Orjista sekä orjien osuudesta maailmantaloudessa

Miksi Suomalaiset operoivat orjakaupan operatiivisella tasolla?

Miksi Suomalaiset operoivat orjakaupan operatiivisella tasolla? Ruotsalaisten kädet eivät saaneet likaantua tuossa ihmiskaupassa. Mutta Tukholman liikemiehet sijoittivat rahojaan orjakauppaan, jota harjoitettiin kaukana poissa tukholmalaisten silmistä. Ja jos ihmiset eivät tienneet mitä jossain kaukana tapahtui, niin sitä ei tapahtunut heille. Joten Ruotsin valtion valvoma orjakauppa ulkoistettiin Karibialle Saint-Barthélemyn saarelle, joka on nykyään Ranskan merentakainen alue. 

En tiedä kuinka yleisesti edes Ruotsissa tiedettiin tuosta saaresta, tai siitä mitä siellä tehtiin. Mutta orjakauppaa koskevat työt jaettiin siten, että Suomalaiset hoitivat käytännön tehtävät, ja Ruotsalaiset sijoittivat rahojaan tuohon toimintaan. Joten idea saattoi olla se, että jos noista toimintatavoista tuli “juttua”, niin ruotsalaiset saattoivat väittää suomalaisten toimineen omin päin. Britannian päätös kieltää orjuus vuonna 1833 saattoi orjakauppaa harjoittavat maat hiukan noloon asemaan, koska ylimitoitetut rangaistukset alkoivat vuotaa myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen. 

Ja orjakauppa kiellettiin Saint-Barthélemyn saarella vuonna 1845, mikä lopetti virallisesti Ruotsin valtion valvoman orjakaupan, josta se sai verotuloja. Mutta kun orjuuden roolia maailmantaloudessa tarkastellaan, niin sen kieltäminen poisti huomattavan tulonlähteen valtiolta. Ja vaikka orjuus kiellettiin virallisesti, niin piilo-orjuus jatkui sen jälkeen. Eli orjat pakotettiin tekemään työsopimuksia joissa oli mainittu esimerkiksi majoitusmaksu. 

He eivät osanneet lukea tai kirjoittaa, mutta tuo sopimus oli muka pätevä. Ja työpaikan omistaja tietenkin siirsi koko summan itselleen järjestämällä pienen velan. Työvaatteet tietenkin maksoivat sekä majoituksesta perittiin maksu. Tuo orja ei voinut koskaan maksaa kyseistä summaa takaisin. 

Eli virallisesti tuo henkilö sai kyllä maksun työstään, mutta tuo maksu meni esimerkiksi plantaasin omistajien taskuun. Ja vaikka orja karkasi, niin häntä lähdettiin jahtaamaan vanhaan “hyvään malliin”, koska työvaatteet oli varastettu. Ja varkaus tietenkin oikeutti takaa-ajoon. Aluksi mikään ei muuttunut mutta myöhemmin tuohon tapaan alettiin puuttua myös käytännön tasolla. Samoin jos orjia lähdettiin viemään meren yli, niin heiltä vaadittiin maksua laivamatkasta sekä ylläpidosta. Eli he olivat muka plantaaseilla maksamassa matkalippuaan. 

Orjakaupassa yleensä on kautta historian ollut  yleistä, että esimerkiksi arabit tai muut “vähän huonompien kansojen edustajat”  toimivat operatiivisina työnjohtajina, jotta Eurooppalaisten sijoittajien kädet eivät likaannu. Eli likaisen työn teki aina joku muu kuin varsinaisesti orjakauppaa rahoittanut henkilö. 

Tietenkin orjuutta tai sitä vastaavia olosuhteita jatkettiin kaikkialla missä valvova silmä ei nähnyt. Britannia ei tehnyt orjuuden kieltävää päätöstä yhdessä yössä, vaan orjuuden vastustajien lisääntyminen oli lisännyt painetta kieltää ojakauppa. Eli tuota ihmisten käyttöä välineenä tai esineenä oli vastustettu jo pidemmän aikaa. 

Eli vaikka orjuus oli 1700-luvulla yleistä, niin sitä myös vastustettiin. Ja Amerikan itsenäistyminen yhdessä Ranskan suuren vallankumouksen kanssa saattoivat orjakauppiaat hankalaan asemaan. Uudet vapauden sekä tasa-arvon aatteet eivät olleet sopusoinnussa esimerkiksi orjuuden sekä orjiin kohdistetun fyysisen kurinpidon kanssa. 

Orjat olivat 1700-luvulla osa maailmantaloutta, mutta miksi orjuus ei ollut kovin yleistä Ruotsissa tai Suomessa? Syy tähän oli se, että jos maahan tuotiin paljon orjia, niin silloin omat talonpojat jäivät työttömiksi, ja aikaa oli silloin erilaisiin keskusteluihin, jotka saattoivat johtaa filosofisiin päättömyyksiin siitä, että maassa voisivat myös tavalliset ihmiset osallistua päätöksentekoon. Siis kova työ piti ihmiset poissa turhan sivistyksen tieltä, jotta he eivät saisi mitään outoja vaikutteita siitä, että ehkä kuningas ei ollutkaan Jumalan nimissä hallitseva kaikkivaltias. 

Kun Ruotsin Kuningas Kustaa III hankki hallintaansa Saint-Barthélemyn saaren Karibialla, niin hän nimitti Suomalaisen majurin saaren päälliköksi, ja myös Suomalaiset pyörittivät orjakauppaa tuolla saarella, joka oli Ruotsin hallinnassa vuodesta 1784 vuoteen 1874. Orjakauppa kiellettiin Saint-Barthélemyn saarella vuonna 1845, mutta esimerkiksi Suomen ensimmäisen sokeritehtaan raaka-aineet tuotiin Karibialta, missä ne oli tuotettu orjatyönä. Syy miksi Suomalaiset toimivat operatiivisella tasolla oli se, etteivät Ruotsalaisten kädet likaannu. Eli Suomalaiset hoitivat likaisen työn, ja Ruotsalaiset liikemiehet sijoittivat rahaa orjakauppaan. 

Aikoinaan katsottiin, että orja voidaan ylentää yhteiskuntaan vasta ehkä kolmen tai neljän sukupolven jälkeen siitä, kun heidän kanta-äitinsä on tuotu maahan. Ja ensimmäinen tehtävä minkä ylennetty sai oli tietenkin vihattu tai vähintään ala-arvoisena pidetty järjestyksen valvojan työ. Ylentäminen tapahtui orjapiiskurin tehtävien kautta, jotta orjien ja ylennettävien välille saatiin muodostettua kuilu. 

Mutta tietenkin kaikki ovat kuulleet tarinoita orjista, joista on tullut suuria päälliköitä tuonne kauas, ja tuo päällikkyys tietenkin oli joku asevoimien tai poliisin virka. Oikeasti näiden tarinoiden taustalla on sellainen totuus, että nuo orjat jotka olivat syntyneet tuolla kaukana olivat toisessa asemassa kuin jostain kaukaa tuodut orjat. 

Eli kun ihminen syntyi orjan lapsena, niin hän oli orja. Kun sitten esimerkiksi Karjalasta tai Afrikasta tuodun orjan sekä hänen lastensa ja lastenlastensa siteet tuohon kaukaiseen kotimaahan olivat katkenneet, eli he eivät enää sitten osanneet kauan sitten kuolleiden isovanhempiensa kieltä tai mitenkään harjoittaneet kulttuuria, joka olisi yhdistänyt heidät johonkin kaukaiseen maahan, niin osa noista ihmisistä sai kutsun liittyä normaaliin yhteiskuntaan. 

Tuolloin ensimmäinen tehtävä, jonka tuollainen orjasuvusta kohotettu henkilö sai oli toimia asevoimien tai poliisin tehtävissä, koska noiden tehtävien kautta luotiin kuilua noiden korotettujen sekä orjien välille. Ja kun tuo tehtävä oli tehty, niin sitten alkoi tämän sukuhaaran yleneminen virka portaissa. Eli jos kuningas oli suosiollinen, niin silloin hän saattoi päästä jopa hänen lähimpään piiriinsä, mutta tuo oli kuitenkin sukupolvien projekti. 

Mutta edellytys oli ensimmäisessä ylennyksessä se, että se henkilö, joka oli orjan synnyttänyt oli kuollut. Eli käytännössä vasta kolmen sukupolven kuluttua siitä kun orja saapui maahan voitiin lähteä puhumaan ylentämisestä.  Eikä ylennetty enää tiennyt alkuperäänsä, ja sitä kautta sitten alettiin tuota miestä tai naista kohottaa viroissa ja asemassa.