Mitä Afganistanista olemme oppineet?

Image: Pinterest

Mitä Afganistanista olemme oppineet? Vai opimmeko yhtään mitään? Kun NATO sekä USA lähtivät Afganistaniin, niin silloin tavoitteena oli aluksi Osama Bin Ladenin pidätys tai teloitus, mutta sitten TV täyttyi kuvilla Talibanin hirmuhallinnon verilöylyistä sekä teloituksista, ja niiden kuvien ansiosta ihmisten mielipiteet muuttuivat sellaiseksi, että Afganistaniin lähdetään viemään demokratiaa oikein olan takaa. Tuolloin vuonna 2001 oli tilanne se, että Neuvostoliitto oli hajonnut 10 vuotta sitten, ja silloin elettiin suurta NATO-huumaa. 

Tuolloin tietenkin olisi voitu sanoa, että Afganistanin operaation realistinen versio olisi ollut Bin Ladenin surmaaminen, eikä siis Afganistania olisi pitänyt tuolloin lähteä edes demokratisoimaan ainakaan asevoimien avulla. NATO otti Afganistanissa käyttöön samanlaisen taktiikan kuin mitä Neuvostoliitto käytti aikoinaan suorittaessaan tuon maan miehityksen. Ja NATOn operaatio meni käytännössä samoin kuin Neuvostoliiton operaatio. Avoimessa taistelussa NATO n murskaava tulivoima murskasi Talibanin sekä Al Qaidan vastarinnan, ja tuosta alku menestyksestä rohkaistunut NATO lähtti sitten demokratisoimaan tai länsimaistamaan Afganistania. 

Aluetta pidettiin otollisena demokratisointikohteena, koska siellä ei ollut infrastruktuuria. Joten aluetta voitiin rakentaa tyhjästä. Eikä vanha hallinto hidasta kehitystä. Toki Afganistanissa on infrastruktuuri, joka perustuu esimerkiksi vuoristo heimojen vanhoihin tapoihin sekä tietenkin perinteiseen oopiumin viljelyyn. Ja aluksi ihmiset saattoivat ottaa länsimaat vastaan iloiten. Mutta sitten tapahtui se, että paikallisten tuki tälle operaatiolle menetettiin. Syynä saattoi olla se, että paikalliset kokivat länsimaiden toimivan siellä  isoveljen ottein. Eli mitään paikallista ei hallintoon oteta, ja kaikki virkamiehet koulutetaan USA ssa sekä Euroopassa. Tuo asia sitten ajoi ihmiset raivon partaalle. 

Se että kaikki tuotiin ulkoa tietenkin turhautti ihmisiä. Paikalliset kokivat olevansa täysin ulkopuolisia uudessa Afganistanissa. Samoin Afganistanin hallituksen joukkoja vaivasi luottamuspula. Noita joukkoja epäiltiin paikallisten näkökulmasta katsoen varmasti kidutuksista sekä muista vastaavista asioista. Eli sama se on kuka kiduttaja on. Afganistanin armeijaa on joskus epäilty Talibanin tai Al Qaidan soluttamaksi. Joten sen takia tuo armeija  romahti ratkaisevalla hetkellä. Sotilaat saattoivat pelätä että heidän vierellään seisoi valepukuinen Taliban, joka sitten ampuu selkään, kun eteen tulee tositilanne. 

Ja samoin se asenne että paikallisissa tavoissa ei ollut mitään hyvää varmaan suututti monia. Mutta tietenkin sotilaallisella puolella alussa olleen menestyksen jälkeen tapahtunut tilanteen jumiutuminen aiheutti sen, että Taliban sai jalansijaa ihmisten keskuudessa. Taliban sai väsyttävässä sodassa pommeja sekä väijytystä   taktiikaalaan aikaan sen että tilannetta lähdettiin arvioimaan uudelleen. Sama taktiikka toimi tehokkaasti myös Neuvostojoukkoja vastaan.Jatkuvat pommi-iskut saivat aikaan sen, että sodan oikeutusta lähdettiiin uudelleen arvioimaan. Tilanne toisti myös tuolloin itseään. Eli hajallaan toimivat sissiryhmät, jotka ehkä operoivat kaupungeista käsin olivat todella vaikeasti torjuttavia. Nuo sissit saattoivat lähteä illalla vuorille, ampua muutaman laukauksen ja palata takaisin. 

Tuollaista vihollisten vastaan ovat perinteiseen sotaan tarkoitetut aseet kuten tykit, lennokit sekä lentokoneet ja helikopterit voimattomia. Tai sitten seuraa hyvin paljon sivullisia uhreja. Se mikä sissien vastaisessa sodassa on ikävää on se, että tuollaisessa taistelussa päämääränä on ihmisten surmaaminen. Eli sissien varusteet saattavat olla hyvin yksinkertaisia. Joten ainoa tapa toimia sissejä vastaan sotilaallisesti on surmata tai vangita heitä. Mutta jotta sisseihin päästään käsiksi, on heidät ensin paikallistettava kaupungeista. Jos sissit ymmärtäisivät käyttää leirejä, niin niitä vastaan on helppoa hyökätä ilmasta. Mutta kaupunkiasunnossa kokoontuvia sissejä vastaan ei tuo taktiikka tehoa.  Pysyvä ratkaisu saataisiin ehkä paremmin neuvottelujen kautta. Mutta menestyksen sokaisemat länsimaat valitsivat toisen tien. 

Se mikä piti länsimaisia joukkoja Afganistanissa on se, että nuo joukot olivat parhaita mahdollisia. Ne koottiin parhaista miehistä, ja niillä oli parhaat varusteet. Jos nuo joukot olisivat olleet varusmiehistä koottuja, niin ne olisi kotiutettu kauan sitten. Mutta koska “vain parhaat pääsevät”, niin se tietenkin sai operaatioon osallistuneet valtiot pitämään joukkojaan alueella vaikka se varmaan koettiin olevan hyvin turhauttavaa. Pitkät ajat ei tuolla tapahtunut yhtään mitään, ja sitten yllättäen pamahti. 

Sissien kannalta yksi suhdeluku oli hyvä. Jos yksi sissi voi tappaa 4-5 miestä ennen kuin hän menehtyy, niin silloin sissien kannalta suhdeluku on hyvä. Ja tuollainen toiminta kuluttaa tietenkin länsimaisten intoa lähteä noihin kaukana oleviin tehtäviin. Tuo toimintamalli on ollut käytössä myös Pohjois-Irlannissa,  jossa pitkän rauhan jakson aikana aivan yllättäen joku tyhjentää rynnäkkökiväärin partiota kohti. 

Afganistan on paikka joka on aiheuttanut päänsärkyä sekä osoittanut supervaltojen taktiikkojen olevan toimimattomia tuossa maassa. Joka kerran tilanne on se, että suurvaltojen joukot ovat vallanneet kaupungit melko nopeasti, mutta sitten on tilanne muuttunut sissisodaksi. Ja sen ovat kokeneet Brittien Imperiumi, Neuvostoliitto, sekä viimeksi NATO. Ja mitä olemme oppineet. Ehkä länsimaiset aseet ovat olleet sopivia rintamalla käytävään sotaan, mutta sissien vastaiset operaatiot vaativat toisenlaisia välineitä sekä ehkä myös asenteita 

https://yle.fi/uutiset/3-12064510