Onko Hesburger ainoa ketju, joka venyttää työntekijöitään sekä sopimuksiaan äärimmilleen?

Yllä kuva nakkikioskilta kauan sitten (YLE:n arkisto)

Hesburger-kohusta sen verran että nuoria on erittäin helppoa käyttää hyväksi työelämässä. Samoin alalla missä työvoiman vaihtuvuus on suurta, ja työväki saattaa tehdä työtä vain alle vuoden koko alalla, niin sopimusehdot ovat jo tarpeeksi huonot. Eikä nuori joka ehkä viettää välivuotta ennen varsinaisten opintojen aloittamista edes viitsi lähteä tappelemaan työehdoista, kun siinä voi jäädä läppäri ostamatta, jos sattuu potkut tulemaan. Samalla voidaan kysäistä että olisiko tällaista kohua syntynyt ilman sosiaalista mediaa? Vai olisiko noiden työntekijöiden valittelu pantu vain lapsellisuuden tiliin? 

Samoin usein vaihtuva työvoima on asia, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoita työpaikkaan on paljon, eikä työssä vaadita mitään kovin korkeaa koulutusta. Se kannustaa työnantajia venyttämään työoloja äärimmilleen, koska uutta työvoimaa on aina saatavilla. Tuolloin työnjohtaja tai mikä hänen tittelinsä nyt onkaan saattaa lähteä siitä, että alaisten on syytä tehdä myönnytyksiä omiin etuihin, joita ovat esimerkiksi tauot. Ja jos noita myönnytyksiä ei tule, niin alainen saa etsiä uuden työpaikan. 

Koska kyseessä on usein nuori harjoittelija, jolla ei ehkä ole tietoa siitä mitä esimerkiksi sopimuksissa lukee tai mitä mikäkin asia tarkoittaa ei ehkä osaa tai uskalla myöskään vaatia työnantajaltaan selvitystä siitä, mitä mikäkin kohta sopimuksessa tarkoittaa. Eikä hän ehkä uskalla kysyä esimerkiksi kahvitauosta tai tauoista ylipäätään myöskään työkavereilta. Hampurilaisten myynti on raakaa bisnestä, jossa asiakasryhmänä ovat usein nuoret. 

Eli hampurilainen pitää saada myytyä mahdollisimman halvalla, joten sen takia koko yhtiö toimii joka kerran minimi työvoiman periaatteella. Tuolloin henkilökunnan määrä pidetään mahdollisimman pienenä, jotta menot saadaan pidettyä mahdollisimman alhaisena. Jos työvoimaa ajatellaan puhtaasti työnantajan kannalta, niin työntekijä on yhtiölle vain menoerä, joten sen takia yhtiöt palkkaavat minimimäärän väkeä. Ja se näkyy varmasti myös siinä, kuinka yhtiön työntekijät jaksavat työssään. 

Kun nuoret työntekijät ovat kokemattomia, niin he saattavat pelätä että heidät leimataan “lapsellisiksi”, jos he edes uskaltavat kysyä tauoista tai muista vastaavista asioista. Samoin he saattavat olla täysin vanhempien työntekijöiden armoilla. Eli esimerkiksi taukoja tai palkkoja koskevissa asioissa saatetaan vastata että “eiköhän ne siitä selviä”. Ja sitten vain toivotaan että vanhempi työntekijä opastaa käytäntöjä. Joskus on käynyt niin mukavasti että vanhempi työntekijä on leimannut nuoremman työntekijän ulos. Ja sitten nauttinut palkkaa tuolta ajalta. Kun taas nuorempi joka on tehnyt hänen vuoronsa saattaa jäädä ilman palkkaa. Ongelmia lisää se, että tuollainen työnjohtaja tai vanhempi työntekijä saattaa vaikuttaa päällepäin aivan avoimelta sekä ystävälliseltä henkilöltä. 

Tuolloin jopa työnjohtaja saattaa väittää että “näin on alalla tapana tehdä”, tai että sopimus ei ehkä velvoita työnantajaa samalla tavalla kuin alaista. Siis mikä tulkinta tämä on sopimuksesta? Sopimus perustuu kahden osapuolen vapaaseen tahtoon. Mutta kuten tiedämme, niin varsinkin nuori työntekijä saattaa oikeasti pelätä että tällaisten asioiden julki tuominen saattaa aiheuttaa hänelle ongelmia. Saattaa olla että tällaisia asioita julki tuova nuori joutuu oikeuteen näiden asioiden takia. 

Eli auton renkaiden pelätään hajoavan tai muuta vastaavaa saattaa tapahtua. Tuolloin joku ehkä vain vajaa vuoden pituisessa työsuhteessa oleva saattaa ajatella, että “antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Eli hänen mielestään saattaa olla parempi olla hiljaa sekä antaa vahingon kiertää, jotta ei myöhemmin tule vaikeuksia.