voimme ajatella esimerkiksi Afganistanin tilannetta. Sinne lähdettiin tekemään hyvää, ja samalla tehtiin tälle maalle paljon pahaa, vaikka tarkoitus oli hyvä. 

Kabulin lentokentän lähellä on tehty itsemurhaisku, missä on kuollut 60 ihmistä mukaan lukien 12 USA:n merijalkaväen sotilasta. Mikä saa ihmisen tekemään itsemurhaiskuja? Siis saattaa tietenkin olla niin, että nuo iskijät on määrätty kuljettamaan räjähteitä, ja sitten vain räjähteisiin kätketty sytytin on laukaistu. Eli ovatko kaikki itsemurhaterroristit oikeasti lähteneet tekemään tuota iskua, vai onko esimerkiksi heidän käyttämiensä luodinkestävien liivien sisään kätketty räjähteitä ehkä mahdollisesti heidän tietämättään? 

Asia on vähän samanlainen kuin se, että perheen isä surmaa lapsensa, vaimonsa sekä itsensä. Vai onko tilanne aina samanlainen? Onko aina isä oikeasti syyllinen? Mitä jos tilanne on se, että äiti on ensin surmannut lapsensa, ja sitten isä on saapunut kotiin ja ampunut äidin sekä itsensä? Tai onko ehkä surmaaja ollut joku ulkopuolinen, joka on käyttänyt esimerkiksi perheriitaa hyväkseen, ja sitten tehnyt murhan sekä lavastanut toisen vanhemmista syylliseksi tekoon? Tiedän että tämä on synkkä aihe, mutta kuten kaikki tiedämme, niin jostain syystä valitsen mielelläni synkkiä aiheita. 

Siis hyvän kääntöpuoli on välillä se, että sitä tehdään pahalla tavalla. Joten ehkä voimme ajatella että varsinkin jos teemme hyvää aseen kanssa, teemme aina pahaa jollekin. Jos ihminen on tehnyt pahaa toiselle, niin hänet pitää saada lopettamaan tuo tekojen sarja ja se tapahtuu aina jossain laitoksessa. Mutta jostain syystä emme muista sitä, että jos ihminen tekee henkirikoksen, niin silloin uhri ei voi enää sanoa yhtään mitään. Hän ei voi enää koskaan äänestää, mutta jostain syystä henkirikoksen tehnyt henkilö äänestää. 

Mutta jos haluamme oikeasti lähteä pohtimaan pahuutta sekä hyvyyttä, niin ehkä meidän pitää muistaa se, että maailma on harvoin mustavalkoinen. Amerikkalaisissa TV-elokuvissa asiat ratkaistaan ampumalla rikollinen, mutta oikeassa elämässä näin ei toimita. Nimittäin syy rikokseen pitäisi aina selvittää, koska saattaa olla niin, että rikollinen toimii toisten yllyttämänä eli palkattuna tappajana. 

Jos rikoksen ääripäätä halutaan käyttää esimerkkinä. Tai siis vaikka ei löytyisi todisteita palkkamurhasta, niin silloin kyllä mieleen tulee se, että miksi henkilö tappoi toisen? Onko syy ehkä toistuvat pettymykset, mitä toinen on aiheuttanut? Vai onko takana ehkä puhdas nautinto siitä, että saa tuntea voiman siitä että saa hallita toista?

Ehkä pettymys sitten johtuu siitä että toinen ei mennyt siihen ansaan, mitä ehkä alkujaan petos mielessään toiminut henkilö on tehnyt. Petosten tekijä on usein ihminen, joka pitää itseään toista älykkäämpänä sekä muuten vähän parempana. 

Petoksen uhrin pitää saada opetus siitä, että petosmies on häntä parempi. Ja sitten kun petos on epäonnistunut, niin petosmies kokee suuren pettymyksen ja surmaaa uhrinsa. Ehkä tuo oli motiivi sille, että eräs lakimies katosi 30 vuotta sitten Turussa. (1) Linkki tuohon juttuun löytyy tekstin alta kohdasta yksi. 

Kun taas ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi suuren pörssiyhtiön johtajalta paljastuu vaikkapa huumekauppaa tai kovaa väkivaltaa sisältävä menneisyys, niin silloin hän menettää kaiken. Tuolloin saattaa seurata hyvin ikäviä asioita, kuten liiketoimintaa koskevan luvan menettäminen, ja silloin saattaa tuollainen rikollinen ehkä lähteä tielle, mikä johtaa äärimmäisiin tekoihin.(2). 

Huumekauppias on ihminen, joka ehkä kuvittelee tekevänsä “oikein”.Mutta kuten artikkelista 2 voimme lukea, niin joka kolmannella yritysjohtajalla on rikosrekisteri. Se tarkoittaa sitä, että joka kolmas näistä henkilöistä on syyllistynyt johonkin rikokseen. Asia mikä tässä ihmetyttää on se, että samoissa yhtiöissä saatetaan vaatia rikosrekisteriä tarkastettavaksi kaikilta, jotka tulevat yhtiöön työhön. 

(0) https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008219668.html

(1)https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008213589.html 

(2)https://yle.fi/uutiset/3-12066532

Miksi länsimaat olivat voimansa tunnossa vuonna 2001? Ja mitä vaikutuksia sillä on nykyaikaan?

TOS-heitinten osuus alkaa kohdasta 5:25

Vuonna 2001 oli maailmassa enää yksi suurvalta nimeltään USA, ja kaikki mitä aikoinaan liitettiin kommunismin sekä Venäjään oli haudattava. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1992, oli tilanne sellainen, että puhuttiin jopa Venäjän ydinaseiden hävittämisestä, ja länsimaat mukaan lukien Suomi puhuivat Venäjästä kuin jostain menneisyyden asiasta, joka sitten vain ojentaa kiltisti ydinaseiden laukaisimet länsimaille, ja sitten maa vain muutetaan sellaiseksi että se on länsimaisiin arvoihin sopiva. Ja kuten laulussa sanotaan, oli valtakunta depressiossa ja yksi mies etsi syitä kaikkialta. 

Tuo mies lupasi nostaa valtion ylpeyden, ja siitä lähti liikkeelle Venäjän johtajan Vladimir Putinin kausi, joka on jatkunut jo jonkin aikaa, ja ehkä se tulee jatkumaan vielä tulevaisuudessakin. Hänen taktiikkansa perustuu siihen, että vahvat ydinaseet antavat suojan länsimaita vastaan, ja sitten hän voi tuon uhan turvin rakentaa asevoimiaan sekä luoda liittolaisten verkostoa. Vaikka tätä ei ehkä kukaan halua kuulla, niin suhtautumalla Venäjään halventavasti länsimaat itse asiassa loivat tilanteen, missä Venäjän johtoon pääsi mies, joka osasi hyödyntää tilaisuutta. 

Hän lupasi ihmisille järjestystä sekä voimakasta johtoa. Ja tuossa tilanteessa ihmiset lähtivät tukemaan Putinia, koska taloudelliset olot Venäjällä olivat kovin huonot. Hädän hetkellä rikollisuuden iskiessä vastaan kadulla Putin lupasi toimia,, joilla olisi vaikutusta. Hän loi rikollisuuden vastaisen nyrkin jolla Venäjän alamaailma ainakin näennäisesti tuhottiin. Ja tuollaisilla nyrkeillä on taipumus jäädä valtaan, vaikka niiden luomisen edellyttämä tilanne olisi ohi. 

Nimittäin niin kauan kuin tuo nyrkki on vallassa, on noilla toimijoilla syytesuoja. Ja toisen kerran Vladimir Putin päätti tarttua hetkeen Syyriassa, missä hän lähti tukemaan epädemokraattista hallitusta toista yhtä epädemokraattista voimaa vastaan. NATO toki teki hyökkäyksiä Isistä vastaan, mutta nuo hyökkäykset olivat tehottomia. Ja se sitten antoi Vladimir Putinille mahdollisuuden tarttua hetkeen, ja osoittaa Venäjän asevoimien tehon tuollaisessa tilanteessa. Ja Venäjän menestys saattaa edesauttaa valtioita hakeutumaan sen liittolaiseksi. 

Se miksi Vladimir Putinin asevoimat voittivat yhdessä Syyrian asevoiman kanssa Isisin on se, että komentajien ei tarvinnut pelätä tuomiota sotarikoksista. Venäjä käytti esimerkiksi ilmeisesti TOS-heittimiä Syyriassa, ja noiden heitinten tulivoima on erittäin suuri. Samoin Venäjä hyödynsi alue pommituksia Syyriassa Mutta mitä olisi tapahtunut jos esimerkiksi noita samoja otteita olisi käytetty NATO n tai länsimaisten komentajien toimesta? NATOn komentajia sitoo se, että he eivät saa tehdä mitä huvittaa. 

Ja Syyriassa hän sitten osoitti että Venäjä voi myös haluta tukea jotain hallitusta, jos hallitus vain sattuu hyväksymään Kremlin ehdot. Tuo tuki oli erittäin tehokasta. Ja se takaa sen, että Syyriassa valta on edelleen saman miehen käsissä kuin ennen sotaa. Kun sanotaan että Lähi-Idässä on menty liian paljon sotilaiden ehdoilla, niin silloin unohdetaan se, että 2001 usko länsimaisiin aseisiin sekä länsimaisten asevoimien tehoon oli vankkumaton. NATO:n aseiden edessä olivat kaatuneet sekä Irak että Serbia, ja samalla tavalla kävi myös Talebanin, Al Qaidan sekä myös Irakin, jonka asevoimat kaadettiin ennätysajassa. 

Koska länsimaiset aseet olivat ylivoimaisia rintamalla, niin silloin katsottiin että Afganistan oli demokratisoitavissa siten, että sen hallinto olisi muuttunut länsimais-tyyppiseksi demokratiaksi, jossa valtaa käytetään siten, että se miellyttää länsimaita sekä länsimaiden hyväksymiä arvoja. Ja sama koski myös Irakia. Helpon voiton jälkeen seurasi sitten sissisota, joka ei varmaan ollut kenellekään mitenkään mairitteleva.

Länsimaiset aseet jotka on tehty tuhoamaan helikoptereita, lentokoneita sekä tankkia olivat voimattomia siksi, että niitä ei voinut käyttää kaupunkialueella. Terroristien ongelma on se, että heidän paikallistaminen on vaikeaa, koska kohteita ei erota siviileistä. Joten sen takia esimerkiksi Afganistan hävittiin. 

Mutta uusi tulokas joka haluaa varmasti sanoa sanansa jokaisessa asiassa on Kiina. Valtio joka on muutamassa vuodessa hyödyntänyt tilannetta, missä länsimaiden silmät katsovat muualle. 

Tuota tilannetta hyödyntäen Kiina on kehittänyt huippuluokan aseita, joille ei ainakaan kaikilla länsimailla ei ole vastinetta. Tuollaisia asejärjestelmiä ovat esimerkiksi hypersooniset ohjukset sekä stealth-pommikoneet. Epädemokraattiset valtiot ovat aina sotilaallisesti voimakkaita valtioita. 

Niiden hankkiessa aseita sekä kehittäessä asevoimia ei rahasta ole puutetta. Noiden valtioiden johtajien ei tarvitse pelätä esimerkiksi sitä, että heitä syytetään sotarikoksista, jos aseiden käytössä mennään vähän liian pitkälle. Eikä noiden valtioiden varustautumista sotaan rajoita se, että noille miljardeille löytyisi muuta käyttöä. Epädemorkaattinen valtio voi tehdä periaatteessa mitä sitä tai sen johtoa huvittaa tehdä. Ainoa asia mikä rajoittaa tuota toimintaa on kansainvälinen yhteisö. Ja ydinaseet takaavat sen, että kansainvälisen yhteisön halu puuttua näiden valtioiden toimiin on hyvin pieni. 

()TOS-heitin: https://news.yahoo.com/deadliest-weapon-nuclear-bomb-meet-125600395.html?guccounter=1&guce_referrer=aHR0cHM6Ly93d3cuYmluZy5jb20v&guce_referrer_sig=AQAAACJkcYBMIKkHHehDjBDqenEvdqTUV6jrUYc6I3LODnx6bQ2hEPsY7oJqcfNdWizpWZKobzCxB1aCAOlBKVeST9rsCInI8CWHTRcFmjEEMM36hSa-3efPVdLMX_XOBCLY1aOnRK8hYSraOiawl_LikhHK24fkVFwvFlWMIt2RP4VM

Voiko asiantuntija erehtyä?

Paraskin asiantuntija voi unohtaa jotain tärkeitä asioita. Ja esimerkiksi lakitekstin kohdalla voi tuo pieni unohdus merkitä sitä, että lain sisältö muuttuu ihmisen päässä. Tänään YLE:n kotisivuilla oli emeritusprofessori Kari Enqvistin kirjoitelma otsikolla “voiko perustuslakiasiantuntija erehtyä”? Tässä olisi otsikkona voinut olla että “voiko asiantuntija erehtyä” ilman sanaa “perustuslaki”. 

Fyysikot, arkeologit sekä myös lääkärit ovat ihmisiä jotka tekevät virheitä. Samoin heidän lisäkseen kaikki muutkin tekevät joskus virheitä. Kebab ravintolan sisäänostaja saattaa kastikkeessa käytettävän maustamattoman jogurtin sijasta ostaa esimerkiksi banaani-jogurttia tai auton kuljettaja ajaa suoraan toisen eteen risteyksessä.

Siis miksi meillä on vakuutus? Tai miksi meillä on pakollisia vakuutuksia? Tähän kysymysten klassikkoon voidaan vastata siten, että ihminen on erehtyväinen, ja erehdykset aiheuttavat ehkä hyvinkin suuria kustannuksia. Tai pidempi vastaus saattaa kuulua näin: “siksi että joku saattaa unohtaa vilkaista onko risteyksessä kärkikolmiota, ja sitten joku tulee kylkeen”. Ajovirheet ovat ikäviä asioita, mutta niitä sattuu, vaikka kolarit ovat kalliita. 

Mutta samalla esimerkiksi lääkäri saattaa tehdä väärän diagnoosin, arkeologi tulkita historiallista artefaktaa väärin tai fyysikko saattaa kirjoittaessaan jotain kaavaa unohtaa yhden potenssin arvon. Ja jos hän sitten muistaa että joku luku oli kaavassa potenssiin 3, mutta todellisuudessa se olikin potenssiin viisi, niin silloin edessä on hyvin suuri virhe. 

Aloitetaan perustuslakiasiantuntijoista jotka ovat oikeasti aivan tavallisia ihmisiä. Nämä ihmiset ovat samalla tavalla kykeneviä tekemään virheitä, kuin me muutkin olemme. Ja lakitekstin lukeminen on hyvin pikkutarkkaa työtä. Ihmisen muisti on siitä merkillinen asia, että me emme tiedä että olemmeko unohtaneet jotain asioita, ja myös perustuslakiasiantuntija saattaa unohtaa muutamia sanoja jostain lakitekstistä. Ja seurauksena on sitten se paljon puhuttu erehdys.

Kun ajatellaan esimerkiksi tuomarin työskentelyä, niin me aina luulemme että he muistavat kaikki asiat ulkoa. Tuomarit ovat kuitenkin vain ihmisiä, jotka unohtelevat asioita. Ja se mikä tekee ihmisistä tuomarin on se, että he tarkastavat faktat. Eli tuomari tekee muistiinpanot asiasta, sekä sitten käyttää lähteitä kuten Finlexiä siihen, että hän tarkistaa mitä laki asiasta sanoo. Tai ehkä pitäisi sanoa, että tuomari tarkistaa mitä lakitekstissä lukee mistäkin asiasta, jotta vältytään kiusallisilta väärinkäsityksiltä. 

Kun ihminen tekee jotain asioita miljoona kertaa, niin hän ei aina muista tai viitsi tarkistaa jotain faktaa, ja esimerkiksi lakitekstissä saattaa pari sanaa olla hyvin merkitseviä. Kuinka moni edes tietää, että on olemassa joku perustuslakiin erikoistunut asiantuntija? Kyseinen asiantuntija ei ehkä ole se, mistä tehdään eniten jotain Hollywood-elokuvia. Hollywoodissa tehdään paljon elokuvia, ja jotkut niistä käsittelevät esimerkiksi juuri lakimiesten työtä, mutta en muista että yhdenkään lakimies-sarjan pääosassa olisi perustuslakiasiantuntija. 

Joskus aina käy niin, että asiantuntija sanoo jotain, mikä ei ole totta. Hän saattaa tuolloin yksinkertaisesti väärin. Tuolloin tietenkin ottaa aivoon, kun ei niitä faktoja muistettu tarkastaa. Eli ei kaivettu kännykkää taskusta ruokapöydässä ja vilkaistu jotain faktoja kuten  lakitekstiä tai jostain asiasta kirjoitettuja artikkeleita. Vaan lähdettiin ihan oman muistikuvan perusteella esittämään jotain asiaa. Ja seuraus saattaa olla se, että asiantuntija muistaa jotain väärin. 

Tuolloin seurauksena on katastrofi. Kun jotain asiaa tehdään todella usein, niin silloin saattaa käydä niin, että pari yksityiskohtaa onkin unohtunut, ja sitten kun työtä tehdään muistin mukaan, niin tulos on roiskaisu. Meistä harva on perustuslaki- tai yleensä lakiasiantuntija. Itsekään en sitä muuten ole, ja lakia pidetään usein tylsänä asiana. Meistä joku voi harrastaa tähtitiedettä, mutta en usko että perustuslakia tai lakia harrastaa juuri kukaan. Mikä oikeastaan on vahinko. 

Laki on ihmisten kirjoittamaa, ja sen tehtävä on palvella jonkun tahon etua. Tai turvata jonkun tahon oikeuksia. Siis kun me katsomme keskustelua esimerkiksi laista tai sen säätämisestä, niin meidän ehkä kannattaisi miettiä sitä, että miksi joku laki on kirjoitettu. Siis mikä tausta on sillä, että joku laki on säädetty, ja miksi meillä Suomessa tehdään jotain toisin kuin vaikkapa Ranskassa, Kanadassa tai USAssa? Perustuslaki on valtiollisen lainsäädännön kannalta hyvin tärkeässä asemassa, koska kaikkien muiden lakien pitää olla sen kanssa sopusoinnussa.  Mutta kuitenkaan missään TV-sarjassa ei koskaan näytetä esimerkiksi juuri perustuslakiasiantuntijan työtä. 

Orjista sekä orjien osuudesta maailmantaloudessa

Miksi Suomalaiset operoivat orjakaupan operatiivisella tasolla?

Miksi Suomalaiset operoivat orjakaupan operatiivisella tasolla? Ruotsalaisten kädet eivät saaneet likaantua tuossa ihmiskaupassa. Mutta Tukholman liikemiehet sijoittivat rahojaan orjakauppaan, jota harjoitettiin kaukana poissa tukholmalaisten silmistä. Ja jos ihmiset eivät tienneet mitä jossain kaukana tapahtui, niin sitä ei tapahtunut heille. Joten Ruotsin valtion valvoma orjakauppa ulkoistettiin Karibialle Saint-Barthélemyn saarelle, joka on nykyään Ranskan merentakainen alue. 

En tiedä kuinka yleisesti edes Ruotsissa tiedettiin tuosta saaresta, tai siitä mitä siellä tehtiin. Mutta orjakauppaa koskevat työt jaettiin siten, että Suomalaiset hoitivat käytännön tehtävät, ja Ruotsalaiset sijoittivat rahojaan tuohon toimintaan. Joten idea saattoi olla se, että jos noista toimintatavoista tuli “juttua”, niin ruotsalaiset saattoivat väittää suomalaisten toimineen omin päin. Britannian päätös kieltää orjuus vuonna 1833 saattoi orjakauppaa harjoittavat maat hiukan noloon asemaan, koska ylimitoitetut rangaistukset alkoivat vuotaa myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen. 

Ja orjakauppa kiellettiin Saint-Barthélemyn saarella vuonna 1845, mikä lopetti virallisesti Ruotsin valtion valvoman orjakaupan, josta se sai verotuloja. Mutta kun orjuuden roolia maailmantaloudessa tarkastellaan, niin sen kieltäminen poisti huomattavan tulonlähteen valtiolta. Ja vaikka orjuus kiellettiin virallisesti, niin piilo-orjuus jatkui sen jälkeen. Eli orjat pakotettiin tekemään työsopimuksia joissa oli mainittu esimerkiksi majoitusmaksu. 

He eivät osanneet lukea tai kirjoittaa, mutta tuo sopimus oli muka pätevä. Ja työpaikan omistaja tietenkin siirsi koko summan itselleen järjestämällä pienen velan. Työvaatteet tietenkin maksoivat sekä majoituksesta perittiin maksu. Tuo orja ei voinut koskaan maksaa kyseistä summaa takaisin. 

Eli virallisesti tuo henkilö sai kyllä maksun työstään, mutta tuo maksu meni esimerkiksi plantaasin omistajien taskuun. Ja vaikka orja karkasi, niin häntä lähdettiin jahtaamaan vanhaan “hyvään malliin”, koska työvaatteet oli varastettu. Ja varkaus tietenkin oikeutti takaa-ajoon. Aluksi mikään ei muuttunut mutta myöhemmin tuohon tapaan alettiin puuttua myös käytännön tasolla. Samoin jos orjia lähdettiin viemään meren yli, niin heiltä vaadittiin maksua laivamatkasta sekä ylläpidosta. Eli he olivat muka plantaaseilla maksamassa matkalippuaan. 

Orjakaupassa yleensä on kautta historian ollut  yleistä, että esimerkiksi arabit tai muut “vähän huonompien kansojen edustajat”  toimivat operatiivisina työnjohtajina, jotta Eurooppalaisten sijoittajien kädet eivät likaannu. Eli likaisen työn teki aina joku muu kuin varsinaisesti orjakauppaa rahoittanut henkilö. 

Tietenkin orjuutta tai sitä vastaavia olosuhteita jatkettiin kaikkialla missä valvova silmä ei nähnyt. Britannia ei tehnyt orjuuden kieltävää päätöstä yhdessä yössä, vaan orjuuden vastustajien lisääntyminen oli lisännyt painetta kieltää ojakauppa. Eli tuota ihmisten käyttöä välineenä tai esineenä oli vastustettu jo pidemmän aikaa. 

Eli vaikka orjuus oli 1700-luvulla yleistä, niin sitä myös vastustettiin. Ja Amerikan itsenäistyminen yhdessä Ranskan suuren vallankumouksen kanssa saattoivat orjakauppiaat hankalaan asemaan. Uudet vapauden sekä tasa-arvon aatteet eivät olleet sopusoinnussa esimerkiksi orjuuden sekä orjiin kohdistetun fyysisen kurinpidon kanssa. 

Orjat olivat 1700-luvulla osa maailmantaloutta, mutta miksi orjuus ei ollut kovin yleistä Ruotsissa tai Suomessa? Syy tähän oli se, että jos maahan tuotiin paljon orjia, niin silloin omat talonpojat jäivät työttömiksi, ja aikaa oli silloin erilaisiin keskusteluihin, jotka saattoivat johtaa filosofisiin päättömyyksiin siitä, että maassa voisivat myös tavalliset ihmiset osallistua päätöksentekoon. Siis kova työ piti ihmiset poissa turhan sivistyksen tieltä, jotta he eivät saisi mitään outoja vaikutteita siitä, että ehkä kuningas ei ollutkaan Jumalan nimissä hallitseva kaikkivaltias. 

Kun Ruotsin Kuningas Kustaa III hankki hallintaansa Saint-Barthélemyn saaren Karibialla, niin hän nimitti Suomalaisen majurin saaren päälliköksi, ja myös Suomalaiset pyörittivät orjakauppaa tuolla saarella, joka oli Ruotsin hallinnassa vuodesta 1784 vuoteen 1874. Orjakauppa kiellettiin Saint-Barthélemyn saarella vuonna 1845, mutta esimerkiksi Suomen ensimmäisen sokeritehtaan raaka-aineet tuotiin Karibialta, missä ne oli tuotettu orjatyönä. Syy miksi Suomalaiset toimivat operatiivisella tasolla oli se, etteivät Ruotsalaisten kädet likaannu. Eli Suomalaiset hoitivat likaisen työn, ja Ruotsalaiset liikemiehet sijoittivat rahaa orjakauppaan. 

Aikoinaan katsottiin, että orja voidaan ylentää yhteiskuntaan vasta ehkä kolmen tai neljän sukupolven jälkeen siitä, kun heidän kanta-äitinsä on tuotu maahan. Ja ensimmäinen tehtävä minkä ylennetty sai oli tietenkin vihattu tai vähintään ala-arvoisena pidetty järjestyksen valvojan työ. Ylentäminen tapahtui orjapiiskurin tehtävien kautta, jotta orjien ja ylennettävien välille saatiin muodostettua kuilu. 

Mutta tietenkin kaikki ovat kuulleet tarinoita orjista, joista on tullut suuria päälliköitä tuonne kauas, ja tuo päällikkyys tietenkin oli joku asevoimien tai poliisin virka. Oikeasti näiden tarinoiden taustalla on sellainen totuus, että nuo orjat jotka olivat syntyneet tuolla kaukana olivat toisessa asemassa kuin jostain kaukaa tuodut orjat. 

Eli kun ihminen syntyi orjan lapsena, niin hän oli orja. Kun sitten esimerkiksi Karjalasta tai Afrikasta tuodun orjan sekä hänen lastensa ja lastenlastensa siteet tuohon kaukaiseen kotimaahan olivat katkenneet, eli he eivät enää sitten osanneet kauan sitten kuolleiden isovanhempiensa kieltä tai mitenkään harjoittaneet kulttuuria, joka olisi yhdistänyt heidät johonkin kaukaiseen maahan, niin osa noista ihmisistä sai kutsun liittyä normaaliin yhteiskuntaan. 

Tuolloin ensimmäinen tehtävä, jonka tuollainen orjasuvusta kohotettu henkilö sai oli toimia asevoimien tai poliisin tehtävissä, koska noiden tehtävien kautta luotiin kuilua noiden korotettujen sekä orjien välille. Ja kun tuo tehtävä oli tehty, niin sitten alkoi tämän sukuhaaran yleneminen virka portaissa. Eli jos kuningas oli suosiollinen, niin silloin hän saattoi päästä jopa hänen lähimpään piiriinsä, mutta tuo oli kuitenkin sukupolvien projekti. 

Mutta edellytys oli ensimmäisessä ylennyksessä se, että se henkilö, joka oli orjan synnyttänyt oli kuollut. Eli käytännössä vasta kolmen sukupolven kuluttua siitä kun orja saapui maahan voitiin lähteä puhumaan ylentämisestä.  Eikä ylennetty enää tiennyt alkuperäänsä, ja sitä kautta sitten alettiin tuota miestä tai naista kohottaa viroissa ja asemassa. 

Tänään on kansainvälinen päivä orjuuden poistamisen muistoksi

Orjuuden määritelmä on se, että ihminen ei saa itse päättää työpaikkaansa sekä se että häntä kohdellaan kuin esinettä. Vaikka orjuus on virallisesti poistettu, niin kuitenkin maailmassa on edelleen paljon ihmiskauppaa, mikä tarkoittaa sitä että ihminen myydään korvausta vastaan johonkin yhtiöön tekemään työtä, jota kukaan muu ei halua tehdä.

Nykyaikainen rasismi on peräisin orjuuden ajalta. Eli kuten tiedämme niin orjuutta perusteltiin osittain sillä, että sen kautta sivistettiin pakanoita. Orjuutta on ollut monenlaista, ja vaikka joissakin yhteisöissä ei sisäistä orjuutta tunnettu, ellei kyseessä ollut niin sanottu rangaistus, niin kuitenkin nuo yhteisöt osallistuivat orjien ryöstöön, ja kaukaa tuotuja orjia sai pitää. Orjat olivat yhteisön ulkopuolella, ja heitä pidettiin alempiarvoisina olentoina. 

Syy miksi orjia vietiin kauas on se, että monet orjat olivat itse asiassa oman yhteisönsä myymiä. Tyttöjä sekä nuoria poikia myytiin surutta orjakauppiaille. Ja tietenkin jos sitten tuollaisesta ihmiskaupasta, missä lapsia vaihdettiin aseisiin sekä muihin hyödykkeisiin jäi kiinni, niin se ei ehkä ollut mikään kovin hyvä suositus. Saattoi olla että noiden lasten väitettiin joutuneen petojen ruoaksi. Ja jos heidät vietiin kauas, niin silloin esimerkiksi se, että tytär oli vaihdettu viinapulloon ei paljastunut. Tai orjaksi myynnin saattoi suorittaa myös “naapurin setä”, joka houkutteli nuoria luokseen, ja sitten myi heidän orjakauppiaille. 

Orjuutta on edelleen maailmassa. Usein orja saattaa tehdä periaatteessa aivan hyvän näköistä työtä, ja hänelle maksetaan palkkaa työstään. Mutta sitten palkka saattaa mennä kokonaisuudessaan vuokrien maksuun ja matkoihin. Tai sitten toinen versio orjuudesta on se, että työpaikka annetaan sekä palkka maksetaan jollekin muulle henkilölle, kuin sille joka työn varsinaisesti tekee. Tuollaisen kohtalon saattaa kokea esimerkiksi vajaavaltainen henkilö, joka laitetaan työhön ja hänen palkkansa menee jonkun muun taskuun. Tuolloin uhrille saatetaan väittää että kyseessä on jokin kuntoutus- yms. toiminta. 

Kun ihminen on kauppatavaraa, niin silloin kyseessä on teko, jota ei voida mitenkään puolustella. Mutta samalla unohdetaan että aikoinaan orjuus oli hyväksyttyä, eikä orjien pitämistä mitenkään tuomittu. Orjat olivat luksustuote, mikä kertoi omistajan varallisuudesta, ja tietenkään oikealta orjalta ei koskaan kysytty, haluaako hän tehdä jotain työtä. Keskiajalta 1700-luvulle myös suomalaisia myytiin orjiksi erityisesti etelään. 

Miksi naiset olivat niin haluttuja esimerkiksi Venäjän  orjamarkkinoilla?

Naiset olivat heikompia kuin miehet, ja heitä oli helpompi hallita. Naiset saattoivat sitten synnyttää lapsia tuolla kaukana etelässä. 

Eli Karjalasta sekä muualta Suomesta ryöstettiin naisia sekä lapsia orjiksi kaukaisiin maihin, ja halutuimpia olivat tietenkin sinisilmäiset sekä vaaleahiuksiset nuoret naiset. Nimittäin tämä vaaleahiuksisuus sekä sinisilmäisyys oli “tuotteen alkuperän tae” Syy miksi naiset olivat haluttuja orjia oli se, että heillä voitiin teettää lisää orjia, ja sen takia naisista ja varsinkin nuorista naisista maksettiin hyvin. 

Samoin jos ajatellaan että vaaleahiuksinen nainen on kotoisin kaukaa, niin silloin tietenkin vältettiin myös sisäsiitos, mikä tarkoittaa että noita orjia hankittiin myös tekemään lapsia jollekin eteläisen Venäjän rikkaalle, jos hänen omasta isästään ei ollut oikeasti mitään tietoa. Eli kaukaa haettuja naisia myytiin silloinkin seksiorjiksi tuonne kauas etelään. Naiset olivat tuolloin Suomessa ikään kuin jotenkin välttämätön paha. Heitä tarvittiin, mutta nainen ei saanut näkyä. Ja esimerkiksi tytöstä ei ollut samalla tavalla työhön kuin miehestä. 

Kun orjia lähdettiin viemään kauas pois, niin tietenkin orjilla oli suhde siihen paikkaan missä he olivat syntyneet sekä kasvaneet. Syy miksi orjiksi myytiin erityisesti tyttöjä oli se, että heitä oli helpompi hallita. Jos poika sitten kasvoi aikuiseksi, niin saattoi käydä niin, että hän pakeni sekä ehkä lähti kotiseudulle kostamaan kohtaloaan. Siksi oli “järkevää” viedä etelään nuoria tyttöjä, ja siellä vasta teettää paljon kaivattuja poikia, jotka laitettiin pelloille töihin. 

Joten varsinkin sosiaalisista ongelmista kärsinyt  isä saattoi tietenkin myydä tyttärensä kauas, koska tyttö meni aina toiseen taloon naimisiin. Pojat tai vanhin poika peri talon, ja jos ei poikia ollut niin tila lähti pois suvulta. Eli jos ajatellaan asiaa esimerkiksi rappiolle menneen talon kannalta, niin tytön ruokkiminen oli vähemmän kannattavaa kuin poikien. Pojat voivat tehdä työtä pelloilla, mutta tyttöjen työpanos oli pienempi. 

Ja ongelmien kanssa painiva isä saattoi myydä tytön johonkin kauas, koska hän sai siitä sitten rahaa. Mikäli lapsi jäi lähelle esimerkiksi mäkitupalaiseksi, niin hän saattoi paljastaa asioita, joita kukaan ei halunnut itsestään kertoa. Joten myös esimerkiksi omassa perheessä tapahtuneita asioita saatettiin peitellä myymällä lapsia orjiksi. Ja sitten kotona kerrottiin vain että susi oli lapset vienyt. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/suomalaisillakin-synkk%C3%A4-rooli-maailman-orjakaupassa-t%C3%A4ll%C3%A4-paratiisisaarella-tapahtui-kamalia-asioita/ar-AANBXNY?ocid=msedgdhp&pc=U531

Miksi aina pitää odottaa viimeiseen hetkeen?

Kun esitetään jotain uutta, niin silloin kohtaamme sen sanan “ei”. Eli kun pomo esittää että tehdään seuraava viikko etätyötä kotona, niin silloin heti jonkun pitää kertoa kuinka hankalaa se etätyö on. Ja kuinka rauhaton tuo koti on. Toimistossa työskennellään aina täydellisessä hiljaisuudessa sekä rauhassa, ja tuosta ideasta etätyöstä ei koskaan löydy mitään positiivista sanottavaa. Ja kuten laulussa sanotaan, niin jokaisen pitää aina sanoa se viimeinen sana, joka on “ei”. 

Ilmastonmuutos on taas ollut puheenaiheena, ja kaikki myöntävät että se lisää joka tapauksessa ongelmia. Ilmastonmuutoksesta varmaan saavat kaikki aivan tarpeeksi tietoa, mutta ongelma on siinä, että jotain pitäisi ryhtyä tekemään. Mikäli sitten lähdetään keskustelemaan ilmastosta johtuvasta ahdistuksesta, niin tietenkin ihmisiä voidaan aina leimata hysteerisiksi. 

Mutta jos ajatellaan esimerkiksi Saksan tulvia, niin tuo ahdistus ei ehkä ole aivan aiheeton. Jos aamulla ihminen herää siihen, että hänen ikkunansa edessä istuu palomies veneessä ja kysyy että onko kaikki hyvin, niin se saattaa aiheuttaa jonkinlaista ahdistusta. Tai että jos ihminen keskellä yötä huomaa, että räjähdysmäisesti etenevä metsäpalo lähestyy hänen taloaan, niin tuo tilanne saattaa hiukan ahdistaa. 

Pitkät sateettomat hellejaksot saavat aikaan sen, että metsäpalot lisääntyvät, ja ne tuhoavat paljon metsää. Samoin lämpimät talvet saavat aikaan sen, että esimerkiksi tuhohyönteiset eivät kuole kylmässä, ja lämmin kostea talvi tuhoaa myös syysviljan. Kun routakerros sulaa, niin sieltä voi päästä esimerkiksi pintavettä pohjaveteen, ja se aiheuttaa käyttöveden saastumista. 

Samalla myös esimerkiksi äärimmäiset myrskyt sekä niiden aiheuttamat tulvat yhdessä merenpinnan kohoamisen kanssa saavat aikaan sen, että Malediivien lisäksi myös Euroopan sekä Amerikan alavat maat alkavat jäädä veden alle. Ilmastonmuutoksen torjuminen on aikaisemmin lähtenyt siitä, että yksilöiden tekemiin valintoihin on panostettu. Mutta se mikä on nyt muuttunut ongelmaksi on se, että ilmastonmuutos on oletettua nopeampaa. Eli pitäisikö lainsäädännön avulla ihmisten työ- ja elintapoja lähteä muuttamaan, koska tarvitaan nopeasti etenevää vaikutusta. 

Tuolloin ongelma sitten on siinä, että miten nuo lait säädetään. Jos ajatellaan että polttonesteiden verotus muutetaan siten, että ne jotka tarvitsevat polttonestettä saavat sitä halvemmalla, niin se varmasti aiheuttaa ongelmia. Kuitenkin ilmastonmuutoksessa pitäisi ryhtyä ajattelemaan sitä, että ratkaisu löytyy massoihin kohdistuvasta mallista, jossa hiilidioksidipäästöjä leikataan esimerkiksi voimakkaalla polttonesteiden kulutukseen kohdistuvilla rajoituksilla sekä tietenkin panostamalla vihreään energiaan. Eli miksi talojen katoilla ei voisi olla aurinkopaneeleja, joista sähköä johdetaan akkuihin kesällä. Jos sähköä otetaan varastoon, niin sitä voidaan käyttää myös talvella. 

Eli jos sitten puhutaan aurinkopaneelien aiheuttamasta ylijännitteestä, niin silloin unohdetaan että aurinkopaneelit voidaan aina varustaa esimerkiksi himmentimillä, jotka ovat sälekaihtimia jos ne tuottavat liikaa sähköä. Tai sitten sähkö voidaan ajaa verkkoon akkujen kautta, mikä tasaa verkkoon syötettävää sähkövirtaa. Tuo akku muuten voi olla esimerkiksi Leidenin-pulloon perustuva kondensaattori, tai pelkkiä metallinpaloja, joiden läpilyönti maahan estetään. Eli tuolloin ei käytetä niin sanottua kemiallista akkua. Ja vaihtovirta voidaan toteuttaa kytkimellä, joka vaihtaa syöttövirran napojen paikkaa. 

Ilmastonmuutoksen torjunnassa suurin ongelma on meidän korviemme välissä. Eli me vastustamme muutosta ikään kuin periaatteesta. “Kun kaikki on mennyt tähänkin asti hyvin, niin miksi meidän pitää muuttua, tai muuttaa toimintatapoja, joita jo Kustaa II Aadolf sekä muinaiset Roomalaiset ovat käyttäneet?”. 

Toinen alue jossa sitten saadaan hiilidioksidin päästöjä vähenemään olisi se, että ainakin sellaisilla aloilla, missä työtä tehdään pääosin tietokoneilla siirryttäisiin pääasiassa etätyön tekoon. Tuolloin saataisiin varmasti liikenteen päästöjä alas, mutta sitten etätyö koetaan jotenkin stressaavaksi. Mutta se mikä panee ihmiset vastustamaan etätyötä on niin sanottu muutosvastarinta. Siis onko suurin jarru ilmastonmuutoksen torjuntaan oikeastaan ihmisten korvien välissä oleva muutosvastarinta? Kun joku etu on aikoinaan saatu sen kautta, että ihminen on ollut töissä 20 vuotta, niin silloin ei tuota samaa etua haluta antaa ihmisille automaattisesti. 

Kun omalla kohdalla kaikki asiat ovat olleet hyvin, niin mitä varten tarvitaan muutosta? Kun ehdotetaan uutta työtapaa, niin silloin vastassa on heti sana “ei”. Kun jotain asiaa on tehty jollain tavalla 100 vuotta, niin tuo tapa ei voi muuttua. Mitä sanoisitte jos esimerkiksi siivooja tekisi työtä siinä talossa missä hän sattuisi asumaan, ja kaikki työpisteet olisivat kävelymatkan päässä kotoa? Olisiko tuo ammatti sitten houkuttelevampi kuin joku muu vastaava työ? Tai voisiko tuo työtapa tuoda ehkä säästöjä tuohon yhtiöön, kun ei tarvitse niin paljon autoja ostaa? 

Kun ajatellaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä etätyötä, niin etätyön avulla ainakin saadaan hiilidioksidipäästöihin vähennyksiä. Mutta samalla kohdataan muutosvastarinta. Etätyö ei ole mitenkään erityisen “cool” tapa tehdä työtä. Eihän naapuri silloin näe sitä, että käyn työssä. Ja mitä iloa siitä etätyöstä on minulle silloin, kun naapuri ei katso vihreänä kateudesta, kun kuudelta lähden töihin.

Mutta samalla kun etätyötä katsellaan ikään kuin muutoksen kannalta, niin aina jokaisessa toimistossa on ihmisiä jotka tekevät paljon etätyötä.  Etätyö on asia, mitä on totuttu pitämään ansaittuna oikeutena. Samalla kuitenkin tuo työtapa aiheuttaa ongelmia. Eli tietenkään silloin jos teen työtä kotona, en tee sitä aivan samalla tavalla kuin toimistossa. Ja työ pitää tehdä hyvin. Etätyö sekä erilaiset “Zoom”-palavereiden kautta suoritettavat tapaamiset aiheuttavat päänvaivaa, koska siellä sitten huomataan varmasti myös se, että jos joku ei puhu yhtään mitään. 

Mutta toisaalta esimerkiksi etänä pidettävät luennot saattavat helpottaa ihmisten ahdistusta sekä luentoja koskevia pelkoja, koska se että henkilön henkilöllisyys sekä web-kameran käyttö varmasti karsii kaikkein “parhaita sutkauksia” ihmisten puheesta. Eli web kameraa voidaan kyllä vaatia käytettäväksi, jos henkilö kommentoi toisten esityksiä, ja esimerkiksi zoomissa myös kaikkein luovimmat kommentit varmaan karsiutuvat. Eli webinaarit ovat myös suuri voimavara. Ja siellä paljastuu myös jos ihminen ei osaa työtään tai on muuten epäasiallinen. 

Samalla kuitenkaan työ toimistossa ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi niin sanottu tehokas työaika. Japanilaiset viettävät maailmassa eniten aikaa työpaikoillaan. Mutta samalla he tekevät prosentteina mitattuna vähiten tuottavaa työtä. Siis pullan syönti sekä kahviautomaatilla notkuminen eivät ole niitä niin sanottuja tuottavia tehtäviä. Jos ajatellaan että pesen yhden kupin työaikana, niin en usko että siinä menee koko työpäivä. Samalla myöskään en usko että työnantaja saa tietää, jos esimerkiksi laitan lautasen tiskikoneeseen tai keitän kahvia palaverien välissä. 

Tietoturvan kannalta on sitten parempi, että katselee vähän sitä, mitä web-kamerasta näkyy. Eli sitä mitä seinälle on laitettu kannattaa miettiä, ja läppäri siirtää niin, että sitä mitä ei äidille halua näyttää ei myöskään siellä näy. 

Uskoisin että pääasiassa työssä on se, että työt tulevat tehdyksi standardien sekä muiden määräysten mukaan. Ja tietenkin esimerkiksi se että 8 tunnin kuluttua yhtiön työvälineet sulkeutuvat estää aiheettoman ylityön. Tämä vain niille jotka ovat tarkkoja työ- ja vapaa-ajastaan. Työpaikan koneet on tarkoitettu muuten työntekoon, ja omia asioita varten pitää sitten ostaa omat koneet. Ja suojattujen VPN-yhteyksien avulla esimerkiksi yhtiön maksamaa mikrotukea ei sitten vahingossa anneta muille koneille. 

Tietenkin ongelmia tulee jos vaimo sekä mies työskentelevät eri yhtiöissä luottamuksellisten asioiden parissa, mutta tietenkään muutenkaan ei toisen ruutua saa mennä kurkkimaan. Siis etätyö tuo murroksen työelämään. Ja miten tuohon asiaan suhtaudutaan, vaikuttaa siihen miltä etätyö tuntuu. Jos ihminen ajattelee, että “tämä on paskaa”, niin silloin kaikki muuttuu varmasti tervan juonniksi.  

()https://fi.wikipedia.org/wiki/Leidenin_pullo

https://yle.fi/uutiset/3-12062941

https://yle.fi/uutiset/3-12063120

Pysyvää valtaa ei voida rakentaa ylhäältä alas.

Valtaa ei saa rakentaa vain ylhäältä alas, vaan myös tavallisten ihmisten pitäisi kokea valta sekä sen asettamat tavoitteet mielekkäänä. Ja esimerkiksi muutosta pitää lähteä viemään siten että sitä myydään myös tavallisille ihmisille eikä vain jollekin eliitille. Tavallisten ihmisten yhteistyö sekä tahto on aina poliittisen muutoksen elinehto. Ja muutosta pitää lähteä myymään paikallisille niin, että heidän näkemyksensä huomioidaan. Eli tavallisten ihmisten on koettava niin, että muutos on asia, mikä tuo parannusta heidän elämäänsä. 

Kun lähdetään pohtimaan sitä, miten esimerkiksi maahan rakennetaan hallinto, niin länsimaat tekivät yhden virheen. Afganistanin hallintoa lähdettiin rakentamaan ylhäältä alas. Eli maan presidentiksi valittiin epäselvissä vaaleissa Hamid Karzai, joka ei valtaa voinut rakentaa. Kun valtaa rakennetaan, niin silloin myös ruohonjuuritason toiminta pitäisi muistaa, eli esimerkiksi vaaleja varten pitäisi rakentaa koneisto, joka turvaa vaalien uskottavuuden, mikä on demokratian perusedellytys.

Valtiota voidaan ohjata ja johtaa ylhäältä alas, mutta myös tavallisten ihmisten olisi oikeasti tunnettava uusi valta sellaiseksi, että se kykenee turvaamaan heidän oikeutensa paremmin kuin Taliban tai valtion vastaiset voimat. Se että valtiolla on vahva johtaja tietenkin näyttää hyvältä, mutta myös niitä ruohonjuuritason toimijoita tarvitaan. Eli jos valtiolla on ase- tai poliisivoimat, niin silloin tarvitaan myös niitä miehiä jotka haluavat lähteä partioimaan kaduille ja muualle. Jos noihin alemman suoritustason tehtäviin ei saada ihmisiä, niin silloin ne pitää joko antaa roboteille tai sitten ne pitää teettää esimerkiksi palkkasotureilla. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin valtio vaatii muutakin kuin vain aseellista voimaa. 

Tarvitaan myös tavallisia ihmisiä kuten esimerkiksi talon rakentajia, jotka valmistavat valtion infrastruktuuria sekä fyysisesti että myös tiedonvälityksen kautta. Jos ihmisille myydään muutosta, niin silloin lähtökohdaksi pitää ottaa ne ihmiset, jotka tulevat kokemaa muutoksen. Muutos pitää pystyä perustelemaan niin, että ne paikalliset ihmiset kokevat saavansa siitä hyviä sekä kauniita asioita. Ei niin että “meistä teidän pitää tehdä niin ja näin”. Ehkä tämä vaikuttaa vähän sekavalta tavalta käsitellä näitä asioita. Afganistanin ongelmat johtuvat pääasiassa liiasta määrästä aseita.  

Mutta jos lähdetään siitä, että esimerkiksi aseita lähdetään keräämään pois, niin silloin pitää ensin sanoa, että paikallisilla pitää olla tunne siitä, että uudet poliisi- ja asevoimat voivat heitä suojella. Aseita siis omistetaan Afganistanissa samasta syystä kuin muualla Lähi-idässä ja maailmassa yleensä. Ne tarjoavat omistajalleen sekä kantajalleen turvaa.

Kun valtiolla ei ole mitään infrastruktuuria, niin silloin tietenkin aseita on vähän jokaisen kotona, koska ne turvaavat omaa omaisuutta sekä henkeä. Jos ihmisten halutaan luovuttavan aseita, niin heidän turvallisuutensa pitää voida taata. Samoin jos oopiumin viljely halutaan lopettaa, niin paikallisille pitäisi taata yhtä tuottoisa tulonlähde. 

Eli miksi tuota oopiumia ei voida ostaa eurooppalaisiin lääketehtaisiin kipulääkkeiden raaka-aineeksi? Tai ehkä on helpompi käydä tuomitsemassa kaikki paikallisten toiminta, ja korvata esimerkiksi oopium jollain kehitysavulla, joka saattaa vaikuttaa hyvin mukavalta mallilta. 

Samalla unohtuu se, että takaako tuo kehitysapu sitten sitä, että nuo ihmiset saavat samat tulot, sekä käyttää niitä samalla tavalla kuin kehitysapua? Mutta ehkä tuostakin asiasta olisi voitu keskustella rakentavasti. Ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa me voisimme ehkä lähteä miettimään myös sellaisia muita ratkaisuja kuin asevoimiin, pakkoon sekä holhoukseen perustuvia asioita. 

Kuitenkin nyt sitten Taliban on ainakin toistaiseksi Afganistanin hallitseva voima, mutta saattaa olla niin, että edessä on pitkä välienselvittely, ja Afganistan on joka tapauksessa vaikeasti hallittava maa, ja ehkä Talibanilla on edessään sama tilanne, mitä länsimaiden asettamalla hallituksella on ollut. Ja ehkä sitten taas seuraava hallitus taistelee taas samanlaisia asioita vastaan kuin sen edeltäjät. 

Mitä Afganistanista olemme oppineet?

Image: Pinterest

Mitä Afganistanista olemme oppineet? Vai opimmeko yhtään mitään? Kun NATO sekä USA lähtivät Afganistaniin, niin silloin tavoitteena oli aluksi Osama Bin Ladenin pidätys tai teloitus, mutta sitten TV täyttyi kuvilla Talibanin hirmuhallinnon verilöylyistä sekä teloituksista, ja niiden kuvien ansiosta ihmisten mielipiteet muuttuivat sellaiseksi, että Afganistaniin lähdetään viemään demokratiaa oikein olan takaa. Tuolloin vuonna 2001 oli tilanne se, että Neuvostoliitto oli hajonnut 10 vuotta sitten, ja silloin elettiin suurta NATO-huumaa. 

Tuolloin tietenkin olisi voitu sanoa, että Afganistanin operaation realistinen versio olisi ollut Bin Ladenin surmaaminen, eikä siis Afganistania olisi pitänyt tuolloin lähteä edes demokratisoimaan ainakaan asevoimien avulla. NATO otti Afganistanissa käyttöön samanlaisen taktiikan kuin mitä Neuvostoliitto käytti aikoinaan suorittaessaan tuon maan miehityksen. Ja NATOn operaatio meni käytännössä samoin kuin Neuvostoliiton operaatio. Avoimessa taistelussa NATO n murskaava tulivoima murskasi Talibanin sekä Al Qaidan vastarinnan, ja tuosta alku menestyksestä rohkaistunut NATO lähtti sitten demokratisoimaan tai länsimaistamaan Afganistania. 

Aluetta pidettiin otollisena demokratisointikohteena, koska siellä ei ollut infrastruktuuria. Joten aluetta voitiin rakentaa tyhjästä. Eikä vanha hallinto hidasta kehitystä. Toki Afganistanissa on infrastruktuuri, joka perustuu esimerkiksi vuoristo heimojen vanhoihin tapoihin sekä tietenkin perinteiseen oopiumin viljelyyn. Ja aluksi ihmiset saattoivat ottaa länsimaat vastaan iloiten. Mutta sitten tapahtui se, että paikallisten tuki tälle operaatiolle menetettiin. Syynä saattoi olla se, että paikalliset kokivat länsimaiden toimivan siellä  isoveljen ottein. Eli mitään paikallista ei hallintoon oteta, ja kaikki virkamiehet koulutetaan USA ssa sekä Euroopassa. Tuo asia sitten ajoi ihmiset raivon partaalle. 

Se että kaikki tuotiin ulkoa tietenkin turhautti ihmisiä. Paikalliset kokivat olevansa täysin ulkopuolisia uudessa Afganistanissa. Samoin Afganistanin hallituksen joukkoja vaivasi luottamuspula. Noita joukkoja epäiltiin paikallisten näkökulmasta katsoen varmasti kidutuksista sekä muista vastaavista asioista. Eli sama se on kuka kiduttaja on. Afganistanin armeijaa on joskus epäilty Talibanin tai Al Qaidan soluttamaksi. Joten sen takia tuo armeija  romahti ratkaisevalla hetkellä. Sotilaat saattoivat pelätä että heidän vierellään seisoi valepukuinen Taliban, joka sitten ampuu selkään, kun eteen tulee tositilanne. 

Ja samoin se asenne että paikallisissa tavoissa ei ollut mitään hyvää varmaan suututti monia. Mutta tietenkin sotilaallisella puolella alussa olleen menestyksen jälkeen tapahtunut tilanteen jumiutuminen aiheutti sen, että Taliban sai jalansijaa ihmisten keskuudessa. Taliban sai väsyttävässä sodassa pommeja sekä väijytystä   taktiikaalaan aikaan sen että tilannetta lähdettiin arvioimaan uudelleen. Sama taktiikka toimi tehokkaasti myös Neuvostojoukkoja vastaan.Jatkuvat pommi-iskut saivat aikaan sen, että sodan oikeutusta lähdettiiin uudelleen arvioimaan. Tilanne toisti myös tuolloin itseään. Eli hajallaan toimivat sissiryhmät, jotka ehkä operoivat kaupungeista käsin olivat todella vaikeasti torjuttavia. Nuo sissit saattoivat lähteä illalla vuorille, ampua muutaman laukauksen ja palata takaisin. 

Tuollaista vihollisten vastaan ovat perinteiseen sotaan tarkoitetut aseet kuten tykit, lennokit sekä lentokoneet ja helikopterit voimattomia. Tai sitten seuraa hyvin paljon sivullisia uhreja. Se mikä sissien vastaisessa sodassa on ikävää on se, että tuollaisessa taistelussa päämääränä on ihmisten surmaaminen. Eli sissien varusteet saattavat olla hyvin yksinkertaisia. Joten ainoa tapa toimia sissejä vastaan sotilaallisesti on surmata tai vangita heitä. Mutta jotta sisseihin päästään käsiksi, on heidät ensin paikallistettava kaupungeista. Jos sissit ymmärtäisivät käyttää leirejä, niin niitä vastaan on helppoa hyökätä ilmasta. Mutta kaupunkiasunnossa kokoontuvia sissejä vastaan ei tuo taktiikka tehoa.  Pysyvä ratkaisu saataisiin ehkä paremmin neuvottelujen kautta. Mutta menestyksen sokaisemat länsimaat valitsivat toisen tien. 

Se mikä piti länsimaisia joukkoja Afganistanissa on se, että nuo joukot olivat parhaita mahdollisia. Ne koottiin parhaista miehistä, ja niillä oli parhaat varusteet. Jos nuo joukot olisivat olleet varusmiehistä koottuja, niin ne olisi kotiutettu kauan sitten. Mutta koska “vain parhaat pääsevät”, niin se tietenkin sai operaatioon osallistuneet valtiot pitämään joukkojaan alueella vaikka se varmaan koettiin olevan hyvin turhauttavaa. Pitkät ajat ei tuolla tapahtunut yhtään mitään, ja sitten yllättäen pamahti. 

Sissien kannalta yksi suhdeluku oli hyvä. Jos yksi sissi voi tappaa 4-5 miestä ennen kuin hän menehtyy, niin silloin sissien kannalta suhdeluku on hyvä. Ja tuollainen toiminta kuluttaa tietenkin länsimaisten intoa lähteä noihin kaukana oleviin tehtäviin. Tuo toimintamalli on ollut käytössä myös Pohjois-Irlannissa,  jossa pitkän rauhan jakson aikana aivan yllättäen joku tyhjentää rynnäkkökiväärin partiota kohti. 

Afganistan on paikka joka on aiheuttanut päänsärkyä sekä osoittanut supervaltojen taktiikkojen olevan toimimattomia tuossa maassa. Joka kerran tilanne on se, että suurvaltojen joukot ovat vallanneet kaupungit melko nopeasti, mutta sitten on tilanne muuttunut sissisodaksi. Ja sen ovat kokeneet Brittien Imperiumi, Neuvostoliitto, sekä viimeksi NATO. Ja mitä olemme oppineet. Ehkä länsimaiset aseet ovat olleet sopivia rintamalla käytävään sotaan, mutta sissien vastaiset operaatiot vaativat toisenlaisia välineitä sekä ehkä myös asenteita 

https://yle.fi/uutiset/3-12064510

Kaksi ikävää asiaa Talibanista

Kuva(): https://yle.fi/uutiset/3-12063752

Otammeko lisää pakolaisia vai emme?

Taliban on järjestö, joka on hyvin kaukana jostain länsimaisesta armeijasta. Eli vaikka Talibanin johtajat sanoisivat jotain, niin alaiset eivät ehkä tottele heitä. Jos ajatellaan että esimerkiksi länsimaille työskennelleet ihmiset jätetään sinne oman onnensa nojaan, niin se varmasti vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi siihen, että tarjoavatko arabit sekä arabiaa osaavat henkilöt palveluksiaan länsimaisille tiedustelu- ja poliisiviranomaisille. 

Afganistan on osoittanut sen, että terrorismin vastaisessa taistelussa ne aseet mitkä on suunniteltu rintamasotilaan käyttöön ovat tehottomia. Pääosassa sissien tai terroristien etsinnässä kaupunkialueella ovat samat keinot, mitä poliisi käyttää. Eli vihollisia pyritään vangitsemaan sekä heitä pyritään kuulustelemaan. Ja tuolloin pitää tietenkin jonkun puhua paikallista kieltä, ja sen takia esimerkiksi afganistanilaisia on värvätty tulkeiksi erikoisjoukoille. 

Siis vaikka kuulustelussa käytetään natrium pentothalin kaltaisia kemikaaleja sekä valheenpaljastinta, niin silloinkin jonkun pitää osata tehdä nuo kysymykset pidätetyille. Samoin jos ajatellaan että terroristien seuraavia liikkeitä halutaan ennakoida, niin noista järjestöistä pitää kyetä värväämään agentteja, jotka kertovat mitä heidän soluissaan on suunniteltu. Jos ihmiset jotka tekivät tuolloin töitä erikoisjoukoille jätetään oman onnensa nojaan, niin silloin se varmasti vaikuttaa myös esimerkiksi haluun lähteä purkamaan vaikkapa poliisien kuuntelu nauhoja. 

Afganistan sekä huumeet, eli vaikka huume tsunamia ei tulisikaan Eurooppaan, niin Talibanin valtaannousulla saattaa olla välillisiä vaikutuksia myös tavalliseen rikollisuuteen. 

Nimittäin afganistanilaisten huumeiden kasvattajien sekä länsimaisen sekä venäjän huumemafian suhde on varmasti asia, mistä molemmat hyötyvät. Taliban voi myydä aseita sekä huumeita mafialle, ja saada vastalahjaksi rahaa, tietokoneita, kännyköitä sekä lääkintä välineitä. Eli Talibanin voitolla saattaa olla muutakin vaikutusta kuin vain heroiinin määrän kasvu. Vaikka heroiinia ei suoraan tulisi Suomen markkinoille, niin se saattaa aiheuttaa välillisiä vaikutuksia kuten väkivallan sekä kerjäläisten määrän kasvua. 

Talibanin ongelma on siinä, että tuo järjestö tai sen radikaalin siiven jäsenet eivät ehkä pidä huumekauppaa, joka kohdistuu länsimaisiin toimijoihin mitenkään tuomittavana. Eli kuinka moni Talibanin jäseneksi itsensä ilmoittava kuuluu samalla myös esimerkiksi Al Qaidaan, joka tunnetaan 9/11 iskuista, eli nuo iskut WTC-torneja vastaan toivat USA n ja sen liittolaiset Afganistaniin. Ja heroiinin kauppa tuo tietenkin rahaa myös Talibanin taskuun, jos se pääsee kontrolloimaan unikkojen kasvatusta. 

Ja jos eteläisen Euroopan heroiini markkinoille tulee lisää aineita sekä aseita, niin se sitten voi nostaa väkivaltatilastoja sekä lisätä köyhyyttä, rikollisuutta sekä muita lieveilmiöitä. Samoin vaikka Suomessa käytetään siististi Subutexia, niin ehkä jossain etelässä käytetään niitä halvempia aineita. 

Vaikka Afganistan on pääasiallinen heroiinin tuottaja saattaa olla, ettei Talibanin valtaannousu tuo mitään muutosta tähän asiaan. Tai sitten voi käydä niin, että heroiinin hinta alkaa laskea. Ja se mikä tekee Talibanista hyvin ikävän asian on sen suhde esimerkiksi Al Qaidaan. Vaikka Taliban ei ehkä itse lähde tuottamaan valtavaa määrää heroiinia, niin se suhtautuu hyvin nuivasti kaikkeen länsimaiseen. 

Ja se tarkoittaa että se ei ehkä edes yritä puuttua heroiini kauppaan, joka suuntautuu Venäjälle. Ennenkään eivät Afganistanin hallitukset ole kovin innokkaasti lähteneet heroiinin kasvatusta estämään, mutta nyt saattaa käydä niin, että Afganistanin uudet vallanpitäjät alkavat esimerkiksi tarjota “hyvään hintaan” turvapaikkoja esimerkiksi joillekin huumemafian pomoille. Joten tilanne tuossa maassa ei ole kovin helposti kenenkään ratkaistavissa. Ja saattaa olla niin, että Taliban alkaa nyt sitten riidellä keskenään siitä, kuka on oikea johtaja, ja tällaiset sisäiset riidat tuovat varmasti surua ja kuolemaa tuohon maailman vaarallisimmaksi kutsuttuun maahan.

()https://yle.fi/uutiset/3-12063752

()https://yle.fi/uutiset/3-12065880

Afganistanista sekä rokotteista

Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta

Oliko Afganistanin sota kannattavaa? Jos USAn tämän hetken mielipidemittauksia katsotaan, niin varman tuo sota oli turha. Mutta oliko Afganistanin sota turha vuonna 2001, kun tuohon maahan lähdettiin? Eli mitä mielipidemittaukset silloin sanoivat? Tässä vain ajattelin kertoa taas sen, että jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. 

Mutta vuonna 2001 Afganistaniin lähdettiin pidättämään Osama Bin Ladenia, jonka lähettämä terroristiryhmä lensi matkustajakoneet World Trade Centeriä sekä Pentagonia päin, ja tappoi muutaman tuhat Amerikkalaista. Silloin tietenkin mielipiteet olivat vähän toiset, ja jälkiviisaasti voidaan sanoa, että ilman tuota tekoa Osama saattaisi vieläkin elellä Afganistanissa.

No maailman suuri kaksinaismoralismi näkyy siinä, että kun terroristijohtaja ammuttiin, niin johan oli maailman oikeustaju muuttunut siten, että ryhmän jäsenet, jotka suorittivat tehtävän muuttuivat jotenkin rosvoiksi. Eli Osama surmasi muutaman tuhat ihmistä USA ssa, häntä ei luovutettu oikeuteen, ja sitten kun hän pidätyksen yhteydessä sai luodin päähänsä, niin johan oli maailman oikeustaju jotenkin kääntynyt ympäri. 

Rokotevastaisuus on asia, mikä on ensimmäistä kertaa noussut julkisuuteen. 

Maassamme on ihmisiä, joiden mielestä rokotteita ei saa ottaa. Syy tähän on se, että ne aiheuttavat veritulppia, sisältävät mikropiirejä tai sitten estävät sen, että henkilö ei voi vedota esimerkiksi flunssaan tai koronavirukseen, jos hän haluaa viettää pari päivää kotonaan. Tai sitten hän joutuu pitämään pienen tauon terassilla istumisessa, kun pitää tuo piikki hakea. 

Mikään ei estä esimerkiksi työnantajaa levittämästä rokotteiden vastaista tietoa, ja myös omaan vakaumukseen vedoten voi ihminen jättää rokotteen ottamatta. Mutta sitten tietenkin voidaan kysyä sitä, että onko muiden ihmisten sitten tanssittava tuon yhden ihmisen pillin mukaan. 

Kun ihminen saa rokotteen, niin hänen pitäisi ottaa loppupäivä vähän rauhallisemmin. Eli jos heti lähtee rehkimään, niin tuloksena on varmasti veritulppa. 

Rokotteista jaetaan nykyään sellaista tietoa, että esimerkiksi rokotteen teho laskee 80% kolmen kuukauden aikana. Mutta sitten samalla ei mainita että rokote saattaa silti lieventää tautia tai tehdä siitä oireettoman. Eli jostain syystä rokotteista kertovat uutiset ovat täynnä sitä negatiivista tietoa. 

Sitä että mitä hyötyä niistä on ei juurikaan muisteta mainita ainakaan saman kokoisilla kirjaimilla. Ja pahinta on sitten se, että suurin osa ihmisistä vilkaisee vain otsikon, joka kirkuu sitä kuinka rokote aiheuttaa veritulppia tai muuta vastaavaa. Mutta kuten me tiedämme, niin maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä heidän ei tarvitse mitään rokotteita hakea, koska sama vaikutus voidaan saada karanteeneilla sekä etätyöllä. Tietenkin ongelmia tulee aina. Ihminen ei voi olla lähi- ja etätyössä samaan aikaan. Ja rokotetun saama tauti on kuitenkin lievempi kuin rokottamattoman. 

Eli mitä tehdään jos sitten joku ei vain viitsi lähteä hakemaan rokotetta? Mitä jos rokotteet hakee vain sanotaan vaikka 72% ihmisistä, ja sitten rokote käyrä kääntyy tasaiseksi? Eli ihmiset eivät enää käy hakemassa niitä. Jatketaanko tuolloin rajoituksia, karanteenia sekä etätyötä koska ihmiset eivät halua hakea rokotusta? Tuolloin vastakkain ovat ihmisten vakaumus sekä se että rokotteen voi käydä hakemassa melko helposti. Mikäli rokotusta vain ei haluta hakea, niin tarkoittaako se sitä, että kaikkien pitää kunnioittaa tuota vakaumusta, ja jatkaa etätyötä ehkä lopun elämäänsä, koska koronaa ei enää voida poistaa yhteiskunnasta, vaikka sitä haluammekin? 

Miksi juoruilu ei kannata?

Eräs tuttavani joskus sanoi, että jos jokaiselle ryhmälle johon henkilö ottaa osaa, hän kertoo vähän erilaisia juttuja niin silloin se mitä tietoa esimerkiksi huhu sisältää kertoo sen, kuka kavereista on paljastanut asioita, joista hän on luvannut olla kertomatta. Eli on asioita joita kerrotaan salibandy ryhmän harjoituksissa, asioita joista puhutaan paikallisessa sekä asioita, joita kerrotaan kun mennään sänkyyn. Se mitä sitten huhu pitää sisällään kertoo ehkä hyvinkin tarkasti sen, että kuka on jutun pannut liikkeelle. Mikäli toinen levittelee juoruja omasta itsestä, niin silloin kannattaa miettiä, että miksi noita juoruja on uskottu? 

Jos ajatellaan että joku kertoo kavereilleen olleensa käsirysyssä pomon kanssa, niin tietenkään tuota asiaa voidaan tulkita siten, että kaverin ei ehkä pitäisi asiaa lähteä levittelemään. Tai eihän meistä oikeasti kukaan pomon kanssa tappele, vaan se on aina joku muu. Kyseinen esimerkki on muuten mielikuvitukseni tuote, mutta sitä on kuitenkin hyvä käyttää esimerkiksi Mutta jostain syystä noita asioita kuitenkin levitellään ympäriinsä. Eli “on vain pakko kertoa sille minun lakimies tutuilleni”, ja sitten juttu lähtee leviämään. Saattaa olla että vähän ajan kuluttua juttua ei edes sen alkuperäinen levittäjä tunnista. Niin paljon se saattaa muuttua kun sitä kerrotaan eri paikoissa sekä erilaisille ihmisille. 

Usein huhujen sekä juorujen muoto on sellainen, että siinä jää puolet jutusta kertomatta. Se mikä jää kertomatta saattaa olla esimerkiksi se, että kumpi aloitti tuon tappelun. Kun juoruja uskotaan, niin silloin saattaa syntyä sellainen kuva, että pomo on seisonut keskellä käytävää, ja alainen on ilman mitään syytä tempaissut häntä turpaan. 

Eli mitään muuta kuin itse tekoa ei koskaan käydä läpi, eikä siellä kahviautomaatilla muuta oikein ehdikään tehdä, kuin kertoa jostain “naapurin Hilmasta”, joka on tällaisen tarinan kertonut talkoiden jälkeen, ja tarinan hän on sitten varmaan kuullut joltain parturilta, joka taas on kuullut sen ties mistä. Juorut ovat asioita joita ei pitäisi levitellä.

Nimittäin nämä asiat ovat sellaisia, että ne saattavat paljastaa meistä asioita, joista emme ehkä sitten halua pomomme tietävän. Juoru saattaa levitessään paljastaa verkostoja, joista ei kukaan halua puhua. Eli jos sitten tietoa jaetaan, niin tietenkin kaikissa piireissä missä liikumme jaetaan vähän erilaista tietoa. Ja silloin jos esimerkiksi jossain ryhmässä on kerrottu yllä olevan kuvitteellisen tappelun kaltainen tarina alaisesta, joka on tapellut pomon kanssa, niin se kertoo siitä, että jollain työpaikasta on suhteita tuohon ryhmään. Eikä jokainen ryhmä ole sellainen, että sen jäsenyys olisi niin kauhean positiivista, vaikka emme ehkä sitä ajattele. 

Nykyisen työelämän ongelma on siinä, että ihminen nähdään siellä kasvottomana resurssina

Ihminen on yksilö, joka suhtautuu asioihin aina vähän erilailla. Kun ihmisen yksilöllisyyttä ei oteta huomioon, niin silloin edessä on harmaata massaa. Olioita jotka on helppoa korvata uudella oliolla. Ihminen siis syntyy osaksi koneistoa, jonka nimi on yhteiskunta, elää harmaata elämää, kunnioittaa herraa, joka on hänen päälliköksi tehty, eikä turhaan soita turpaansa missään sosiaalisessa mediassa. 

Näin ei muiden tarvitse tietää mitään siitä, miten joku harhoista kärsivä alainen sattuu ajattelemaan siitä, kun se “työpaikan Pentti” vähän taas purki häneen omaa pahaa mieltään, kun “Pentti nyt vain sattuu olemaan sellainen”. Muistakaa että kun “Pentti” purkaa raivoaan johonkin muuhun kun teihin  niin se ei tuosta vihan kohteesta sitten varmaan hyvältä tunnu, vaikka toinen välttyisi sitten tuolta huudolta. 

Eli kun tuo “Pentti” ei sitten muille kun jollekin takahuoneen T-paitaa käyttävälle mikrotukihenkilölle satu huutamaan, niin silloin tietenkään tuohon “Pentin” käytökseen ei kukaan edes ole ajatellut puuttua. Ja sitten kun tuo onneton T-paitaa käyttävä pelle ei enää jaksa kuunnella sitä, kuinka alhainen hän sillä kertaa on, niin sitten hän saa lähetteen työterveysasemalle, ja siellä sitten tuumitaan miten joku edes kuvittelee olevansa “Pentin veroinen”. 

Tietenkin “Pentti” kertoo oman kantansa asioihin, ja häntä varmaan uskotaan. Onhan hänen vihan kohteensa ollut talossa 2 viikkoa ja vielä on koeaikaa edessä. Ja “Pentti” sitten varmaan on ollut talossa 20 vuotta, joten arvatkaa vain kumpaa uskotaan. Mutta tuolloin tulee mieleen, että onko tuo “Pentti” kertonut aivan kaiken tuosta tilanteesta? Onko hän ehkä heittänyt kupillisen kuumaa kahvia tuon vihan kohteen päälle tai käynyt kiinni? Siis varmaan “Pentti” haluaa selvittää tuon asian oman esimiehensä kanssa, eikä hän halua ehkä koko asiaa käsiteltävän esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Yleensä tuollaisen “Pentin” kohdalla asioita käsitellään siten, että alainen on häntä vastustanut, ja sitten alainen on poistettu pomon käskystä paikalta. Siinä sitten on vastakkain kaksi kantaa, eli onko tuo “Pentti” oikeasti pomo vai pitkäaikainen työntekijä? 

Kun keskustellaan esimerkiksi tilanteista, missä alainen on huutanut esimiehelle vastaan, niin silloin aivan kaikki pitäisi kertoa. Esimiehellä on oikeus määrätä alaisensa tekemään työtä, mihin hänet on palkattu. Mutta onko esimiehellä oikeus määrätä sihteerinsä istumaan polvelleen tekemään muistiinpanoja? 

Siis miksi joku sitten avautuu näistä asioista sosiaalisessa mediassa? Saattaa olla että jollain ihmisellä ei ole mitään muuta paikkaa missä hän voi avautua. Hän saattaa olla ujo, syrjään vetäytyvä, ihmisarka tai mitä vain muuta. Saattaa olla niin, että sellainen epäsosiaalinen ihminen ei ehkä uskalla tuoda itseään esille. Tai sitten häntä ei vain koskaan “ehditä” kuunnella. 

Mitä varten jotain nörttiä pitää kuunnella, kun itsellä on niitä ongelmia? Tai tämä on squash-ilta eikä mikään psykologian ryhmä saattaa olla kommentti, jos joku sitten ryhtyy käymään päivän tapahtumia läpi. Tai ehkä joku sanoo, että “sinä vastustat esimiestä, ja hänellä on oikeus poistaa sinut”. Eräs versio tästä sanomisesta sitten on se, että “kasva vähän” tai “aikuistu”, eikä kukaan sitten halua kuunnella, kun kukaan ei halua olla luuserin kaveri. Tai ehkä tässä sitten vain turhaan kirjoitan. Ehkä kukaan ei tätä oikeasti halua lukea. 

Yhteiskunta on siis makrokoneisto, eli yleinen kaikkia koskeva järjestelmä, jossa on alisteisia koneistoja nimeltään työpaikka, jossa ihminen tietenkin on osa työpaikan koneistoa. Hänen tehtävänsä on olla resurssi, joka toimii kuten kloonatun osan tulee toimia. Istua hiljaa paikallaan, mukautua asemaansa sekä olla aivan hiljaa siitä, miten hyvältä tai pahalta sattuu tuntumaan. 

Mitä ketään kiinnostaa se, mitä nimetön, kasvoton sekä mielellään myös muodoton resurssi sanoo tai kirjoittaa? Rakastetussa Saksan armeijassa oli yhteen aikaan tapana sanoa, että jätä ajattelu sekä itseilmaisu hevosille, koska niillä on isompi pää. Ja sitten mitään muuta ei saanut tehdä kuin vain totella sitä suurta herraa, joka edusti noiden miesten edessä vielä suurempaa herraa. Jos pomo on työpaikalla vähän ikävällä tuulella, niin hän saa purkaa sen suoraan alaiseensa, ja alaisen pitää lain mukaan sitten vain kuunnella sitä, että mitä mieltä pomo nyt sattuu hänestä olemaan. 

Mikäli pomo sattuu sanomaan jotain, niin muiden osa työpaikalla on kiltisti kuunnella tuota mielipidettä, ja sitä kautta lähteä seuraamaan pomon käskyjä. Jos pomo haluaa jossain sanoa jotain, niin hänellä varmasti on aina kuuntelijoita sekä yleisöä. Mutta oletteko koskaan miettineet, mistä sitten tulevat ne paljon puhutut some kirjoittajat, joita myös mielipidevaikuttajaksi kutsutaan? 

Oletteko muuten koskaan miettineet miten ihminen muuttuu sellaiseksi, että hän haluaa aina kaikkien tietävän oman mielipiteensä, ja häntä kiinnostaa vain se, että paljonko hänen sitä tai tätä kirjoitusta tai vloggausta katsottu? Oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi siitä, että joissakin yhteisöissä on tapana käyttää sellaista kieltä, että “ole sinä hiljaa, kun sinua paremmat ihmiset puhuvat”. Siis on aikalailla ikävää olla tuollaisessa tilanteessa, ja ehkä sitten joku joskus kuuntelee, mitä tuo “huonompi ihminen” haluaa sanoa tai mitä mieltä hän jostain asiasta on. 

Ehkä se on mukavaa, että kun joku nuorempi sanoo jotain, niin silloin käännetään selkä, ja ikään kuin kohdellaan toista kuin ilmaa. Samalla sitten kaivetaan tuon nuoren päiväkirja ja sitä retostellaan ympäriinsä, ja tuon nuoremman henkilön jokaista asiaa vähän vähätellään. Mutta ehkä tätä asiaa ei ole mukavaa lukea netistä. Eikä ole mukavaa myöskään nähdä mitään muutakaan asiaa, mitä esimerkiksi kiusattu on kirjoittanut. Mutta kuten tiedämme, niin ikävät asiat vain myyvät. Some on duunia sanotaan. Eli on ihmisiä joiden työhön kuuluu someen kirjoittaminen. 

Kiristykseen ei koskaan kannata reagoida maksamalla lunnaita

Kuten arvata saattaa, niin Vastaamon kaikkien asiakkaiden potilastiedot löytyvät pimeästä verkosta. Ja se tietenkin tarkoittaa, että kiristykseen ei pitäisi koskaan suhtautua niin, että kiristyksen uhri maksaa lunnaat. Jos joku on jotain nettiin ladannut, niin se on saatettu kopioida sieltä ties kuinka monelle palvelimelle tahansa, joten lunnaiden maksusta tuskin on mitään hyötyä. Tietenkin jokainen meistä itse tietää, että olemmeko käyneet esimerkiksi Vastaamon tiloissa, ja sen takia jokainen voi aina kiistää netissä olevat tiedot, sekä väittää niitä tekaistuksi. Eli tuolloin kiristäjää syytetään valehtelusta päin naamaa.

Eikä tuollaisessa tilanteessa, missä esimerkiksi omia ehkä hyvinkin arkaluonteisia tietoja löytyy netistä kannata ainakaan totta ryhtyä puhumaan. Siis myös todenmukaisia tietoja voidaan väittää virheellisiksi, eikä rikollisten kanssa tarvitse noudattaa mitään etikettiä. Jos ajatellaan että henkilö huomaa omia tietojaan levitettävän jossain kotisivuilla, niin silloin tietojen luonne kannattaa katsoa tarkasti. Koska usein jo se että mitä asioita tiedot käsittävät kertoo siitä arvomaailmasta missä tuo tiedon levittäjä elää. Samoin tietojen sisältö saattaa kertoa suoraan sen ihmisen nimen, joka on tuollaista tietoa levittänyt. 

Suuri osa netin käyttäjistä on jossain elämänsä vaiheessa saanut kiristys kirjeen tai muun vastaavan asian. Jos kiristäjä soittaa puhelimella, niin esimerkiksi hänen käyttämänsä murre tai asenne johonkin asiaan saattaa paljastaa tuon henkilön kotipaikan tai jopa sen kuka on jakanut noita tietoja kiristäjille. Se että tiedot koskisivat toisin kuin Vastaamon tapauksessa vain yhtä henkilöä kertoisi siitä että uhrin sosiaaliturvatunnus on joutunut vääriin käsiin, ja sille on saatettu tehdä mobiilitunnistus kortti. Tuolloin asiasta kannattaa tehdä rikosilmoitus, koska silloin saattaa joutua identiteettivarkauden uhriksi. Ja tuolloin voivat seuraukset olla hyvin ikäviä. 

Mutta myös esimerkiksi asenne uhria kohtaan saattaa kertoa siitä, että joku asia antaa kiristäjälle selkänojaa ja itsevarmuutta. Eli miksi hän kuvittelee että laittomasti hankittu tieto, joka on peräisin esimerkiksi jostain terapiapalveluista olisi sellaista, että sitä voidaan huoleti käyttää uhria vastaan. Jos tieto on laittomasti hankittua, niin sen ei pitäisi ainakaan kovin helposti kelvata todisteeksi oikeudessa. 

Eikä Vastaamon palveluiden käyttö tiemmä ole laitonta, vaikka tietenkin psykoterapiaa koskevien asiakirjojen levittely saattaa olla hyvin kiusallista sekä paljastaa asioita, joita kukaan ei koskaan halua kertoa. Mutta sitten tietenkin voisin sanoa, että noita tietoja voi kyllä aivan hyvin väittää valheeksi. 

Verotuksen kohdentamisen ongelma on siinä, että verotulon pitäisi olla varma, jotta sen varaan voidaan valtion menoja laskea.

Sanna Marinin hallitus aikoo perustaa uuden veron

Haluatko maksaa veroja? Vastaus on "en, mutta niitä on pakko maksaa". Jos Suomi tarvitsee rahaa, niin sitä kerätään verojen muodossa. Se kai on kaikille aivan selvää. Asia mikä ei sitten ole enää aivan samalla tavoin selvää on se, mistä sitten verorahoja otetaan.  Jos yhtiötä, omaisuutta sekä pääomaa koskeva verotus ovat matalia, niin silloin verot pitää ottaa tuloveron muodossa. Tai sitten yhteiskunnan palveluista pitää ryhtyä tinkimään. 

Tietenkin verotusta kohdistettaessa pitää verotulojen olla varmoja, joten esimerkiksi polttoaine- sekä muut tavaroiden käyttöön ja hankintaan kohdistuvat verot eivät ole ehkä niitä realistisimpia verotuksen malleja. Jos ihmiset eivät osta tuotetta, niin silloin tuosta tuotteesta ei saada ALV tuloja. Yhtiön taas voi liputtaa pois Suomesta siirtämällä sen toiminnat johonkin muuhun maahan, joten ainoa varma verotuksen kohde ovat ihmiset. Ja sitten tietenkin tulovero on asia, mikä voidaan varmuudella laskea jatkuvaksi tuloksi valtiolle. 

Mutta jos ihmisiä verotetaan liikaa, niin se näkyy paitsi hallituksen suosiossa, niin myös esimerkiksi tapahtuma-alalla. Jos ihmisten pitää kaiken aikaa laskea rahojen riittävyyttä, niin he varmaan sitten tinkivät ensisijaisesti esimerkiksi konserttilipuista. Ja jos sitten valittavissa on talviloma Kanarialla tai joku Rock festivaali, niin uskoisin että ensin mainittu voittaa. Se että ihmiset joutuvat tekemään tällaisia valintoja vaikuttaa nimenomaan Suomeksi esiintyvien artistien tuloihin sekä aiheuttaa työttömyyttä erityisesti kulttuuri-alalla. Samoin jos ihmiset eivät käytä julkisia liikennevälineitä tai käy hakemassa pizzaa lähipizzeriasta, niin se on kuolinisku liikennöitsijöille sekä pizzerioille, ja juuri noille aloille sitten muodostuu työttömyyttä. 

Mutta jos sitten osa veroista maksetaan esimerkiksi maakunnalle, niin se tekee verosta epäsuositun. Eli mitä tuo maakuntaan maksettava vero tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kotimaakunta näkyy verotiedoissa. Tuo vero on osa SOTE-uudistusta, ja tietenkin jos sitten ajatellaan esimerkiksi haja-asutusalueiden asumista, sekä liikkumista koskevia kustannuksia, niin esimerkiksi jossain Kittilässä saattaa helikopteri olla ainoa realistinen mahdollisuus saada sairaskohtaus potilas sairaalaan ajoissa. 

Mutta sitten muutamia asioita siitä, miten ehkä joskus tulevaisuudessa lomamökkejä tai muita vastaavia asioita verotetaan. Jos ajatellaan lomamökkien sekä muiden kiinteistöjen ympäristövaikutuksia, niin ne kyllä ulottuvat muihinkin kuin vain siihen kuntaan, jonka alueella tuo mökki sattuu olemaan. Jos joku kaataa Päijänteen pohjoisrannalla öljyä veteen, niin tuo öljy vaeltaa läpi koko järven. 

Eli lomamökki Saimaan rannalla vaatii samalla tavoin jätehuoltoa sekä muita kunnallisteknisiä asioita kuin asunto meren rannalla. Mutta järvissä sekä sisävesissä esimerkiksi järveen kaatunut voiteluöljy saattaa aiheuttaa paljon suurempaa tuhoa kuin meren rannalla. Joten pitäisikö esimerkiksi lomamökeistä maksaa veroa maakuntaan niin, että jokaisesta kiinteistöstä maksetaan veroa sinne maakuntaan, missä mökki tai kiinteistö sijaitsee. 

Ja pitäisikö esimerkiksi vapaa-ajan asunto mainita verotuksessa paremmin? Siis tietenkin on ihmisiä jotka asuvat jossain haja-alueella sekä viljelevät siellä maata. Pitäisikö noiden ihmisten joiden on pakko ajella traktorilla saada esimerkiksi polttoainetta halvemmalla verotuksella kuin henkilöiden, jotka käyttävät autoa vain liikkumiseen. Tai pitäisikö jossain Kittilässä asuvan saada polttoaineeseen veroalea siksi että hänen pitää aivan välttämättä käyttää autoa?

Mutta mitä muuta siellä sitten lukee? Eli tuleeko esimerkiksi lomamökki Saimaan rannalla myös maakunta veron piiriin, jolloin tuollaisen kiinteistön hallinta näkyy verotiedoissa. Siis mitä eroa sillä on, että maksetaanko joku vero esimerkiksi valtiolle tai maakunnalle? Tavallisen ihmisen kohdalla ei kai tuolla asialla ole mitään merkitystä. Mutta jos esimerkiksi kiinteistövero muuttuu sellaiseksi, että henkilön pitää maksaa jokaisesta omistamastaan kiinteistöstä erillinen vero, joka maksetaan eri tilille, niin tämä asia ehkä sitten ei ole kaikkien ihmisten tietoturvan kannalta paras mahdollinen asia. 

Jos henkilöllä on mittavia maa omistuksia esimerkiksi juuri maakunnissa, sekä usean maakunnan alueella, niin silloin nuo tiedot päätyvät pankkien tietoon sen kautta, että tilinumeroiden kautta näkyy se, että mihin tuota ehkä maakuntaan maksettavaa kiinteistöveroa maksetaan. Ja jos jokaisessa maakunnassa on erillinen verotili juuri tällaista veroa varten, niin silloin henkilölle hyvin kiusallista tietoa saattaa valua jonnekin, missä sitä ei ehkä pitäisi sitten olla. 

Verotuksen kohdentaminen on aina hiukan hankalaa, ja jos ajatellaan esimerkiksi sitä, miksi meillä on niin korkea polttoaineen hinta, niin se johtuu siitä että koska maassamme ei ole esimerkiksi tietulleja, niin jostain varat moottoriteiden sekä muun tieverkon ylläpitoon sekä laajentamiseen pitää löytyä. Koska näitä varoja ei saada tietulleista, niin ne pitää kerätä auto- ja polttoaineen verotuksen kautta. Samoin tietenkin sakkotuloja on aina budjetoitu valtion kassaan. 

Jos joku ostaa pizzansa marketin jääaltaasta, niin silloin tuo pizza on poissa pizzerian tilaus listasta. Eli jos joku ostaa tuotteen kaupasta B, niin se on poissa kaupan A myynnistä. 

Ja tästä sitten pääsemme siihen paljon puhuttuun “kuoleman spiraaliin”. Jos tuotetta tai hyödykettä myydään liian vähän, niin se aiheuttaa vajausta kassavirtaan. Tuota vajausta tietenkin pitää lähteä paikkaamaan jollain tavalla, koska hyödykkeen myyntiin tarvittavat tilat sekä muut asiat maksavat aina tietyn summan. Ja silloin tietenkin luonnollinen valinta on nostaa tuotteen hintaa, varsinkin jos myytävä tuote tai palvelu on kovin suppea-alaista. 

Koska myyntivoitto jää liian pieneksi, niin silloin asiaa korjataan kohottamalla hyödykkeen hintaa. Ja se aiheuttaa syöksykierteen, missä yhä harvemmalla on varaa johonkin hyödykkeeseen.  Koska autovero on korkea, polttoaineen hinta on kova sekä sakot ovat suuria, niin ihmiset jättävät autot kotiin, ja siirtyvät julkisten liikennevälineiden käyttäjiksi. Silloin tietenkään ei noita polttoaineveroja tule, eikä myöskään sakkojen kautta saada rahaa. Ja jos sitten vielä luovutaan autoista, niin autoverot jäävät saamatta. 

Tuolloin sitten pitää kehittää uusia verotuksen kohteita, jotta valtion taloutta saadaan tasapainotettua. Samasta syystä esimerkiksi etätyö on valtion sekä polttonesteiden kauppiaiden kannalta hyvin ongelmallinen asia. Nimittäin etätyötä tekevä ihminen ei tuo rahaa myöskään julkisten liikennevälineiden eli liikennöitsijöiden taskuun. Ja kun kaikessa lähdetään menemään niin, että halvin vaihtoehto on aina valittava, jos se sattuu olemaan saatavilla. Eli jos joku ostaa esimerkiksi pizzan jostain marketin kylmäaltaasta, niin silloin hän ei vie tuota rahaa pizzeriaan. Tuolloin pizzerian asiakkaiden sekä tilausten määrä vähenee, jolloin seuraa se että tuo paikka päätyy konkurssiin. 

Talibanin hirmuhallintoa odotetaan pelolla.

Taliban on voittanut Afganistanissa melko helpon näköisesti, ja sitä millainen tuo tuleva hallinto sitten muodostuu voi vain aavistella. Jos sitten ajatellaan sitä infrastruktuuria, minkä Taliban sai haltuunsa, niin se on aivan toinen kuin se Afganistan, mitä tuo järjestö hallitsi edellisen kerran kauan sitten. Talibanin vahvuus mutta myös sen heikkous on se, että taistelijat eivät ole saaneet mitään muuta kuin Koraaniin perustuvaa ideologista koulutusta, mikä tietenkin takaa heidän uskollisuutensa mutta samalla altistaa heitä esimerkiksi soluttautujille, jotka voivat olla hyvin vaarallisiia, jos he pääsevät esteettä liikkumaan. 

Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että Talibanin miesten ei tarvitse edes osata lukea, niin kuka tahansa voi ryhtyä väittämään olevansa joku Talibanin mies. Talibanin voima on aatteessa, joten sitä on ehkä hyvin vaikeaa murtaa ulkoapäin. Tuo aate perustuu uhrivalmiuteen sekä haluun räjäyttää itsensä jihadissa eli pyhässä sodassa. Se markkinoi itseään sillä, että “ole mies, jätä koulut käymättä ja tartu rynnäkkökivääriin”. Näin pääset sitten levittämään ilosanomaa kaikille. 

Mutta ongelma sitten on se, että mistä kukaan tietää onko vastassa oikeasti Talibanin edustajia? Kuka vain voi sanoa sanan “Taliban” sekä väittää edustavansa tuota järjestöä. Eli vastapäätä seisova henkilö voi olla esimerkiksi Venäläinen palkkasoturi, tai joku agentti joka on lähetetty soluttautumaan tuohon järjestöön. Ja monia Afganistanin naapurivaltioiden hallituksia kiinnostaa varmaan se, kuka tekee yhteistyötä tuon järjestön kanssa. 

Tuo aate luodaan tekemällä sen jäsenet riippuvaiseksi sen johdon suosiosta. Ja se että noilla ihmisillä on täysin polarisoitunut näkemys omasta aatteestaan eli vain he ovat oikeassa eikä muiden tarvitse sitten muuta kuin noudattaa heidän arvojaan sekä määräyksiä. Nuo määräykset mitä Taliban on antanut ovat asioita, joista kaikki eivät ehkä pidä. Jokaisen muslimin unelma ei ole olla ainoa, joka käy töissä, ja tietenkin esimerkiksi se että nainen ei saa poistua kotoaan ilman miespuolista sukulaistaan stressaa myös miehiä. 

Mitä jos esimerkiksi sattuu jääkaappi olemaan tyhjä, ja mies viihtyy kahvilassa tavallista pidempään? Pitääkö naisen tuolloin odottaa miestään kotiin, lähettää poikansa kauppaan, tai lähteä oman henkensä uhalla torille? Tai mitä jos poika ei lähde tai kukaan miespuolisista sukulaisista ei ole huutoetäisyydellä? 

Laittaako rouva sitten ehkä lapun ikkunaan, että hakekaa mies kotiin, että hän pääsee torille? Eli miten tämä asia ratkaistaan? Siinä vasta kysymys. Kukaan ei varmaan voi kuvitella että kukaan loihtii kebabin ainekset tyhjästä. Ja jos rouva ei osaa kirjoittaa, niin miten hän kutsuu miehensä kotiin, jotta voisi käydä torilta noita aineksia hakemassa? 

Omille jäsenilleen Taliban on ainoa oikea toimija. Se on tavallisten järjestöjen yläpuolella toimiva voima, joka on erillään politiikasta sekä kaikesta likaisesta. Tai tuollaisen kuvan Taliban haluaa itsestään antaa.  Ja se että mitään muuta kuin imaameja ei saa kuunnella on tietenkin taannut sen, että Talibanin jäsenet ovat valmiita räjäyttämään itsensä aatteen puolesta. Ja kuten muissakin ääriliikkeissä, niin Talibanissa ei myöskään johtajan käskyä saa kyseenalaistaa. 

Mutta ongelma Talibanin kannalta on se, että koulutetut ihmiset eivät ehkä sitten halua luopua oikeuksistaan, ja jos Taliban haluaa löytää vihollisensa, on sen edessä samoja ongelmia kuin NATO lla.  Eli koulutus ei näy ihmisestä päällepäin, ja jos sitten kasvot on peitetty, niin millä tavalla nämä Talibanit sitten kuvittelevat että he löytävät koulutetut ihmiset, elleivät nämä ole säilyttäneet todistuksia tai esitä niitä Talibanin tarkastajille. Ja jos sitten joku alkaa yhteneväinen taho alkaa tuntea olevansa uhattu, niin edessä voi olla sama tilanne, minkä NATO ja EU ovat kokeneet tuolla kaukaisessa maassa. 

Samalla tavalla voidaan kysyä, että kohottaako Talibanin jäsen sitten jokaista burkhaa, ja kysyy että onko tuo nainen ollut ehkä länsimaiden palveluksessa? Mutta ongelmia tulee sitten, jos joku vain ryhtyy esiintymään imaamina. Islamistisissa järjestöissä imaami, mikä vastaa meidän uskontomme maallikkosaarnaajia on suuri rooli. Ja jos joku vain menee ryhmän eteen ja antaa tulla koko sydämestään vakuuttavalta kuulostavaa puhetta, niin hän voi saada suuren joukon noita miehiä seuraamaan itseään. 

()https://www.express.co.uk/news/world/1477705/Taliban-represent-beliefs-rules-Afghanistan-evg

Image:()https://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/78/590x/secondary/what-taliban-represent-rules-beliefs-afghanistan-3203469.jpg?r=1629143570869