Siirry pääsisältöön

Nykyisen työelämän ongelma on siinä, että ihminen nähdään siellä kasvottomana resurssina


Ihminen on yksilö, joka suhtautuu asioihin aina vähän erilailla. Kun ihmisen yksilöllisyyttä ei oteta huomioon, niin silloin edessä on harmaata massaa. Olioita jotka on helppoa korvata uudella oliolla. Ihminen siis syntyy osaksi koneistoa, jonka nimi on yhteiskunta, elää harmaata elämää, kunnioittaa herraa, joka on hänen päälliköksi tehty, eikä turhaan soita turpaansa missään sosiaalisessa mediassa. 

Näin ei muiden tarvitse tietää mitään siitä, miten joku harhoista kärsivä alainen sattuu ajattelemaan siitä, kun se “työpaikan Pentti” vähän taas purki häneen omaa pahaa mieltään, kun “Pentti nyt vain sattuu olemaan sellainen”. Muistakaa että kun “Pentti” purkaa raivoaan johonkin muuhun kun teihin  niin se ei tuosta vihan kohteesta sitten varmaan hyvältä tunnu, vaikka toinen välttyisi sitten tuolta huudolta. 

Eli kun tuo “Pentti” ei sitten muille kun jollekin takahuoneen T-paitaa käyttävälle mikrotukihenkilölle satu huutamaan, niin silloin tietenkään tuohon “Pentin” käytökseen ei kukaan edes ole ajatellut puuttua. Ja sitten kun tuo onneton T-paitaa käyttävä pelle ei enää jaksa kuunnella sitä, kuinka alhainen hän sillä kertaa on, niin sitten hän saa lähetteen työterveysasemalle, ja siellä sitten tuumitaan miten joku edes kuvittelee olevansa “Pentin veroinen”. 

Tietenkin “Pentti” kertoo oman kantansa asioihin, ja häntä varmaan uskotaan. Onhan hänen vihan kohteensa ollut talossa 2 viikkoa ja vielä on koeaikaa edessä. Ja “Pentti” sitten varmaan on ollut talossa 20 vuotta, joten arvatkaa vain kumpaa uskotaan. Mutta tuolloin tulee mieleen, että onko tuo “Pentti” kertonut aivan kaiken tuosta tilanteesta? Onko hän ehkä heittänyt kupillisen kuumaa kahvia tuon vihan kohteen päälle tai käynyt kiinni? Siis varmaan “Pentti” haluaa selvittää tuon asian oman esimiehensä kanssa, eikä hän halua ehkä koko asiaa käsiteltävän esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Yleensä tuollaisen “Pentin” kohdalla asioita käsitellään siten, että alainen on häntä vastustanut, ja sitten alainen on poistettu pomon käskystä paikalta. Siinä sitten on vastakkain kaksi kantaa, eli onko tuo “Pentti” oikeasti pomo vai pitkäaikainen työntekijä? 

Kun keskustellaan esimerkiksi tilanteista, missä alainen on huutanut esimiehelle vastaan, niin silloin aivan kaikki pitäisi kertoa. Esimiehellä on oikeus määrätä alaisensa tekemään työtä, mihin hänet on palkattu. Mutta onko esimiehellä oikeus määrätä sihteerinsä istumaan polvelleen tekemään muistiinpanoja? 

Siis miksi joku sitten avautuu näistä asioista sosiaalisessa mediassa? Saattaa olla että jollain ihmisellä ei ole mitään muuta paikkaa missä hän voi avautua. Hän saattaa olla ujo, syrjään vetäytyvä, ihmisarka tai mitä vain muuta. Saattaa olla niin, että sellainen epäsosiaalinen ihminen ei ehkä uskalla tuoda itseään esille. Tai sitten häntä ei vain koskaan “ehditä” kuunnella. 

Mitä varten jotain nörttiä pitää kuunnella, kun itsellä on niitä ongelmia? Tai tämä on squash-ilta eikä mikään psykologian ryhmä saattaa olla kommentti, jos joku sitten ryhtyy käymään päivän tapahtumia läpi. Tai ehkä joku sanoo, että “sinä vastustat esimiestä, ja hänellä on oikeus poistaa sinut”. Eräs versio tästä sanomisesta sitten on se, että “kasva vähän” tai “aikuistu”, eikä kukaan sitten halua kuunnella, kun kukaan ei halua olla luuserin kaveri. Tai ehkä tässä sitten vain turhaan kirjoitan. Ehkä kukaan ei tätä oikeasti halua lukea. 

Yhteiskunta on siis makrokoneisto, eli yleinen kaikkia koskeva järjestelmä, jossa on alisteisia koneistoja nimeltään työpaikka, jossa ihminen tietenkin on osa työpaikan koneistoa. Hänen tehtävänsä on olla resurssi, joka toimii kuten kloonatun osan tulee toimia. Istua hiljaa paikallaan, mukautua asemaansa sekä olla aivan hiljaa siitä, miten hyvältä tai pahalta sattuu tuntumaan. 

Mitä ketään kiinnostaa se, mitä nimetön, kasvoton sekä mielellään myös muodoton resurssi sanoo tai kirjoittaa? Rakastetussa Saksan armeijassa oli yhteen aikaan tapana sanoa, että jätä ajattelu sekä itseilmaisu hevosille, koska niillä on isompi pää. Ja sitten mitään muuta ei saanut tehdä kuin vain totella sitä suurta herraa, joka edusti noiden miesten edessä vielä suurempaa herraa. Jos pomo on työpaikalla vähän ikävällä tuulella, niin hän saa purkaa sen suoraan alaiseensa, ja alaisen pitää lain mukaan sitten vain kuunnella sitä, että mitä mieltä pomo nyt sattuu hänestä olemaan. 

Mikäli pomo sattuu sanomaan jotain, niin muiden osa työpaikalla on kiltisti kuunnella tuota mielipidettä, ja sitä kautta lähteä seuraamaan pomon käskyjä. Jos pomo haluaa jossain sanoa jotain, niin hänellä varmasti on aina kuuntelijoita sekä yleisöä. Mutta oletteko koskaan miettineet, mistä sitten tulevat ne paljon puhutut some kirjoittajat, joita myös mielipidevaikuttajaksi kutsutaan? 

Oletteko muuten koskaan miettineet miten ihminen muuttuu sellaiseksi, että hän haluaa aina kaikkien tietävän oman mielipiteensä, ja häntä kiinnostaa vain se, että paljonko hänen sitä tai tätä kirjoitusta tai vloggausta katsottu? Oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi siitä, että joissakin yhteisöissä on tapana käyttää sellaista kieltä, että “ole sinä hiljaa, kun sinua paremmat ihmiset puhuvat”. Siis on aikalailla ikävää olla tuollaisessa tilanteessa, ja ehkä sitten joku joskus kuuntelee, mitä tuo “huonompi ihminen” haluaa sanoa tai mitä mieltä hän jostain asiasta on. 

Ehkä se on mukavaa, että kun joku nuorempi sanoo jotain, niin silloin käännetään selkä, ja ikään kuin kohdellaan toista kuin ilmaa. Samalla sitten kaivetaan tuon nuoren päiväkirja ja sitä retostellaan ympäriinsä, ja tuon nuoremman henkilön jokaista asiaa vähän vähätellään. Mutta ehkä tätä asiaa ei ole mukavaa lukea netistä. Eikä ole mukavaa myöskään nähdä mitään muutakaan asiaa, mitä esimerkiksi kiusattu on kirjoittanut. Mutta kuten tiedämme, niin ikävät asiat vain myyvät. Some on duunia sanotaan. Eli on ihmisiä joiden työhön kuuluu someen kirjoittaminen. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piia Ristikankareen 35 vuotta sitten tapahtunut katoaminen on taas kerran julkisuudessa

Kuva: Nanna Särkkä / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap Piia Ristikankareen (s. 18.12.1972) katoaminen 35 vuotta sitten ei jätä ihmisiä koskaan rauhaan. Ja tässä haluan sanoa, että murha tai henkirikos ei koskaan vanhene. Eli Piia Ristikankareen katoamista tutkitaan murhana, ainakin kunnes hänen ruumiinsa löytyy, ja kuolinsyy sitten saadaan selville. 7. Lokakuuta 1988 tuo 15 vuotias tyttö lähti kotoaan, eikä häntä koskaan sen jälkeen olla tavattu. Ja juuri tämä katoaminen on asia, mikä tekee tästäkin tapauksesta merkillisen.  https://yle.fi/a/74-20089138 Veljen lausunnon mukaan Piia Ristikankare paukautti oven kiinni perässään, ja sen jälkeen tuota nuorta tyttöä ei koskaan tavattu, elävänä eikä kuolleena. Ja taas kerran YLEn kotisivuilla on ollut tarina siitä, kuinka joku kalastaja oli lokakuussa 1988 nähnyt oudon veneen, kuullut loiskahduksen sekä sitten myöhemmin epäillyt tämän veneen liittyvän Piia Ristikankareen katoamiseen. Veneessä oli kalastajan mukaan ilmeisesti kolmesta neljä ihmi

Tieteen vääristelyn ja taiteellisen vapauden ero

Tieteen tehtävä on luoda tietoa, kun taas taiteen tehtävä on viihdyttää. Tieteen vääristely on taas se, että valheellista eli tekaistua tietoa esitetään totena. Eli romaanista tulee tieteen vääristelyä jos se esitetään totena.  Tieteen tehtävä ei ole olla moraalista, sen ei ole tarkoitus olla viihdyttävää eikä myöskään mitään poliittista agendaa tukevaa. Tieteen tehtävä on luoda tai tuoda ihmisten eteen oikeasti tutkittua tietoa, ja se miten sitten tuota tutkittua tietoa käytetään on tiedon käyttäjän asia. Miten tieto muuttuu tutkituksi sekä todistetuksi tiedoksi on oma prosessinsa, eli ensin esitetään hypoteesi, sitten asiaa tutkitaan, ja tuossa vaiheessa asiaa kutsutaan konjektuuriksi. Sen jälkeen kun asiaa on testattu lukuisin kokein, niin siitä tulee tutkittua ja varmennettua tietoa. Ja tämän jälkeen tutkittu ja varmennettu tieto saattaa kuitenkin muuttua siksi, että havaintovälineet sekä havaintojen analysoimiseen tarkoitetut välineet parantuvat.  Mutta sitten me välillä kohtaamme

Sama tukikohta, mikä kestää ydiniskun ei välttämättä kestä drone-iskua.

Miksi Ukrainan isku Toropetsin asevarikolle onnistui, vaikka tuon varikon piti kestää ydinaseen avulla tehty hyökkäys? Syy tähän löytyy dronen erilaisista kyvyistä verrattuna ydinaseeseen. Drone kykenee esimerkiksi lentämään tukikohdan sisään, jos se vain pystyy välttämään törmäykset sekä esimerkiksi potkurien vaurioitumisen. Samoin jos dronen potkurit ovat kehyksen sisällä, niin se voi liikkua maata pitkin kuin auto, ja sen takia tuollainen drone voi liikkua esimerkiksi tukikodan ilmastointikanavaa pitkin kohteeseensa. Samoin drone voidaan laskea maahan, ja sitten kun tukikohdan ovia availlaan, niin se voi lentää sisään avatusta ovesta.  Joten tuollaisten kykyjen takia drone voi tuhota kohteita, joita ydinaseet eivät kykene neutraloimaan. FPV (First Person View) eli VR laitteiden avulla ohjattava drone on erittäin tarkka väline. Joten jos ohjaaja vain kykenee säilyttämän yhteyden droneen, niin hän voi lentää sen hyvinkin ahtaasta aukosta sisään.  Jos drone pääsee esimerkiksi ammusvara